Pidä huivista kiinni, Tatjana
Håll i scarfen, Tatjana! (ruotsinkielinen nimi)
Tatjana (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Take Care of Your Scarf, Tatjana (englanninkielinen nimi)
Tiens ton foulard, Tatiana (ranskankielinen nimi)
Tatjana (saksankielinen nimi)
Attenta al foulard, Tatjana (italiankielinen nimi)
Vigyázz a kendődre, Tatyjána! (unkarinkielinen nimi)
Pidä huivista kiinni Svetlana, nyt mennään (työnimi)
Pidä huivista kiinni Tatjana, nyt mennään (työnimi)
Finna-arvio
Pidä huivista kiinni, Tatjana
Pidä huivista kiinni, Tatjana (1994) on Aki Kaurismäen ohjaama ja käsikirjoittama road movie. 1960-luvun Suomeen sijoittuvassa elokuvassa Orimattilassa elelevä vaateompelija Valdemar ”Valto” Reiman (Mato Valtonen) kaipaa kahvia ja vapauteen äitinsä (Irma Junnilainen) komennon alta. Hän ja rock-henkinen autokorjaaja Reino (Matti Pellonpää) lähtevät ajelulle ja päätyvät viemään eestiläisen Tatjanan (Kati Outinen) ja neuvostoliittolaisen Klavdian (Kirsi Tykkyläinen) satamarantaan Helsinkiin. Naiset yrittävät saada kontaktia näihin ujoihin matkakavereihinsa, joista yhtä kiinnostaa lähinnä kahvi ja toista alkoholi.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
7 |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Näyttelijäkokoonpanot
Muut esiintyjät
Valo-koira (Reinon koira)<br />Arkistoaineisto / esiintyjät: The Renegades (yhtye televisiossa elokuvassa <i>Topralli</i>, 1966) ,
Valo-koira (Reinon koira)<br />Arkistoaineisto / esiintyjät: The Renegades (yhtye televisiossa elokuvassa <i>Topralli</i>, 1966)Hae aiheistaAvustajat
|
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
16.7. - 7.8., marraskuu 1993 - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
"Suomalaismiehen kliseisestä sielunmaisemasta ja naisten ynnä toisten kansain kanssa käymisen vaikeudesta ovat Järvenpää ja Kaurismäki kirjoitelleet haikeatunnelmaisen pikkuleffan, jossa honkapuisiin raameihin on liimattu löyhä nivakka irtosketsejä tilannekomiikan liisterillä" sanaili Harri Närhi (City 2/1994). "Aikakauden jukeboxin räminöillä ja Renegades-filkalla säikytetty itäauton nokkahirvi loikkaa poikki suomalaispeltojen sieltä jostain sinne jonnekin hellyttävän poikamaisesti, naivistisesti yksiselitteisin Aki-kuvin kuin vanhan Apu-lehden Nortti-mainokset. Nämä totiset (ja sittenkin niin kultaiset) miehet vetivät päähänsä brylcreemit ja päälle ne väkevät." Auli Nykänen (Apu 3/1994) nostalgisoi "hienon leffan" äärellä: "Mustavalkoinen 60-luvun Suomi baareineen ja peltoineen ja rautalankabändeineen herkistää sitä aikaa eläneen katsojan. Ensin tosin tuntui siltä, että tätäks tää nyt sit on, äijien vaellusta jälleen kerran. Sitten huomaan täysin antautuneeni Kaurismäen tummanpuhuvan omalaatuiselle huumorille ja melankolialle. Sekä erityisesti Pellonpään herkkyydelle. Miten vaikea on lähestyä toista sukupuolta ja miten kipeä on kosketuksen kaipuu. Ja kun sitten uskaltaa [- -] ihan vähän vain [- -] nojautua toisen olkaa vasten, kaikki muuttuu. Kaurismäki ja näyttelijät osaavat ilmaista suurta pienesti, tarkasti, riipaisevan kauniisti ja käytännöllisesti katsoen ilman sanoja." Vaikka useat kriitikot kiinnittivät huomiota siihen, ettei Kaurismäki yritä kuvata mitään todellista 1960-lukua, Mikael Fränti (Helsingin Sanomat 5.9.1994) painotti asetelman uskottavuutta: "Mennyt suomalainen lähitodellisuus kuvataan pienin viittein ja tarkoin vihjein. Sopivat sanonnat, muutamat oikeat esineet, rakennukset, paikat ja sopivat musiikkivalinnat saavat matkanteon näyttämään kuusikymmenluvulta. Kahden suomalaismiehen ja kahden neuvostoliittolaisen naisen tarina kuvastaa laajemminkin yya-Suomen silloista todellisuutta. Aki Kaurismäki välttää täysin ylätason näkökulman. Hän katsoo tavallisen kansan silmin