Kaikki aineistot
Lisää
Tämä insinöörityö tehtiin Tikkurila Oyj:lle. Työn tarkoituksena oli tutkia aurinkoa heijastavien mustien pigmenttien vaikutusta puunsuojatuotteiden kestävyyteen. Lisäksi tarkoituksena oli tutkia aurinkoa heijastavien mustien pigmenttien vaikutusta lämmönkertymiseen pinnoitteen pinnalla, kun niitä on lisätty puusuojatuotteisiin. Työ muodostuu kahdesta kokonaisuudesta: teoriaosasta ja kokeellisesta osasta. Teoriaosassa keskityttiin pigmentteihin, säärasitustekijöihin ja nopeutettuun sääntestaukseen. Tietoa kerättiin aurinkoa heijastavista pigmenteistä yleiskuvan muodostamiseksi. Kokeellisessa osassa testattiin seitsemää eri mustaa aurinkoa heijastavaa pigmenttiä sekä kaksi eri referenssi pigmenttiä sisällyttäen niitä neljään erilaiseen puusuojatuotteeseen. Aurinkoa heijastavien pigmenttien toimivuutta puupinnoilla testattiin tekemällä pintalämpötilamittauksia, kun kappaleet ovat altistettuna halogeenilampulle. Aurinkoa heijastavien mustien pigmenttien vaikutusta puupinnoitteiden kestävyyteen testattiin nopeutetulla sääntestauksella. Testitulokset osoittivat, että kaikki testatut aurinkoa heijastavat mustat pigmentit pystyivät vähentämään lämmönkertymistä pinnoitteen pinnalla noin 10 °C:lla verrattuna referenssi pigmentteihin. Vaikka jotkut pigmenteistä osoittivat hyviä tuloksia sekä nopeutetussa sääntestauksessa että pintalämpömittauksissa, tulokset olivat hieman hajanaisia eri pinnoitteiden välillä. Lisätutkimuksia tarvitaan pigmenttien soveltuvuuden testaamiseksi tuotekohtaisesti. Työstä löytyvät tiedot ja testitulokset toimivat pohjana lisätutkimuksille ja niitä voidaan hyödyntää yhtiön tulevaisuuden kehitystoiminnassa.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää miten nykyteknologia, kuten verkko - ja itsepalveluiden lisääntyminen, vaikuttaa asiakaspalveluun kirjastossa. Tutkittiin, pitivätkö kirjaston asiakkaat tätä hyvänä uudistuksena, vai kaipasivatko he enemmän henkilökohtaista palvelua. Työn tilaajana oli Rauman kaupungissa sijaitseva Kouru-järven kirjasto. Tutkimuksen ensimmäinen teoreettinen osuus koostuu palveluosiosta, jossa käsitel-lään lähemmin asiakaspalvelua ja itsepalvelua. Muita teoreettisia osuuksia ovat asia-kastyytyväisyys, organisaatio, jossa kerrotaan tarkemmin kirjastosta sekä sen histori-asta, sekä digi. Digi osuudessa käsitellään sähköistä asiointia ja tietotekniikan käyttöä kirjastoissa, kansainvälinen digitaalinen kirjasto -hanke, sekä sitä miten tietotekniikka on otettu käyttöön Kourujärven kirjastossa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää eli määrällistä tutkimusmuotoa. Tutkimusaineisto kerättiin asiakastyytyväisyyskyselyllä Kourujärven kirjastossa. Kyselyä jaettiin paikan päällä kirjaston asiakkaille 3.4.–10.4.2014 välisenä aikana. Asiakaskyselyn kysymyksiin perehdyttiin Kourujärven kirjaston johtajan Outi Uolan kanssa ennen kyselyn julkistamista. Kyselyssä käytiin läpi asiakkaiden tärkeinä pitämiä asioita kirjastopalveluissa ja sitä miten ne toteutuvat Kourujärven kirjastossa. Vastauksia tuli yhteensä 37 kappaletta. Tutkimustulokset osoittivat, että kirjastopalveluissa tärkeänä pidettiin juuri henkilö-kohtaista palvelua ja vastaajista yli puolet, 53 % ei käyttänyt verkkokirjastopalveluita ollenkaan. Tämän perusteella kirjaston ei kannattaisi panostaa itsepalveluteknologi-aan. Tutkimustulokseen tosin vaikuttaa vastaajien ikäjakauma, josta 41 % oli yli 60-vuotiaita.
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin, miten kyberturvallisuus näkyy aluksen ko-neosastolla ja kuinka inhimilliset tekijät vaikuttavat konehenkilöstön ky-berhygieniataitoihin. Tutkimus koostuu HF Tool -koulutuksesta sekä kahdek-sasta eri haastattelusta. Työn tavoitteena oli nähdä, kuinka konepäällystön kyberturvallisuuden hahmottaminen toteutuu aluksen rutiineissa ja työnku-vassa. Haastatteluiden tavoitteena oli myös saada selville, miten kyberturval-lisuuteen on ylipäätään panostettu. Opinnäytetyön teoriaosuus koostuu sekä PDF-dokumenteista että painetusta tekstistä, ja osa materiaalista on uutisia ja Internet-dokumentteja. Teoria-osuudessa tulkitaan asiantuntijahaastattelua ja selvitetään kyberturvallisuu-den vaiheita sekä reflektoidaan sitä inhimillisen tekijän rooliin aluksen kone-osastolla. Kyberturvallisuusosio selventää, mitä riskejä liittyy Internetin käyt-töön ja kuinka erilaisiin uhkiin tulisi varautua. Turvallisuusajattelun perustana voidaan pitää ideologiaa, joka pohjautuu henkilöstön kouluttamiseen. Inhi-millisen tekijän vaikutusta koneosaston työnkuvaan esitellään erilaisten ske-naarioiden kautta. Tämä havainnollistaa konevalvomon tai -huoneen toimin-taa sekä tilannetietoutta, ja demonstroi kuinka konehenkilöstö toimii erilais-ten tilanteiden aikana. Kyberturvallisuudelle on joitakin määräyksiä laivaym-päristöön, mitkä muodostuvat Kansainvälisen merenkulkujärjestön määräyk-sistä ja luokituslaitosten ohjeista. Tutkimuksen ajankohtaisuus nostetaan esille, jonka seurauksena voidaan esittää johtopäätöksiä tämän hetken kyberturvallisuustaidoista. Aluksen ko-neosaston näkökulmasta voidaan todeta, että suurimmat haasteet liittyvät haittaohjelmiin ja viruksiin, jotka voivat uhata aluksen tietojärjestelmiä. Ky-berturvallisuuskoulutuksien niukkuus herättää myös kysymyksiä, sillä niitä ei järjestetä säännöllisesti. Lisäksi suurin osa kyberturvallisuustaidoista on si-dottu varustamoiden IT-tukeen, jolloin apu on harvoin fyysisesti laivalla.
