Kaikki aineistot
Lisää
Tämä opinnäytetyö on kvalitatiivinen tutkimus, jossa tutkimuskohteena on alle 21-vuotiaiden tekemät huumausainerikokset Turun alueella. Työssä käsitellään kaikkia Rikoslain 50 luvun rikoksia. Työn loppupuolella käsitellään myös huumausainerikollisuuden tuomia lieveilmiöitä. Aineisto tutkimukseen on kerätty haastattelututkimuksella haastattelemalla kolmea Turun pääpoliisiaseman ennalta estävän toiminnon ryhmässä työskentelevää konstaapelia. Haastateltavat työskentelevät päätoimisesti huumausaineiden kenttävalvonnan parissa. Haastattelujen tuloksia käsitellään työn loppupuolella. Primääriaineistoa tukemaan on haettu rikostilastoja Polstatista eli poliisin valtakunnallisesta tulostietojärjestelmästä. Tutkimuksessa selvisi, että nuorten alle 21-vuotiaiden huumausainerikollisuus on tarkastelujaksolla kasvanut. Vuosina 2020 ja 2021 huumausainerikoksista epäiltyjen määrä väheni, mutta taas vuonna 2022 epäiltyjen ja rikosten määrä kasvoi tarkastelujakson kärkeen. Alle 21-vuotiaiden huumausainerikoksista epäiltyjen henkilöiden määrä Turun alueella on prosentuaalisesti noussut vuodesta 2017 vuoteen 2022 83,67 %. Turkulaisten nuorten hyvinvointi on tilastojen ja haastattelujen mukaan huonontunut ja moni nuori käyttää laittomia huumausaineita itselääkintään.
Tämän opinnäytetyön aiheena oli vesileikkuulaitteen käyttöliittymän suunnittelu Muototerä Oy:lle. Käyttöliittymää kehitettiin vastaamaan nykyajan vaatimuksia yrityksen laitemallin ominaisuuksien mukaisesti. Työ toteutettiin Microsoft PowerPoint-työkalulla, jolla hahmoteltiin luonnos käyttöliittymästä kaikkine toiminnallisuuksineen. Suunnittelun apuna oli Muototerän henkilöstö. Opinnäytetyössä käydään aluksi läpi käyttöliittymäsuunnittelun teoriaa sekä keskeisiä liikkeenohjauksen komponentteja. Tämän lisäksi on lyhyesti käyty läpi Teollisuus 4.0 ja teollinen evoluutio sekä esineiden internetin määritelmät. Näiden jälkeen kerrotaan suunnitteluvaiheista, jotka sisälsivät lukuisia haastatteluja ja hahmotelmia PowerPoint-työkalulla. Työn tuloksena oli toiminnallisesti määritelty ja hahmoteltu käyttöliittymäluonnos, joka esiteltiin toimeksiantajan yhteistyökumppanille, joka jatkaa kehitystä yhteistyössä toimeksiantajan kanssa. Luonnoksen avulla saatiin kerrottua mitä käyttöliittymältä halutaan ja vastauksena saatiin myönteisiä toteutusmahdollisuuksia ideoihin.
One of the quintessential features of contemporary architecture is complexity, which here refers to the continuously rising number of variables affecting the total process of city and building design. The status of architecture in the western societies is also changing radically, rendering the traditional artist-oriented view of the field invalid. Architecture is ever more closely connected to political decision making and at the same time the interdependence between architecture and the wherewithal and risk management has pushed architects into the roles of expert aides and executors of ready-made plans and decisions. Therefore architecture should no longer be seen as a mere tool for cultivating our physical environment, but as one means for participating in the discourses of the economical, political and social spheres of life. Architecture should broaden its agenda in order to tackle larger issues. Connecting architecture with economical, political and social objectives turns these concepts into spatially discernible variables. Visualising these variables and concretizing them is precisely the way in which architects can take part in the processes of our society and comment upon them. In my thesis I intend to present one possible way for architects to take part in the discussion concerning the larger contexts surrounding their field. The method I have chosen is presenting architecture as a hypothesis. This thesis consists of three parts. Theoretical aspects of the concept of hypothesis are discussed in the first part. The second part concentrates on the initial state for the formation of a hypothesis and on taking a glimpse on the state of contemporary architecture. The third part of the thesis comprises of a model hypothesis for the usage of the Molin site at Tampere Central Square. The starting point for the presented hypothesis is the idea of a space program based on people’s time management behaviour. From a larger sample of propositions for the development of the Central Square, three have been chosen and developed further. The plan presented in this thesis is not merely a building at a certain location, instead the idea is to develop a series of hypothetical, alternative solutions to a supposedly existing problem. This method of developing possible solutions can lead to a better understanding of the actual processes. It can be used in pointing out possible ”blind spots” and blinkered parts of the operational processes. With the help of hypothesises we will be able to diversify our alternatives and at the same time we can broaden the field of architecture.