suomalaisten ja itänaapurin ihmisten välejä. Siinä on tämän komedian voima ja aitous." Reijo Noukka (Aamulehti 15.1.1994) pohti elokuvan Suomi-kuvaa: "Aki Kaurismäki tuntee vastuunsa Suomen tämän hetken tunnetuimpana ja myös arvostetuinpana elokuvantekijänä. Hän kieltäytyy antamasta ulkomaille maastamme sellaista kuvaa kuin haluaisimme. [- -] Missä on kiiltävä ja komea juppi-Suomi, jonka arkkitehtuuri, tekninen osaaminen ja moderni olemus ovat mainosmiestemme vakiovaltteja? Tatjana-komedia vie tätä vastavirtaista teemaa psykologiselle puolelle: suomalainen mies on paitsi puhumaton juntti, myös alkoholisti, kofeinisti, nikotinisti ja mikä kaikkein ikävintä täydellinen impotentti, jota kiinnostavat enemmän koneet kuin naiset." Ywe Jalander (Suomen Kuvalehti 4/1994) näki ongelman elokuvan käsikirjoituksessa: "Selkein syy Tatjanan matalalentoon on kuitenkin kiinnostavan kertomuksen puute. Tässä ollaan tosi kaukana hersyvästä tarinoinnista." Kriittisimmän näkökulman tarjosi Tapani Maskula (Turun Sanomat 15.1.1994): "Nykyisin Kaurismäen halpiksista puuttuu takavuosien tiukkuus ja harkittu keskittyneisyys. Hänen uusin ohjauksensa vaikuttaa vain vanhojen rutiinitemppujen vatkaamiselta, jossa kaikki hommat jäävät hieman epävireisiksi. Kuppilat ja matkustajakodit muodostavat toki edelleenkin ankean uskottavat puitteet vähäosaisten surkimusten nuhruiselle tragikomedialle, mutta sen kapakkahuumoria latistaa ulkokohtaiseen kyynisyyteen taipuva kaupunkilaiskeikarointi." - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Aki Kaurismäki ilmoitti jo helmikuussa 1989 eräänä tulevaisuudensuunnitelmanaan "40-minuuttisen eestiläisen road movien 'Pidä huivista kiinni Svetlana, nyt mennään', jossa ajetaan Volgalla" (Tiedonantaja 47/1989). Samanaikaisessa Rumban (8/1989) haastattelussa Mato Valtonen tiesi, että "tammikuun 5. päivä 1991 alkaa sen tekeminen tuolla Neuvostoliiton puolella Eestissä. Työnimenä on 'Hei huorat, pitäkää huiveista kiinni, nyt mennään'. Siitä lähdetään, että pari tyyppiä ajaa Volgassa Eestissä liukkaita talvisia katuja ja pari venäläistä huoraa on takapenkillä. Mitä sitten tapahtuu, on vielä auki, mutta kättä on lyöty päälle, että 5. tammikuuta 1991 ollaan Georg Otsissa ja mennään tosta yli. Aki on niin hullu jätkä että se kanssa varmaan tehdään." Vielä Berliinin festivaaleilla helmikuussa 1992 Aki Kaurismäki ilmoitti tekevänsä seuraavan elokuvansa Eestissä, mutta loppujen lopuksi Pidä huivista kiinni, Tatjana kuvattiin Suomessa heinä-elokuussa 1993 ja yhden päivän ajan marraskuussa, jolloin otettiin ulkokuvat Valton kotiinpaluusta. Elokuvasta ei ollut varsinaista käsikirjoitusta, ainoastaan synopsis: repliikkejä kirjoitettiin pitkin matkaa, joskus jopa kuvausten käynnistyessä ja improvisoinnille tilaa jättäen. Vasta kuvausten puolivälissä kuvaussihteeri Erja Dammert laati kohtausluettelon. Lopullisesta versiosta jätettiin pois Itäkeskuksessa kuvattu kohtaus, jossa Tatjana ja Klavdia valmistavat kaalinpäitä hetekaverkosta tehdyllä grillillä ja Klavdia siteeraa Vasili Šukšinin Punaista heisipuuta. "Pidä huivista kiinni, Tatjana on elokuva suomalaisen miehen hämmästyttävästä sielunelämästä sekä lähes kirurgisen viiltävä analyysi suomalais-venäläis-eestiläisistä suhteista", kerrottiin lehdistötiedotteessa, johon Aki Kaurismäki oli lisännyt omana kommenttinaan: "Tämä elokuva on henkilökohtainen hyvästijättöni sille Suomelle, jossa kasvoin ja jonka surukseni tiedän iäksi menneen." Kaurismäen vakionäyttelijöiden Matti Pellonpään, Mato Valtosen ja Kati Outisen rinnalla yhtä pääosaa esitti Kirsi Tykkyläinen, Suomen elokuvasäätiön tuolloinen tiedottaja ja kansainvälisen osaston päällikkö, joka oli esiintynyt Kaurismäen lyhyissä musiikkielokuvissa Those Were the Days (1991) ja These Boots (1992) ja joka nähtiin myös vuoden 1994 Leningrad Cowboys -elokuvissa Leningrad Cowboys Meet Moses ja Total Balalaika Show. Aki Kaurismäen seuraavana elokuvana Leningrad Cowboys Meet Moses ehti ensi-iltaan jo helmikuun lopulla 1994. - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