Pro gradu –tutkielmassani paneudun Michael Almereydan elokuvaan Hamlet (2000), joka on modernisoitu versio Shakespearen vanhasta, samannimisestä näytelmästä. Vanhan näytelmän muuntaminen nykyaikaiseksi elokuvaksi on monimutkainen prosessi, ja tässä tutkielmassa keskitynkin tutkimaan elokuvaksi sovittamisen prosessia paitsi yleisellä tasolla, mutta erityisesti tarkastelen Almereydan tapaa tulkita vanhaa tekstiä modernissa konstekstissa, ja toisaalta myös hänen tulkintaansa modernista ajasta vanhan tekstin kautta. Kuvauspaikat, näyttelijävalinnat, intertekstuaalisuus sekä ennen kaikkea omat mielikuvamme alkuperäistekstistä vaikuttavat tulkintaamme elokuvasovituksista, ja näiden seikkojen tarkastelu muodostaakin oleellisen osan tutkielmaani. Aluksi käyn läpi adaptaation teoriaa sekä sen historiaa, ts. esittelen eri näkökulmia kirjallisuuden sovittamisesta elokuvaksi, sekä sen teorian asemaa akateemisessa tutkimuksessa. Kautta aikojen elokuva-adaptaatioita on pidetty alempiarvoisina kirjallisuuteen nähden, joten esittelen myös mahdollisia syitä niihin ennakkoluuloihin joita elokuvaversiot kohtaavat. Käsittelen myös “uskollisuuden” tarpeellisuutta elokuva-adaptaatiosta puhuttaessa (ts. kuinka uskollinen filmatisointi on alkuperäistekstille). Uskollisuuteen ja alkuperäisyyteen liittyy läheisesti myös Jean Baudrillard’n ajatus Simulacrasta, eli näkemys siitä miten taide itse asiassa onkin vain vanhan toistoa uudessa kontekstissa. Ennen varsinaista analyysiä Almereydan elokuvasta esittelen pikaisesti myös muutaman vaihtoehtoisen filmatisoinnin Hamletista, mm. Franco Zeffirellin sekä Laurence Olivierin sovitukset näytelmästä. Almereydan elokuvassa keskeiseksi kysymykseksi nousee juuri sen moderni ympäristö, jossa roolihahmot kuitenkin puhuvat vanhaa Shakespearen englantia: miksi siis sijoittaa vanha näytelmä vuoden 2000 New Yorkiin, ja toisaalta, miksi keskustella nykyaikaisista ilmiöistä vanhan näytelmän kautta? Teemat Almereydan sovituksessa ovatkin melko universaaleja: autenttisuuden ja totuuden etsintä, kuten myös ihmisten keskinäisten suhteiden vaikeus ja oman itsensä löytäminen ovat läsnä sekä alkuperäisessä näytelmässä että Almereydan elokuvassa. Shakespearen teemoista erityisesti myös kaiken kattava valvonta ja vakoilu ovat saaneet korostetun roolin elokuvassa. Almereydan elokuvaa rytmittääkin ylenpalttisen läsnäoleva ja kahlitseva teknologia, joka osaltaan lamauttaa henkilöhahmojen kyvyn toimia keskenään. Vaikka kokonaisvaltaisesti elokuvan teemat ovatkin yleispäteviä, myös vuosituhannen vaihteen poliittiset ja kulttuurilliset teemat ovat luonnollisesti läsnä Almereydan elokuvassa; mm. massatuotano ja korporatismi saavat osakseen kritiikkiä. Tutkielmassani pyrin siis tuomaan esiin sitä poliittista ja kulttuurillista taustaa jossa Almereydan Hamlet on syntynyt, mutta korostan myös Shakespearen roolia alkuperäistekstinä. Avainsanat: Almereyda, Baudrillard, elokuva-adaptaatio, Hamlet, Shakespeare, simulacra.
