Kaikki aineistot
Lisää
Opinnäytetyö on kirjallisuuskatsaus brändiaktivismista, joka keskittyy vaate- sekä tekstiilialan yritysten kannanottoihin sekä kuluttajien reaktioihin. Tavoiteena on löytää toimivia tapoja yrityksille harjoittaa brändiaktivismia, joita käydään läpi erilaisten esimerkkien sekä tutkimusten kautta. Työn tavoitteena on kartoittaa millainen aktivismi on toimivaa ja kuluttajien mielestä autenttista sekä, kuinka yritysten kannattaa lähestyä erilaisia sosiopoliittisia epäkohtia yhteiskunnassa. Opinnäytetyössä tutustutaan ensin brändiin sekä brändikuvaan, jonka jälkeen syvennytään brändiaktivismiin. Aluksi tutustutaan brändiaktivismiin sen eri osa-alueiden sekä typologian kautta ja sen jälkeen tutustutaan herätyspesuun, eli brändiaktivismin varjopuoleen. Seuraavaksi tutkimuksessa käydään läpi autenttisen ja aidon aktivismin piirteitä muun muassa retkeilyvaatteista tunnetun Patagonian aktivismitoiminnan kautta sekä perehdytään syihin miksi brändiaktivismista on tullut suosittua monien brädien toiminnassa. Tutkimuksen neljännessä osassa selvitetään sosiaalisen median yhteys brändiaktivismiin sekä kurkistetaan kuluttajien mielipiteisiin, tapaan reakoida ja arvioida brändien aktivismin autenttisuutta. Cancel-kulttuurista on tullut melko normaali ilmiö sosiaalisessa mediassa, ja se kohdistuu usein myös yrityksiin. Tämän vuoksi yritysten tulee valmiutua kuluttajien reaktioihin sekä koittaa välttää esimerkiksi erilaiset boikotointi liikkeet. Viimeiseksi tutustutaan brändiaktivismin toteutukseen sekä kuluttajien reaktioihin muutaman konkreettisen esimerkin kautta, joissa esitellään muun muassa Finlaysonin rohkeaa otetta brändiaktivismiin. Opinnäytetyön loppuun on koottu yrityksille "Starter Pack", kuinka brändiaktivismi kannattaa omaksua omaan toimintaan.
Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaista yrityksen ympäristövastuuta, jota havainnollistetaan yritysesimerkin, Keskon, kautta. Peruskysymyksenä on: Mitä on suomalaisen yrityksen ympäristövastuu ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat. Ongelmaa lähestytään suomalaisen yhteiskunnan ympäristötietoisuuden leviämisen; etiikan ja moraalin roolin liike-elämässä; ympäristö- ja yhteiskuntavastuun sekä esimerkkiyritys Keskon kautta. Tutkimusaineistona ovat Keskon ympäristö- ja yhteiskuntavastuun raportit vuosilta 1997, 1999–2005 sekä Keskon internet-sivusto. Tutkimusstrategiana on tapaustutkimus, tutkimusotteena käytetään kuvailevaa ja kartoittavaa käsiteanalyysia. Tutkittaessa ympäristötietoisuuden leviämistä ja sen vaikutusta yrityksiin kävi ilmi, ettei vaikutussuhde ympäristöaktivismin ja yritysten ympäristövastuullisuuden kehittymisen välillä ollut suora, kuten toiminnan suunta on ollut. Ympäristöaktivismi on vaikuttanut ensimmäisenä lainsäädännön tiukentumiseen, ja yritykset ovat joutuneet mukautumaan siihen. Ympäristönsuojelun pääasiallinen kannattajaryhmä on nykyään pieni ja sitoutuminen ympäristöarvoihin on kaiken kaikkiaan vähäistä. Siten yrityksissäkään ei ole koettu syvällistä ympäristöherätystä, vaikka osa yrityksistä ottaa vapaaehtoista, lainpuitteet ylittävää vastuuta ympäristöasioista. Keskon tie yhteiskuntavastuun edelläkävijäksi alkoi vuonna 1990 ympäristöpolitiikan julkistamisella. 1990-luvun alkupuoli oli kierrätykseen ja jätteenvähentämiseen painottuvaa aikaa. Ympäristö- ja yhteiskuntavastuun institutionalisoituminen käynnistyi 1990-luvun loppupuoliskolla, kun Kesko alkoi muuttaa toimintojaan ympäristösertifikaatin mukaisiksi ja julkaisi ensimmäiset ympäristöraporttinsa. 2000- luvulle tultaessa Kesko oli saavuttanut kotimaantoiminnassaan institutionalisoitumisen pisteen, ja alkoi laajentaa aktiivisesti toimintaansa ulkomaille. Ulkomaantoimintojen osalta ei vielä voida puhua institutionalisoitumisen saavuttamisesta, sillä ympäristötyö on kotimaan rajojen ulkopuolella vielä kesken. Ympäristövastuun institutionalisoituminen on hyödyttänyt sekä yritystä että ympäristöä; Keskon ympäristövastuu on sidosryhmälähtöistä, voitontavoitteluun pyrkivää vastuuta.
