Kaikki aineistot
Lisää
Tässä pro gradu -tutkimuksessa paneudutaan yhden Pohjois-Satakunnassa sijaitsevan maitotilan lehmien nimistöön. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää nimenmuodostusmalleja kyseisellä tilalla sekä eritellä nimien taustoja. Olen rajannut tutkimuksen koskemaan vain yhtä maitotilaa, sillä tilalta kerätty aineisto on laaja. Aineisto koostuu kaikista Heikuran maatilalla 86 vuoden aikana syntyneistä lehmävasikoiden nimistä. Nimiä on yhteensä 770, mutta kaikkia ei tässä tutkimuksessa käsitellä. Tavoitteena on löytää nimistöstä johdonmukaisuuksia ja selvittää mahdollisimman monen nimen tausta. Tutkimus on suoritettu haastattelemalla nimenantajia sekä analysoimalla aineistoa mekaanisesti johtamisen näkökulmasta. Johtaminen on tutkimuksen yksi tärkeimmistä teorioista nimistöntutkimuksen teorian lisäksi. Tutkimuksen tulokset mukailevat tavoitteita. Onnistuin selvittämään nimien taustoja ja luokittelemaan niitä. Aineistoanalyysin perusteella onnistuin luomaan kategorioita, joiden analogian perusteella saatoin luokitella jokaisen nimen johonkin kategoriaan. Haastatteluista sain arvokasta tietoa nimien käytöstä arjessa. Haastattelujen pohjalta pystyin myös arvioimaan lehmien nimeämisen tulevaisuutta. Tutkimus on tapaustutkimus, eikä sen pohjalta voi tehdä yleisiä johtopäätöksiä muiden tilojen nimistöstä.
Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan mainoksissa kuvattujen identiteettien monimuotoisuutta kontrastiivisesta saksalais-suomalaisesta näkökulmasta. Tarkoituksena on selvittää, millaisia representaatioita mainoskuvat toistavat, kuvataanko erilaisia henkilöhahmoja stereotypioiden kautta vai onko kuvauksissa jätetty tilaa katsojan omille tulkinnoille. Näitä kysymyksiä tarkastellaan iän, etnisen taustan, sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen kuvausten kautta. Tutkimusmetodina käytettiin multimodaalista tekstilajianalyysia ja tutkimusmateriaali koostui saksalaisista ja suomalaisista aikakausilehtimainoksista. Valitut kuvat olivat pääosin osin naisille suunnattuja kuvia naisista, minkä vuoksi analyysissa otetiin huomioon postfeministisen katseen teoria miehisen katseen teorian rinnalla. Myös Schroederin ja Borgersonin (2005) esittämien ongelmallisten representaatioiden (face-ism, idealization, exoticization ja exklusion) toistumisen tutkiminen mahdollisti aineiston laaja-alaisen tarkastelun. Analyysi vahvisti hypoteesin, joka oletti mainoskuvien toistavan vallalla olevia kauneusihanteita. Toisaalta esimerkiksi hoikkuuden ihannoinnin oletus kumottiin osittain, sillä aineistosta löytyi myös muodokkaamman ihmisvartalon kuvauksia. Vaikka aineistossa toistuivat pääosin eurooppalaisen etnisyyden kuvaukset, löytyi joukosta myös poikkeuksia. Saksalaisten mainosten joukosta löytyi myös useampi kuvaus, joka mahdollisti laajemman tulkinnan henkilön etnisestä taustasta. Suomalaisissa mainoksissa kuvatuilla henkilöillä oli kahta poikkeusta lukuun ottamatta tuntomerkkejä, jotka viittasivat selkeästi eurooppalaiseen etnisyyteen. Näiden representaatioiden joukosta löytyi niin stereotyyppisiä ja eksotisoituja kuvauksia, kuin myös hybridejä identiteettejä. Tutkimuksessa tuli myös ilmi, että vanhempia naisia (yli 50-vuotiaat) kuvataan nuorempia naisia useammin lähikuvassa. Tähän tulokseen vaikuttaa todennäköisesti myös mainostettavat tuotteet, joiden käyttö usein keskittyy kasvojen alueelle (esimerkiksi kasvorasva). Yhtenä yllättävänä tuloksena voidaan pitää sitä, miten aineiston mukaan suomalaisissa mainoksissa kuvataan harvoin useampia ihmisiä, ja parisuhteen esittämistä jopa vältellään. Saksalaisissa mainoksissa sen sijaan heteroseksuaalisen parisuhteen kuvaus toistui, mutta kuvista löytyi myös merkkejä, jotka mahdollistavat vaihtoehtoisen tulkinnan henkilöiden välisestä suhteesta. Myös suomalaisessa mainoksessa löytyi merkkejä, jotka mahdollistivat mainoksen lukijan oman tulkinnan kuvattujen henkilöiden välisten suhteiden laadusta.
Tässä työssä käsitellään Johannes Krysostomoksen liturgian veisujen uudelleen kääntämistä. Kyseinen tutkimus on jatkoa kaksi vuotta sitten valmistuneelle kandidaattityölle, jossa vertailtiin Valitusvirsien uutta käännöstä muun muassa sen runollisuuden ja sanatarkkuuden osalta. Tutkimuksessa keskitytään analysoimaan viimeisen käännöskomitean suosimaa käännöstapaa: varsinkin funktionaalisen metodin vaikutusta veisujen uuteen käännösversioon. Oletetaan, että viimeisen käännöstyön kotouttamisaste on huomattava. Toisena päätehtävänä on niin sanotun Retranslation theoryn (2004) todeksi havaitseminen korpuksen tutkimusaineistoa käyttäen. Uudelleenkääntämisen tutkiminen on nykyään hyvin suosittua. Teoriaosuudessa mainitaan kahta aihealueeltaan saman tyyppistä tutkimusta, hollantilaisen Eva Lezyn sekä suomalaisen Irmeli Helinin tutkimukset, joissa keskeisenä on käännösmuunnelmien laadun tutkiminen. Tutkimustyön loppuun liitetty korpusaineisto on viidestä erikielisestä tekstistä koostuva kospuskokonaisuus, johon kirkkoslaavilla ja venäjän kielellä (2009) kirjoitettujen tekstien ohella kuuluvat kolme suomennosta vuosilta 1910, 1955 ja 2011. Analyysissa keskitytään pohtimaan sekä leksikaalisia että tyylillisiä muutoksia viimeisissä suomenkielisissä teksteissä vertailuanalyysin periaatteita käyttäen. Analyysin päämääränä on lekseemeihin kohdistuvien transformaatioiden luokittelu. Tällöin käytetään sekä kvalitatiivisen tutkimustyön menettelytapoja, erityisesti erilaisten sanaluokkien lekseemien muunnosten laadun luokittelussa, että kvantitatiivista otetta, kun siirrytään tutkimaan eri käännöstekstien tyyliominaisuuksissa havaittavia lainalaisuuksia. Yleisesti ottaen, viimeisten käännöskomiteoiden tekstikorjaustyö oli huomattava vanhan sanaston sekä lainasanoja kohtaan eri kielitasoilla, fonetiikassa, semantiikassa myös sananmuodostuksessa. Toisaalta tyyliin kohdistuva muokkaus oli varsinkin viimeisessä suomennoksessa selkeästi havaittavissa. Ilmiselvin tämän tyyppinen kotouttaminen esiintyy suhteessa kirkon sakraalitekstin perinteisiin ominaispiirteisiin, kuten ns. KAI-tyyliin sekä sakraalisubstantiivien, - objektiivien ja -pronominien oikeinkirjoitukseen.
Tässä tutkielmassa tutkitaan yksilön kielenkäyttöä tosi-tv-sarjoissa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten yksilön kielenkäyttöä näytetään ja sitä kautta yksilön kielellinen identiteetti esitetään tosi-tv-sarjoissa. Tutkimus on ajankohtainen, koska median ja television rooli yhteiskunnassa kasvaa. Tutkimuksessa keskitytään kielenkäytön ilmiöön nimeltä koodinvaihto ruotsin ja englannin välillä. Koodinvaihto tarkoittaa tässä tutkimuksessa sitä, että puhuja vaihtaa kahden kielen välillä yhden puheenvuoron aikana. Ensimmäinen tutkimuskysymys selvittää, millaista yksilön koodinvaihto kielten välillä ruotsalaisissa tosi-tv-sarjoissa on. Toinen kysymys käsittelee koodinvaihdon funktiota hänen puheessaan ko. sarjoissa. Kolmas kysymys selvittää, miten hänen kielellinen identiteettinsä esitetään ko. sarjoissa. Tutkimuksen aineisto koostuu tutkittavan henkilön ruotsin ja englannin kielisestä puheesta kahdessa ruotsalaisessa tosi-tv-sarjassa, Svenska Hollywoodfruar (SH) ja Montazamis med vänner (MmV). Sarjat tunnetaan Suomessa myös nimillä Ruotsin miljönääriäidit ja Ruotsin miljönääriäiti Maria Montazami. Sarjoista tarkastellaan ensimmäinen (MmV) ja kuudes tuotantokausi (SH), sillä ne on esitetty samana vuonna (2013). Aineistoa tarkastellaan yksilön kielivalintojen ja koodinvaihdon näkökulmista. Analyysissa tarkastellaan koodinvaihdon rakennetta Sin (2011) mallin ja koodinvaihdon funktiota Berglundin (2008) ja Grosjeanin (1982) mallien avulla. Tutkimuksessa selviää, että tutkittava henkilö vaihtaa molemmissa sarjoissa puheessaan koodia enemmän ruotsista englantiin kuin toisin päin. Montazamis med vänner-sarjassa hän käyttää enemmän ruotsia koodinvaihdossaan kuin Svenska Hollywoodfruar-sarjassa. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että ensiksi mainitussa sarjassa hän tapaa enemmän ruotsinkielisiä keskustelukumppaneita kuin toisessa sarjassa. Myös hänen kielivalintansa määräytyvät pääasiassa keskustelukumppanin mukaan. Koodinvaihdon funktiot (eli se, mihin tarkoitukseen vaihtoa käytetään) vaihtelevat sarjojen välillä. Molemmissa sarjoissa funktio on kuitenkin useimmiten se, että henkilön on helpompi käyttää toisen kielen sanaa. Henkilö käyttää molemmissa sarjoissa molempia kieliä, mikä viittaa siihen, että hän on kaksikielinen. Tuloksia tarkastellessa täytyy ottaa huomioon se, että aineistona on tosi-tv-sarjoja, jotka eivät välttämättä anna (ainakaan täysin) todenmukaista kuvaa tutkittavan henkilön kielenkäytöstä. Jatkotutkimuksessa olisikin mielenkiintoista verrata yksilön kielenkäyttöä tosi-tv-sarjassa ja arkielämässä.
