Kaikki aineistot
Lisää
Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten ruotsin kielen opettajat motivoivat oppilaitaan ruotsin kielen tunneilla yläkoulussa ja minkälaisia taitoja ja tietoja ruotsin kielen opettajilla on motivoimismetodeista ja motivoimisesta. Tutkimus keskittyi myös ottamaan selvää miten opettajien käyttämät motivoimiskeinot toimivat opettajien mukaan ja kokevatko he motivoimisen haastavaksi ruotsin kielen kohdalla. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin opettajien tarvetta ja halua kehittää motivointitaitojaan. Tutkielma toteutettiin keväällä 2013 kyselytutkimuksena lomakkeen avulla ja siihen osallistui neljä naispuolista haastateltavaa. Haastateltavat tavoitettiin Suomen Ruotsinopettajat ry:n sähköpostilistan kautta. Kyselyn vastaukset analysoitiin pääosin kvalitatiivisesti. Tutkielman tulosten mukaan opettajien kolme yleisintä motivoimismetodia ovat tuntien sisällön vaihtelu rutiinien lisäksi, kannustaminen ja positiivisen palautteen antaminen sekä autenttisen kulttuuritietouden tarjoaminen oppilaille. Opettajien käyttämät motivoimismetodeja pidetään tärkeinä myös alan kirjallisuudessa ja täten on perusteltua todeta, että metodeita voidaan pitää hyvinä keinoina ylläpitää oppilaiden oppimismotivaatiota. Kolme haastateltavaa neljästä olivat sitä mieltä, että voivat vaikuttaa oppilaidensa opiskelumotivaatioon, mutta myönsivät samalla osan oppilaista olevan vaikeasti motivoitavissa. Tutkimuksen tulokset osoittavat myös, että opettajalta vaaditaan taitoa ja tahtoa motivoida oppilaita ruotsin kielen tunneilla, mutta tämä pitää paikkansa myös muiden lyhyen oppimäärän vieraiden kielten tunneilla yläkoulussa. Syyksi vaikeuksiin opettajat mainitsevat murrosiän. Opettajien vastausten perusteella voidaan lisäksi päätellä, että jatko- ja lisäkoulutuksille on tarvetta niin motivoimista kuin muitakin teemoja koskien.
Tänä päivänä yritysvastuullisuudesta on tullut normi liike-elämässä ja menestyminen ilman jonkinasteista vastuullisuutta voi olla haastavaa. Vastuullisuuden sisällyttäminen ja linkittäminen strategiatyöhön voi olla erittäin hyödyllistä yritykselle, eikä pelkästään pitkän aikatähtäimen positiivisten talousvaikutusten vuoksi. Hyvin johdettu, strateginen yritysvastuullisuus antaa myös imago- ja brändietuja sekä vetää puoleensa uusia osaajia. Strategisen yritysvastuullisuuden linjausten ja toteutuksen eriytyminen voi kuitenkin aiheuttaa vakavia ongelmia yritykselle, muuttaen hyvin johdetun yritysvastuullisuuden edut täysin päinvastaisiksi. Vastuullisuuden sitouttaminen yritysstrategiaan on haastavaa ja etenkin alussa tehtävät päätökset vaativat erityistä huomiota. Pro gradu tutkielman tavoitteena oli selvittää mitä strategisen vastuullisuuden onnistuneeseen jalkautukseen vaaditaan suuremmissa useamman yksikön yrityksissä. Työssä tutkitaan myös strategisen vastuullisuusprosessin haasteita, työkaluja sekä hyötyjä. Aineisto kerättiin neljältä yritykseltä verkossa tehtyjen teemahaastattelujen avulla. Tulos paljasti tietynasteisen yhtenäisyyden vastuullisuusprosessissa, vaikkakin myös organisaation rakenteella ja kulttuurilla on myös vaikutusta vastuullisuuden kehittymiseen. Jotta strategisen yritysvastuullisuuden jalkautus toteutuu yrityksessä onnistuneesti, etenkin ylimmän johdon tuki on tarpeen. Myös prosessin alussa tehtävät päätökset ja valinnat sekä kommunikaatio osoittautuivat tärkeäksi vastuullisuuden toteutuksen onnistumisen kannalta.