Pilareille korotettu rakentaminen on ollut ihmisille luontainen tapa sopeutua elämään erilaisissa ympäristöissä jo vuosituhansien ajan. Kyseistä rakennustapaa on sovellettu ilmaston luomien haasteiden ja ulkopuolisten vaarojen asettamien raamien sisällä jo ennen oppineita arkkitehteja. Typologia ei kuitenkaan ole jäänyt historiaan vaan se on kulkeutunut mukanamme nykyhetkeen saakka. Pienestä mittakaavasta on siirrytty suurempaan, mutta yhä sama rakennustapa auttaa ihmisiä ratkomaan ympäristömme aiheuttamia haasteita. Tutkielman lähtökohtana on etsiä syitä, miksi pilareille korotettua rakennustapaa on päädytty hyödyntämään. Tavoitteena on ymmärtää, miksi typologia on levittäytynyt niin laajalle, ja mitä hyötyjä sillä voidaan saavuttaa. Tutkielma toteutettiin tutustumalla viiden kohteen kautta pilareilla korotettuun rakennustapaan. Valituista kohteista jokainen toi erilaisen maantieteellisen sijaintinsa vuoksi tutkimukseen uutta näkemystä laajentaen tutkimustulosta. Lisäksi tutkielmassa syvennyttiin kohteiden ainutlaatuisiin paikka- ja kulttuurisidonnaisiin piirteisiin. Näiden kautta huomattiin tapoja, joilla ihmiset ovat muovanneet pilareille korotettua rakennetta vastaamaan tarpeitaan. Tutkielmassa todettiin lopulta lukuisia syitä, joiden takia rakennuksia on päädytty korottamaan pilareille. Syyt osoittautuivat suurelta osin ympäristöllisiksi esimerkiksi myrskyiksi tai haastaviksi maastoiksi. Tuloksissa havaittiin myös inhimillisiä syitä kuten paikkaan kuulumattomuus, ympäristön vaaliminen ja arjesta nauttiminen. Merkittävämmäksi havainnoksi todettiin kuitenkin rakennustypologiasta oppiminen tulevaisuuden suunnittelussa sekä havainto siitä, miten ihminen on onnistunut sopeutumaan rakennustypologian avulla mitä haastavimpiin ympäristöihin.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa Joutsan sairaalan hoitohenkilöstölle mallipohja hoitotyön yhteenvedon laadinnan tueksi. Tarve ilmeni Keski- Suomen seututerveyskeskuksen 2016 keväällä tekemässä kirjaamisen auditoinnissa. Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää hoitotyön yhteenvedon laadintaa yhtenäisemmäksi rakenteisen kirjaamisen mukaisesti sekä parantaa hoidon jatkuvuutta. Ennen mallipohjien laadintaa hoitohenkilöstölle teetettiin kysely, jolla selvitettiin, mitkä ongelmat nousivat esille hoitotyön yhteenvedon laadinnassa, ja mitä hoitohenkilöstö koki tarvitsevansa hoitotyön yhteenvedon laadinnan tueksi. Myös kyselyn tuloksista nousi selkeästi esille mallipohjan tarve. Mallipohjia tuli 2 kappaletta, joista toinen avasi sisältöjä, mitä yhteenvedon eri osioihin tulisi kirjata. Toinen mallipohja toimi esimerkki-yhteenvetona, johon laadittiin kuvitteellinen potilaan yhteenveto. Mallipohjat jaettiin heinäkuussa osastokokouksessa, ja mallit otettiin käyttöön välittömästi. Mallipohjia käytettiin 4 kuukautta ennen palautekyselyn laatimista. Palautekyselyn tarkoituksena oli selvittää, olivatko mallipohjat hyödyllisiä hoitotyön yhteenvedon laadinnassa, ja tarvittiinko niihin muutoksia. Mallipohjien palautekyselystä nousi selkeästi esille niiden tarpeellisuus. Jatkokehityksenä voitaisiin tutkia myös mitä jatkohoitolaitosten näkökulmasta vaadittaisiin yhteenvetojen sisältöön. Mallipohja on vakiinnutettu hoitotyön käytäntöön yksikössä.
Lasten osallisuus on ollut varhaiskasvatuksessa ajankohtainen aihe ja tutkimuksen kohde jo viimeiset kymmenen vuotta, mutta sitä ei ole aiemmin juuri huomioitu varhaisiän musiikin-opetuksessa. Syksyllä 2018 käyttöön otettu uusi taiteen perusopetuksen opetussuunni-telma korostaa myös osallisuutta. Osallisuus tarkoittaa, että lapsi tulee kuulluksi ja hänellä on mahdollisuus vaikuttaa toimin-taympäristössään. Lapsilähtöisyydessä korostetaan jokaisen lapsen yksilöllisiä mielenkiin-nonkohteita, kun taas osallisuuteen liittyy erityisesti yhteisöllisyys ja ryhmässä toimiminen. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millaisia osallisuutta mahdollistavia menetelmiä varhaisiän musiikinopetuksessa voidaan käyttää. Lisäksi arvioitiin, kuinka kyseiset menetel-mät toimivat varhaisiän musiikkikasvatuksen kontekstissa. Tutkimus toteutettiin jyväskyläläisessä musiikkileikkikouluryhmässä kokeilemalla erilaisia osallisuutta mahdollistavia menetelmiä lasten kanssa viiden eri kokoontumiskerran aikana. Kokoontumiskerrat videoitiin, ja videoiden avulla analysoitiin, miten ja minkälaisissa toi-minnoissa lasten osallisuus toteutui. Tutkimuksen mukaan osallisuus toteutui parhaiten yhdessä tehdyn suunnitelman ja yhtei-sen leikin ja mielikuvituksen kautta. Luovien leikkien kautta lapset saivat tuoda esille omia ideoitaan, mutta leikeissä myös nousivat esille ensimmäisellä kerralla tehdyn suunnitelman aiheet. Muita osallisuutta mahdollistavia menetelmiä, joita tutkimuksessa käytettiin, olivat sadutus ja säveltäminen. Osallisuutta toteutui myös lasten spontaanien ideoiden huomioi-misessa, mikä vaatii aikuiselta tarkkaa lasten kuuntelemista ja havainnointia.