Immune checkpoint inhibitors (ICIs) have revolutionized the treatment of cancer, but preclinical testing of hypotheses such as combination therapies has been complicated, in part due to species incompatibility issues. For example, one of few known permissive animal models for oncolytic adenoviruses is the Syrian hamster, for which an ICI, mainly an anti-PD-L1 monoclonal antibody (mAb) was not previously available. In this study, we developed an anti-Syrian hamster PD-L1 mAb to enable the evaluation of safety and efficacy, when combining anti-PD-L1 with an oncolytic adenovirus encoding tumour necrosis factor alpha (TNFa) and interleukin-2 (IL-2) (Ad5/3-E2F-D24-hTNFa-IRES-hIL-2 or TILT-123).
Kuluttajien kiinnostus älykoteja kohtaan on kasvanut viime vuosina, ja vastauksena tähän ilmiöön markkinoille on ilmestynyt uudenlaisia älylukkoja. Niiden markkinat ovat kuitenkin vielä niin tuoreet, että älylukkojen valmistajatkaan eivät tunnu kunnolla tietävän, ketkä kuuluvat älylukkojen todelliseen kohderyhmään ja miksi. Tässä diplomityössä tutkitaan suomalaisten asunnonomistajien ennakkoasenteita älylukkoja kohtaan sekä heidän suhtautumistaan nykyisiin älylukkoihin perustuvaan älylukkokonseptiin. Aihe on uusi, eikä vastaavaa tutkimusta ole aiemmin tehty, ja tästä syystä tutkimus on luonteeltaan pitkälti eksploratiivinen. Useiden eri alojen kirjallisuudesta muodostetaan pohja ihmisten suhtautumisesta elämää helpottaviin ja turvallisuutta parantaviin kestokulutushyödykkeisiin, ja aihetta tutkitaan empiirisellä monimenetelmätutkimuksella. Tutkimus toteutettiin tekemällä laadullisia haastatteluita sekä Internet-kysely. Suomalaisten asunnonomistajien suhtautuminen älylukkoihin on kokonaisuudessaan ristiriitaista. Toisaalta älylukkojen tuomia uhkakuvia pelätään ja suhtautuminen älylukkoihin on vahvasti skeptistä, ja toisaalta älylukkoja kohtaan osoitetaan aitoa mielenkiintoa. Suuri enemmistö pitää turvallisuutta tärkeänä ja suhtautuu älylukkoihin myönteisesti, jos ne parantavat turvallisuutta. Elämän helpottamisen arvostaminen indikoi vahvasti myönteistä älylukkoihin suhtautumista, mutta sen vaihtelu populaatiossa on suurta. Pienten lasten vanhemmat pitävät älylukkoja poikkeuksellisen hyödyllisinä, sillä samanaikaisesti lasten turvallisuus on äärimmäisen tärkeää, mutta pienten lasten vanhemmat kaipaavat myös elämän helpottamista. Kaiken kaikkiaan nuoremmat ja hyvätuloiset henkilöt suhtautuvat älylukkoon iäkkäämpiä ja pienituloisempia myönteisemmin. Kuten monilla uusilla innovaatioilla älylukoilla on olemassa vahva aikaisten omaksujien ryhmä, mutta enemmistö suhtautuu älylukkoon skeptisesti. Suomalaisten asunnonomistajien pelko siitä, että älylukot vaarantavat kodin turvallisuuden, on merkittävä mahdollinen kompastuskivi, joka täytyy ylittää rakentamalla riittävä luottamus älylukkojen turvallisuuteen. Älylukkojen todellista käyttöä sisältävät tutkimukset voisivat tässä suhteessa olla hyödyllinen tutkimussuunta tulevaisuudessa.
Kieli: | fin eng swe |
---|---|
Julkaisija: | Helsinki : Tutkijaliitto ry 2021- |
ISSN: |
2954-2162 |
Aiheet: | |
Tallennettuna: |
|