Elokuva perustuu tositapahtumiin. Osa elokuvan henkilöhahmoista on elokuvantekijöiden luomia. Osa elokuvan tapahtumista on elokuvantekijöiden keksimiä.

Joulukuu 2002
Kaivosinsinööri Pekka Perä ostaa Sotkamon Talvivaaran malmion.

Outokumpu Oyj, helmikuu 2003
Yhtiö haluaa purkaa kaupan, mutta Perä ei suostu, vaan rekrytoi Marja Riekkola-Vanhasen, yhtiön bioliuotusmenetelmän tuntijan.

Ympäristölupavirasto, Oulu, 2006
Pohjois-Suomen aluehallintoviraston eli AVI:n johtaja Raimo Pitkänen palkkaa nuoren ja perheellisen diplomi-insinöörin Jussi Karevuon ympäristötarkastajaksi. Jussi saa Talvivaaran nikkelikaivoksen laajennusta koskevan lupahakemuksen esiteltäväkseen. Hän haluaa olla varovainen, sillä liuotusmenetelmää ei kunnolla testattu ja mittakaava on valtava. Raimo tarjoaa tukeaan, kertoo isojen rahojen olevan nyt kyseessä ja lupailee Jussille ympäristöneuvoksen virkaa. Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus eli ELY valvoo kaivoksen ympäristövaikutusten arvioinnin, YVA:n.

Sijoittajatapaaminen, 1. rahoituskierros, 2007
”Luvat ei tuu oleen ongelma”, Perä lupaa sijoittajille. Hän allekirjoittaa sopimuksen heidän kanssaan, vaikka Marja varoittaa, että rakentamisaikataulu on liian tiukka.

Jussi ottaa puolisonsa Eeva kanssa ison omakotilainan. Appiukko ja Raimo kutsuvat Jussin mukaan hirviporukkaan.

Oulu, 2007
Viraston lupa-asiakokouksessa Raimo vakuuttaa Jussille, ettei prosessissa liukene uraania niin merkittäviä määriä, että kaivos voisi sitä hyödyntää. Hän kertoo pyytävänsä menetelmästä lausunnon GTK:lta, Geologian tutkimuskeskukselta.

Elokuu 2007
Kaivoksen peruskiven muuraustilaisuudessa ympäristöministeri Lehtomäki pitää juhlapuheen. Hän kiittelee lupaprosessin laaja-alaisuutta: ”Ihminen ja luonto otetaan huomioon ennen taloutta.” Tuhannen työpaikan lisäksi Perä lupaa, että kalavedet pysyvät kunnossa, sillä kaivoksessa tulee olemaan täysin suljettu vesikierto.

Kaivosseminaari, kevättalvi 2012
Jussille selviää, että kaivos aikoo hyödyntää prosessissa liukenevaa uraania. Tilaisuudessa hän tapaa GTK:lla työskentelevän Ada Koljosen, joka kertoo Raimon tienneen uraanivaroista, vaikkei GTK kirjannut asiaa lausuntoonsa. Ada paljastaa, että uraania on arviolta 20 000 tonnia: ”Siitä tulee Euroopan suurin uraanikaivos.”

2007, Talvivaaran työmaa, kipsisakka-altaan perustukset
Sateen piestessä työmaata sen johto varoittelee Perää, että sakka-altaan pohja-aines saattaa valua, jolloin kivenmurikat voivat puhkaista suojakalvon. Perä painostaa etenemään aikataulussa: ”Ei tehdä mitään Mersua, kun Mitsu riittää!”

New Yorkin Manhattanin kokoinen Talvivaaran kaivos on listattu Lontoon pörssiin. Sijoittajat ja poliitikot luottavat suomalaiseen osaamisen, yhtiön esittelyvideo kertoo.

