Kaikki aineistot
Lisää
Opinnäytetyöni kirjallisessa osuudessa esittelen, kuinka olen hyödyntänyt erilaisien sähkökitaralle suunniteltujen efektien käyttämisestä saamiani omakohtaisia kokemuksia itsereflektion apuvälineinä omassa harjoittelussani ja oppimisessani. Liitteenä olevalla videolla esittelen kirjallisessa osuudessa kuvaillut harjoitukset, jotka ovat muotoutuneet harjoitus- ja esiintymistilanteissa tehtyjen havaintojen, sekä opetustilanteissa ja kollegojen kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta. Tämän opinnäytetyön ja työssä esiteltyjen harjoitusten tarkoituksena on näyttää, kuinka efektejä hyödyntämällä on mahdollista alleviivata soittoteknisten asioiden, kuten dynamiikan ja rytmisen tarkkuuden, merkitystä tavoiteltavissa olevan soinnin saavuttamiseksi. Toivon myös, että työni kannustaa eri instrumenttien soittajia tutustumaan efekteihin niin instrumenttiensa ilmaisuvoiman laajentamiseksi kuin myös harjoittelunsa monipuolistamiseksi. Työni on suunnattu myös musiikkipedagogeille, joille efektit ovat joko vieraampia tai lähinnä keikoilla käytössä olevia laitteita. Tavoitteenani on auttaa heitä näkemään efektit mahdollisuutena luoda monipuolisempia opetus- ja harjoittelumetodeja sekä oppimisympäristöjä. Tämän työn tekeminen auttoi minua jäsentelemään efektien kanssa tekemiäni asioita selkeämmiksi kokonaisuuksiksi. Ymmärsin myös selkeämmin sen, että efektien kanssa harjoittelu toimii paremmin yhtenä harjoittelun osa-alueena kuin pääasiallisena harjoittelumetodina.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli koota tietoa vahvistinsimulaattoreiden käyttämisestä äänitetuotannossa ja selvittää muutamin käytännön testein, mitkä muuttujat vaikuttavat niiden soundin ja soittotuntuman realistisuuteen. Testien havaintojen ja johtopäätösten peilaaminen teoreettiseen tietoon muodostaa työn tietopohjan, yhdessä tekijänsä pitkän käytännön kokemuksen kanssa. Työ on suunnattu taiteellisille tuottajille, äänittäjille, miksaajille ja kitaristeille, joilla on jonkinlaiset pohjatiedot äänittämisestä, kitarateknologiasta ja kitaransoitosta. Oleellinen lähtökohta oli selvittää, voisiko tietokoneella toimiva simulaattori olla sittenkin tasaveroinen vaihtoehto mikitetylle vahvistimelle äänittäessä, ja miten sen toimintaan voisi kenties vaikuttaa jo äänitystilanteessa erilaisin monitorointi- ja signaaliprosessointiratkaisuin. Aihe sisältää runsaasti pieniä, mutta merkittäviä muuttujia. Siispä työn tarkoitus on toimia aiheen eri osa-alueiden tarkempien tutkimusten alkusysäyksenä ja pohjatiedon kokoojana, ei niinkään tieteellisenä tutkimuksena. Vähintäänkin kokonaisen tuotannon seassa nykyiset simulaattorit ja jopa pelkästä äänikortista koostuva äänityskalusto vaikuttaisivat olevan käyttökelpoisia välineitä, ammattimaisessakin äänitetuotannossa. Vaikka mallinnukset eivät vastaisi yksi yhteen fyysisen maailman esikuviaan, niillä voidaan saavuttaa uskottava, putkivahvistimen kaltainen soundi. Tämä saattaa kuitenkin edellyttää aikalailla vastaavan laajuista perehtymistä äänitystilanteen eri muuttujiin, kuin oikeankin vahvistimen onnistuneeseen äänittämiseen vaaditaan. Simulaattorin soundin dynaaminen reagointi soittoon vaikuttaisi olevan soundin uskottavuutta vaikeampaa saada oikeanlaiseksi silloin, kun soittaja ja/tai soitettava osuus ovat vaativia tätä ominaisuutta kohtaan. Etenkin näissä tilanteissa hyödyllisiksi muodostuvat etuvahvistuksen laatu ja oikeanlainen yliohjattavuus, sekä muut mahdollisuudet prosessoida kitaran raakaa signaalia jo äänitysvaiheessa. Sähkökitaran ulostulosignaalin luonteen ja lopullisen soundin muodostumisen mekanismin ymmärtäminen auttoivat ainakin työn tekijää hahmottamaan, milloin, miten ja miksi kitaran raakaa signaalia on hyödyllistä käsitellä. Yksi työn keskeinen havainto on myös se, kuinka eri tavalla sama henkilö saattaa kuulla kitaran soundin ominaisuudet omaa soittoa äänittäessään ja äänitteitä myöhemmin kuunnellessaan. Soittotuntuma tuntuisi siis vaikuttavan jossain määrin myös tapaan kuunnella.