Opinnäytetyön tarkoituksena on tarkastella kivun lääkehoidon haittavaikutusten ehkäisyä syöpäsairailla ja tuottaa kriteerit ohjelehtisen laadintaan, syöpäpotilaille kivun lääkehoidon haittojen ehkäisyyn. Ohjelehtinen olisi syöpäpotilaiden apuna heidän kotiutuessaan sairaalasta tai esimerkiksi poliklinikalta, lääkärillä käynnin jälkeen lääkityksen muuttuessa. Usein kotiin päästessään herää niitä kysymyksiä, jotka eivät tule mieleen vastaanotolla. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää kriteerit ohjelehtisen laadintaan. Kriteerien laadintaan tuli ensimmäisenä selvittää millainen on hyvän ohjelehtisen sisältö ja muoto. Kriteereihin vaikuttavat myös terveysaineistojen laadintaan tehdyt tarkat laatukriteerit. Opinnäytetyön aineisto on koottu kirjallisuudesta, kivun hoitoa ja tutkimusta käsittelevistä tieteellisistä ja ammatillisista kirjoituksista, artikkeleista ja katsauksista, jotka ovat erikoislääkäreiden kirjoittamia.Lisäksi asiantuntijalta saadusta suullisesta sekä kirjallisesta materiaalista ja tekemällä tiedon haku monihaulla eri tietokannoista nelli portaalin kautta. Tietokannat joista haku suoritettiin olivat Aleksi, Arto, Medic, Helka ja Linda. Tiedonhaku suoritettiin ainoastaan suomenkielisistä aineistoista. Opinnäytetyö toteutettiin tutkimalla kirjallista tietoa sekä tutkimuksia aiheeseen liittyen. Aiheeseen liittyvistä tutkimuksista tehtiin aineiston analyysi ja tuloksista yhteenveto. Aineisto analysointiin aineistolähtöisellä induktiivisella sisällönanalyysillä. Analyysin tulosten mukaan syöpäkivun lääkehoidon haittavaikutuksia on monia, joista olisi hyvä valita ohjelehtiseen vain yleisimmät jotka ovat pahoinvointi, ummetus ja väsymys. Tuloksissa tuli esille neuvonnan ja syöpäsairaiden itsehoidon tärkeys. Potilas on paras arvioija, kun on kyseessä lääkehoidon haittavaikutukset ja niiden kokeminen. Haittavaikutukset ovat yksilöllisiä ja ne koetaan hyvin yksilöllisesti. Haittavaikutukset voivat heikentää potilaan elämänlaatua ja hoitomyöntyvyyttä, sekä saattavat, jopa johtaa kivun lääkehoidon keskeytykseen. Haittavaikutusten ehkäisy tukee potilaan kivunhoidon onnistumista.
Tämän maisterintutkielman tutkimuskohteena on Jyväskylän yliopistossa kieltenlaitoksella (2016) toteutettu ryhmämentorointi pilottiprojekti ja sen tuomat hyödyt ruotsinkielen pääaineopiskelijalle. Tutkimuksen tarkoituksena on vastata tutkimuskysymyksiin minkälaisia kokemuksia ja ajatuksia ruotsinkielen pääaineopiskelijoilla on ryhmämentoroinnista sekä millaista hyötyä he saavat ohjelmasta urakehitystä ja tulevaa työelämää ajatellen. Tutkimuksessa tarkastellaan lisäksi muiden ryhmämentorointiin osallistuvien kieltenopiskelijoiden vastauksia samoihin kysymyksiin. Yhtenä tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten mentorointiohjelma on onnistunut toteuttamaan omat asettamansa tavoitteet opiskelijoiden tukemisesta. Teoreettisessa viitekehyksessä tutustutaan mentorointiin käsitteenä, sen kehittymiseen ja erilaisiin tyyleihin sekä yleisiin käyttötapoihin ja käyttötarkoituksiin. Lisäksi taustassa esitellään suomessa aiemmin tehtyjä tutkimuksia mentorointikokemuksista korkeakouluissa. Myös vertaistuen teemaan syvennytään sen ollessa merkittävä tekijä ryhmämuotoisessa mentoroinnissa ja opiskelijoiden tukemisessa opintojen aikana. Tutkimuksessa aineistona on käytetty mentorointiohjelmaan osallistuneiden ruotsinkielen pääaineopiskelijoiden haastatteluja (5) sekä kaikkien mentorointiohjelmaan osallistuneiden kieltenopiskelijoiden (33) vastauksia elektroniseen kyselyyn. Tutkimuksessa haastattelut analysoitiin kvalitatiivisesti ja kyselyn vastaukset käsiteltiin pääasiassa kvantitatiivisesti. Tutkimuksessa havaittiin, että kieltenopiskelijoilla on tarve puhua työelämään ja urasuunnitteluun liittyvistä aiheista etenkin opintojen loppusuoralla. Kieliasiantuntijalinjalla opiskelevilla tarve on suurempi jo opintojen alkuvaiheella opettajaopiskelijoihin verrattuna. Tukea tulevaisuudensuunnitelmiin haetaan luontaisesti eniten opiskelutovereilta, jolloin ohjattu mentorointitoiminta opiskelutovereiden kanssa toimii oivana alustana tuen tarjoamiselle. Tuen tarve opiskelusta työelämään siirtyessä koettiin todelliseksi. Mentoroinnista saadun tuen koettiin olevan pääasiassa mentaalista; rohkaisevaa, itseluottamusta kohentavaa ja tulevaisuuteen luottamista lisäävää. Mentorointiohjelman päätavoitteet saavutettiin ja valtaosa opiskelijoita koki saavansa lisää itsetuntemusta sekä tukea ja luottamusta tulevaisuudensuunnitelmiin. Ohjelma käynnisti valtaosassa opiskelijoita ajatustyön, joka jatkuu itsenäisesti vielä ohjelman ulkopuolella. Osalla opiskelijoista (21%) esiintyi vielä tarvetta henkilökohtaiselle ohjaukselle. Myös mentorointiohjelman yleiset tavoitteet saavutettiin ja valtaosa koki saaneensa hyödyllisiä vinkkejä ja keskustelutukea tärkeisiin aiheisiin. Itsetuntemus lisääntyi ja ammatillinen identiteetti vahvistui. Vertaistuen ja mentorin vahvistava rooli koettiin suurena. Saadut tulokset antavat uutta tietoa kieltenopiskelijoiden kokemuksista ryhmämentoroinnista. Tulosten pohjalta voidaan kehittää tutkimuksen kohteena ollutta mentorointiohjelmaa sekä mahdollisesti pohtia yliopiston opintotarjontaa syvemmin. Kieltenopiskelijoilla esiintyy erilaista tuen tarvetta liittyen ammatillisiin kysymyksiin opintojen aikana. Jatkon kannalta olisi hedelmällistä tutkia edelleen mentorointiohjelmaan osallistuneiden kieltenopiskelijoiden tuntemuksia opintojen päätyttyä ja työelämään siirryttyä.