Aluehallintovirasto, 2012
Jussi käy Talvivaaran papereita läpi. Hän kuulee Adalta, että GTK myy myös konsulttipalveluita yrityksille. Ada paljastaa, että YVA:sta jätettiin pois lausunto, jossa kiinnitettiin huomiota jätevesien hallintaongelmiin. Sittemmin poliisikuulustelussa Perä toteaa, ettei suljettu vesikierto ole Suomen oloissa mahdollinen.

Tammikuu 2004
Ministeri Pekkarinen pitää puheen, jossa kuulijana on mm. GTK:n johtaja Ekdahl. Ministeri toivoo, että kaivostoiminnassa ympäristösuojelun rinnalla huomioidaan paremmin myös ekonomiset ja sosiaaliset näkökohdat. Jussin työtoveri Eino Määttä sanoo Ekdahlin ymmärtäneen hyvin ministerin ekonomiset toiveet.

Arvopaperikeskus, Helsinki
Jussi selvittää, että Ekdahlilla on 7 500 Talvivaaran osaketta ja YVA:n Talvivaaralle tehneen Lapin vesitutkimuksen johtaja Olli Salo on yksi kaivoksen pääomistajista. Ministeri Lehtomäen perheenjäsenillä ja äidillä on 300 000 euron arvosta yhtiön osakkeita. Ada muistuttaa, että osa omistajista voi olla hallintarekistereiden takana.

Kaivosta lähellä olevissa järvissä metallipitoisuudet ovat nousseet. Perä painottaa, että mittaustuloksia ei pidä julkistaa, sillä yhtiö on juuri listautumassa Helsingin pörssiin. Hän päättää, että kertynyt prosessivesi johdetaan kipsisakka-altaisiin riskeistä huolimatta. Ulospäin kerrotaan ongelmien johtuvan runsaista sateista.

AVI:ssa Raimo tähdentää, että Talvivaaran jäteveden juoksutuskiintiön lisäämisellä ja uraanin talteenottolaitoksen ympäristöluvalla on kiire. Käsittelytyönryhmän puheenjohtajana Jussi huomauttaa, että uraanin talteenottoasia on aiemmin pimitetty. Hirvijahdissa Raimo toivoo päästöluvan käsittelyn sujuvan ”mukavasti”. Hän kyselee Jussin GTK-yhteyksistä, sytyttää ”jatsitupakan” ja saa Jussin polttelemaan sen. Pian Jussi saa kutsun työtulotarkastukseen, johon kuluu huumeseula. Raimo lupaa huolehtia asiasta.

Jussille selviää, että kaivoksen päästötarkkailu on lähes kokonaan Talvivaaran vastuulla. Kainuun ELY-keskus tekee vain pari koetta vuodessa. Kun järviä pilaavista päästöistä tulee yhtiölle PR-ongelma, Perä painostaa ELY:n johtajaa Kari Pääkköstä vaikenemaan asiasta. Pääkkönen johti aiemmin liuotuskokeita GTK:lla, kertoo Ada, jonka kanssa Jussi jatkaa selvitystyötään. Kun Perä televisiossa vähättelee päästöpitoisuuksia, Jussi kertoo Eevalle tämän valehtelevan. Perhe saa kolmannen lapsen. Sittemmin poliisikuulustelussa Jussi toteaa, ettei ELY korjannut Perän puheita.

Talvivaaran talousjohtaja varoittaa, että yhtiöltä loppuvat rahat. Hän kertoo venäläisten tarjoutuneen maksamaan yhtiöstä hyvin: ”Tämän parempaa exitiä ei tule.” Perä sanoo saavansa homman toimimaan ja viiden vuoden päästä kymmenkertaisen hinnan.

