Kaikki aineistot
Lisää
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää satakuntalaisten peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisten kouluterveyskyselyn aineiston avulla, miten koulukiusaaminen näyttäytyi Satakunnassa. Saadusta kouluterveyskyselyn aineistosta kuvattiin koulukiusaamisen yleisyyttä Satakunnassa ja yleisimpiä koulukiusaamiseen vaikuttavia tekijöitä koulukiusattujen sekä koulukiusaajien keskuudessa. Opinnäytetyön tilaajana oli Mannerheimin lastensuojeluliiton Satakunnan piirin ja Satakunnan lapsi- ja nuorisopolitiikan foorumin sihteeristö. Opinnäytetyön tavoitteena oli tukea Satakunnan lapsi- ja nuorisopolitiikan sihteeristön tekemää työtä ja sen ylläpitämää kiusaamisen vastaista manifestia. Lisäksi opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa kiusaamisesta sitä kohtaaville henkilöille ja tavoitteena oli, että työtä voidaan tulevaisuudessa hyödyntää kiusaamista ennaltaehkäisevien sekä vähentävien työkalujen rakentamisessa. Tutkimusaineistona käytettiin huhtikuussa 2013 kerätyn kouluterveyskyselyn aineistoa. Tutkimuskohteena oli Satakunnan kaikki 8. ja 9. luokkalaiset ja vastanneita oli yhteensä 3935 oppilasta. Tutkimusaineistona oli 34 tekijää, mitkä katsottiin vaikuttavan koulukiusaamiseen. Opinnäytetyössä tarkasteltiin lähemmin viittä tekijää, mitkä vaikuttivat merkittävimmin koulukiusaamiseen koulukiusattujen ja koulukiusaajien näkökulmasta. Tutkimustuloksista ilmeni, että koulukiusaamisen uhriksi joutuneiden merkitsevimmät kiusaamiseen vaikuttavat tekijät olivat: alle kahdeksan keskiarvo, koettu alakuloisuus, masentuneisuus tai toivoton mieliala, kokemus ettei koulunkäynnistä pidetä, kokemus ettei mikään kiinnosta tai tuota mielihyvää ja koettu fyysinen uhka. Koulukiusaajien koulukiusaamiseen merkittävimmät vaikuttavat tekijät olivat: alle kahdeksan keskiarvo, kokemus ettei koulunkäynnistä pidetä, epäsopiva paino, vähintään viikoittain koettu päänsärky ja kouluntyöilmapiirissä koetut ongelmat. Lisäksi tutkimustuloksista ilmeni, että jokaisessa Satakunnan kunnassa esiintyi koulukiusaamista vuonna 2013 sekä pojat kohtasivat kiusaamista enemmän kuin tytöt, niin kiusatun kuin kiusaajankin roolissa. Huomattavaa oli, että suurimpaan osaan koulukiusaamistapauksista aikuinen ei ollut koulun toimesta puuttunut. Monet oppilaat joutuvat koulukiusaamisen uhreiksi. On tärkeää, että kiusaamiseen puututaan ajoissa ja löydetään tekijöitä, joita muuttamalla voidaan ennaltaehkäistä sekä vähentää kiusaamista. Varhaisella puuttumisella voidaan välttyä kiusaamisesta aiheutuvilta ongelmilta.
Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastelen kiusaamisen vaikutusta venäjänkielisten lasten kieli-identiteettiin Suomessa. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää kiusaamisen roolin suuruutta ja sen negatiivisia vaikutuksia venäjän kielen opiskelumotivaatioon ja haluun käyttää venäjän kieltä. Pyrin tutkimuksessani selvittämään kuinka kiusaaminen vaikuttaa venäjänkielisten lasten ja nuorten venäjän kielenkäyttöön Suomessa. Tutkimus on toteutettu laadullisena sisällönanalyysina, joka sisältää teoriakatsauksen, kyselyn ja semimuodollisen haastattelun. Kyselyyn osallistui 23 nuorta aikuista, jotka olivat kaikki opiskelleet venäjää äidinkielenä Suomessa. Haastatteluun osallistui kolme henkilöä, jotka osallistuivat myös kyselyyn. Tutkimukseni aihe on ajankohtainen, koska kiusaamisen vaikutusta kieli-identiteettiin on tutkittu vähän, ja venäjänkieliset ovat Suomen suurin kielivähemmistö, jolla ei ole virallista asemaa. Suomessa on yli 75 000 venäjänkielistä ja heidän määrä kasvaa vuosittain. Tutkimuksessani selvisi, että hyvin monet venäjänkieliset kokevat koulukiusaamista alkuperänsä vuoksi. Tämän lisäksi selvisi, että monilla se vaikuttaa myös kielen opiskelumotivaatioon. Jotkut jopa luopuivat venäjän kielen käytöstä julkisilla paikoilla jossain vaiheessa koulunkäyntiään. Lisäksi selvisi, että kielenkäyttö oli hyvin paikkasidonnaista. Samoin Suomeen saapumisen ikä vaikutti kieli-identiteettiin. Lapsena Suomeen muuttaneet tai Suomessa syntyneet kokivat kiusaamista ja myös heidän kieli-identtiseeni muuttui, toisin kuin yläaste ikäisenä muuttaneiden kieli-identiteetti venäjän kielen suhteen pysyi usein samana. Usein nuoressa iässä muuttaneiden tai Suomessa syntyneiden kieli asenteet muuttuivat positiivisimmaksi ajan myötä. Lisäksi tutkimuksessa selvisi, että ympäröivien positiiviset mielipiteet rohkaisivat venäjänkielisiä käyttämään kieltään, tämä oli osittain sidoksissa lasten kasvun kanssa.
Tutkimuksen tarkoituksena oli saada tarkempaa tietoa konkreettisten tilanne-esimerkkien avulla päiväkodin kasvatushenkilökunnan näkemyksistä ja toimintatavoista lasten välisissä ristiriitatilanteissa, sekä selvittää tapahtuuko niissä kasvattajien mielestä kiusaamista. Tavoitteena oli ottaa selvää, eroavatko henkilökunnan ajatukset ja toimintatavat tilanteissa toisistaan, mitkä seikat kasvattajien mielestä tekisivät tilanteesta kiusaamista sekä miten sitä voitaisiin ennaltaehkäistä. Lisäksi esimerkkitilanteista saatuja tutkimustuloksia vertailtiin keskenään. Aineisto tutkimusta varten kerättiin kyselylomakkeilla neljän vaasalaisen päiväkodin kasvatushenkilökunnalta. Tutkimukseen osallistui 26 henkilöä. Tutkimus on sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan kiusaamisen määrittelyä, sen ennaltaehkäisyä ja siihen puuttumista. Lisäksi kuvataan päivähoidon ja kasvattajan roolia lapsen sosiaalisen kehityksen tukemisessa. Tutkimuksesta kävi ilmi, että kiusaamista on joskus vaikea määritellä. Kasvattajat kokivat osan esimerkkitilanteista hyvinkin eri tavalla. Tilanteet, joissa tapahtui syrjintää ja fyysistä voimankäyttöä, olivat helpommin määriteltävissä kiusaamiseksi. Melkein kaikki tutkimukseen osallistuneet kuitenkin puuttuivat niihinkin tilanteisiin, joissa eivät nähneet kiusaamista. Vastaajien mukaan tilanteen toistuvuus ja lapsen oma kokemus tilanteesta määrittelisivät tilanteen kiusaamiseksi. Tutkimustulosten perusteella kasvattajat toimisivat lasten välisissä ristiriitatilanteissa paljolti sanallisesti ohjaamalla. Kiusaamisen ennaltaehkäisyssä eniten esiin nousivat lasten kanssa keskustelu, välitön puuttuminen tilanteeseen ja aikuisen läsnäolo.
Korkeakoulukiusaamista on tutkittu kansainvälisesti vasta vähän ja tutkimus pohjaa koulu- ja työpaikkakiusaamisen tutkimukseen. Pro gradu -tutkielmassani syvensin ymmärrystä korkeakoulukiusaamisen ilmiöstä diskurssianalyysin avulla. Tarkastelin, miten luokanopettajaopiskelijat puhuivat korkeakoulukiusaamisesta, millaisia tulkintarepertuaareja puheessa rakentui ja millaisia subjektipositioita ne mahdollistivat. Aineistonani toimi 9 luokanopettajaopiskelijan teemahaastattelua korkeakoulukiusaamisesta. Tulkintani mukaan korkeakoulukiusaamispuheessa esiintyi tulkintarepertuaareja, jotka voitiin jakaa kiusaamiseen ja korkeakoulukontekstin pääkategorioihin. Käyttämällä kiusaamisen pääkategorian tulkintarepertuaareja kiusaamista voitiin joko tuomita tai ryhmien toimintaa oikeuttaa. Tällöin niissä mahdollistuivat uhrin, kohteen, kiusaajan ja reagoijan subjektipositiot. Tulkitsin mahdolliseksi, että subjektipositioihin saattoivat vaikuttaa tulkinta kiusaamisesta, syyllisyydestä ja ryhmän jäsenen statuksesta, mutta myös empatian osoittaminen. Korkeakoulukiusaamisen kannalta merkityksellisiksi tuloksiksi nousivat korkeakoulukontekstin pääkategorian tulkintarepertuaarit. Opiskelijan kehitysvaiheen alakategoriassa kiusaaminen rakentui aikuisena joko erilaiseksi tai lapselliseksi. Näin kiusaaminen merkityksellistyi ensisijaisesti lasten ryhmäilmiöksi. Korkeakoulukiusaamisen tunnistamisen alakategoriassa taas kiusaamisen tunnistaminen määrittyi subjektiivisuuden, kiusaamisteoreettisen määritelmän tai puuttumisen mukaan, eli sen merkityksellisyys vaihteli. Huomioin, että aineistosta jäivät puuttumaan esimerkiksi toiseuttamisen tai vastuunsiirron havainnot. Vastuuta voitiin siirtää esimerkiksi kiusaamisen kokijalle tai yliopistolle. Suurimmassa osassa tulkintarepertuaareissa haastateltavalle rakennettiin tarkkailijan subjektipositiota toisen mahdollisen subjektiposition eli sivustaseuraajan sijaan. Näen tämän voivan olla yhteydessä siihen, että korkeakoulukiusaamista ei kuvattu ensisijaisesti ryhmäilmiönä vaan kuvaus keskittyi kiusaaja-kiusattu-suhteeseen. Ehdotan tutkimuksen pohjalta, että korkeakoulukiusaamisen interventioita kehitetään näkökulmasta, jossa kiusaamista voi esiintyi aikuisten kesken ja se käsitetään ryhmäilmiönä.