Tampereen murretta käsittelevässä tutkimuksessa tarkasteltiin 30 syntyperäisen tamperelaispuhujan idiolektin eli heidän yksilöllisen kielimuotonsa vaihtelua ja muuttumista ajan myötä. Puhujia haastateltiin tutkimusta varten kahdesti: ensimmäisen kerran vuonna 1977 ja toisen kerran vuonna 1997. 1970-luvun aineiston perusteella useat syntyperäiset tamperelaiset eivät vielä itse kokeneet, että Tampereella puhuttaisiin erityisen leimallista murretta. 1990-luvun murrebuumin myötä Tampereen murteen tunnettuus on selvästi kasvanut. Murteellisuus on kuitenkin nykypuhujalle tyypillisesti jotakin sellaista, jonka koetaan etääntyneen hieman itsestä: ajatellaan esimerkiksi, että oma murre on ollut voimakkaampaa lapsuudessa tai että itseä vanhemmat ikäluokat puhuvat vielä parempaa murretta. Tavallinen kielenpuhuja mieltää murteen yleensä sanatason ilmiöksi. Kielentutkijan näkökulmasta murre on paljon muutakin kuin varsinaisia murresanoja: äänne- ja muotopiirteitä, lauserakenteita, intonaatiokuvioita ja keskustelukäytänteitä. Nykypuhujan vertailukohteena on yleensä muuttumattoman vanhan murteen ideaali, kun taas kielentutkijan näkökulmasta on selvää, että murre voi ajan myötä muuttua ja silti säilyttää monella tasolla alueellisen omaleimaisuutensa. Omaa murteellisuuttaan vähättelevä puhuja voikin kielestään tehdyn lingvistisen analyysin perusteella tulla luokitelluksi aineiston murteellisimpiin puhujiin kuuluvaksi. Tutkimuksessa paljastui, että puhekielen ajan myötä muuttuminen on varsin tavallista silloinkin, kun puhuja on asunut koko elämänsä kotipaikkakunnallaan. Muutosta voi yksilötasolla tapahtua niin murteellisuuden kuin yleiskielisyyden suuntaan. On myös mahdollista, että kerran käynnistynyt muutos voi esimerkiksi jonkin kielenulkoisen sysäyksen vuoksi pysähtyä tai vaihtaa suuntaa. Aineiston 1950-luvulla syntyneillä, haastattelujen välillä nuorista aikuisista keski-ikäisiksi varttuneilla puhujilla yleiskielistymismuutos oli muutostyyppinä tavallinen. Aineiston 1920- ja 1930-luvulla syntyneillä, haastattelujen välillä työikäisistä eläkeikäisiksi varttuneilla puhujilla taas murteellistumismuutos oli yleisintä. Yhteisönkin tasolla Tampereen puhekielen voidaan todeta muuttuneen ajan myötä, mutta sen tunnistettavuus on edelleen säilynyt. Esimerkiksi persoonapronominit sää ja mää, nuari tyämiäs -tyyppinen diftongien avartuminen sekä yleiskielen ts-yhtymän vastineena esiintyvä vaihteluton tt (mettä, mettän) näyttävät kuuluvan vahvasti nykytamperelaiseenkin kielenkäyttöön. Tampereen puhekieli vaikuttaa voivan hyvin myös pragmatiikan tasolla: ei tehrä tästä ny numeroo -asennetta on löydettävissä myös uudemmasta aineistosta. Tamperelaispuhujiin stereotyyppisesti liitettävän nääs-partikkelin esiintyminen on sen sijaan vähäistä. Lauseessa samantyyppisessä tehtävässä esiintyvän kato-huomionkohdistimen käyttö taas on vuosituhannen taitteeseen tultaessa lisääntynyt (käytiin kato Alarannassa ja ostettiin kato mustaamakkaraa). Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena oli kehittää sosiolingvistisen variaationtutkimuksen metodiikkaa ja syventää teoreettista otetta idiolektiin ja sen muuttumiseen. Tutkimuksessa idiolektien tarkastelu tapahtui kahta päämetodia käyttäen. Idiolektien variaatiota ja muutosta analysoitiin bayesilaisin tilastomenetelmin, jotka mahdollistivat virhemarginaalin huomioimisen muutoksen arvioinnissa. Kvantitatiivisia tutkimustuloksia syvennettiin vielä kvalitatiivisesti nk. ikkunametodin avulla. Yleisellä tasolla tutkimuksessa havainnollistui yksilön puhekielen dynaaminen perusluonne ja muutosherkkyys sekä puhujayksilöiden sijoittuminen pikemminkin jatkumolle kuin selviin puhujaryhmiin. Vaikka tutkimuksen keskiössä olivat puhujayksilöt, myös Tampereen murteen kokonaisvaltainen nykytila ja muutos saivat lisävalaistusta. Tampereen kaupunkimurteen säilyminen on murrebuumin myötä saanut vahvaa tukea, ja murteella on kaikki edellytykset elää ja voida hyvin myös tulevaisuudessa. Kieleen luontaisesti kuuluvaa vaihtelua ja muuttumista ei tulekaan tulkita elinvoimaisuuden vastakohdaksi. Jotkin nykymurteen variantit oletettavasti aikanaan väistyvät, ja vastaavasti joitakin uusia piirteitä nousee Tampereen murteelle tyypilliseksi. Tampereen murteen leimallisuus on jo vanhastaan syntynyt muistakin suomen murteista tuttujen ilmiöiden persoonallisen kombinoitumisen kautta. Tämä lienee Tampereen murteen muotoutumismekanismi jatkossakin.
Sanomalehdissä julkaistavia artikkeleita yhdistää tekstin ja kuvan välinen rinnakkaiselo. Näiden kahden viestintäkanavan (modaliteetin) samanaikainen käyttö edellyttää, että ne yhdessä luovat sellaisen multimodaalisen kokonaisuuden, jossa teksti- ja kuvaelementit ovat relevantissa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Jos vuorovaikutus joiltain osin jää puutteelliseksi, saattaa sillä olla vaikutuksia käsiteltävän aiheen ymmärrettävyyteen. Tekstin ja kuvan välinen yhteistyö ja elementtien ymmärrettävyyttä tukevat ominaisuudet korostuvat erityisesti monimutkaisia ja abstrakteja aiheita käsittelevissä lehtiartikkeleissa, jollaisina myös väitöskirjassa tarkasteltavia EU-artikkeleita voidaan pitää. Aineisto koostuu Euroopan unionin viidettä, ja tähän asti suurinta, laajentumista käsittelevistä kuvallisista artikkeleista, jotka on julkaistu kahdessa suomalaisessa (Aamulehti ja Helsingin Sanomat) sekä kahdessa ruotsalaisessa (Dagens Nyheter ja Svenska Dagbladet) aamulehdessä. Yhteensä 139 artikkelia käsittävä tutkimusmateriaali on kerätty yhden kuukauden ajalta vuonna 2002 (lokakuu), jolloin kymmenelle uudelle maalle päätettiin myöntää EU-jäsenyys, sekä vuonna 2004 (toukokuu), jolloin kyseisten maiden jäsenyys astui voimaan. Tutkimus on aineistolähtöinen ja sitä voidaan luonnehtia eräänlaisena tyylianalyysina, jonka avulla pyritään selvittämään mitä merkityksiä tutkittavan kohteen kielelliset ja kuvalliset valinnat välittävät ja millaisia vaikutuksia niillä mahdollisesti on vastaanottajaan. Analyysin tavoitteena oli saada selville, ovatko artikkeleiden tekstielementit (otsikko, ingressi, leipäteksti ja kuvateksti) relevantissa suhteessa kuvaan (valokuva, graafinen esitys tai piirros) ja käsiteltävään teemaan nähden, ja tukevatko artikkeleissa käytetyt kuvat vastaavasti raportoidun aiheen ymmärtämistä. Tarkoituksena oli niin ikään selvittää, millaisia lehtien välisiä yhtäläisyyksiä ja eroja modaliteettien käytössä, vuorovaikutuksessa ja ymmärrettävyydessä voidaan havaita. Tutkimuksen tuloksena paljastui, että teksti- ja kuvaelementit luovat suurimmassa osassa tutkittuja artikkeleita teeman välittymisen kannalta yhtenäisen kokonaisuuden. Artikkeleissa esiintyy kuitenkin myös sellaisia tekijöitä, jotka voivat vaikeuttaa aiheen välittymistä lukijalle. Tällaisia ovat muun muassa otsikoissa ajoittain esiintyvät erikoissanat, lyhenteet ja tietyt vakiintumattomat metaforiset ilmaukset, joidenkin leipätekstien rakenteellinen epäyhtenäisyys sekä ainoastaan symbolisella tasolla artikkelin aihealueeseen liittyvät valokuvat ja pelkästään kuvatietoa välittävät kuvatekstit. Elementtien ominaisuuksien vertailu lehtien välillä osoitti, että suomalaisissa lehdissä korostuu ruotsalaisia lehtiä useammin tekstin ja kuvan välinen johdonmukaisuus ja ymmärrettävyys. Tulevia tutkimuksia ajatellen voidaankin kysyä, eroavatko suomalaisen ja ruotsalaisen journalismin työtavat ja -menetelmät oleellisesti toisistaan huolimatta siitä, että mm. journalistiikan oppikirjoissa annetut suositukset lehtikielestä ja toimituksellisesta työprosessista ovat pääosin yhteneväiset molemmissa maissa.