Tutkielmassa pyrin selvittämään sitä, miten kansalaistottelemattomuutta käsitellään valtakunnallisten medioiden lehtiartikkeleissa. Tutkimustehtävänä on pohtia millaisia argumentteja ja näkemyksiä Helsingin Sanomien sekä Yle Uutisten verkkojulkaisuissa esitetään Elokapinan suoraa toimintaa, eli kansalaistottelemattomuutta kohtaan. Tutkielman aineistoksi on valittu 30 lehtiartikkelia aikaväliltä 10.4.2019–19.11.2021. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii suomalaisen ympäristöliikkeen ja ilmastoaktivismin taustoittaminen, kansalaistottelemattomuuden tunnuspiirteiden määrittely sekä Elokapina-ympäristöliikkeen syntyhistorian, tavoitteiden ja toimintatapojen määrittely. Analysoin tutkimuksen tuloksia teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Analyysimenetelmä mahdollistaa sen, että tutkimusta voi tehdä sekä teorian ohjaamana että aineiston ehdoilla. Toistuvien argumenttien pohjalta muodostui neljä teemaa: kansalaistottelemattomuuden häiriö, ilmastokriisi tarvitsee kansalaistottelemattomuutta, kansalaistottelemattomuus on vaikuttava aktivismin muoto ja kansalaistottelemattomuus muodostaa yhteiskuntaan jakolinjoja. Johtopäätöksessä liitän tutkimuksen tulokset kansalaistottelemattomuuden kontekstiin ja esittelen aineiston argumenttien ja näkemysten pohjalta havaitsemani kaksi ristiriitaa. Toinen ristiriidoista liittyy näkemyseroihin kansalaistottelemattomuuden laillisuudesta, ja toinen puolestaan siihen, nähdäänkö kansalaistottelemattomuuden yhdistävän ihmisiä vai vievän kauemmas Elokapina-ympäristöliikkeestä.
Tutkielmani tarkoituksena on selvittää ympäristö- ja eläinaktivistien kokemuksia siitä, millaiseksi toiminta on koettu. Toisin sanoen, mitkä tekijät ovat tehneet aktivismista yksilölle raskasta ja mitkä asiat on koettu voimaannuttavina. Kokemukset muodostuivat negatiivisten ja positiivisten tekijöiden alle. Lopuksi teen johtopäätöksiä siitä, mitkä tekijät nousevat merkittävimmiksi. Taustoitan tutkielmaani avaamalla ensin kansalaisaktivismin käsitteen, jonka jälkeen paneudun tarkemmin ympäristö – ja eläinoikeusaktivismiin sekä nostan esiin 1990-luvun aktivismin erityispiirteitä. Tämän jälkeen kerron yleisesti järjestötoiminnasta ja nostan tarkasteluun Maan Ystävät - ja Oikeutta Eläimille -järjestöt, joissa haastateltavat toimivat. Aineistona käytin Toni Malmin haastatteluja ”Entiset aktivistit 2010”. Aineisto käsittää kuuden entisen aktivistin haastattelut, jotka ovat toimineet edellä mainituissa järjestöissä 1990- luvulta 2000-luvun alkupuolelle saakka. Aktivistien kokemuksissa ilmeni niin positiivisia kuin negatiivisiakin tekijöitä, joiden alle muodostui teemoja muun muassa aktivismin vaikutuksista sosiaalisiin suhteisiin ja henkilökohtaiseen merkityksenantoon. Positiiviset tekijät korostuivat yksilöiden kokemuksissa.
