Hätävara
Flickan i bakfickan (ruotsinkielinen nimi)
The Stopgap (englanninkielinen käännösnimi)
La Dernière réserve (ranskankielinen käännösnimi)
Notnagel (saksankielinen käännösnimi)
Finna-recension
Hätävara
Orvo Saarikiven ohjaama romanttinen komedia Hätävara (1939) pohjautuu Hilja Valtosen romaaniin. Papin tytär Vappu Kankare (Helena Kara) on sanavalmis kuudesluokkalainen, joka ensin ärsyttää ja sitten viehättää kunnianhimoista abiturienttia, Jalmar "Jali" Kinnusta (Kullervo Kalske). Opiskelujen jälkeen Vappu ja Jali menevät naimisiin, mutta avioliiton arki on molemmille pettymys.
Sparad:
| Genre | ||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Åldersgräns | ||||||||||||
|
S |
||||||||||||
| Skådespelare | ||||||||||||
|
Okrediterade skådespelare
|
||||||||||||
| Övriga upphovsmän | ||||||||||||
|
Okrediterade
Ensembler
|
||||||||||||
| Produktion | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Visningar | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Inspelningsplatser | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Inspelningsdatum | ||||||||||||
|
Lokakuun puoliväli 1938 - 1.1.1939 - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
| Innehållsbeskrivning | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Pressöversikter | ||||||||||||
|
"Hilja Valtosen pirteät tuotteet sopivat tietenkin hyvin hupaisan ja kevyen ajanviete-elokuvan aineistoksi", tervehti O. R. (Oki Räisänen, Ilta-Sanomat 16.1.1939) Suomi-Filmin neljättä Valtos-elokuvaa, jolla samalla juhlistettiin yhtiön 20-vuotistaivalta. "Kun on kysymys vain pelkästä ajanvietekuvasta, ei luonnollisesti voi sitä laskea miksikään varsin korkean luokan saavutukseksi", luokitti H. V. (Heikki Välisalmi, Suomen Sosialidemokraatti 17.1.1939) ja eritteli: "Hätävara on hauska elokuva. Siinä on sattuvia vuorosanoja ja joskus tilanteitakin. Käsikirjoitus siirtelee tapahtumat sujuvasti limittäin. Kuvaus on selvää ja ääni aivan ensiluokkaista. Olisi kuitenkin vastaisen varalle huomattava, että elokuvakomedioihin täytyy saada vauhtia. Puhe kävi mielestäni liian hitaassa tempossa, ja eräissä tapauksissa viivyttiin liian kauan. Mutta noista pienistä huomautuksista huolimatta täytyy Hätävaraa pitää hyvänä kotimaisena elokuvana. Sen huumori ei ole farssimaista, vaan huomattavasti osuvampaa ja asiallisempaa." "Joka tapauksessa on Orvo Saarikivellä ollut sekä kiitollinen aihe että hyvät näyttelijät", pohjusti S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 16.1.1939). "Alku on sangen lupaava, sillä kouluelämän monet pikku välähdykset ovat sekä pirteitä että hauskoja. Niinikään elokuvan loppupuolella on huomattavaa ohjauksellista nousua, mutta siinä välissä on pitkäveteisyyttä, joka lähinnä aiheutuu käsikirjoituksen vauhdin puutteesta. Verrattuna Vaimokkeeseen ja vieläpä Markan tähden -elokuvaankin Hätävarassa ei ole sitä valtosmaista vauhdikkuutta ja pirteyttä, joka on kirjailijattaren teoksille ominainen." "Men litet snabbare kunde det ha gått undan och litet mer av festligt lustspelshumör skulle heller inte ha skadat", toivoi myös H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 16.1.1939). "Nu blev komedin en smula grå och vardagligt trög till sin läggning och osannolikheterna onödigt iögonenfallande genom det långsamma tempot, som gav alltför god tid för eftertanke. Fantasi och påhittighet var det man saknade i Orvo Saarikivis regi, vars största förtjänst var dess flärdfria och anspråkslösa sakliga sätt att relatera handlingen." Turan Sanomien (17.1.1939) Hula sen sijaan katsoi Saarikiven suorittaneen ohjauksensa aidoissa "Valtosmerkeissä" ja niin "elokuvasta onkin muodostunut toiminnaltaan vauhdikas ja huvittava sekä vuorosanoissaan pirteä huvinäytelmä." "Niinikään on tunnustettava", säesti EoK (Ajan Suunta 16.1.1939), että ohjaajan kokonaishahmottelu elokuvasta: reipas alku, hillitympi keskikohta ja nousupoljentoinen loppu, on oikeaan osunut. Käsikirjoituksen laatijan, Nisse Hirnin syyksi lienee katsottava, että elokuvaan on sisällytetty hiukan liian runsas henkilökunta, mikä seikka hajottaa tapauksia. Rohkeampi keskittäminen ja sikäli myös poikkeaminen alkuteoksesta olisi ollut paikallaan." "Näyttelijät tekevät lähes kautta linjan hyvää työtä", arvioi S. S. ja jatkoi: "Helena Karan Punapää-Vappu on viehättävä ilmestys. Valtosen sankarittarien liiallista raisuutta on näyttelijätär osannut sopivasti hillitä, ja älykäs, pirteä 'hätävara'tyttö muodostuu nuorelle näyttelijättärelle kauniiksi voitoksi. Kullervo Kalske Jali Kinnusena osoittaa myöskin jatkuvaa kehitystä." "Näyttelijäsuorituksetkin pitävät näytelmää aivan riittävästi yllä", myönteli Erve (Orvo Kärkönen, Aamulehti 18.1.1939): "Helena Kara saa raisuttareensa paljon aitoutta ja Kullervo Kalskeen Jali Kinnunen osoittaa jatkuvia kehitysmahdollisuuksia." - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan. |
