Kaikki aineistot
Lisää
Lesken aseman turvaaminen puolison kuollessa kuuluu perintöoikeutta koskevan oikeuspolitiikan keskeisiin tavoitteisiin. Lesken asemaa sääntelevän perintökaaren järjestelmässä lähtökohtana on, että muiden jäämistöintresenttien, kuten lesken, oikeudellinen asema on sovitettava perillisen asemaan. Lesken ja perillisten välisen suhteen järjestymistä ei ole säännelty laissa yksityiskohtaisesti. Puolisot voivat varautua toisen puolison kuoleman aiheuttamiin oikeudellisiin muutoksiin leskeksi jääneen elämässä myös jäämistösuunnittelulla. Yksi perinteisistä jäämistösuunnittelun keinoista on testamentin tekeminen puolison hyväksi. Tutkielmassa tarkastellaan lesken asemaa testamentin saajana. Keskeisenä tutkimusongelmana on, miten testamentilla voidaan vaikuttaa puolison asemaan voimassa olevan oikeuden valossa. Tarkasteltavia testamenttityyppejä ovat omistusoikeus- ja käyttöoikeustestamentti. Niiden sääntelyn tarkastelun avulla selvitetään, millainen lesken oikeudellinen asema on testamentin saajana suhteessa lesken lakimääräiseen suojaan. Erityisesti käyttöoikeustestamentin avulla pyritään selvittämään varallisuusoikeudellisesti varsin erityispiirteistä testamenttityyppiä sen saajana olevan lesken näkökulmasta. Lesken jäämistöoikeudellisen aseman hahmottaminen on monimutkaista, sillä se vaatii sekä aviovarallisuusoikeudellisten että jäämistöoikeudellisten säännösten tunnistamista ja tulkintaa. Lesken asemaa sääntelevillä avioliittolailla ja perintökaarella on lisäksi omat tavoitteensa, joiden yhteensovittaminen on haasteellista. Omistusoikeustestamentilla puolison asemaa voidaan parantaa suhteessa lakimääräiseen perimykseen. Lesken kannalta käyttöoikeustestamentti on edullinen sen vuoksi, ettei hän ole testamenttisaannon perusteella perintöverovelvollinen. Toisaalta käyttöoikeustestamentin saajana olevan lesken asema voi muodostua ongelmalliseksi, jos hän ei ole ensiksi kuolleen puolison kuolinpesän osakas. Hänellä ei siten ole kuolinpesän osakkaan oikeuksia tai velvollisuuksia. Hän ei voi osallistua kuolinpesän hallintoon eikä vaikuttaa sen järjestämiseen yhtä tehokkaasti kuin osakas.
Ulkoisen toimintaympäristön ja työn muutokset edellyttävät jatkuvaa työelämälähtöistä osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointia sekä asiakaslähtöistä kehittämistä oppilaitoksissa. Tällä opinnäytetyöllä tuotettiin tietoa ja palveluideoita, joiden avulla voidaan kehittää Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) Teknologiaosaamisen Työelämäpalveluiden maksullista palvelu- ja täydennyskoulutustoimintaa. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys koostuu palveluliiketoiminnan kehittämisen, tuotteistamisen sekä palvelumuotoilun teorioista. Palvelumuotoilu auttaa havaitsemaan palveluiden strategiset mahdollisuudet liiketoiminnassa, innovoimaan uusia ja kehittämään jo olemassa olevia palveluita. Palvelumuotoilu tuo muotoilusta tutut toimintatavat palveluiden kehittämiseen ja yhdistää ne perinteisiin palvelun kehityksen menetelmiin. Asiakaslähtöisen toimintamallin kehittämisen tueksi opinnäytetyössä on tarkasteltu eri toimijoiden toteuttamia osaamiskartoituksia, järjestetty elinkeinoelämän kanssa yhteisiä profiloivia työpajoja sekä haastateltu asiantuntijoita. Kerätyn aineiston pohjalta on työstetty yhteisöllisiin ideointimenetelmiin ja palvelumuotoilun työkaluihin perustuvaa koulutuksen suunnitteluprosessia. Opinnäytetyön aikana tuotteistettu Osaamisen kehittämisen -palvelukonsepti yhdistelee osaamistarvekartoituksen kautta esiin nousseita teemoja.
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tekemän tilastoinnin mukaan lonkan ja polven ensi tekonivelleikkausten määrä on kasvussa, mutta polven ja lonkan uusintaleikkaukset ovat vähentyneet. Infektioiden osuus uusintaleikkauksien syynä on kasvanut vuodesta 2015. Vuonna 2018 tehtiin yhteensä 913 polven uusintaleikkausta, joista 30 prosentilla uusintaleikkauksen syynä oli infektio. Samana vuonna tehtiin 1537 lonkan uusintaleikkausta, joista uusintaleikkauksen syynä infektio oli 22 prosentilla leikatuista. Infektoitunut tekonivel hoidetaan yleensä kaksivaiheisella leikkauksella. Osana infektoituneen tekonivelen hoitoa on fysioterapia, jonka tarkoituksena on ylläpitää mahdollisimman hyvää nivelen liikkuvuutta sekä ylläpitää niveltä ympäröivien lihasten lihasvoimaa. Tässä opinnäytetyössä selvitettiin, millaista fysioterapiaa annetaan polven ja lonkan tekonivelen infektiossa. Tavoitteena on yhtenäistää opinnäytetyön toimeksiantajan, Kuopion yliopistollisen sairaalan, hoitohenkilökunnan hoitolinjausta infektoituneen tekonivelpotilaan kuntoutuksessa. Opinnäytetyön tavoitteena on myös lisätä potilasturvallisuutta ja – tyytyväisyyttä. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksia haettiin PubMed-, Cinahl Complete- ja Medic-tietokannoista. Haku rajattiin koskettamaan suomen- ja englanninkielisiä tutkimuksia sekä tutkimuksia, jotka oli toteutettu vuonna 2009 ja sen jälkeen. Tutkimuksia kirjallisuuskatsaukseen valikoitui sisäänotto- ja poissulkukriteerien perusteella viisi kappaletta. Katsaukseen valikoituneet tutkimukset käsittelivät tekonivelinfektioiden hoitoa ensisijaisesti antibioottihoidon ja leikkausmenetelmien osalta. Tutkimuksissa fysioterapia on ollut osana muun muassa nivelen liikkuvuuden mittaamisessa sekä potilaille annettavien liikkuvuus- ja lihasvoimaharjoitteiden muodossa. Tuloksia tarkasteltiin seuraavien esille nousseiden teemojen mukaisesti: passiivinen fysioterapia, omatoimi-, liikkuvuus- ja lihasvoimaharjoitukset sekä liikkeelle mobilisointi. Tämän katsauksen perusteella voidaan todeta, että tekonivelen infektiossa käytetyistä fysioterapian menetelmistä ja niiden vaikuttavuudesta tarvitaan lisää tutkimustietoa. Opinnäytetyöstä nousi seuraavia jatkotutkimusaiheita: (1) Millaisesta fysioterapiasta olisi hyötyä tekonivelen infektoituessa? (2) Onko tekonivelen infektiotapauksessa annetusta fysioterapiasta hyötyä potilaan toimintakykyyn?