This master’s thesis approaches the debate around biotechnology, genetically modified organisms (GMOs) and the notion of food sovereignty as they are addressed by an Indian, food sovereignty activist group called Navdanya. Basing on the material produced by Navdanya, I am determining, by the means of a theory guided content analysis, what kind of an alternative food sovereignty is. Furthermore, I am examining how food sovereignty can be considered as a means of resistance to the impacts of the GMOs in India. I am arguing that the introduction of the GMOs to India created an opportunity to govern populations and furthermore life and nature. I am examining this by utilising Michel Foucault’s theory of biopolitics as a theoretical framework. In order to find out how governance and resistance are practiced, I utilise Foucault’s notions of truth and power by illustrating how they can be utilised as a means to create governance and resistance. Therefore, I formulated a “truth regime of biotechnology” to represent the governance, operated by the actors supporting the utilisation of the GMOs, as well as to describe how the governance is created and justified under the regime. As a means of resistance, Navdanya produces alternative truths and puts into practice an alternative of food sovereignty – “the new politics of truth”. Navdanya succeeds in its resistance by managing to create the alternative truth of food sovereignty, which does not utilise or reproduce the truths of the biotechnology regime. Navdanya does this by managing to detach the power of the biotechnology regime’s truths from their economic and political roles they play in society. The traditional complexity with resistance, in relation to the State of India, is present, which can be however explained by utilising the new ways in approaching the notion of resistance in the context of the Global South.
Tutkin Helsingin Sanomien verkkojulkaisua ”Ympäristöaktivistit heittivät tomaattikeittoa Van Goghin teoksen päälle” (Riihinen ja Huhtamäki 2022), sekä julkaisun kommenttiosioon kertyneitä 80 kommenttia. Määrittelen kommenttien perusteella, miten Suomalainen yleisö verkkokeskustelijoiden kontekstissa suhtautuu Just Stop Oil -ympäristöliikkeen tekemään aktivismiin, sekä miten tätä aktivismia tuomitaan ja miten sitä pyritään rajoittamaan. Selitän tutkielmassani ensin Just Stop Oil -ympäristöliikkeen taustoja ja toimintatapoja. Selvitän lyhyesti myös suomalaisen ympäristöaktivismin historiaa ja sen erityispiirteitä. Nämä rakentavat pohjaa analyysiosuuden tuloksille ja niiden ymmärtämiselle. Analyysiosuudessa teemoittelen verkkojulkaisun kommentteja, sekä jaan niitä negatiivisiin, positiivisiin ja neutraaleihin/irrelevantteihin näkemyksiin. Teemoittelemalla kommenteista nousi esiin neljä teemaa: aktivistien nuoren iän korostaminen, rangaistusten vaatiminen ja pohdinta, aktivismin keinojen kritisoiminen sekä aktivistien kannustus. Keskeisin teema oli aktivismin keinojen kritisoiminen, sillä kuuluisan taideteoksen ottamista aktivistisen teon kohteeksi pidettiin tuomittavana ja lainvastaisena suurimmassa osassa kommentteja. Pohdin analyysiosuudessa lisäksi Just Stop Oil -ympäristöliikkeen aktivismia performanssitaiteen näkökulmasta ja tuon esille Suomen museokentän ristiriitaista vastaamista kyseiseen aktivismiin. Tutkielma osoittaa, että pääosin suomalaiset verkkokeskustelijat tuomitsevat Just Stop Oil -ympäristöryhmän harjoittaman aktivismin. Toimintatapojen tuomitseminen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita tavoitteiden saavuttamisen epäonnistumista. Ympäristöliikkeet tarvitsevat myös negatiivista julkisuutta.
sisällön kuvaus: Julisteessa pyydetään asukkaita kirjoittamaan nimensä adressiin, jolla vastustetaan Kyläsaaren uutta polttolaitosta ja vaaditaan vanhan laitoksenkin poistamista. Adressin nimenkeräyspaikka oli T:mi Kiinteistötiivistys Eurantie 8-10. Kansalaistoimikunta: Klaus Varvikko, Simo Sairanen, Matti Pallasvuo, Erkki Mäkiö, Marjatta Kärkkäinen, Tarja Männikkö, Helli Hämäläinen, Erkki Piili, Veikko Aalto, Camilla Kippola ja Riitta Merivuori.