Lastenvälinen kiusaaminen on vakava vuorovaikutussuhteissa rakentuva ongelma, jolla on todettu olevan kauaskantoisia seurauksia kiusaajien ja kiusatuksi tulleiden lasten hyvinvoinnille. Vaikka jo alle kouluikäisten lasten on havaittu kykenevän kiusaamiseen, pienten lasten kiusaamiseen kohdistuvaa viestinnän tutkimusta on tehty vasta vähän. Tässä ryhmähaastattelumenetelmällä tehdyssä tutkimuksessa varhaiskasvatuksen opettajat kertoivat käsityksiään ja havaintojaan lapsiryhmissä ilmenneestä poissulkemisesta, joka on yksi yleisimmistä kiusaamisen muodoista pienten lasten keskuudessa. Lisäksi varhaiskasvatuksen opettajat kertoivat, millaisia viestinnällisiä vaikuttamiskeinoja he olivat käyttäneet poissulkemiseen. Tulosten perusteella poissulkeminen on lastenvälisiin vuorovaikutussuhteisiin kytkeytyvä ilmiö, joka rakentuu interpersonaalisen ja ryhmäviestinnän tasoilla. Poissulkemiselle ei havaittu olevan mitään erityisiä perusteita, vaan syiden katsottiin vaihdelleen sen mukaan, millainen lapsiryhmä oli koolla ja millaisista vuorovaikutussuhteista ryhmä rakentui. Myös varhaiskasvatuksen opettajien käyttämät vaikuttamiskeinot kytkeytyivät vuorovaikutussuhteisiin liittyviin tekijöihin. Suoralla kerronnalla, leikkiin mukaan menemisellä sekä ryhmäyttämisellä vaikutettiin koko ryhmän vuorovaikutukseen, mutta myös kahdenkeskisiin vuorovaikutussuhteisiin. Tärkeimmäksi vaikuttamiskeinoksi nähtiin varhaiskasvatustiimin jäsenten keskinäinen sekä lasten vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö, joka parhaimmillaan mahdollisti yhteisistä käytännöistä sopimisen sekä koko kasvatusyhteisön viestinnän vaikutusten arvioimisen ja tiedostamisen. Tällaisen yhteistyön pohjalta poissulkemistilanteet voivat muodostua myönteisen vuorovaikutuksen oppimisprosesseiksi, joista on hyötyä ennen kaikkea lapsille mutta myös varhaiskasvattajille ja vanhemmille.
Tutkimus käsittelee varusmiesten kiusaamiskokemuksia. Tutkimuksessa tarkastellaan erilaisia suhtautumistapoja kiusaamiseen, ja sitä mitä yhteyttä kiusaamiskokemuksilla ja hegemonisella maskuliinisudella on toisiinsa. Tutkimuksessa kiinnitetään huomiota epäsuoraan kiusaamiseen, joka luonnollistetaan usein osaksi ihmisten välistä kanssakäymistä. Kiusaamiskokemuksia analysoidaan hegemonisen maskuliinisuuden teorian valossa. Hegemoninen maskuliinisuus tarkoittaa tässä tutkimuksessa sosiaalisesti ja kulttuurisesti, tietyssä ajassa ja paikassa yleisesti hyväksyttyä maskuliinisuutta, jossa oleellista on se, että miehet asettuvat heidän keskinäisessä hierarkiassa eri asemaan. Tutkimusaineisto muodostui internetissä käydystä keskustelusta aiheesta varusmiesten kiusaamiskokemukset. Tutkimus on laadullinen. Tutkimus analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tutkimus kuuluu kriittisen miestutkimuksen alueelle, jossa kiinnitetään huomiota sukupuolten sosiaaliseen ja kulttuuriseen muodostumiseen. Toisaalta tutkimus paikantuu fenomenologisen tutkimukseen, koska tutkimuksessa henkilökohtaisen kokemuksen tärkeyttä korostetaan. Tutkimusaineistosta nostettiin erilaisia maskuliinisuustyyppejä. Maskuliinisuustyypit nimettiin kunkuiksi, kannattelijoiksi, kyseenalaistajiksi ja pullamössöpojiksi. Maskuliinisuustyypit muodostuivat sen suhteen, millaisia kokemuksia keskusteluun osallistujilla oli kiusaamisesta, miten he kiusaamiseen suhtautuivat, ja mitä merkityksiä he kiusaamiselle antoivat. Hegemoninen maskuliinisuus liittyi kaikkiin näihin maskuliinisuuksiin. Jokaisella maskuliinisuustyypillä oli eri verran hegemoniaa. Kunkuilla oli eniten hegemoniaa, kannattelijoilla ja kyseenalaistajilla vähän, ja pullamössöpojilla ei ollut lainkaan sitä. Kunkut asettivat rajat kiusaamiskokemuksille, ja tekivät kiusaamisesta luonnollista monella tavalla. Kiusaaminen oli kunkkujen ajattelun mukaan luonnollista sen vuoksi, että ollaan miehiä. Kunkkujen mukaan kiusaamisella haettiin hierarkiaa, ja hauskuutta ilmapiiriin. Kiusaamisen he myös ajattelivat olevan luonnollista armeijaympäristössä. Kannattelijat kannattelivat kunkkujen ajatuksia, kyseenalaistajat kyseenalaistivat niitä, ja pullamössöpojat olivat pelokkaita kokemustensa suhteen. Tutkimus osoitti, että kiusaamisella ja hegemonisella maskuliinisuudella on yhteyttä. Mitä korkeammalle hierarkiassa asettuu, sitä enemmän on valtaa sanoa, kuinka tulisi kokea asiat miehenä, ja kuinka tulisi toimia miehenä. Tutkimus kuitenkin ilmensi sitä, että hegemoninen maskuliinisuus on kyseenalaistettavissa.This research deals with the experiences of militaries on bullying. It examines different attitudes towards bullying, and the relationship between hegemonic masculinity and bullying. The research pays attention to indirect bullying, which often becomes natural part of communication between people. Excperiences of bullying are analyzed in the light of the theory of hegemonic masculinity. In this research, hegemonic masculinity means socially and culturally accepted masculinity that occurs in specific time and place. Essential is that males are placed into different positions in their hierarchy. The data of the research was collected from the internet conversation that was dealing with the experiences of militaries on bullying. The research is qualitative. The data was analysed by using the theory guiding content analysis. The research belongs to the area of critical male’s study that pays attention to the formation of social and cultural gender. On the other hand, the research is also focused on the phenomenological research because the importance of personal experience is highlighted. Different types of masculinity were raised from the data. They were named as ”kings”, ”supporters”, ”questioners” and ”pussies”. The names were given based on the militaries’ experiences on bullying, how they related to it and what values the bullying was given. Hegemonic masculinity was related on all of these masculinities. Every type of masculinity had different rating of masculinity. ”Kings” had it the most, ”questioners” and ”supporters” a bit and ”pussies” did not have it at all. ”The kings” were the ones who made up the schemas for the bullying experiences. They were also the ones naturalizing bullying in many different ways. Bullying for them was normal based on the ideas that they all are males living in a military environment which then made the bullying it natural experience. ”The kings” also explained it as a normal way to search hierarchy and lift up the atmosphere. ”The supporters” supported the thoughts of the ”kings” on bullying while the ”questioners” were the ones questioning the ideas. ”Pussies” were ashamed and frightful about their bullying experiences. The research states that there is a correlation between bullying and hegemonic masculinity. The higher one stands in the hierarchy, the more one has power to say how one should experience and act as a male. However, the research also showed that the hegemonic masculinity can be questioned.
