Menneisyyden varjo
I skuggan av det förflutna (ruotsinkielinen nimi)
Shadow of the Past (englanninkielinen käännösnimi)
L'Ombre du passé (ranskankielinen käännösnimi)
Schatten der Vergangenheit (saksankielinen käännösnimi)
Isien pahat teot (työnimi)
Isäin pahat teot (työnimi)
Menneisyyden varjo... (työnimi)
Finna-arvio
Menneisyyden varjo
Ville Salmisen ohjaama melodraama Menneisyyden varjo (1946) kertoo huikentelevaisesta naistenmiehestä, insinööri Rainer Leimusta (Tauno Palo), jonka elämää painaa rikkonainen perhetausta. Rainer avioituu työnantajansa tyttären Lena Bergrothin (Ritva Arvelo) kanssa, mutta nuoren parin onnea varjostaa Rainerin mustasukkaisuuden lisäksi hänen vanhempiensa (Aino-Inkeri Notkola, Paavo Jännes) traaginen menneisyys.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
S |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Avustajat
Fanny Kaura, Leopold Kaura, Maire Kärkkäinen, Sylvi Mattsson, Erik Lindroth, Irma Lindroth, Matti Lehtinen, Otso Palomeri, Eila Patokoski, Sirkka Raunio, Jorma Sotavalta, Pekka Suova, Onni Timonen, Maire Turunen, Kerttu Warpukari, Unelma Grönstrand, Iida Hallikainen, Kurt Mattsson, Ilmari Hurme, A. Lindgren, H. Kumlin, K. Järnström, Vieno Tyrväinen, E. Ilmonen, Sirkka Hillo, Lauri Elo, Heikki Kiljander, Veikko Sorsakivi, Helge Davidson, Aarne Hietanen, Ylermi Kilpelä, Nikke Ahava, Väinö Arppe, Ulla Blomqvist, Eila Granberg, Nelly Grönstrand, Lempi Hauhia, Terttu Heinonen, A. Henriksson, Anni Kotkas, Albin Leppä, Anna Leppä, K. Leppä, Lauri Seitava, Åke Tallgren, Anja Väänänen ,
Fanny Kaura, Leopold Kaura, Maire Kärkkäinen, Sylvi Mattsson, Erik Lindroth, Irma Lindroth, Matti Lehtinen, Otso Palomeri, Eila Patokoski, Sirkka Raunio, Jorma Sotavalta, Pekka Suova, Onni Timonen, Maire Turunen, Kerttu Warpukari, Unelma Grönstrand, Iida Hallikainen, Kurt Mattsson, Ilmari Hurme, A. Lindgren, H. Kumlin, K. Järnström, Vieno Tyrväinen, E. Ilmonen, Sirkka Hillo, Lauri Elo, Heikki Kiljander, Veikko Sorsakivi, Helge Davidson, Aarne Hietanen, Ylermi Kilpelä, Nikke Ahava, Väinö Arppe, Ulla Blomqvist, Eila Granberg, Nelly Grönstrand, Lempi Hauhia, Terttu Heinonen, A. Henriksson, Anni Kotkas, Albin Leppä, Anna Leppä, K. Leppä, Lauri Seitava, Åke Tallgren, Anja VäänänenHae aiheista |
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Muusikot: Sulo Aro, Matti Juvonen, K. Wirtanen, V. Virtanen, Aarre Laukkonen, Eero Bister, Emil Rikkonen, Eddie Rönnqvist, Eino Ertamo, Erkki Eloranta, Kaarlo Valkama, Usko Aro
Muusikot: Sulo Aro, Matti Juvonen, K. Wirtanen, V. Virtanen, Aarre Laukkonen, Eero Bister, Emil Rikkonen, Eddie Rönnqvist, Eino Ertamo, Erkki Eloranta, Kaarlo Valkama, Usko AroHae aiheistaKreditoimattomat
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
Talvi 1946 |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
Valio-Filmin ensimmäinen elokuva koettiin myönteisenä poikkeuksena uusien tuotantoyhtiöiden yrityksissä. "Olemme oppineet suhtautumaan hieman epäluuloisesti yritteliäisiin vasta-alkajiin kotimaisen filmituotannon alalla", aloitti R. H-m (Raoul af Hällström, Uusi Suomi 31.3.1946), "sillä liian monta surullista esimerkkiä niiden kykenemättömyydestä on päästetty julkisuuteen. Ei kuitenkaan tarvitse katsella kovinkaan kauan Valio-Filmin Menneisyyden varjoa, ennenkuin kaikki epäluulot onnellisesti häviävät. Tämä elokuva on teknillisesti parhainta nykyaikaista meikäläistä tasoa. Huomaa kaikesta, että se on valmistettu erittäin huolellisesti ja asiantuntemuksella. Ohjaaja Ville Salminen on nähtävästi hänkin yrittänyt parastaan saadakseen taiteellisen puolen niin hyväksi kuin suinkin." "Menneisyyden varjo on niin