Nuorten syrjäytyminen on lisääntynyt. Se on aiheuttanut keskustelua valtakunnallisesti eri ministeriöiden välillä. Syrjäytyneiksi luokitellaan sellaiset nuoret, joilla ei ole peruskoulun jälkeen muuta koulutusta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää nuorten syrjäytymiselle tunnistavia ja ehkäiseviä tekijöitä. Tavoitteena on lisätä hoitohenkilöstön tietoa nuorten syrjäytymisen tunnistamisesta ja ehkäisemisestä. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Alkuperäistutkimuksien (n=8) tuloksista haettiin vastauksia tutkimusongelmiin. Tutkimustulokset analysoitiin sisällönanalyysilla. Tuloksissa selvisi, että vanhempien koulutustasolla on vaikutusta syrjäytymisen syntyyn. Myös pojat ovat suuremmassa vaarassa syrjäytyä kuin tytöt. Kouluviihtyvyydellä todettiin olevan yhteyttä syrjäytymiseen. Tulosten mukaan sosiaalisia siteitä tulisi vahvistaa syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Kodin ja koulun välistä yhteistyötä tulisi lisätä. Moniammatillinen yhteistyö on tärkeää syrjäytymisvaaran uhatessa. Tulokset ovat saatavilla Turun ammattikorkeakoulun Salon toimipisteen ja Salon terveyskeskuksen ylläpitämällä Hoitonetti-verkkosivustolla. Nuorelle tulisi antaa enemmän päätösvaltaa valinnaisaineista ja uravalinnassa. Kouluterveydenhoitajan tulisi olla useammin saatavilla ja vastaanotolle pääsemisen tulisi olla helpompaa. Vanhempien aika tulee jakaa tasapuolisesti sisaruksille. Yhteiskunnan resursseja tulisi lisätä. Maahanmuuttajia tulisi kohdella avoimemmin, jotta sopeutuminen Suomen tapoihin ja kulttuuriin helpottuisi. Yhteiskunnan tulisi tukea nuorten liikunnan harrastamista, jolloin mahdollistettaisiin kaikkien nuorten liikuntaharrastukset. Sosiaalinen media ei saisi haitata nuoren normaalia kehitystä.
Opinnäytetyömme on tehty tilaustyönä yksityiselle Kätilötalo nimiselle yritykselle. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisena hoitomenetelmänä raskauspahoinvoinnista kärsivä nainen pitää akupunktiota, sekä saako hän helpotusta pahoinvointioireisiin. Kysymyksenasettelumme oli: 1) Miten raskaana oleva nainen kokee akupunktion lievittävän raskauspahoinvoinnin fyysisiä oireita? 2) Miten akupunktio lievittää kärsimystä raskauspahoinvoinnista kärsivillä naisilla? Tutkimuksessa olemme tarkastelleet keskeisiä käsitteitä, kuten raskauspahoinvointia, hyperemesis gravidarumia, akupunktiota sekä esitelleet eri akupunktiopisteitä. Tutkimuksemme teoreettinen viitekehys on Katie Erikssonin teoria kärsimyksen lievittämisestä. Tutkimus on kvalitatiivinen haastattelututkimus. Meillä oli neljä haastateltavaa, jotka olivat kaikki Kätilötalon asiakkaita. Haastateltavat kärsivät joko raskauspahoinvoinnista tai hyperemesiksestä, jotka toimeksiantajamme oli satunnaisesti valinnut. Tiedonkeruumenetelmä on teemahaastattelu. Eettisen näkökulman perusteella haastateltavien eheys ja itsemääräämisoikeus otettiin huomioon tutkimuksen aikana. Haastattelut nauhoitettiin sekä materiaali analysoitiin deduktiivisella sisällönanalyysillä. Materiaali väri koodattiin kysymysten mukaan, minkä jälkeen sisältö jaoteltiin luokkiin ja alaryhmiin. Tutkimuksen tulos on hajanainen, eikä selkeää vastausta ole. Akupunktiolla on positiivinen vaikutus, ei vaikutusta tai muuta vaikutusta. Haastatelta vien odotukset sekä kokemukset vaikuttivat lopputulokseen. Vaikka akupunktio ei lievit tänyt kaikkien pahoinvointia, niin kaikki haastateltavat olivat yksimielisiä siitä, että aku punktio lievitti kärsimystä. Akupunktio lievitti muita oireita, kuten voimattomuutta ja väsymystä. Tuki, läsnäolo ja kohtaaminen oli haastateltaville tärkeää, ja he kokivat, että hoito Kätilötalolla oli kokonaisvaltaista. Keskustelu hoitajan kanssa lievitti haastatelta- vien kärsimystä. Tutkimuksen tulokset heijastuvat teoreettisessa viitekehyksessä.
Mediakasvatus ei ole vain uusien, teknologisten laitteiden hyödyntämistä päiväkodeissa. Mediakasvatus on lapsen tutustuttamista median monipuoliseen maailmaan turvallisessa ympäristössä aikuisen läsnä ollessa. Eri medioiden pohdiskelu ja tarkastelu yhdessä lasten kanssa on avainasemassa mediakasvatuksessa. Opinnäytetyömme käsittelee mediakasvatusta lastentarhanopettajien näkökulmasta. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää Helsingin kaupungin alueen lastentarhanopettajien mielipiteitä ja kokemuksia 4-6 –vuotiaiden lasten kanssa tehtävästä mediakasvatuksesta. Tarkoituksena oli saada selville, millaisia menetelmiä ja työtapoja lastentarhanopettajat käyttävät mediakasvatusta toteuttaessaan, mitkä syyt mahdollisesti sen estävät ja kokevatko he tarvetta lisäkoulutukseen mediakasvatuksen saralta. Opinnäytetyössämme yhdistämme kvantitatiivista ja kvalitatiivista lähestymistapaa. Sen aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, joka lähetettiin kunnallisille päiväkodeille Helsingissä. Kyselylomake oli puolistrukturoitu, eli se sisälsi niin avoimia kuin suljettujakin kysymyksiä. Vastauksia koottiin yhteen Excel- ohjelman avulla. Avoimia vastauksia käsiteltiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tuloksissa selvisi, että kyselyyn vastanneet lastentarhanopettajat kokevat mediakasvatuksen melko vieraaksi aihealueeksi. Mediakasvatuksen välineistönä kuvat ja kirjat ovat suositumpia kuin esimerkiksi uudet sähköiset välineet. Suurimpina esteinä mediakasvatuksen järjestämiselle koettiin tiedonpuute ja oma asennoituminen. Suuri osa kyselyyn vastanneista lastentarhanopettajista ajattelivat lisäkoulutukselle mediakasvatuksesta olevan tarvetta. Tulosten perusteella voidaan todeta, että lastentarhanopettajien kokemuksiin pohjautuen mediakasvatusta voitaisiin järjestää nykyistä enemmän. Konkreettisille menetelmille ja ideoille olisi työkentällä tarvetta.
