Kaikki aineistot
Lisää
Opinnäytetyön aiheena on kehityskeskustelut. Kehityskeskustelut esitellään pienelle metallialan yritykselle, jossa kehityskeskusteluja ei ole aiemmin käyty. Yrityksen tekemä työ vaatii työntekijöiltä osaamista, tietotaitoa ja luovuutta. Myös opinnäytetyössä keskitytään asiantuntijatyön kehittämiseen. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa yrityksen käyttöön tietoa kehityskeskusteluista ja niiden soveltuvuudesta yritykselle. Jotta kehityskeskustelut voitaisiin aloittaa ja toteuttaa yrityksessä onnistuneesti, selvitetään opinnäytetyön tutkimuksessa niitä erityispiirteitä ja odotuksia, joihin kehityskeskustelujen aloituksessa tulisi kiinnittää huomiota. Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsitellään kehityskeskustelujen historiaa ja tarkoitusta sekä kehityskeskusteluprosessin vaiheita ja käytäntöjä. Myös kehityskeskusteluihin liittyvät tyypilliset haasteet ja ongelmakohdat esitellään. Kehityskeskustelun onnistumisen avaimiksi opinnäytetyössä tarjotaan vuorovaikutusta, dialogia ja ratkaisukeskeistä toimintatapaa. Kehityskeskustelut esitellään opinnäytetyössä yhtenä muutosjohtamisen työkaluna. Yritys on parhaillaan murroksessa, sillä yrityksen pitkäaikainen toimitusjohtaja on siirtynyt osa-aikaeläkkeelle. Samaan aikaan nuori sukupolvi on noussut yrityksessä esimiesasemaan. Myös työntekijöiksi on viime vuosina tullut nuoria osaajia. Opinnäytetyössä käsitellään erityisesti vuosina 1980-1990 syntyneen Y-sukupolven odotuksia työelämälle ja johtamiselle. Y-sukupolven ja sitä seuraavan Z-sukupolven asettamien muutospaineiden voidaan nähdä koskettavan työelämää myös laajemmin. Jaetun johtajuuden ja kumppanuusjohtajuuden avulla muutospaineisiin voidaan yrityksessä vastata. Työntekijät arvostavat työn mielekkyyttä, joustavuutta ja keskustelevaa johtamisotetta. Opinnäytetyön osana on tutkimus, jossa haastatellaan yrityksen kahta esimiestä ja viittä työntekijää. Tutkimuksessa selvitetään minkälaista kokemusta ja tietoa yrityksen henkilöstöllä on kehityskeskusteluista. Esimiehiltä ja työntekijöiltä kysytään mitä asioita kehityskeskusteluissa tulisi käsitellä ja mitkä olisivat yrityksessä hyvät kehityskeskustelukäytänteet. Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisena tutkimuksena. Tiedonhankinnan strategiana käytetään tapaustutkimusta ja tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä teemahaastatteluja. Teemahaastatteluista saatua aineistoa analysoidaan kvalitatiivisen sisällönanalyysin keinoin. Kehityskeskustelut sopisivat yrityksen toimintaan hyvin. Kehityskeskustelujen avulla yrityksessä voitaisiin kehittää työilmapiiriä, viestintää ja palautteen antoa. Oikein toteutetuilla kehityskeskusteluilla esimiesten ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet omaan työhön ja osaamisen kehittämiseen kohenisivat. Kun yritys aloittaa kehityskeskustelut, tulee sen kiinnittää erityistä huomiota kehityskeskustelukoulutuksen tarjoamiseen ja henkilöstön vuorovaikutustaitojen kehittämiseen. Opinnäytetyö on tehty kevään 2015 aikana. Opinnäytetyö on aloitettu helmikuussa. Teemahaastattelut on toteutettu huhtikuussa ja opinnäytetyö on saatettu loppuun toukokuussa.
