Kaikki aineistot
Lisää
Overcrowding in emergency departments has become a global healthcare issue. Older patients with graver, more complicated illnesses, require care that goes beyond the scope of primary care services. An attributing factor in overcrowding is patients’ long length of stay in the ED. The role of the ED has become that of a caretaker for low acuity patients. One contributing reason for this is the shortage of patient appointment times within the primary care services. As a result, physicians are referring these patients to the EDs. This has led to overcrowding in the ED and has become a high-risk factor lowering patient safety, quality of care and patient satisfaction. This thesis was conducted as a practice-based study. The purpose of the study was to describe the methods to improve the process of fast-track treatment in Peijas Hospital Joint ED. In the past year, a new process has been implemented with the objective to decrease overcrowding and patient flow at the Peijas ED. The objective of this thesis was to develop the fast-track process at Peijas ED and to offer a prompt and accurate on call care without any time-consuming and unnecessary testing. A literature review was conducted, which allowed to determine specific factors that might improve and minimize patient flow resulting in better, expedited patient care. After the literature review, three interview groups (N=19) among the ED staff were formed. The staff answered to the semi-structured interview questions, and the responses were evaluated with relation to the impact the suggested changes would have in the operation of the ED activity. The results of the literature review corresponded to the outcome of the interviews. As a result of literature review and group interviews the key requirements for expedite fast track processes were: Correct selection of patients to fast track, separate stream processes for fast track patients, point-of-care testing, fast track resourcing, and nurse’s role. The results of this thesis can be employed in the future for the planning and developing of the fast-track processes of HUS Emergency and medical services ED units and potentially in other ED’s throughout Finland.
Opinnäytetyö on osa Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen rokotusten ja immuunisuojan osaston kanssa yhteistyössä toteutettavaa hanketta, jonka tavoitteena on arvioida ja kehittää lasten rokottamiseen liittyvää neuvontaa ja tiedostusta. Työn tarkoituksena oli kartoittaa pienten lasten vanhempien suhtautumista lasten rokotuksiin ja rokotuksia koskevaan päätöksentekoon vaikuttavia tekijöitä sekä selvittää, onko mediakohu sikainfluenssarokotteen ja narkolepsian mahdollisesta yhteydestä vaikuttanut vanhempien rokotuksiin suhtautumiseen. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa rokottamiseen liittyvän neuvonnan ja tiedotuksen kehittämiseen. Aineisto kerättiin syys–lokakuussa 2011 haastattelemalla alle 2-vuotiaiden lasten vanhempia. Haastattelut toteutettiin 1–4 hengen teemahaastatteluina eri puolilla pääkaupunkiseutua ja Kirkkonummella. Haastateltavia oli yhteensä 16. Haastattelurunkona käytettiin ennalta suunniteltujen teemojen (rokotuksiin suhtautuminen, päätöksenteko, tiedonsaanti ja mediakohu) avulla koottua teemarunkoa ja aineisto analysoitiin deduktiivisella sisällönanalyysilla teemojen pohjalta. Tulokset osoittivat, että pienten lasten vanhemmat pitivät lasten rokottamista tärkeänä ja rokotusohjelman rokotteita luotettavina. Tärkeimpinä rokotuksia koskevaan päätöksentekoon vaikuttavina tekijöinä nousivat esiin terveydelliset sekä omaan taustaan ja kokemuksiin perustuvat tekijät. Tärkein rokottamista koskeva tiedonlähde oli terveydenhoitaja, mutta vanhempien mielipiteet neuvolasta saadun tiedon riittävyydestä vaihtelivat. Vanhemmat uskoivat, että mediakohu sikainfluenssan ja narkolepsian välisestä yhteydestä on vaikuttanut alentavasti yleiseen rokotushalukkuuteen ja kriittisyys rokotteita kohtaan on lisääntynyt. Haastateltujen vanhempien tulevaisuuden rokotuspäätöksiin koskien rokotusohjelman rokotteita kohu ei ole kuitenkaan vaikuttanut. Tuloksista voidaan päätellä, että vanhempien luottamus terveysviranomaisiin ja rokotusohjelman rokotteiden turvallisuuteen on säilynyt mediakohusta huolimatta. Vaikka terveydenhoitaja on vanhemmille tärkeä tiedonlähde, haastatellut vanhemmat eivät mainitse terveydenhoitajan vaikuttavan lasten rokotuksia koskevaan päätöksentekoonsa.