Tämän opinnäytetyön aiheena on tarkastelu siitä, mitkä elementit tekevä tekstiilitaiteesta kantaa ottavaa. Opinnäytetyö koostuu kirjallisesta osasta ja produktiivisesta osasta. Kirjallinen osa keskittyy taiteen tutkimiseen osana aktivismia yleisesti ja tekstiilitaiteen tutkimista osana aktivismia, sekä yhteen haastatteluun, jossa Elokapinan ihmiset pohtivat ja vastaavat, kuinka tekstiiliä voisi yhdistää heidän aktivismissaan. Kirjoittaja kuvailee omaa prosessiaan opitun materiaalin kautta. Lisäksi kirjoittajan oma prosessi ottaa intiimimmän lähestymistavan. Opinnäytetyön tuottava osa käsittää tekstiilitaideteoksen luonnoksineen ja koko tuotannon tutkimuksen aikana, ja joka luovutetaan Elokapinalle. Opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia tapoja, joilla taiteilija voi toimia aktivistina ja miten tekstiilitaide voi ilmentää kapinallisuutta. Tutkimuksen aikana kirjoittaja havaitsee, että tekstiilillä on monia mahdollisuuksia, ja se voi olla osa kapinaa tekstiilitaiteilijan näkökulmasta, tarjoten samalla erilaisia lähestymistapoja toimia yhteisön aktivistina ja taiteilijana.
Tämä tutkielma käsittelee Isossa-Britanniassa vuonna 2018 perustetun ympäristöliikkeen Extinction Rebellionin ja sen suomalaisen vastineen Elokapinan retoriikkaa Chaïm Perelmanin argumentaatioteorian pohjalta. Työssä määritellään liikkeen retoriikan erityispiirteitä, luokitellaan erilaisia argumentaatiotekniikoita sekä pohditaan tutkittavan primääriaineiston statusta liikkeessä. Perelmanin argumentaatiotekniikat luokitellaan erottelumuotoisiin argumentteihin ja sidosmuotoisiin argumentteihin, joita ovat kvasiloogiset argumentit sekä todellisuuden rakenteeseen perustuvat ja sitä luovat argumentit. Koska Extinction Rebellion ja Elokapina toimivat hajautetusti autonomisissa pienryhmissä, työssä pohditaan myös retoriikan merkitystä liikkeessä ihmisiä yhdistävänä tekijänä sekä sen legitimiteetin rakentajana. Tutkielmassa primääriaineistona toimii vuonna 2019 julkaistu teos ”This Is Not a Drill: An Extinction Rebellion Handbook”, jonka Extinction Rebellion UK on valmistanut ympäristötoimijoiden, poliitikkojen ja tutkijoiden kollektiivina. Kirja on liikkeen käsikirja, joka toimii sekä oppaana että vakuuttamisen välineenä. Perelmanin mukaan puhujan ja yleisön välistä hyväksyntää esitetyille väitteille haetaan erilaisilla argumentaatiotekniikoilla. Jotta tämä onnistuu, ensin on määriteltävä yleisö ja sovitettava tekniikat tilanteeseen sopiviksi. Esityksen alussa puhuja muodostaa yleisön kanssa esisopimuksen eli premissit, jotka voivat olla esimerkiksi jaettuja arvoja, otaksumia tai tosiseikkoja. Kun premisseille on saatu hyväksyntä, esityksen aikana tämä samainen hyväksyntä siirretään argumentaatiotekniikoilla koskemaan myös johtopäätöksiä. Jos retoriikka onnistuu ja yleisö antaa hyväksynnän puhujan väitteille, retoriikka voi realisoitua käytännön toiminnaksi ja puhujan vaikutusvallaksi. Tutkielma pohjautuu teorialähtöiseen sisällönanalyysiin, jonka avulla eri argumentaatiotekniikoita etsitään aineistosta. Tutkielmasta selviää, että primääriaineisto mukailee argumentaatioteorian mukaista kaavaa. Ensimmäisessä luvussa esitellään premissit, joita ovat huoli ympäristö- ja ilmasto-ongelmista sekä yleisesti kiinnostus aiheen teemoihin. Käsittelykappaleista löytyy kaikkia teorian pääargumentaatiotekniikoita, joita tutkimuksessa jaotellaan edelleen omiin alaluokkiinsa. Kirjan viimeisessä luvussa päästään johtopäätökseen, jossa lukijaa kehotetaan lähtemään mukaan liikkeeseen. Argumentaatiolla pyritään esittelemään liikkeen arvopohjaa, vakuuttamaan lukija liikkeen tärkeydestä ja houkuttelemaan uusia jäseniä mukaan. Suuresta kirjoittajakunnasta huolimatta retoriikka on hyvin yhdenmukaista läpi kirjan. Kirjalla on status Extinction Rebellionin manifestina, jossa määritellään sen arvot, poliittiset tavoitteet ja toimintatavat. Viestintä on tärkeä osa sekä Extinctin Rebellionin ja Elokapinan toimintaa, jonka myötä näiden tarkastelu retoriikan tutkimuksen avulla on mielekästä.