Vuonna 2007 säädettiin ensimmäisen kerran erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevasta kunnasta eli kriisikunnasta ja sen arviointimenettelystä eli kriisikuntamenettelystä. Valtiovarainministeriö nimeää kunnan kriisikunnaksi, kun peruskunnan talouden tunnuslukujen raja-arvot eli kriisikuntakriteerit ovat täyttyneet. Tämän jälkeen päätetään kriisikuntamenettelyn käynnistämisestä. Tätä kriisikuntamenettelyä käytettiin vuoteen 2016 saakka, kunnes kuntalain uudistuksen yhteydessä se uudistettiin. Kuntalain ja kriisikuntamenettelyn uudistuksen taustalla oli ensisijaisesti kuntien toimintaympäristön muutokset ja Euroopan unionin säännökset, joissa muun muassa edellytettiin julkisen talouden tarkastelua kokonaisuutena. Uudessa kriisikuntamenettelyssä kriisikuntakriteerit katsotaan peruskunnan sijaan painotetusti kuntakonsernin talouden tunnusluvuista. Tämän lisäksi kriisikuntakriteerit kiristyivät alijäämän kattamisvelvollisuuden osalta ja tunnuslukukriteereitä muutettiin hieman. Uutta kriisikuntamenettelyä sovelletaan ensimmäisen kerran vuonna 2017. Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on lisätä ymmärrystä vanhasta ja uudesta kriisikuntamenettelystä, niiden kriisikuntakriteereistä ja näiden perusteella määriteltävistä kriisikunnista. Tutkimuksessa pyrin selvittämään kuinka hyvin vanhan ja uuden kriisikuntamenettelyn kriisikuntakriteerit mittaavat kunnan talouden tilaa ja ovatko ne luotettavia kuvastamaan kriisikuntaa sekä onko uuteen kriisikuntamenettelyyn siirtyminen ollut kokonaisuudessaan hyvä. Tutkimus on luonteeltaan monimenetelmällinen, jossa yhdistyy niin käsitteellisteoreettinen kuin empiirinen tutkimus laadullisesta ja määrällisestä näkökulmasta. Käsitteellisteoreettisessa osuudessa sovitan aikaisempaa kirjallisuutta ja virallislähteitä aiheeseen sekä empiirisessä osuudessa käsittelen kahta tilastoaineistoa ja vertailen niiden toteutumista. Tilastoaineistot muodostuvat Manner-Suomen kunnista, joita vuoden 2017 kuntajaon mukaan on 295. Ensimmäisessä aineistossa tarkastellaan uusien kriisikuntakriteereiden täyttymistä ensimmäisen kerran vuonna 2017 ja toisessa aineistossa, kuinka vanhat kriisikuntakriteerit olisivat täyttyneet sen sijaan. Lopuksi vertailen näiden toteutumia keskenään. Niin uudessa kuin vanhassa kriisikuntamenettelyssä kaikki kriisikuntakriteerit kuvastavat vain kunnan rahaprosessia, jolloin toiminnan tuloksellisuuteen tai toimintaympäristön muutoksiin ei kohdistu mitään mittareita. Näin ollen kriisikuntakriteerit eivät myöskään kerro tarkempaa syytä, miksi kunnan talous ei ole tasapainossa tai miksi kunnan talous muuttuu nopeasti ylijäämäisestä alijäämäiseksi tai toisinpäin. Niin uudet kuin vanhatkaan kriisikuntakriteerit eivät puutu heikkenevään talouteen ajoissa, vaan vasta kun kunta on kriisikunta. Uuden kriisikuntamenettelyn kriisikuntakriteereissä on tehty enimmäkseen hyviä ratkaisuja, mutta huonojakin löytyy. Hyvistä ratkaisuista esimerkiksi kuntakonsernitarkasteluun siirtyminen havaitsi enemmän kriisikuntia kertyneen alijäämän perusteella kuin mitä vanha kriisikuntamenettely olisi havainnut. Tunnuslukukriteereissä kuitenkin löytyi epäkohtia, jotka kyseenalaistavat niiden luotettavuutta kriisikunnan kuvaajana.