Paula Korkalainen tarkastelee tutkimuksessaan päivähoidon henkilöstön varhaiserityiskasvatusta koskevia käsityksiä ja siinä ilmeneviä kehittämistarpeita sekä kehittämistyön käynnistämiä muutoksia asiantuntijuudessa ja osaamisessaKorkalaisen tutkimuksen taustalla on Verkostoituva erityispäivähoito -kehittämishanke, joka toteutettiin vuosina 2003–2005. Keskeisimpänä tutkimusaineistona ovat haastattelut, joihin osallistui 36 kaikkia päivähoidon ammattiryhmiä edustavaa varhaiskasvatuksen ammattilaista eri puolilta Keski-Suomea.Kehittämistyön lähtökohtana olivat varhaiskasvatuksen henkilöstön lisääntyneet osaamishaasteet ja ajattelutavoissa tapahtuneet muutokset. Varhaiserityiskasvatuksessa haasteena on muun muassa erityisen tuen toteuttaminen laaja-alaisempana ja kokonaisvaltaisempana lähestymistapana. Lasta tuetaan lapsen ja perheen arjen vuorovaikutustilanteissa, kun aikaisemmin erityinen tuki kohdistettiin pelkästään lapseen. Kokonaisvaltaisempi ajattelutapa korostaa arkipäivän toimintaympäristöjen merkitystä lapsen kasvun ja kehityksen tukena, perheen voimavarojen ja arjen huomioimista sekä kumppanuuteen perustuvaa yhteistyötä.Paula Korkalaisen tutkimuksessa ilmeni, että monet viime vuosien aikana työssä tapahtuneet muutokset ovat saaneet varhaiskasvatushenkilöstön kokemaan riittämättömyyden tunnetta, epävarmuutta ja osaamattomuutta siitä, miten vastata lapsen yksilöllisiin erityisen tuen tarpeisiin.- Henkilöstö koki saaneensa peruskoulutuksessaan varsinkin erityispedagogista tietoa liian vähän, minkä vuoksi he näkivät osaamisen kehittämisen tarpeelliseksi. Aikaisempi epäsäännöllinen ja sirpaleinen täydennyskoulutus ei ollut myöskään pystynyt päivittämään henkilöstön taitoja nykyvaatimusten tasolle, kertoo Korkalainen.Korkalainen selvitti, että vaikka henkilöstöllä oli tietoa ja käytännön kokemusta lapsen kasvusta ja kehityksestä sekä pedagogiikasta, ei näitä tietoja ja taitoja oivallettu käyttökelpoisiksi erityiskasvatuksen näkökulmasta.- Tällöin erityisen suureksi epäkohdaksi koettiin erityislastentarhanopettajan konsultaatioavun puuttuminen kunnissa, joissa erityislastentarhanopettajia ei ollut, Korkalainen kuvaa.Päivähoidon toimintaympäristöllä on merkittävä asema lapsen kasvun ja kehityksen tukemisessa. Henkilöstön ammatillinen asiantuntijuus ja osaaminen ovat tärkeässä asemassa, sillä ne laadun osatekijöinä vaikuttavat siihen, millaiseksi lapsen kasvu- ja oppimisympäristö muodostuu. Keskeisenä työotteena ovat perhelähtöisyys ja vanhempien ja ammattilaisten kumppanuus.Päivähoidossa työskentelevät kantoivat huolta erityisesti henkilöstöresursseista sekä kehittymättömistä yhteistyörakenteista ja asenteiden, arvostusten ja eettisten periaatteiden epäyhtenäisyydestä.- Henkilöstöresurssien vähäisyys on korostunut entisestään, kun päivähoidossa olevien, erityistä tukea tarvitsevien lasten määrä on viime vuosina kasvanut. Tukea tarvitsevien lasten määrän lisääntyminen päivähoitoryhmissä koetaan siten, että ohjaus ja toimintaympäristö eivät pysty vastaamaan lapsen yksilöllisiin erityisen tuen tarpeisiin, Korkalainen kertoo.Isot lapsiryhmät, henkilökunnan vaihtuvuus ja lapsiryhmissä tapahtuvat muut muutokset huolestuttavat henkilöstöä ja sävyttävät päivähoidon arkea. Lapsen kasvu- ja toimintaympäristön muutokset ovat iso riski lapsen kehitykselle ja oppimiselle, ja siksi ammattilaiset ovat huolestuneet toimintaympäristön epävakaisuudesta.Riittämättömyyden tunteen lisäksi tutkimuksessa nousi esiin myös henkilöstön kokema erityispäivähoidon ja erityiskasvatuksen työalueeseen liitetty epätietoisuus ja mystisyys. Erityisyyteen ja erityiskasvatukseen liittynyt epätietoisuus kuitenkin hälveni tiedon lisääntymisen ja kollegiaalisissa tilanteissa jaettujen kokemusten ja oppimisen kautta.Kehittämistyön aikana myös päivähoitohenkilöstön ammatillinen asiantuntijuus sekä osaaminen vahvistuivat ja suhtautuminen lapsen tukitoimien toteuttamiseen osana arkityötä muuttui positiivisemmaksi. Myös usko omiin kykyihin ja taito selviytyä haastavista tilanteista tukea tarvitsevien lasten kanssa vahvistuivat.- Koulutusten ja muun oppimisen kautta tultiin myös tietoiseksi siitä, miten nykytiedon mukaisesti erityinen tuki toteutetaan siten, että lapsi on ryhmän jäsenenä muiden lasten kanssa ja että hänen sosiaalisia kontaktejaan muiden lasten kanssa tuetaan. Tutkimuksessa tarkastelun kohteena olleet kollegiaaliset vertaisryhmät tukivat henkilöstön oppimista ja asiantuntijuuden sekä osaamisen kehittymistä.