Kaikki aineistot
Lisää
Kasvukausi 2005 ei ollut kasvitautien ja tuholaisten kannalta viljelijöille erityisen vaikea. Viljojen lehtilaikkutaudit lähtivät hyvin alkuun sateisena ja viileänä alkukesänä, mutta heinäkuun helteet rauhoittivat tilanteen. Yleistä tuomikirvojen torjuntatarvetta ei ollut, eikä pihlajanmarjakoitakaan tarvinnut torjua. Kahukärpäsiä ja viirukaskaita sen sijaan jäi jonkun verran pyydyksiin keväällä.
Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää Yyterin tähtikudospistiäisen aiheuttaman tuhon vaikutuksia tuhoalueen käyttäjien näkökulmasta. Tähtikudospistiäinen on tuhonnut alueen mäntymetsiä vuodesta 2006 lähtien, ja lajin kanta on edelleen voimissaan alueella. Lähes kaikki alueella syntyneet tuhot ovat tapahtuneet UPM-Kymmene Oyj:n mailla, mutta näyttää siltä, että tuhot ovat vähitellen leviämässä myös muiden metsänomistajien maille. Tähtikudospistiäinen ei ole aikaisemmin muodostanut joukkoesiintymää Suomessa. Laji on sukunsa yleisin pistiäinen, ja sitä on tavattu Suomessa kautta koko männyn levinneisyysalueen. Laji on hyvin hankala torjuttava, koska sen elinkierto voi kestää jopa viisi vuotta ja suurimman osan elinajastaan se on kaivautuneena maahan, noin 30 sentin sy-vyyteen. Lisäksi Yyterissä olevan joukkoesiintymän torjunnassa tiettyjä reunaehtoja luovat alueen herkät luontoarvot sekä Natura-alueen läheisyys. Tuhoalue sijaitsee lähellä valtakunnallisesti tunnettua hiekkarantaa, Yyterin santoja. Alueella on monenlaista matkailu- ja virkistyskäyttötoimintaa. Sen tähden tähtikudospistiäisen tuhot on paikallisella tasolla koettu merkittäväksi uhaksi alueen monimuotoisille arvoille. Eniten tapaus koskee alueenkäyttäjiä, jotka ovat tavalla tai toisella riippuvaisia alueesta. Opinnäytetyötä varten haastateltiin alueen käyttäjiä sekä selvitettiin, miten he ovat kokeneet tähtikudospistiäisen aiheuttamat tuhovaikutukset. Tähtikudospistiäisen aiheuttamiin tuhoalueisiin liittyvä huolestuneisuus on vähitellen laskenut alueen käyttäjien keskuudessa. Haastateltavat tunsivat melko hyvin tilanteen kehittymisen sekä sen nykyisen tilan ja siihen liittyvät uhkakuvat. He kokivat alueen luonto-, maisema- sekä virkistysarvojen laskeneen huomattavasti. Liiketoiminnallisia haittavaikutuksia koki vastaajista vain yksi. Kukaan ei kyennyt näkemään, että tapauksella olisi mitään hyviä puolia.
