Kaikki aineistot
Lisää
Over the past few years I as theatre practitioner and scholar have been developing the concept of a hybrid community of artistic expression (HCAE). This community includes people from different backgrounds who collectively create a joint piece of art. These are individuals who would not spend time together otherwise. The community aims to call attention to the stories of marginalised or stigmatised people, fostering change by making these experiences understandable to a larger audience. It also seeks to provide it’s members with the opportunity to participate in the public discourse through the medium of art. The Other Home project of The Finnish National Theatre is an example of this kind of a community. It included participants from three groups: 1) artists who sought asylum in Finland in 2015 2) artists with background in Finland 3) non-artist asylum seekers who had participated in an open workshop led by the project. The final product is a kind of documentary theatre: the production tells not just the stories of the community, but also the imagined stories of the community it considers itself to be. A key role comes when the community presents its production to the audience, as the ticketholders become a part of both the community and its final product by contributing their own unique input. The activities of a HCAE are politically charged in many ways. The Other Home community contained members that fought on opposing sides of civil wars in Syria and Iraq. It was a big challenge to make these people do art together. Politics was also present with regards to the unresolved asylum applications of many members of the community. Over the course of the project, both positive and negative asylum decisions were handed down. Further tensions in the community included conflicts between males and female, the young and old and the group’s professionals and amateurs. HCAE is an imagined community that perpetuates a vision of its inner sameness while also being aware of the phenomena that cause its members to be different. This is part of the community’s performance and self-narrated story.
Tutkimukseni käsittelee tulevaisuuden energiatekniikoiden ennakointia vuosina 1970–1985 Suomessa. Analyysin pääaineistona on Tekniikan Maailma -aikakauslehti, joka on Suomen tunnetuin ja merkittävin tekniikan erikoisaikakauslehti. Lisäaineistona käytän sopivaa aikalaiskirjallisuutta. Energiateknologian ennakoimista lähestyn tulevaisuudentutkimuksen näkökulmasta, koska tulevaisuusajattelu ja energia ovat usein sidoksissa toisiinsa. Kyse on menneisyyden tulevaisuuden tutkimisesta. Teknologiaa tutkittaessa on huomioitava, ettei se ole puolueetonta tai irrallaan yhteiskunnan arvomaailmasta. Sillä on selvät ja tunnistettavat sosiologiset puolet. Lähdeaineiston analysoin diskurssianalyysin keinoin etsien aineistossa toistuvia diskursseja. Havaitsemani diskurssit erittelen kvantitatiivisesti. Lähdeaineiston käsittelen kronologisessa järjestyksessä kolmessa aikajaksossa, joita määrittää erityisesti maailmanlaajuiset öljykriisit ja niiden seuraukset. Vuosien 1973 ja 1979 öljykriisit ovat aikarajauksen merkittävimmät yksittäiset tapahtumat. Ne ravistelivat maailman taloudellisia perustuksia ja herättivät miettimään fossiilisten polttoaineiden käytön kestävyyttä. Ensimmäinen öljykriisi synnytti diskurssin, joka vastusti fossiilisten polttoaineiden käytön jatkamista. Diskurssi näkyy erityisesti vaihtoehtoisten energiamuotojen ennakoimisena ja on selvästi ottanut vaikutteita maailmanlaajuisesta vaihtoehtoisten teknologioiden liikkeestä. Vuoden 1973 öljykriisi ei kuitenkaan ollut pääkatalyytti energiateknologisen ennakoinnin alkamiseen Suomessa, vaan se oli alkanut jo ennen vuotta 1970. Silloin sen nosti esiin ympäristötietoisuuden herääminen. Ympäristödiskurssi ja muutosta toivova diskurssi ovat aineiston päädiskurssit. Muut tutkimani pienemmälle merkitykselle jääneet diskurssit ovat talous edellä ajattelu ja tulevaisuuspessimismi. Teknokraattinen usko teknologioiden ratkaisuvoimaan on suuri läpi lähdeaineiston. Viidentoista vuoden mittainen aikarajaus on riittävän pitkä paljastamaan kehityslinjoja, joissa esimerkiksi ydinvoiman luonne muuttuu mahdollisuudesta riskiksi. Ympäristödiskurssin merkitys on alati vähenevä ja muutosta toivovan diskurssin taas kasvava. Merkittävämpää kuin yksittäinen ennakoitu teknologia on, millaista teknologiatyyppiä kyseinen ratkaisu edustaa. Läpi tutkimuksen uusiutuvat energiateknologiat ovat yleisimmin ennakoituja. Huomattavaa on, että liikenteen energian ennakoitiin olevan fossiilista useammin kuin muun energiatekniikan. Silti myös liikenteen tulevaisuus nähtiin vähempipäästöisenä kuin 1970-luvun vallitseva tilanne. Suosiosta huolimatta vaihtoehtoiset energiateknologiat eivät lyöneet läpi. Syynä tähän todennäköisesti oli muun muassa uusien öljyesiintymien löytäminen, talouden elpyminen ja vaihtoehtoisten teknologioiden odotettua hitaampi kehittyminen. Tutkimus luo kontekstia 2010-luvulla käytävään energiateknologiakeskusteluun, joka kulkee samoja polkuja kuin 1970–1980 -luvuilla.