Kan och vet – men hur? Översättningslärarens kunskapsgrunder i fokus Can and Knows – But How? Investigating the Translation Teacher’s Knowledge Base The purpose of this study is to discover what sources translation teachers have for their knowledge as teachers and experts, and to analyse the nature of this knowledge base. The study is based on the notion that the knowledge base is linked, on the one hand, to translation and teaching translation, and, on the other hand, to expertise. In addition, the study investigates how different teaching contexts might be reflected in the teacher’s knowledge base. This study falls under the category of research on language and translation teaching. This is a qualitative study of a number of cases, which means that the study is data-driven by nature. The empirical data of the study consists of translation exercises and feedback given by eight teachers in their translation classes, as well as of the teachers’ interviews, observation of classroom situations, and the teachers’ course materials. The data was collected between the years 2006 and 2011. At that time, the participating teachers worked as teachers of translation in various teaching contexts. These contexts included courses in either a translation department or a foreign language department, and translation either into the mother tongue or into a foreign language. The empirical data and research literature suggest that the knowledge base of a translation teacher consists both of the teacher’s views concerning translation within a teaching context and of the teacher’s verbal and nonverbal knowledge building. The teacher’s views concerning translation within a teaching context can be divided into three subcategories: views related to translation, views related to giving feedback, and views related to the teaching of translation. The translation teacher’s verbal and nonverbal knowledge building, on the other hand, can be placed on a continuum between informal and formal knowledge building. This study compares the teachers’ views contained in the empirical data with views that are prevalent in the field of translation and translation teaching. The comparison reveals that the views found in the data and in the field are largely consistent with each other. For teachers, translation is predominantly a communicative activity, where a great deal of importance is placed on functionality and conveying meanings. Feedback is considered more or less through a focus on guidance. For some teachers, it is important to provide detailed feedback, whereas others give less feedback and make their feedback more indirect. Furthermore, the teaching of translation consists of advancing practical skills, academic competencies and professionalism. When comparing teachers’ knowledge building to the knowledge building of an expert, one significant finding is that teachers’ nonverbal knowledge building is informal. Teachers use information inconsistently and haphazardly. The verbal knowledge building is also largely informal. The interview data indicates that teachers do not always justify their views, or if they do, their arguments are based on feelings rather than outside sources and argumentation. However, despite this informal nature of knowledge building, the data also contains examples of formal knowledge building. Even though on-going discussions within the field of translation suggest that translation might be understood differently in different teaching contexts, this study does not indicate that teachers’ views on translation or their knowledge building would vary from one teaching context to another. The quality of a teacher’s knowledge base does not appear to be related to the context in which translation is being taught. In other words, the teacher’s approaches may focus on functionality and conveying meanings whether the teacher works in the context of a translation department or in a language department. However, the direction of translation appears to have some significance to the teacher’s views on translation: those who teach translation into a foreign language are not solely concentrated on a communicative focus; their views also contain traces of linguistic translation. From the perspective of knowledge building, the teacher’s experience level is more important than the context or the direction of translation. The verbal knowledge building of more experienced teachers contains more features of formal knowledge building than that of less experienced teachers. Overall, the quality of a teacher’s knowledge base is more dependent on the individual teacher’s background and experiences than on the teaching context.
Tutkimuksessa analysoidaan venäläisten politiikkojen puheita Georgian ja Venäjän sodan aikana. Diskurssianalyysin ja uuden retoriikan teorian avulla tarkastellaan, miten kielellä rakennetaan todellisuutta yleisölle ja miten selitetään ja oikeutetaan sotatoimia vierasta valtiota vastaan. Kieli on olennainen osa politiikkaa, ja sopiva sotaretoriikka tekee mahdolliseksi muuttaa maantieteellisiä rajoja. Työn teoriapohjan muodostavat Chaïm Perelmanin ja Aleksandr Ivinin uusi retoriikka, Riikka Kuusiston ja Vilho Harlen viholliskuvateoria sekä van Dijkin ja Schiffrinin diskurssianalyysi. Retoriikan avulla tarkastellaan, miten venäläiset poliitikot selittävät yleisölle sodan motiiveja. Tutkielmassa analysoidaan erilaisia argumentaatiomenetelmiä ja suostuttelemisen keinoja. Poliitikkojen puheista on poimittu ne kohdat, joissa Georgia kuvataan vihollisena, ja tarkastellaan viholliskuvan rakentumista. Lopuksi perehdytään kielen sosiaaliseen perustaan. Van Dijkin makrostruktuuriteorian pohjalta analysoidaan, miten poliitikkojen diskurssi rakentuu ja minkälainen konteksti liittyy eri tilanteisiin. Esimerkiksi, mitä venäläisessä retoriikassa todellisuudessa tarkoitetaan rauhan palauttamisella ja minkälaiset poliittiset ratkaisut siihen liittyvät. Tutkimus osoittaa, miten eri argumentaation keinoja on käytetty hyväksi yleisön suostuttelemiseksi sekä sotatoimien oikeuttamiseksi. Venäläisessä retoriikassa käytettiin erilaisia kielellisiä keinoja, joiden avulla oli mahdollista saada sotatoimet (sekä kaikki sotaan liittyvä) näyttämään rauhan toimilta, ja näin oikeuttaa toimet yleisölle. Sotaa on perusteltu venäläisestä näkökulmasta muun muassa siten, että on puhuttu Georgian ”hyökkäyksestä” ja ”sotarikoksista” Venäjän kansalaisia (sekä rauhanturvaajia että ossetialaisia siviilejä) vastaan. Georgia oli Venäjälle maa, joka palveli Yhdysvaltoja ja sen intressejä. Muun muassa Vladimir Putinin mielestä Georgian sotatoimet eivät olleet Georgian kansan valinta, vaan georgialaiset joutuivat painostuksen kohteiksi oman hallituksensa ratkaisujen takia. Yleisön edessä Venäjä korosti omia rauhallisia aikomuksiaan sekä rauhan palauttamista alueelle. Asiasanat:Georgia, Etelä-Ossetia, Venäjä, retoriikka, viholliskuva, diskurssianalyysi
Pro gradu -tutkielmassa aiomme tutkia, tarkastaa kirjallisuuden tilaa ja siihen liittyviä tärkeitä teoreettisia käsitteitä, jotka auttavat meitä rakentamaan tutkielman analyysia. Kirjallisuuden tilan lisäksi tärkeiksi käsitteiksi osoittautuivat myös juoni ja raja, koska kaikki kolme käsitettä liittyvät tavalla tai toisella toisiinsa, täydentävät toisiaan ja samalla muodostavat analyysin kokonaisrakennelman. Kiinnitämme huomiota myös seuraaviin teoreettisiin käsitteisiin: henkilöhahmo, kirjallisuuden aika ja kirjallisuuden maailmankuva. Kirjallisuuden tilan, juonen ja rajan tutkimusta varten olemme valinneet Valentin Rasputinin kertomuksen, joka on nimeltään ”Den´ gi dlja Marii”. Valitussamme kertomuksessa korostuvat ja tulevat hyvin esiin neljä seuraavaa, merkittävää tilaa: maaseutu, juna, pikku maaseutukauppa ja kaupunki. Analysoidessa kolme tärkeää teoreettista käsitettä emme ainoastaan näe, miten juoni kulkee ja rakentuu tilan ja rajan rinnalla, mutta myöskin pystymme näkemään, kuinka suuri merkitys on näillä käsitteillä kertomuksen henkilöhahmojen käytöksen ja heidän välisten suhteiden ymmärtämisessä. Tutkielman tärkeässä roolissa on myös sellainen kirjallisuuden laji kuin maaseutuproosa, koska Valentin Rasputinin vuonna 1967 kirjoitettu teos ”Den´ gi dlja Marii” edustaa nimenomaan maaseutuproosaa. Kirjailijan päätavoite on näyttää, kuinka suuresti maaseutu on muuttunut viime vuosikymmenien aikana. Venäläisen maaseudun perinteinen elämäntapa ei enää ole entisellään, ja monet ennestään tärkeät perinteet ja säännöt ovat menettäneet arvonsa, koska yhä enemmän ihmisten elämä on riippuvainen rahasta. Joten, koko pro gradu –tutkielman analyysi auttaa ymmärtää Valentin Rasputinin idean siitä, millä tavalla maaseutu muuttuu. Asiasanat: maaseutuproosa, kirjallisuuden tila, juoni, raja