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on nostaa esiin mielenterveyskuntoutujien kokemuksia. Millaisia kokemuksia kuntoutujilla on kuntoutumiskodin ryhmätoiminnoista, mahdollisuuksista vaikuttaa ryhmätoimintoihin ja niiden kehittämiseen sekä miten ryhmätoiminnat vaikuttavat kuntoutujien arkeen. Aineisto on kerätty puolistrukturoidulla kyselylomakkeella maaliskuussa 2013 Suinulan kuntoutumiskodissa Kangasalla. Kuntoutumiskodin asukkaat ovat aikuisia mielenterveyskuntoutujia ja aineiston keräämishetkellä Suinulassa asuneet 27 kuntoutujaa muodostivat tutkimuksen kohdejoukon. Kyselylomakkeessa oli suljettuja ja avoimia kysymyksiä. Määrällinen aineisto analysoitiin Excel ␣ohjelman Tixel -tilastointilaajennuksella ja laadullinen aineisto jäsennettiin toimijuus -käsitteen avulla ja analysoitiin sisällön analyysia käyttäen. Tulosten mukaan ryhmätoiminnat ja mahdollisuus vaikuttaa niihin ovat kuntoutujille merkityksellisiä monella tavalla. Ryhmätoiminnat luovat arkeen rytmin, niissä tutustutaan toisiin asukkaisiin ja vahvistetaan omia jo olemassa olevia liikunnallisia, itseilmaisullisia ja sosiaalisia taitoja. Ryhmätoiminnoissa saadaan onnistumisen kokemuksia ja ne auttavat pääsemään omiin tavoitteisiin. Tulosten mukaan arjessa ei olisi sisältöä eikä rytmiä ilman ryhmätoimintoja ja psykiatriseen sairaalahoitoon olisi jossakin vaiheessa turvauduttava huonon psyykkisen ja fyysisen voinnin takia. Ohjaajien tapa ohjata ja olla ryhmässä vaikuttaa kuntoutujien mukaan monella tavalla ryhmätoimintoihin ja kokemukseen niistä. Ohjaajat vaikuttavat ryhmiin positiivisesti ja negatiivisesti. He kannustavat ja motivoivat ryhmäläisiä sekä luovat ryhmään turvallisen ilmapiirin. Toisaalta olemalla ankaria ja epäystävällisiä ohjaajat vaikuttavat ryhmään niin, että siellä on ahdistavaa olla, pelottaa ja tulee huono olo. Kokemukset ryhmätoiminnoissa ja ryhmätoiminnoista vaikuttavat kokonaisvaltaisesti kuntoutujan toimijuuteen kuntoutumiskotiympäristössä; siihen mitä kuntoutuja kokee kykenevänsä, osaavansa, haluavansa, voivansa, tuntevansa sekä siihen mitä hänen täytyy tehdä ja mitä tilanne mahdollistaa.
Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten irtaimen esineen kauppaan sovellettavat lait soveltuvat elävän eläimen kauppaan ja millä tavalla erityisesti hevosen erityispiirteet vaikuttavat virhearviointiin ja virheen seuraamuksiin. Hevonen eroaa normaalista elottomasta irtaimesta tavarasta ensinnäkin siinä, että se katsotaan aina käytetyksi tavaraksi, joka ei koskaan ole virheetön. Hevonen on myös aina yksilö, jota ei voi verrata toiseen hevoseen sen virheellisyyden määrittämiseksi. Hevonen eroaa muusta irtaimesta tavarasta siinä, että sille ei ole olemassa mitään yleistä käyttötarkoitusta. Jos kauppasopimuksessa ei ole sovittu siitä käyttötarkoituksesta, johon se ostetaan, ei sen virheellisyyttä voida arvioida senkään perusteella, soveltuuko se ”tavaran yleiseen käyttötarkoitukseen”. Hevoskaupan virheen korjaaminen on mahdollista, kun kyseessä on jokin pieni, helposti korjattava virhe. Usein hevoskaupassa ilmenevät virheet ovat niin olennaisia, että kyseeseen tulee vain kaupan purku. Myös uuden hevosen toimittaminen virheellisen tilalle voi tulla joissain tapauksissa kysymykseen, mutta ostajan ei ole pakko siihen suostua. Irtaimen kauppaan sovellettavat lait eivät ole täysin optimaalisia ajatellen hevoskauppaa ja sen erityispiirteitä. Tämän vuoksi hevoskaupassa nousee erityisen tärkeäksi kirjallisen kauppasopimuksen huolellinen ja yksityiskohtainen laatiminen.
