Kauhun millimetrit
Millimetrar av skräck (ruotsinkielinen nimi)
Shear Fear (englanninkielinen nimi)
Finna-arvio
Kauhun millimetrit
Kauhun millimetrit lähtee liikkeelle arjen pienistä peloista ja päätyy suoraan kauhun painostavalle alueelle. Miljöönä on kesäisen Helsingin keskusta huolettoman 80-luvun päättyessä.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
K10 |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Avustajat
Gina Hunt, Pasi Höykinpuro, Tarja Kunttunen, Päivi Merilä, Kaisa Pyhälä, Annamari Ruonakoski, Johanna Vainio ,
Gina Hunt, Pasi Höykinpuro, Tarja Kunttunen, Päivi Merilä, Kaisa Pyhälä, Annamari Ruonakoski, Johanna VainioHae aiheista |
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
3. - 22.7.1990 - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
Pertti Avolan (Helsingin Sanomat 7.3.1992) mielestä Kauhun millimetrit oli "kaikin puolin hallittua ja varmaa työtä. Se elää ja hengittää erinomaisesti ja säilyttää tunnelmansa hyvin. Kovin syvälle aiheeseen tai henkilöihin Kauhun millimetrit ei kaivaudu, mutta se olisikin ehkä hajottanut elokuvaa liikaa. Kauhun millimetreissä viehättää teknisen osuvuuden lisäksi eniten sen suorasukainen arkisuus. Siinä ei pyritä poimimaan huvittavia tai eksoottisia yksityiskohtia henkilöiden elämästä, eikä liioin laajentamaan aihetta yli sen rajojen. Se välttää teennäisyyden." "Elokuva poimii tarinaansa näppärästi arkipäivän ahdistuksia ja Katja Krohn hahmottaa oikein tehokkaasti sanattoman roolinsa vihamielisenä naisena", tunnusti myös Tarmo Poussu (Ilta-Sanomat 6.3.1992) mutta jatkoi kriittisemmin: "Silti Kauhun millimetrit jää pelkäksi harjoitustyöksi. Sen realistiset ja fantastiset ainekset eivät aina nivelly yhteen. Pahempaa on ohjauksen epävarmuus: rytmityksen ontuvuus, vaivalloisesti lausutut repliikit ja 'oikeista kauhuelokuvista' lainatut tehokliseet. Viimeistään elokuvan loppuratkaisu paljastaa koko kehitelmän onttouden." Pertti Lumirae (Demari 6.3.1992) kiitteli sen sijaan ilman "ylimääräisiä monsteriefektejä" synnytettyä kauhua: "Nummen taitava ohjaus on saanut ratkaisevaa tukea Markus Nummen vivahteikkaasta käsikirjoituksesta. Tilanteet, joihin koko ajan yhä pahempaan paniikkiin vajoava Marja [- -] joutuu, on hahmoteltu sillä tavoin varmaotteisesti, että todellisuudentuntu on koko ajan vahvasti läsnä. Toisin sanoen Marjan yliherkistynyt tajunta ikään kuin luo maailman, jossa todellisuuden intensiteetti moninkertaistuu. Tälle kaikelle psyykkiselle tapahtumiselle elokuva on löytänyt kiitettävän relevantin visuaalisen ja auditiivisen muodon. Aidon kauhun tuottaminen ei taatusti ole helpoimpia asioita vasta uraansa aloittelevan elokuvaohjaajan keinovarastossa. Kauhun millimetrit pystyy tuottamaan kuitenkin huomattavan pelottavia tuokioita tavalla, jota on lupa sanoa kekseliääksi ja mielikuvituksekkaaksi." - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Kirjailija Lassi Nummen pojat Markus (s. 1959) ja Ilari (s. 1961) opiskelivat molemmat historiaa Helsingin yliopistossa, ja heidän ensimmäinen yhteinen elokuvansa, super-8 mm:n filmille kuvattu The Heimola Story (1984) syntyi juuri historian opiskelijoiden ainejärjestön Kronoksen piirissä ja kertoi ensimmäisen vuoden historian opiskelijan tarinan. Kahden lyhytelokuvan (Eksyneet ruusut, 1989; Kämmenen kokoinen avaruus, 1990) ja muutaman teatteriohjauksen jälkeen Ilari Nummi ohjasi puolipitkän esikoiselokuvansa Kauhun millimetrit veljensä käsikirjoituksen pohjalta. Kauhun millimetrit kuvattiin kesällä 1990 16 kuvauspäivässä, työstettiin valmiiksi syksyllä 1991 ja saatettiin Illusionin ensi-iltaan maaliskuussa 1992. Alun perin tarkoitus oli toteuttaa elokuva 16 mm:n filmille jo kesällä 1989, mutta rahoitusta ei tuolloin saatu ja taloudellisista syistä tekijät päätyivät Betacam SP -kuvanauhakalustoon. Tuotantoyhtiönä toimi historian opiskelijoiden kaitafilmiharrastuksen ja The Heimola Storyn yhteydessä syntynyt Heimola-Filmi r.y. Suomen elokuvasäätiö myönsi 60 000 markan tuen sekä kuvaus- että jälkityö- ja