Tutkielmani käsittelee postmodernin kapitalismin teemoja Kari Hotakaisen romaanissa Ihmisen osa (2009). Lähestyn teosta Jean Baudrillardin monialaisten teorioiden kautta, painottaen hänen ajatustaan todellisuuden korvautumisesta hyperreaalilla. Kohdeteos kuvaa kapitalismin simulaatioksi muuttamaa todellisuutta, jossa talouden käytännöt ovat levinneet kaikille elämän osa-alueille. Kapitalistista systeemiä ja sen puitteissa tapahtuvaa toimintaa tematisoidaan teoksessa useiden hahmojen ja eri sukupolvien kautta. Tulkinnassani tarkastelen teoksen keskeisiä hahmoja representaatioina kapitalismin eri puolista, jotka liitän Baudrillardin simulaatioteorian tärkeimpiin käsitteisiin, kuten rivouteen, metamorfoosiin ja viettelyyn. Koska teos tematisoi myös kapitalismin varhaisempia vaiheita, hyödynnän näitä kohtia analysoidessani Baudrillardin simulaatioteoriaa edeltäviä marxilaisen teorian kehitelmiä. Koska Baudrillardin teorioille ja käsitteistölle ei ole ilmaantunut juurikaan jakajia, kytken ne kapitalismin ja uusliberalismin kehityskuluista viime vuosikymmeninä laajemmin käytyyn keskusteluun. Analyysini taustalla vaikuttaa Karl Marxin kehittelemä teoria tavaroitumisesta, joka kohdeteoksessa saamissaan muodoissa muuttaa ihmiset kauppatavaroiksi. Ihmisen osan hahmot eivät kuitenkaan tyydy asemaan postmodernin kapitalismin passiivisina orjina, vaan pyrkivät aktiivisesti löytämään merkityksellisiä tapoja olla ja toimia totalisoivan järjestelmän puitteissa. Tämä koskee myös kapitalismin nimeen vannovia hahmoja, jotka joutuvat reflektoimaan suhdettaan arvaamattomaksi muuttuneeseen systeemiin. Tutkielmassa nousee esille myös tämän kehityksen ja uusliberalismin hegemonisen muodon vastustamisen mahdollisuus. Vaikka postmodernia lähestytään merkitysten inflaationa ja historian pysähtymisenä, sen ongelmiin pyritään löytämään vastauksia pessimismille antautumisen sijaan. Tutkielma soveltaa kulttuurintutkimuksellista otetta kohdeteoksen analysointiin ja pyrkii samalla avaamaan näkökulmia siihen, kuinka Baudrillardin kiisteltyjä teorioita on mahdollista käyttää rakentavasti kirjallisuudentutkimuksessa. Asiasanat:Kari Hotakainen, Jean Baudrillard, postmoderni, kapitalismi, uusliberalismi, kulttuurintutkimus, simulaatio, väkivalta
Tarkastelen tutkielmassani suomalaisten tekstityskonventioiden toteutumista suomeksi lokalisoidussa videopelissä. Videopeleistä on muutamassa vuosikymmenessä kehittynyt maailman nopeimmin kasvava viihdeteollisuuden haara. Samalla videopelien kääntämiseen erikoistunut lokalisointiteollisuus on kasvanut merkittäväksi kääntäjien työllistäjäksi. Tästä huolimatta videopelien kääntämistä ja lokalisointia on tutkittu käännöstieteissä melko vähän. Koska lokalisoinnin teoria on näin ollen käännöstieteissä vähäistä, lähestyn aihetta av-kääntämisen näkökulmasta, sillä av-kääntäminen on ”vanhemmista” kääntämisen lajeista lokalisointia läheisin. Tutkimuskohteeni on Playstation 3 -pelikonsolin peli Uncharted 2: Among Thieves. Ennen kaikkea elokuvamaiseen ilmaisuun pyrkivänä pelinä av-kääntämisen konventioiden noudattaminen olisi Uncharted 2:n käännöksessä perusteltua. Varsinainen tutkimusaineistoni koostuu pelissä esiintyvistä välinäytöksistä ja niiden tekstityksistä, joista otin tarkasteltavaksi noin kolmanneksen. Tarkastelen tästä aineistosta useita tekstittämisen konventioita, mukaan lukien tekstitysten tiivistämistä, tekstin sijoittelua, välimerkkien käyttöä ja tekstitysten synkroniaa kuvan, alkutekstin ja puheen rytmin kanssa. Tutkimukseni osoittaa, että Uncharted 2:n välinäytösten tekstitykset rikkovat ruututekstitysten konventioita monin tavoin. Suurimmat erot havaittiin tiivistämisessä ja synkroniassa: toisin kuin tv- ja elokuvatekstityksissä, Uncharted 2:n tekstityksissä alkutekstiä ei ole juurikaan tiivistetty, minkä takia tekstitykset ovat usein erittäin nopeita. Tekstitykset eivät myöskään noudata kuvan rytmiä, eli kuvan ja tekstitysten välinen synkronia on heikko. Tiivistämisen vähyys ja tekstitysten nopeus heikentävät Uncharted 2:n tekstitysten luettavuutta, mutta muiden konventioiden rikkomisen vaikutukset eivät ole yhtä selviä. Keskeisin syy saamilleni tuloksille on videopelien tyypillinen lokalisointiprosessi, jossa kääntäjä ei käytännössä koskaan pääse näkemään varsinaista peliä, vaan käännös tehdään lähes aina pelkän tekstin pohjalta. Aineistoni kohdalla myös tekstitysten ajastus on tehty etukäteen, joten kääntäjällä on ollut hyvin rajalliset mahdollisuudet noudattaa tekstityskonventioita. Asiasanat:lokalisointi, videopelit, av-kääntäminen, tekstittäminen
Tutkielmani käsittelee kielenvaihtoa suomen ja ruotsin välillä Emma Juslinin romaanissa Ensamma tillsammans (2009). Kielenvaihdolla tarkoitetaan ilmiötä, jossa kirjailija käyttää useampaa kuin yhtä kieltä yhdessä kontekstissa. Tutkimuskohteena ovat romaanin dialogit, jotka sisältävät suomenkielisiä sanoja tai ilmauksia. Tässä tutkielmassa suomenkielellä tarkoitetaan myös fennismejä. Tutkielmani tarkoituksena on selvittää millaisia monikielisyysstrategioita Juslin käyttää romaanissa sekä millaisia kirjallisia funktioita kielenvaihdolla on. Lisäksi tutkin onko monikielisyysstrategioiden ja kirjallisten funktioiden välillä yhteys. Tutkimusmenetelmänä käytän kvalitatiivista lähilukua sekä sovellan Harriet Erikssonin ja Saara Haapamäen (2010) luomaa mallia kirjallisen monikielisyyden analysoimiseksi. Tutkimukseni osoittaa, että tavallisin monikielisyysstrategia romaanissa on kääntäminen suomesta ruotsiin. Autenttisuutta luodaan kuitenkin siten, että kääntäjänä toimii yksi fiktiiviseen dialogiin osallistuvista henkilöistä. Lisäksi romaanin suomenkieliset ilmaukset ovat harvoin integroituneet ruotsin kieleen. Dialogien pidempiä suomenkielisiä jaksoja ei kuitenkaan ole käännetty ja lisäksi ne ovat integroituneet lausetasolla ruotsin kieleen. Näissä tapauksissa molemmat kielet siis noudattavat omia kielioppisääntöjään. Tutkimukseni mukaan kielenvaihdon tärkeimmät funktiot romaanissa ovat tematiikka ja henkilökuvaus. Lisäksi tutkimukseni osoittaa, että monikielisyysstrategioiden ja kirjallisten funktioiden välillä on nähtävissä selvä yhteys. Kirjalliset funktiot vaikuttavat monikielisyysstrategioiden valintaan. Asiasanat:flerspråkighet, språkväxling, finlandssvensk skönlitteratur
Tutkielmassa tarkastellaan 21 henkilön vuosien 1850 ? 1871 aikana kirjoittamia yksityiskirjeitä ja niiden kieltä. Kirjeistä selvitetään myös niiden rakenteellisia piirteitä ja asiasisältöjä erityisesti yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin tapahtumiin keskittyen. Kirjoitustaito ei ollut kuulunut perusopetukseen, sitä pidettiin lähinnä ylemmän luokan etuoikeutena. Tiedot kirjoitustaidon hallitsevien määrästä ovatkin hajanaisia ja perustuvat usein arvioihin. Vuonna 1880 on arvion mukaan yli kymmenvuotiaista ollut lukutaitoisia 86,3 %, mutta vain 12,4 % väestöstä osasi kirjoittaa. Tutkijan lähtöolettamus on se, että kansa seurasi asioita ja tapahtumia ympärillään ja viesti niistä myös kirjoittaen. Tutkimuksen kirjoittajat ovat eri murrealueilta ja puheen murrepiirteet siirtyvät luonnollisesti teksteihinkin, ellei muuta mallia ole opittu. 1800-luvulla suoritettiin mittava kirjakielen uudistustyö, jossa vanhasta raamatunkielestä muokattiin nykyinen yleiskieli. Ortografian, äänteistön ja muoto-opin osalta uudistus saatettiin nykyiselle kannalle suurin piirtein vuosisadan puoliväliin mennessä, lauseopillisiin kysymyksiin paneuduttiin varsinaisesti vuosisadan loppupuolella. Uudistuksen tulokset näkyivät pian esimerkiksi sanomalehdissä, joista ne saatettiin prestiisimallina omaksua omaan käyttöön. Tutkimuksessa pyritäänkin etsimään vastausta siihen, mahtoivatko kielen uudismuodot siirtyä jo aikalaisväestön käyttöön ja näkyykö se kansan kirjoittamissa teksteissä. Tutkimuksessa myös keskitytään äänne- ja muoto-opillisiin piirteisiin ja jätetään lauseopilliset ja sanasto työn ulkopuolelle. 1850-luvulla kirjoitettujen kirjeiden kielessä on paljon epävakautta, erityisesti yksinäis- ja kaksoisvokaalien ja -konsonanttien merkinnöissä ja vokaalien katoilmiöissä, mutta 1865 jälkeen kirjoitettujen kirjeiden kieli on tältä osin lähes nykykielen tasoista. Vahvimpina ja laajimmalle levinneinä vanhan kirjakielen ja länsimurteiden piirteistä säilyvät ea = ia (hopia) ja nk = ng (kummingin). Kirjakielen d:n, jonka puuttumisesta Turun Viikko-Sanomissa 1820 katsotaan kirjakielen uudistustyön oikeastaan alkaneen, siirtyminen aikalaisten teksteihin näkyy selvästi: 407 d:n esiintymäpaikasta 281 oli merkitty d:llä, toiseksi eniten (60) sitä oli merkitty r:llä. Asiasanat:Kirjakielen uudistus, vanha kirjakieli, murteet, kirjoitustaito, kirje