Kasvatus-, terveys- ja sosiaalialalla seikkailukasvatus ei ole uusi keksintö. Tänä päivänä seikkailukasvatuksen koulutuksia ja tapahtumia on entistä enemmän ja sen vaikuttavuus on huomattu alan ammattilaisten työssä. Seikkailukasvatus on tavoitteellista pedagogista toimintaa, jonka ytimessä on seikkailun tavoitteiden ja toiminnan reflektointi. Tärkein tavoite on antaa osallistujalle elämyksiä sekä kokemuksia, joista on mahdollista oppia. Tämän vuoksi on tärkeää selvittää, mikä merkitys reflektoinnilla on seikkailukasvatuksessa sen osallistujille sekä mitkä reflektointimenetelmät osallistujat kokevat toimiviksi. Opinnäytetyö on kvalitatiivinen tutkimustyö, jonka tilaajana on Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry:n Luontopolkua eteenpäin -työpaja. Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, mikä merkitys reflektoinnilla on työpajan nuorille sekä millaiset reflektointimenetelmät ovat nuorten mielestä toimivia. Opinnäytetyöprosessi alkoi syksyllä 2019. Haastateltavat kerättiin työpajan nuorista. Haastatteluja toteutettiin yhteensä kuusi kappaletta, jotka tehtiin yksilöhaastatteluina. Haastatteluun osallistuneet työpajan nuoret olivat iältään 24–32-vuotiaita ja he olivat olleet työpajatoiminnassa mukana noin vuodesta neljään vuoteen. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavasti, sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksessa nousi esille, että reflektoinnilla oli suuri merkitys nuorille, vaikka sitä ei aina osattu määritellä tai eritellä, miksi reflektointi oli merkityksellistä. Aihealueina esille nousi mm. ymmärryksen lisääntyminen, vertaistuki sekä omien tunteiden ja kokemusten jakamisen merkitys. Reflektointimenetelmiä pidettiin toimivina, vaikka koettua hyötyä ei osattu suoraan nähdä itse tilanteessa, vaan koetut hyödyt tulivat ilmi vasta jälkikäteen. Yksilöohjaus koettiin merkitykselliseksi reflektoinnin työvälineeksi. Myös ryhmässä käydyt keskustelut nousivat merkityksellisiksi, vaikka keskusteluihin liittyi joskus haastaviakin tunteita. Moni koki saaneensa myös omaan arkeensa paljon voimavaroja sekä reflektointimenetelmiä työkaluiksi, joita käyttää hyödykseen. Nuoret kokivat myös, että heidän sosiaaliset suhteensa sekä vuorovaikutustaidot paranivat reflektoinnin myötä.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää hiljaisen raportoinnin vaikutusta kirjaamiseen ja potilasturvallisuuteen sekä selvittää miten hiljainen raportointi vai-kuttaa tiedonkulkuun hoitajien välillä. Tavoitteena oli selvittää eri tutkimusten pe-rusteella, miten hiljaisen raportoinnin on koettu toimivan terveydenhuollossa. Opinnäytetyö on tehty kirjallisuuskatsauksena. Työhön otetut tutkimukset ovat tie-teellisiä artikkeleja, tutkimuksia ja julkaisuja. Valitut tutkimukset vuosille 2000–2012. Valitut tutkimukset analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Joissain yksiköissä terveydenhuoltoalalla on siirrytty perinteisestä suullisesta rapor-toinnista kirjalliseen tiedonvälitykseen, jota kutsutaan hiljaiseksi raportoinniksi. Hiljaisessa raportoinnissa työvuoroon tuleva hoitaja perehtyy omatoimisesti hoidet-taviin potilaisiin sekä potilasasiakirjoihin. Tutkimuksessa on todettu, että hiljainen raportointi vaikuttaa henkilökunnan kom-munikaatioon sekä tiedon kulkuun. Tutkimuksessa ilmeni, ettei potilastietojärjes-telmä ole vielä niin kehittynyt, että hiljainen raportointi toimisi potilasturvallisesti. Kuitenkin raportointiin kuluva aika vähentyi jolloin välittömään potilastyöhön jäi enemmän aikaa.