Opinnäytetyön tavoitteina oli kirjoittaa tarkastelun pohjaksi tekijän rytmimusiikin opettajana saamiaan kokemuksia ja kerätä lähteiden pohjalta tietoa pedagogisista teorioista. Tavoitteina oli myös näiden tietojen pohjalta tarkastella pedagogisten teorioiden toteutumista tekijän musiikinopettajan uran aikana ja luoda mahdollisesti uusia pedagogisia sovelluksia. Ensin tarkasteltiin tekijän rytmimusiikin ja sähkökitaransoiton opettamisesta saamiaan ko-kemuksia opetusuran alusta lähtien 34 vuoden ajalta. Seuraavaksi kerättiin eri lähteistä eri-laisia pedagogisia teorioita, jotka olisivat mahdollisesti toteutuneet tekijän työhistoriassa. Tarkasteluvaiheessa pohdittiin sitä, mitkä pedagogiset teoriat olivat toteutuneet tekijän mu-siikin opetuksessa ja millä tavoin. Lopuksi tekijä hahmotteli oppimiensa asioiden ja omien näkemyksiensä pohjalta toimivaa soitonopetuksen mallia. Työn tuloksena oli tekijän hahmottelema visio soitonopetukseen, Fokusoivan oppimispro-sessin malli (Syrjälä 2009), joka rakentui tekijän oman työhistorian ja pedagogisten teorioi-den tarkastelun sekä tekijän oman intuitiivisen ajattelun pohjalta.
Tämä opinnäytetyö sisältää sähkökitaransoiton harjoitteluun tarkoitettua oppimateriaalia. Ajatus pienen oppaan koostamisesta syntyi kevätlukukauden 2010 aikana toimiessani sähkökitaransoiton viransijaisena Kainuun musiikkiopistossa. Työn tarkoituksena oli luoda selkeitä harjoituksia ja antaa perustietoja ja taitoja aloittelijoille sekä jo alkeet osaaville opiskelijoille. Valmistetun aineiston perustana käytin Suomen konservatorioiden ja musiikkiopistojen perusopetuksen sähkökitaransoiton vaatimuksia. Olen käyttänyt laatimiani harjoituksia opetustyössäni vuosien 2009-2011 aikana. Oppilailta saadun palautteen avulla olen kehittänyt materiaalia paremmaksi ja luontevammaksi opetustilanteisiin.Työssä keskeisinä asioina ovat kitaransoittotekniikan- ja teoriatietämyksen kehittäminen. Opinnäytetyöni on tarkoitettu opettajille opetuskäyttöön sekä harrastajille itseopiskeluun.