Yritysaktivismi on nouseva trendi, jonka monet yritykset sisällyttävät markkinointiinsa. Sen kautta yritykset ottavat kantaa yhteiskunnallisiin asioihin ja pyrkivät yleensä saamaan aikaan jonkinlaista muutosta. Yritysten rooli yhteiskunnallisessa keskustelussa on kiistatta kasvanut. Samaan aikaan kuluttajien odotukset yritysten yhteiskunnalliseen osallistumiseen ovat nousseet. Erityisesti Z-sukupolvi, jonka suurimmat arvot liittyvät vastuullisuuteen ja yhteiskunnan hyvinvoinnista huolehtimiseen, odottavat yrityksiltä kannanottoja epäkohtiin. Yritysaktivismi on kuitenkin usein riskialtis keino, jota yritykset ovat historiallisesti vältelleet sidosryhmien karkottamisen pelossa. Lisäksi sen on välityttävä autenttisena ollakseen toimiva markkinointikeino. Tässä laadullisessa tutkielmassa pyrittiin tarkemmin analysoimaan Z-sukupolven suhtautumista yritysaktivismin ilmiöön, kartoittamaan heidän odotuksiaan sekä ymmärtämään, millainen yritysaktivismi on heidän mielestään autenttista. Aineisto kerättiin fokusryhmähaastatteluilla, jotka koostuivat Z-sukupolven edustajista. Fokusryhmiä oli kokonaisuudessaan viisi, joista jokaiseen osallistui 3–5 haastateltavaa. Yhteensä haastateltavia oli 19. Tulokset osoittivat, että Z-sukupolvi pitää yritysaktivismia yleisesti myönteisenä, tehokkaana vaikuttamisen keinona, jolla pyritään saamaan aikaan muutosta niin yksilö- kuin yhteiskuntatasolla sekä kasvattamaan voittoja ja asiakaskuntaa. Z-sukupolvi pitää yrityksiä vastuussa aktivismin harjoittamiseen, mikäli niiden resurssit riittävät siihen. Yksilötasolla muutoksen aikaansaaminen voi olla jopa mahdotonta, ja yritysten tulee vaikuttavina yhteiskunnallisina toimijoina edistää muun muassa ympäristön hyvinvoinnin, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden toteutumista. Aktivismin autenttisuus voi syntyä useista tekijöistä, ja joillekin autenttisen viestin välittymisen ei ole tärkeää. Olennaisinta on, että aktivismin taustalta löytyy todellisia tekoja yhteisen hyvän puolesta. Tutkimus korostaa, että Z-sukupolven näkökulmasta yritysaktivismia on tärkeää harjoittaa, mutta se tulee tehdä harkiten ja strategisesti.
sisällön kuvaus: Tilaisuuden tapahtumapaikka oli Paavalin kirkko. Esiintyjiä kirkkoherra Pekka Halmesmaa, alkusanat Mirjam Schula, kanttoriurkuri Kristiina Nurmi, laulaja Usko Salmi, juhlapuhe rovasti Urho Siro, lausunta taiteilija Toini Mäkinen. Kyläsaaren jätteiden polttolaitos, Kyläsaaren jätteenpolttolaitos, Kyläsaari.
sisällön kuvaus: Tilaisuuden tapahtumapaikka oli Kulttuuritalo, Sturenkatu 4. Kansalaistoimikunnan tervehdys Klaus Varvikko. Runoja Mirjam Schula, puhe Johannes Koikkalainen, Liisa Kulhia, esiintyjiä: laulaja Tapani Kansa, Eino Grön, Vieno Kekkonen, Eemeli, Vilho Vartiainen, Kai Pahlman, imitaattori Reijo Salminen, juontaja Ragni Malmstenja Pentti Tuominen. Lipunmyyntipaikkoina mainittu myös Ruokabaari Rokka Kustaankatu 2, Kemikalia Diana Hämeentie 67, Muotiliike Alli Sturenkatu 47. Kyläsaaren jätteiden polttolaitos, Kyläsaaren jätteenpolttolaitos, Kyläsaari.