levitysvaiheessa. Kauhun millimetrit hyväksyttiin Ilari Nummen lopputyöksi Taideteollisen korkeakoulun Elokuvataiteen laitoksella. "En ole ryhtynyt tekemään 'kauhujuttuja' tietoisesti", Ilari Nummi perusteli elokuvansa suomalaisittain harvinaista lajityyppiä. "Kauhun millimetritkin oli Markuksen aihe. Sen voimakkaan subjektiivinen maailma tuntui luontuvan minulle." (Apu 3/1993). Kauhuasetelmien malleina vaikuttivat lähinnä Nicolas Roegin Don't Look Now / Kauhun kierre (1974) ja Roman Polanskin Le Locataire / Vuokralainen (1976), elokuvan nimellä viitattiin Steven Spielbergin teokseen The Duel / Kauhun kilometrit (1971). Käsikirjoituksissa elokuvalle hahmoteltiin useita mahdollisia loppuratkaisuja. Kesän 1989 harjoitusvaiheessa vainoavan naisen rooliin harkittiin sekä Pia Karaspuroa, varsinaisen tuotannon lavastajaa, että Päivi Akonpeltoa. Hannu Kiviojan oli määrä esittää rautakauppiasta ja Ari-Kyösti Sepon poikaystävää. Näyttelijöitä valmensi Päivi Akonpelto, lopputekstien "harjoitusassistentti", joka Ari-Kyösti Sepon kanssa joutui jäämään pois lopullisesta elokuvasta, koska heillä oli kiinnitys Arto Lehkamon lyhytelokuvaan Lampi. Valmiin elokuvan ensikertalaisista näyttelijöistä Tiina Tenhunen oli käynyt Lahden kansanopiston näyttelijätyön linjan. Katja Krohn, Leea Klemola ja Juha Veijonen olivat vastikään valmistuneet Teatterikorkeakoulusta. Nummen veljesten vanhemmat Lassi ja Pirkko Nummi nähdään elokuvan loppukohtauksessa kattoterassilla. Kauhun millimetrien jälkeen Ilari Nummi keskittyi lähinnä teatterityöhön. Veljesten yhteistyö jatkui kuitenkin Markus Nummen ohjaamassa ja kirjoittamassa elokuvassa Hyvän tekijät (1997). Teatterin ja elokuvan yhdistäminen toteutui Ilari Nummen TV1:n Kotikatsomoon ohjaamassa näytelmässä Luokkajuhla (2002). - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. "Intro" Säv. ja sov. More Karvonen More Karvonen, syntetisaattorit (off, alkutekstit), 4' 00". 2. "Lopputekstit" Säv. ja sov. More Karvonen More Karvonen, syntetisaattorit (off, lopputekstit), 2' 30". Huomautuksia: More Karvosen säveltämä musiikki koostuu Teostoilmoituksen mukaan seuraavista osista: "Tuoli" (0' 30"), "Taulu" (1' 00"), "Sakset" (1' 00"), "Kutsu" (0' 50"), "Rautakauppa" (2' 45"), "Kohtaaminen kadulla" (0' 55"), "Kenkäkauppa" (2' 15"), "Kävely haastatteluun" (1' 45"), "Kohtaaminen peilin luona" (1' 07"), "Puhelinkioski" (1' 50"), "Siirtyminen kahvilaan" (0' 30"), "Poistuminen wc:stä" (0' 30"), "Tarjottimen kanto" (1' 00"), "Vainoojatar kahvilassa" (2' 03"), "Huulipuna-hirsipuu wc:ssä" (1' 30"), "Siirtyminen puistoon" (1' 10"), "Lapsen karkaaminen" (0' 23"), "Vainoojatar puistossa" (1' 30"), "Autolla puistoon" (1' 20"), "Autoajelu" (1' 30"), "Kaupunkikuvia" (2' 22"), "Kadulle kaatuminen" (1' 30"), "Hissi" (3' 05"), "Kohtaaminen kattoterassilla" (0' 30"), "Vainoojattaren lähestyminen" (0' 25"), "Putoamisen jälkeen" (1' 10") ja "Pseudo The End" (1' 00"). - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||
Raili ja Pentti Miikkulainen, Seppo Aalto (vartiointi/metro), Juha Antti-Poika, Pekka Ervamaa, Reino Falck, Pekka Hakava, Jaana Isomarkku ja Heikki Mikkeli, Leena ja Thomas Kleine, Olavi Kleine, Antti Litja, Seppo Muona, Jaakko Rahkonen, Kaj Sahramaa, Marjo Yrjölä (vartiointi/metro)<br /><br />Café Nouveau, Helsingin Kellariteatteri r.y., Akateeminen kirjakauppa, Alfalaiset, Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT ry, Cinderella/Viking Line - Erik Ulfstedt, Elanto, Elokuvakontakti, Elokuvataiteen laitos/TaiK, Fiskars, Forum Kauppakeskus, Forumin lääkäriasema, Graafisen suunnittelun laitos/TaiK, Hartwall, Helsingin Lihaexpertit Oy, Helsingin kaupungin liikennelaitos, Hotelli Inter-Continental, Juttutupa, Kaunis Nainen/Forum, Kenkämarski, Kino, Lasten kirjakauppa, Luxor, Micam/Anne Rämä ja Aletta Dammert, Nykytaiteen museo, Paitis Oy, Primula Oy, Pukeva, Rautamies Oy, Siipipyörä Oy, SK-vihannes Ky, Teatterikorkeakoulu, Tuorevihannes Ky, Vihannestukku Backman & co |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|