Hirviporukan illanvietossa Raimo toivoo Jussilta ”aikuisen miehen harkintaa”: AVI:n täytyy hoitaa Talvivaaralle hyvä jatkolupa. Hän lupailee Jussille virkavapautta, ympäristöpäällikön paikkaa uuteen kaivokseen ja kuusinumeroista vuosipalkkaa. Appi muistuttaa, että Jussi ei olisi saanut työtään, ellei hän olisi ollut takuumiehenä, ja kehottaa tätä panemaan asiat arvojärjestykseen. Eeva puolestaan ihmettelee, miksei mies ota työtään vain työnä. Pian Jussi ilmoittaa Raimolle hoitavansa tonttinsa ja tekee ”järjellisen” esityksen vesipäästörajoista. Hän saa nimityksen ympäristöneuvokseksi. Ahdistuneena hän juopottelee ja paukuttaa kuulokkeet korvillaan sähkörumpujaan.

Marraskuu 2012
Kipsisakka-altaassa havaitaan laaja vuoto. ”Alkaa ELY:llä puhelimet soida,” Raimo ennustaa aamupalaverissa ja sanoo, ettei AVI:lla ole hätää. Televisiossa näytetään kuvaa tuhoalueelta, kaivoksella yritetään tukkia vuotoa ja ministerit saavat vastata kysymyksiin. ”Talvivaarassa muhii laaja ympäristökatastrofin riski”, sanomalehden otsikko kertoo.

Maineenhallintayhtiö Tekir, marraskuu 2012
Konsultti neuvoo Perää, että fiksuinta on pyytää anteeksi ja sitten miettiä, millä argumenteilla kaivoksen voisi jälleen avata. Sen Perä tekee. Tv-haastattelussa hän sanoo, että metallitehdas täytyy saada käyntiin, jotta puhdistusprosessi voidaan aloittaa. Talousjohtaja ehdottaa hakeutumista konkurssiin. ”Se ois huono tarina”, Perä vastaa. Sen sijaan hän tarjoaa Jussille ympäristöpäällikön paikkaa ja hyvää palkkaa, minkä tämä torjuu.

Jussi soittaa Adalle, puhuu Einon kanssa ja marssii poliisiasemalle. Virastossa hän vihjaa Raimoa tukevalle Kallelle uuden kaivoksen hakevan ympäristöpäällikköä. Kalle tarttuu syöttiin ja jää virkavapaalle. Jussi saa Einon kanssa puhuttua Raimon epäsuosiossa olevan Ulla Antikaisen Kallen sijaiseksi kaivoksen jatko- ja vesiluvista päättävään ryhmään. Raimo tulee täydellisesti yllätetyksi, kun ryhmä päätyy tiukentamaan lupaehtoja. Raimo irtisanoo Jussin huumeseulan tuloksen perusteella. Jussi ilmoittaa hänelle, että hän käy lupaprosessia Oulun rikospoliisin kanssa läpi.

Jussi kuvailee poliisille viraston toimintaa. ”Kukaan ei tee päätöstä, päätökset vaan syntyy”. Käskyt annetaan kasvotusten tai puhelimessa, ei kirjallisesti, hän kertoo. Näin kukaan ei voi todistaa, että on yritetty vaikuttaa. Hän viettää aikaa perheensä kanssa ja telmii lastensa kanssa rannalla.

Talvivaaran tuotanto ja koneet seisovat. ”Ei semmosta näpertelyvaihtoehtoo oo olemassakaan”, Perä vastaa, kun kuulustelija kysyy, lähdettiinkö kaivoksesta liian nopeasti tekemään liian isoa. ”Pikkulaitosta ei saa kannattavaksi, pitää lähteä hit big.”

Poliisi kertoo Jussille, että mitkään rikoksen tunnusmerkit eivät täyty. Ketään ei ole suoranaisesti lahjottu, joten kyse ei ole korruptiosta. Jussin mielestä asiassa on käytetty julkista asemaa oman tai taustaryhmän eduksi, mutta poliisi sanoo tutkineensa vain sitä, onko asiassa Suomen lain mukaan tapahtunut rikos ja sulkee nauhurinsa.

Teksti: Jorma Junttila / Suomen kansallisfilmografia 2021