Opinnäytetyön aiheena oli Wallac Oy:n levyvalmistuksessa tuotettavien vasta-aineella pinnoitettujen Anti-hTHS mikrotiitterilevyjen tuotantoprosessien optimointi. Mikrotiitterilevyt ovat TSH- määritykseen käytettäviä kuoppalevyjä. Optimoinnin tavoitteena oli saada tuotantoprosesseja kehitettyä niin, että tuotantokapasiteetti nousee määrällisesti sekä nykyinen käytettävissä oleva laitteisto olisi hyödynnetty mahdollisimman tehokkaasti. Projektissa oli mukana kaksi eri tuotetta, joiden valmistusprosesseja optimoitiin eri tavoin. Näin ollen opinnäytetyö jaettiin tuotekohtaisesti kahteen eri osaan. Opinnäytetyön ensimmäisessä osassa optimointi oli osa isompaa validointikokonaisuutta, jossa Anti-hTSH mikrotiitterilevyn tuotantoprosessin eräkokoa haluttiin kasvattaa. Eräkoon kasvatuksen merkittävin muuttuva prosessiparametri oli pidentynyt tuotannon läpimenoaika. Tällöin myös prosessiin käytettävän vasta-aine liuoksen on säilyttävä pidempään käyttökelpoisena. Opinnäytetyössä karakterisoitiin liuoksen säilyvyys pidentyneessä prosessissa. Karakterisontia varten valmistettiin normaalia pienempi testierä, jonka valmistukseen käytettäviä liuoksia seisotettiin ennen prosessin aloittamista. Valmistuneille levyille tehtiin laadunvalvontatestaukset, joiden tuloksista pääteltiin, ettei liuoksen säilymistä homogeenisena voida luotettavasti osoittaa. Levyjen tuotantoprosessin eräkoko tulee joko jättää kasvattamatta tai karakterisointia tulee jatkaa lisätestauksilla. Opinnäytetyön toisessa osassa mahdollistettiin Anti- hTHS mikrotiitterilevyjen tuotantoprosessi rinnakkaisella tuotantolinjalla. Tuotantotilassa sijaitsevat kaksi tuotantolinjaa ovat samankaltaisia keskenään, jolloin rinnakkaisen tuotantolinjan soveltuvuutta levyjen valmistukseen tarkasteltiin riskiarviona. Riskiarvion perusteella todettiin tuotantolinjan soveltuvan Anti-hTHS mikrotiitterilevyjen valmistukseen ja tuotanto saatiin mahdollistettua rinnakkaiselle linjalle.Objective of this thesis was to optimize the manufacturing processes of two antibody-coated AntihTHS microtiter plates produced in Coated Plate Manufacturing at Wallac Oy. These microtiter plates are used for TSH assays. The aim of the optimization was to develop the manufacturing processes so that the manufacturing capacity would increase in quantity and the currently available equipment would be utilized as efficiently as possible. The project involved two different products, the manufacturing processes of which were optimized in different ways. Correspondingly, the thesis was divided into two different parts, and each product is discussed separately. In the first part of the thesis project, the optimization was a part of a larger validation project, in which the batch size of the Anti-hTSH microtiter plate manufacturing process was to be increased. The most significant variable process parameter in batch size growth was the extended production lead time. With increased lead time, the antibody solution used in the process must also remain usable for a longer period. The preservation of the solution in an extended process was characterized in the thesis. For characterization, a smaller than normal test batch was prepared. The solutions used for plate manufacturing were allowed to age before starting the process, and the finished plates were subjected to quality control tests. From the results it was concluded that the homogeneity of the solution could not be reliably ensured. The batch size of the manufacturing process should either not be increased or the characterization should be continued with further testing.
Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan sairaanhoidossa teknologian käyttö on yleistynyt ja yleistymässä edelleen. Sairaanhoitajilta teknologian käyttö vaatii laitteiden oikeaoppisen valmistelun, huoltamisen ja käytön, jotta laitteella annettava hoito olisi tarkoituksenmukaista ja turvallista. Opinnäytetyö on tehty Centria-ammattikorkeakoulun lopputyönä. Toimeksiantajana ja työelämän kontaktinamme on toiminut Keski-pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soiten las- tensairaala (SOITE). Opinnäytetyömme on laadultaan tuotekehittelyprojekti. Opinnäytetyön tar- koituksena on ollut luoda yhteistyössä lastensairaalan kanssa heille uusi laiteajokortti noninvasii- visista hengitystukilaitteista. Tavoitteena on laiteajokortin avulla varmistaa hoitajien riittävä ja tur- vallinen laiteosaaminen sekä samalla helpottaa uusien työntekijöiden työhön perehdytystä. Työmme kirjallisen osuuden teoreettisen lähtökohdat ovat hengitysvajauksesta kärsivän lapsen hoi- totyö, hengitystä tukevien laitteiden laiteajokortti, teknologia hoitotyössä sekä hengitystä tukevat laitteet. Tietoa näistä olemme hakeneet useista luotettavista tietokannoista ja noudattaneet eettisiä periaatteita. Tuotekehittelyprojektimme vaiheet ovat koostuneet kehittämistarpeen tunnistamisesta, ideoinnista, suunnitelmasta, toteutuksesta ja tuotteen viimeistelystä. Projektimme on aloitettu jo syksyllä 2017 aiheen valikoiduttua. Ideointivaiheemme oli suhteellisen pitkä, ja varsinaista työtä aloitimme kir- joittamaan n. vuoden kuluttua projektin aloituksesta. Työn kirjallinen osuus on valmistunut suun- nitellusti ja tiiviissä yhteistyössä ohjaavan opettajan ja työelämän kontaktin kanssa. Lopulliseen laiteajokorttiin jaoimme vaiheet hoidon aloitukseen, hoidon aikaiseen vaiheeseen, hoidon lopetukseen sekä ongelmatilanteisiin. Näiden sisällä on jokaiseen vaiheeseen liittyviä toimintoja. Kortin suorittajan tulee ensiksi nähdä laitteen käyttö ja osoittaa oma osaaminen, ja minkä jäl- keen hän saa suoritusmerkinnän hyväksyjältä allekirjoituksella. Jatkotutkimusehdotuksina esitämme tehtävän tutkimus kehittämämme laiteajokortin hyödyllisyydestä. Kannustamme myös luo- maan muista lastensairaalassa käytössä olevista teknologisista hoitolaitteista uusia laiteajokortteja.
