Anita
Huijarinainen (tv-sarjan nimi)
Bangkokin huuma (työnimi)
Kaikki tai ei mitään (työnimi)
Sininen enkeli (työnimi)
Finna-recension
Anita
Peter Lindholmin ohjaamassa ja Olli-Pekka Parviaisen kanssa käsikirjoittamassa draamassa Anita (1994) päähenkilö on valmis tekemään mitä tahansa rikastuakseen. Jätettyään poikaystävänsä Joonaksen (Oskari Katajisto) sekä työnsä rahoitusyhtiössä nuori ja kaunis Anita (Liisa Mustonen) alkaa huijata miehiä hotelleissa. Hän tutustuu sattumalta Niilo Kalevi Rotkoon (Taneli Mäkelä), joka niin ikään tavoittelee rikollisin keinoin miljoonaomaisuuksia. Molempia jäljittää rikospoliisi Härkönen (Pirkka-Pekka Petelius).
Sparad:
| Genre | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Åldersgräns | ||||||||||||||||
|
s. ikä 14 |
||||||||||||||||
| Skådespelare | ||||||||||||||||
|
Okrediterade skådespelare
|
||||||||||||||||
| Övriga upphovsmän | ||||||||||||||||
|
Okrediterade
|
||||||||||||||||
| Produktion | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Visningar | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Inspelningsplatser | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Inspelningsdatum | ||||||||||||||||
|
Joulukuu 1992, 4.1. - 18.3., kesäkuun alku 1993 - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||
| Innehållsbeskrivning | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Pressöversikter | ||||||||||||||||
|
"Elokuvaa voikin katsoa helposti kahdesta näkökulmasta", Hanna Kangasniemi (Turun Sanomat 19.2.1994) kirjoitti sukupuoliasetelmasta. "[- -] joko Anita on paha nainen, joka pääsee aina pälkähästä jättäen jälkeensä läjän tuskissaan ulvovia ukkosia. Tai sitten elokuvan omahyväiset ja itsekeskeiset miehet, joille Anita on vain kulutushyödyke tai korvike, saavat mitä ansaitsevatkin. Itse kannatan jälkimmäistä tulkintaa." Itsekin elokuvassa vilahtava Ywe Jalander (Suomen Kuvalehti 6/1994) muistutti, että "Lindholm on aikaisemmin tehnyt kiitetyn ja onnistuneen lyhytelokuvan Raseri, pari muuta fiktiota ja satamäärin mainoselokuvia. Viimemainittujen vaikutus näkyy Anitassa. Sen kuvat ja kohtaukset ovat lyhyitä fragmentteja ja sen leikkaus menevää. Kertomus kulkee kompastelematta. Tätä elokuvaa on helppo katsoa. [- -] Lehdistössä on väitetty, että Lindholmin elokuva voidaan nähdä juppiyhteiskunnan kuvauksena ja sen päähenkilö 80-luvun kasinotalouden edustajana. Mielestäni tässä luetaan elokuvaan enemmän kuin siinä on. Anita ei sisällä mitään kriittistä tai tulkitsevaa näkökulmaa. Se on pelkkä kuvaus." Antti Lindqvistiltä (Katso 6/1994) elokuva sai sekä ruusuja että risuja: "Yritys on kiitettävän kunnianhimoinen, kokonaisvaltainenkin, mutta lopputulos jää tunteettomaksi ja selitteleväksi. [- -] Mustan elokuvan perinteisiin keinoihin kuuluu myös kertojan käyttö. Anitan tapauksessa lähes kaikki asiat pajatetaan erinäisten omituisten kaikkitietävien miesten äänin niin juurta jaksain, että juttua alkaa melkeinpä pitää kuviteltuna kuunnelmana, etten sanoisi ylipitkänä mainoksena rikoksen kannattavuudesta. Tapahtumista kerrotaan, mutta kamera on niille sokea tai sitten kuvataan samaa kuin kerrotaan. Tårta på tårta." Kari Uusitalo (Hyvinkään Sanomat 5.3.1994) kritikoi elokuvan päätöstä: "Loppu tuli hieman töksähtäen - tarinan langat nivotaan nopeasti yhteen kolmella erillisellä