La Vie de bohème
Boheemielämää (suomenkielinen nimi)
Bohemliv (ruotsinkielinen nimi)
Bohemernas liv (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
The Bohemian Life (englanninkielinen nimi)
La Vida de bohemia (espanjankielinen nimi)
Vita da bohème (italiankielinen nimi)
Das Leben der Bohème (saksankielinen nimi)
Finna-arvio
La Vie de bohème
Aki Kaurismäen ohjaama ja käsikirjoittama elokuva La Vie de Bohème (1992) perustuu Henry Murgerin romaaniin, joka kuvaa kolmen nälkätaiteilijan elämää Pariisissa. Albanialainen taidemaalari Rodolfo (Matti Pellonpää), ranskalainen kirjailija Marcel Marx (André Wilms) ja irlantilainen säveltäjä Schaunard (Kari Väänänen) ystävystyvät ja toisiaan tukien yrittävät löytää ostajia teoksilleen. Jaksaako Rodolfon rakastettu Mimi (Evelyne Didi) ja Marcelin naisystävä Musette (Christine Murillo) loputtomiin boheemielämää?
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
7 |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Näyttelijäkokoonpanot
Muut esiintyjät
|
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
4.4. - 10.5.1991 - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
Helena Ylänen (Helsingin Sanomat 29.2.1992) näki Aki Kaurismäen tekevän Boheemielämässä kunniaa "suurelle idolilleen, elokuvaohjaaja Jacques Beckerille. Beckerin nimikin mainitaan kuin vihjeeksi eräässä elokuvan repliikissä. Boheemielämää on löytänyt maailmansa runolliseksi realismiksi kutsutusta ranskalaisesta tyylisuunnasta, joka sitoo löyhästi yhteen mm. ne monet elokuvat, joissa pariisilaiset elivät arkensa köyhinä mutta ylpeinä ja sunnuntainsa soudellen joella. [- -] Voisi oikeastaan sanoa, että mies, jolla on niin hyvät esikuvat, ei voi mennä kovin kauas harhaan. Lisäksi Kaurismäki ei vain ihaile, vaan myös omaksuu hyviä asioita mestareiltaan. Hän on pystynyt viemään elokuvansa ihannoimaansa menneisyyteen, jossa oikeiden ihmisten elämä pyörii työn, rakkauden ja ystävyyden sekä ruuan ja juoman ympärillä." Sigurd Gustavssonin (Hufvudstadsbladet 29.2.1992) silmissä yksittäiset kuvat nousivat tällä kerralla suuremmiksi kuin elokuva sinänsä: "Konceptet håller ungefär halvvägs, då man börjar misstänka att Aki inte riktigt haft någon historia att berätta. Då känner man sig lite obehagligt lurad. Man underhålls inte längre av de kämpande konstnärernas kamp - för vad, mot vad? - och melodramat som filmen utmynnar i förmår inte gripa totalt eftersom personerna varken sagt eller gjort tillräckligt för att man skulle ha lärt känna dem ordentligt." Myös Ywe Jalanderista (Suomen Kuvalehti 11/1992) tuntui, ettei ohjaajalla "loppujen lopuksi kuitenkaan ole ollut kerrottavaa enää tässä vaiheessa", mutta Jalander myönsi silti pitäneensä elokuvasta: "Sen voima on tietysti ennen kaikkea siinä, että se on monessa mielessä 'vastaelokuvaa'. Sen mustavalkoisuus, sen ryysyromantiikka, sen ruokkoamattomat ihmiset, käytön kuluttamat ympäristöt ja rojua täynnä olevat kuvat ja sen verkkainen rytmi ovat kaikki vastalausetta. Tämän elokuvan lämmin inhimillisyys kritisoi mainosten maailmaa, menevyyden ihannetta ja esineiden palvontaa." Tapani