Käsittelen sivuainetutkielmassani sitä, miten lukio- ja yläastetason ruotsin oppikirjojen kielioppiharjoitukset tukevat oppimista. Tutkielmani tarkoituksena on selvittää minkälaisia harjoituksia oppikirjat sisältävät, eli miten ne pyrkivät auttamaan oppilaita oppimaan. Tutkin, painottavatko oppikirjat kieliopillisesti oikean muodon hallitsemista vai kielen käyttöä erilaisissa tilanteissa. Otan myös selvää, tarjoavatko kirjat harjoituksia erilaisille oppijatyypeille. Toisin sanoen, tarjoavatko kirjat materiaalia niin visuaalisille, auditiivisille, taktiilisille kuin kinesteettisillekin oppilaille. Tutkimusmateriaalini koostuu kuuden kirjasarjan oppilaan kirjoista. Lukiotason oppikirjojen osalta tutkin kolmea kirjasarjaa: Kanal Grammatik och praktik (2004), Grammatik Galleri (2006) ja Helt Okej! (2005–2007). Yläastetason oppikirjojen osalta tutkin myös kolmea kirjasarjaa: Klick (2009), Premiär (2007–2009) ja Din tur (2004–2005). Tutkittavia harjoituksia on yhteensä 573 kappaletta. Käytän tutkielmassani sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista metodia. Kuvailen minkälaisia harjoituksia oppikirjat sisältävät ja vertailen tuloksia aikaisempiin tutkimuksiin. Otan selvää, painottavatko kirjat formaalista vai funktionaalista traditiota ja kuinka hyvin erilaiset oppimistyylit on huomioitu. Tutkimukseni kvantitatiivisessa osiossa lasken, kuinka monta prosenttia kutakin harjoitustyyppiä (pariharjoituksia, käännösharjoituksia ym.) oppikirjat sisältävät. Tutkimukseni osoittaa, että kaikki kuusi oppikirjaa sisältävät eniten harjoituksia, jotka tukevat ainoastaan visuaalisia oppijoita. Kirjat sisältävät myös melko paljon auditiivisia oppijoita tukevia harjoituksia, mutta eri kirjasarjojen välillä on havaittavissa suuriakin eroavaisuuksia. Sitä vastoin taktiilisia ja kinesteettisia harjoituksia on todella vähän. Formaalisen ja funktionaalisen tradition osalta viisi kirjaa kuudesta (Kanal Grammatik och praktik, Helt Okej!, Premiär, Klick ja Din tur) ovat formaalisesti painottuneita. Nämä viisi kirjasarjaa sisältävät siis enemmän muotoa kuin kielen käyttöä painottavia harjoituksia. Tämä tarkoittaa, että ainoastaan yksi kirjasarja, Grammatik Galleri, sisältää enemmän funktionaalisia kuin formaalisia harjoituksia. Asiasanat:oppikirja, harjoitus, kielioppi, formaalinen, funktionaalinen, oppimistyyli, visuaalinen, auditiivinen, taktiilinen, kinesteettinen
Tietotekniikan kielenä pidetään laajalti englantia alan kansainvälisyyden ja historian vuoksi. Tämän tutkielman tarkoitus oli selvittää, miten englanti vaikuttaa nykyaikaiseen suomenkieliseen tietotekniikkatermistöön. Työn teorian muodostavat keskeiset terminologian ja kielikontaktien teokset, ja sitä täydentää muun muassa käytettävyyteen ja kieliasenteisiin liittyvä kirjallisuus. Työn luonteen vuoksi olennaisessa asemassa ovat myös verkkolähteet. Työ tutkii termistöä hyvän termin ominaisuuksista lähtien ja tutustuu tahoihin, joilla on erityinen vaikutus Suomessa käytettävään tietotekniikan kieleen. Se nostaa myös esiin joitakin suomenkielisen tietotekniikkatermistön ongelmia.Käyttäjälähtöisen tutkimuksen menetelmäksi valittiin laadullinen kyselytutkimus. Tutkimusryhmän kooksi rajattiin 24 vastaajaa. Kyselyyn valittiin eritasoisia ja -taustaisia vastaajia alalla työskentelevistä ammattilaisista aina peruskäyttäjiin. Vastaajien osaamistaso määritettiin taustakysymyksillä, ja vastaajat jaettiin kahteen tasoryhmään. Kyselytutkimuksen keskeiset osiot ovat kymmenen nykyaikaisen tietotekniikan termin tunnistusosa sekä asenteita kartoittava avoimempi osa. Tunnistusosan tarkoituksena oli selvittää, kuinka hyvin vastaajat tunnistavat viisi kantasuomalaista tietotekniikan termiä sekä viisi englannista lainattua termiä. Asenteita kartoittavassa kyselyosassa vastaajia pyydettiin muun muassa luettelemaan mielestään hyviä ja huonoja suomenkielisiä termejä, pohtimaan, mihin tilanteisiin suomenkielinen tai vierasperäinen sana heidän mielestään sopii parhaiten, sekä kommentoimaan vierasperäisten termien käyttöä muodollisessa asiatekstissä. Vastauksia analysoitiin sekä käyttäjäkohtaisesti että tasoryhmittäin.Kokeneet käyttäjät paitsi tuntevat suomenkieliset ja vierasperäiset termit aloittelijoita paremmin myös erottavat eri rekisterit selkeämmin toisistaan. Suomenkielisten termien etu varsinkin kokemattomien käyttäjien kannalta on niiden lähestyttävyys, mutta vierasperäiset sanat ovat yksiselitteisempiä. Kokonaisuutena suomenkielisen termistön kehittämiseen suhtaudutaan positiivisesti. Työ esittää ajantasaisen katsauksen suomenkieliseen tietotekniikkatermistöön loppukäyttäjien näkökulmasta, ja sitä voidaan hyödyntää teknisen kirjoittamisen tai termistötyön suunnittelussa. Asiasanat:anglismit, terminologia, tietotekniikka
Tutkielmani käsittelee kielellistä vaikuttamista vaaliflyereissä. Tavoitteenani on tutkia kuinka asia-argumentteja tuetetaan kielellisin keinoin. Tutkimuksen teoriaosassa paneudun poliittisen kielenkäytön kommunikatiivisiin piirteisiin ja vaalimainoksiin tekstilajina. Lisäksi pohdin yleisemmin kielellistä vaikuttamista eli persuasiota sekä vaikuttamisen konkreettisia kielellisiä keinoja esim. metaforia, posittivisia ja negatiivisia symbolisanoja, nimeämistä ja sanastoa. Politiikan kielen tutkimuksessa on eriäviä mielipiteitä, johdatteleeko kielenkäyttö ajattelutapaamme. Missä määrin kielenkäyttötapa vaikuttaa ajattelutapaamme ja vaikuutaako ajattelutapamme kielenkäyttöömme? Vaaliflyeri tekstilajina on monisäikeinen. Se on puolueen mainos, jonka tarkoituksena on saada lukija äänestämään puoluetta. Se on myös kannanotto ajankohtaiseen poliittiseen teemaan. Se on yhtäältä mainostoimiston hioma tuote, toisaalta taas siinä pitäisi tulla esiin puolueen ideologia arvoineen. Työssäni tutkimusmateriaalina oli Saksan Vihreän puolueen, Das Bündnis 90/ Die Grünen, vaaliflyereita vuodelta 2002. Juuri tämä vaalikampanja oli puolueelle tietyssä mielessä vedenjakaja: Das Bündnis 90/Die Grünen on vaihtoehtopuolue, jonka juuret ovat sekä ympäristöliikkeessa ja kansalaisliikkeissä Saksan Liitotasavallan puolella että DDR: n kansalaisliikkeessä. Edellisellä vaalikaudella, vuosina 1998-2002, puolue oli ensimmäistä kertaa Saksan liittopäivien hallituksessa ja ottaa flyereissa kantaa käsiteltäviin asioihin hallituspuolueena. Das Bündnis 90/Die Grünen on erottautunut vanhoista valtapuolueista myös innovatiivisella kielenkäytöllään. Politiikan kieli ja vaaliflyereiden kieli poikkeavat erityisen selkeästi arkikielestä siinä, että kielenkäyttö on hyvin tavoitteellista: Vastaanottaja pitää saada vakuuttuneeksi argumenteistä ja äänestämään puoluetta. Tavoitteiden saavuttamiseksi lähettäjän täytyy pystyä erottautumaan muista toimijoista, muista puolueista. Argumentit pitää arvottaa ja polarisoida niin, että erot toimijoiden välillä nousevat esiin. Arvotus ja polarisaatio nousivat työssäni persuasion lähtökohdaksi, jota tukemaan kielellisiä keinoja käytettiin. Asiasanoja: persuasio, politiikan kieli, vaaliflyerit