Nuorten sosiaalisen median käyttö ja itsetuhoisuus ovat herättäneet huolta lääkäreiden keskuudessa enenevissä määrin edellisen vuosikymmen aikana. Sosiaalisen median yleistyminen ja sen saavutettavuus nuorison keskuudessa ovat lisänneet kiinnostusta tutkia sosiaalista mediaa ja sen vaikutuksia nuorisoon. Psykiatriaan on tullut uusia termejä liittyen sosiaalisen mediaan ja näitä on otettu käyttöön myös tutkimuksiin. Kotimaisia tutkimuksia sosiaalisen median käyttöön ja itsetuhoisuuteen ei tällä hetkellä juurikaan ole. Tämä tutkimus on tehty osana Tunteet ja nuorten hyvinvointi -tutkimushanketta (TNH). Tutkimusaineisto rekrytoitiin 11/20171/2019 nuoruusikäisistä Satakunnan sairaanhoitopiirin nuorisopsykiatrian ja lastentautien poliklinikoiden ensikävijöistä. Nuorisopsykiatrian aineisto koostui 13−22-vuotiaista nuorista ja lastentautien aineisto 1216-vuotiaista nuorista. Tutkimukseen osallistuvia (n=309) pyydettiin osallistumaan jatkotutkimukseen vuoden kohdalla tutkimukseen tulosta ja tämän tutkimuksen aineisto koostuu näistä tutkittavista. Tähän tutkimukseen osallistui 118 tutkittavaa. Tutkittavilta kysyttiin heidän sosiaalisen median käyttömäärästä ja -tavoista ja riippuvuutta sosiaalisesta mediasta arvioitiin Bergen Social Media Addiction Scalen (BSMAS) avulla. Itsetuhoista käyttäytymistä arvioitiin Ottawa Self Injury Inventory – Functions (OSI-F) -mittarin avulla. Sillä kartoitetaan itseä vahingoittavan käyttäytymisen tiheyttä, esiintyvyyttä, itsetuhoisen käyttäytymisen funktioita ja mahdollisia riippuvuuspiirteitä. Tutkittavia tyttöjä oli 86 ja poikia 32. Tutkimukseen osallistuneiden ikämediaani oli 15,00 (IQR 4,00), tyttöjen ikämediaani 15,00 (IQR 4,00) ja poikien ikämediaani 15,00 (IQR 6,00) (p=0,74). Sosiaalisen median käyttömäärä ja keskeinen käyttötapa eivät olleet yhteydessä itsetuhoisuuteen. Sosiaalisen mediaa käyttö ikävien asioiden unohtamiseen tai ryhmään kuuluakseen sekä itsensä vahingoittamiseen liittyvän materiaalin näkeminen ja/tai tuottaminen taas olivat yksittäin merkitsevästi yhteydessä itsetuhoisuuteen (p<0,001). Monimuuttuja-analyysissä naissukupuoli (p=0,043) ja itsetuhoisen materiaalin katselu sosiaalisessa mediassa olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä itsetuhoiseen käyttäytymiseen. Tulokset viittaavat siihen, että sosiaalisen median käyttäminen on yhteydessä itsetuhoiseen käyttäytymiseen erikoissairaanhoidossa hoidettavilla nuoruusikäisillä. Tulokset viittaavat siihen, että nuoruusikäisen sosiaalisen median käyttötapoja ja yhteyttä mielenterveyteen voisi olla hyödyllistä kartoittaa osana nuoren arviota.
Itsetuhoisuudella tarkoitetaan toimintaa, ajatuksia tai aikomuksia, jotka pitävät sisällään itsensä vahingoittamista tai henkeä uhkaavien riskien ottamista. Itsetuhoinen käyttäytyminen jakautuu suoraan ja epäsuoraan itsetuhoisuuteen, joista epäsuora itsetuhoisuus ei ole tietoista itsensä vahingoittamista tai kuoleman tavoittelua, mutta suora itsetuhoisuus sen sijaan näkyy konkreettisina ajatuksina ja tekoina. Suoran itsetuhoisuuden muotoja ovat esimerkiksi itsetuhoiset fantasiat ja oman kehon kudosten pinnallinen tuhoaminen muun muassa viiltelemällä. Suomalaisista