Kaikki aineistot
Lisää
Tutkimukseni on kuvailevaa tutkimusta, jossa tarkastelen miten organisaation kehittämistä on tutkittu oppimisen ja osaamisen näkökulmista, sekä kehittämistä yhteistyön haasteena. Valtionhallinnossa on määritelty konsernitasolla osaamisen ja organisaation kehittämisen periaatteet, joita tarkastelen myös tapausorganisaation näkökulmasta. Kyselytutkimuksen avulla olen selvittänyt Kaakkois-Suomen TE-keskuksessa tehtyjen osaamiskartoitusten kattavuutta, osaamisvajeiden tunnistamista, sekä arvioinnin vaikutuksia. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää kyselytutkimuksen avulla johtavatko osaamiskartoitukset henkilöstön osaamisen laajentamiseen ja muutoksiin työtehtävissä? Tutkin miten osaamista arvioidaan ja tunnistetaanko henkilön tai tiimin osaamisvajeet. Siirtyvätkö osaamisvajeet kehittymissuunnitelmiksi ja vaikuttaako osaamisen arviointi esimerkiksi tehtävien monipuolistamiseen, uralla etenemiseen tai palkkaukseen. Tarkastelen myös eroavatko näkemykset arvioinnista ja sen vaikutuksista miesten ja naisten välillä. Osaamiskartoituksen tarkoituksena on selvittää tietyn henkilön tai organisaatioyksikön osaamisen nykytila ja verrata sitä tavoitetasoon. Tulokset osoittavat, että nykyosaamiset henkilötasolla on kartoitettu kattavasti vuonna 2005 ja niitä käsitellään vuosittaisissa kehityskeskusteluissa, mutta systemaattinen arviointi puuttuu. Tiimien tarvittavia osaamisia ei ole määritelty, mutta henkilöstö näyttää tietävän mitä osaamista tiimiltä odotetaan. Arvioinneilla näyttää olevan vaikutusta tehtävien monipuolistamiseen ja laajentamiseen, mutta ei niinkään urapolkujen rakentamiseen. Näkemykset miesten ja naisten välillä poikkeavat varsin paljon lähes kaikilla osa-alueilla. Miehet ovat käsitelleet omat ja tiimin nykyiset ja tarvittavat osaamiset, niiden tasot ja tehneet kehittymissuunnitelmat naisia useammin. Tulokset antavat aihetta pohtia miten osaamisen hallinta saadaan systemaattiseksi ja arviointi tapahtuisi samoilla kriteereillä koko organisaatiossa, sekä miten rakennetaan kehittymissuunnitelmat kattamaan niin yksilön kuin organisaationkin osaamisvajeita. Osaamisten arviointi tulisi rakentaa koko valtiokonsernin yhteiseksi, jolloin organisaatioiden osaamisia voitaisiin seurata ja vertailla systemaattisesti. Avainsanat: Organisaation kehittäminen, oppiminen, osaaminen, osaamisen arviointi, osaamisvajeet, kehittymissuunnitelmat
Synnynnäiset yläraajapuutokset Suomessa 1993-2005 Tausta: Kiinnostus raajaepämuodostumia kohtaan kasvoi 1960-luvulla talidomidi-tragedian seurauksena. Moniin maihin perustettiin epämuodostumarekisteri seuraamaan epämuodostumien esiintyvyyttä vastaavien onnettomuuksien estämiseksi. Suomen epämuodostumarekisteri on aloittanut toimintansa vuonna 1963. Yläraajapuutosten syntymäesiintyvyydestä on aiemmin tehty vain muutamia väestöpohjaisia tutkimuksia. Yläraajapuutoslasten sairaalahoidon määrä ei ole tiedossa. Tavoitteet ja menetelmät: Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ylläpitämän epämuodostumarekisterin ja hoitoilmoitusrekisterin (HILMO) tietojen pohjalta yläraajapuutosten syntymäesiintyvyys, liitännäisepämuodostumat, kuolleisuus ja sairaalahoitopäivien sekä tehtyjen toimenpiteiden määrä. Yläraajapuutokset luokiteltiin kansainvälisen käsikirurgiyhdistyksen (IFSSH) luokituksen mukaisesti jotta tulokset olisivat vertailtavissa muiden maiden aineistojen kanssa. Tutkimukseen otettiin mukaan kaikki vuosina 1993-2005 Suomessa syntyneet lapset. Epämuodostumarekisteristä poimittiin yhteensä 417 ylärajapuutosdiagnoosilla rekisteröityä lasta. Kahteen alaryhmään, radiaalisäteen puutoksiin (RRD) ja amnionkurouma–oireyhtymään (CBS) perehdyttiin tarkemmin. Tulokset: Yläraajapuutos todettiin 417 syntyneellä ja 392 elävänä syntyneellä lapsella. Syntymäesiintyvyys oli 5.5/10 000 syntynyttä ja 5.2/10 000 elävänä syntynyttä lasta. Valtaosalla (60%) oli liitännäisepämuodostumia tai jokin tunnettu oireyhtymä. Perinataalikuolleisuus oli 139/ 1000 syntynyttä (Suomessa yleisesti <5/1000). Imeväiskuolleisuus oli 135/1000 elävänä syntynyttä (Suomessa yleisesti 3.7/1000). RRD todettiin 138 lapsella ja näistä lähes kaikilla (87%) oli joko jokin tunnettu oireyhtymä tai muita epämuodostumia. Perinataali- ja imeväiskuolleisuus oli erityisesti RRD-ryhmässä korkea (29% ja 35%). Korkea kuolleisuus liittyi 18-trisomiaan ja muihin vaikeisiin epämuodostumiin. CBS yläraajoissa todettiin 51 lapsella. Näistä 29%:lla oli kuroumarenkaiden lisäksi muita epämuodostumia. Yläraajapuutospotilailla oli sairaalahoitojaksoja 11-kertainen ja hoitopäiviä 13-kertainen määrä verrattuna keskimääräiseen lapsiväestöön Suomessa. Päätelmät: Synnynnäisten yläraajapuutosten syntymäesiintyvyys on 5.5/10 000 syntynyttä ja 5.2/10 000 elävänä syntynyttä. Erityisesti radiaalisäteen puutoksiin liittyy muita epämuodostumia sekä 58-kertainen perinataali- ja 95-kertainen imeväiskuolleisuus verrattuna lapsiväestöön keskimäärin. Lähes kolmasosalla CBS-lapsista on muiden elinryhmien epämuodostumia viitaten mahdollisiin erilaisiin syntymekanismeihin ryhmän sisällä. Sairaalahoitojaksojen määrä oli yläraajapuutoslapsilla 11-kertainen verrattuna keskimääräiseen lapsiväestöön.
Työn kirjallisuusosassa on käsitelty yleisimpien puunliimojen sekä puun ja paperin pinnoitteiden kemiaa keskittyen synteettisten sideaineiden valmistusmenetelmien. Lisäksi työssä on tarkasteltu tarkemmin alkydiakrylaattihybridien kemiaa ja valmistusmenetelmiä. Työn alussa on tarkasteltu lyhyesti lumoissa ja pinnoitteissa käytettävien sideaineiden sitoutumisesta esitettyjä teorioita. Kokeellisen osan tavoitteena ole valmistaa maaleihin ja pinnoitteisiin soveltuvaa alkydiakrylaattihybridi -sideainetta eli siis optimoida ja kehittää toimiva synteesi alkydiakrylaattihybridille. Lisäksi tarkoituksena oli tutkia lähtöainesuhteiden vaikutusta hybridin ominaisuuksiin. Alkydiakrylaattihybridit valmistetaan useimmiten emulsio- tai miniemulsiopolymeroinnilla vapaaradikaalipolymerointina vesiohenteisesta alkydiemulsiosta ja eri akrylaattimonomeereistä tai akrylaattidispersiosta. Tässä työssä polymerointi suoritettiin emulsiopolymerointina polymeroimalla butyyliakrylaatti-, metyylimetakrylaatti- ja metakryylihappomonomeerejä samanaikaisesti alkydiemulsion läsnä ollessa. Valmistetuista hybrideistä määritettiin konversiot ja kiintoainepitoisuudet, viskositeetit, pH:t, lasiutumislämpötilat, moolimassat ja moolimassajakaumat, partikkelikoot ja kokojakaumat. Lisäksi hybridien stabiiliutta seurattiin silmämääräisesti ja määrittämällä sopivin väliajoin viskositeetti ja pH. Eri lähtöainesuhteilla tehdyistä hybrideistä ajettiin NMR -spektrit, joista pystyttiin vertailemaan lähtöaineiden vaikutusta hybridin koostumukseen. Työssä onnistuttiin valmistamaan ja optimoimaan maalisovellutusten kannalta potentiaalinen alkydiakrylaattihybridi. Optimoimalla reaktiolämpötilaa, polymerointiaikaa sekä initiaattoreiden määriä ja syöttöaikoja päästiin lähelle 100 % monomeerikonversiota, mutta gravimetrisen määrityksen mukaan 100 %:n konversioon päästiin vasta tekemällä varsinaisen polymeroinnin lisäksi jälkipolymerointi. Jälkipolymeroinnissa päädyttiin käyttämään redoksi-initiaattorisysteemiä, jossa hapetin A ja pelkistin B lisättiin reaktorin varsinaisen polymeroinnin jälkeen. Valmistetut hybridit olivat silmämääräisesti stabiileja vielä kuukausienkin jälkeen valmistuksesta. Samanlaisiin tuloksiin päädyttiin myös hybrideille tehdyillä vanhennuskokeilla ja sentrifugoinneilla. Lisäksi viskositeetissä ja pH-arvossa ajan kuluessa tapahtuvat muutokset olivat varsin vähäisiä. Muutamalla näytteellä todettiin heti valmistuksen jälkeen epähomogeenisuutta partikkelikokomittauksissa, mutta muuten tuotteet vaikuttivat olevan ja pysyvän homogeenisinä ja stabiileina.