Kaikki aineistot
Lisää
Taideperustainen tutkimus herättää myös eettisiä pohdintoja esimerkiksi toiminnan vapaaehtoisuudesta ja valtasuhteista, anonymiteetin ja tunnistettavuuden jännitteistä sekä siitä, miten taideperustaisessa tutkimuksessa pidetään huolta osallistujien hyvinvoinnista tutkimuksen aikana ja sen jälkeen.
Saimaan ammattiopistossa Sampossa Imatralla aloitettiin hius ja kauneudenhoitolan erikoisammattitutkinnon opetus alkuvuodesta 2023. Hius- ja kauneudenhoitoalan ekologinen hoitopalvelu jäi vielä loppuvuodesta 2022 suunnittelematta, joten tarve tälle tutkinnon osalle oli. Opinnäytetyössä toteutettiin hius- ja kauneudenhoitoalan erikoisammattitutkintoon hius- ja kauneudenhoitolan ekologinen hoitopalvelu tutkinnon osa. Tutkinnon osa rajattiin niin, että tässä opinnäytetyössä päätavoitteena oli erikoiskosmetologin osaamisalueeseen kuuluvat osat. Ekologisuus on laaja käsite, se rajattiin selkeästi siihen, miten luonnollinen, vegaaninen ja sertifioitu kosmetiikka eroavat tosistaan. Ekologisuuden näkökulmasta tarkasteltiin tuotteiden tuotantoprosessia, raaka-aineita, kiellettyjä aineita sertifioidussa kosmetiikassa sekä miten kosmetiikka voi kierrättää oikein. Tutkimuksessa käytettiin laadullista toimintatutkimusta. Toimintatutkimuksessa haastateltiin Saimaan ammattiopisto Sampon hius- ja kauneudenhoitoalan opettajia teemahaastattelulla sekä tehtiin kysely Forms-lomakkeella. Kyselyllä ja haastattelulla tutkittiin ammatinopettajien ajatuksia sekä mielipiteitä tutkinnon osan opettamiseen Moodle-alustalla. Tietoperustassa tutkittiin oppimista, ekologisuutta ja sen määritelmiä sekä kosmetiikan ekologisuutta. Tutkimuksessa pyrittiin löytämään yhtäläisyyksiä ja eroja luonnonkosmetiikan, sertifioidun kosmetiikan ja vegaanikosmetiikan välillä. Tutkimuskysymyksenä on, mikä on ekologista kosmetiikkaa? Laadullisen tutkimuksen aineistoa kertyi runsaasti ja analysointivaiheessa aihetta rajattiin vielä lisää. Haastattelun, kyselyn ja kerätyn aineiston avulla valmistui ensimmäinen prototyyppi tutkinnon osasta, jota kehitettiin lisää tehdyn teemahaastattelun pohjalta. Tutkimuskysymykseen saatiin vastaus, jossa tukena käytettiin kansallista lakia kosmeettisista valmisteista (492/2013), jossa säädetään EU-asetuksen valvonnasta, kosmetiikkapakkausten pakkausmerkintöjen ja Suomessa säilytettävien tuotetietojen kansallisista kielivaatimuksista sekä EU:n kosmetiikka-asetusta (1223/2009/EY).
Lingvistinen etnografia on metodologia, joka pyrkii ymmärtämään toimintayhteisöjen sosiaalista toimintaa niiden sisältä käsin ja osallistujien lähtökohdista. Näitä lähtökohtia ei oleteta, vaan osa etnografiaa on niiden selvittäminen. Etnografi siis tunnustaa oman ulkopuolisuutensa ja tutkimukseen osallistujien asiantuntijuuden heitä itseään koskevissa asioissa.
This article introduces the AFinLA-e thematic issue focusing on creative inquiry in applied linguistics. This is a relatively new field of research, but it is expanding fast. Our aim is therefore to give a brief general introduction into this transdisciplinary field – its trajectories, approaches, methods and future directions – and to describe the contributions that the articles in this issue make into the growing body of work. The articles display a variety of research topics and approaches, illustrative of the diversity of research in the field. Art adopts a number of different roles: context, medium, process, partner, or the outcome of a research project. The articles cover various art forms, such as music, literature, visual arts, social circus, dance and photography, as well as a number of approaches to language and communication.
Tarkastelemme artikkelissamme inkerinsuomen muutosta ja attritiota kielikäsitysten näkökulmasta hyödyntäen etenkin etnografiaa ja kansanlingvististä lähestymistapaa. Artikkelin tavoitteena on tuoda kielenkäyttäjien perspektiivi kielen muutokseen ja attritioon. Artikkeli yhdistää kaksi etnografista tutkimusta, jotka on toteutettu Pietarissa, Pietarin lähialueella ja Petroskoissa. Kaarina Monosen tutkimus keskittyy ensimmäisen sukupolven inkeriläisiin ja siihen, miten he kommentoivat inkerinsuomalaisten kielenkäytön muuttumista elämänhistorian ja muuttuneiden kieliyhteisöjen ja -olojen kautta. Ensimmäisen sukupolven inkeriläiset valaisevat osaltaan myös kielen muutosta ja murteen katoamista yksilötasolla. Sari Pöyhönen puolestaan tarkastelee toisen ja kolmannen sukupolven inkeriläisten opettajien suhdetta suomen ja venäjän kieliin. Näiden sukupolvien inkerinsuomalaiset pohtivat kielenkäytön muutosta ja kielen katoamista paitsi yksilötasolla myös mikrohistoriallisesti peilaamalla kokemuksiaan vanhempiin sukupolviin.
This article is about navigating asylum, employment and language policy in a new country as an asylum seeker. Through the story of one individual, we show that profound inequalities are exacerbated when forced migrants are limited in their choice of language they might study or use. The individual is Tailor F, an Iraqi man seeking asylum, and the country is Finland, officially bilingual, with a majority language (Finnish) and a minority language (Swedish). Finland’s official bilingualism does not extend evenly to language education provided for asylum seekers, who are taught Finnish regardless of the region where they are placed. Upon arrival, Tailor F was housed in a reception centre for asylum seekers located in a Swedish-dominant rural area of the country. Through our linguistic ethnography we examine how he navigates multilingually in his early settlement, his current work and his online life. We relate his story to explicit and implicit official bilingualism in Finland and discuss his lived experiences in relation to the contexts of asylum policy and employment. Tailor F’s story shows how, through his practices, he has contested implicit language policy for asylum seekers in order to gain membership of the local Swedish-dominant community, achieve a sense of belonging, and potentially realise his aspirations for the future.
The concept of bilingualism in Finnish political discourse is predominantly used in the meaning of official or state bilingualism, focussing on the two constitutionally defined ‘national languages’; i.e. Finnish and Swedish. Legally, both Finnish and Swedish speakers have a right for public services, such as schooling or health care, in their first language. On the other hand, several language ideological debates have taken place in recent years, challenging especially the status of Swedish in administration and education. These debates have reshaped the discourses on what counts as bilingualism. This paper analyses on one hand the historical discursive development of the “official will” presented in the Finnish Government programmes on the concept of bilingualism and the current language ideological debates that take place in an Internet discussion site, offered by a Finnish newspaper, on the other. These two discourses seem to operate on separate fields and among different actors. We show that language policy discourses are essentially multi‐sited: they confirm, contest and challenge views that are produced by various stakeholders over time.