Tutkimuksessa tarkasteltiin, selittävätkö 5.–8.-luokkalaisten lasten ja nuorten itsearvioimat käytös- ja ADHD-oireet sekä sukupuoli koettujen vertaissuhteiden laatua. Lisäksi selvitettiin, miten 5.–6.-luokkalaiset jakautuvat oireryhmittäin erilaisiin kiusaamisrooleihin ja onko jakaumassa sukupuolieroja. Tutkimuksen aineisto oli osa ProKoulu- ja Työrauha kaikille -tutkimusten aineistoja, ja se koostui 1822 alakoulun ja 817 yläkoulun oppilaasta. Oireiden ja sukupuolen yhteyttä vertaissuhteisiin analysoitiin erikseen ala- ja yläkouluaineiston osalta kolmisuuntaisella varianssianalyysilla. Kiusaamisroolien esiintymistä eri oireryhmillä analysoitiin ristiintaulukoinnilla ja khiin neliö -testillä. Tulokset osoittivat käytös- sekä ADHD-oireiden ja sukupuolen selittävän heikkoja vertaissuhteita alakouluaineiston osalta. Yläkouluaineistossa ainoastaan käytösoireet selittivät heikompia vertaissuhteita. Kiusaamisroolien jakautumista tarkasteltaessa molemmat oireryhmät olivat yliedustettuina kiusaajan sekä kiusatun kiusaajan rooleissa. Molemmissa oireryhmissä pojat olivat yliedustettuina kiusaajina, tytöt taas kiusattuina kiusaajina. ADHD-oireiset alakoululaiset olivat yliedustettuina puolestaan kiusattuina. Oppilaat, joilla ei ollut käytös- eikä ADHD-oireita olivat yliedustettuina ei kiusattu eikä kiusaaja -roolissa. Tuloksista voidaan päätellä käytös- ja ADHD-oireiden sekä sukupuolen vaikuttavan lasten ja nuorten vertaissuhteiden laatuun sekä kiusaamiseen. Koulun tulisi tukea näihin oireryhmiin kuuluvia oppilaita positiivisiin vertaissuhteisiin varsinkin alakoulussa ja ehkäistä heidän osallisuuttaan kiusaamistilanteisiin.
Nyt ensimmäistä kertaa toteutetun Lapsibarometrin tarkoituksena on tuottaa säännöllisesti tietoa suomalaisten kuusivuotiaiden lasten hyvinvoinnista. Tutkimuksessa kerätään lasten omaa kokemustietoa heidän arjestaan ja elämästään. Ensimmäisen Lapsibarometrin teemana oli luottamus, jota lähestyttiin kolmen näkökulman, ihmissuhteiden, tunteiden ja yhteiskunnan kautta. Tarkempia indikaattoreita olivat kavereiden määrä/laatu, avun pyytäminen vieraalta aikuiselta, myönteisen tunnistaminen, mielipiteen kuunteleminen, kiusaaminen, yhteinen tekeminen perheen kanssa, ilon ja surun kokeminen sekä luottamus Suomeen maana. Lapsibarometrin aineisto kerättiin puhelinhaastatteluilla (n=414). Tulosten perusteella suurin osa kuusivuotiaista lapsista voi hyvin ja heillä on luottamusta läheisiin ihmissuhteisiin. Toisaalta tutkimus osoittaa, että kuusivuotiaiden joukossa on pieni ryhmä lapsia, jotka eivät tunnista myönteisiä asioita elämässään tai koe saavansa myönteistä palautetta tai apua. Kokonaisuutena Lapsibarometri antaa myönteisen kuvan 6-vuotiaiden lasten elämästä ja luottamuksesta. Keskimääräisyyksien taakse katsottaessa herää kuitenkin huoli eriarvoisuudesta, josta tutkimus antaa pieniä viitteitä. Erityisen huolestuttava on se osa lapsista, joka ei koe saavansa osakseen kehuja.
Tämän pro gradu -työn tarkoituksena on selvittää nuorten kokemuksia sosiaalisessa mediassa tapahtuvasta kiusaamisesta. Lisäksi tutkitaan kiusaamista kokevien nuorten itsetuntoa kaksiulotteisen itsetuntomallin avulla. Tavoitteena on pohtia, millainen itsetunnon taso sosiaalisessa mediassa kiusaamista kokevilla nuorilla on. Tuloksia voidaan hyödyntää sosiaalisen median käytön seurauksia tutkittaessa tai itsetuntoa muokkaavien tekijöiden selvittämisessä. Tutkimus on toteutettu laadullisin menetelmin kaksivaiheisella lomakehaastattelulla sekä täydentävillä teemahaastatteluilla. Aineisto kerättiin keväällä ja syksyllä 2018. Aineiston analyysin apuna on käytetty sekä aineistolähtöistä että teoriaohjaavaa sisällönanalyysin menetelmää. Tutkielman aiheesta on tehty vain vähän aikaisempaa määrällistä tutkimusta, joten laadullisen tutkimuksen tarpeellisuus oli perusteltua. Keskeisimmät tulokset osoittivat, että kiusaaminen sosiaalisessa mediassa on ollut muun muassa toistuvaa, mielialaan laskevasti vaikuttavaa, ystävyyssuhteita hajottavaa sekä nöyryyttävää. Lisäksi tulokset osoittivat, että kaksiulotteisen itsetuntomallin mukaan osalla tutkimuksiin osallistuneista nuorista on huono itsetunto ainakin jollain itsetunnon osa-alueella. Tämän tutkielman tulokset tukivat aikaisempia teorioita verkkokiusaamisesta sekä itsetunnosta. Tuloksissa voitiin havaita myös uusia kokemuksia kiusaamisesta sosiaalisessa mediassa. Lisää tutkimusta tarvitaan kuitenkin siitä, kuinka merkittävästi sosiaalisen median käyttökokemukset liittyvät itsetunnon heikentymiseen.
Opinnäytetyöni tarkoituksena oli selvittää henkilökunnan kokemuksia ja näkemyksiä päiväkodissa tapahtuvasta lasten välisestä kiusaamisesta. Tavoitteena oli kerätä tietoa kiusaamisesta päiväkodissa – millaisia puuttumisen ja ennaltaehkäisyn keinoja on käytettävissä. Päiväkodeissa voi olla suuria eroja siinä, miten työntekijät käsittävät kiusaamisen varhaiskasvatuksessa. Mikäli kiusaamiseen ei puututa - lasta voidaan kiusata päiväkodista asti aina yläkouluun saakka lapsen kehitystä vahingoittavin seurauksin. Käytin opinnäytetyössäni laadullista eli kvalitatiivista tutkimusmenetelmää ja aineistonkeruumenetelmänä teemahaastattelua. Järjestin haastattelut ryhmähaastattelun muodossa kahtena eri päivänä yhdessä Espoon kaupungin päiväkodissa. Ensimmäiseen haastatteluun osallistui kaksi lastentarhanopettajaa, ja toiseen haastatteluun osallistui yksi lastenhoitaja ja kaksi lastentarhanopettajaa. Lisäksi haastattelin varhaiskasvatuksen erityisopettajaa. Haastattelujen perusteella voidaan todeta, että kiusaamista tapahtuu päiväkodissa. Päiväkodin työntekijöillä oli erilaisia näkemyksiä siitä - tapahtuuko kiusaamista tällä hetkellä. Henkilökunta käsitti kiusaamisen fyysisenä, psyykkisenä ja sanallisena toimintana. Menetelmiä kiusaamisen puuttumiseen ja ennaltaehkäisyyn oli käytössä. Ilmiön havaitsemista pidettiin haastavana. Haastateltavat kokivat kiusaamiseen puuttumisen välttämättömäksi ja osaksi heidän eettisiä arvoja. Kiusaamisen piirteitä tunnistettiin, moni kuvaili kiusaamista systemaattiseksi toiminnaksi. Puuttumisen menetelminä tavallisimpia olivat suora puuttuminen, keskustelu ja anteeksipyyntö. Sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen harjoittelua, ryhmän yhteisiä sääntöjä, luovia menetelmiä, pienryhmä toimintaa, aikuisen läsnäoloa ja lasten säännöllistä havainnointia pidettiin tärkeinä kiusaamisen ennaltaehkäisyssä. Myös lasten osallisuus ja vanhempien kanssa tehtävä kasvatusyhteistyö koettiin tärkeiksi kiusaamisen ehkäisyn lähtökohdiksi. Henkilökunta toivoi varhaiskasvatukseen lisää resursseja ja lisäkoulutusta.
Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella koulukiusaamista vanhempien näkökulmasta. Tarkastelu keskittyi vanhempien kokemuksiin liittyen koulun henkilökunnan kanssa tapahtuneeseen yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen kiusaamistapauksia selvitettäessä. Lisäksi tarkasteltiin vanhempien kokemuksia koulun toimenpiteistä kiusaamistapauksen ratkaisemiseksi. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisia menetelmiä käyttäen. Tutkimuksen aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Lisäksi aineistoa täydennettiin sähköpostin kautta kerätyillä kirjoitelmilla. Aineisto koostui kymmenestä haastattelusta ja kolmesta kirjoitelmasta. Tutkimuksessa käytetty analyysi toteutettiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tutkimuksen tulokset painottuivat voimakkaasti negatiivisiin kokemuksiin ja erilaisiin koulun ja kodin välisiin vuorovaikutusten ongelmiin. Suurin osa vanhemmista raportoi erilaisia vuorovaikutuksen ja viestinnän ongelmia. Monet vanhemmista kokivat myös, että koulun käyttämät toimenpiteet kiusaamistilanteen ratkaisemiseksi olivat joko riittämättömiä tai täysin toimimattomia. Tutkimuksessa paljastui monia huolestuttavia ilmiöitä. Niiden tiedostaminen voi auttaa kehittämään kodin ja koulun vuorovaikutusta. Tämän tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että vanhempien näkökulma kiusaamiseen on selkeästi aihe, joka vaatii jatkotutkimusta.