nuorista 15 %:lla on itsemurhaan liittyviä ajatuksia, ja nuoruusiän itsemurhat ovat Suomessa hyvin merkittävä ongelma muuhun Eurooppaan verrattuna. Alle 19-vuotiaiden miesten kuolemista 25 % on itsemurhia, ja itsemurhayritysten määrät ovat vähintään kymmenkertaiset. Itseään vahingoittavilla nuorilla on huomattavasti suurentunut riski lopulta yrittää itsemurhaa. Suomessa 13–18-vuotiaista 11,5 % on viiltänyt itseään tarkoituksellisesti ainakin kerran. Heistä suurin osa on tyttöjä, ja viiltely onkin alle 18-vuotiailla huomattavasti yleisempää tytöillä kuin pojilla. Lisäksi muuta itsetuhoista käyttäytymistä esiintyy 10,2 %:lla suomalaisista nuorista. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli kuvata nuorten kokemuksia itsetuhoisuudesta ja siitä selviytymisestä. Tavoitteena oli saada tietoa ja lisätä ymmärrystä itsetuhoisuudesta ilmiönä, jotta tulevaisuudessa osattaisiin auttaa itsetuhoisesti oireilevia nuoria paremmin ja tehokkaammin. Tutkimuksen tuloksista on hyötyä itsetuhoisesti käyttäytyviä nuoria kohtaaville terveydenhuoltoalan ammattihenkilöille, ja lisäksi itsetuhoisesti käyttäytyvät nuoret voivat saada työstä ajatuksia omaan selviytymiseensä. Päätuloksina nuorten kuvaamana nousivat esille itsetuhoisuuden luonnehdinta ja kuvailu, sen tarkoitus, siihen vaikuttaneet tekijät, sen muodot, itsetuhoisuudesta selviytyminen ja keinot siihen sekä toiveet terveydenhuollon ammattihenkilöille. Itsetuhoisuutta luonnehtivia ja kuvailevia teemoja olivat sen toistuvuus ja ennustamattomuus, lopettamisen vaikeus, itsetuhoisuuden salaaminen ja peittely sekä itsetuhoisen käyttäytymismallin kyseenalaistaminen. Itsetuhoisen toiminnan tarkoitus nuorilla oli yleensä henkisen pahoinvoinnin helpottaminen tai poispääsyn etsiminen vaikeasta tilanteesta. Itsetuhoisuuteen vaikuttaneet tekijät jakautuivat itseen ja ympäröivään maailmaan liittyviin tekijöihin, ja myös selviytymistä edistävissä keinoissa oli havaittavissa samanlainen jako itsen ja ympäröivän maailman välillä. Itsetuhoisuuden muotoja nuorilla olivat sekä suora ja epäsuora itsen fyysinen vahingoittaminen että itsetuhoiset ajatukset, halut ja toiveet. Teemat ammattihenkilöille kohdennetuissa toiveissa olivat tietoisuuden lisääminen ja tiedottaminen mielenterveyteen liittyvistä asioista, ammattihenkilöiden tarjoamien palveluiden laadun parantaminen sekä avun helpompi saatavuus.
Kartoituksen tulokset vahvistavat käsitystä, jonka mukaan kuusenjuurikääpää esiintyy ainakin Oulun korkeudella. Mustakorosta on lukuisia havaintoja Pohjois-Savon ja sitä ympäröivien maakuntien alueelta. Kirjanpainajakannat kasvoivat edellisestä vuodesta. Okakaarnakuoriaisen havaittiin aiheuttaneen mäntyjen kuolemista Uudellamaalla. Tähtikudospistiäisen tuhot jatkuvat edelleen Porin Yyterissä. Vaahteratikkukoin rullalle käärimiä lehtiä esiintyi vaahteroissa paikoin runsaasti. Ruskomäntypistiäinen aiheutti paikoin lieviä tuhoja Lounais-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan alueilla. Myyräkannat olivat alkaneet runsastua eteläisessä Suomessa. Marras-joulukuussa Suomessa riehui kolme myrskyä, joissa kaatui puuta kaikkiaan noin kolme miljoonaa kuutiometriä.
