Kaikki aineistot
Lisää
Kirjoittamalla käyty keskustelu on tärkeä vuorovaikutteinen opiskelumuoto verkko-opinnoissa. Kirjoitetutkin viestit edellyttävät kuuntelemista eli toisen kirjoittamaan tekstiin pysähtymistä, sen vastaanottamista ja viestiin reagoimista. Tutkimme yliopisto-opintoihin liittyviä verkkokeskusteluviestejä analysoimalla, mihin aikuisopiskelijat suuntautuvat kuunnellessaan toistensa kirjoitettuja viestejä ja miten he osoittavat kuuntelemista. Löysimme kolme erilaista tekstin kuuntelemisen tapaa: 1) sisällön kuunteleminen, jossa vastausviestit suuntautuivat aiemman viestin sisältöön, 2) ihmisen kuunteleminen, jossa kuuntelemista osoitettiin suuntaamalla vastausviesti edellisen viestin kirjoittajaan tai omien ajatusten reflektointiin ja 3) toiminnan kuunteleminen, jolloin kuuntelemista osoitettiin kommentoimalla omaa tai ryhmän työskentelyä ja keskustelukokonaisuuden etenemistä. Opiskelijat osoittivat kuuntelemista erilaisilla ilmaisuilla, jotka viittasivat aikaisempiin puheenvuoroihin tai niiden lähettäjiin. Kuuntelemista osoittavat viestit pyrkivät samanmielisyyteen sekä aiemman sisällön täydentämiseen ja vahvistamiseen ilman arvioivaa otetta. Erimielisyyttä oli vähän, ja se tuotiin esiin varovasti, vaikka se voisi syventää oppimista. Kuunteleminen on verkkokeskustelussa tärkeä ja kehitettävissä oleva taito, joka mahdollistaa toiselle opiskelijalle kuulluksi tulemisen kokemuksen.
Synchronous online learning platforms have been used actively during the COVID-19 period. They have opened possibilities for online learning and interaction, but have also posed new challenges for instructors. This article provides insights into one teacher’s interactions and examines how the instructor presence is expressed in the teachers’ activities in virtual classrooms in higher education. Instructor presence is investigated using the social and teaching presence indicators of the community of inquiry (CoI) framework. Twelve hours of interactions across six online classes were recorded, transcribed, and analysed using content analysis. The findings suggest that indicators of teaching presence dominate interactions in a virtual classroom, but it often involves co-occurrences of indicators of social presence. The typical features of instructor presence included addressing students by name, encouraging them, expressing gratitude for and acknowledging their contributions, describing actions on the dashboard, clarifying and summarising content, and responding to technical concerns. These findings may suggest holistic and pedagogical ways to understand and develop synchronous online interactions and teaching and learning practices. They also have implications for the skills instructors need in virtual classrooms.
Tässä artikkelissa kuvataan verkko-opiskelussa rakentuvaa luottamusta verkkokurssilla opiskelevan opiskelijan näkökulmasta. Tutkimusaineistona on Jyväskylän yliopiston avoimen yliopiston verkkokursseille osallistuneille opiskelijoille tehty kysely (n = 68). Tutkimuksessa selvitettiin ensin faktorianalyysin avulla verkko-opiskelussa rakentuvan luottamuksen edellytyksiä ja luottamusriskejä. Luottamuksen edellytyksiä ovat opiskeluryhmän turvallisuus ja yhteisöllisyys, verkkoympäristön selkeys ja helppokäyttöisyys sekä opettajan suunnittelutyö, ammattitaito ja läsnäolo. Luottamusriskejä ovat toimimaton ryhmätyöskentely, oman osaamisen tai opettajan ohjauksen puutteet sekä tekniset ja tietoturvaan liittyvät ongelmat. Avovastausten sisällönanalyysissa löytyi yhdeksän verkkoopiskelussa rakentuvan luottamuksen osa-aluetta, joista opettajaan liittyvät suunnittelutyö, ammattitaito ja läsnäolo, opiskelijaryhmään kunnioitus, yhteisöllisyys ja työpanos ja verkkoympäristöön käytettävyys, tekninen toimivuus ja tietoturva. Tutkimuksen pohjalta muodostettuja yhdeksää luottamuksen osa-aluetta on mahdollista hyödyntää verkkoopiskelun suunnittelussa ja toteutuksessa. Lisäksi ne tarjoavat uusia tutkimusaiheita luottamustutkimukselle ja auttavat rakentamaan vertaisopiskelijat huomioon ottavaa luottamuksen pedagogiikkaa verkko-opiskeluun.
