Kaikki aineistot
Lisää
Tutkimuksen tavoitteena on kuvata ja tarkastella avun hakemista ja yhteydenottoa eri palveluihin silloin, kun avunhakijana on äiti, jolla on samanaikaisesti sekä mielenterveyden vaikeuksia että päihteiden käytöstä juontuvia vaikeuksia eli niin kutsuttu kaksoisdiagnoosi. Tutkimuksen tarkoituksena on kehittää hoitoa, sillä lisätietoa tarvitaan avun hakemisen esteistä, niiden osatekijöistä ja kiinnittymisestä avun hakemisen vaiheessa. Teoreettinen tieto voi antaa tarvittavaa lisäymmärrystä sekä tuoda näkyväksi ja avata avun hakemisen monimutkaisuutta ja hoitoa, kun äidillä on samanaikaisia mielenterveyden vaikeuksia ja päihteiden käytöstä juontuvia vaikeuksia. Psykiatrisen hoitotyön ja mielenterveyshoitotyön kehittämiseksi tarvitaan uutta tietoa. Erityiset tutkimuskysymykset ovat: 1) Mitä esteitä palveluihin hakeutumisessa on, kun kaksoisdiagnoosiäiti hakee apua? 2) Mistä osatekijöistä palveluissa syntyy kiinnittyminen, kun kaksoisdiagnoosiäiti hakee apua? 3) Kuinka tutkija vaikuttaa aineistoon avoimissa laadullisissa haastatteluissa? ja 4) Mikä on kiinnittymisen ja esteiden teoreettinen rakenne, kun kaksoisdiagnoosiäiti hakee apua? Tutkimuksen taustana on kaksoisdiagnoosiasiakkaiden monimutkainen elämäntilanne. Äidit, joilla on kaksoisdiagnoosi, saattavat päättää olla hakematta ammatillista apua, mikä on ristiriitaista palveluiden järjestämisen näkökulmasta, sillä palveluiden merkittävänä tavoitteena on taata lasten hyvinvointi. Äidin erilaisten vastoinkäymisten historiaan liittyy monia tekijöitä, joiden vuoksi esteitä voi syntyä. Apua haettaessa palvelut voivat tuottaa lisäesteitä. Tutkimuksen kontekstina ja teoreettisena tarkastelukulmana käytetään mielenterveyden mallia, ja mallia avun hakemisen kulttuurisista taustatekijöistä. Avun hakemista ja kiinnittymistä ei ole riittävästi käsitteellistetty psykiatrisessa hoitotyössä ja mielenterveyshoitotyössä. Mielenterveystyön välineistöä voisi edelleen kehittää siten, että poistettaisiin esteitä ja edistettäisiin mukaan ottamista, mikä on tasavertaisten palveluiden järjestämisen tavoitteena. Avun hakemisen monimutkaisuutta tarkasteltiin monimenetelmäisellä lähestymistavalla, jotta voitiin tunnistaa esteiden ja kiinnittymisen osatekijöitä. Aineistona on tapaustutkimus (n = 1), henkilökunnan haastattelut (n = 104) tietyllä maantieteellisellä alueella ja etnografinen kenttätutkimus matalan kynnyksen hoitopaikassa. Kenttätutkimusaineisto sisältää havaintoja, kenttämuistiinpanoja sekä henkilöstön (n = 12) ja asiakkaiden (n = 2) haastattelut. Menetelminä käytettiin Giorgin fenomenologiaa, perinteistä sisällönanalyysia ja Leiningerin etnografista analyysimenetelmää. Tutkimukset syntetisoitiin Noblitin ja Haren meta-etnografialla. Lisäksi toteutettiin kirjallisuuskatsaus sulkeistamisesta avoimissa laadullisissa haastatteluissa. Tuloksena on tilannesidonnainen kiinnittymisen ja esteiden malli kaksoisdiagnoosiäitien avun hakemisesta. Näiden asiakkaiden haavoittunut tausta luo esteitä asiakkaan, henkilökunnan ja palveluiden järjestämisen näkökulmasta. Avun hakeminen voi olla pitkäaikainen prosessi. Se edellyttää asiakkaalta toimintaa, mutta kaikilla asiakkailla ei ole sanallistettavia toiveita ja odotuksia. Kiinnittyminen syntyy äitien