Elvis kissan jäljillä
I Elvis-kattens spår (ruotsinkielinen nimi)
Elvis-kissan jäljillä (rinnakkaisnimi)
On the Trail of Elvis the Cat (englanninkielinen nimi)
Finna-arvio
Elvis kissan jäljillä
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Näyttelijäkokoonpanot
|
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
Syyskuu - lokakuu 1986 - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
"Ensin pahat aavistukset", aloitti Erkka Lehtola (Aamulehti 6.2.1987): "ansioitunut elokuvantekijä ohjaa ensimmäisen täyspitkän elokuvansa ja käsittelee siinä elämänsä vaiheita. Voiko sellaiselta odottaa mitään hyvää? Claes Olsson torjuu pahat aavistukset, osittain: omaelämäkerrallinen Elvis kissan jäljillä [- -] ei ole päällekäyvää hirmunarsismia, vaikka Olsson tekee enemmän itse ja omin neuvoin kuin Maunu Kurkvaara aikoinaan. [- -] Elokuvassa on parasta sen irtonaisuus ja huumori. Claes Olsson ei selvästikään ole tosikko: hän kuvaa nelikymppisen miehen via dolorosaa hauskasti ja vauhdikkaasti. Erityisen ansiokasta on juuri riittävän menon säilyminen. Siihen Olsson pääsee käyttämällä lyhyitä kuvia ja letkeätä leikkaustyyliä, jossa esim. Mikko Niskasen kaltaisilla visuaalisilla taikinanvatkaajilla on paljon oppimista." Ywe Jalander (Suomen Kuvalehti 6/1987) sen sijaan piti elokuvaa suurten odotusten jälkeen pienenä pettymyksenä: "Täyspitkää elokuvaa käsikirjoittaja-ohjaaja, joka kaiken lisäksi vielä näyttelee pääosan, ei vielä ole hallinnut. Rohkea ja persoonallinen yritys on kuitenkin kiitettävämpi kuin taiten tehty mutta varovainen ja mitäänsanomaton kirjallisen teoksen filmintö. Tärkeintä Olssonin debyytissä on se, että siinä selvästi puhuu uusi ja itsenäinen tekijä suomalaisessa elokuvassa. Olsson käyttää kameraa kynänä, kirjoittaa elokuvatekstiä, joka on puoliksi päiväkirjaa, puoliksi fiktiota." Velipekka Makkonen (Tiedonantaja 25.2.1987) moitti elokuvaa liiallisestakin kepeydestä ja sympaattisuudesta: "[Olsson] vääntää dramaturgian kapulaa sen verran tiukkaan, ettei selviä muulla kuin ilman tyhjenemisellä renkaista: miehen elämäähän tämä kaikki vain on, ja aamunkoitteessa ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Eli: ei Olssonilla sittenkään ollut kovin paljon sanomista, hän ei selviä ehjin nahoin elokuvaodysseiastaan, hän haluaakin olla enemmän mukava kuin sanoa leikin varjolla vakavasti." "Elvis kissan jäljillä on läheistä sukua sellaisille filmeille kuten Kadulla öisin (Jacques Bral), Sisärengas (Lawrence Kasdan) tai Viimeiset rotannahat (Anssi Mänttäri), jotka kaikki tavallaan kartoittavat keski-ikäisten ihmisten turhautuneisuutta", vertaili Tapani Maskula (Turun Sanomat 24.2.1987). "Claes Olsson ei kuitenkaan paisuttele ongelmaa yli mittojensa vaan tarkastelee elämänsä kiemuroita rennon ilkikurisesti, sääliin tai paatokseen sortumatta. [- -] Elvis kissan jäljillä pyörii kyllä pienissä ympyröissä, mutta se ei kätke eikä pyydä anteeksi vaatimatonta näkökulmaansa. Tästä syystä teos vaikuttaa sympaattiselta ja kypsyyden leimaamalta elokuvalta ilman, että ohjaajan tarvitsee puhaltaa aiheeseen edes järin omaperäistä sisältöä." - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Elvis kissan jäljillä oli Claes Olssonin ensimmäinen pitkä näytelmäelokuva parinkymmenen lyhyen dokumentin ja puolipitkän Diktonius-filmatisoinnin Häng dej pojkfan! / Naru kaulaan, nulikka! (1986) jälkeen. Nimen väliviivaton kirjoitusasu alkuteksteissä on "painovirhe" tai tahallinen monimielisyys, sillä käsikirjoituksessa ja muussa kirjallisessa aineistossa on käytetty muotoa Elvis-kissan jäljillä. Idean väljästi omaelämäkerralliseen elokuvaansa Olsson sai jäljittäessään Matinkylän entisen asuinkommuuninsa Elvis-kissaa ja saadessaan tietää kissan juuri kuolleen, 18 vuoden iässä. Samalta ajalta ovat peräisin kaitafilmit, joita Olsson käytti elokuvassaan ja jotka ohjaajan mukaan sanelivat henkilövalinnat: "Elokuvassa ovat samat ihmiset 16 