Kaikki aineistot
Lisää
Virtamittarien kalibrointi voidaan suorittaa tarkasti ja jäljitettävästi tasajännitemenetelmällä aina pikoampeeriluokan virtoihin saakka. Tämä menetelmä perustuu tarkasti toistettavaan virta-arvoon, joka saadaan kytkemällä tunnettu jännite karakterisoidun suuriohmisen normaalivastuksen yli. Tällä menetelmällä voidaan saavuttaa 3600 ppm tarkkuus (k = 2) pikoampeeriluokan virroille. Suurin epävarmuustekijä 10 pikoampeeria pienemmillä virroilla on l/f-kohina, mikä käytännössä on peräisin itse kalibroitavasta virtamittarista. Suuremmilla virta-arvoilla normaalivastuksen arvo nousee rajoittavimmaksi tekijäksi kalibroinnin tarkkuuden kannalta. Tasajännitemenetelmän edellyttämillä suuriohmisilla normaalivastuksilla on tunnetusti suuri jännite- ja lämpötilariippuvuus, pitkä asettumisaika sekä huono stabiilius pitkällä aikavälillä. Täten vastusten huolellinen karakterisointi on tärkeä osa itse virtakalibrointiprosessia. Mittaustuloksissa havaittiin, että virranjohtuminen vastuksissa tapahtuu todennäköisimmin ionisen ja sähköisen johtumismekanismin yhdistelmänä. Tätä tietoa hyödynnettiin jänniteriippuvuuskarakterisoinnissa. Vastusten suuren lämpötilariippuvuuden aiheuttama vaikutus virtakalibroinnin tarkkuuteen eliminoitiin rakentamalla lämpötilasäädelty kaappi, jossa lämpötila saatiin pysymään 20 millikelvinin sisällä asetetusta arvosta. Johtuen vastusten huonosta stabiiliudesta pitkällä aikavälillä tulisi vastusten karakterisointi suorittaa aina ennen itse virtamittarin kalibrointia.
Kyberuhkat ovat nykyään arkipäivää yrityksille. Kyberuhkien torjumiseen ja ennaltaehkäisyyn tarvitaan tehokkaita tietoturvan valvontatyökaluja. Yksi yleisesti käytössä oleva työkalu on IBM QRadar, joka oli tämän työn keskiössä. Toimeksiantajana opinnäytetyölle toimi Insta Advance Oy ja tässä työssä toteutettiin IBM QRadar -testiympäristö tietoturvavalvomon käyttöön. Yhtenä tavoitteena oli saada aikaan testiympäristö, joka valmentaisi työntekijöitä suorittamaan työnantajan vaatiman sertifioinnin IBM QRadariin liittyen. Toisena tavoitteena oli myös kartoittaa sitä, minkälainen testiympäristö vastaisi parhaiten työntekijöiden harjoittelun tarpeisiin. Opinnäytetyön tietoperusta koostuu tieteellisistä verkkojulkaisuista sekä IBM:n teknisistä dokumentaatioista. Teoriaosuudessa kerrotaan tietoturvavalvomon toiminnasta, IBM QRadarista ja sen arkkitehtuurista sekä yleisesti SIEM-järjestelmistä, jotka keräävät loki- ja tapahtumatietoja, joiden avulla voidaan tunnistaa ja seurata tietoturvarikkomuksia. Kyseessä oli toiminnallinen opinnäytetyö. Käytännönosuus koostui kahdesta osasta. Aluksi kartoitettiin tietoturvavalvomon työntekijöiden odotuksia testiympäristölle kyselytutkimuksen avulla. Tämän jälkeen testiympäristö asennettiin ja siihen tehtiin tarvittavat määritykset. Testiympäristölle generoitiin tarkoituksella epäilyttäviä lokitapahtumia, jotta niistä muodostuneita rikkomuksia voidaan analysoida ja hyödyntää testaustarkoituksiin. Työn tuloksena rakentui toimiva testiympäristö tietoturvavalvomon käyttöön, jonka avulla työntekijät voivat harjoitella mm. vaaditun IBM QRadar -sertifioinnin suorittamista. Testiympäristöstä saatiin hyvää palautetta työntekijöiltä sekä työn ohjaajalta. Myös ympäristön määritys saatiin dokumentoitua tarkasti.
Vasemmalta oikealle rouva Salolainen, Pertti Salolainen, hallintojohtaja Ilkka Huovio ja julkaisusuunnittelija Riitta Aitonurmi. Taideteollisen korkeakoulun ja sen edeltäjien toimintaan, opetukseen, toimipisteisiin, henkilöihin ja tiloihin liittyvä kokoelma (Taideteollinen korkeakoulu, valokuvat, TaiKV).
Digitaaliset alustat voidaan mallintaa neljän osallistujatyypin ekosysteeminä, joista jokaisen rooli voi olla avoin tai suljettu. Tämä diplomityö pyrkii löytämään ta- sapainon kahden osallistujatyypin välillä. Nämä osallistujatyypit ovat asiakas ja käyttöjärjestelmän omistaja. Tasapaino yritetään saavuttaa kahden tutkimuskysy- myksen vastauksien kautta. Niistä ensimmäinen käsittelee asiakkaan vapauksia ja toinen käyttöjärjestelmän omistajan liiketoimintatapoja. Tämä diplomityö pohjautuu suurelta osin Lin & Ye (2009) esittämiin malleihin alustoista yhdistettynä Eisenmann et al. (2009) julkaisemiin alustojen avoimuuden kategorisointeihin. Lähestymistapa ensimmäisen tutkimuskysymykseen ratkaisemiseen koostuu laa- dullisesta konstruktiivisesta muotoilusta sisältäen heuristisen ja kognitiivisen läpi- käymisen. Toisen tutkimuskysymyksen lähestymistapa sisältää käyttöjärjestelmän lisensointimallien ja alustan sidosryhmien dynamiikan analyyttisen pohdinnan. Ensimmäinen tulos on maailmaympäristöksi nimetty kokoelma mentaalisia malle- ja ja niistä koostettuja käyttöliittymäelementtejä. Maailmaympäristö on mallinnettu fyysisesten yhteiskuntarakenteiden pohjalta korvaamaan perinteinen työpöytäympä- ristö. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että maailmaympäristön avulla asiakas kykenee kohtalaisen hyvin asentamaan sovelluksia verkkoselaimen tai kolmansien osapuolien sovelluskauppojen kautta. Tämä mahdollistaa asiakkaalle laajennetun va- pauden valita alustalla sovelluslevitysmetodien väliltä. Maailmaympäristöä käytetään myös helpottamaan asiakkaan tietokoneen laitekehittäjäohjelmiston konfigurointia ja vaihtoehtoisen käyttöjärjestelmän asentamista. Näitä kahta lisätehtävää ei tutki- ta perusteellisesti, mutta maailmaympäristö näyttäytyy potentiaalisena ratkaisuna molempiin. Toinen tulos on liiketoimintamalli avoimen alustan käyttöjärjestelmän omistajalle. Avoimen alustan rahoitus suoraan asiakkaan kautta voidaan toteuttaa henkilökohtai- sella kertamaksulla tai kestotilauksella käyttäen yksityisomistuksellisen saatavilla olevan lähdekoodin lisenssiä. Tämä voitaisiin implementoida SailfishOS-pohjaisella käyttöjärjestelmällä Qt-teknologiaa hyödyntäen. Qt-teknologia on suurelta osin LGPL-lisensoitua, joten se mahdollistaa avoimen lähdekoodin ja yksityisomistukselli- sen saatavilla olevan lähdekoodin ohjelmiston erottamisen toisistaan.