Maskulan (Turun Sanomat 29.2.1992) mielestä "mitä kauemmas Helsingistä ohjaaja harhailee, sitä latteammiksi hänen filminsä käyvät. Henri Murgerin romaanin modernisointi huokuu toki yleispätevää laitapuolen elämäntuskaa, mutta Kaurismäki on siihen sisäistyessään kadottanut tykkänään kansallisen identiteettinsä ja samoin myös persoonallisen näkökulmansa. Hänen uusin ohjaustyönsä kunnioittaa niin vimmatusti Vigon, Clairin, Renoirin, Truffautin ja Bressonin klassikkoja, ettei kliseiden joukosta löydy enää lainkaan henkilökohtaista panosta. Aki Kaurismäestä on yhdentyvässä Euroopassa tullut marginaalikulttuurin Renny Harlin." Antti Lindqvist (Katso 11/1992) sen sijaan arveli, että Murger "hymyilisi tyytyväisenä ja joisi lasin vettä, jos pääsisi näkemään Aki Kaurismäen mestaritulkinnan romaanista Boheemielämää [- -]. Niin hienostunut, tyylikäs ja hengityksen kaltaisella vaivattomuudella etenevä on tämä teos, jossa lämmin huumori yhdistyy surumielisen sydämen nautinnolliseen kärsimykseen. [- -] Kysymyksessä on elokuva, jonka meille kriitikoille niin luonteenomainen pilkkominen eri osatekijöihin (kuvaus, lavastus, musiikki, näyttelijäsuoritukset jne.) olisi niin väkivaltaista ja turhauttavaa, etten siihen ryhdy. Elämyskin on vain sana." - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Elokuvan I Hired a Contract Killer (1990) jälkeen myös Aki Kaurismäen seuraava elokuva valmistui ulkomailla: Boheemielämää toteutui suomalais-ranskalais-ruotsalais-saksalaisena yhteistuotantona, se kuvattiin mustavalkoiselle materiaalille Pariisissa huhti-toukokuussa 1991, ensiesityksensä se sai Berliinin elokuvajuhlilla helmikuussa 1992 ja Suomen ensi-iltansa viikkoa myöhemmin. Boheemielämää on sovitus Henry Murgerin 1851 ilmestyneestä klassisesta boheemitarinasta Scènes de la vie de Bohème, joka oli toiminut pohjana Puccinin kuuluisalle oopperalle ja sittemmin mm. King Vidorin mykkäelokuvalle La Boheme (1926) ja Marcel L'Herbierin ranskalaiselle elokuvalle La vie de bohème (1945). "Tutustuin Murgerin romaaniin", Aki Kaurismäki kertoi lehdistötiedotteeseen liittyvissä "Ohjaajan muistiinpanoissaan", "toimiessani N:n kuvernementissa paikallisen postilaitoksen alimpana virkailijana vuonna 1976. Loikoillessani eräänä iltana toimettomana vuoteessani eräs samassa asunnossa asuvista tovereistani työnsi kirjan ovenraosta. Siihen voidaan katsoa elämäni porvarillisen vaiheen päättyneen. Palasin siihen vasta neljä tuntia myöhemmin saatuani kirjan loppuun. Päätin oitis tehdä kirjasta elokuvan ja irtisanouduin tätä tarkoitusta varten huonopalkkaisesta toimestanikin, ennenkuin tajusin, että hankkeeni tiellä oli joitakin käytännön esteitä. Vaikka katsoinkin siihen aikaan kuusi elokuvaa vuorokaudessa, ei niitä koskevia kirjoituksiani huolittu edes laitakaupungin ilmaisjakelulehtiin." Boheemielämää kuului tosiasiassakin Aki Kaurismäen vanhimpiin elokuvasuunnitelmiin, sillä hän sai aiheeseen Suomen elokuvasäätiön käsikirjoitustukea jo 1984. Hän piti suunnitelmaa esillä 1980-luvun loppupuolen ajan, mutta sovitustyö osoittautui yllättävän vaikeaksi: "Rikos ja rangaistus on helppo koska