Jazzmusiikin improvisaatiota on tutkittu vuosien saatossa lukuisissa eri yhteyksissä, mutta vähemmän huomiota on kohdistettu tapoihin, joilla sitä harjoitetaan pienemmissä kokoonpanoissa. Tarkoituksena oli tutkia, minkälaisia keinoja eräät jazzmusiikin merkittävimmistä kitaristeista käyttävät soittaessaan sooloja triokokoonpanossa, eli yhtyeessä, jossa toista sointusoittajaa ei ole. Tällaisissa tilanteissa kitaristit usein kokevat saavansa suuremman vastuun ja vapauden musiikillisen tilan täyttämiseen. Tavoitteena oli laadullisen tutkimuksen keinoin löytää etenkin harmonisia keinoja ja konsepteja, joita kitaristit käyttävät improvisoidessaan triossa. Tutkimusaineistoksi valmistui neljä transkriptiota triokokoonpanoissa soitetuista sooloista, jotka valikoituivat eri vuosikymmenten merkittäviltä soittajilta. Soolotranskriptiot tehtiin Jim Hallin ja Joe Passin sooloista 1960-1970-luvuilta sekä Pat Methenyn ja John Scofieldin sooloista 1980-1990-luvuilta. Jazzmusiikin teoria- ja historiakirjallisuuteen tutustumalla rakennettiin teoreettinen pohja, jota käytettiin apuna analysoinnissa. Transkriptioista poimituilla katkelmilla pyrittiin löytämään triosoittoon perusteltuja, harmonisia toimintamalleja, joita aiheesta kiinnostuneet voivat nuottikuvan avulla ymmärtää ja harjoitella. Sooloissa kuuluivat vahvasti jazzmusiikin improvisaation perinteet. Niissä ilmeni traditionaalista, kromatiikan ja blue note -linjojen avulla sointusävelille tähtäävää melodiankuljetusta. Dominanttien muuntelua ja lisäämistä, toistuvien motiivien variointia ja rauhallista, harmoniaa ilmentävää kehittelyä oli löydettävissä. Triosoiton kannalta erityisiä konsepteja sooloissa olivat moniäänisen sävelmateriaalin hyödyntäminen sointumelodioiden ja 2-äänisten intervalliparien avulla, sekä fraasien välinen sointusäestäminen. Tutkimus onnistui tuomaan uutta tietoa kitaratriosoittoon liittyvistä konsepteista.
Opinnäytetyössäni käsittelen The Police -yhtyeestä tunnetun kitaristi Andy Summersin kitaransoittoa ja tyylillisiä ratkaisuja The Policen musiikissa vuosina 1979-1983. Perehdyin muutaman esimerkkikappaleen avulla Summersin soittotyyliin ja hänen tapaansa sovittaa Stingin säveltämiin lauluihin hienostuneita ja tarttuvia kitaraosuuksia. Tavoitteenani oli selvittää, mistä elementeistä Summersin soittotyyli koostuu. Työhöni kuuluu kirjallisen osuuden lisäksi äänitteitä, joissa itsetekemilläni tyylipastisseilla Summersin soitosta havainnollistan erilaisten efektien, kuten flangerin ja choruksen vaikutusta kitarasoundiin. Tutkin Summersin soitto- ja sovitustyyliä analysoimalla The Policen kappaleet “Synchronicity II” (Sting 1983), “Bring on the Night” (Sting 1979), “When the World is Running Down” (Sting 1980), “Every Breath You Take” (Sting 1983) ja Message in a Bottle (Sting 1979). Tein kappaleista nuotinnokset ja analysoin niistä harmoniaa ja rytmiä sekä käytettyjä efektejä. Lähteistä opiskelin Summersin henkilöhistoriaa ja musiikkialan toimijoiden ja toimittajien analyyseja hänen soitostaan. Tulin siihen tulokseen, että Andy Summersin tyylille on leimallista efektilaitteiden oivaltava käyttö sekä oppineisuus ja laaja musiikin tuntemus. Hänelle ominaisia efektiyhdistelmiä ja sointuotteita on jäljitelty useilla vuosikymmenillä. Hän on trendinluoja. Lopuksi pohdin omaa suhdettani efektilaitteisiin kitaransoittajana, sekä laitteiden merkitystä musiikin tekemisessä ylipäätään. Työni on katsaus modernin kitaransoiton historiassa yhden kitaristin työhön noin viiden vuoden jakson aikana vuosina 1978-1983. Kitaransoitosta ja alan tekniikasta kiinnostuneet voivat löytää työstäni tietoa siitä, millaisista elementeistä yksilöllinen soittotyyli voi koostua.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia sähkökitaran äänittämiseen liittyvien osatekijöiden vaikutusta toisiinsa ja äänityksen tuloksena kuultavaan sähkökitarasoundiin. Työssä pyrittiin myös saamaan paras mahdollinen lopputulos ilman äänitysstudiolle tyypillisten äänenmuokkauslaitteiden käyttöä. Työssä käytiin läpi sekä sähkökitaristin että äänittäjän työkaluja. Myös erilaiset äänitystekniikat ja niiden sovellukset sähkökitaran äänittämisessä olivat tutkimuksessa käsiteltyjä aiheita. Tutkimusmateriaalia varten äänitettiin viisi eri musiikkityyliä edustavaa kappaletta ja 61 ääninäytettä. Ääninäytteissä vertailtiin eri sähkökitaroiden, vahvistinten ja kaiutinelementtien eroavaisuuksia. Myös erilaiset äänitysmikrofonit, mikrofonitekniikat, niiden eroavaisuudet ja käyttö eri musiikkityyleissä sisältyivät tutkimukseen. Tutkimuksessa huomattin sähkökitaran soundin olevan usean eri osatekijän summa. Sen voitiin todeta olevan kokemusta sekä taitoa vaativa äänittämisen kohde tavoiteltaessa parasta mahdollista lopputulosta. Työn aikana huomattiin musiikin äänittämistä käsittelevän suomenkielisen opetusmateriaalin vähäinen tarjonta. Tämä työ voi toimia alkeisoppaana esimerkiksi sähkökitaran äänittämisestä kiinnostuneille kitaristeille.
