Kaikki aineistot
Lisää
Opinnäytetyön aiheena on 1800-luvun jälkimmäiselle puoliskolle ajoitettujen vaatteiden ja kenkien konservointi sekä näyttelytukien valmistus. Työn kohteena on naisten juhlapuku, jakku, morsiuskengät ja mustat silkkitossut. Tekstiilit kuuluvat Pohjanmaan museon kokoelmiin, ja museo haluaa asettaa tekstiilit näytteille pienenä kokonaisuutena. Konservoinnin tavoitteena oli tekstiilien ulkonäön yhtenäistäminen sekä vaurioiden stabiloiminen, jotta ne olisi mahdollista asettaa näytteille. Juhlapuvun alaosan reikävauriot tuettiin ja alaosa suoristettiin. Puvun yläosasta puuttui hihat, ja niiden tilalle valmistettiin rekonstruktiohihat. Puvun alaosalta puuttui tukirakenne ja sitä korvaamaan valmistettiin krinoliini sekä alushame. Jakun päälliskankaassa oli laajoja vaurioita, joiden tukeminen oli puvun näytteilleasettamisen kannalta välttämätöntä. Lisäksi jakulle valmistettiin sopiva näyttelytuki. Kenkien muoto oli tuen puutteesta johtuen lysähtänyt. Kengille valmistettiin näyttelytuet, jotka tukevat kenkien muotoa. Tekstiilit dokumentoitiin tarkasti käyttäen apuna piirroksia ja taulukoita, jotta tekstiilien käsittely voidaan tulevaisuudessa minimoida. Opinnäytetyössä oleellista oli myös näyttelytukien valmistaminen tekstiileille, minkä vuoksi aiheeseen perehdyttiin myös kirjallisessa osuudessa. Opinnäytetyön pukuhistoriallisessa osuudessa esitellään tekstiilejä taustoittavaa naisten pukeutumisen historiaa 1800-luvulla. Autenttisuuden merkityksen pohdinta korostui kirjallisessa työssä, kun juhlapuvun yläosan puuttuvien hihojen tilalle valmistettiin rekonstruktiohihat. Työssä oli paljon monipuolisia työvaiheita. Eniten aikaa meni jakun laajojen vaurioiden tukemiseen sekä näyttelytukien valmistamiseen puvulle ja jakulle. Työssä haasteellista oli ison kokonaisuuden hallinta, vaikka työ toteutettiinkin parityönä. Konservoinnin jälkeen tekstiilien ulkonäkö koheni ja niistä tuli rakenteellisesti stabiilimpia. Näyttelytuet palauttavat tekstiilien aikakaudelle sopivat muodot ja rekonstruktiohihojen myötä juhlapuvun ulkonäöstä tuli yhtenäinen.
Tutkimuksemme tarkoituksena on selvittää päiväkodissa työskentelevien varhaiskasvattaji-en näkemyksiä kasvatuskumppanuudesta omassa työssään. Lisäksi selvitämme yhteistyö-käytäntöjä ja niiden toimivuutta sekä kasvatuskumppanuuden periaatteiden toteutumista. Tarkastelemme yhteistyössä tarvittavia ammatillisia taitoja sekä kasvatuskumppanuuteen vaikuttavia tekijöitä. Kartoitamme myös varhaiskasvattajien kehittämisehdotuksia ja tuen saantia kasvatuskumppanuuden toteuttamiseen. Tutkimuksemme on laadullinen, kuvaileva ja tulkinnallinen tutkimus. Aineistonkeruumene-telmänä olemme käyttäneet lomakekyselyä, joka toteutettiin kuudessa päiväkodissa. Päi-väkodeissa vastaajina oli lastentarhanopettajia, erityislastentarhanopettaja ja lastenhoitajia. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla. Tutkimustulostemme mukaan kasvatuskumppanuus on ennen kaikkea vanhempien ja var-haiskasvattajien yhteistyötä lapsen parhaaksi. Siinä korostuu vuorovaikutus sekä molem-minpuolinen kunnioitus, luottamus ja tasavertaisuus. Yhteistyökäytännöt koetaan perintei-siksi, osin toimiviksi ja osin kehittämistä vaativiksi. Kasvatuskumppanuutta edistävät tekijät voidaan jakaa neljään eri teemaan: rakenteelliset tekijät, vuorovaikutukseen liittyvät tekijät, varhaiskasvattajiin liittyvät tekijät ja vanhempiin liittyvät tekijät. Ehkäisevistä tekijöistä mer-kittävimmäksi nousi ajan ja luottamuksen puute. Tutkimuksessamme ilmenee, että kasva-tuskumppanuus vaatii ammatillista osaamista, joka kehittyy työkokemuksen ja koulutuksen myötä. Ammatillisessa osaamisessa korostuvat yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot. Varhais-kasvattajat kokevat tärkeäksi esimiehen ja kollegoiden antaman tuen varsinkin hankalissa yhteistyötilanteissa. Myös työyhteisössä yhdessä sovituilla toimintakäytännöillä on merki-tystä. Ammatillisen osaamisen kehittämiseksi varhaiskasvattajat toivovat lisäkoulutusta se-kä enemmän keskustelua työyhteisössä. Tulostemme perusteella voi todeta, että päiväkodissa yhteistyötä tehdään kasvatuskump-panuuden hengessä. Päiväkodissa kasvatuskumppanuus on luonnollinen osa toimintakäytäntöä.
Opinnäytetyö oli työelämälähtöinen ja sen tilaaja oli Perheryhmäkoti Länsi-Suomessa. Tarkoituksena opinnäytetyössä oli maahanmuuttajanuoren itsenäistymisen tukeminen omaohjaajatyöskentelyssä. Opinnäytetyön tavoitteena oli laatia käytännöllinen itsenäistymisohjelma, jota omaohjaajat toteuttavat nuorten kanssa heidän lähestyessään täysi-ikäisyyttä. Itsenäistymisohjelman tarkoituksena oli tukea nuoria heidän muuttaessa omaan kotiin Perheryhmäkodilta. Pääkäsitteiksi opinnäytetyöhön valikoitui itsenäistyminen ja kotoutuminen. Opinnäytetyö sisältää taustateoriaa, jotka ovat olleet olennaisia itsenäistymisohjelmaa kehittäessä. Teoriaosuus on työstetty aiheeseen liittyvän tieteellisen kirjallisuuden lisäksi artikkeleiden ja tutkimusten sekä maahanmuuttajanuorille suunnattujen projektien pohjalta. Teoriatiedon lisäksi aineistoa itsenäistymisohjelman työstämistä varten hankittiin nuorten ryhmäkeskusteluiden sekä työyhteisön työkokousten kautta. Opinnäytetyö toteutettiin kehittämistyönä käyttäen tutkimuksellista kehittämistyön otetta. Kehittämistyön tuotoksena, eli produktina laadittiin Perheryhmäkodille itsenäistymisohjelma, josta tuli omaohjaajille uusi työväline. Itsenäistymisohjelman keskeisiksi osa-alueiksi nousi viisi kokonaisuutta, jotka olivat talousosaaminen, verkosto, koti, hyvinvointi sekä oikeudet ja velvollisuudet. Toimeksiantaja toi esiin työelämälähtöisen tarpeen konkreettiselle työvälineelle näiden osa-alueiden tukemisessa. Maahanmuuttajanuoren itsenäistymisen tukemiselle oli ajankohtainen tarve, joka nousi työelämästä. Itsenäistymisohjelman työstäminen helpottaa sekä ohjaajan työtä, että nuoren itsenäistymistä heidän tehdessään sen tehtäviä yhdessä johdonmukaisesti.