Kouluikäisten fyysisestä aktiivisuudesta iso osa tapahtuu koulupäivän aikana. Vuonna 2018 noin kolmasosa peruskoululaisista täytti liikuntasuositukset. Koska koulu tavoittaa kaikki lapset ja nuoret, on fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi tehty viime vuosina töitä ja Suomesta onkin tullut liikunnallisten koulupäivien edelläkävijä. Lisääntyneen liikunnan määrän myötä myös mahdollisuudet koulupäivän liikuntatilanteissa kiusaamiseen ovat lisääntyneet. Tutkimuksia aiheesta on vain vähän, vaikka liikuntatilanteissa kiusaaminen voi vaikuttaa esimerkiksi liikuntainnostukseen vielä aikuisiälläkin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä liikuntatilanteissa kiusaamisesta ja siihen puuttumisesta. Tutkimuksessa selvitettiin 3.–6.-luokkalaisten kokemuksia ja heidän opettajiensa näkemyksiä kiusaamiselle alttiista liikuntatilanteista, kiusaamisen muodoista, kiusaamisesta tienneistä henkilöistä sekä kiusaamiseen puuttumisen keinoista ja niihin liittyvistä toiveista. Aihetta tutkittiin strukturoidulla kyselylomakkeella. Tutkimukseen osallistui 239 oppilasta ja 15 opettajaa kuudesta eri koulusta eteläisestä Suomesta. Eniten kiusaamista esiintyi liikunta- ja välituntien liikunnallisissa peleissä ja leikeissä. Yleisimmin kiusaaminen oli härnäämistä, ärsyttämistä, nimittelyä tai haukkumista. Nuoremmat oppilaat kokivat kiusaamista enemmän. Sukupuolten välillä eroa oli kiusaamisen muodoissa. Tytöt kokivat poikia enemmän selän takana pahan puhumista ja porukan ulkopuolelle jättämistä. Kiusaamisesta ei oltu aina tietoisia, mutta eniten siitä tiesivät kaverit ja oman luokan opettaja. Opettajan rooli korostui kiusaamiseen puuttujana, sillä käytetyimmät ja toivotuimmat puuttumisen keinot liittyivät opettajan toimintaan. Opettajien tulisikin seurata tarkasti kiusaamiselle alttiita tilanteita ja mahdollistaa kiusaamisesta kertominen. Kiusaamiseen puututtiin pääsääntöisesti oppilaiden toivomalla tavalla. He kuitenkin toivoivat kiusaajille enemmän rangaistuksia. Lisäksi puuttumisen keinojen toivomisessa oli eroja ikäryhmien välillä. Tulisiko siis eri ikäisten kiusaamiseen puuttua eri keinoilla?
Tämän tutkielman tavoitteena oli ymmärtää ja kuvata työpaikkakiusaamisen kehittymisprosesseja. Tutkimusaiheen valinnan peruste oli ennen kaikkea ilmiön yhteiskunnallinen relevanssi ja ajankohtaisuus. Tutkimusaineisto kerättiin internetistä neljältä työpaikkakiusaamista käsittelevältä keskustelupalstalta, joissa esiinnyttiin useimmiten nimimerkillä. Analysoitava aineisto koostui 28 tutkimushenkilön kirjoituksista. Tutkimusmetodina käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia ja tieteenfilosofisilta lähtökohdiltaan tutkielma rakentui fenomenologis-hermeneuttisen ajattelun pohjalle. Aineistosta voitiin erotella yhteensä kolme erilaista työpaikkakiusaamisprosessityyppiä, jotka nimettiin niiden ominaispiirteiden mukaan seuraavasti: eskaloituvat prosessit, latentit prosessit sekä vaihtelevat prosessit. Lisäksi aineistosta analysoitiin kiusaamisprosessien alkamisen tapoja, vallankäyttöä kiusaamisprosesseissa, kiusattujen puolustautumis- ja selviytymiskeinoja sekä kiusaamiselle annettuja attribuutioita. Työpaikkakiusaaminen on ilmiönä hyvin monimuotoinen, ja se voi alkaa kehittyä prosessinomaisesti monenlaisista eri lähtökohdista. Se voi kehittyä joko kahden yksilön tai ryhmän ja yksilön välille. Toisinaan kiusaajana voidaan nähdä organisaatio, jolloin kiusaaminen on jo ikään kuin sulautunut osaksi työpaikan rakenteita ja toimintakulttuuria. Työpaikkakiusaamiseen puuttuminen riittävän varhaisessa vaiheessa sekä yksilön henkilökohtaiset puolustautumis- ja selviytymiskeinot ovat tärkeässä osassa kiusaamisesta selviytymisessä sekä kiusaamisprosessien eskaloitumisen estämisessä. Mitä nopeammin konflikteihin puututaan, sitä suurempi mahdollisuus on saada tilanne hallintaan. Kiusaamiselle annetuilla attribuutiotyyleillä vaikuttaisi myös olevan merkitystä kiusaamisprosessien kulkuun.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää mentalisaatioteoriaan perustuvaan, kiusaamista ehkäisevään koulutukseen osallistuneiden tyytyväisyyttä koulutuksen sisältöön. Tavoitteena oli tuottaa koulutuksen onnistumisesta tietoa, jonka avulla koulutusta voidaan edelleen kehittää. Opinnäytetyö vastasi kysymykseen, millaisena koulutukseen osallistujat kokivat koulutuksen sisällön. Mentalisaatio tarkoittaa kykyä pitää mielessä oma sekä muiden mieli. Sillä on iso vaikutus lasten ja nuorten tunnetaitojen kehittymiselle. Sen avulla lapset oppivat tunnistamaan omia, sekä muiden tunteita. Mentalisaation avulla ihminen kykenee ymmärtämään niitä tunteita, jotka ovat näkyvän reaktion takana, ja näin pohtimaan toisen ihmisen näkökulmaa eri tilanteissa. Kiusaamisella on negatiivisia vaikutuksia itse kiusaajaan, kiusattuun sekä äärimmillään jopa kiusatun koko perheeseen. Vaikutukset voivat näyttäytyä välittömästi tai elämän myöhemmissä vaiheissa. Joissain tapauksissa kiusattu kärsii jopa lopun elämäänsä kiusaamisen seurauksista. Kiusaamisen vaikuttavuus on siis hyvin laaja. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää kouluttaa sekä opastaa erityisesti opetustoimissa toimivaa henkilöstöä kiusaamisen vastaiseen toimintaan ja antaa heille tosielämän työkaluja siihen puuttumiseksi. Toimeksiantajina opinnäytetyölle toimivat Laurea-ammattikorkeakoulu, sekä Laurean kiusaamista ehkäisevä hanke. Opinnäytetyö on toteutettu laadullisena tutkimuksena ja saatu aineisto analysoitu induktiivisen sisällönanalyysin keinoin. Tuloksissa oli havaittavissa vastaajien kesken paljon samanlaisia kokemuksia, mutta jonkin verran hajontaakin löytyi. Erityisesti ryhmätyöt ja koulutuksen käytännönläheisyys herätti kiitosta. Vastaavasti teoriatietoa aiheesta olisi kaivattu lisää.
Tässä tutkimuksessa tarkastelimme itseraportoidun kiusatuksi tulemisen yleisyyttä kuudennen luokan syksyllä ja kiusatuksi tulemisen yhteyttä koulusuoriutumiseen 6. luokan oppilailla (N = 875). Tutkimme myös välittävätkö psykologiset hyvinvointitekijät, eli kouluviihtyvyys, masennusoireet ja itsetunto, kiusatuksi tulemisen yhteyttä koulusuoriutumiseen. Lisäksi tarkastelimme, onko näissä yhteyksissä eroja tyttöjen ja poikien välillä. Tutkimus on osa Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen TIKAPUU - Alakoulusta yläkouluun - tutkimushanketta. Käyttämämme aineisto on kerätty syksyllä 2014 ja keväällä 2015. Oppilaiden kiusatuksi tulemista, kouluviihtyvyyttä, masennusoireita ja itsetuntoa kartoitettiin 6. luokan syksyllä. Lisäksi koulusuoriutumista mitattiin kouluarvosanojen avulla 5. luokan ja 6. luokan keväällä. Tarkastelimme kiusatuksi tulemisen yhteyttä koulusuoriutumiseen varianssianalyysin avulla ja psykologisten hyvinvointitekijöiden välittävää vaikutusta mediaatioanalyysin avulla, jossa teimme tarkastelut erikseen tytöille ja pojille. Tulokset osoittivat, että noin kolmasosaa oppilaista oli kiusattu 6. luokan syksyn aikana. Kuudennen luokan syksyllä kiusaamista raportoineiden oppilaiden aiempi koulusuoriutuminen oli keskimäärin heikompaa kuin ei-kiusattujen oppilaiden, mutta kiusatuksi tuleminen ei kuitenkaan ennustanut 6. luokan kevään heikompaa koulusuoriutumista, kun aiempi koulusuoriutuminen huomioitiin analyyseissä. Mediaatioanalyysit osoittivat, että tytöillä kiusatuksi tulemisen yhteys koulusuoriutumiseen välittyi suoran yhteyden lisäksi osittain heikon kouluviihtyvyyden kautta. Pojilla tämä vaikutus taas välittyi kokonaan heikon kouluviihtyvyyden ja heikon itsetunnon kautta. Tutkimuksemme perusteella voidaan todeta, että kiusatuksi tuleminen on yleinen ongelma 6. luokalla ja erityisesti kouluviihtyvyydellä on merkittävä rooli kiusatuksi tulemisen ja koulusuoriutumisen välistä yhteyttä välittävänä tekijänä. Tulevaisuudessa kouluissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota kouluviihtyvyyden lisäämiseksi ja kiusaamisen vähentämiseksi esimerkiksi erilaisten interventioiden avulla.
