Keski-ikäiset veljekset Ivar, Mitja ja Torsti tapaavat isänsä Paavon 70-vuotissyntymäpäivillä. Veljeksillä on sama isä, mutta eri äidit. Paavon aikoinaan kukoistanut maatila on nyt golf-kenttä. Torsti, veljeksistä nuorin, asuu tilalla ja huolehtii golf-alueista ja isästään. Päärakennus on pahoin ränsistynyt niin kuin omistajansakin. Paavolla menee hetki ennen kun hän tunnistaa vanhimman poikansa Ivarin – edellisestä tapaamisesta on neljännesvuosisata. He päättävät juhlistaa tapaamista ja Paavon syntymäpäivää.

Mitja on kihloissa Katjan, nuorisopsykologin, kanssa, mutta ei pysty sitoutumaan suhteeseen vaan heilastelee ravintolan tarjoilijan Raisan kanssa. Mitjalla on isänsä kanssa asioita selvitettävänä, mutta isä ei halua kajota niihin.

Ivar kertoo Torstille viettäneensä viime vuodet Saksassa, mutta viittaa kintaalla akateemiseen sivistyneisyyteensä. Ivarin äiti Gunilla, joka asuu Ruotsissa, on mieleltään sekaisin ja pelkää vieläkin Paavoa. Torstin äiti sairastui syöpään ja kuoli viisitoista vuotta sitten, mutta Paavo ei sallinut häntä kattonsa alle: ”Mene, huora, vittuun täältä”, Torsti kertoo isänsä sanoneen. Saman isä teki kaikille veljesten äideille, Ivar vahvistaa, ensin käytti hyväksi ja sitten ajoi pois. Torsti kertoo odottavansa, että isä kuolee pian viinaan: mies on elämässään saanut paljon pahaa aikaan.

Elokuvatuottaja Mitjan viimeisin hanke päätyi katastrofiin ja hän on pahasti velkainen. Hän kärkkyy isältään rahaa, vaikka on jo saanut oman perintöosansa. Torsti pelkää, että hänen ja Ivarin osuudet menevät Paavon kurkusta alas. Torstin mukaan Raisa, venakko, jota niin Mitja kuin Paavokin piirittävät, kärkkyy myös ukon rahoja. Torstia riepoo: hän kärsii epilepsiasta, ukko hyppyyttää häntä ja Mitja on verenimijä.

Saunalaiturilla Mitja kertoo Ivarille suuresta elokuvahankkeestaan, johon hän tarvitsee rahaa. Hän kertoo myös, ettei hänen ja Katjan suhteella ei ole tulevaisuutta. Katja kaipaa ”kohottunutta luonnetta”, Ivarin kaltaista, ei hänenlaistaan hunsvottia. Mitja tunnistaa kuitenkin itsessään ja Ivarissa saman ”mustuuden”, pimeyden. Ivar on myös kiinnostunut perintöosastaan, mutta Torstin asema on hankala, sillä Paavo ei ole tunnustanut häntä lapsekseen.

Pastori Waldemar saapuu pullon kanssa tapaamaan Paavoa, joka kiroaa elämäänsä: avioliitot ja vaimot ovat olleet hirveitä, onnea ei ole kohdalle osunut ja elämä luisuu käsistä. Miehet lyövät korttia ja juopottelevat, kun Torsti koettaa loihtia syntymäpäiväkakkua.

Veljekset kokoontuvat pöydän ääreen. Ivar ilahtuu tavatessaan Waldemarin, vanhan opiskelutoverinsa. Paavo ilmoittaa seurueelle olevansa menossa naimisiin. Ivar nostaa maljan isän onnelle ja rakkaudella, kun Raisa saapuu tuomaan syntymäpäivätervehdyksensä. Mitja sen sijaan on raivoissaan tilanteesta. Katja saapuu paikalle, kun Ivar kertoo karmaisevan tarinan Kristuksesta, Auschwitzin tuhoamisleiristä ja päivästä, jolloin kaikki lapset tapettiin, jotta vanhemmat saivat itselleen muutaman elinpäivän lisää. Hän suutelee isäänsä ja ojentaa hänelle pullon.

Mitja esittää isälleen myrkyllisen laulun: ”Isä meidän, häivy paheinesi, katoa, kuole!” Sen innoittamana Paavo pyytää Raisaa vaimokseen. Raisa torjuu kosinnan, mutta Mitja karkaa paikalta. Ivar tilittää Torstille elämäänsä: työn, pohdinnan ja analyysien jälkeen hän on päätynyt vain yksinäisyyteen, lohduttomuuteen ja rakkaudettomuuteen.

Kun seurue palaa kakkupöytään, myös Ivarin kuori murtuu ja hän paljastaa isänsä vaimoilleen aiheuttamat kärsimykset. Mitja vaatii aseella uhaten Paavoa pyytämään anteeksi, mutta Raisa vie hänet pois ja he sulavat suudelmiin. Paavo teeskentelee sydänkohtausta ja Torsti kehottaa isäänsä kuolemaan, mutta saa itse epilepsiakohtauksen.

Katja sättii Ivaria tärkeileväksi, mutta hekin avaavat toisilleen yhteisiä ja myös yksityisiä muistojaan. Katja kertoo, kuinka hän nuorena ensi kännissään päättyi raiskatuksi ja raskaaksi, jolloin Mitja tuli hänen avukseen. He menivät naimisiin, mutta raskaus päättyi keskenmenoon.

Ivarin tarkoituksena on auttaa perintörahoillaan äitiään. Katja paljastaa, ettei ole olemassa rahoja, on vain velkaa. Ivarille se on oikeastaan helpotus, mutta Mitja raivostuu, ryntää aseensa kanssa tavoittamaan isäänsä, mutta löytää hänet kuolleena. Torsti on ehtinyt ensin. Ivarille hän sanoo, ettei tule tunnustamaan asiaa koskaan, Mitja saakoon syyn niskoilleen. ”Mul on niin hyvä olla, tyyni ja tasapainoinen olo”.

Aamulla Ivar, Katja, Mitja ja Raisa hautaavat pihamaalta löytyneen kuolleen linnun. ”Eiköhän soiteta poliisille”, Ivar toteaa.

Teksti: Suomen kansallisfilmografia / Jorma Junttila 2016