kokemuksellisella tasolla ja vaatii erityistä herkkyyttä rajapinnoilla ja niissä pienissä hetkissä eri rajapinnoilla, kun asiakkaat ovat yhteydessä palveluihin. Asiakkaan kokemuksellinen ja tunnetason kiinnittyminen eroavat käytännön tason kiinnittymisestä. Sisäistä kokemuksellista kiinnittymistä kuvataan siemenen metaforalla, jossa tunnustetaan ympäristön ja asiakkaan kokemuksen arvostamisen merkitys. Esteet ja kiinnittyminen syntyvät äitien ja henkilöstön vuorovaikutuksessa ja henkilöstön mahdollisuuksista hyväksyä asiakkaiden tausta. Esteet voivat estää kontaktin syntymisen. Kiinnittyminen on mahdollisesti toistuva vaihe, jossa hoidollista suhdetta ei vielä ole olemassa. Rajapinnat syntyvät kaikista erilaisista yhtymäkohdista ja tilanteista, joissa asiakas kohtaa palvelut. Tässä yhteydessä rajapinnoilla tarkoitetaan sanallisen viestinnän lisäksi myös muita palveluiden ulottuvuuksia, kuten henkilökunnan saatavuutta. Mielenterveystyöhön ehdotetaan yksilöllistä, perheisiin suuntautunutta, tietoon pohjaavaa ja inhimillistä otetta, jota voidaan soveltaa erittäin laajojen rajapintojen ja ajallisesti lyhyiden hetkien keskellä. Tarvitaan riittävää resursointia ja kestävyyttä. Sulkeistamiseen kiinnitettiin erityistä huomiota, sillä tutkijat vaikuttavat tutkimuksen kulkuun. Sulkeistamista eli aikaisemman tiedon poissulkemista tai esiymmärryksen tietoista hyödyntämistä käytetään, jottei osallistujan käsitykseen ilmiöstä vaikutettaisi. Sulkeistaminen ja ei-tuomitseva lähestymistapa lisäävät tieteellisen tutkimuksen täsmällisyyttä ja oikeellisuutta. Tutkijan välineinä toimivat itsetuntemus, herkkyys ja joustavuus. Monimenetelmäinen lähestymistapa toimi siten, että tutkimuskysymyksiin saatiin vastaus ja monimutkaiset todellisen elämän prosessit mallinnettiin vahvistavien vaiheiden kautta. Koko tutkimuksen aikana käytettiin itsekorjaavina välineinä reflektiota ja herkkää reagointia korjausliikkeiden avulla. Metasynteesin vahvuutena lähestymistapana on, että sen avulla voidaan käsitellä monimutkaisia ilmiöitä ja huomioida samalla myös konteksti. Eräs tutkimuksen rajoitus on kerätyn tiedon syvyys, sillä mallin eri käsitteiden ymmärtämiseksi ja vaikuttavien palveluiden kehittämiseksi tarvitaan lisätutkimusta. On keskeistä etsiä ratkaisuja politiikan ja palveluiden järjestämisen tasolla, jotta näitä äitejä voidaan auttaa. Tutkimus osoittaa olennaisen prosessin palveluissa: asiakkaita ei voida auttaa ilman heidän omaa kiinnittymistään ja motivaatiotaan. Eräs syy esteisiin voi olla, että henkilöstö voi vain osittain hyödyntää osaamistaan ja koulutuksensa tuomaa asiantuntijuutta, sillä organisaatioiden toimintatavat ja ammatinharjoittajien aikapaineet voivat synnyttää esteitä. Henkilöstö voisi palauttaa käyttöön eettiset vaatimukset, joissa ennakkoehtona on jokaisen asiakkaan auttaminen. Politiikan tasolla tulee edistää mukaan ottamisen ja osallistumisen välineitä, sillä niiden avulla voidaan edistää positiivista mielenterveyttä. Lisäksi on tärkeää päättää, kenellä on lopullinen vastuu. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää hoitokäytäntöjen parantamisessa, terveys- ja sosiaalipoliittisten linjausten muotoilussa, palveluiden kehittämisessä ja suunnittelussa sekä henkilökunnan ja asiakkaiden kohtaamisissa.