Kuten kasvokkaisessa myös teknologiavälitteisessä vuorovaikutuksessa voi ilmetä kiusaamista. Patchinin ja Hindujan (2006, 152) mukaan teknologiavälitteinen kiusaaminen (engl. cyberbullying) tarkoittaa tarkoituksellista ja toistuvaa toisen ihmisen vahingoittamista median tai elektronisen tekstin välityksellä. Tällaista kiusaamista voi tapahtua kännykän, internetin tai näiden molempien välityksellä (Kowalski, Limber & Agatston 2008; Campbell 2005). Tämän artikkelin1 tavoitteena on tarkastella sitä, millainen vuorovaikutusilmiö verkkokiusaaminen on oppilaiden ja opettajien käsityksissä. Artikkelin toisena tavoitteena on tarkastella oppilaiden ja opettajien käsityksiä ilmiön vakavuudesta sekä tuoda esiin näiden käsitysten yhtäläisyyksiä ja eroja. Artikkeli pohjaa kuuteen täsmäryhmähaastatteluun, joihin osallistui yhteensä 12 oppilasta ja 10 opettajaa yläkouluista. Tutkimuksen tulokset kuvaavat sitä, millaisena vuorovaikutusilmiönä verkkokiusaaminen ymmärretään. Haastatteluaineiston sisällönanalyysi osoitti, että verkkokiusaamiseen liitetään lukuisia viestinnällisiä muotoja. Muodot jäsenneltiin viiteen eri ryhmään sen mukaan, mihin niillä haastateltavien mukaan pyrittiin. Näitä tavoitteita olivat 1) kiusatun maineeseen ja statukseen vaikuttaminen, 2) kiusatun itsearvostukseen ja itsetuntoon vaikuttaminen, 3) kiusatun eristäminen vuorovaikutuksesta, 4) pelon aiheuttaminen sekä 5) kiusatun omaisuuden vahingoittaminen. Jäsennys ei ainoastaan erottele kiusaamisen viestinnällisiä muotoja, vaan se tarjoaa näkökulman verkkokiusaamisen tavoitteellisuuden ja kiusaamisen vaikutusten tarkasteluun. Lisäksi tulokset osoittavat, että oppilaiden ja opettajien käsitykset verkkokiusaamisen vakavuudesta poikkeavat toisistaan.
Sosiaalinen media on tullut osaksi jokapäiväistä elämää ja monille se on osa työtä, opiskelua ja vapaa-aikaa. Monien palvelujen ikäsuosituksista huolimatta somea käyttävät yhä nuoremmat lapset. Somen kautta pidetään yhteyttä ystäviin, etsitään tietoa ja seurataan, mitä maailmalla tapahtuu. Lisääntyneen netin käytön seurauksena myös somessa tapahtuva kiusaaminen on yleistynyt. Somessa tapahtuva kiusaamien voi olla huomaamatonta ja ulottua luokkahuoneesta kotiin. Artikkeli perustuu opinnäytetyöhön, jossa tutkittiin erään oululaisen koulun ala- ja yläkoululaisten kokemuksia sosiaalisessa mediassa tapahtuvasta kiusaamisesta. Tutkimuksessa selvisi, että kiusaamiskokemuksia on sekä ala- että yläkoululaisilla ja muodoltaan kiusaaminen on pääasiassa haukkumista, ilkeää kommentointia ja juoruilua. Opinnäytetyön tutkimustuloksien lisäksi artikkeli esittelee sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa kiusaamista ilmiönä.
Opinnäytetyön tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa 3–5–vuotiaiden päiväkotilasten ajatuksista kiusaamiseen liittyen. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä päiväkotilapset ajattelevat kiusaamisesta ja siihen puuttumisesta. Tutkimuskysymyksinä on, mitä kiusaaminen on, mitä tunteita kiusaamiseen liittyy, sekä miten ja kenen tulisi kiusaamiseen lasten mielestä puuttua. Opinnäytetyön tavoitteena on lisätä tietoa ja saada keinoja kiusaamisen käsittelyyn lasten kanssa. Hyödynnämme saamaamme tietoa tulevaisuudessa, kun työskentelemme lasten parissa. Tavoitteenamme on myös saada vastattua päiväkodin tarpeeseen saada lisää tietoa lasten ajatuksista kiusaamisesta. Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen, joka toteutettiin fenomenologisena tutkimuksena. Käytimme haastattelua aineistonkeruumenetelmänä. Haastattelut toteutettiin ryhmähaastatteluna, teemahaastatteluna. Haastattelukertoihin oli oma teemansa joka kerralle, mutta haastattelutilanteessa keskustelu lasten kanssa pyrittiin pitämään mahdollisimman avoimena. Tuloksista kävi ilmi, että lapset ymmärtävät kiusaamisilmiön hyvin ja osaavat hyvin nimetä kiusaamisen eri muotoja. Kiusaamisen muodoista lapset nimesivät eniten fyysisen kiusaamisen muotoja sekä henkisestä kiusaamisesta lähinnä mainittiin leikin ulkopuolelle jättäminen. Lapset osasivat myös nimetä kiusatun tunteita hyvin, mutta kiusaajan tunteiden nimeäminen oli haastavaa. Lapsilla oli vaikeuksia asettua kiusaajan asemaan ja pohtia sitä, mistä kiusaaminen voisi johtua. Kiusatun tunteiksi mainittiin pääasiassa suru ja pelko. Tunnekorttien avulla lapset nimesivät kiusaajan tunteeksi eniten vihan tunteen. Lapset pääasiassa kertoivat aikuisen puuttuvan kiusaamiseen ja osa koki sen hyvänä ja toiset eivät. Lapset kertoivat, että kiusaamiseen puututaan keskustelemalla ja jäähyjä käyttämällä. Johtopäätökset lapsen vaikeudesta asettautua kiusaajan asemaan ovat, että lapsi ei tietoisesti ajattele kiusaavansa. Lapsi käyttää aggressiota keinona päästä omiin tavoitteisiinsa, joka voi näyttäytyä aikuisille ja muille lapsille kiusaamisena.
Opinnäytetyö käsittelee kiusaamista ja sen ehkäisyä varhaiskasvatuksessa. Opinnäytetyön tarkoituksena on tuoda esiin kiusaamisen ehkäisyn tärkeyttä sekä kuvata kiusaamista ja sen tunnistamista. Tavoitteena on selvittää, miten kiusaamista voidaan varhaiskasvatuksessa ehkäistä. Opinnäytetyö toteutettiin narratiivisen eli kuvailevan kirjallisuuskatsauksen menetelmällä. Kiusaamisella on monia haitallisia vaikutuksia lapsen kehitykseen ja kasvuun. Kiusaamisen haitalliset vaikutukset koskevat niin kiusattua ja kiusaajaa kuin koko lapsiryhmää, jossa kiusaamista tapahtuu. Varhaiskasvatusikäisten lasten kiusaamiseen ja sen ehkäisyyn ei ole kiinnitetty yhtä paljon huomiota kuin kouluikäisten lasten kiusaamiseen, vaikka tutkimuksissa on todettu kiusaamisen olevan yleinen ilmiö myös alle kouluikäisten keskuudessa. Varhaiskasvatusta ohjaaviin asiakirjoihin kuten Varhaiskasvatuslakiin kiusaamisen ehkäisyn näkökulma on lisätty vuonna 2018. Varhaiskasvatuslaissa määrätään, että lasta tulee suojata kiusaamiselta, väkivallalta ja häirinnältä. Varhaiskasvatuksen kokonaisvaltaisena tavoitteena on edistää lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista. Kiusaamista tulisi varhaiskasvatuksen arjessa ehkäistä monin eri keinoin. Kiusaamista ehkäisevän työn lähtökohtia ovat muun muassa varhaiskasvattajien tietoisuuden lisääminen kiusaamisilmiöstä sekä kiusaamisen ehkäisyn keinoista. Kiusaamisen ehkäisyn työssä on myös tärkeää, että varhaiskasvattajat tukevat lasten vertaissuhteita ja lasten sosiaalisten taitojen kehittymistä. Yhteistyö huoltajien kanssa tehostaa kiusaamista ehkäisevän työn vaikutusta. Työn toteuttamiseen tarvitaan lisäksi tietoista ja suunnitelmallista toimintaa. Kokonaisuudessaan varhaiskasvattajan toiminta ja rooli ovat keskeisessä asemassa varhaiskasvatuksen kiusaamista ehkäisevässä työssä.