Ämnesområdet för detta examensarbete är miljöångest, och de känslohanteringsmetoder och psykiska processer som behöver ske för att hantera dessa känslor och på lång sikt klara av arbete för att lösa miljökrisen. Yrkesgruppen som står i fokus är den miljöarbetande kulturproducenten. Examensarbetet använder metoderna semistrukturerade intervjuer och litteraturstudie. Primärkällorna består av fyra personer med producenterfarenhet från miljöorganisationerna WWF, Greenpeace och Ilmastoveivi2019, samt en intervju med Panu Pihkala som är expert i ämnet miljöångest. Sekundärkällorna består av tidigare forskning i miljöångest varav huvudkällorna är texter från American Psychological Association, Australian Psychology Society, och Panu Pihkala. Intervjuerna är begränsade till Pihkala och finska individer från stora miljöorganisationer. Sekundärmaterialet är begränsat till material som de intervjuade skrivit eller hänvisar till. Syftet med examensarbetet är att presentera känslohanterigsmetoder för miljöångest och således möjliggöra psykisk hållbarhet i miljörelaterat producentarbete. Forskningsfrågorna för examensarbetet är: Vad behövs för att på lång sikt hitta psykisk hållbarhet i miljörelaterat producentarbete? Vad är miljöångest? Vilka är de psykiska processer som individen bör genomgå för att kunna handskas med miljökrisen och miljöångest på ett hälsosamt sätt? Vad finns det för förhållningssätt, metoder eller verktyg som hjälper kulturproducenten att uppnå psykisk hållbarhet i miljöarbetet? Hur ska producenten förhålla sig till media och information som finns tillgängligt om miljökrisen? Teoridelen presenterar miljöångest som psykosocialt fenomen och psykiska processer som behövs för en fungerande känslohantering av miljökrisen. Resultatet presenterar den psykiska vikten av miljöarbete och kollektivt stöd, värdering av uppnådda delmål, vila och nollställning, medieläsningsförmåga, känslohantering på organisationsnivå och stödstrukturer för det, olika känslohanteringsmetoder, sorgeprocesser och sist olika definitioner av hopp gällande miljökrisen. Examensarbetet är en nyanserad och helhetsmässig utläggning av känslohantering i olika aspekter av en miljöarbetande kulturproducents liv. Konsekvensen av skrivprocessen är en positiv utveckling i skribentens egen känslohanteringsförmåga och kapacitet att klara av att arbeta med miljökrisen på lång sikt.
"Kiukuttelevat lapset", "suljetun osaston pipopäät", "apinat", "loiset", "terroristit", "paska, joka pitäisi pestä pois kadusta". Puhe ympäristöliike Elokapinasta ja sen aktivisteista on monesti loukkaavaa, leimaavaa ja vihaa lietsovaa. Toistuvat loukkaukset jäsentyvät osaksi laajempaa yhteiskunnallista vastakkainasettelua ja leimaavuutta, jolla on merkittäviä seurauksia myös demokraattisten oikeuksien toteutumisen kannalta. Teksti perustuu syksyllä 2022 ja keväällä 2023 tehtyyn kenttätyöhön, jossa kirjoittajat havainnoivat Elokapinan mielenosoituksiin liittyviä sosiaalisen median keskusteluja ja yleisön toimintaa mielenosoituspaikoilla.
sisällön kuvaus: Julisteessa mainostetaan Karporaattori -TV-ohjelman nauhoituksia. Teemat: Monta tuttua suosikkia, kolareita ja ennätyksiä, silmänlumetta, rumia miehiä, asiaa ja asian vierestä, tehdään niin kuin rosvot määräilee Tapahtumapaikka: Mäkelänrinteen lukio, juhlasali, Mäkelänkatu 47 Televisio, televisio-ohjelma. Nauhoituksen TV-esitys 7.9.1985 klo 21:30-22:00 sekä 22:15-23:15.