TIIVISTELMÄ Sorsa, Minna ”Kirkon muskari on huippu!” Tutkimus vanhempien kokemuksista seurakun-nan muskaritoiminnassa. Järvenpää, kevät 2015, 50 s. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Järvenpää. Sosiaalialan koulutusohjelma. Kristillisen varhaiskasvatuksen suuntautumisvaihtoehto, Sosionomi (AMK), kirkon varhaiskasvatuksen ohjaajan kelpoisuus. Tutkimuksessa tarkastellaan Paavalin seurakunnan musiikkileikkikoulutoimin-taan osallistuvien lapsiperheiden vanhempien kokemuksia toiminnasta. Muskaritoiminnalla tarkoitetaan seurakunnan musiikkileikkikoulutoimintaa. Osallisuuden ajatus liitetään perheiden hyvinvointiin. Tutkimuksessa pohditaan mu-siikin vaikutuksia hyvinvointiin ja osallisuuteen. Tutkimusaineisto kerättiin helmikuussa 2015 toimintaan osallistuvilta vanhemmilta kyselylomakkeilla. Vanhemmilta kysyttiin palautetta muskaritoimin-nasta ja pyydettiin kehittämisehdotuksia toiminnan kehittämiseksi. Tutkimus on kvantitatiivinen. Tutkimuksen viitekehys muodostuu seurakunnan lapsi- ja perhetyöstä, kristillisestä kasvatuksesta, perheiden osallisuuden ja hyvinvoinnin kysymyksistä. Aineistosta koottiin kirjallinen osio ja tuloksia havainnollistettiin Excel-ohjelman kuvioilla. Vanhemmat kokevat toiminnan mielekkyyden lasten kokemusten kautta. Musiikki yhdistää vanhempia ja lapsia, ja vahvistaa yhdessäolon merkitystä. Muskaritoiminta on monipuolista ja perheen on luontevaa osallistua siihen. Viikkotoimintaan osallistuville perheille seurakunnan perhetyö on tuttua, ja he osallistuvat muuhunkin arkisin tapahtuvaan toimintaan. Kehittämisehdotuksia ehdotettiin toiminnan sisältöön, tiloihin, tarjoilujen terveellisyyteen ja vanhempien yhteiseen kasvatustyöhön. Johtopäätöksinä todetaan sosiaalisen hyvinvoinnin vahvistuneen ja osallisuuden edistyneen. Paavalin seurakunnan lapsi- ja perhetyötä kehitetään vanhempien palautteiden avulla. Asiasanat: musiikkileikkikoulu, seurakunnan lapsi- ja perhetyö, musiikkikasva-tus
Asiakaslähtöisyydellä on perinteisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa tarkoitettu toiminta- ja ajattelutapaa, jossa asiakkaan tarpeet, toiveet ja odotukset ovat toiminnan perustana. Asiakaslähtöisyys esiintyy lähtökohtaisena periaatteena lainsäädännössä ja suosituksissa, mutta sen käytännön toteutumista kuvataan puutteelliseksi. Käsitteen sisällöstä ei vielä vallitse yksimielisyyttä, vaikka asiakaslähtöisyys on laadunhallinnan ja palvelutoiminnan kehittämisen keskeisiä periaatteita. Tutkimustehtävänä on kuvata asiakaslähtöisyyttä sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä määritellä asiakaslähtöisyys-käsite. Asiakaslähtöisyyden moniuloitteisuutta tarkastellaan käsitteen määrityksen kautta. Tutkielmassa edetään vaiheittain kohti asiakaslähtöisyyden keskeisiä ominaispiirteitä. Aluksi käsite evaluoidaan ja todetaan epäkypsäksi, mistä edetään laadulliseen käsiteanalyysiin. Tulosten luotettavuuden lisäämiseksi rakennettiin käsiteanalyysikirjallisuuden perusteella kysymyssarja, jolla käsitteen ominaispiirteitä vahvistettiin. Empiirinen tutkimusaineisto muodostui Stakesin Mielenterveyttä peruspalveluissa (Pääsky) -ohjelman koulutustilaisuuksista vuonna 2001 kootusta sadasta esseestä. Aineistolta kysyttiin kuinka vastaajat kuvaavat asiakaslähtöistä yhteistyösuhdetta sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin sisällön analyysia. Aineisto luokiteltiin induktiivisesti merkityskokonaisuuksien kautta. Lopuksi sekä teoreettinen että empiirinen aineisto yhdistettiin ja määriteltiin asiakaslähtöisyys. Tutkielman tuloksena muodostui kuvaus asiakaslähtöisyydestä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Asiakaslähtöisyydellä tarkoitetaan sosiaali- ja terveyspalveluissa toimintaa, joka perustuu ihmisarvoon ja yhdenvertaisuuteen. Asiakaslähtöisyys ilmenee ajattelun ja toiminnan tasolla. Asiakaslähtöisessä työskentelyssä työntekijä on läsnä sekä asiantuntijana että ihmisenä. Vuorovaikutus asiakkaan ja