Kaikki aineistot
Lisää
Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani media-alan koulutukseen liittyviä reunaehtoja. Analyysini kohteena on kaksi koulutusta määrittävää tekstikokonaisuutta: ensimmäiseksi tarkastelen Turun ammattikorkeakoulun media-alan koulutuksen opetussuunnitelman sisältökuvauksia ja toiseksi yleisemmin koulutukseen vaikuttavia strategioita ja ohjausdokumentteja. Tekstien avulla kehystetään ja vaikutetaan niin koulutusorganisaatioiden kuin yksittäisten opettajien, lehtoreiden ja muun henkilöstön toimintaan. Analyysini painottuu julkishallinnon alaisten organisaatioiden ja säätiöiden tuottamiin strategia- ja ohjausdokumentteihin, jotka pyrkivät vaikuttamaan koulutuksen kautta syntyvään osaamiseen. Tutkimusongelmani tarttuu tavoitteiden asettamisen tapoihin, joilla media-alan koulutusta ohjataan. Analysoin sisällönanalyysin ja diskurssianalyysin keinoin, minkälaisia odotuksia media-alan koulutukseen sekä koulutukseen laajemmin kohdistetaan ja millaisten tekijöiden varaan odotukset rakentuvat. Kysyn opetussuunnitelman sisältökuvauksilta, minkälaisia mediataitoja ja ymmärrystä opetussuunnitelma lupaa tuottaa ja minkälaisina professioina ja työympäristöinä opetussuunnitelma näkee median. Lisäksi kysyn strategia- ja ohjausdokumenteilta, kenelle dokumentit kohdistavat puhettaan ja minkälaisia odotuksia ja muutostoiveita dokumentit kohdistavat koulutukseen sekä millaisin diskurssein odotuksista ja muutostoiveista puhutaan. Tutkimustulokseni näyttävät, että opetussuunnitelma lupaa monenlaisia ja monialaisia mediallisia taitoja, jotka keskittyvät medialla tai mediaympäristössä tekemiseen. Yhtenäistä kuvaa media-alasta ja siihen liittyvistä professioista opetussuunnitelma ei analyysini perusteella piirrä, vaan media näyttäytyy monialaisena. Keskeinen tutkimustulos strategia- ja ohjausdokumenttien analyysin pohjalta on, että tutkittavat dokumentit kohdistavat muutostoiveitaan laajasti ja epämääräisesti koulutuskentälle yksilöimättä eri toimijoita. Diskursseiksi tiivistettynä koulutukselle kohdistetut muutostoiveet näkyvät lisääntyvänä yksilöllisyytenä ja elämyksellisyytenä sekä teknologian merkityksen kasvuna.
Pohdimme tässä artikkelissa ratkaisuehdotuksia innovaatiopedagogisten verkko-opintojen kehittämisen haasteisiin. Esitämme, että ratkaisut olisivat löydettävissä pitkälti 1) kokonaisvaltaisesta ja systemaattisesta suunnittelusta, 2) autenttisten työelämälähtöisten oppimistehtävien käytöstä, ja 3) virtuaalisten ja fyysisten oppimisympäristöjen yhdistämisestä sekä tarkoituksenmukaisten verkkotyökalujen käytöstä oppimisprosessin tukena. Pohdimme myös sitä, miten innovaatiopedagogista lähestymistapaa verkko-opinnoissa voitaisiin mitata ja arvioida.
Suoratoistopalveluiden menestys, investoijien kasvava kiinnostus elokuva-alaa kohtaan, toimiva ja turvallinen yhteiskunta, erityinen pohjoismainen luonto sekä osaavat tekijät houkuttelevat Suomeen kansainvälisiä elokuvatuotantoja. Monet yritykset tarvitsevat niin kouluttamiseen, suunnitteluun kuin viestintään samoin tekniikoin luotuja virtuaalisia ulottuvuuksia. Lisäksi tuotantojen talous- ja työllisyysvaikutukset ovat alueellisesti merkittäviä.