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, onko haastateltavien omassa elämässä näkyvissä huono-osaisuuden ylisukupolvisuutta päihteidenkäytön tai rikollisuuden osalta. Selvitimme myös haastateltavien näkemyksiä tarpeellisista palveluista ylisukupolvisten haasteiden pysäyttämiseksi. Yhteistyötahona opinnäytetyössä toimi KRIS ry. Haastattelut toteutimme yhden KRIS:n toimipisteen asiakkaiden kanssa, ja saimme näin ollen hyödyntää heidän kokemusasiantuntijuuttaan. Lisäksi pyrimme saamaan asiakkaiden näkemyksiä ja kokemuksia nykyisestä palvelujärjestelmästä ja sen vastaavuudesta tuen tarpeisiin. Tällä opinnäytetyöllä halusimme tuoda esiin KRIS ry:n merkittävyyttä kolmannen sektorin toimijana. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys rakentui huono-osaisuuden määrittelystä rikollisuuden ja päihteiden osalta sekä suomalaisen palvelujärjestelmän vastaamisesta mainittuihin haasteisiin. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Tutkimus toteutettiin puolistrukturoitujen teemahaastatteluiden avulla tarkoituksena saada haasteltavien mielipiteet ja kokemukset esiin. Haastatteluihin osallistui kuusi henkilöä. Tutkimuskysymyksiä oli neljä ja näiden tukena käytettiin alakysymyksiä, jotka täsmentyivät tutkimuksen edetessä. Haastatteluaineisto litteroitiin ja sen analysoinnissa käytettiin teemoittelua. Tutkimustulosten mukaan ylisukupolvisuutta esiintyy päihteiden osalta enemmän kuin rikollisuuden osalta. Suurimpana vaikuttavana tekijänä koetaan geeniperimä. Rikollisuuden ylisukupolvisuuden taas ajatellaan siirtyvän kasvatuksen välityksellä seuraaville sukupolville. Palvelujärjestelmään ja palveluihin toivotaan enemmän näkyvyyttä sekä tietoutta kaksoisdiagnooseista. Myös palveluiden saatavuus omia tarpeita vastaavaksi koettiin liian pirstaleiseksi ja moniammatillisiin työryhmiin kaivataan enemmän kokemusasiantuntijuutta. Kokemusasiantuntijuuden tarpeellisuus korostuu haastateltavien mukaan asiakkaan tilanteen ja haasteiden ymmärryksessä. Tulosten mukaan KRIS ry ja muut sen kaltaiset kolmannen sektorin toimijat koetaan positiivisena mm. vertaistuen ja yhteisöllisyyden kannalta.
We examine the power that is manifested between interviewers and interviewees in research interviews. Our empirical examples are drawn from interviews conducted with: (a) a vocational teacher; and (b) a senior researcher. We analysed the manifestations of power both in the course of the interviews and across interviews. We found that power is exercised and distributed diversely and situationally between the interview participants (interviewer and interviewee) during the interviews. It appeared that in a given interview, the interplay between individual backgrounds and the interview setting was connected to the activities through which power was manifested, and that these activities played a role in shaping the subsequent course and content of the interview. Our findings contribute to discussion concerning the shifting significance of difference and sameness between interview participants with regard to power relations, what is conveyed in interviews, and the manner in which it is conveyed.