välitekstillä. Tapa, joka meilläkin on viime aikoina yleistynyt ja jota pidän lähinnä suunnitteluvirheenä - juoni on silloin painotettu väärin, jos loppu tulee kuin silppurin läpi ajettuna." Derek Elley (Variety 13.6.1994) kiitteli tempoa, mutta ei nähnyt taidetta: "Commercials director Peter Lindholm makes a smooth transition to features with Anita, a high-gloss, fast-paced caper-crimer about female con artist that's solid, if not socko, entertainment. Finnish production won't interest the art-house market." - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||
| Bakgrund | ||||||||||||||||
|
Peter Lindholm oli salanimellä Juhani Hurme ohjannut ensimmäisenä pitkänä elokuvanaan Petri Pykälän alias Ilkka Remeksen tuottaman ja kirjoittaman urheilijadraaman Tappavat sekunnit (1985) ja tehnyt seuraavana vuonna "varsinaisen esikoiselokuvansa" Kill City. Ennen seuraavaa pitkää ohjaustyötään Anita Lindholm teki lyhytelokuvia sekä yli sata mainoselokuvaa Elohopea-Filmi Oy:n palveluksessa. Anita sai Lindholmin kertoman mukaan alkunsa siten, että "80-luvun lopulla liikkunut naishuijari innosti Olli-Pekka Parviaista muutaman liuskan luonnokseen, jota sitten kehittelimme yhdessä eteenpäin. Tarinalla ei ole kuitenkaan suoraa suhdetta todellisuuteen. Se on yhdistelmä erilaisia tapahtumia." (Aamulehti 18.3.1994). "Meillä ei koskaan ollut kunnollista käsikirjoitusta, vain nippu papereita, mutta ei varsinaista työsuunnitelmaa", Lindholm jatkoi Filmihullun (3/1994) haastattelussa. "Koko ajan oli liian kiire. Anitan sirpaleisuus johtuu osittain tästä, vaikka määrätynlainen sirpaleinen rakenne oli alun perin tarkoituskin: voice-overin käyttö mahdollisti tällaisen työskentelytavan. Leikattuani lähes lopullisen version kirjoitimme Olli-Pekan kanssa uusia voice-overeita, muutimme jopa kertojahenkilöitä. Eräässä arvostelussa ihmeteltiin miksei Anitalla itsellään ole voice-overia: meillä on sellainenkin versio, mutta se tiputettiin tietoisesti pois samoin kuin kaikki Anitan taustaan liittyvä materiaali, jota kuvattiin sata kohtausta." Parviaisen ensimmäisessä käsikirjoitusversiossa päähenkilö oli vielä mies, joka muuttui naiseksi Lindholmin tultua mukaan. Työnimillä "Sininen enkeli", "Bangkokin huuma" ja "Kaikki tai ei mitään" edennyt projekti suunniteltiin alun perin sekä kolmiosaiseksi tv-sarjaksi että elokuvaksi. MTV:n tultua mukaan myös Suomen elokuvasäätiön tuki varmistui. Anitaa kuvattiin joulukuusta 1992 maaliskuulle 1993 40 kuvauspäivän ajan ja vielä yhtenä kuvauspäivänä kesäkuussa. Leikkaustyö saatiin valmiiksi lokakuun 1993 lopulla. Elokuvasta ei ole mitään lopullista käsikirjoitusta, sillä kuvausvaiheessa se muuttui koko ajan. Elokuvan kokonaisilmeen sirpaleisuuteen vaikuttivat tietoisten ja olosuhteiden pakosta syntyneiden valintojen ohella Lindholmin kokemukset mainoselokuvan leikkaustekniikasta ja tiiviistä muodosta, vaikka hän ei itse täysin allekirjoitakaan asiaa: "Mainosestetiikka on tietysti hyvin monimuotoinen asia ja ennemminkin Anita on sukua amerikkalaiselle modernille pitkälle elokuvalle kuin mainoksille. Sirpaleisessa mainoksessa on kyse pelkistä mielikuvista, mutta Anitassa kaikki sirpaleet liittyvät laajempaan tarinaan." (Filmihullu 3/1994). Elokuvan trailerin tekikin mainoselokuvan erikoismies Juha Huhta. Myös itse elokuvan rytmi on suomalaisittain