sisällön kuvaus: Tilaisuus: Hermanni-Vallila Seura 20 vuotta Tilaisuuden tapahtumapaikka: Mäkelän koulu, piha. Juhlakulkue Paavalinkirkon puistosta koululle. Helsingin Palolaitos soittokunta Teemat: Puhtaan ilman ja paremman elinympäristön puolesta, maakaasu Helsinkiin Juhlan avaus: Simo Sairanen Tervehdyksiä: Apulaiskaupunginjohtaja Erkki Tuomioja, Suomi-Neuvostoliitto-Seuran pääsihteeri Erkki Kivimäki, terveyslautakunnan puheenjohtaja Antti Kotiranta Tilaisuuden juontajat: Heikki Kahila ja Kari Varvikko. Esiintyjät: Tapani Kansa, Assi Nortia Kaunis Veera, Revy, Ritva Oksanen, Annikki Tähti, Pirkko Mannola, Brita Koivunen, Eija Sinikka, Ragni Malmsten, Henry Theel, Eino Grön, Tenho Saurén, Reinikainen, Eugen Malmstén, Eemeli, Lasse Kuusela, Reijo Salminen, Taito Vainio, Olavi Ritala, Ari Tuominen, Mikko Hanskila, Milana, Pauliina, Urheiluseura Kotkat, Pihalaulajat Tapahtuman tukijoita: Kulttuuriasiainkeskus, Elanto Vallila jäsentoimikunta Arpajaiset, Ohjelma-arpa, matka Helsinki-Tukholma-Helsinki Suomen Matkatoimisto, lahjoituksia kaupoista
sisällön kuvaus: Tapahtumapaikka: Pohjalaisen osakuntatalon juhlasali, Museokatu 10. Teema: Keräyspaperin käyttö on järjen näyttö... Juontajina: Juha Kuronen ja Ismo Tuormaa Avauspuhe: Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja apulaisprofessori Rauno Ruuhijärvi Illan vieraana: ympäristöministeri Matti Ahde Keskustelemassa kansanedustajat: Esko Aho, Esko Helle, Liisa Jaakonsaari, Ville Komsi, Pertti Salolainen Musiikki ja esiintyjät: Hermanni-Vallila Seuran Pihalaulajat, Lasse Kuusela, Tapani Kansa
sisällön kuvaus: Tilaisuuden eli virkamiespanelin tapahtumapaikka oli Vallilan ala-asteen koulun juhlasali, Hämeentie 80. Virkamiespaneli ja asukkailla mahdollisuus tuoda esiin mielipiteensä. Paikalla keskustelemassa ja kysymyksiin vastaamassa Kaupunkisuunnitteluvirasto virastopäällikkö Lars Hedman, Kyläsaaren laitos käyttöpäällikkö Leo Helminen, Terveysvirasto tohtori Kosti Myllykoski, Yleiskaavaosasto arkkitehti Kari Piimies sekä ympäristönsuojeluneuvottelukunta suunnittelija Jarmo Henttu. Käsiteltäviä asioita mm. Kyläsaaren polttolaitoksen tarpeellisuus, sen nykyiset haittatekijät, saasteet, kaasut, hajut ja palamatta jääneet jätteet ym. Ympäristönsuojelu. Terveydelliset haittatekijät (terveysaseman tilanne). Tilaisuudessa esiintyi myös Pihalaulajat. Kyläsaari, Kyläsaaren jätteidenpolttolaitos, Kyläsaaren jätteenpolttolaitos.
sisällön kuvaus: Tilaisuuden eli keskustelupanelin tapahtumapaikka oli Vallilan ala-asteen koulu, Hämeentie 80. Keskustelupaneli ja asukkailla mahdollisuus esittää kysymyksiä ja vaatia Kyläsaaren piippua kaadettavaksi. Paikalla keskustelemassa ja kysymyksiin vastaamassa kaupunginvaltuutettuja ja virkamiehiä: Leo Virkkunen, Olavi Dahl, Ylermi Runko, Lars Hedman, Antti Kulmala, Aarne Vanjoki, Seppo Vuolanto. Käsiteltäviä asioita: Kyläsaaren jätteiden polttolaitos, Kyläsaaren jätteenpolttolaitos Kyläsaari. Tilaisuuden juonsivat Klaus Varvikko ja Kari Varvikko ja aluksi juhlapuheen pitivät Simo Sairanen sekä Martti Ahde.
