Luovuuden ja innovaation painottaminen erottaa tuotesuunnittelun useista muista organisatorisista tehtävistä. Suunnittelijoiden täytyy olla luovia vaadittaessa, sillä suunnitteluryhmän on projektin aikana löydettävä uudenlainen ratkaisu tunnistettuun suunnitteluongelmaan useita kertoja. Tämän vuoksi kyky tuottaa paljon ratkaisuja suunnitteluongelmiin laajakatseisen ideoinnin avulla on soveltuvien ratkaisujen löytämisen edellytys. Ideointimenetelmät ja -menettelytavat perustuvat yleensä kuitenkin intuitiivisiin uskomuksiin empiirisesti validoidun teorian sijaan. Tässä tutkimuksessa tutkitaan tätä teorian ja käytännön välistä kuilua.

Pystyäksemme kehittämään parempia ideointimenetelmiä vaaditaan perusymmärrystä siitä, miten ideat oikeasti syntyvät. Tämä edellyttää ymmärrystä niistä kognitiivisista prosesseista ja rakenteista, joihin ideointi perustuu. Työssä käytetty yleinen lähestymistapa oli soveltaa psykologisia konsepteja ja teorioita tuotesuunnitteluun liittyvän ideoinnin tutkimiseen. Tutkimuksessa pohditaan psykologisia konsepteja, kuten, luovuus, muistihaku ja tiedon esitykset, sekä kuvataan objektiivinen tekniikka ideoinnin tehokkuuden mittaamiseen, jonka perustana on session aikana tuotettujen ideoiden määrän ja poikkeavuuden mittaaminen.

Tutkimuksen erityisenä tavoitteena oli osoittaa ja selittää, kuinka esimerkeille altistaminen vaikuttaa ideoinnin onnistumiseen. Esimerkeille altistamisella on yhtäläisyyksiä ryhmässä tapahtuvaan ideoidenvaihtoon, minkä vuoksi tämä asia koettiin tärkeäksi teorian ja käytännön kannalta. Viimeaikainen teoria esittää, että esimerkit voivat samanaikaisesti stimuloida ja häiritä tuottavia prosesseja, joihin ideointi pohjautuu. Koesarjan avulla tutkittiin näiden tekijöiden vaikutusta suunnitteluideointiin. Vastoin aiempien tutkimusten tuloksia, sen jälkeen kun tietyt rakenteelliset ja aikaan liittyvät vaikutukset huomioitiin, esimerkeillä näytettiin olevan hyvin vähän vaikutusta kokonaissuoritukseen.

Tämä tutkimus osoittaa, että ideointi ei ole summittaista ja ainoastaan yksilön luonteenpiirteisiin liittyvää, vaan se on suhteellisen jäsennelty prosessi, joka voidaan selittää muistikognition avulla. Työssä esitetään ideointiprosessista uusi malli, joka muodostettiin sisäisen muistihaun näkökulmasta. Malli hahmottaa ideoinnin toistettavaksi etsintäprosessiksi, joka koostuu kolmesta päävaiheesta, jotka ovat ongelman tulkinta, muistista etsiminen ja tiedon soveltaminen, sekä kahdesta päätöksentekoportista.