huolitellusti valmistettu, että se antaa aihetta onnitella sekä yhtiötä että ohjaajaa", säesti T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 3.4.1946). "Elokuvan käsikirjoituskin [- -] on rakenteellisesti kiinteä ja selkein ottein etenevä luomus. Vahinko vain, ettei se psykologisessa mielessä ole yhtä kestävä." "Man kan inte säga annat än att I skuggan av det förflutna är gjord både med ambition och omsorg", myönsi myös Hans Kutter (Nya Pressen 2.4.1946) jatkaen, "och ändå har det inte blivit någon bra film. Varför? Helt enkelt emedan manuskriptet filmats in halvtänkt och halvfärdigt. Själva uppslaget saknar inte originalitet [- -]. Men detta i sig självt intressanta psykologiska motiv får en något konstig utformning." Käsikirjoituksen heikkouksien vastapainoksi monet arvostelijat korostivat ohjauksen ansioita. "Jos Esko Miettisen käsikirjoitus olisi ollut vastaavasti samaa luokkaa", kirjoitti O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 26.5.1946) viitaten "huoliteltuun tekotapaan", "olisi filmistä voinut tulla korkeatasoinenkin. Nyt kuitenkin juonen kehittelyssä on tuntuvia heikkouksia ja psykologisia kompastuksia, ihmiset ovat ylipingoittuneita ja ratkaisevien tapahtumasarjojen perustelut eivät ole kyllin uskottavia [- -]. Ville Salminen kunnostautuu jälleen ohjaajana. Hänen näkemyksessään on filmaattisuutta ja oikeata kuvarytmiä sekä henkilöohjauksessa määrätietoisuutta. Tarina kerrotaan intensiivisesti, joskin hieman raskasverisesti." Myös P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 3.4.1946) piti ulkoasua "huoliteltuna, jopa eleganttina", mutta katsoi, että elokuvan "itse sisäinen rakenne huojuu melkoisesti". Hän jatkoi: "Edellämainitun Akilleen kantapään ympärille Ville Salminen on kuitenkin rakentanut toiminnan kuteet kauniisti, ylläpitävästi ja kiintoisasti. Hänen kuvakielessään on oma rytmi ja väri, ja hänen henkilöohjauksensa huolekkuus ja ponsi niittäisi kunniaa missä tahansa. Hänen ansiokseen suureksi osaksi saakin lukea näyttelijöiden harvinaisen ehjät saavutukset." "Tauno Palo osoittaa taas kerran olevansa myös lahjakas luonnenäyttelijä", tiivisti O. V-hl kritiikin asenteen miestähteen. "Hänen naistenhurmaaja-insinöörissään on vaikuttavaa demoonisuutta ja kyynillisyyttä ja luonnekuva hahmottuu selväksi." "Ritva Arvelossa on sekä hillittyä perhetyttöä että rakkauteen heräävää nuorta naista hyvin luonnollisesti, tehostelematta ilmaistuna", luonnehti P. Ta-vi puolestaan naistähteä, ja T. A. lisäsi: "Ritva Arvelo on omalaatuisen näköinen, mikä on suuri plussa meidän sovinnaisten pikkufilmikaunottariemme yksitoikkoiseen rintamaan." Harry Bergströmin musiikki sai huomiota kahdessa erillisessä arviossa. "Tähän asti etupäässä tanssisäveltäjänä tunnettu Bergström osoittaa", kirjoitti -la (Suomen Sosialidemokraatti 31.3.1946), "että hän on kehittymässä vakavalta kannalta otettavaksi säveltäjäksi. Jo alkusoitossa on väriä ja jännittävää ilmettä, joka lupaa hyvää. Kuvan alkupuolen parissa tanssirytmissä havaitsee, että säveltäjän sanonta on saanut kultivoitua leimaa. Kuvauksen loppuvaiheissa musiikki kohoaa välistä voimakkaasti tunnepitoiseksi ja temperamenttivoimaiseksi. Musiikkia pitää koossa usein kertautuva 'kello' tai hälytysteema, jossa Bergström aistikkaasti käyttelee myös moderneja sävyjä. Herkän melodiikan ohessa panee merkille mainion soitinnuksen." "Menneisyyden varjon musiikki on joka tapauksessa Bergströmin parhaita töitä", arvioi myös Särrä (Sulho Ranta, Ilta-Sanomat 29.3.1946). "Siinä tosin kaipaisi selvempää johtoaiheiden käyttöä, mutta ei se taas toisaalta ollut pelkkien samojen nuottien jauhamistakaan, niinkuin joskus