työntekijän välillä on yhteistyösuhde, jota luonnehtivat dialoginen ja yhteistoiminnallinen työskentelytapa. Yhteistyön tavoitteena on voimaantuminen. Asiakas ja työntekijä tuovat molemmat tilanteeseen ainutlaatuisen ihmisyytensä. Asiakaslähtöisyys merkitsee työskentelyä eri organisaatioiden rajapinnat ylittäen siten, että asiakas saa tarvitsemaansa apua ja tukea. Asiakaslähtöisesti toimiva työntekijä saa työlleen työyhteisönsä ja organisaationsa tuen. Asiakaslähtöisyyden toteutumisessa jatkuva eettinen pohdinta todetaan edellytyksenä asiakkaan näkökulman keskeisyyden takaamiseksi sosiaali- ja terveyspalveluissa. Asiasanat: asiakaslähtöisyys, sosiaalipalvelut, terveyspalvelut, laadunhallinta, käsiteanalyysi Client-centeredness in social and health care services is traditionally considered a model of working, where the clients’ needs, wishes and preferences are the basis of practice. Client-centeredness is found as a principle in legislation and recommendations, but at the practical level it is described as inadequate. The concept is not yet congruently defined, even though client-centeredness is a central principle of quality management and in the development of services. The aim of this study is to describe client-centeredness in social and health care services and to define the concept of client-centeredness. The multidimensionality of client-centeredness is viewed through concept analysis. The working method of this thesis is phased aiming towards the core characteristics of client-centeredness. Firstly the concept is evaluated and found immature, while the second step is a qualitative concept analysis. In order to improve the reliability of the results and stregthen the characteristics of the concept, central questions were built out of the concept analysis literature. The empirical data consist of 100 essays gathered during the STAKES project Mental Health in Primary Care (Pääsky). The empirical data were asked how the respondents describe a client-centered partnership in social and health care services. The method was content analysis. Data were classified accordingly. Finally, the theoretical and empirical data were combined and client-centeredness was defined. As a result of the study, client-centeredness in social and health care services is described. Client-centered practice in social and health care is based upon humanity and equality. Client-centeredness is manifested at the thinking and action levels. When working in a client-centered manner, the worker is present as an expert and as a human being. The communication between client and worker is a partnership-relation, which is characterized by dialogue and collaboration. The goal of partnership is empowerment. Client and workerare both involved as uniquely human individuals. Client-centeredness means working crossing organizational borders in order to ensure the client the help and support needed. A client-centered worker is supported by his work community and organization. The implementation of client-centeredness requires constant ethical discussion, which is considered a precondition to ensure the centrality of the client perspective in social and health care services. Keywords: client-centeredness, social services, health care services, quality management, concept analysis
Motor development refers to the development of movement. There are various factors that affect motor development, such as individual features in people, environment and the task to be performed. During the first year, the development of a human being is faster and more significant than at any other point in life, and this is the time when reflexive movements form the base for voluntary movement control. At first, the progress of motor development in a child is sensorimotor, which means that movement is created as a response to different types of sensory stimuli. Providing the child with diverse surroundings including