Opinnäytetyön tarkoitus oli määritellä lääkkeettömien hoitomuotojen vaikutuksia masennusta sairastavilla potilailla luotettavien tutkimusten perusteella. Tavoitteena oli tutustua erilaisiin lääkkeettömän hoidon interventioihin ja arvioida niiden toimivuutta masennuksen hoidossa. Opinnäytetyö toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, johon valittiin 11 hoito- tai lääketieteellistä tutkimusta. Aineisto kerättiin sähköisistä tietokannoista: PubMed, Medic ja Cinahl. Tutkimukset analysoitiin ohjaavien tutkimuskysymysten mukaisesti. Tutkimuskysymyksiksi valittiin: 1. Millaisia erilaisia lääkkeettömiä interventioita masennuksen hoidossa käytetään? 2. Onko lääkkeettömillä hoitomuodoilla vaikutusta masennuksen hoidossa? Kaikilla opinnäytetyöhön valituilla lääkkeettömillä hoitomuodoilla oli positiivisia vaikutuksia masennuksen hoidossa. Toiset niistä soveltuivat paremmin masennuksen ennaltaehkäisyyn ja relapsien estoon, kun taas toisilla voitiin helpottaa masennuksen akuuttivaiheessa ilmeneviä oireita. Masennuksen hoito keskittyy Suomessa pääasiassa lääkkeellisiin interventioihin, vaikka niillä saattaa olla suuriakin haittavaikutuksia. Lääkkeettömistä hoitomuodoista on paljon ennakkokäsityksiä, eikä niitä osata välttämättä pyytää taikka suositella. Lääkkeettömiä hoitomuotoja tulisi ottaa enemmän käyttöön masennuksen hoidossa. Terapia on perinteinen ja hyväksi todettu interventiomuoto, mutta myös vähemmän tunnetuilla innovatiivisilla interventioilla on merkittävä vaikutus masennuksen hoidossa. Useita erilaisia lääkkeettömiä hoitomuotoja kokoavia katsauksia on tehty Suomessa vähän ja lisää tutkimusta aiheesta tarvittaisiin.
TIIVISTELMÄ Salminen, Teemu, Seppä, Laura ja Uitto, Sanna. Asiakaslähtöisyys Porin Seudun Sydänyhdistys ry:ssä jäsenten kokemana. Pori. Kevät 2010. 61 sivua, 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Länsi, Porin yksikkö. Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK). Tässä opinnäytetyössä tutkittiin, miten asiakaslähtöisyys toteutuu Porin Seudun Sydänyhdistys ry:ssä jäsenten kokemana. Tutkijat tekivät asiakaspalautekyselyn, jonka avulla selvitettiin Porin Seudun Sydänyhdistys ry:n jäsenten mielipiteitä asiakaslähtöisestä toiminnasta. Tutkimuksen kautta Porin Seudun Sydänyhdistys ry saa arvokasta tietoa kehittääkseen toimintaansa asiakaslähtöisemmäksi. Tutkimuksessa käytettiin kvantitatiivista tutkimusotetta. Kohderyhmäksi valittiin Porin Seudun Sydänyhdistys ry:n jäsenet, jotka tavoitettiin tammikuun 2010 aikana yhdistyksen järjestämissä tukitoimissa. Kyselylomakkeita jaettiin yhteensä 88:lle Porin Seudun Sydänyhdistys ry:n tukitoimiin osallistuneille jäsenille tammikuun 2010 aikana. Jaetuista kyselylomakkeista palautui 68 kappaletta, joista 64 kappaletta hyväksyttiin mukaan tutkimukseen. Kyselylomakkeiden vastausprosentiksi saatiin 72,7 prosenttia. Tutkimusaineisto kerättiin strukturoiduilla kyselylomakkeilla. Vastaukset analysoitiin tilasto- ja taulukko-ohjelmien avulla. Tutkimustuloksista ilmenee, että Porin Seudun Sydänyhdistys ry:n jäsenet ovat tyytyväisiä yhdistyksen järjestämään toimintaan. Tulosten perusteella yhdistyksen toiminta on asiakaslähtöistä, vaikka siitä löytyykin kehitettävää. Yhdistyksen tulisi rohkaista jäseniään tuomaan mielipiteensä julki, jotta toimintaa voitaisiin kehittää entisestään jäsenten toiveiden mukaiseksi. Yhdistyksen toimihenkilöiden lisäkoulutukseen koettiin tarvetta. Luottamus toimihenkilöiden ja jäsenten välillä todettiin hyväksi.