siinä on toimintaa sisällä. [- -] Yritin Boheemielämän kanssa samaa metodia, mutta siellä ei ollutkaan ollenkaan toiminnallisia kohtia. Istutaan kaiken aikaa vain baarissa tai kämpässä ja puhutaan. [- -] Boheemielämässä on enemmän dialogia kuin viidessä edellisessä elokuvassa yhteensä, mikä tietysti johtuu lähinnä kirjallisesta pohjasta. Siitä kirjastahan ei saa mitään irti ilman hirvittävää pulinaa." (Filmihullu 5/1991) "Elokuvassa puhutaan erityistä kieltä, joka on lainattu taiteilijain työpajojen lörpötyksistä, näyttämön takaisista puheenparsista ja sanomalehtien toimituksista", kerrottiin lehdistötiedotteessa. "Boheemien sanasto on vanhan retoriikan helvetti ja kielellisen uudistuksen paratiisi, tai päinvastoin." Ranskalaisten näyttelijöiden rinnalla esiintyneet Matti Pellonpää ja Kari Väänänen joutuivat opettelemaan ranskaa albanialaisen taidemaalarin ja irlantilaisen säveltäjän rooleissa, joissa vieras korostus kuului asiaan. Elokuvan ranskalaisista päähenkilöistä André Wilms (s. 1947) oli kokenut teatterinäyttelijä ja -ohjaaja, joka oli esiintynyt elokuvissa vuodesta 1980 lähtien; Evelyne Didi (s. 1949) ja Christine Murillo olivat niin ikään teatterinäyttelijöitä, joiden elokuvaura oli alkanut 1970-luvulla. Kaurismäki sijoitti elokuvansa epämääräiseen nykyaikaan, jonka hän täytti menneisyyden rekvisiitalla. Boheemielämää kuvattiin Murgerin teoksen "alkuperäisillä" tapahtumapaikoilla Pariisin liepeillä, Malakoffin pikkukaupungissa, jonka Kaurismäki näki suhteellisen turmeltumattomana pariisilaismiljöönä. "Onnistuin kuvaamaan Lontoon ja Pariisin näyttämättä yhtään modernia autoa, ja elokuvat ovat silti nykyajassa", hän saattoi ylpeillä. "En oikeastaan ymmärrä, mistä tämä voimakas viha nykyaikaista muotoilua kohtaan kattaen kaikki miljööt, talot, autot, pukeutumisen, on syntynyt. Eikä se ole niinkään vihaa modernia kohtaan kuin rakkautta mennyttä maailmaa kohtaan - jonka on kuitenkin nähnyt vain elokuvissa." (Filmihullu 5/1991). Lopputeksteissä Boheemielämää on omistettu Kaurismäen isän Jorma Kaurismäen muistolle. Elokuvan kuvauksista syntyi Veikko Niemisen ohjaama 50 minuutin dokumentti Missä on Musette?, joka esitettiin TV 1:ssä 25.9.1991 ja joka oli mukana myös Berliinin festivaalien Forum-sarjassa helmikuussa 1992. Samalla kuvausmatkalla Aki Kaurismäki toteutti lyhyen musiikkielokuvan Those Were the Days. Svenska Filminstitutetin tuotantopanoksen vuoksi Boheemielämää on sisällytetty myös Svensk filmografi -teokseen nimellä Bohemernas liv. - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
1. Play Fiddle, Play / Chantez pour moi violons Säv. ja san. Emery Deutsch - Arthur Altman, san. Jack Lawrence, ranskal. san. Reale Damia, laulu, ja orkesteri (off, alkutekstit), 2' 40". Levytys: Damia; Columbia N DF 1379, 1933. 2. I Cross My Fingers Säv. Walter Kent, san. Walton Farrar, sov. Matti Viljanen Sacy Sand, laulu, ja Ossi Aallon orkesteri (off, radio), 1' 40". Levytys: Sacy Sand ja Ossi Aallon orkesteri; Cupol FC-5006, 1951. 3. Chanson de truite morte Säv. ja sov. Mauri Sumén Mauri Sumén, harmonikka, koskettimet ja tietokoneen ohjelmointi (off), 0' 45". Levytys: Mauri Sumén; Sputnik Oy:n mainoskasetti, 1992. 