a variety of sensory stimuli and opportunities to practice, supports his motor development. The purpose of this practise-based thesis, commissioned by Siun sote, was to increase knowledge of how motor development can be supported at home, and how big of a role this support has on later development. The aim was to organize a group guidance session for parents with children aged 0–6 months. The goal of the guidance was for the parents to be able to apply this learned information into practice. The group guidance session was held at Polvijärvi Postnatal Clinic. Firstly, the participants were presented the theory of motor development, and after that, they were demonstrated in practice how to support it. According to the received feedback, the information on motor development and how to support it in children was considered significant. An idea for further development would be, for example, to organize a similar group guidance session as a part of antenatal classes.
Maternal substance misuse affects caregiving, which influences children’s coping skills. However, little is known about how children of mothers with substance misuse describe their coping in stressful situations. We studied coping and caregiver support among 29 children 4 years of age recruited from a children’s health clinic serving families with maternal substance misuse in Finland. Children completed a revised Attachment Story Completion Task that we examined with qualitative content analysis. We identified children’s experiences with coping in stressful situations with optimal and non-optimal caregiver support. Experiences with optimal caregiver support included (a) empathy, (b) solicitude, (c) intimacy, (d) reassurance, (e) being a role model, (f) concrete help, and (g) shared joy. Ones with non-optimal caregiver support included (a) punishment, (b) abandonment, (c) unresponsiveness, (d) physical aggression, (e) aggressive protection, and (f) parentification. Children’s strategies for coping without caregiver involvement were (a) magic, (b) avoidance, (c) inappropriate laughing, (d) self-reliance, or (e) a lack of strategy. Our findings highlight that preschool children of mothers with substance misuse employ various coping strategies in stressful situations that either include caregiver support or indicate non-optimal support. Children also tended to use maladaptive coping strategies when a caregiver was not involved. Understanding children’s coping with stress in families with maternal substance misuse is essential to supporting their socioemotional development and providing adequate interventions.
After suffering interpersonal violence (IPV), women survivors can access various interdisciplinary services and programmes to guide their recovery. Nevertheless, many vulnerable women postpone seeking help, sometimes indefinitely. Motherhood especially complicates help-seeking because mothers often want to protect both the perpetrator and their children. Understanding women’s resilience, resources, and capacities in surviving IPV, however, could guide the development of helpful services that women actually access. Thus, in our study, we sought to explore the agency, resources, and reinforcing survival experiences of survivors of IPV. Our data, gathered in Finland during the COVID-19 pandemic, consisted of 12 narratives of mothers told in Clinical Ethnographic Narrative Interviews that were subsequently subjected to thematic analysis. Five themes describing personal resources, motherhood, and nature were identified under the overarching metaphor of “going forward like a grandmother in the snow”. Recognising the agency, resources, capacities, and coping mechanisms of women who have suffered IPV can help in developing professional outreach programmes, promoting women’s early access to useful resources, and, in turn, helping them to stop the possible intergenerational transmission of violence.