Tiimityöskentely on ajankohtainen aihe nykyajan työelämässä, jossa suhtautuminen tiimeihin on muuttunut merkittävästi työyhteisöjen kehittymisen myötä. Myös sosiaali- ja terveysalalla voidaan hyödyntää tiimityötä, joka on tutkimuksien mukaan todettu toimivaksi työmenetelmäksi. 2000-luvun jälkeen tiimijohtaminen on ollut yksi tutkituimmista johtamisen alueista. Tiimien johtamista kutsutaan haastavaksi johtamisen lähestymistavaksi, jonka vuoksi sitä tulisikin tutkia tulevaisuudessa lisää. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kvantitatiivisen tutkimusmenetelmän keinoin, miten tiimityö ja tiimijohtaminen toteutuvat kohdeyksiköissä ja mitä kehitettävää tiimityömallissa on. Tavoitteena oli survey- tutkimuksen ja teoreettisen viitekehyksen avulla lisätä tietoa sekä keinoja tiimityön ja tiimijohtajuuden kehittämisestä kohdeyksiköissä. Lisäksi tavoitteena oli tuottaa tutkittua tietoa tiimityöstä ja sen käytettävyydestä sekä kehittämisen mahdollisuuksista tiiminjohtajille tiimityön kehittämisen tueksi. Aineiston keruu toteutettiin Webropol-ohjelmalla ja saatu aineisto analysoitiin SPSS-ohjelmalla. Avoimet kysymykset analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tulosten perusteella tiimityössä ja tiimijohtamisessa oli kohdattu haasteita. Kehittämisehdotukseksi nousivat tiedonkulun parantaminen, selkeämmän työnkuvan luominen, avoimen ilmapiirin luominen, tiimin kehittäminen osaksi organisaation arvoja ja strategiaa sekä vaikuttamismahdollisuuksien lisääminen. Kehittämisehdotukseksi nousi myös viestintäkanavien ja vuorovaikutus käytänteiden kehittäminen. Tiimityön ja tiimijohtamisen kehittämisen nähtiin kasvattavan tuloksellisuutta, tehokkuutta, työtyytyväisyyttä ja hoidon laatua sekä kirkastavan yhteistä päämäärää ja vähentävän hierarkiaa. Tutkimustulosten ja asiantuntijahaastattelujen perusteella tarkempi tutkimustieto tiimityön ja tiimijohtamisen kehittämisestä kehitysvammahuollossa olisi tarpeellista. Mielenkiintoinen jatkotutkimusaihe voisi olla mitä työntekijät odottavat tiimityöltä kehitysvammahuollossa tai miten henkilöstömäärä vaikuttaa tiimityön ja tiimijohtamisen toimivuuteen. Jatkossa voisi myös tutkia tiimityön ja tiimijohtamisen kehittämisen vaikutuksia kehitysvammahuollon asiakkaiden kuntoutusjaksojen pituuteen. Lisäksi voisi olla hyvä tutkia tiiminjohtajien koulutuksen tarvetta sekä vuorotyön ja suuren henkilöstömäärän vaikutusta tiimijohtamisen tarpeisiin tai johtaako toimiva tiimityö parempaan työhyvinvointiin.
ENSIAUTTAJIEN HENKINEN TYÖSSÄ JAKSAMINEN Rantanen, Katja Saarinen, Terhi Satakunnan ammattikorkeakoulu Hoitotyön koulutusohjelma Maaliskuu 2011 Ohjaaja: Männistö, Elina Sivumäärä: 38, liitteitä 3 Asiasanat: ensihoito, ensiauttaja, psyykkinen hyvinvointi, defusing, debriefing Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten ensiauttajat kokevat henkisen hyvinvointinsa pelastustehtävien jälkeen. Kokevatko he saavansa työyhteisöltä tar-peeksi tukea omaan jaksamiseensa ja tapahtumien läpi käymiseen. Tarkoituksena oli selvittää, miten erilaiset työtehtävät vaikuttavat henkiseen työssä jaksamiseen ja mi-ten asioita käydään läpi vaikeiden tilanteiden jälkeen. Tutkimus oli kvantitatiivinen ja se toteutettiin strukturoidulla kyselylomakkeella kesällä 2010. Kyselylomakkeita lähetettiin 159 kappaletta ja niistä palautettiin vastattuna 85 kappaletta. Vastauspro-sentiksi muodostui siis 53%. Tulokset analysoitiin Excel-taulukkolaskentaohjelmalla ja vastauksista laadittiin frekvenssi- sekä prosenttijakaumat, jotka esitetään opinnäy-tetyössä graafisten kuvaajien avulla. Ensiauttajat kokivat yleisesti mielialansa hyväksi. Henkistä rasittavuutta koettiin vain silloin tällöin. Ensiauttajat kokivat työilmapiirin hyväksi, kuitenkin työtovereilta kai-vattiin vielä lisää tukea pelastustehtävien läpikäymiseen. Vastaajat toivoivat esimies-ten kiinnittävän huomiota palautteen antamiseen ja työntekijöiden tasa-arvoiseen kohteluun. Vaikka erilaiset työtehtävät kuormittavat ensiauttajaa, vain viidesosa koki stressiä ja suorituspaineita työssään. Osa ensiauttajista oli osallistunut tapahtumien jälkipuinteihin ja hyötynyt niistä. Yleisesti koettiin, että työyhteisön tulisi osallistua enemmän purkutilanteisiin. Saatujen tulosten perusteella työnantaja saa kuvan työyhteisönsä tämän hetkisestä psyykkisestä hyvinvoinnista. Tuloksista työnantaja pystyy näkemään, missä osa-alueissa työntekijät näkevät puutteita. Näiden tulosten avulla työnantaja pystyy pa-rantamaan ensiauttajien henkistä työssä jaksamista.