Nivelrikko on yleisin nivelsairaus niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Eniten nivelrikkoa esiintyy lonkka- ja polvinivelissä ja edetessään se heikentää merkittävästi toimintakykyä. Yleisimmät oireet ovat kipu ja jäykkyys. Alaraajojen suurissa nivelissä nämä oireet vaikeuttavat liikkeelle lähtöä ja liikkumista. Sairauteen ei ole parantavaa hoitoa, mutta säännöllisellä liikunta- ja liikeharjoittelulla voidaan lievittää oireita sekä ylläpitää toimintakykyä. Venyttely- ja liikkuvuusharjoittelu lihaskuntoharjoittelun ohella on tärkeä osa nivelrikon itsehoitoa. Opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa tietoa lonkka- ja polvinivelrikkoisten asiakkaiden venyttely- ja liikkuvuusharjoittelusta osana nivelrikon hoitoa ja toimintakyvyn edistämistä. Tavoitteena on luoda uudenlaisia nivelrikon omahoitoa tukevia ohjeistuksia liikkuvuutta edistävään harjoitteluun kotioloissa. Opinnäytetyön tehtävänä on tuottaa lonkka- ja polvinivelrikkoisille suunniteltuja video-ohjeistuksia venyttely- ja liikkuvuusharjoittelusta. Tämä toiminnallinen opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Laurea-ammattikorkeakoulun ja Suomen Nivelyhdistys ry:n kanssa. Nivelyhdistyksen toiveena oli saada verkkosivuilleen videomateriaalia harjoitteluohjeista, joita sivuilla ei vielä ollut. Tästä muodostui aihe opinnäytetyölle. Tuotoksena opinnäytetyöstä valmistui 10 lonkka- ja polvinivelrikkoisten itsehoitoon tarkoitettua venyttely- ja liikkuvuusharjoitevideota. Videoiden suunnittelu ja toteutusprosessi on kuvattu työssä. Videoiden arviointi tapahtui keräämällä palautetta lonkka- ja polvinivelrikkoisten testiryhmällä. Testiryhmä harjoitteli kaksi viikkoa videoiden ohjeiden mukaisesti kirjoittaen palautelomakkeelle omia kokemuksia ja arvioita tuotoksista. Lisäksi palautetta pyydettiin opinnäytetyötä ohjaavilta opettajilta sekä Nivelyhdistyksen edustajilta. Saadun palautteen perusteella arvioitiin, kuinka hyvin valmis tuote täyttää hyvälle terveysaineistolle asetetut laatukriteerit. Palautteiden perusteella videotuotokset olivat pääosin onnistuneita. Videoista saatiin pieniä kehitysehdotuksia, jotka huomioitiin lopullisissa versioissa. Asiasanat: lonkka- ja polvinivelrikko, liikkuvuusharjoittelu, venyttely, fysioterapeuttinen ohjaus, sähköiset ohjausmenetelmät, etäkuntoutus
Muistisairaudet ovat ajankohtainen kansanterveydellinen ja -taloudellinen haaste. Muistisairauksien yleistyminen väestön ikääntyessä yhdessä ikä- ja palvelurakenteen muutoksen kanssa tekee muisti- ja ikäystävällisen suunnittelun kehittämisestä yhä keskeisempää. Muistisairaudet muuttavat aistikokemusta, mikä tekee aistien huomioimisesta olennaista muistiystävällisen ympäristön suunnittelussa. Ääniympäristö on yksi asumisen kehittämiskohteista. Esteetön kuunteluympäristö ja hyvä akustiikka tukevat muistisairaan henkilön jokapäiväistä elämää ja itsenäistä toimintaa. Tämä diplomityö tarkastelee muistisairaiden asumista ja hyvinvointia tukevan ääniympäristön suunnittelua. Opinnäyte on tehty osana SOTERA:n (Sosiaali- ja terveysalan rakentamisen tutkimus-ryhmä) MonIA-projektia (Monimuotoista integroitua asumista muistisairaille), jossa suunnitellaan ja tutkitaan uusia ja joustavia asumisratkaisuja kotona asumisen ja tehostetun palveluasumisen väliin. Tutkimuksen päätavoite oli kehittää olemassa olevin tietojen perusteella ohjeita muistisairaiden asumista ja hyvinvointia tukevan ääniympäristön toteuttamiseksi. Muita tutkimuksellisia päämääriä olivat tuoda ihmislähtöisempää näkökulmaa akustiseen suunnitteluun, huomioida asuinympäristön rooli osana hoitoa sekä tunnistaa muistisairaille suunnatun ympäristön erikoispiirteitä ja tarpeita muistiystävällisen ympäristön kehittämiseksi. Tutkimuksen teoriataustaa ja aineistokeruuta haettiin kirjallisuuskatsauksella. Aiheen monialaisuudesta johtuen kirjallisuuskatsaus käsitti tutkimusartikkeleita, raportteja ja kirjallisuutta useilta aloilta, mukaan lukien ympäristöpsykologia, arkkitehtuuri, akustinen suunnittelu ja neurotieteet. Diplomityö jakautuu tutkimus- ja suunnitteluosaan. Työ alkaa muistiystävällisen ääniympäristön ongelmien tutkimisella ja etenee analyysiluvun kappaleissa sen suunnittelussa huomioitaviin tekijöihin. Suunnitteluosassa tutkimusosan tietoa sovelletaan Helsingissä sijaitsevaan Laajasalon palvelutalon ääni- ja aistiympäristön kehittämisehdotukseen. Tutkimuksen perusteella asuinympäristöä voidaan muokata muistiystävällisemmäksi äänisuunnittelun keinoin. Työstä nousi esille ääniympäristön roolin tärkeys muistisairaan henkilön asuinympäristössä sekä sen moninaiset terveysvaikutukset. Tutkimuksen pohjalta kehitettiin muistiystävällisen ääniympäristön suunnittelun ohjetaulukko, joka perustuu tilatyyppeihin, sekä muistisairaille henkilöille olennaisiin ääniympäristön tekijöihin. Pääteemoiksi ääniympäristön suunnittelussa nousivat muistisairaiden henkilöiden osalta: yksilöllisyys, yhteisöllisyys, palauttavuus, turvallisuus, ja viihtyisyys. Lisäksi suunnitteluosuudessa tuodaan esille käytännön ratkaisuja, joilla kehittää olemassa olevien ja uusien rakennusten ääniympäristöjä.