Taiteilijan ansiotulojen ajatellaan usein koostuvan apurahoista ja avustuksista. Niitä ei kuitenkaan riitä kaikille, eikä niiden avulla pysty turvaamaan elantoaan. Erityisesti uran alkuvaiheessa taiteilijoilta puuttuu uraa edistäviä verkostoja ja kokemuksia itsensä markkinoimisesta. Viiden EU-maan yhteinen ReFresh+-hanke on tarttunut juuri näihin ongelmiin. Taideopiskelijoilla riittää yleensä tarvittavaa paloa itsensä ilmaisemiseen ja sen vaatimien teknisten taitojen opettelemiseen. Tyydyttävän tulevaisuuden rakentaminen asettaa kuitenkin haasteita: nuoren taiteilijan tulisi osata markkinoida, myydä ja tuotteistaa itseään ja töitään samalla, kun hän rakentaa ja vahvistaa taiteilijaidentiteettiään ja kokeilee itselleen soveltuvia ilmaisun tapoja. Kipupisteeksi nuorten taiteilijoiden kohdalla on osoittautunut myös verkostojen puute. (Romppanen & Vilkuna 2015; Cronberg 2010.)
Taiteellisen työn tuotteistaminen on perinteisestä tuotteistustyöstä huomattavasti poikkeava prosessi. Taide elää vahvasti tekijänsä mukana, ja luovan alan ammatillinen kehitys on useasti alkanut jo paljon ennen varsinaista ammatillista toimintaa. Refresh+ Art Productization Toolkit kehitettiin työvälineeksi soveltumaan juuri tällaiseen toimintaympäristöön taiteen tuotteistamisen tueksi.
Taideakatemiassa on tehty pitkään sekä valtakunnallista että kansainvälistä hankeyhteistyötä — ja näin opittu, miten hankkeita kannattaa suunnitella ja toteuttaa. Vuosien varrella on panostettu erityisesti kansainvälisiin kumppanuuksiin, sillä koulutuksen kehittäminen on sekä innostavaa että haastaa omaa ajattelua.
Aidot työelämätoimeksiannot ja tilaukset luovien alojen opiskelijoilta tarjoavat kehittymismahdollisuuksia niin opiskelijoille, opettajille kuin tilaajillekin. Lopputulos saattaa olla huomattavasti oivaltavampi ja omaperäisempi kuin osattiin odottaa, ja prosessissa oppivat kaikki. On kuitenkin hyvä muistaa, että toimitaan oppilaitosympäristössä ja tilausten yhteydessä toteutetaan opetussuunnitelmaa ja huomioidaan opiskelijaprojektien erityispiirteitä.
Teos käsittelee journalistiksi opiskelevien käsityksiä media-alan työnäkymistä ja ammateista sekä omasta tulevaisuudestaan alalla. Kirja perustuu 43:n Tampereen yliopistossa ja Turun Ammattikorkeakoulussa journalismia opiskelevan teemahaastatteluihin vuonna 2021. Kirja on osa Helsingin Sanomain Säätiön rahoittamaa tutkimushanketta ”Toimittajien yksilöllistyvät polut: Laadullinen seurantatutkimus”. Hankkeessa seurataan tutkimukseen osallistuvien elämän- ja urapolkuja useiden vuosien ajan.
Teos käsittelee journalistiksi opiskelleiden sijoittumista median ammattikentälle sekä heidän ajatuksiaan ammatistaan, tavoitteistaan, työn palkitsevuudesta ja sen kuormittavuudesta. Kirja perustuu 43:n Tampereen yliopistossa ja Turun ammattikorkeakoulussa journalismia opiskelleen teemahaastatteluihin vuonna 2023. Kirja on osa Helsingin Sanomain Säätiön rahoittamaa tutkimushanketta ”Toimittajien yksilöllistyvät polut: Laadullinen seurantatutkimus”. Hankkeessa seurataan tutkimukseen osallistuvien elämän- ja urapolkuja useiden vuosien ajan. Hankkeen edellinen raportti, ”Lähtöjä median ammattipoluille”, julkaistiin vuonna 2022.