1. If I Had Someone to Dream of Säv. ja san. Jimmy Lindskog - Dieter Feichtinger, sov. The Renegades The Renegades (off), 1' 50". Levytys: The Renegades; Scandia SLP 600, 1964. 2. Sabina Säv. Olavi Karu, san. Lauri Jauhiainen, sov. Pentti Lasanen Veikko Tuomi, laulu, ja Pentti Lasasen studio-orkesteri (off), 1' 20". Levytys: Veikko Tuomi ja Pentti Lasasen studio-orkesteri; Finlandia P 378, 1961. 3. Muista minua Säv. Pedro de Punta, sov. The Esquires The Esquires (off, autolevysoitin), 2' 10". Levytys: The Esquires; Decca SD 5601, 1963. 4. Kogda mne holodno / Kun kylmä on Säv. ja san. trad. venäl. Es. Viktor Vassel (100 %), 0' 40". 5. Hold Me Close Säv. ja san. Kim Brown - Denys Gibson - Graham Johnson - Ian Mallett, sov. The Renegades The Renegades (off), 1' 55". Levytys: The Renegades; Scandia SLP 600, 1964. 6. Think It Over Säv. ja san. B.B. King, sov. The Regals Es. The Regals (playback), 2' 55". 7. Bad Bad Baby Säv. ja san. Kim Brown - Denys Gibson - Graham Johnson - Ian Mallett, sov. The Renegades The Renegades (off, autolevysoitin), 1' 45" Levytys: The Renegades; Scandia KS 563 ja SLP 600, 1964. 8. Etkö uskalla mua rakastaa Säv. ja sov. Erik Lindström, san. Saukki Helena Siltala, laulu, ja Erik Lindström yhtyeineen (off, radio), 1' 30". Levytys: Helena Siltala ja Erik Lindström yhtyeineen; Blue Master BLU 506 ja BLU-EP 102, 1958. 9. Tanssi, Anjushka Säv. ja san. Usko Kemppi, lisäsanoitus Veikko Lavi, sov. Pertti Husu Es. Veikko Lavi, laulu, ja Pertti Husu, harmonikka (100 %), 2' 25". Levytys: Veikko Lavi; Play MC 2093 (c-kasetti), 1986, ja Oodi (Basebeat) 9105CD, 1991. 10. Arpiset haavat / Old Scars Säv. Hannes Konno, sov. The Blazers The Blazers (off, autolevysoitin), 2' 10". Levytys: The Blazers; Parlophone PAR 924, 1963. 11. Symphony No. 6 in B minor / Sinfonia nro 6 h-molli op. 74 ("Pateettinen") IV osa Finale: Adagio lamentoso Säv. Pjotr Tšaikovski Orkesteri (off), kolme kertaa, yht. 4' 30". 12. I've Been Unkind Säv. ja san. Kim Brown - Denys Gibson - Graham Johnson - Ian Mallett, sov. The Renegades The Renegades (off), 2' 15". Levytys: The Renegades; Scandia SLP 600, 1964. 13. Tšornoje more mojo / Mustanmeren valssi Säv. Oskar Feltsman, san. Mihail Matusovski, suom. san. Pauli Salonen, sov. Jaakko Borg Georg Ots, laulu, ja Jaakko Borgin orkesteri (off), 2' 00". Levytys: Georg Ots ja Jaakko Borgin orkesteri; Rytmi R 6586, 1969. 14. Girls Girls Girls elokuvasta Topralli (1966) Säv. ja san. Jerry Leiber - Mike Stoller, sov. The Renegades The Renegades (off, televisio), 1' 10". 15. Köyhä laulaja Säv. Toivo Kärki, san. Kullervo, sov. Nacke Johansson Henry Theel, laulu, ja studio-orkesteri (off, lopputekstit), 3' 05". Levytys: Henry Theel; Rytmi R 6560, 1965. |
||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||
Raimo Suutari, Eero Laurén, Jukka Rautiainen, Matti Heino, Pertti Sundholm, Heikki Niemi, Ritva Tallamäki, Jussi Raittinen, Karkkilan Urheilijat, Jawasakki/Veikko Koski, Matkakoti Sport, Forssa; Karkkilan Työväenyhdistys, Ojalan lato, Ruukin kiinteistöpalvelu, Karkkila; TVL, Helsingin kaupungin satamalaitos, Tallink/Tarja Vaakanainen, Georg Ots/Ilme Tults |
||||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||||
Televisiossa näkyy Tähtelä-Filmi Oy:n tuottamaa, Yrjö Tähtelän ohjaamaa elokuvaa Topralli (1966), jossa The Renegades esiintyy Helsingin B-Messuhallissa (nyk. Töölön kisahalli). - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|