Opinnäytetyössä tutkittiin Keski-Suomen ensi- ja turvakoti ry:n tapaamispaikan kehittämisalueita asiakas- ja työntekijä näkökulmasta. Tutkimuksella selvitettiin (1) asiakkaiden tyytyväisyyttä tapaa-mispaikan eri laatutekijöihin, (2) asiakkaiden kokemia kehittämiskohteita palvelussa sekä (3) kehit-tämiskohteita työntekijöiden näkökulmasta. Tutkimus oli sekä kvantitatiivinen että kvalitatiivinen. Kvantitatiivinen osuus (kysymys 1) keräsi tietoa asiakkaiden tyytyväisyydestä tapaamispaikan laatutekijöihin asteikkokysymyksillä. Kvalitatiivisesti kerättiin tietoa tapaamispaikan kehittämiskohteista sekä asiakkailta että työntekijöiltä (kysymykset 2 ja 3). Tulosten perusteella saatiin tietoa siitä, millaisena asiakkaat kokevat tapaamispaikan eri laatutekijät sekä siitä, mitä kehittämiskohteita löytyi niin asiakas kuin työntekijänäkökulmasta tarkasteltuna. Tuloksista kävi ilmi että asiakkaat kokevat tapaamispaikkapalvelun hyvänä. Suuria eroja ei vastaajien kesken ollut kysyttäessä tapaamispaikan laatutekijöistä. Asiakkaiden esittämiä kehitysideoita tuloksista ilmeni vähäisesti, kun taas työntekijöiden näkemyksistä kertyi aineistoa huomattavasti enemmän. Saatujen tulosten vertailussa asiakkaat ja työntekijät ovat varsin samoilla linjoilla siitä, mikä on hyvää ja missä on kehitettävää. Keskeisimmät kehittämistarpeet aineistoon pohjautuen asiakasnäkökulmasta ovat tiedonkulussa ja palveluohjauksessa, kun taas työntekijöiden näkökulmasta toimintaresurssien puute on suurin kehityshaaste.
Uuden tuotteen luominen on yritykselle aina riskialtis projekti. Vaarana on taloudelliset tappiot ja yrityksen toimintafilosofiaan sopimattoman tuotteen suunnitteleminen. Tuotteistaminen täytyy ajatella prosessina, jossa hyödynnetään jatkuvaa arviointia ja kehityksen valvontaa. Kiinteistöautomaatiojärjestelmän tuotteistamisessa täytyy ottaa huomioon millainen on vallitseva markkinatilanne ja miten markkinoille on mahdollista päästä mukaan. Markkinatutkimus on tässä työssä suoritettu haastattelemalla asiantuntijoita ja tutkimalla millaisia tuotteita kilpailevilla yrityksillä on. Tuotteistamisprosessi on tässä työssä toteutettu innovointiprosessimallin avulla. Malli jakaa tuotekehityksen vaiheisiin ja portteihin. Vaiheissa tapahtuu suorittava työ ja porteilla arvioidaan vaiheissa tehtyjä tuotoksia. Automaatio vaatii toimiakseen ohjelmiston, joten myös kiinteistöautomaatiojärjestelmän tuotteistaminen on ohjelmistotuotannollinen ongelma. Tehtävänä on mahdollisimman pienellä vaivalla, pystyä tuottamaan asiakkaille räätälöityjä tuotteita. Tuotannolliseen ongelmaan vastataan hyödyntämällä kiinteistöautomaationjärjestelmän kehittämisessä tuoterunkoarkkitehtuuria, jonka avulla saadaan tulevaisuudessa nopeasti kehitettyä ratkaisuja asiakkaille. Tuoterunkoarkkitehtuurien suurimmat ongelmat ovat tuoterungon muutosten hallinta sekä kokonaisuuden hahmottaminen hallinta. Muutoshallinnan ongelmaan on työssä vastattu rakentamalla tuoterunkoarkkitehtuuri modulaarisista black-box-komponenteista, joita on mahdollista käyttää joustavasti tuoteperheen eri tuotteissa. Kokonaisuuden hahmottamista ja hallintaa on pyritty helpottamaan suunnittelemalla ohjelmointisäännöt ja dokumentoimalla ohjelmointikoodi. Työn tuloksena saatiin tuotekehitettyä kiinteistöautomaatiojärjestelmälle tuoterunkoarkkitehtuuri. Kehitetty tuote vaatii kuitenkin vielä jatkokehitystä