This paper investigates agency among vocational teachers with reference to boundary-crossing between school and working life. Our study utilised interviews with sixteen Finnish vocational teachers. Adopting a narrative analysis approach, we found that the teachers had a variety of forms of exercising agency in terms of decisions deliberately taken, and the discourse and actions following these decisions. These forms were: (i) restricted agency, (ii) extensive agency, (iii) multifaceted balancing agency, (iv) situationally diverse agency, and (v) relationally emergent agency. The exercising of agency was intertwined with the main resources and constraints emerging from the teachers’ sense of their professional self, their awareness of their relationships to workplace personnel, and their views of the professional tasks determined by the school. Depending on its nature and direction, agency appears to create diverse conditions for teachers’ productive work in boundary-crossing settings, for developing education and for remaking the work practices of workplaces.
Termisten vakanssien ymmärtäminen on tärkeää, sillä ne välittävät seostusatomien diffuusiota. Tämä diffuusio johtaa sähköisesti passiivisten vakanssi-epäpuhtausklusterien syntymiseen, jotka puolestaan huonontavat ratkaisevasti piin sähköisiä ominaisuuksia. Työssä tutkittiin termisiä vakansseja positronispektroskopian menetelmin voimakkaasti arseenilla ja fosforilla seostetuissa bulk-piinäytteissä sekä antimonilla ja arseenilla seostetuissa ohutkalvoissa. Termisten vakanssien havaitsemiseksi bulk-näytteistä mitattiin positronin elinaikaa ja Doppler-levenemää lämpötiloissa 200-800 K. Ohutkalvojen tapauksessa näytteitä toivutettiin erillisessä putkiuunissa ja mitattiin huoneenlämpötilassa. As-seostetussa näytteessä termiset vakanssit näkyivät positronin keskimääräisen elinajan kohoamisena lämpötiloissa 750-800 K. Syntyneiden virheiden konsentraatio oli kuitenkin liian pieni virheiden tarkemmaksi identifioimiseksi. Todettiin myös, ettei positroni loukkuunnu V-As<sub>3</sub>-virheeseen yli 580 K lämpötilassa. P-seostetussa näytteessä havaittiin termisten vakanssien syntymistä 290-750 K lämpötiloissa. 700 K ja 750 K lämpötiloissa näytteen pinnan lähellä nähdään vakansseja ja V-P-pareja ja syvemmällä näytteessä P-atomien ympäröimiä vakansseja. Näytteen jäähdyttyä huoneenlämpötilaan osa vakansseista jää näytteeseen ja pinnan läheisyydessä nähdään pieni konsentraatio divakansseja. As-seostetuissa ja RTA-toivutetuissa ohutkalvoissa havaittiin 800 K ja 1000 K lämpötiloissa tehtyjen toivutusten jälkeen termisiä vakanssivirheitä, jotka näkyvät selkeänä tasona W-parametrissa. Vakanssivirheet ovat mitä todennäköisimmin divakansseja ja niitä nähdään pieni konsentraatio jo RTA-toivutuksen jälkeen. Tason sijainnin perusteella voidaan sanoa, että virhekonsentraatio on vähintään luokkaa 10<sup>19</sup> cm<sup>-3</sup>. Sb-seostetussa ohutkalvonäytteessä, jonka seostuskonsentraatio oli 9,4.10<sup>20</sup> cm<sup>-3</sup>, 800 K lämpötilassa tehdyn toivutuksen jälkeen vakanssien ympärillä havaitaan lisää Sb-atomeita. Lisäksi työssä laskettiin teorian perusteella positronin loukkuuntumista relaksoituihin vakansseihin ja vakanssi-arseenipareihin ja selvitettiin eri lämmitysmenetelmien soveltuvuutta näytteen lämmittämiseen positronimittausten aikana.
Tässä artikkelissa tarkastelemme yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen 60 opintopisteen laajuisen erityisopettajakoulutuksen opetussuunnitelmia. Olemme kartoittaneet koulutusten sisällöistä keskeiset teema-alueet ja vertailleet niitä keskenään. Yliopistojen koulutus tuottaa erityisopettajia varhaiskasvatuksesta lukioihin sekä myös ammatillisiin oppilaitoksiin. Ammattikorkeakoulujen ammatillisista opettajakorkeakouluista valmistuu erityisopettajia ammatillisen koulutuksen tarpeisiin. Opetussuunnitelmien keskeinen sisältö molemmissa koulutusinstituutioissa on erityispedagoginen tietotaito ja osaaminen. Yliopisto-opinnoissa korostuu tutkimusperusteisuus, kun taas ammatillisissa opettajakorkeakouluissa työelämän kehittäminen. Yliopistoissa opinnot keskittyvät paljon erilaisten oppimisvaikeuksien tunnistamiseen ja tukemiseen, mikä ei otsikkotasolla näy yhtä suuressa määrin ammatillisten opettajakorkeakoulujen opetussuunnitelmassa. Käytännön harjoittelu on keskeistä molemmissa instituutioissa. Harjoitteluun kytkeytyvät oman henkilökohtaisen ammatillisen kasvun tavoitteet ja keskeisten taitojen harjoittelu sekä tietojen soveltaminen ja kehittävä ja tutkiva työn ote. Vuorovaikutus- ja verkostotaidot ovat keskeisenä teemana molemmissa instituutioissa. Opetussuunnitelmien arvopohja saattaa heijastella muutosta opettajan työssä: ollaan siirtymässä yksin tekemisestä yhteistyöhön.