Tässä työssä tutkin ja analysoin kitaristi Yngwie Malmsteenin kahta instrumentaalikappaletta. Tutkittavina olivat kappaleet Far Beyond The Sun albumilta Rising Force sekä Trilogy-albumilta löytyvä kappale Trilogy Suite Op. 5. Jotta kappaleiden lähempi analysointi onnistuisi, tein molemmista kappaleista kitaratranskriptiot. Transkriptioihin tein myös tabulatuurit, jotta materiaalia voisi suoraan hyödyntää opetuksessa. Yngwie Malmsteen on tunnettu nopeasta soitostaan, niinpä transkriptioita tehdessäni käytin apuna Transcribe-ohjelmaa, jolla hidastin nopeat kohdat. Äänet poimin pääasiassa käyttäen kitaraa ja pianoa. Sormitukset nuotteihin hain kokeilemalla itse tai käyttäen Malmsteenin opetusvide-oita apuna. Kappaleita analysoidessa tarkastelin Malmsteenin käyttämiä ideoita ja halusin löytää ajatuksen niiden takana. Malmsteenin tuotannosta on tehty paljon nuottikirjoja ja internetistä on mahdollista löytää paljon Malmsteenin soittotekniikkaa käsitteleviä videoita, mutta tästä huolimatta halusin opinnäytetyössäni tehdä enemmän analyysia Malmsteenin soitosta, sekä tarjota soittajalle harjoituksia, jotka pohjautuvat suoraan Malmsteenin käyttämiin ideoihin. Pohdin myös Malmsteenin idoleiden vaikutusta hänen soittoonsa. Kappaleiden analyysissä ilmeni,että Malmsteen soittaa asteikkoja hyvin lineaarisesti käyttäen kitaran koko kaulaa. Hänen sooloissa käyttämänsä ideat pohjautuvat fryygiseen dominanttiin, harmoniseen molliin ja dimi-arpeggioihin. Malmsteenin vibrato on myös hyvin laaja ja sen ambitus voi olla jopa puolitoista sävelaskelta. Malmsteen käyttää soitossaan lisäksi economy- ja sweep-picking-tekniikoita. Työn tekeminen kehitti huomattavasti kykyäni tehdä transkriptioita, ja olenkin nykyään kriittisempi internetistä löytyvää opetusmateriaalia kohtaan.
Opinnäytetyöni käsittelee nauhatonta bassoa. Sen teososa on nimeltään ”Nauhaton basso. Pikaopas soittotekniikoihin ja ilmaisukeinoihin”. Opas on kattava paketti, joka sisältää perustietoa nauhattomasta bassosta sekä harjoituksia, jotka auttavat kehittämään soittotekniikkaa ja ilmaisukeinoja. Ilmaisukeinoja käsitellään tunnettujen musiikkiesimerkkien kautta, jotta opiskelija ymmärtää miten ammattisoittajat ne toteuttavat. Musiikkiesimerkeistä on transkriptiot ja ne löytyvät myös audiomuodossa liitteenä olevalta cd-levyltä. Hyvin tärkeä osa opasta on myös sen viimeinen kappale, jossa esittelen kiinnostavia ja tutustumisenarvoisia kirjoja, levyjä ja kappaleita. Oppaan sisältämät harjoitukset koostuvat omasta harjoittelumateriaalistani vuosilta 2005–2011. Aloittaessani nauhattoman basson soiton vuonna 2005 minulla oli pulaa hyvistä harjoitusoppaista ja esimerkkilevytyksistä. Olen viimeisen kuuden vuoden aikana kerännyt paljon tietoa hyvistä levyistä ja soittajista ja lukenut monia englanninkielisiä oppaita. Tein oppaan, jotta joku toinen voisi päästä tiedonhausta vähemmällä vaivalla. Mielestäni oli myös hyvin tärkeää saada suomenkielinen opas nauhattomalle bassolle. Opinnäytetyön raporttiosa toimii opasta täsmentävänä osana. Se on opettajan opas, jossa harjoitukset käydään syvällisemmin läpi ja annetaan ohjeita niiden opettamiseen ja oikeanlaiseen suorittamiseen. Raporttiosassa käsitellään myös opinnäytetyöni tekoprosessia ja sen tarpeellisuutta sekä kohtaamiani pedagogisia haasteita. Haluan laajentaa opasta, ja mahdollisesti vielä julkaista sen, jotta se olisi helpommin kaikkien saatavilla. Aion testata opasta pitämilläni oppitunneilla ja tarjoan sitä muillekin opettajille saadakseni kehitysideoita ja -ehdotuksia tulevaisuuden varalle.
