Kaikki aineistot
Lisää
Ympäristöministeriö käynnisti keväällä 2010 talonrakentamisen materiaalitehokkuuden edistäminen -hankkeen, jonka tavoitteena oli selvittää rakentamisen materiaalitehokkuuteen liittyviä esteitä ja hyviä käytäntöjä sekä tehdä ehdotuksia ja suosituksia materiaalien käytön tehokkuutta estävien pullonkaulojen poistamiseksi sekä EU:n jätedirektiivin ja valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Rakentamisen materiaalitehokkuuden edistämisen merkittävimpänä haasteena selvityksessä pidetään rakennushankkeesta vastaavien tahojen ammatillisen osaamisen suurta kirjoa, joka ulottuu ammattirakentajista yksityishenkilöihin. Viime vuosina rakentamiselle on kehitetty ympäristöhallinnan työkaluja, mutta niiden käyttö vaatii erityisosaamista. Erityisesti pienrakentajien mahdollisuudet hyödyntää niitä toiminnassaan ovat huonot. Hankkeen tuloksena esitetään käynnistettäväksi toimintaohjelma, joka koostuisi ohjauskeinokokonaisuuksista.
Raportissa arvioidaan vaikutuksia, jotka aiheutuisivat kunnan vastuun kaventamisesta yhdyskuntajätehuollossa. Vaikutusten arviointi perustuu hallitusohjelman kirjaukseen, jonka mukaan ”kunnille jätelaissa annetut yksinoikeudet rajataan asumisessa syntyviin jätteisiin alueelliset erityispiirteet huomioiden”. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että kunnan vastuulta poistuisivat sosiaali- ja terveyspalveluissa ja koulutustoiminnassa syntyvät yhdyskuntajätteet sekä valtion, kuntien, seurakuntien ja muiden julkisoikeudellisten yhteisöjen sekä julkisoikeudellisten yhdistysten hallintoja palvelutoiminnassa syntyvät muut kuin em. yhdyskuntajätteet. Lisäksi kunnan vastuulta poistuisi velvollisuus maa- ja metsätalouden vaarallisten jätteiden vastaanottoon. Vaikutusten arvioinnissa tarkastellaan kunnan jätehuoltovastuun rajauksen vaikutuksia mm. jätehuollon infrastruktuuriin, jätehuoltopalveluiden saatavuuteen, kustannuksiin, kuntatalouteen, kilpailuun, hallinnolliseen kuormaan, lainsäädännön selkeyteen ja ennakoitavuuteen, etusijajärjestyksen toteutumiseen sekä ympäristöön ja terveyteen. Arvioinnin perusteella jätelain muutoksen vaikutukset Suomen jätehuoltoon olisivat pienet, koska muutos kohdistuisi suhteellisen pieneen joukkoon jätteen haltijoita ja siten myös pieneen jätemäärään. Vaikutukset olisivat erilaiset samantyyppisten toimijoiden osalta eri olosuhteissa. Esimerkiksi jätteen haltijoihin kohdistuvat vaikutukset riippuisivat siitä, onko tuotettu jätemäärä suuri vai pieni, toimitaanko taajamissa vai haja-asutusalueilla ja siitä, minkälaisia kunnan toissijaiseen vastuuseen perustuvia palveluja (TSV-palvelut) on tarjolla. Taajamissa vaikutukset olisivat jätteen haltijan kannalta pääasiassa myönteiset ja haja-asutusalueilla kielteiset. Lakimuutoksen vaikutukset olisivat lähinnä yksityisten jäteyritysten ja kuntien jätelaitosten toimintaedellytyksiin liittyviä. Jäteyrityksiin kohdistuvat vaikutukset vaihtelisivat toiminnan luonteen (kuljetus tai käsittely), toiminnan volyymin ja toiminta-alueen sijoittumisen perusteella. Suurten jäteyritysten toimintaedellytykset todennäköisesti paranisivat, mutta pienten – erityisesti pelkkien kuljetusyritysten – toimintaedellytykset saattaisivat heiketä. Kuntien jätelaitosten toimintaedellytykset todennäköisesti huononisivat koosta ja sijainnista riippumatta. Kuntien jätelaitosten kasvavat kustannukset jäisivät rahoituspohjan muuttumisen seurauksena asukkaiden maksettaviksi. Kuntien jätelaitosten toimintojen sopeuttaminen pieneneviin jätemääriin johtaisi toiminnan supistumiseen, mikä saattaisi merkitä TSV-palvelujen saatavuuden heikkenemistä. Samaan aikaan vaikutusten arvioinnin kanssa on ollut tekeillä hankintalain uudistus, jonka sisällöstä ei tätä työtä tehdessä ole ollut tarkkaa tietoa. Hankintalaki voi vaikuttaa kuitenkin vastuun rajauksen vaikutuksia voimistavasti
The purpose of this study is to examine how COVID-19-related job demands and resources have been associated with employee well-being in Nordic countries across specific occupational groups. The study investigated four occupational groups: (1) professional, scientific, and technical occupations in Norway (n = 301); (2) teachers in Finland (n = 315); (3) health and social service occupations in Norway (n = 267); and (4) geriatric nurses in Finland (n = 105). Hypotheses were tested using two-step hierarchical regression analysis. Work–home imbalance in Groups 1, 2, and 3, workload increase in Groups 1 and 3, and fear of infection in Groups 2 and 3 were positively related with exhaustion. A positive attitude towards digital solutions was positively related to work engagement in Groups 2 and 3. In addition, there was a significant positive relationship between COVID-19-related organizational support and work engagement in Groups 2, 3, and 4, and a negative relationship with exhaustion in Group 2. In conclusion, pandemic-related job demands and resources were differently associated with employee well-being across different occupational groups and countries. Further, organizational support may act as a supportive element for sustaining employee well-being during pandemics.