Vessarin ja Honkamäen tutkimusmetsien koekentät on perustettu erilaisten metsänkäsittelytapojen vertailemiseksi. Mukana on keskeisesti jatkuva kasvatus, joka laillistui kuluvan vuoden alussa. Molemmilla kentillä on vuoden 2009 hakkuiden jälkeen sattunut lukuisia tuulituhoja eri vuosina useiden eri myrskyjen aiheuttamina. Työn tarkoituksena on tutkia eri tavoin käsiteltyjen metsiköiden alttiutta tuulituhoille sekä sitä mitkä tekijät näille altistavat. Pääpaino on tuulituhoissa, koska lumituhoja oli sattunut koeruuduilla vain hyvin vähän Työn aineistona toimivat Vessarin ja Honkamäen tutkimusmetsissä tehdyt tuulituhopuiden maastomittaukset, loka-marraskuussa 2013. Inventoinneissa merkittiin kaatuneen, katkenneen tai voimakkaasti kallistuneen puun laji, sekä mitattiin rinnankorkeusläpimit-ta, kaatumissuunta ja sijainti. Vuoden 2009 jälkeen tuhoutuneita puita ei ole poistettu tai siirretty koeruuduilta ja ne olivat siksi helposti sellaisinaan mitattavissa. Ennen vuoden 2009 hakkuita kaatuneet puut on korjattu pois, poikkeuksena kontrolli- ja määrämitta-hakkuukoealat. Saadut tulokset puoltavat osaltaan aikaisempia tutkimustuloksia metsän tiheyden, puulajin, puiden koon ja ympäristön avoimuuden vaikutuksesta tuulituhoriskin suuruuteen. Tiheimmillä koeruuduilla oli säännöllisesti pienimmät tuhot, ja mitä suurempi puu oli, sen alttiimpi se oli tuhoille. Myös ympäristön avoimuus lisäsi tuulituhoalttiutta. Jatkuvan kasvatuksen koeruudut osoittautuivat niiden ja jaksollisen kasvatuksen menetelmien tavoin käsiteltyjen koeruutujen välisessä vertailussa kestävimmiksi tuulia vas-taan. Tosin yksi käsittelytavoista, jossa oli tehty alaharvennetun puuston väljennyshak-kuu (Välj), osoittautui tuhomäärältään joissain määrin jopa kestävämmäksi. Syytä tähän ei tässä tutkimuksessa löydetty, kuin ehkä Välj-ruutujen pieni määrä. Myös tässä vertailussa puuston tiheys, hakkuuvoimakkuus ja puun koko oli vahvassa yhteydessä tuhojen suuruuteen. Sattumalla on aina osuutensa tuuli- ja lumituhojen määrään ja luonteeseen, siksi kaikkia tuloksia ei voi varauksetta yleistää, varsinkin, niissä vertailuissa, joissa aineisto on ollut pieni. Luotettavien tulosten saamista on joissain tapauksissa vaikeuttanut tarvittavan tarkan tiedon puute.
Research Highlights: Bark beetles are important agents of disturbance regimes in temperate forests, and specifically in a connected wind-bark beetle disturbance system. Large-scale windthrows trigger population growth of the European spruce bark beetle (Ips typographus L.) from endemic to epidemic levels, thereby allowing the killing of Norway spruce trees over several consecutive years. Background and Objectives: There is a lack of evidence to differentiate how outbreaks are promoted by the effects of environmental variables versus beetle preferences of trees from endemic to outbreak. However, little is known about how individual downed-tree characteristics and local conditions such as tree orientation and solar radiation affect beetle colonization of downed trees. Materials and Methods: To answer this question, we investigated the infestation rates and determined tree death categories (uprooted, broken, and stump) in wind-damaged areas in Western Tatra Mts. in Carpathians (Slovakia) from 2014-2016, following a windthrow in May 2014. In total, we investigated 225 trees over eight transects. For every tree, we measured its morphological (tree height, crown characteristics), environmental (solar radiation, terrain conditions, trunk zenith), temporal (time since wind damage), and beetle infestation (presence, location of attack, bark desiccation) parameters. We applied Generalized Additive Mixed Models (GAMM) to unravel the main drivers of I. typographus infestations. Results: Over the first year, beetles preferred to attack broken trees and sun-exposed trunk sides over uprooted trees; the infestation on shaded sides started in the second year along with the infestation of uprooted trees with lower desiccation rates. We found that time since wind damage, stem length, and incident solar radiation increased the probability of beetle infestation, although both solar radiation and trunk zenith exhibited nonlinear variability. Our novel variable trunk zenith appeared to be an important predictor of bark beetle infestation probability. We conclude that trunk zenith as a simple measure defining the position of downed trees over the terrain can anticipate beetle infestation. Conclusions: Our findings contribute to understanding of the bark beetle's preferences to colonize windthrown trees in the initial years after the primary wind damage. Further, our findings can help to identify trees that are most susceptible to beetle infestation and to prioritize management actions to control beetle population while maintaining biodiversity.