Abstract The aim of this study was to explore the core of teaching practice as a part of the curricula for master’s degree in special teacher education. The data consisted of the curricula of teaching practice of all six universities in Finland that offer this program, along with the results of an electronic questionnaire administered to students. The curricula were obtained from the internet and the questionnaire was delivered to special education students at two of the six universities. Content analysis was used as a method. According to the results the curricula could be compressed into eight key elements, main of which were basic special education competence, advanced methods, collaboration, and interaction skills. Unfortunately, just 54 students responded to the questionnaire. However, they considered teaching practice a relevant part of their studies. They were satisfied with the supervision although, they commented, it could have been more frequent. The results are discussed using a four point frame of curriculum, pointing to the rare possibilities of students to negotiate or to feel empowered.
Abstrakti Tässä artikkelissa tarkastelemme yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen 60 opintopisteen laajuisen erityisopettajakoulutuksen opetussuunnitelmia. Olemme kartoittaneet koulutusten sisällöistä keskeiset teema-alueet ja vertailleet niitä keskenään. Yliopistojen koulutus tuottaa erityisopettajia varhaiskasvatuksesta lukioihin sekä myös ammatillisiin oppilaitoksiin. Ammattikorkeakoulujen ammatillisista opettajakorkeakouluista valmistuu erityisopettajia ammatillisen koulutuksen tarpeisiin. Opetussuunnitelmien keskeinen sisältö molemmissa koulutusinstituutioissa on erityispedagoginen tietotaito ja osaaminen. Yliopisto-opinnoissa korostuu tutkimusperusteisuus, kun taas ammatillisissa opettajakorkeakouluissa työelämän kehittäminen. Yliopistoissa opinnot keskittyvät paljon erilaisten oppimisvaikeuksien tunnistamiseen ja tukemiseen, mikä ei otsikkotasolla näy yhtä suuressa määrin ammatillisten opettajakorkeakoulujen opetussuunnitelmassa. Käytännön harjoittelu on keskeistä molemmissa instituutioissa. Harjoitteluun kytkeytyvät oman henkilökohtaisen ammatillisen kasvun tavoitteet ja keskeisten taitojen harjoittelu sekä tietojen soveltaminen ja kehittävä ja tutkiva työn ote. Vuorovaikutus- ja verkostotaidot ovat keskeisenä teemana molemmissa instituutioissa. Opetussuunnitelmien arvopohja saattaa heijastella muutosta opettajan työssä: ollaan siirtymässä yksin tekemisestä yhteistyöhön.
Green Care -käsite esiteltiin Suomessa ensikertaa vuonna 2006. Sen jälkeen Suomalaista Green Care -toiminnan käsitteistöä ja laadunhallintaa on kehitetty tutkimuslaitosten, kuten Terveyden ja hyvinvoinninlaitos, THL, Luonnonvarakeskus, Luke (ex. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, MTT), lukuisien koulutus- ja kehittäjäorganisaatioiden, asiantuntijoiden sekä yrittäjien toimesta. Green Care Finland ry perustettiin vuonna 2010 edistämään alan toimijoiden verkostoitumista ja tiedonvälitystä. Kuluneiden vuosien aikana suomalaista Green Care -toimintatapaa on edelleen kehitetty lukuisissa valtakunnallisissa ja alueellisissa hankkeissa eri puolilla Suomea suuren moniammatillisen joukon toimesta. Myös käsillä olevan julkaisun edellisten versioiden tekstien ja kuvioiden syntyyn ovat vaikuttaneet monet suomalaisen Green Care -toimintakentän aktiiviset toimijat, joille suuri yhteinen kiitos. Kaikissa maissa, joissa käytetään käsitettä Green Care, sen eri kielisiä termikäännöksiä tai sen sisarkäsitteitä (Care Farming ja Social Farming), Green Care -määritelmä on muodostunut omanlaisekseen. Tähän eriytymiseen on vaikuttanut vahvasti se, mistä lähtökohdista käsin toiminta ja sitä koskeva termistö on kussakin kulttuurisessa ja yhteiskunnallisessa kontekstissa lähtenyt kehittymään. Joissakin kulttuureissa, kuten Italiassa tai Saksassa, toiminta on alun perin lähtenyt hyväntekeväisyysjärjestöistä sosiaaliseen tarpeeseen vastaavana ruohonjuuritason toimintana, ja näiden kulttuurien käyttämien käsitteiden (yleensä Social Farming kielikäännökset) sisältö on muodostunut näistä lähtökohdista. Suomalaisessa kontekstissa Green Care -termistön ja laadunhallinnan kehittämiselle on puolestaan ollut ominaista pyrkimys tieteellisyyteen ja se, että siihen ovat osallistuneet vahvasti lukuisat asiantuntijat ja tutkijat jo käsitteen ”maahantuonnista” alkaen. Lisäksi suomalaisessa kontekstissa käsitteistö on alusta lähtien linkittynyt vahvasti maaseutu- tai luontoperustaisen yritystoiminnan kehittämisen mahdollistamiseen. Käsillä olevan julkaisun kehittämisessä kes¬keisessä asemassa ovat olleet Green Care Finland ry:n nimittämän