Tässä opinnäytetyössä esittelen ja analysoin joitakin rockyhtye Red Hot Chili Peppersin kitaratyylejä. Tyylit tulevat ilmi kitarariffeissä. En esittele kitaratyylejä alkuperäisillä kitarariffeillä, vaan olen tehnyt omia mukaelmiani heidän tunnetuimmista ja tuntemattomammista riffeistään. Suurin osa riffeistä muistuttaa melko paljon alkuperäisiä riffejä ja jotkin vähän etäisemmin. Olen tehnyt myös muutaman ”koosteriffin” useamman kappaleen riffien ominaisuuksista. Koosteriffeillä esittelen perusteellisemmin ja syvällisemmin tietyn tyyppisissä kappaleissa esiintyviä tiettyjä musiikillisia ilmiöitä. Riffejä on 10 kappaletta ja suurin osa niistä edustaa yhtyeen funktuotantoa. Mukana on myös joitakin vaihtoehtorocktyylisiä riffejä ja yhtyeen funk metaltyylikin on edustettuna. Olen myös rajannut kappaleet enimmäkseen tiettyihin kitaristi John Fruscianten aikaisiin levytyksiin. Riffianalyysissä analysoin riffien harmonian, melodian ja rytmiikan ja pohdin riffien sisältöä myös tyylillisessä mielessä. Perustelen analyysissä myös syyni riffien valintaan, koska jokaisella riffillä on jokin ominaisuus tai useampi ominaisuus, jonka takia ne ovat mukana. Kommentoin jonkin verran myös äänenväriä ja tulkintaa ja annan hieman soitto-ohjeita. Riffejä voi käyttää myös oppimateriaalina, joko opetuksessa tai itseopiskelussa.
Opinnäytetyönäni olen kehittänyt ja valmistanut oppimateriaalin rytmimusiikin valmentavaa opetusta varten. Olen kehittänyt vuodesta 2014 lähtien Kuopion konservatoriolla bändisoitinten valmentavaa opetusta, ja opetusmuodoksi on vakiintunut lukuvuoden mittainen Bändikaruselli, jonka aikana 1.- ja 2.-luokkalaiset tutustuvat sähkökitaraan, sähköbassoon, kosketinsoittimiin (piano) ja rumpuihin. ”Bändikaruselli”-materiaali sisältää neljä bändikappaletta, instrumenttikohtaisia harjoituksia neljälle soittimelle sekä improvisaation ja rytminopiskelun apuna käytettävät rytmikortit. Materiaali on kokonaisuudessaan itse säveltämääni lukuunottamatta yhtä pianoharjoitusta. Tässä opinnäytetyön raportissa kerron bändikarusellikonseptista ja sen taustasta, oppimateriaalin synnystä ja pedagogisista lähtökohdista sekä esittelen oppimateriaalin. Raportti toimii samalla ”opettajan oppaana” antaen vink-kejä oppimateriaalin käyttöön. Materiaalin kantavana pedagogisena ajatuksena on ”bändisoitto edellä”, eli kappa-leet on sävelletty siten, että oppilaat pääsevät heti soittamaan niitä, eikä aiempaa soittokokemusta tarvita. Pianolla soitetaan oikealla kädellä asemassa. Melodiat rakentuvat enintään viidestä sävelestä, ja soittaa voi sorminumeroiden avulla – nuotinlukutaitoa ei tarvita. Kitaralla soitetaan tabulatuurinumeroiden avulla ja bassolla käytetään enimmäkseen vapaita kieliä. Rumpukomppeja lähdetään rakentamaan palanen kerrallaan, ja kappaleet on mahdollista soittaa oman taitotason mukaan.