Suvi Suominen (2014). Tunteiden säätely liikuntatunneilla: Oppilaiden kokemuksia kiusaa- mistilanteista ala- ja yläkoulun siirtymävaiheessa. Liikuntakasvatuksen laitos, liikuntapeda- gogiikka ja opettajankoulutuslaitos, kasvatustiede. Jyväskylän yliopisto, pro gradu –tutkielma, 95 s., 3 liitettä. Tutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa 6-7. luokan oppilaiden tunteiden säätelytaidoista liikuntatuntien yhteydessä tapahtuvissa kiusaamistilanteissa. Tutkimuksessa selvitettiin, miten kiusaaminen ilmenee liikuntatunneilla ja millaisia kokemuksia 6. luokan oppilailla on kiu- saamisesta. Lisäksi selvitettiin miten oppilaat säätelevät tunteitaan kiusaamistilanteissa. Tut- kimuksen tarkoituksena oli saada tietoa myös siitä, millaisia muutoksia edellä mainituissa osa-alueissa tapahtuu alakoulusta yläkoulun 7. luokalle siirryttäessä. Tutkimusaineisto koostui alkutilanteessa keväällä 2013 yhden jyväskyläläisen peruskoulun 6. luokkalaisista. Tutkimukseen osallistuneessa koulussa oli kaksi 6. luokkaa ja kaiken kaikkiaan tutkimukseen osallistui 45 oppilasta, joista tyttöjä oli 20 ja poikia 25. Aineisto kerättiin kyse- lylomakkeella (liite 3) ja haastatteluilla. Kyselylomakkeen kysymykset oli poimittu Liikkuva koulu –hankkeen kyselylomakkeesta, ja siihen vastasi yhteensä 45 oppilasta. Vastauksista muodostettiin kaverisuhteita mittaava sosiogrammi. Vastausten ja sosiogrammin pohjalta haastateltaviksi valittiin 8 oppilasta; neljä kummastakin luokasta ja neljä molempia sukupuo- lia. Haastatteluun valittiin ensisijaisesti kiusattuja ja sellaisia oppilaita, jotka olivat saaneet sosiogrammissa ulkopuolisen roolin. Kiusattuja oli neljä ja ulkopuolisia yksi. Kaksi haastatel- tavaa olivat kiusaajia ja yksi oli sekä kiusaaja että kiusattu. Tutkimuksen mukaan kaikista tutkimukseen osallistuneista oppilaita 31% ilmoitti joutuneensa kiusatuksi 6. luokan liikuntatuntien aikana. Yleisimmät kiusaamismuodot olivat verbaalisia kuten haukkumista ja nimittelyä. Poikien tunneilla pelitilanteissa saattoi esiintyä myös fyysi- siä kiusaamisen muotoja kuten tönimistä. Haastatteluiden perusteella yläkoulussa liikuntatun- tien aikana tapahtuva kiusaaminen väheni ja loppui kokonaan tytöillä, mutta säilyi pojilla muuttaen muotoaan. Haastatelluista kahdeksasta oppilaasta kiusatut osasivat eritellä hyvin tunteitaan ja tunteiden säätelykeinojaan verrattuna kiusaajiin ja ulkopuolisiin. Sukupuolten välillä ei ollut merkittäviä eroja eri keinojen käyttämisessä, sillä sekä tytöt että pojat käyttivät useammin sisäisiä säätelykeinoja. Näitä olivat esimerkiksi vihan pidättely, asian unohtaminen tai välittämättä oleminen. 7. luokalle siirtymisen jälkeen yhden oppilaan kohdalla kiusatun rooli oli säilynyt, mutta muiden kohdalla vaihtunut. Liikuntatunneilla tapahtuva kiusaaminen oli vähentynyt yläkouluun siirtymisen jälkeen tytöil- lä, mutta jatkunut ja muuttanut muotoaan pojilla. Tulosten perusteella huomiota tulisi kiinnit- tää poikien liikuntatuntien kilpailuun ja vertailuun perustuvaan ilmapiiriin. Tyttöjen liikunta- tunneilla olisi hyvä huomioida kaveri- ja ryhmäsuhteiden merkitys tuntien toiminnassa. Li- säksi liikuntatunneilla tulisi korostaa avointa, kaikkia hyväksyvää ilmapiiriä ja tukea oppilai- den sosio-emotionaalista kasvua.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten alakoulun oppilaiden ensimmäisen luokan sosiaaliset suhteet ovat yhteydessä heidän kuudennen luokan koulumenestyk-seensä. Tutkimuksessa tarkasteltiin oppilaiden sosiaalista asemaa luokassa sekä kiusaami-sen, kiusatuksi joutumisen ja sosiaalisen vetäytymisen, eli tiettyjen käyttäytymisen piir-teiden, ilmenemistä ensimmäisellä luokalla. Oppilaiden sosiaalisten suhteiden katsottiin muodostuvan sosiaalisen aseman sekä käyttäytymisen piirteiden yhdysvaikutuksesta, ja näiden tekijöiden perusteella oppilaat myös jaettiin erilaisia sosiaalisia suhteita ilmentä-viin ryhmiin. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös sellaisten oppilaiden, joita ei tavoitettu kuudennen luokan päätyttyä, ensimmäisen luokan sosiaalisista suhteista löytyviä yhtäläi-syyksiä. Lisäksi selvitettiin oppilaan sukupuolen ja äidinkielen yhteyttä hänen sosiaalisiin suhteisiinsa sekä koulumenestykseensä. Tutkimuksen aineisto oli osa Kaarina Laineen johtaman Origins of Exclusion in Early Childhood -tutkimusprojektin osahanketta II: Syrjäytymisen syntymekanismit varhais-lapsuudessa. Tutkimusprojekti oli osa SYREENI-tutkimusohjelmaa (2001–2003). Tut-kimusjoukko muodostui suomalaisen keskikokoisen kaupungin yleisopetuksen ensim-mäisen luokan 165 oppilaasta, joista 135 oppilaan tiedot koulumenestyksestä onnistuttiin saamaan vielä kuudennen luokan päätyttyä. Aineistonkeruu suoritettiin haastattelujen avulla sekä keräämällä oppilailta tiedot heidän kuudennen luokan matematiikan, äidin-kielen ja käyttäytymisen päättöarvosanoistaan sekä kaikkien aineiden keskiarvoista. Tutkimuksessa selvisi, että oppilaan leikkitoveriepäsuosio sekä ongelmallisten käyttäy-tymispiirteiden ilmeneminen ensimmäisellä luokalla olivat yhteydessä muita keskimääräi-sesti heikompaan akateemiseen suoriutumiseen kuudennella luokalla. Erityisen riskin kuudennen luokan heikon koulumenestyksen suhteen näytti tulosten perusteella muo-dostavan muiden kiusaaminen. Sen sijaan kiusatuksi joutuminen ensimmäisellä luokalla ei odotusten vastaisesti ollut merkitsevästi yhteydessä akateemiseen suoriutumiseen kuudennella luokalla, eikä se myöskään erotellut oppilaiden jakautumista erilaisiin sosi-aalisia suhteita kuvaaviin ryhmiin. Pidettyjen ryhmään luokitellut oppilaat menestyivät koulussa muiden ryhmien oppilaita paremmin. Sosiaalisten suhteiden ja myöhemmän koulumenestyksen väliltä löydettiin yhteys, jota voisi olla hyödyllistä tutkia jatkossa lisää.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli pitää erään Pohjanmaan yläkoulun 8.-luokkalaisille nuorten sosiaalisia taitoja kehittävä oppitunti. Tämä oppitunti pidettiin kahdelle eri luokalle ja siellä käytiin läpi sosiaalisten taitojen kannalta tärkeitä taitoja. Opinnäytetyön tarkoituksena oli myös käyttää asiantuntijahaastattelua vahvistamaan koulussa näkyvän kiusaamisen ja sosiaalisten taitojen puutteellisuuden yhteyttä käytännössä. Asiantuntijahaastattelu toimi myös työkaluna opetettavien asioiden tarpeen arvioimisessa. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada nuoret ymmärtämään, kuinka käyttäydytään normien ja hyvien käytöstapojen mukaisesti. Sosiaalisia taitoja opettamalla pyrittiin opinnäytetyön toiseen tavoitteeseen eli koulukiusaamisen vähentämiseen. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys koostui nuoruuden kehitystehtävistä, sosiaalisista taidoista, kiusaamisesta ja opettamisesta. Näistä aihealueista haettiin tietoa suomeksi ja englanniksi erilaisista luotettavista lähteistä, kuten Cinahl, Pubmed, JBI ja Medic -tietokannoista sekä Google Scholar -hakukoneesta. Luotettavaa tietoa etsittiin tiedekirjallisuuden ja lakien lisäksi myös muun muassa Mannerheimin lastensuojeluliiton, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Väestöliiton nettisivuilta. Asiantuntijahaastattelu tehtiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla, jossa oli neljä teemaa. Näitä teemoja olivat kiusaamisen ilmeneminen, kiusaamisen vähentäminen, sosiaalisten taitojen puutteet sekä sosiaalisesti taitava nuori. Asiantuntijahaastattelusta saatu aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Opinnäytetyön toiminnallinen osuus eli oppitunti piti sisällään asiantuntijahaastattelun avulla esiin nousseita sosiaalisia taitoja, joissa oli huomattu käytännössä puutteita. Näitä sosiaalisia taitoja olivat kunnioitus, tilannetaju, itsevarmuus, luottamus, kohteliaisuus ja empatiakyky. Oppitunnista pyrittiin tekemään nuorille mielekäs, joten siihen sisällytettiin keskustelevaa luennointia, video, kuvia sekä käytännön harjoitteita.
Tutkimukseni aiheena oli selvittää henkilökunnan näkemyksiä ja kokemuksia päiväkotikiusaamisesta, siihen puuttumisesta ja ennaltaehkäisemisestä. Tavoitteena oli saada tietoa siitä, miten kiusaaminen ilmenee päiväkodeissa, miten siihen puututaan ja millaista ennaltaehkäisevää työtä tehdään kiusaamisen ehkäisemiseksi. Opinnäytetyöni on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Aineistonkeruumenetelmänä käytin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Toteutin teemahaastattelut ryhmähaastattelun muodossa kahdessa Peruspalvelukuntayhtymä Kallion alueen päiväkodissa. Ensimmäiseen haastatteluun osallistui kolme lastentarhanopettajaa ja yksi lastenhoitaja, ja toiseen yksi lastentarhanopettaja ja yksi lastenhoitaja. Tutkimuksessani ilmeni, että päiväkotikiusaamista tapahtuu myös Kallion alueen päiväkodeissa. Henkilökunta löysi kiusaamisen muodoista niin fyysistä, psyykkistä kuin sanallista kiusaamista. Kiusaamisen piirteitä ja muotoja tunnistettiin ja eri menetelmiä kiusaamisen puuttumiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi oli käytössä monipuolisesti. Puuttumisen menetemistä yleisimpiä olivat suora väliintulo, keskustelu ja anteeksipyyntö. Ennaltaehkäisevän työn muotoina käytettiin muun muassa sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen opettelua, lasten leikkeihin, leikkitaitoihin ja leikkiryhmiin vaikuttamista, turvallisia rajoja, aikuisen läsnäoloa ja lasten jatkuvaa havainnointia. Myös pienryhmätoiminta ja kasvatuskumppanuus koettiin tärkeiksi kiusaamisen ehkäisyn näkökulmasta. Henkilökunta koki, että pääosin kiusaamiseen puuttumiseen ja ennaltaehkäisyyn löytyi keinoja. Yhteisiä kiusaamisstrategioita ei ollut kummassakaan haastattelupäiväkodissa käytössä ja ne toivottiin osaksi Arjen käytäntöjen opasta. Henkilökunta toivoi myös lisäkoulutusta kiusaamisaiheesta.