vuoden kuluttua. Me katsoimme aikoinaan maailmaa samasta ikkunasta, mutta silti jokaisen elämästä tuli erilainen. Kommuuniasumisen aikoina me uskoimme vahvasti ihmiseen. Luultavasti meillä kaikilla on nyt erilainen elämänkatsomus." (Ilta-Sanomat 12.11.1986). Mukana on myös aineistoa Merian C. Cooperin ja Ernest B. Schoedsackin ohjaamasta klassisesta hirviöelokuvasta King Kong (1933) sekä mielenosoitusjaksoja Lasse Naukkarisen elokuvasta Solidaarisuus (1969). Olsson toimi elokuvansa tuottajana, ohjaajana, käsikirjoittajana ja näytteli myös pääosan: "Etsin elokuvaan näyttelijää, mutten löytänyt mielestäni sopivaa, joten ajattelin, että täytyy näytellä itse", Olsson kertoi Filmihullun (3/1994) haastattelussa ja jatkoi lopputuloksesta: "Kaikesta huolimatta, vaikka se oli pakko tehdä, niin ehkä siinä on myös jotain rentoa meininkiä, ettei se ollut ihan sitä tavallista." "Kissanainen" Satu Silvo esiintyi kolmoisroolissa päähenkilön vaimona, kirjailijaystävänä ja nuoruuden rakastettuna. Miespääosaan Olsson oli harkinnut tamperelaisnäyttelijä Kari Kihlströmiä. Muusikko Keimo Hirvosen nimi on lopputeksteissä muodossa Keijo Hirvonen. Elvis-kissan jälkeen Olsson jatkoi dokumentaristina ja ohjasi puolipitkän Runar Schildt -sovituksen En sparv i tranedans / Varpusen suudelma (1992) ennen seuraavaa pitkää näytelmäelokuvaansa Akvaariorakkaus (1993). - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
1. Alkumusiikki Säv. Yari Studio-orkesteri (off, alkutekstit), 2' 15". 2. Meri sumussa Säv. Pekka Huuskonen, san. L. Kyösti, sov. Musta Putki Es. Musta Putki (off ja playback), 2' 25". 3. I Wanna Be Loved By You Säv. Herbert Stothart, san. Harry Ruby, sov. Yari Es. Marita Siirtola, laulu (playback Riikka Haapasalo, laulu, ja Yari, pianosäestys), 0' 55". 4. As Tears Go By Säv. ja san. Mick Jagger - Keith Richards - Andrew Loog Oldham, sov. Yari 1) Es. Satu Silvo, laulu ja kitara (100 % / Yari, kitara), 1' 05". 2) Es. Satu Silvo, hyräily (100 %), 1' 25". 5. Striptease-musiikki Säv. Yari Studio-orkesteri (off), 1' 05". 6. Burning Love / Polttava rakkaus Säv. ja san. Dennis Linde, suom. san. Jarkko Laine, sov. Yari & Onnensoturit Yari ja Onnensoturit (off, autoradio), 2' 40". Levytys: Yari ja Onnensoturit; Pyramid RAMS 505, 1986. 7. Sellaisia sanoja, joita ei kuule joka päivä / "Sanoja, joita ei kuule joka päivä" (Teostomerkintä) Säv., san. ja sov. Yari Yari, laulu, ja studio-orkesteri (off, lopputekstit), 3' 10". Huomautuksia: Iris Olsson laulelee negrospirituaalia Nooan arkki (säv. trad., san. Liisa Tenkku - Ellen Urho) (100 %), 0' 40". Claes Olsson hyräilee Erkki Melartinin Juhlamarssia näytelmästä Prinsessa Ruusunen (100 %), 0' 40", ja Markus Weckström laulaa kappaletta Hound Dog (säv. ja san. Jerry Leiber - Mike Stoller) (100 %), 0' 30". "Hare Krishnan opetuslapset" laulavat ja soittavat uskontonsa musiikkia (100 %), 0' 35". - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||
Akateeminen kirjakauppa, Alexander Nevski, Domus Academica, Filminor Oy, Helsingin ev.lut. seurakunnat, Helsingin Sanomat, Hyvinkään kaupunki, Kansallis-Osake-Pankki, Kirurginen sairaala, Kätilöopiston sairaala, Lilly, Lally, Oy Nokia Ab Elektroniikka, Pohjola-yhtiöt, Seven Art, Oy Stockmann Ab, Suomen elokuvasäätiö, Tekninen Korkeakoulu, Oy Veho Ab, Westerlund Arvo Oy, Oy Volvo Ab Sturenkatu, Paul Jyrälä, Pirkko Lepistö, Jukka Salmi, Juha Tuura, Elias Hyvönen |
||||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||||
Otteita Merian C. Cooperin ja Ernest B. Schoedsackin ohjaamasta elokuvasta King Kong (1933). Katkelma Lasse Naukkarisen elokuvasta Solidaarisuus (1969): Yhdysvaltain suurlähetystö Itäinen Puistotie 14, Helsinki (mielenosoitus). Jaksoja Claes Olssonin 16 mm elokuvista 1960-1970 -lukujen vaihteessa: Tampere: järvi (järvikuvat kaitafilmillä) Espoo: Friisilä, Matinkylä, Kaarela (kaitafilmiotokset). - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|