Perinatal psychological distress (PPD) may cause delays in help-seeking in the perinatal period, which is crucial for families with small children. Help-seeking theories focus on rational processes of behavior wherein ‘help-seeking’ is viewed as a decision-making process, in which action is preceded by recognizing a problem. We identified the phase prior to actual help-seeking actions as a life situation and a phenomenon through which to gain a deeper understanding from women’s own perspectives. The aim of this study was to integrate and synthesize knowledge of women’s experiences of contemplating seeking help for PPD. We chose interpretative meta-ethnography by Noblit and Hare (1988) and implemented eMERGe guidelines in reporting. The search was performed systematically, and the 14 included studies were evaluated with Critical Appraisal Skills Programme checklist (CASP). We identified seven themes and a metaphor in a lines-of-argument synthesis, showing that contemplating help-seeking is a multidimensional phenomenon. We did not observe a straightforward and linear process (as previous research suggests) but instead a complex process of contemplating help-seeking. A clinical implication is that service providers should work with outreach and develop their tools to connect with mothers with PPD. Another suggestion is to improve training in mental health literacy prior to or during pregnancy.
Psykososiaalisen tuen tutkimusta tarvitaan lapsiperheiden auttamiseksi mahdollisimman varhain. Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa, mitä lapsiperheiden psykososiaalinen tuki on suomalaisessa kontekstissa ja miten tutkimus on ilmiötä tarkastellut lapsiperheiden psykososiaalisen tuen hoito- ja asiakastyön käytännöissä. Integratiivisen katsauksen aineistohaku toteutettiin CINAHL Complete (Ebsco), Social Services Abstracts (ProQuest), PsycINFO ja Medic tietokannoista ja manuaalisesti Julkari-sivustolta. Haku rajattiin vuosiin 2014–18. Lapsiperhe rajattiin tarkoittamaan yhden tai kahden vanhemman ja lapsen tai lapsien kokonaisuutta raskausajasta aina lapsen 12 vuoden ikään. Katsaukseen sisällytettiin 39 tutkimusta. Aineiston laatua arvioitiin käyttämällä Joanna Briggs -arviointivälineitä ja aineisto analysointiin sisältölähtöisesti luokittelemalla. Lapsiperheiden psykososiaalisen tuen hoito- ja asiakastyön käytännöt kuvataan kolmen pääkategorian kautta: osallisuuden ja voimavarojen tuki (sisältäen vanhemmuuden tuki, parisuhteen tuki, vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tuki, toiminnallisuuden vahvistaminen, kouluympäristöjen kehittäminen), oikea-aikainen tuki ja huolen tunnistaminen (sisältäen puheeksi ottaminen, valmentava työote, yhteistyön rakentaminen), ja tieto muutoksen tukena (sisältäen oikea-aikainen tieto ymmärryksen edistämiseksi, digitaaliset interventiot lapsiperheille). Nykyisin psykososiaalisen tuen käsitettä käytetään harvoin lapsiperheiden tutkimuksissa. Kun sen rinnalla käytetään monia rinnakkaiskäsitteitä, ilmiökenttä pirstaloituu. Psykososiaalisen tuen käsitteen selkeyttäminen tieteellisessä keskustelussa voi tukea psykososiaalisen tuen käytäntöjen kehittämistä ja korostaa niiden tärkeyttä kaikessa sosiaali-, terveys-, ja kasvatusalan työssä. Psykososiaalinen tuki auttaa universaalisti ja kattavasti kaikkia lapsiperheitä, myös riskiryhmiä. Ennaltaehkäisevänä käytäntönä psykososiaalinen tuki edellyttää oikea-aikaisuutta ja ammatillista osaamista erityisesti vuorovaikutustaidoissa.