Opinnäytetyö on toiminnallinen ja toimeksiantajana on Lahden ensikoti. Opinnäytetyön tuloksena toteutettiin esite Lahden ensikotijaksoa harkitseville asiakkaille. Esitteen tarkoituksena on antaa ohjeita perheelle liittyen ensikotijaksolle tulemisen käytännön asioihin, mukaan ensikotiin otettaviin varusteisiin, lapsiperheiden palvelujärjestelmään sekä ennakolta vahvistaa lapsen ja vanhempien vuorovaikutussuhdetta. Esite on suunnattu ensikotijaksoa harkitseville ja uusille ensikodin asiakkaille. Esitettä voidaan jakaa ensikotien yhteistyöverkostoissa ja yhteistyökumppanien toimesta. Esite pyrittiin tekemään mahdollisimman informoivaksi, kattavaksi ja selkokieliseksi. Ensikodin asiakkaina on pääosin tukea tarvitsevia perheitä, mutta myös kehitysvammaisia, lukihäiriöisiä ja maahanmuuttajia, jotka hyötyvät esitteen selkeydestä. Ensikoti – tie vanhemmuuteen esite on suunniteltu yhteistyössä Lahden ensikodin henkilöstön ja asiakkaisen kanssa. Yhteistyö ensikodin henkilöstön ja asiakkaiden kanssa toteutettiin keskustellen ja suunnitelmapalavereissa. Heiltä saimme käytännönkokemukseen perustuvaa tietoa, joka toimii teoreettisena kehyksenä esitteen suunnittelemiselle. Työssämme käsittelimme myös varhaista vuoro vaikutusta sekä vanhemmuuteen liittyviä asioita sillä esitteessä haluttiin tuoda esille niiden merkitystä. Kyseessä on toiminnallinen opinnäytetyö, joka koostuu kirjallisesta aineistosta sekä esitteestä. Opinnäytetyön kirjallinen osuus ja esite ovat yhdessä tuotteistettu kokonaisuus, jonka voi muunneltuna kopioida muiden ensikotien käyttöön. Opinnäytetyön kirjallisessa osuudessa avataan esitteessä keskeisiä aihevalintoja ensikotiin tulemiseen, mukaan otettaviin varusteisiin, arkeen ensikodissa, vuorovaikutus suhteeseen vauvan kanssa sekä lapsiperhepalvelujärjestelmään ensikodin jälkeen. Opinnäytetyöprosessi eteni suunnitellusti ja yhteistyö oli tasapuolista. Tapaamiset ensikodin henkilöstön ja asiakkaiden kanssa olivat teoriatietoa syventäviä. Opinnäytetyön edetessä ja tutustuttaessa asiakkaisiin tapaamiset perheiden kanssa muuttuivat rennommiksi. Ensipalautteen perusteella esite on onnistunut kielen, informatiivisuuden ja visuaalisuuden suhteen. Esitteen toimivuudesta ei kuitenkaan ehditä saada varmuutta opinnäytetyön tekemisen puitteissa. Tulevaisuudessa ensikoti voi kehittää esitettä asiakkailta saadun palautteen perusteella.
On the basis of an extensive survey study conducted among business professionals engaging in global communication, this paper discusses communicative competence. Rapid changes in work environments, particularly advancing globalization and new technology, have highlighted the need for expanding our knowledge of the elements that constitute communicative competence in global encounters. Competence has been investigated by several researchers; however, the language perspective, particularly the language used for international communication, that is, English as a Lingua Franca (ELF), has largely been ignored. Our findings indicate that global communicative competence (GCC) consists of three layers: multicultural competence, competence in English as a Business Lingua Franca (BELF) and the communicator's business know-how. Based on our findings, we present a model for GCC, which includes language as a key component. Implications for theory, practice, and education include the need for a multidisciplinary approach and the acknowledgement of ELF/BELF as the language of global interaction. ELF IBELF assumes a shared "core" of the English language, but focuses on interactional skills, rapport building, and the ability to ask for and provide clarifications.
The present paper discusses internal communication in the global context, with a focus on language as an issue for the organization. Although ‘language’, naturally, is a resource that enables any – internal or other – communication, it has not been examined in public relations research but has been taken for granted or as given. The current pace of globalization in all sectors has rapidly globalized internal communication and the language issue needs to be addressed. On the basis of two empirical studies we discuss language strategy and language use in international internal communication. Our findings show that although a common ‘corporate language’ – which mostly today refers to English – enables internal communication, it is not a straightforward solution but a number of issues need to be considered. For example, as international communication in a business context is today mostly conducted by non-native speakers of English, their language can be characterized as BELF (English as Business Lingua Franca), which differs from ‘standard English’ in many ways. Also, language issues need to be considered for organizational credibility and knowledge sharing and for constructing trust and rapport in international interaction.
With the increasing number of business professionals operating globally, knowledge of successful English lingua franca in business contexts (BELF) has become an important element in overall business know-how. Here, we report on a research project focusing on everyday BELF communication at work. It consists of an extensive survey, and related interviews among international business professionals. In addition to offering some quantitative data on communicative situations, the survey results show the respondents’ views of situation-specific factors in their communicative situations in relation to each other. Our findings suggest that English in today’s global business environment is “simply work” and its use is highly contextual. Thus, knowledge of the specific business context, the particular genres used in the particular business area, and overall business communication strategies are tightly intertwined with proficiency in English, which impacts upon teaching.