laatulautakunnan jäsenet Kirsi Salonen, Katja Ilmarinen, Johanna Hirvonen, Suvi Saarinen, Teemu Peuraniemi, Jane-Veera Paakkolanvaara; Green Care Finland ry:n Maarit Aho; sekä Luonnonvarakeskuksen Elina Vehmasto ja Maija Lipponen. Julkaisu on työstetty Manner-Suomen maaseudun kehittämisrahoitusohjelman Maaseudun Hyvinvointiyrittäjyyden koordinaatio (HyvinVoi-koordinaatio) sekä Euroopan Sosiaalirahaston Luontoperustaisen osaamisen kehittäminen (LuPeOs) -hankkeissa. Tämä Suomalainen Green Care -julkaisu sisältää kaksi osaa, jotka ovat: Osa I Green Care -toimintatavan käsikirja sekä Osa II LuontoHoivan ja Luontovoiman laatutyökirja. En¬simmäisessä osassa esitellään Suomalaisen Green Care -toiminnan olennaiset piirteet ja -palveluiden laatuun vaikuttavat taustateki¬jät. Laatutyökirjaosan II kysymykset on tarkoitettu Green Care -palvelun kehittämisen tueksi ja palvelun laadunhallinnan työkaluksi. Täytetty työkirja toimii dokumenttina, jonka avulla on mahdollista osoittaa asiakkaalle ja sidosryhmille, millä periaatteilla Green Care -palvelua tuotetaan, mikä siitä tekee Green Care -palvelun, ja miten palvelun laatua hallitaan. Täytetty laatutyökirja on LuontoVoiman ja LuontoHoivan laatumerkkien haun keskeinen dokumentti.
Background: We investigated whether stress-related exhaustion (chronic or short-term, and co-occurring with depression or not) is related to cognitive performance and whether polygenic cognitive potential modifies these associations. Methods: The participants were from the Young Finns Study (N = 541–1273). Stress-related exhaustion was assessed using the Maastricht Questionnaire, depressive symptoms with the Beck Depression Inventory, and cognitive performance with subtests of the Cambridge Neuropsychological Test Automated Battery, measuring visuospatial learning, reaction time, sustained attention, and executive function. Cognitive performance and depression were assessed in 2011, and exhaustion in 2001, 2007, and 2011. A polygenic score for cognitive potential was calculated based on a GWAS on intelligence. Results: High stress-related exhaustion, especially chronic, was associated with slower reaction time. Only clinical levels of depression were related to slower reaction time. Polygenic cognitive potential did not modify these associations. There were no differences in cognitive performance between individuals with co-occurring exhaustion and depression vs. those with only either condition. Conclusion: Stress-related exhaustion, especially if chronic, seems to relate to slower reactions. Co-occurring exhaustion and depression may not have additive effects on cognitive performance. High polygenic cognitive potential may not protect from or predispose to harmful effects of exhaustion or depression on reaction time.
We investigated whether temperament modifies an association between polygenic intelligence potential and cognitive test performance in midlife. The participants (n = 1647, born between 1962 and 1977) were derived from the Young Finns Study. Temperament was assessed with Temperament and Character Inventory over a 15-year follow-up (1997, 2001, 2007, 2012). Polygenic intelligence potential was assessed with a polygenic score for intelligence. Cognitive performance (visual memory, reaction time, sustained attention, spatial working memory) was assessed with CANTAB in midlife. The PGSI was significantly associated with the overall cognitive performance and performance in visual memory, sustained attention and working memory tests but not reaction time test. Temperament did not correlate with polygenic score for intelligence and did not modify an association between the polygenic score and cognitive performance, either. High persistence was associated with higher visual memory (B = 0.092; FDR-adj. p = 0.007) and low harm avoidance with higher overall cognitive performance, specifically better reaction time (B = −0.102; FDR-adj; p = 0.007). The subscales of harm avoidance had different associations with cognitive performance: higher “anticipatory worry,” higher “fatigability,” and lower “shyness with strangers” were associated with lower cognitive performance, while the role of “fear of uncertainty” was subtest-related. In conclusion, temperament does not help or hinder one from realizing their genetic potential for intelligence. The overall modest relationships between temperament and cognitive performance advise caution if utilizing temperament-related information e.g. in working-life recruitments. Cognitive abilities may be influenced by temperament variables, such as the drive for achievement and anxiety about test performance, but they involve distinct systems of learning and memory.