Koulukiusaaminen koskettaa lukuisia yksilöitä sukupolvesta toiseen. Sosiaalinen media loi sille uuden väylän ja laajensi ilmiön vaikutusmahdollisuudet koulupihan rajojen yli. Mutta millaisia tunteita sekä ajatuksia koulukiusaaminen ilmiönä ja aiheena herättää sosiaalisen median käyttäjissä? Tässä pro gradu -tutkielmassani otan tarkasteluun tunnetun sosiaalisen median alustan, Facebookin ja sen sisältöön kuuluvan Puskaradio Helsinki-sivuston ja selvitän, millaisia toimijuuksia kyseisen alustan koulukiusaamisaiheisissa keskusteluissa esiintyy. Tutkimukseni on kvalitatiivinen ja tutkimusmetodina käytän aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimustulokset paljastavat neljä eri toimijaryhmää: Asiapitoiset, toiveikkaat, muutosta vaativat ja etäällä pysyvät toimijat. Näistä toimijoista muutosta vaativien ryhmä on voimakkain, sitä seuraavana tulevat asiapitoiset toimijat. Tiedon ja muutoksen tarve on siis suuri sosiaalisen median käyttäjillä koulukiusaamisilmiön suhteen. Tutkimustuloksia ja käyttäjien tarjoamia ideoita voidaan käyttää hyödyksi etsiessä keinoja koulukiusaamisen ehkäisyyn ja kiusaamisen uhrien tukemiseen.
Kiusaaminen nousee mediassa suuren yleisön tietouteen yleensä silloin, kun se on saanut jatkua liian kauan. Hyvinvoinnin korostaminen kiusaamistapausten selvittelyssä on tärkeää. Kiusaamisen esiintuomisen ja varhaisen puuttumisen lisäksi jo pidempään jatkuneiden tapausten käsittelyssä on huomioitava myös jälkihoito ja erilaiset hoitokeinot terapioista lääkehoitoon. Ohjauksen merkitys korostuu ennaltaehkäisevässä työssä ja varhaisessa puuttumisessa. Kiusaamisella on erilaisia muotoja. Kiusaamiskokemuksen tuntemiseen vaikuttaa jokaisen henkilökohtainen fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen tilanne. Pahimmillaan kiusaaminen voi vaikuttaa kiusattuun koko loppuelämän ajan, siksi näihin tilanteisiin puuttumisen tulisi olla jokaisen vastuulla, joka sitä havaitsee. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on lisätä tietoisuutta kiusaamisen vaikutuksesta opiskelijoiden kokemaan hyvinvointiin. Tavoitteena toteuttaa opas kiusaamisesta, joka toimii työvälineenä kiusaamistapauksia hoitavalle Karelia-ammattikorkeakoulun henkilökunnalle, joka antaa tietoa mistä kiusaaminen tunnistetaan, kuinka siihen voidaan puuttua ja miten kiusaamisesta aiheutuneita haittoja hoidetaan. Avoin keskustelu auttaa hyvinvoinnin merkityksen korostamisessa ja kiusaamistilanteisiin puuttumisessa. Se on ensimmäinen askel kiusaamisen vastaisessa työssä.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia päiväkoti-ikäisten lasten kiusaamiskokemuksia vanhempien näkökulmasta ja selvittää millaisen toiminnan vanhemmat kokevat kiusaamiseksi. Lisäksi tutkittiin, miten kiusaamistilanteisiin puututaan päiväkodissa. Opinnäytetyö tehtiin olemassa olevan teorian sekä vanhemmille suunnatun kyselyn pohjalta. Tutkimus suoritettiin kahdessa eri päiväkodissa. Päiväkodit sijaitsevat Mustasaaressa ja Kauhajoella. Aineistoa kerättiin kyselylomakkeilla. Tutkimukseen osallistui kaiken kaikkiaan 43 henkilöä. Tutkimuksemme osoitti sen, että kiusaamista todella tapahtuu jo päiväkoti-ikäisillä lapsilla. Hankalaksi kiusaamiseen puuttumisen tekee sen, että vanhemmat eivät välttämättä tiedä, mitä keinoja päiväkodissa käytetään kiusaamisen kitkemiseksi. Kuitenkin vanhemmat osasivat nimetä hyvin selkeästi sen, kenen tulisi selvitellä kiusaamistapauksia. Vanhemmat kokivat päävastuun selvittelyssä olevan henkilökunnalla, mutta myös vanhemmat ja lapsi itse koettiin olevan merkittävässä asemassa kiusaamistapausten selvittelyssä. Mustasaaressa ja Kauhajoella vanhemmat kokivat, että varhaisella puuttumisella jo päiväkodissa ennaltaehkäistään kiusaamista myöhemmin kouluiässä. Täten olisikin ensiarvoisen tärkeää luoda sellainen suhde päiväkodin j a kodin välille, ja nähdä avoin keskustelu päiväkodin ja kodin välillä voimavarana. Tavoitteena on kaikkien lasten hyvinvointi.
Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää liikuntatunneilla tapahtuvan koulukiusaamisen tapoja, syitä sekä liikunnanopettajan mahdollisuuksia ehkäistä kiusaamista ja puuttua siihen tehokkaasti. Tekemäni tutkimuksen tutkimustiedon perusteella vertailtiin myös sukupuolten välisiä eroja kiusaamisessa. Tutkimus toteutettiin laadullisin tutkimusmenetelmin ja aineisto kerättiin keväällä 2017 liikunnanopettajien teemahaastatteluilla ja oppilaille tehdyillä kyselylomakkeilla. Teemahaastattelu koostui kolmesta teemasta, jotka olivat kiusaamisen tavat, kiusaamisen syyt ja kiusaamisen ehkäisy sekä puuttuminen. Kyselylomakkeessa oli kuusi avointa kysymystä, jotka käsittelivät kiusaamisen tapoja, syitä sekä kiusaamisen ehkäisyä ja siihen puuttumista. Tutkimukseen osallistui neljä liikunnanopettajaa ja yhteensä 74 oppilasta kahdesta Keski-Suomen alakoulusta. Opettajista kolme oli poikien miesliikunnanopettajia ja yksi tyttöjen naisliikunnanopettaja. Oppilaista 39 oli tyttöjä ja 35 poikia. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysiä hyödyntäen. Tutkimustulosten perusteella yleisimmät kiusaamistavat liikuntatunneilla ovat sanallinen ja fyysinen kiusaaminen. Myös ryhmän ulkopuolelle jättäminen ja syrjiminen korostuivat opettajien ja oppilaiden vastauksissa. Tyttöjen kiusaamistavat olivat usein epäsuoria, kun taas poikien suoria. Kiusaamista tapahtui eniten joukkuejakojen ja pelien aikana sekä pukuhuoneissa. Kiusaamisen syistä esiin nousivat heikot liikuntataidot ja erilaisuus sekä kiusatun sekä kiusaajan luonteenpiirteet. Kiusaajaa kuvailtiin luonteeltaan itsekkääksi, ilkeäksi, vallanhaluiseksi ja kilpailuhenkiseksi. Kiusaajat olivat liikuntatunneilla usein taitavampia motorisesti kuin kiusatut. Kiusattua taas kuvailtiin araksi, puolustuskyvyttömäksi, erilaiseksi ja motorisilta taidoiltaan heikoksi. Kiusaamisen ehkäisyssä liikunnanopettajien mukaan tärkeintä on opettajien välinen yhteistyö, turvallisen ilmapiirin luominen sekä tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettaminen. Oppilaiden mukaan ehkäisyssä on tärkeintä nopea puuttuminen kiusaamiseen, kilpailun vähentäminen, ryhmätyöskentely sekä oikeuden mukaisuus ja reiluus pelien ja leikkien aikana.