Raportin tekijät: Raportin taustan ja tavoitteet (luku 1), Alueellisen hiilikompensaatiomallin kehittämisprosessin (luku 6), Hiilikompensaatiomallin soveltaminen Koillismaan alueella (luku 7) ja Mahis-hankkeen johtopäätökset (luku 8) ovat kirjoittaneet Jenni Simkin, Kaarina Tervo-Kankare, Pinja Leino, Roosa Ridanpää, Henna Konu ja Liisa Tyrväinen. Lisäksi he ovat osallistuneet muiden lukujen kirjoittamiseen ja kommentointiin. Anna Saarela osallistui lukujen 1 ja 8 kirjoittamiseen sekä raportin muiden osioiden kommentointiin. Lisäksi kiitämme arvokkaista kommenteista Erkki Mäntyrantaa ja Aleksi Lehtosta raporttiin liittyen. Raportin luvussa 5 on käytetty Aleksi Lehtosen ja kumppaneiden julkaisun tuloksia (Lehtonen ym. 2020). Seuraavat luvut ovat kirjoittaneet seuraavat henkilöt: Luku 2 Kaarina Tervo-Kankare, Roosa Ridanpää sekä Tiina Mattila Luku 3 Emmi Hilasvuori, Pinja Leino, Kaarina Tervo-Kankare ja Heli Miettinen Luku 4 Kaarina Tervo-Kankare, Roosa Ridanpää ja Tiina Mattila Luku 5 Tapio Eerikäinen, Pinja Leino, Liisa Tyrväinen ja Jenni Simkin Luku 7.2.1 Kristian Karlsson, Jari Hynynen ja Liisa Tyrväinen sekä liite 3 Soili Haikarainen Kiitämme hyvästä yhteistyöstä ja arvokkaista kommenteista raporttia laatiessa myös Kirsi Kuoskua, Naturpolis Oy ja Jukka Koutaniemeä, Pudasjärven Kehitys. Lisäksi kiitämme seuraavia yhteistyötahoja: alueen matkailuyhdistykset, Metsäkeskus, puutoimialayhdistys sekä muut metsäalan toimijat. Positive Impactin ja Tussitaikureiden hankkeelle tekemää työtä on hyödynnetty raportin kuvituksessa. Kiitämme hankkeen mahdollistanutta rahoittajaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskusta ja Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa 2014–2020. Metsiin perustuvat matkailun hiilipäästöjen kompensointimallit – esimerkkinä Koillis-Suomi -hankkeen (MAHIS) tavoitteena oli tukea Koillis-Suomen matkailuelinkeinon osallistumista ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Hankkeessa selvitettiin kotimaisen, metsiin perustuvan hiilikompensaatiotoiminnan kehittämisedellytyksiä alueella. Tarkoituksena oli löytää ratkaisuja matkailuyritysten hiilipäästöjen sitomiseen paikallisesti, samalla kun alueen metsänomistajille tarjottaisiin uusia vaihtoehtoaja saada metsistään tuloja hiilikompensaation kautta. Kotimaisen hiilikompensaatiokaupan käynnistämistä on kuitenkin hidastaneet lainsäädännölliset ja luotettavuuteen liittyvät haasteet. Hankkeessa tarkasteltiin erilaisia hiilikompensointimalleja ja niiden soveltuvuutta alueelle. Tavoitteena oli löytää toimiva, läpinäkyvä ja luotettava kompensointimalli. Tätä varten selvitettiin laajasti hiilinielujen kasvattamiseen liittyviä mahdollisuuksia, näkemyksiä ja arvoja, sekä tuotettiin tietoa alueen matkailun hiilipäästöistä. Hankkeessa hyödynnettiin yhteistyöverkostoja ja osallistettiin alueen matkailualan yrityksiä, matkailijoita ja metsänomistajia. MAHIS-hanke koostui neljästä työpaketista. Esiselvityksessä arvioitiin hiilikompensaatiotoiminnan nykytilaa ja haasteita, samalla kun kompensaatiomalleja arvioitiin. Kolmannessa työpaketissa kerättiin tietoa matkailijoilta ja yrityksiltä, ja viimeisessä työpaketissa suunniteltiin alueelle soveltuvaa kompensointitoimintamallia muiden työpakettien tuloksia hyödyntäen. Koillismaan alueen matkailijat ja matkailuyritykset suhtautuvat