Kaikki aineistot
Lisää
The financial sector has been under constant evolution for the past few years. Regulation and digitalization have increased. Employees, employers, and companies are required to have the ability to adapt to the changing work life. These changes also affect the competence requirements and the way of working. A great number of companies have started to modify their actions more toward the self-direction mode of operation, which can help to improve employee and customer experience, improve efficiency as well as better define the responsibility and decision making. The topic of this thesis was competence development in a self-directed manner. In view of this, the research task was to help employees to develop their competence in a self-directed manner. The thesis was conducted in a company operating in the financial sector, which will remain anonymous in this report. The basis of this thesis was the theory of self-direction and competence development. The research was conducted by using qualitative research methods. The research material was gathered applying the future and brainstorming workshop methods. The primary aim of the workshop was to inspire employees to come up with new solutions, and resources, on how they can in a self-direction manner improve their competence. A further aim was also to examine what opportunities or obstacles exist for the implementation of self-direction and competence development, and what kind of support employees need from a supervisor. During the research, customer managers generated new ideas on how to improve their own competence in a self-directed manner. To elaborate, the insights concerned the prioritization of work, time management, the development of one's own skills, the ability to say no, and the need for the necessary help and support from a supervisor. Moreover, the research results also showed that cooperation and trust play a major role in the realization of self-direction. Supervisors also received more information on how it can support team members in self-directed competence development. In addition, coaches and supervisors gain more information on how to support their team in the self-directional development of competence. In conclusion, self-direction and competence development require the employee to constantly self-reflect on both himself and the ways of working. The importance of trust and an open discussion culture is also emphasized in a self-directed operating environment.
Tämän väitöskirjan tarkoituksena oli selvittää frontaalitason polvenhallinnan roolia alaraajavammojen riskitekijänä nuorilla palloilulajien harrastajilla. Lisäksi tavoitteena oli selvittää voiko yhden jalan kyykky -testiä, analysoituna kaksiulotteisella videoanalyysillä, käyttää seulontatestinä tunnistamaan urheilijat, joilla on kohonnut riski saada alaraajavammoja tulevaisuudessa. Edelleen tavoitteena oli selvittää polvenhallinnassa ilmeneviä ikään ja sukupuoleen liittyviä eroja ja alaraajojen välisiä puolieroja. Ensimmäisessä vaiheessa, osatyössä I, selvitettiin liikuntavammojen yleisyyttä suomalaisilla nuorilla. Tulokset osoittavat, että nuorten liikuntavammat ovat merkittävä kansanterveysongelma: joka kolmas nuori oli loukkaantunut liikunnan parissa vähintään kerran edellisen vuoden aikana. Liikuntavammat olivat yleisimpiä urheiluseuraliikunnassa, jonka jälkeen vapaa-ajan liikunnassa ja koululiikunnassa. Frontaalitason polvenhallinnan visuaalista arviointia yhden jalan kyykky -testissä käytetään kliinisessä työssä polvenhallinnan arviointiin. Osatyössä II selvitettiin visuaalisen arvioinnin luotettavuutta sekä arviointikertojen että arvioitsijoiden välillä. Lisäksi tutkittiin visuaalisen arvioinnin ja kaksiulotteisella videoanalyysillä mitatun frontaalitason polvikulman korrelaatiota yhden jalan kyykky -testissä. Arviointikertojen välinen luotettavuus parani kolmen vuoden tutkimusjakson aikana. Arvioitsijoiden välinen luotettavuus aloittelijan ja kokeneen arvioitsijan välillä oli huono/kohtuullinen. Tulokset osoittavat, että visuaalista arviointia kolmiportaisella asteikolla voidaan käyttää havainnoimaan eroja frontaalitason polvenhallinnassa, mutta arvioinnin suorittajan riittävä kokemus on välttämätöntä luotettavien tulosten saamiseksi. Frontaalitason polvenhallintaa mahdollisena riskitekijänä tutkittiin nuorilla (keski-ikä 15,7 vuotta) salibandyn ja koripallon pelaajilla (osatyö III) ja 10–14-vuotiailla jalkapalloilijoilla (osatyö IV). Frontaalitason polvenhallintaa kuvattiin frontaalitason projektiokulmalla, joka mitattiin yhden jalan kyykky -testistä kaksiulotteista videoanalyysia käyttäen. Nuorilla salibandyn ja koripallon pelaajilla huono polvenhallinta oli yhteydessä vammoihin. Pelaajilla, joiden frontaalitason projektiokulma oli suuri, oli 2,7-kertainen todennäköisyys alaraajavammoihin ja 2,4-kertainen todennäköisyys nilkkavammoihin verrattuna pelaajiin, joilla projektikulma oli keskitasoa. Nuorilla jalkapalloilijoilla polvenhallinta ei ollut yhteydessä alaraajavammoihin. Yhden jalan kyykky -testin potentiaalia seuloa nuorista urheilijoista ne, joilla on kohonnut riski vammoihin, selvitettiin kolmannessa osatyössä. Testin huono sensitiivisyys ja spesifisyys osoittavat, että yhden jalan kyykky -testissä mitattu frontaalitason projektiokulma ei ole toimiva seulontatyökalu kohonneen loukkaantumisriskin tunnistamiseen. Osatöissä III ja IV selvitettiin ikään ja sukupuoleen liittyviä eroja polvenhallinnassa. Lisäksi tutkittiin alaraajojen välisiä puolieroja polvenhallinnassa. Tutkittaessa koko kohortteja, sukupuolten välillä ei ollut merkitseviä eroja frontaalitason projektiokulmassa. Salibandyn ja koripallon pelaajilla havaittiin, että vanhempien pelaajien (yli 15,7 vuotta) joukossa pojilla polvenhallinta oli parempaa kuin tytöillä. Ikään liittyviä eroja havaittiin 10–14-vuotiailla jalkapalloilijoilla: vanhemmilla pelaajilla oli parempi polvenhallinta. Salibandyn ja koripallon pelaajilla havaittiin, että vanhemmilla pojilla (>15,7 vuotta) polvenhallinta oli parempi kuin nuoremmilla. Tytöillä ei havaittu ikään liittyviä eroja salibandyn ja koripallon pelaajilla. Dominoivan ja ei-dominoivan jalan välillä havaittiin merkitseviä eroja nuorilla jalkapalloilijoilla: polvenhallinta oli parempaa ei-dominoivalla jalalla. Puolieroja dominoivan ja ei-dominoivan jalan välillä ei havaittu salibandyn ja koripallon pelaajilla, mutta pojilla oikean jalan polvenhallinta oli huonompaa kuin vasemman. Tämä väitöskirja tuo esille, kuinka tärkeää on panostaa liikuntavammojen ehkäisyyn, jotta vammojen aiheuttamaa kuormaa kansanterveydelle Suomessa voidaan vähentää. Lisäksi tulokset osoittavat, että riittävä frontaalitason polvenhallinta on tärkeää nuorille palloilijoille vammariskin pienentämiseksi. Yhden jalan kyykky -testi on toimiva työkalu polvenhallinnan arviointiin ja tuloksen perusteella urheilijaa voidaan opastaa sopivien harjoitteiden käytössä polvenhallinnan parantamiseksi. Testitulos ei kuitenkaan ennusta, kuka tulee loukkaantumaan.