Tapaustutkimukseni metsäteollisuusyhtymästä tarkastelee yhteisöllistä strategista toimijuutta. Sitä voi luonnehtia tietyn ryhmän tahtotilaksi, jota kannattelee tunne-energia ja jolle on tunnusomaista määrätietoisuus toimia organisaationsa menestyksen puolesta. Kuvaan monivuotisten havaintojen valossa yhteisöllisen strategisen toimijuuden rakentumista. Analysoin tilannetekijöiden, strategisten toimijoiden sekä strategian käytäntöjen keskinäisvaikutuksia kuvaamani toimijuuden rakentumisessa. Erittelen yhteisöllisen strategisen toimijuuden ilmenemistä emotionaalisten, sosiaalisten ja kognitiivisten ulottuvuuksien avulla.

Tarkastelin kahden toimijaryhmän, ylimmän johdon ja avainjohtajien välistä vuorovaikutusta johdon kehittämisohjelmien työkäytänteiden muodostaman prisman kautta. Etenin analyyseissani aineistolähtöisesti ja hyödynsin tulkintaresurssina mikrososiologista vuorovaikutuksen rituaaliketjun ideaa sekä positiivisen organisaatiotutkimuksen laatuyhteyden käsitettä.

Yhteisöllinen strateginen toimijuus rakentui kohdeorganisaation strategian käytännöissä: laatujohtamisessa, johdon kehittämisohjelmissa ja arvoprosessissa. Näiden työkäytänteet, kuten työpajatyöskentely ja ryhmätyönä toteutetut strategiaprojektit, tarjosivat runsaasti tilaisuuksia vuorovaikutukseen kasvotusten, jonka myötä toimijoiden välille syntyi laatuyhteyksiä. Niiden kautta välittynyt arvostus ja luottamus synnyttivät tunne-energiaa, jolla oli keskeinen merkitys yhteisöllisen strategisen toimijuuden rakentumisessa. Tunne-energiaa tuotti sanallisen vuorovaikutuksen ohella erityisesti monivivahteinen sanaton vuorovaikutus. Vuorovaikutuksen mikromekanismit avasivat tai sulkivat ylimmän johdon ja avainjohtajien ryhmän välisiä vuorovaikutuskanavia. Yhteisöllisen strategisen toimijuuden myötä metsäteollisuusyhtymän johtaminen kehittyi perinteisesti ylhäältä alaspäin suuntautuvasta investointipäätöksillä ohjaamisesta kohti jaetumpaa johtamistapaa, jossa aloitteet etenivät myös alhaalta ylöspäin.

Tutkimukseni nostaa valokeilaan tunneulottuvuuden merkityksen yhteisöllisen strategisen toimijuuden rakentumisessa. Se täydentää aiempaa strategisen toimijuuden tutkimusta osoittamalla, että vastavuoroisilla työkäytänteillä on ratkaiseva merkitys toimijuuden rakentumisessa ja että työkäytänteiden sanaton vuorovaikutus on tärkeä tunneulottuvuuden virittäjä. Johtamistyön kannalta yhteisöllisen strategisen toimijuuden rakentuminen tarkoittaa, että ihmiset voivat yhdessä työskennellen sisäistää strategian, sitoutua siihen ja toimia sen mukaisesti. Siksi johtamisessa tulee tarkoin syventyä sellaisten vuorovaikutuksen foorumeiden ja työkäytänteiden luomiseen, jotka tuottavat yhteisöllistä strategista toimijuutta. Näin organisaation menestymisen mahdollisuudet voivat vauhdittua.