Tässä tutkielmassa selvitetään, toteutuvatko käännöskielestä esitetyt käännösuniversaalihypoteesit epätyypillisistä frekvensseistä ja lausetasoisesta yksinkertaistumisesta suomennetussa talouskielessä. Tarkoituksena on tutkia ilmiöitä tarkastelemalla yhtä suomen kielen lauseenvastiketta, temporaalirakennetta sekä virkkeitä, joissa rakenne esiintyy. Lausetasoista yksinkertaistumista tutkitaan myös aineistojen virkepituuksia vertailemalla. Lisäksi tavoitteena on selvittää, käytetäänkö temporaalirakenteita eri tavalla käännössuomen aineistossa verrattuna alkuperäissuomen aineistoon. Tutkielman aineistona on viisi suomennettua Euroopan keskuspankin Kuukausikatsausta ja yhdeksän alun perin suomeksi kirjoitettua Suomen Pankin julkaisua, joista neljä on Euro & Talous -julkaisuja sekä viisi Talouden näkymät -julkaisuja. Aineistot on valittu tarkasteluun sillä perusteella, että niiden kieli on talouskieltä ja että ne ovat mahdollisimman verrannollisia keskenään. Verrannollisuus on tärkeä kriteeri, kun tarkastellaan käännöskieltä suhteessa alkuperäiskieleen. Tutkimus osoitti, että temporaalirakenteita käytetään suhteellisesti hieman enemmän käännössuomen aineistossa. Voidaan myös sanoa, että käännössuomen aineistossa esiintyy epätyypillisiä frekvenssejä, sillä aikasuhteiden käytössä havaittiin selviä eroja alkuperäissuomeen verrattuna. Käännössuomen aineistossa käytetään selvästi enemmän temporaalirakenteen aiemmuutta ilmaisevaa muotoa ja huomattavasti vähemmän rakenteen samanaikaisuutta ilmaisevaa muotoa alkuperäissuomen aineistoon nähden. Mielenkiintoiseksi osoittautuivat myös tulokset temporaalirakenteen aiemmuutta ilmaisevasta muodosta, sillä muodon käyttötavat eroavat käännössuomen osalta alkuperäissuomesta enemmän kuin samanaikaisuutta ilmaisevan muodon käyttö. Lisäksi kiinnostavaa on se, että temporaalirakenteita käytetään molemmissa aineistoissa kuvaamaan ajan lisäksi myös syytä, ehtoa sekä rinnakkaista tilannetta. Virkkeiden tarkastelu osoitti, että käännössuomessa käytetään useampia tiivistäviä rakenteita samassa virkkeessä. Koska tutkimus osoitti käännössuomen olevan tiiviimpää temporaalirakenteiden käytön osalta, ei käännöskielestä esitetty lausetason yksinkertaistumishypoteesi toteutunut tutkittujen rakenteiden ja virkkeiden osalta. On kuitenkin otettava huomioon, että tulokset koskevat vain yhtä lauseenvastiketta. Tutkimuksessa saatiin myös selville, että käännössuomen aineiston virkkeet ovat pidempiä kuin alkuperäissuomen virkkeet, joten lausetason yksinkertaistuminen ei myöskään virkepituuksien osalta toteudu Kuukausikatsauksissa. Asiasanat:käännössuomi, talouskieli, temporaalirakenne, käännösuniversaalit, epätyypilliset frekvenssit, yksinkertaistuminen
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, millä tavoilla ja miksi kertomus muuttuu, kun se siirtyy tiedotusvälineestä ja maasta toiseen. Esimerkkitapaus on vuoden 2008 elokuulta, jolloin Aamulehti julkaisi sunnuntailiitteessään laajan artikkelin Humanitaarisen Idäntyön avustustoiminnasta. Idäntyö vie kuukausittain Viron venäjänkielisille alueille kaupoilta lahjoituksina saatuja elintarvikkeita, jotka jaetaan tarvitseville ennen viimeistä käyttöpäivää. Uutinen noteerattiin virolaisessa mediassa, ja varsinainen kohu syntyi, kun venäläinen valtion tukema lehti, Rossijskaja gazeta, julkaisi aiheesta skandaaliuutisen, jossa se väitti suomalaisten myrkyttävän Viron venäläisiä pilaantuneella ruoalla. Käsittelin tapausta narratiivina, joka muuttuu uutisketjun edetessä. Teoriapohjana tutkimuksessa olivat narratiivinen tutkimus ja kehysanalyysi. Tarkastelin myös uutisen rakentumista ja sen erityispiirteitä narratologian kannalta sekä sanomalehtikielellä vaikuttamisen keinoja ja puhujan näkökulman paljastavia sanavalintoja, jotka oikeastaan miellän kehystämiskeinoiksi ja tavoiksi luoda narratiivia. Analyysiosassa keskityin uutisen rakenteeseen ja sanavalintoihin. Rakenteella tarkoitan elementtejä, joista uutinen koostuu, ja tässä tutkimuksessa keskityin tarkemmin otsikoihin, toimijoihin, informaation valintaan ja sen järjestämiseen, tiedon lähteeseen sekä kuvitukseen. Sanavalintojen yhteydessä tarkastelin asioiden nimeämistä, modaalisuutta, asennesanoja, referointia, metaforia, rinnastuksia, presuppositioita ja moraalisia johtopäätöksiä. Lähdin oletuksesta, jonka mukaan muutokset syntyvät erilaisten näkökulmien tuloksena, sillä erilaiset näkökulmat synnyttävät erilaisia kehyksiä, jotka tuovat muutoksen materiaali- ja sanavalintoihin. Tutkimuksessa huomattiin näkökulman tulevan selvästi esille, mutta myös muista tekijöistä johtuvia muutoksia oli havaittavissa. Tällaisia tekijöitä olivat mm. uutistyylin tiivis ilmaisu, uusien informaatiolähteiden ilmaantuminen, kielen vaihtuminen ja erikielisten käsitteiden vastaamattomuus. Uusien informaatiolähteiden ilmaantuessa uutisesta tulee yhä enemmän ”esitys esityksistä”. Näkökulman valintaan vaikuttaa mm. oma sijainti sosiaalis-poliittisessa kontekstissa. Tämän tutkimuksen aineistossa Viron venäläisten vaikeat olosuhteet olivat omiaan luomaan erilaisia kehyksiä aiheeseen ja sitä myötä tuomaan muutosta narratiiviin. Asiasanat:egosentrisyys, kehys, kehysanalyysi, narratiivi, sanomalehtikieli, uutistekstit
In this thesis, the main goal is to study the relation between the narrator and the reader in one particular novel of Jean Echenoz: Je m’en vais, which received in 1999 (same year as Je m’en vais was first published) one of the most prestigious - if not the most prestigious - French literary prices “le prix Goncourt”. These exchanges between the narrator and the reader represent, in their playful display, the heart of the narration of Je m’en vais. In literature, there are many fields of researches when it comes to the narrator, the characters or the narration itself. Therefore, this thesis wants to focus on the particular interaction between the narrator and the narratee (the imagined person whom the narrator is assumed to be addressing in a given narrative), the author and the reader. The narrator of Je m’en vais constantly involves the narratee and therefore the reader in and into the narration, using metalepses as frequently as possible. First, in this thesis, I will be working on the methodology and the place of the reader in Je m’en vais, underlining the reader of the novel and the notions of local and global strategies of any reading process before studying the novel of the reader and the “qualities” of the reader, in terms of performance, competence and experience. Secondly, the notion of narratee will be analyzed, and I will introduce the narratee(s) of Je m’en vais and answer to several questions such as whether there are one or more narratees, how the narrator addresses himself to the narratee(s), whether the narrator is using directly the narratee to create a bridge, a link between the author and the reader and also what the presence of the narratees in this novel bring to the narration itself. Finally, an important chapter of this thesis will emphasize the presence and the use of metalepses in Je m’en vais. These metalepses will be divided into categories that I tried to set to represent the considerable role they play in the narration as well as the playful exchanges they constitute between the narrator and the narratee. I therefore hope that this thesis will answer to my initial expectations, which were to prove that Jean Echenoz, the author, was able to create a fiction within the fiction, a narration in which the reader also contributes to the artistic creation of the novel. Keywords: narrator, narration, narrative, narratee, metalepsis, reader.
Pro Gradu -tutkielmani tavoitteena on selvittää, kuinka Irlannin jälkikolonialistinen asema tulee esiin Edna O’Brienin romaaneissa House of Splendid Isolation (1994), Down by the River (1996) ja Wild Decembers (1999). Romaanitrilogia kuvaa elämää ja ihmisiä Irlannissa 1900-luvun loppupuolella. Tutkielmani keskittyy jälkikolonialististen piirteiden ilmenemiseen romaanien nais- ja miespäähenkilöiden elämässä sekä heitä ympäröivissä yhteisöissä. Pohdin ennen kaikkea, miten Irlannin historia Englannin siirtomaana on edistänyt vahvojen sukupuoliroolien muodostumista irlantilaisessa yhteiskunnassa. Lähestymistapani pohjautuu jälkikolonialistiseen teoriaan ja pyrin työssäni sijoittamaan Irlannin laajempaan jälkikolonialistisen tutkimuksen kenttään. Siirtomaavallan aikana englantilaisessa yhteiskunnassa esiintyi rasistisia käsityksiä irlantilaisista. Nämä käsitykset nousevat aihepiiriä taustoittaessa tärkeään osaan: ne luovat yhteyttä Irlannin ja muiden Englannin siirtomaiden välille ja oikeuttavat Irlannin sijoittamisen jälkikolonialistisen tutkimuksen piiriin. Irlannin siirtomaa-ajan alisteisella asemalla oli selkeä vaikutus maassa vahvana nousseen kulttuurisen nationalismin syntyyn. Kulttuurisen nationalismin luomat käsitykset irlantilaisuudesta, naiseudesta ja mieheydestä vaikuttivat suuresti siihen, millaiseksi irlantilainen yhteiskunta lopulta muodostui. Näin ollen irlantilainen