kiirettä pitäessä on kuultu. Huolellinen työ sekä soitossa että äänityksessä maksaa varmasti vaivan ja kulunsa. Sen pani erityisesti merkille tämän filmin yhteydessä, jossa musiikki täytti hyvin tehtävänsä." - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Menneisyyden varjo, Ville Salmisen kolmas ohjaustyö, perustui toimittaja Esko Miettisen alkuperäisaiheeseen, josta ohjaaja muokkasi kuvauskäsikirjoituksen. Helsingin Sanomien (3.4.1946) mukaan "Alkuperäisessä käsikirjoituksessa kuuluu pääteema olleen selvempi, mutta nytkin, kuten tavallisesti kotimaisia elokuvia tehtäessä, on kiireellä ja hutiloinnilla käsikirjoitusta 'kansanomaistamalla' tehty pahoja." Miettinen oli vapaa toimittaja, joka 1947 muutti Hollywoodiin, missä toimi mm. kymmenkunta vuotta Kinolehden kirjeenvaihtajana. Menneisyyden varjon tuotti vuonna 1938 perustettu Oy Valio-Filmi Ab, jonka toimitusjohtajaksi ja osakkaaksi oli vuonna 1945 tullut Suomi-Filmin vuosien 1939 - 1945 laboratoriopäällikkö Åke Leppä (1904 - 1955). Ennen Suomi-Filmiin tuloaan Leppä oli työskennellyt pitkään yhdysvaltalaisen Paramount-yhtiön laboratoriossa Pariisissa. Menneisyyden varjo jäi Valio-Filmin ainoaksi omatuotannoksi, ja vuodesta 1945 alkaen yhtiö toi maahan lähinnä ranskalaisia elokuvia. Vuonna 1949 yhtiö siirtyi merikapteeni Lars Nilssonin omistukseen. Ville Salminen puolestaan sai kesällä 1947 kiinnityksen Suomen Filmiteollisuuden ohjaajaksi. Elokuvan yleisömenestys jäi Helsingissä teatteriesityskertojen mukaan laskien heikoksi, mutta oli maakuntakaupungeissa lähes vuoden keskitasoa. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kokoelmissa ei ole elokuvan käsikirjoitusta, ainoastaan viisisivuinen suomenkielinen ja nelisivuinen ruotsinkielinen synopsis sekä suomen- ja ruotsinkielinen dialogilista. - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. Alkumusiikki Säv. ja sov. Harry Bergström Orkesteri (off, alkutekstit), 3' 00". 2. Tanssimusiikki 1 (foxtrot) Säv. ja sov. Harry Bergström Es. "ravintolaorkesteri" (off ja playback), 1' 55". 3. Kenties kohtaamme kerran (tango) Säv. ja sov. Harry Bergström, sanat (nuottijulkaisussa) Usko Kemppi Es. "ravintolaorkesteri" (playback), 1' 25". 4. Tjomnaja notsh / Tumma yö elokuvasta Dva bojtsa / Kaksi soturia (1943) Säv. Nikita Bogoslovski Es. Tauno Palo, vihellys (100 %), yhdeksän kertaa, yht. 1' 30". 5. Lenan ja Rainerin rakkauden teema Säv. ja sov. Harry Bergström 1) Orkesteri (off), kaksi kertaa, yht. 2' 30". 2) Orkesteri (off, radio), 2' 40". 6. Kevät on / Kihlajaisvalssi Säv. ja sov. Harry Bergström, san. levytyksessä Kerttu Mustonen 1) Orkesteri (off, levysoitin), kahteen kertaan, yht. 4' 05". 2) Orkesteri (off), 0' 20". Levytys: Eero Väre ja Metro-Tytöt sekä Decca-orkesteri, joht. Harry Bergström; Decca SD 5013, 1948. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 5 - Musiikkia elokuvista 1946-1949; Artie Music AMCD 1042, 2013. 7. Kevätperhonen Säv. ja sov. Harry Bergström Orkesteri (off, levysoitin), 2' 30". Levytys: Iloiset Soittoniekat, joht. Harry Bergström; Finlandia P 202, huhtikuu 1954. 8. Hautajaiset ja häät Säv. Harry Bergström Orkesteri ja urut (off), 1' 50". 9. Libiamo ne' lieti calici ("Viiniä, viiniä, viiniä vaan...") oopperasta La Traviata Säv. Giuseppe Verdi, libretto Francesco Maria Piave Es. Tauno Palo, laulu (100 %), 0' 10". 10. Rytmimusiikki Säv. Harry Bergström Orkesteri (off, radio), 0' 15". Huomautuksia: Tanssimusiikin (nro 2 ja 3) aikana "ravintolayleisö" tanssii. Kihlajaisvalssin aikana tanssivat "kihlajaisvieraat". - Toim. Juha Seitajärvi (2022) Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kieli | ||||||||||||||
suomi |