Opinnäytetyön tavoitteena oli validoida kaksi bitumin perusominaisuuksia mittaavaa testauslaitetta ja laatia laitteille testausohjeet. Validoitavat laitteet olivat tunkeumalaitteisto, PIVOT fully automatic penetrometer, ja pehmenemispiste-laitteisto, Automatic ring and ball apparatus. Validoinnin pohjalta oli määrä laatia työohjeet, jotka varmistavat laitteiden oikeaoppisen käyttämisen ja tulosten oikeellisuuden. Opinnäytetyö tehtiin Tampereen yliopistolla, Hervannan kampuksella sijaitsevan tutkimuskeskus TERRA:n bitumilaboratoriossa. Laitteiden validoinnissa hyödynnettiin SFS-EN 1427, Ring and ball method ja SFS-EN 1426, Determination of needle penetration standardeja. Validoinnissa käytetyt bitumit oli hankittu Nynas Oy:tä. Näytteet oli valmistettu vuonna 2019. Aluksi testattiin laitteiden ja näytteiden toimivuus esitestein. Pehmenemispiste-laitteistolle tehtiin lämmönnousun tarkistus ja tunkeumalaitteistolle tarkastettiin näytteiden tarpeelliset temperointiajat. Sen jälkeen testattiin molempien laitteiden toistojen tasaisuus kolmella eri bitumilaadulla. Testauksien tuloksia tarkasteltiin standardien pohjalta ja todettiin, että laitteilla saa toistettavia tuloksia. Laitteiden käyttöohjeilla voidaan vakioida laboratorion menettelytavat.
Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on energiatehokkuutta parannettava yhteiskunnan kaikilla aloilla. Suurimpia lämpöenergian kuluttajia on teollisuus, joten teollisuuden sivuvirtoja on tärkeä ottaa talteen ja hyödyntää. Nykyaikaisilla korkean lämpötilan lämpöpumpuilla on mahdollista saavuttaa teollisten prosessien tarvitsemia korkeita lämpötiloja. Tämän diplomityön tavoitteena oli selvittää erään tuotantolaitoksen tislausprosessin hukkalämmön hyödyntämistä muiden prosessien tarpeisiin korkean lämpötilan lämpöpumpulla. Perinteisesti prosessien tarvitsema korkea lämpötilainen lämpö on tuotettu höyrykattilalla. Työn teoriaosuudessa selvitettiin korkean lämpötilan lämpöpumppujen erityispiirteitä sekä saatavuutta markkinoilla. Työn käytännön osassa mitoitettiin yhdeksän lämpöpumppuvaihtoehtoa kolmesta erilaisesta kiertoprosessista ja kolmesta eri kylmäaineesta. Mitoituslaskennalla selvitettiin jokaisen lämpöpumppuvaihtoehdon lämpökerroin. Kustannuslaskentaosiossa laskettiin jokaisen vaihtoehdon tasoitetut lämmöntuotantokustannukset Suomessa, Saksassa ja Brasiliassa. Saatuja tuloksia verrattiin perinteisen maakaasukattilan tasoitettuihin lämmöntuotantokustannuksiin. Laskentojen tulokseksi saatiin, että halvin korkean lämpötilan lämpöpumppuratkaisu oli kylmäaineella R1233zd(E) toimiva kaksiportainen kiertoprosessi, joka on varustettu välipainesäiliöllä. Kyseisen vaihtoehdon tasoitetut lämmöntuotantokustannukset olivat 25,7 €/MWh, mikäli se toteutettaisiin Suomessa.