Diplomityössä selvitettiin maaliteollisuuden keinoja parantaa ympäristötehokkuuttaan. Tapaustutkimuksessa tutkittiin maalinvalmistaja Teknos Oy:n tuotantolaitosten toimintaa sekä etsittiin uusia, ympäristöä säästäviä raaka-aine lähteitä maaleille. Tutkimustyö suoritettiin muun muassa kirjallisuusselvityksenä, sekä laitosvierailujen ja haastattelujen muodossa. Kirjallisuustyön ja haastattelujen pohjalta tiettyihin yrityksiin otettiin yhteyttä; yritykseen joka prosessoi kierrätyslasia, cleantech-alan yhtiöön joka valmistaa tuotteita lentotuhkasta lähinnä betoniteollisuuden käyttöön, eristeiden valmistajaan, sekä yrityksiin kaivos-, puunjalostus-, petrokemian ja kemian teollisuuden aloilta. Yritykset toimittivat näytteitä tuotantoprosessiensa sivuvirroista, joiden soveltuvuutta maalien raakaaineiksi analysoitiin tässä työssä. Muitakin keinoja maalituotannon ympäristötehokkuuden parantamiseksi tutkittiin. Näitä ovat muun muassa energia- ja materiaalitehokkuuden parantaminen, kestävän jätehuolto- ja kierrätyssysteemin kehittäminen, maalien uudelleenvalmistus, sekä uudet liiketoiminta-mallit, kuten kemikaalien leasing. Myös maaliteollisuuden tulevaisuuden kehitystä pohdittiin työssä hypoteettisesti. Tässä työssä tutkittiin muun muassa pasutteen eli rautaoksidin käyttöä punaisena pigmenttinä sekä kasakipsin käyttöä täyteaineena. Kyseisten sivuvirtojen jatkokehittäminen maalien raaka-aineiksi vaatii vielä huomattavaa tutkimusta ja työtä, mutta näiden lisäksi tutkitun kierrätyslasijauheen (5μm) potentiaali maalin täyteaineena pystyttiin työssä varmentamaan. Maalien raaka-aineiden kriteerit ovat korkeita eikä niistä, kuten tasalaatuisuudesta, pystytä tinkimään edes sekundäärisiä raaka-aineita käytettäessä.
Rakennuksen käyttöönotto on asiakkaiden silmissä osoittautunut rakennushankkeen huonoiten hoidetuimmaksi osa-alueeksi. Keskeisin ongelma käyttöönotossa on se, että keskityttäessä teknisesti virheettömään luovutukseen käyttäjien ohjeistus ja käyttöönotossa kaivattu palveluhenkisyys jäävät vähäisiksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, minkälaisin toimenpitein rakennuksen käyttöönotto on käyttäjille miellyttävämpi ja miten pystytään varmistumaan siitä, että siirtymävaihe rakennusvaiheesta tilojen käyttöön on saumaton. Tutkimuksen pohjalta laaditaan käyttöönoton toimintaohje. Tutkimuksen alussa tarkastellaan kirjallisuuden tarjoamia käyttöönoton toimintaohjeita. Lisäksi selvitetään, miten kirjallisuus määrittää rakennuksen laadun ja miten sitä tulisi hankkeessa tavoitella. Kohdeyrityksen nykyiset toimintatavat selvitetään casetutkimuksena. Ensimmäisestä case-kohteesta tehtyjä havaintoja hyödynnetään toisen case-kohteen käyttöönoton läpiviennissä. Käyttöönoton toimintaohje kehitetään kirjallisuudesta ja case-tutkimuksessa tehtyjen havaintojen perusteella. Toimintaohjeen tavoitteena on parantaa asiakkaan huomioonottamista käyttöönotossa sekä varmentaa siirtymävaiheen saumattomuus. Yksi selvimpiä käyttäjän tyytyväisyyteen vaikuttavista tekijöistä on hankkeen viivästyminen suunnitellusta aikataulusta. Muiksi huomattaviksi tekijöiksi tutkimuksessa osoittautuivat epäorganisoitu tiedonkulku sekä käyttäjän vähäinen huomioon ottaminen käyttöönotossa. Käyttöönoton asiakashenkisyys on käyttäjän tyytyväisyyden kannalta tärkeää, sillä palvelun myötä käyttäjälle jää hankkeesta positiivisempi vaikutelma kuin sen puuttuessa, mahdollisista vaikeuksista tai viivästymisistä huolimatta. Käyttäjäystävällisyyden takaamiseksi käyttöönotossa on suoritettava erinaisia käyttäjän tyytyväisyyteen vaikuttavia toimenpiteitä, joko erillisen koordinoijan tai projektiorganisaatiosta valittujen vastuuhenkilöiden toimesta. Yhteydenpito käyttäjään tulee ennen kaikkea selkeästi koordinoida joko rakennuttajan tai pääurakoitsijan puolella toimivalle henkilölle. Selkeä vastuunjako helpottaa käyttäjän asioimista projektiorganisaation kanssa. Tiedonkulun organisoinnin ohella sujuvan ja käyttäjäystävällisen käyttöönoton mahdollistavat toimenpiteet on havainnollistettu käyttöönoton toimintaohjeessa. Toimenpiteistä huomattavia ovat tiedonkulun katkosten ehkäiseminen erillisten havainnollistavien lomakkeiden avulla sekä käyttöönottopalaverien järjestäminen. Erilliset lomakkeet helpottavat käyttäjän toimintaa ja siten lisäävät käyttöönoton palveluominaisuutta. Tällaisia lomakkeita ovat muun muassa vastuuraja- ja yhteystietolomakkeet.