4. Serenade in C major for String Orchestra / Serenadi jousiorkesterille C-duuri op. 48 II osa Walzer (Moderato tempo di valse) ja III osa Élégie (Larghetto elegiaco) Säv. Pjotr Tšaikovski 1) Jousiorkesteri (off, levysoitin), 1' 25". 2) Jousiorkesteri (off), kolme kertaa, yht. 4' 50". 5. Bird Dance Beat Säv. G. Garrett Es. The Fake Trashmen (playback), 2' 00". 6. I've Got to Go Cry Säv., san. ja sov. Henry Glover - Rudolph Toombs Little Willie John, laulu, ja orkesteri (off), 1' 35". Levytys: Little Willie John; NM-King 5045, 1957. 7. Pour tout l'or du monde Säv. ja san. Daniel White - Marcel Mouloudji Marcel Mouloudji, laulu, ja orkesteri (off), 1' 50". Levytys: Marcel Mouloudji; Vogue International CMDINT 9712, 1950-luku. 8. De velours et de soie Säv. ja san. Jimmy Walter - Boris Vian Serge Reggiani, laulu, ja orkesteri (off), 2' 00". Levytys: Serge Reggiani; Disque Jacques Canetti 48.805, 1964. 9. Leave My Kitten Alone Säv. ja san. John Turner - Jones McDougall Little Willie John, laulu, ja orkesteri (off), 0' 45". Levytys: Little Willie John; NM--King 5219, 1959. 10. Figaron aaria "Non piú andrai" oopperasta Le nozze di Figaro / Figaron häät Säv. Wolfgang Amadeus Mozart, libretto Lorenzo da Ponte Georg Ots, laulu, ja orkesteri (off), 0' 40". Levytys: Georg Ots; Melodija 10-41701-4, 1961. 11. L'Influence du bleu dans l'art / Sinisen vaikutus taiteessa Säv. Anssi Tikanmäki Es. Kari Väänänen, preparoitu piano, megafoni, viila ja huudot (100 %, Anssi Tikanmäki, osa piano-osuudesta), 1' 35". 12. Pour un seul amour Säv. ja san. Maurice Aubret - Gaston Gabaroche Damia, laulu, ja Pierre Chagnonin orkesteri (off), 1' 45". Levytys: Damia ja Pierre Chagnonin orkesteri; Columbia N DF 586, 1931. 13. Adieu Rodolfo Säv. ja sov. Mauri Sumén Mauri Sumén, piano, harmonikka ja tietokoneen ohjelmointi (off), 1' 10". Levytys: Mauri Sumén; Sputnik Oy:n mainoskasetti, 1992. 14. Je bois Säv. Alain Goraguer, san. Boris Vian Serge Reggiani, laulu, ja orkesteri (off, radio), 1' 30". Levytys: Serge Reggiani; Disque Jacques Canetti 48.805, 1964. 15. Juki No Furu Machio Säv. Yoshinao Nakada - Naoya Uchimura, san. Yoshinao Nakada, sov. Toshitake Shinohara Toshitake Shinohara, laulu ja kitara (off, lopputekstit), 3' 20". Levytys: Toshitake Shinohara ja orkesteri; Laika LALCD-001, 1993. Huomautuksia: Mauri Suménin taustamusiikin osat ovat Teostomerkinnän mukaan "Chanson de Sandra" (1' 58"), "Un flic" (0' 21") ja "Samba de Francis" (0' 20"). Sputnik Oy:n mainostarkoitukseen tuottama c-kasetti sisältää musiikkikappaleet 1, 3, 6-8 ja 12- 15. De velours et de soie on kasetilla virheellisesti nimellä De veloirs et de soie. Bird Dance Beatin kertosäe on lainattu kappaleesta Papa-Oom-Mow-Mow (säv. ja san. Al Frazier - Carl White - John Harris - Turner Wilson jr.). - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||
Café Lutetia (M. Benamou), Brasserie de l' L'Ecole Militaire, Hotel du Midi, Bar Cirta, habitants de Malakoff et d'Ivry-sur-Seine |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|