myönteisesti hiilikompensaatioon. Suurinta osaa matkailijoista kiinnosti heidän oman matkansa hiilijalanjälki sekä se, minkälaisia ilmasto- ja ympäristötoimia matkailukohteessa tehdään. Kysyttäessä matkailijoiden mieltymyksiä erilaisia kompensaatiotapoja kohtaan, metsien suojelu nousi mielekkäämmäksi vaihtoehdoksi metsien lannoituksen sijaan. Sekä matkailijat että yritykset toivoivat paikallisesti toteutettua kompensaatiota. Matkailuyritysten keskuudessa ajatus kompensaatiotoimintaan lähtemisestä koettiin kuitenkin haastavaksi. Ajanpuute ja vaikeudet ymmärtää sekä toteuttaa kompensaatiotoimintaa koettiin esteinä. Paikalliset metsänomistajat kannattivat omien metsien hyödyntämistä kompensaatiotoiminnassa, mutta paikallisesti toteutettavaan kompensaatiomalliin kaivattiin konkretiaa ja selkeyttä. Mallin jalkauttamisessa matkailuyrityksille korostettiin vastuullisuuden merkitystä ja yhteistyön voimaa. Laskelmien perusteella Koillismaan metsillä olisi potentiaalia vahvistaa hiilinieluja matkailun tarpeisiin varsin kustannustehokkaasti. Maisemallisesti arvokkaiden metsien suojelu ja kiertoaikojen pidentäminen osassa metsiä, voisivat sitoa merkittävän osan alueen matkailupäästöistä. Lisäksi turvemaiden tuhkalannoitus nähtiin potentiaalisena kompensaatiovaihtoehtona alueella. Kompensaatiotoiminnan kehittäminen on välttämätöntä matkailualan mittavien ilmastovaikutusten pienentämiseksi. Hiilikompensaatiotoiminta voisi tarjota taloudellisia liiketoimintamahdollisuuksia ja paikallisesti toteutettuna, sillä voidaan myös kehittää maaseudun elinvoimaa. Pitkällä tähtäimellä kotimaisia vaihtoehtoja tarjoava hiilikompensaatiokauppa tulee olemaan kilpailullinen ja imagoon liittyvä etu koko Koillis-Suomen matkailutoiminnalle.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli suunnitella, toteuttaa ja arvioida kemikaalisuuronnettomuusharjoitus yhteistyössä Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän ensihoitokeskuksen kanssa. Opinnäytetyön tavoitteena oli ensihoitajaopiskelijoiden suuronnettomuuksiin liittyvän ammatillisen osaamisen sekä projektityöskentelyosaamisen kehittäminen. Kemikaalisuuronnettomuusharjoitukselle oli laadittu omat tavoitteet. Opinnäytetyössä kuvattiin suuronnettomuutta ja siihen varautumista sekä kemikaalisuuronnettomuuden erityispiirteitä. Lisäksi kuvattiin hälyttämistä, johtosuhteita, viestiliikennettä ja ensihoidon toimintaa suuronnettomuustilanteissa. Yhteistyötahojen varmistumisen jälkeen aloitettiin suuronnettomuusharjoituksen varsinainen suunnittelutyö. Suuronnettomuusharjoitus järjestettiin Lahdessa Niemen pelastusasemalla syyskuussa 2015. Harjoituksen suorittajina olivat PHSOTEY Ensihoitokeskuksen ja Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen ensihoitajat ja Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen palomiehet. Opinnäytetyön tekijöiden rooli oli toimia harjoituksen järjestäjinä ja tarkkailijoina. Potilaina toimivat Metropolia Ammattikorkeakoulun ensihoitajaopiskelijat eri opiskelijaryhmistä. Aiempien tutkimusten perusteella suuronnettomuusvalmiustaso ei ole riittävä. Tämänkin harjoituksen perusteella myös tulevaisuudessa on tarve harjoitella suuronnettomuustilanteita eri viranomaisten kanssa yhteistyössä. Tätä harjoitusta arvioitaessa suurimmat kehittämiskohteet liittyivät pelastuksen ja ensihoidon väliseen viestintään.