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää olisiko anonyymille sovellukselle tarvetta koulukiusaamisesta ilmoittaessa. Lisäksi selvitimme, millaista koulukiusaamista esiintyy, mikä sitä aiheuttaa sekä missä sitä tapahtuu. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada ajankohtaista tietoa koulukiusaamisesta kahdessa eri oululaisessa peruskoulussa. Opinnäytetyön toteutimme kvantitatiivisena tutkimuksena. Tutkimusaineiston keräsimme tutkittavilta luokilta marraskuussa 2018 järjestämillämme oppitunneilla, jotka pidimme heidän omissa luokkatiloissaan. Aineiston keräsimme tutkimukseen valittujen koulujen neljän luokan oppilailta. Kyselylomakkeessa käytimme strukturoituja ja avoimia kysymyksiä. Analysoimme kvantitatiivisen aineiston Webropol -kyselytyökalun avulla, jossa tarkastelimme perusraporttia. Avoimien tekstivastausten analysoinnissa käytimme Analytics - Text Mining -työkalua. Tutkimustuloksissa tarkkailimme koulukiusaamisen esiintyvyyttä, ilmenemistä ja ilmoittamista. Koulukiusaamisen esiintymisessä tuloksista merkittävimmin nousi esiin havaitseminen, jonka mukaan kiusaamista on havainnut noin joka kolmas oppilas viimeisen kuuden kuukauden aikana. Kiusaamista kokeneita ja kiusaajia on vastausten perusteella huomattavasti vähemmän. Yleisimmäksi kiusaamisen muodoksi ilmeni sanallinen kiusaaminen. Seuraavaksi yleisimmät muodot olivat epäsuora ja fyysinen kiusaaminen. Lähes kaikki vastanneista olivat sitä mieltä, että yleisimmin koulukiusaamista tapahtuu välitunneilla. Toiseksi yleisin koulukiusaamisen tapahtumapaikka on koulumatka. Tutkimuksessa esiin nousseet vallitsevat kiusaamisen syyt olivat hyvin ulkonäkökeskeisiä, joista erottuvat ulkonäkö, ruumiinrakenne, pukeutuminen ja ihonväri. Vastauksista ilmeni, että eniten koulukiusaamisesta ilmoitetaan opettajalle. Noin puolet ilmoittavat myös vanhemmille ja kavereille. Tutkimuksessa kävi ilmi, että oppilaiden mielestä helpoin tapa ilmoittaa kiusaamisesta olisi nimettömästi. Tutkimuksen tulosten mukaan oppilaiden keskuudessa nimettömälle sovellukselle olisi tarvetta koulukiusaamisesta ilmoittamiseen. Opinnäytetyömme tuloksia voidaan hyödyntää tulevaisuudessa, jos anonyymiä sovellusta aletaan kehittämään. Anonyymiä sovellusta olisi mahdollista hyödyntää myös työelämässä. Tutkimukseen osallistuneet koulut voivat hyödyntää tutkimustuloksia kiusaamisen tarkkailuun. Koulujen opettajat voivat kiinnittää huomiota siihen, miten oppilaat puhuvat toisilleen tai toisistaan sekä tehostaa välituntien valvontaa. Opinnäytetyötä voivat hyödyntää myös henkilöt, jotka ovat kiinnostuneet koulukiusaamisesta aiheena, sillä työ sisältää luotettavaa ja ajantasaista tietoa.
Koulussa ilmenevää kiusaamista on tutkittu varsin runsaasti. Useimmiten mielenkiinnon kohteena on ollut oppilaiden välisissä vuorovaikutussuhteissa esiintyvä koulukiusaaminen. Kuitenkin myös opettajat joutuvat oppilaidensa kiusaamiksi ja opettajat kiusaavat oppilaitaan. Lisäksi opettajat kokevat kiusaamista oppilaiden vanhempien taholta. Näistä koulun vertaisrajat ylittävistä kiusaamissuhteista tiedetään toistaiseksi varsin vähän, minkä lisäksi vertaisrajat ylittävän kiusaamisen käsitettä ei voida pitää vakiintuneena. Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten koulussa ilmenevää vertaisrajat ylittävää kiusaamista on tutkimuskirjallisuudessa määritelty ja mitä siitä toistaiseksi tiedetään. Lisäksi artikkelissa pohditaan, millaisia haasteita vertaisrajat ylittävän kiusaamisen erityislaatuinen luonne asettaa kiusaamisen määrittelemiselle.
Työpaikkakiusaaminen on yleinen ongelma nykypäivän työyhteisöissä. Kiusatuksi tuleminen on vakava kriisitilanne ja se vaikuttaa moneen eri hyvinvoinnin osa-alueeseen negatiivisesti. Se ei ole pelkästään kiusatun ongelma, vaan tilanne heijastuu koko työyhteisön toimivuuteen ja työpaikan vallitsevaan ilmapiiriin. Kaikilla tulisi olla oikeus käydä töissä ilman pelkoa kiusaajan uhriksi joutumisesta. Opinnäytetyömme tarkoitus oli suorittaa kyselytutkimus työpaikkakiusaamisesta ja sen ilmenemismuodoista yhdessä Varsinaissuomalaisessa kotihoidonyksikössä. Tavoitteena oli tuottaa toimeksiantajalle tietoa työpaikkakiusaamisen ilmenemisestä ja löytää keinoja, jotka tukevat sen vähenemistä työyhteisössä. Kyselytutkimuksemme aineisto kerättiin huhtikuussa 2020 sähköisellä webropol-lomakkeella. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kyselylomakkeita ja niiden analysointia. Saimme Raija Tuoviselta luvan käyttää ja muokata hänen aiemmin luomaa kyselypohjaa. Kyselyyn vastattiin anonyymisti. Saatekirje ja kyselylinkki lähetettiin esimiehien toimesta samanaikaisesti kaikille työntekijöille ja vastaukset tulivat suoraan tutkijoille. Tutkijat eivät missään vaiheessa saaneet tietoonsa vastaajien henkilöllisyyttä. Tutkimuksemme kohderyhmänä olivat kotihoidon esimiehet ja hoitajat (n=63). Kyselyn vastausprosentti oli 21, joten emme voineet yleistää tuloksia koskemaan koko hoitohenkilökuntaa, mutta se antoi viitteitä työpaikkakiusaamisesta ja sen ilmenemismuodoista kyseisessä työyksikössä. Viitteitä kiusaamisesta oli, koska 31% vastaajista koki olleensa kiusaamisen kohteena viimeisen vuoden aikana. Kiusaajaksi nimettiin toinen kollega tai joku muu henkilökuntaan kuuluva ihminen. Yleisimmäksi kiusaamisenmuodoksi nimettiin verbaalinen kiusaaminen. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kiusaamiseen puuttumista tulisi tehostaa ja nollatoleranssin tuntemusta olisi työyhteisössä lisättävä. Kiusaamiseen tulisi esimiesten ta-holta puuttua tehokkaammin ja yksikölle olisi laadittava yhteiset ohjeet. Työntekijät kokivat esimiehen olevan tietoinen useimmista kiusaamistilanteista. Työntekijöiden kynnystä kertoa kokemuksistaan tulisi madaltaa ja esimiehen tulisi toimia tapauksista kuultuaan. Kiusaamista ei tulisi hyväksyä missään muodossa.Workplace bullying is a common problem in today’s work communities. Being bullied is a serious crisis and has a negative impact on many different areas of well-being. It is not just a problem of the bullied person, but the situation is reflected in the functioning of the entire work community and the prevailing atmosphere in the workplace. Everyone should have the right to work without fear of falling victim to a bully. The purpose of our thesis was to conduct a survey on the workplace bullying and the manifestations of it in one of the Finnish come care units in Southwest Finland. The aim was to provide the client with information about the occurence of bullying and to find ways to support its reduction in the work community. The material of our survey was collected in April 2020 using the electronic Webropol form. Questionnaires and their analysis were used as research methods. We received permission from Raija Tuovinen to use and modify the questionnaire she had previously created. The survey was answered anonymously. Supervisors sent a cover letter and a questionnaire link to all employees simultaneously, and responses came directly to the researchers. at no point did the researchers become aware out the identities of the respondents. The target group of our study was homecare supervisors and nurses (n = 63). The response rate of study was 21, so the results could not be directly generalized to the entire nursing staff, but to provide indications of workplace bullying and its manifestations in that work unit. There were indications of bullying, as 31% of respondents felt they have been bullied in the past year. Another colleague of other merber of staff was named as the bully. Verbal bullying was named as the most common form of bullying. In conclusion, tackling bullying should be intensified and awareness of zero tolerance in the work should be increased. Bullying should be tackled more effectively by the supervisor and common guidelines should be developed for the unit. Employees felt the supervisor was aware of most bullying situations. The threshold for employees to report their experiences should be lowered and the supervisor should act after hearing about the cases. Bullying should not be accept in any form.
Kiusaaminen ja sen aiheuttamat seuraukset vaikuttavat monella tavalla opiskelukykyyn sekä yksilön terveyteen. Kiusaamisen vaikutukset voivat olla pitkäkestoisia, ja tämän takia kiusaamiseen puuttuminen olisi tärkeää. Tämän, toimeksiantona tehdyn, opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, esiintyykö Karelia-ammattikorkeakoulun opiskelijoihin kohdistuvaa kiusaamista ja miten mahdollinen kiusaaminen ilmenee. Lisäksi kartoitettiin, mitä seurauksia kiusaaminen aiheuttaa ja kuinka kiusaaminen vaikuttaa opiskeluhyvinvointiin. Aineiston keruu toteutettiin sähköisesti kyselytutkimuksena lokakuussa 2014. Kohdejoukkona olivat Karelia-ammattikorkeakoulun opiskelijat. Kyselyyn vastasi 417 opiskelijaa. Aineistoa tarkasteltiin suorilla jakaumilla ja suhteellisilla frekvensseillä. Tutkimustulosten mukaan vastaajista 14,4 % ilmoitti tulleensa kiusatuksi opiskelujen aikana. Eniten kiusaamista koettiin opiskelutoverin taholta. Kiusaamisen aiheuttamista seurauksista yleisimpiä olivat ahdistuneisuus ja masentuneisuus. Pahimmillaan kiusaaminen on aiheuttanut itsetuhoisia ajatuksia. Kyselytutkimuksen tuloksien avulla opiskeluterveydenhuolto saa tietoa kiusaamisen määrästä sekä oireista, jotka voivat viitata kiusaamiseen. Opinnäytetyötä voidaan jatkossa hyödyntää kiusaamisen tunnistamisen työmenetelmien ja opiskeluhyvinvointia lisäävien keinojen kehittämisessä.