kulttuurinen nationalismi ja ennen kaikkea sen kahtiajako gaelilaiseen ja angloirlantilaiseen ilmenemismuotoon on tärkeä tekijä analyysini taustalla. Tutkielman analyysiosio jakautuu kahteen osaan. Näistä ensimmäisessä käsittelen irlantilaisen kulttuurisen nationalismin edistämän sankaripalvonnan ja symbolismin vaikutuksia O’Brienin romaanien henkilöhahmojen identiteetteihin ja ajatusmaailmoihin. Mieshahmoja tarkastelen ennen kaikkea irlantilaisen sankarikäsityksen ja aidon irlantilaisuuden ihannoinnin näkökulmasta. Pohdin, missä kulkevat rajat sankarin ja terroristin sekä irlantilaisuuden ja ulkopuolisuuden välillä. Naishenkilöitä käsittelen heihin liitetyn kulttuurisnationalistisen ja uskonnollisen symboliikan kautta. Kulttuurinen nationalismi vahvisti Irlannissa kautta maailman suosittua mielikuvaa kotimaasta naishahmona. Irlanti kuvattiin usein Hibernia-neitona, Cathleen Ni Houlihanina, tai Róisín Dubhina. Nämä symbolit sekä katolisen kirkon edistämä Neitsyt Marian palvonta näkyvät romaanien naishahmojen elämässä monella tavalla. O’Brienin romaanien mieshahmot ovat ylimaskuliinisia ja naiset poikkeuksetta alisteisessa asemassa. Toisessa analyysiosiossa tuon esille Irlannissa vallitsevan sukupuolierojen korostuksen taustalla vaikuttavia kulttuurisia ja poliittisia tekijöitä. Romaanien henkilöt toimivat usein ympäröivän yhteisön paineessa. Tärkeäksi nouseekin kysymys siitä, mikä saa irlantilaisen yhteisön tukemaan ja vahvistamaan näitä usein kieroutuneita ajatusmalleja ja toimintatapoja. Lopuksi pohdin jälkikolonialistisen tutkimuksen ja O’Brienin trilogian oleellisuutta tämän päivän irlantilaisessa yhteiskunnassa. Asiasanat:Irlanti, jälkikolonialismi, kulttuurinen nationalismi, sukupuoliroolit
Tutkielma käsittelee kerronnallisuuden eroja kirjallisessa esityksessä ja elokuvassa, kahdessa taidemuodossa, joiden ydinosaamista on kertomuksen välittäminen. Tutkimuskohteeni ovat Terrence Malickin ohjaama elokuva Veteen piirretty viiva ja James Jonesin romaani Ohut punainen viiva, johon elokuva perustuu. Vertailen kirjallista kerrontaa elokuvakerrontaan narratologisten teorioiden kautta ja pohdin samalla kirjallisuusadaptaation mahdollisuuksia ja rajoituksia elokuvaformaatissa. Molemmat tutkimuskohteeni ovat varsin subjektiivisella tavalla kerrottuja, mutta luovat toisistaan poikkeavat kokonaisvaikutelmat. Pyrin analysoimaan, miksi elokuvaversio poikkeaa niin voimakkaasti pohjanaan olevasta romaanista. Tutkielman johdanto sisältää johdatuksen kysymyksenasetteluun ja esittelee tutkittavat teokset. Varsinainen teosten käsittely tapahtuu johdannon jälkeen neljässä luvussa. Toisessa luvussa esittelen narratologiset kerronnan tasoja kuvaavat käsitteet kertoja, sisäistekijä ja fokalisaatio pohtien niiden eroja kirjallisessa ja elokuvallisessa esityksessä. Oman erityishuomionsa saa elokuvan monikanavainen kerronta, johon kuvan ja dialogin lisäksi kuuluu myös musiikki. Kolmas luku käsittelee adaptointia kirjasta elokuvaksi. Brian McFarlanen teorian pohjalta esittelen, minkä tyyppisiä piirteitä on mahdollista siirtää kirjallisesta teoksesta elokuvaan ja mitkä piirteet vaativat elokuvantekijän luovaa prosessia eli varsinaista adaptoimista. Kerronnan subjektiivisuus nousee neljännen luvun aiheeksi. Erityisen mielenkiintoisen eron kohdetekstien välille tekee se, että Ohuen punaisen viivan subjektiivisuus on psykologisesti painottunutta kun taas Veteen piirretty viiva on runollinen ja filosofinen teos. Teosten maailmankuvat poikkeavat toisistaan huomattavasti, mikä tekee adaptaation kysymyksistä aiheellisia. Viides luku käsittelee kerronnallisuutta ja sen rajatiloja. Pohdin kerronnallisuutta muun muassa Monica Fludernikin luonnollisen narratologian ja Brian McHalen kehittelemän heikon kerronnallisuuden kautta. Erityishuomion tässä luvussa saa Veteen piirretty viiva, joka kerronnallisten erikoispiirteidensä vuoksi sijoittuu runouden ja kerronnan välimaille. Kuudes, tutkielman päättävä luku keskittyy lyhyelti pohtimaan ja kokoamaan tutkimuskohteiden tematiikkaa. Asiasanat: Terrence Malick, Veteen piirretty viiva, kerronnallisuus, luonnollinen narratologia, James Jones, Ohut punainen viiva, voice-over, adaptaatio
Tutkielmassa tarkastellaan peruskoulun seitsemännen luokan Taito-nimisen äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjan tapaa ilmentää sukupuolia. Oppikirja on ilmestynyt vuonna 2005 ja sen on kustantanut WSOY, joka on yksi suurimmista oppimateriaalikustantajista. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, esitetäänkö sukupuolet tarkastellussa oppikirjassa tasa-arvoisina. Aihetta lähestytään kolmen tutkimuskysymyksen kautta: Onko naisten ja miesten mainintoja yhtäläisesti? Millaisia määritteitä naiset ja miehet saavat? Millaisissa rooleissa naiset ja miehet esitetään? Analyysi jakaantuu näiden kolmen tutkimuskysymyksen mukaisesti kolmeen osaan. Lisäksi työssä kiinnitetään huomiota siihen, onko kirjantekijöiden kirjaa varten kirjoittamien tekstien ja muista lähteistä lainattujen tekstien välillä eroa. Tätä varten aineisto on luokittelussa jaettu kirjantekijöiden tekemiin teksteihin (opetustekstit ja tehtävät) ja lainattuihin teksteihin. Tutkimuksen taustalla vaikuttavat erityisesti lait opetuksen ja yhteiskunnan tasa-arvoisuudesta sekä näkemykset, joiden mukaan koulu on ikään kuin yhteiskunta pienoiskoossa. Koulua on tutkittu varsin runsaasti, mutta kielitieteelliset tutkimukset oppikirjoista ovat harvinaisia. Sukupuolten ilmeneminen kielessä ja yhteiskunnassa on kiinnostanut tutkijoita pitkään. Aiemmat tutkimukset ovat nostaneet esille eroja naisten ja miesten nimeämisessä sekä osoittaneet, että mies on määrällisesti naista enemmän esillä. Näiden pohjalta on muotoutunut tämän tutkimuksen fokus. Avainsanat: oppikirja, koulu, opetuksen kieli, sukupuolet, semantiikka, nimeäminen
Tutkielman aiheena on ruumiillisuuden esittäminen sarjakuvailmaisussa. Sarjakuva ilmaisumuotona yhdistää kuvaa ja sanaa, minkä vuoksi tutkielman teoriapohja rakentuu poikkitieteellisesti. Tutkielmassa käytetään käsitteitä kirjallisuudentutkimuksen lisäksi sarjakuva- ja elokuvatutkimuksen kentiltä. Kohdeteoksena on suomalaisen sarjakuvataiteilija Kati Kovácsin teos Karu selli. Lähestyn sarjakuvassa esitettyjä henkilöhahmoja kuvallisesti ja sanallisesti rakentuvina kokonaisuuksina. Henkilöhahmojen ruumiit ovat sarjakuvassa visuaalisesti välittömästi läsnä, minkä vuoksi on välttämätöntä pohtia sitä, mitä keinoja ruumiillisuuden tuottamiseen on käytetty ja mitkä piirteet muodostuvat ruumiillisuuden kannalta erotteleviksi. Ruumiillisuus ulottuu henkilöhahmojen varsinaisen ruumiin kuvauksen lisäksi myös ympäristön kuvaukseen, minkä vuoksi tarkastelen henkilöhahmoja myös suhteessa ympäristöön ja liikkeen kuvaamiseen. Tärkeinä analyysin kohteina ovat yksittäisten ruutujen lisäksi sivukokonaisuudet ja ruumiillisuuden rakentuminen koko teoksen tasolla. Henkilöhahmojen ruumiillisuutta analysoitaessa on myös tärkeää kysyä, kuka henkilöhahmot havaitsee ja kuka niistä kertoo. Sen vuoksi pohdin tutkielmassa sitä, miten fokalisaatio sarjakuvailmaisussa toimii ja miten fokalisaation vaihtelut vaikuttavat tulkintaan henkilöhahmojen ruumiillisuudesta. Kovácsin teos sisältää paljon ruumiillisuuteen liitettäviä visuaalisia metaforia, minkä vuoksi syvennyn tarkemmin visuaalisen metaforan teoriaan ja sen tuomiin tulkintamahdollisuuksiin. Oleellista on myös laajentaa tulkintaa yksittäisistä metaforista koko teoksen ja sen teeman tasolle. Metaforien analysoimiseen käytetään visuaalisen metaforan käsitteistön lisäksi kognitiivista metaforateoriaa ja sarjakuvatutkimuksen käsitteitä. Tutkielmassa analysoidaan sarjakuvan henkilöhahmojen ulkonäön lisäksi myös henkilöhahmojen kokemuksia ja tuntemuksia. Ruumiinfenomenologisen kirjallisuudentutkimuksen yhdistäminen visuaalisten henkilöhahmojen analyysiin antaa uusia työvälineitä tutkia sarjakuvan henkilöhahmoja niiden näkyvää ruumista laajempina kokonaisuuksina. Sen lisäksi, että Kovácsin sarjakuvaa voi lukea vahvasti ruumiillisuuden läpäisemänä teoksena, siihen voi soveltaa myös groteskin teoriaa, joka niin ikään liittyy ruumiillisuuteen. Asiasanat:sarjakuva, ruumiillisuus, Kovács, visuaalinen metafora, fokalisaatio, ruumiinfenomenologia