Background: Women with perinatal substance problems experience a multitude of barriers to care. They have specific early intervention needs, they endure societal stigma, and both substances and mental health issues influence the way they navigate within support and treatment systems. Early interventions for women with perinatal substance problems are underresearched contexts. The aim of the study is to describe building relationships and engagement within an outreach and low threshold service encounter tailored for pregnant women with SUD (substance use disorder). Methods: The data consist of online written narratives from 11 workers involved in the program and feedback from 504 families in the recovery process comprising 228 open-ended answers. The data were analyzed with a thematic analysis. Results: The programs are characterized by flexibility and the implementation of inclusive ways to approach families. The themes for enhancing relationships and engagement within outreach and low threshold programs are Acceptance and attitude: a sensitive approach of approval; flexibility within strictness to allow for diversity and individuality; availability and space to ensure a trustful atmosphere; negotiating via doing to build connections; and everyday life changes: imagining recovery. The themes represent the need of being available, focusing on the worker’s attitudes and building connections by doing together, and visioning recovery together. Conclusions: The study results can add to the understanding of SUD outreach and low threshold work during pregnancy. The elements described in this study need further theoretical development, research and critical assessment. Building relationships during pregnancy were characterized by connecting within everyday life situations and supporting the development of an attachment relationship between the baby and the parents. To promote recovery, a comprehensive approach in which substance-related issues and mental health conditions are interconnected can be favored. Engaging early on during pregnancy might enhance success during future rehabilitation.
Lake littoral environments are heterogeneous, and different organisms typically show specific responses to this environmental variation. We examined local environmental and spatial factors affecting lake littoral biodiversity and the structuring of assemblages of phytoplankton, zooplankton and macroinvertebrates within and among three basins of a large lake system. We explored congruence of species composition and species richness among the studied organism groups to evaluate their general indicator potential to represent spatial variation in other groups. We expected that effects of water chemistry on plankton assemblages were stronger than effects of habitat characteristics. In contrast, we anticipated stronger effects of habitat on macroinvertebrates due to their mainly benthic mode of life. We also expected that within-basin spatial effects would be strongest on macroinvertebrates and weakest on phytoplankton. We predicted weak congruence in assemblage composition and species richness among the organism groups. Phytoplankton assemblages were mainly structured by the shared effects of water chemistry and large-scale spatial factors. In contrast to our expectations, habitat effects were stronger than water chemistry effects on zooplankton assemblages. However, as expected, macroinvertebrate species composition and richness were mainly affected by habitat conditions. Among-group congruence was weak for assemblage composition and insignificant for richness. Albeit weak, congruence was strongest between phytoplankton and zooplankton assemblages, as we expected. In summary, our analyses do not support the idea of using a single organism group as a wholesale biodiversity indicator.
Lake littoral environments are heterogeneous, and different organisms typically show specific responses to this environmental variation. We examined local environmental and spatial factors affecting lake littoral biodiversity and the structuring of assemblages of phytoplankton, zooplankton and macroinvertebrates within and among three basins of a large lake system. We explored congruence of species composition and species richness among the studied organism groups to evaluate their general indicator potential to represent spatial variation in other groups. We expected that effects of water chemistry on plankton assemblages were stronger than effects of habitat characteristics. In contrast, we anticipated stronger effects of habitat on macroinvertebrates due to their mainly benthic mode of life. We also expected that within-basin spatial effects would be strongest on macroinvertebrates and weakest on phytoplankton. We predicted weak congruence in assemblage composition and species richness among the organism groups. Phytoplankton assemblages were mainly structured by the shared effects of water chemistry and large-scale spatial factors. In contrast to our expectations, habitat effects were stronger than water chemistry effects on zooplankton assemblages. However, as expected, macroinvertebrate species composition and richness were mainly affected by habitat conditions. Among-group congruence was weak for assemblage composition and insignificant for richness. Albeit weak, congruence was strongest between phytoplankton and zooplankton assemblages, as we expected. In summary, our analyses do not support the idea of using a single organism group as a wholesale biodiversity indicator.