harvinaisen nopea. Lindholm kertoo että 85 minuutin kestoon mahtui kaikkiaan 244 kohtausta: "Kerrontatapa poikkeaa normaalista draamasta, jossa yksi kohtaus kestää minuutin. Meidän lyhin kohtaus kestää 5 sekuntia ja pisin 2,5 minuuttia." (Peter Lindholm, Network 1/1994). Lindholm koki Anitan haasteena kahdella eri tasolla: "Ensinnäkin sain mahdollisuuden kehitellä käsikirjoitusta niin, että siitä tuli metafora suomalaisesta yhteiskunnasta 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa. Toiseksi, Anita oli ammatillinen haaste: tehdä säällinen elokuva silloin vallinneissa olosuhteissa, mikä onnistui tavattoman ammattitaitoisen ryhmän ansiosta." (Göteborgin festivaaliesite 1995). "Minulle Anita on kommentti yhdestä ajasta", Lindholm lisäsi Filmihullun haastattelussa, "mutta siitä on yritetty tehdä niin paljon jännityselokuva kuin ikinä vaan siitä materiaalista saatiin irti. Se oli minun työsuunnitelmani." Televisiossa Anitaa ei ole nähty elokuvateatteriversiona, vain kolmiosaisena sarjana nimellä Huijarinainen. Versiot poikkeavat melkoisesti toisistaan: elokuvassa on useampia kertojaääniä, tv-sarjassa vain Pirkka-Pekka Peteliuksen esittämä poliisi; tv-sarjassa on eri kohtauksia, eri henkilöitä ja tapahtumat on leikattu erilaiseen järjestykseen; elokuvasta leikattiin pois mm. Pentti Auerin, Antti Hellstedtin, Ravil Salahin, Ritva Oksasen, Juhani Niemelän ja Anna-Elina Lyytikäisen kohtaukset. Lindholmin seuraava kokoillan elokuva Isältä pojalle valmistui 1996. - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||
| Musik | ||||||||||||||||
|
1. Alkumusiikki Säv. ja sov. Jori Sivonen Studio-orkesteri (off, alkutekstit), 0' 50". 2. Kun luonas oon Säv. ja sov. Jori Sivonen Studio-orkesteri (off, lopputekstit), 3' 20". Huomautuksia: Kun luonas oon -teema on elokuvan taustamusiikissa toistuva rakkausteema. Elokuvan lopputeksteissä mainitaan Kun luonas oon -kappaleen käyttämätön versio, johon teki sanat E. Metsä eli Jaakko Salo, ja jonka lauloi Taneli Mäkelä. Lauluversiota oli tarkoitus käyttää elokuvien lopputekstien musiikkina. - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||
| Tack | ||||||||||||||||
|
Juha Huhta, Tove Idström, Yrjö J. Perä-Rouhu, Aro-yhtymä, Veho Oy, Veba-Auto Oy, Postipankki, Aurinkomatkat, KOP, Holiday Inn-Airport, Cumulus Airport, Hotel Grand Marina/Night Marina, Hotelli Kalastajatorppa, Hotelli Dipoli, Hotelli Vaakuna, Hotelli Korpilampi, Ravintola Svenska Klubben, Martela Oy, Asko Oy, Café Roma, Ravintola Mikado, Helsingin poliisilaitos, Headline Oy/Arto Tuominen, Hotelli Skatta, Luottokunta Oy, KY-Exit, Korkein Oikeus, Paavalin seurakunta, Kauppakeskus Forum, Lumene, Oy Stockmann Ab, Havi Oy, Vallilan peruskoulu, Eiri Oy, Suomen 3M, Pub Sirdie, Länsi-Pakilan Autopaikat Oy, Helsingin pelastuslaitos, Neste-Eläintarha, Epi Oy, Charade, Iltalehti, Kruunu-radio, Kuva-Ahti, Zarro, Freestar, Ruutu-Rouva, Piretta-PTA, Tazzia, Valkoinen Elefantti/Muotikuu, Salotar/Duo, Kuusinen, Message, Oratop, Turo, Melka, Man & Shirt, Mexx, Eero Keittinen, Rahikainen Fur, Nike, Pomarfinn, Umberto, Desiree, Janita, Kenkäkesko, Red Shoe, FM-Korut, Ibero, Instrumentarium, Police, Sporrong, Natta, Jukka Müller |
||||||||||||||||
| Inspektionsdetaljer | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Tekniska fakta | ||||||||||||||||
|