Tarkastelen pro gradu –työssäni satakuntalaiselle Lappi-Hunaja–perheyritykselle laatimaani lehdistötiedotetta. Tiedote ”Der Wildblaubeerhonig schon ausverkauft” koskee yrityksen osallistumista saksalaisen pikkukaupunki Geran joulumarkkinoille vuonna 2010 ja on suunnattu paikallisille tiedotusvälineille. Tiedote on yksi monista laatimistani lehdistötiedotteista, jotka kirjoitin toimiessani Lappi-Hunajan lehdistövastaavana marras- ja joulukuussa 2010. Tutkielmassani analysoin lehdistötiedotetta kirjoitusprosessianalyysin kautta tutkimalla ja vertailemalla tekstin eri versioita keskenään. Käytettävissäni on yhteensä 14 eri versiota tiedotteesta aina alun luonnoksista valmiiseen tiedotteeseen asti. Analyysini perustuu laajaan teoriapohjaan, joka käsittää muun muassa ammatillista kirjoittamista, kirjoittamista vieraalla kielellä ja lehdistötiedotteita koskevia ajankohtaisia tutkimuksia. Pohdinnan keskiössä on lehdistötiedotteen kaksijakoinen luonne sen sisältämien journalististen ja markkinointielementtien kautta. Lehdistö hylkii tiedotteita, jotka ovat sisällöltään liian markkinointihenkisiä, mutta ollakseen yrityksen näkökulmasta toimiva on tiedotteen tuotava yritys esiin positiivisessa valossa. Tästä näkökulmasta katsottuna lehdistötiedotteet ovatkin ”lampaan vaatteisiin” naamioituneita mainoksia, jotka pyrkivät hyväksikäyttämään toimitusten uutisnälkää ja resurssipulaa. Analyysini tuo esille, että kyseinen lehdistötiedote on hyvin markkinointipainotteinen. Se sisältää paljon arvottavia sanoja ja sitaatteja, vaikka onkin rakenteeltaan objektiivinen ja täyttää muun muassa journalistiset oikeinkirjoitus- ja rakennevaatimukset. Lehdistö ei kovasta yrityksestä huolimatta tiettävästi tarttunut aiheeseen, joten ilmeisesti tiedotteen markkinahenkisyys oli myös journalisteille liikaa. Kirjoitusprosessin tarkkailu puolestaan osoittaa sen, ettei se tässä tapauksessa edennyt yksioikoisesti alusta loppuun, vaan tekstiä paranneltiin sieltä täältä yhteen aihepiiriin kerralla keskittyen. Prosessi itsessään oli interaktiivinen: siihen osallistui neljä henkilöä, joista yksi toimi kirjoittajana muiden antaessa palautetta, kommentteja, kehitys- ja korjausehdotuksia. Asiasanat:lehdistötiedote, kirjoitusprosessi, kirjoitusprosessianalyysi, ammatillinen kirjoittaminen, vieraalla kielellä kirjoittaminen, markkinointi, tekstilajianalyysi, osallistuva havainnointi, informaatiopyramidi
Englannin kieli on viime vuosikymmeninä vahvistanut asemaansa kansainvälisenä kielenä ja sitä käytetään yhä useammin myös konteksteissa, joissa ei ole osallisina englantia äidinkielenään puhuvia henkilöitä. Englannin kieltä ei enää yhdistetä pelkästään maihin, joissa englantia puhutaan äidinkielenä vaan myös englantia vieraana kielenä puhuvat kuvataan osana englanninkielistä maailmaa. Tässäsivuainetutkielmassa tarkastellaan, missä suhteessa maat on esitetty Suomessa käytössä olevassa yläkoulun englannin kielen oppikirjasarjassa Smart Moves. Lisäksi tutkitaan, kuinka moni teksti keskittyy Suomeen ja siihen millaisen kuvan tekstit välittävät Suomesta esimerkkinä maasta, jossa englantia opiskellaan ja puhutaan vieraana kielenä. Nämä maat kuuluvat alueeseen, joista käytetään nimitystä"Expanding Circle". Tutkielman teoriaosa käsittelee kuvausta, jota voidaan käyttää jaottelemaan maailma kolmeen alueeseen sen mukaan, mikä asema englannin kielellä on kyseisellä alueella. "Expanding Circle" maiden lisäksi puhutaan "Inner Circle" maista, joissa englantia puhutaan äidinkielenä, ja "Outer Circle" maista, jotka ovat maita, joissa englannilla on vakiintunut asema. Käytän työssäni metodina sisällönanalyysia ja jaottelen oppikirjasarjan tekstit yhdeksään (9) eri kategoriaan sisällön perusteella. Tässä tutkimuksessa selviää, että luokitelluista teksteistä 46 % keskittyy ainoastaan "Inner Circle" maihin. Lisäksi näiden maiden kansalaiset ovat vahvasti edustettuina kirjasarjassa kuvattavissa ihmisten välisissä yhteyksissä. Yllättäen tekstit, jotka eivät sisällä viittauksia mihinkään kulttuuriin, ovat toiseksi suurin ryhmä oppikirjasarjan analysoiduista teksteistä. Tämä voidaan nähdä tuloksena siitä, että englantia aletaan pitää kansainvälisenä kielenä, joka ei ole sidoksissa tiettyyn kulttuuriin. Suomea käsittelevässä analyysiosiossa selviää, että Suomen ja suomalaisen kulttuurin kuvaus on monipuolinen. Kuvaus sisältää runsaasti aineksia, joiden pohjalta suomalaiset oppilaat voivat kertoa kotimaastaan ulkomaalaisille ja joissa suomalaiset esitetään aktiivisina osallisina kansainvälisissä kontakteissa. Suomella on luonnollisesti erityinen asema kirjasarjassa Smart Moves, koska se on luotusuomalaista peruskoulua varten. Jotta tekstikirjat olisivat lähempänä oppilaiden kokemusmaailmaa, niiden tulisi jatkossa sisältää tekstejä, joissa "Expanding Circle" maiden kansalaiset kommunikoivat keskenään englanniksi. Avainsanat: englannin kielen opetus, "World Englishes", Suomi ja suomalaiset, oppikirjat, sisällönanalyysi
Sivuaineen pro gradu -tutkielma Lukutaitoa ja kykyä ymmärtää lukemaansa pidetään monessa kulttuurissa arkipäiväisenä asiana sen sijaan, että huomioitaisiin lukemisprosessin ja luetun ymmärtämisen onnistumisen monimutkaisuus ja vaativuus. Itse lukemisprosessin onnistumiseen tarvitaan kykyä suoriutua useista erilaisista prosesseista aina kirjoitetun merkin tunnistamisen tasolta sana-, lause- ja tekstitasolle saakka. Luetun ymmärtäminen vaatii lukijalta niin ikään useista osaprosesseista suoriutumista, joita ilman menestyksekäs luetun ymmärtäminen ei onnistu. Lukutaitoaan ja luetun ymmärtämisen kykyään voi kuitenkin kehittää läpi elämän. Apuna onnistuneeseen lukemisprosessiin ja menestyksekkääseen luetun ymmärtämiseen voivat toimia esimerkiksi erilaiset strategiat. Lukemista on tutkittu ja tutkitaan monesta eri näkökulmasta tieteenalasta riippuen. Myös PISA-tutkimuksissa ollaan yhtenä osa-alueena oltu kiinnostuneita lukutaidosta. Tämän, pääasiassa kvalitatiivisen tutkielman teoriaosassa tarkastellaan lukemisprosessia, luetun ymmärtämistä sekä lukemiseen ja luetun ymmärtämiseen liittyviä strategioita lähinnä psykolingvistisestä näkökulmasta. Tarkastelun kohteena on lukeminen sekä äidinkielellä että vieraalla kielellä. Tutkielman analyysiosassa puolestaan tarkastellaan yhtä Suomessa A1-englanninopetuksessa tällä hetkellä käytettävää tekstikirjaa ja työkirjaa. Kirjat valittiin tutkimukseen, koska niiden katsottiin täyttävän opetussuunnitelmassa kuudesluokkalaisten kielenoppijoiden englannin kielen opiskelulle asetetut vaatimukset. Työssä analysoidaan työkirjassa olevia lukemiseen ja luetun ymmärtämiseen liittyviä tehtäviä ja niiden menestyksekkääseen ratkaisemiseen mahdollisesti ohjaavia tai tarvittavia strategioita. Lukemiseen liittyvät tehtävät on jaoteltu tehtävätyyppeihin sen mukaan, millaisia tehtäviä työkirjan kappaleissa pääasiassa esiintyy. Työssä tutkitaan näitä yleisimpiä työkirjan tehtäviä, joita tarkastellaan ja analysoidaan paitsi luetunymmärtämistehtävinä sinänsä, myös suhteessa tekstikirjan kappaleisiin sekä strategioiden käytön näkökulmasta. Empiirisessä osiossa tarkastelun kohteeksi valittiin työkirjan seitsemän yleisintä luetunymmärtämis- tehtävätyyppiä. Tehtävät olivat pääosin lyhyitä ja niissä vaadittiin erityisesti lausetason luetun ymmärtämistä. Se, missä määrin tehtävissä vaadittiin kielenoppijan omaa päättely- ja soveltamiskykyä, vaihteli tehtävätyypeittäin. Yksinkertaisimmillaan luetunymmärtämistehtävät olivat käännöstehtäviä, joiden lausevastineet löytyivät lähestulkoon samanlaisina tekstikirjan kappaleista. Analyysi kuitenkin osoittaa, että luetunymmärtämistehtävätyypeissä oli myös sellaisia tehtäviä, joiden sujuvaan ja menestyksekkääseen suorittamiseen kielenoppija saa apua erilaisista taustatiedoistaan sekä strategioiden käytöstä. Yleisimmin hyödynnettävät strategiat tässä työssä käsitellyissä luetunymmärtämistehtävissä olivat tietoa toistava ja päättelevä strategia. Siihen, miten hyvin kielenoppijat ovat tietoisia strategioista ja niiden käytön merkityksestä, voi opettaja vaikuttaa merkittävästi. Lisäksi opettaja voi vaikuttaa itse lukemistilanteeseen ja näin edesauttaa kielenoppijoiden luetunymmärtämisprosessin onnistumista sekä myötävaikuttaa tehtävistä suoriutumiseen. Lukemisen tutkimus on tärkeä ja ajankohtainen tutkimusalue, josta saatavan tiedon avulla voidaan auttaa eri-ikäisiä lukijoita kohti sujuvampaa lukemisprosessia ja parempaa luetun ymmärtämistä. Asiasanat: lukeminen, luetun ymmärtäminen, strategiat, luetunymmärtämistehtävät