||||||||||||
| Bakgrund | ||||||||||||
|
Hätävara (1939) oli Suomi-Filmin neljäs elokuva Hilja Valtosen teksteistä. Kaksi ensimmäistä - Vaimoke ja Mieheke - oli Valentin Vaala ohjannut vuonna 1936, kolmannen - Markan tähden - Risto Orko vuonna 1938. Muodollisen siunauksensa hankkeelle kirjailija Valtonen antoi kirjeessään 14.10.1939, kuvaustöiden ehdittyä jo pitkälle. Hän toteaa: "Palautan oheellisena Hätävaran filmikäsikirjoituksen, jonka herra Unho minulle Viipurista lähetti. Olen lukenut sen läpi ja mielestäni se on hyvä, vaikka enhän minä paljon elokuva-asioista ymmärrä. Toivon, että onnistutte!" Hätävaraa markkinoitiin Suomi-Filmin 20-vuotisjuhlaelokuvana - ohjaajan jälkeenpäin tarjoaman selityksen mukaan yksinkertaisesti siksi, että yhtiön merkkipäivään havahduttiin niin myöhään, että tämä elokuva sattui olemaan ainoa, joka valmistuisi juhlan tuntumassa. "Niin tästä elokuvasta tuli todellinen hätävara." Valtosen romaanin päiväkirjanomainen kerronta kattaa noin 18 vuoden ajan, Nisse Hirnin käsikirjoituksessa aikadimensio on tiivistetty kymmenkuntaan vuoteen. Hätävara oli Reino Valkaman, Oiva Luhtalan ja Elvi Heinosen ensimmäinen elokuva. Liisa Kartto esiintyi aikaisemmin ja myöhemmin sukunimellä Pakarinen, Elvi Heinonen myöhemmin sukunimellä Saarnio. Yleisömenestys oli vuoden 1939 toiseksi paras. Tuotantokustannukset peittyivät jo maaliskuun loppuun 1939 mennessä. - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan. |
||||||||||||
| Musik | ||||||||||||
|
1. "Alkusoitto" (Allegro con temperamente) Säv. ja sov. Harry Bergström Helsingin Teatteriorkesteri (off, alkutekstit), 2' 30". 2. "Koululaiselämää" Säv. Harry Bergström Helsingin Teatteriorkesteri (off), 4' 20". 3. Suven leikkeihin kaipaan elokuvasta Miehen kylkiluu (1937) Säv. Harry Bergström Es. Eira Korvenkallas, urkuharmoni (100 %, Harry Bergström, urkuharmoni), 0' 45". Levytys: Eugen Malmsten ja Columbia-Tanssiorkesteri, joht. Eugen Malmsten; Columbia DY 102, 9.9.1937. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 2. - Levytyksiä vuosilta 1937-1939; Artie Music AMCD 1031, 2010. 4. Virsi 21 ("Enkeli taivaan lausui näin - -") Säv. trad., san. Martin Luther, suom. Hemminki Maskulainen, Elias Lönnrot, Julius Krohn ja virsikirjakomitea Es. "koulun oppilaat ja opettajat", laulu (100 %, Harry Bergström, urkuharmonin säestys), 0' 25". 5. Virsi 472 ("Jo joutui armas aika, Ja suwi suloinen - -") Säv. ja san. tuntematon ruotsalainen, suom. trad. Es. "koulun oppilaat ja opettajat", laulu, sekä Harry Bergström, urkuharmoni (100 %), 0' 25". 6. "Huonekalutanssi" Säv. Harry Bergström Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 35". 7. Sävelhurmaa elokuvasta Vaimoke (1936) Säv. Harry Bergström, san. R. Ranta (= Roine Rikhard Ryynänen) HMV-Tanssiorkesteri (off, levysoitin), 0' 30". Levytys: Arvi Tikkala ja HMV-Tanssiorkesteri; His Master's Voice X-4621, maaliskuu 1936. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol. 1 - Levytyksiä vuosilta 1931-1936; Artie Music AMCD 1029, 2010. 8. Bula Bula Bula elokuvasta Vaimoke (1936) Säv. Harry Bergström, san. A. Puhto (= Eine Laine) Arvi Tikkala, laulu, ja HMV-Tanssiorkesteri (off, levysoitin), 2' 10". Levytys: Arvi Tikkala ja HMV-Tanssiorkesteri; His Master's Voice X-4619, maaliskuu 1936. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 1 - Levytyksiä vuosilta 1931-1936; Artie Music AMCD 1029, 2010. Ansa Ikonen ja orkesteri; elokuvan ääniraidan julkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol. 1 - Levytyksiä vuosilta 1931-1936; Artie Music AMCD 1029, 2010. 9. Tanssimusiikki Säv. Harry Bergström Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 50". 10. "Häälaulu" Säv. Harry Bergström Harppu ja jouset (off), 0' 40". 11. Loppumusiikki / "Finale" Säv. ja sov. Harry Bergström Helsingin Teatteriorkesteri (off, lopputekstit), 0' 25". Huomautuksia: "Koululaiset" tanssivat valssin Suven leikkeihin kaipaan (nro 3) ja Bula Bula Bulan (nro 8) aikana, "ravintolayleisö" Tanssimusiikin (nro 9) aikana. Kullervo Kalske viheltelee. - Toim. Juha Seitajärvi (2024) Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
| Inspektionsdetaljer | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Tekniska fakta | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Språk | ||||||||||||
|
finska |