Opinnäytetyössäni käsittelen sähkökitaransoittajan säestystyöskentelyä sointuotteiden ja sointujen äänenkuljetuksen näkökulmasta. Olen yli kolmikymmenvuotisen soittajataustani aikana kerännyt kokemusta aiheesta niin opiskelijana, soitonopettajana kuin ammattimuusikkona. Toimin sähkökitaransoitonopettajana Pop & Jazz Konservatorio Lappiassa, Torniossa. Työni tarkoituksena on luoda opetustyötäni tukevaa teoria- ja harjoitusmateriaalia eri sointuotetyyppien käytöstä yleisimmissä kevyen musiikin tyylilajeissa. Työni pohjustuksena esittelen omaa kitaristin taivaltani opintojeni alusta tähän päivään sekä esittelen lyhyesti kaksi erityylisen komppikitaroinnin mestaria, Count Basien Big Bändin kitaristi Freddie Greenin ja AC/DC yhtyeen Malcolm Youngin. Ennen varsinaista omaa tutkimustyötäni tarkastelen vielä soitonopetustyössäni käyttämää oppikirjallisuutta säestyksen kannalta. Varsinainen sointuotteiden tarkastelu lähtee eri sointuotetyyppien määrittämisestä. Kitaristit oppivat yleensä ensi alkuun avokieli- tai barré-otteita koulujen musiikin kirjoista tai niin sanottuja terssittömiä voimasointuja levyjä kuunnellen. Näiden mainittujen otteiden lisäksi esittelen sointujen muodostamista kieliryhmittäin. Näissä otteissa käytetään yleensä kolmesta neljään säveltä riippumatta soinnun laajuudesta. Sointujen sointiväriin voidaan vaikuttaa kieliryhmäjaottelun kautta. Koska nykypäivän sähkökitarassa kolme alinta kieltä ovat punottuja ja kolme ylintä ovat kirkkaita, sointujen sointiväriin vaikuttaa punottujen ja kirkkaiden kielten suhde. Kustakin sointuotetyypistä olen nuotintanut ja tabulatuurikuvalla täydentänyt lyhyet esimerkit. Omana kappaleenaan käsittelen sointujen äänenkuljetusta. Opinnäytetyöni liitteenä on harjoitusesimerkkejä kieliryhmien käytöstä sointukuluissa. Keväällä 2009 esittämästäni opinnäytekonsertista olen valinnut käytännön esimerkkejä sointuotteiden käytöstä eri musiikkityylilajeissa. Tekstin selvennyksenä on lyhyet esimerkit ja opinnäytetyöni liitteeksi olen lisännyt bändinuotit kyseisistä kappaleista.
fyysinen kuvaus: Turun keskusvankilassa käytössä ollut Fender Telecaster sähkökitara. Runko leppää, kaula vaahteraa. 21 nauhaa. Rungossa vahva muovipinnoite, joka on paikoin halkeillut. Kaksi mikrofonia: yksi vinottain asennettu single-coil, sekä yksi metallirunkoinen single-coil. Otelaudan kääntöpuolen keskellä ebenpuinen intarsiavahvike.
Jäsenet poseeraavat valaisimien keskellä näyteikkunassa. Yhdellä jäsenistä on kitara rekvisiittana. Hyvinkään Jazz- ja iskelmäkerho (myöhemmin nimellä Pop-klubi) toteutti maaliskuussa 1964 letkajenkan maailmanennätyksen Osuusliike Ahjon E-kalusteen ikkunassa. The Devils oli säestämässä tanssia.
fyysinen kuvaus: Sininen metallinen kitarapedaali (a), jonka vasemmassa alakulmassa on Suomi Finland 100 -logo. Oikeassa alakulmassa on teksti Albert Järvinen 1950 - 1991. Pedaalissa on valkoisia säätönappuloita sekä metallinen painonappi. Pedaalin säilytykseen on samettinen, tummanlila, säilytyspussi (b) sekä valkoinen pahvipakkaus (c). Samettipussin sisällä on paperinen tuote-esite käyttöohjeineen (d).