sisällön kuvaus: Tapahtumapaikka: Kulttuuritalo, Sturenkatu 4 Teemat: Puhtaan ilman ja elinympäristön puolesta, Maakaasu Helsinkiin, Hanasaaren myrkkypäästöt kuriin, Koko Vanhankaupunginlahti suojelualueeksi, Rannat asukkaiden virkistyskäyttöön Juontajina: Ilpo Hakasalo ja Klaus Varvikko Helsingin kaupungin tervehdykset: apulaiskaupunginjohtaja Anna-Liisa Hyvönen, valvontaosaston puheenjohtaja Antti Kulmala Musiikki ja esiintyjät: UMO ja Esko Linnavalli, Tapani Kansa, Henry Theel, Eugen Malmstén, Annikki Tähti, Lasse Kuusela, Jorma Juselius, vakiotanssien SM suomenmestaruus Heikki Ketonen ja Vieno Ketonen Vapaalippuja yleisölle: Mestari-Elanto Sturenkatu 27, Vallilan Koti-Elannot, Mestari-Elanto Vaasanhalli Helsinginkatu 1, Elanto-Market Helsinginkatu 18
sisällön kuvaus: Tilaisuuden eli keskustelupanelin tapahtumapaikka oli Mäkelänrinteen koulu, Mäkelänkatu 47. Paikalla oli myös TV1 A-studio -ohjelman kuvaamassa. Televisio, televisio-ohjelma. Tapahtumaan oli lupautunut valtuutettuja ja virkamiehiä vastaamaan asukkaiden kysymyksiin: Veikko Vennamo, Ilkka Hakalehto, Kaarlo Pettinen, Pekka Saarnio, Ville Komsi, Ilmari Helimäki, Olavi Dahl, Erkki Tuomioja, Lars Hedman, Heikki Saarento, Leo Helminen, Oleg Gorbatow, Seppo Perttula, Mauri Isotalo. Kyläsaaren jätteiden polttolaitos, Kyläsaaren jätteenpolttolaitos, Kyläsaari. Julisteen tekohetkellä Kyläsaari-adressissa oli 9000 nimeä. Adressi.
sisällön kuvaus: Tilaisuuden eli keskustelupanelin tapahtumapaikka oli Vallilan ala-asteen koulu, Hämeentie 80. Keskustelupaneli ja asukkailla mahdollisuus esittää kysymyksiä ja vaatia Kyläsaaren piippua kaadettavaksi. Paikalla keskustelemassa ja kysymyksiin vastaamassa kaupunginvaltuutettuja ja virkamiehiä: Leo Virkkunen, Olavi Dahl, Ylermi Runko, Lars Hedman, Antti Kulmala, Aarne Vanjoki, Seppo Vuolanto. Käsiteltäviä asioita: Kyläsaaren jätteiden polttolaitos, Kyläsaaren jätteenpolttolaitos Kyläsaari. Tilaisuuden juonsivat Klaus Varvikko ja Kari Varvikko ja aluksi juhlapuheen pitivät Simo Sairanen sekä Martti Ahde.
sisällön kuvaus: Tilaisuuden tapahtumapaikka oli Vallilan ala-asteen koulu, piha, Hämeentie 80. Kulkue eli Nokiparaati ja Kyläsaari-adressin luovutus. Ylipormestari Raimo Ilaskivi. Saasteadressi. Kyläsaaren jätteiden polttolaitos, Kyläsaaren jätteenpolttolaitos, Kyläsaari. Saastekansan karkelot, juontaja Heikki Kahila, esiintymässä: Paavo Tiusanen oppilaineen, HTY Helsingin Työväenyhdistys soittokunta, Tapani Kansa, Harri Saksala, Vallilan Pihalaulajat, Marjatta Leppänen, Anja Piipponen, Eemeli, Markkula, Ritala.
sisällön kuvaus: Julisteessa pyydetään asukkaita saapumaan TV-ohjelman nauhoituksiin. Teema: Viihdettä ja asiaa Vallilasta Tapahtumapaikka: Mäkelänrinteen lukio, juhlasali, Mäkelänkatu 47 Kuljetukset: Lem-Matkat Oy, Eurantie 8-10 Ohjelmassa mm: Kainuun Miina, How Sisters, pellet pyörillä, Marco ja Pecu, Pirkko Mannola ja Brita Koivunen, Lasse Kuusela, Ari Tuominen, Milana ja Pauliina, Olavi Ritala, Kalevi Suorsa, Vallilan Pihalaulajat, Härski Hartikainen Enskan ja Hannun kyydissä kolarikelkassa Televisio, televisio-ohjelma. Nauhoitus esitettiin julisteen mukaan "TV:n ykkösverkossa" lauantaina 7.9.1985 klo 21:30-22:00 sekä 22:15-23:15. Kyseessä voi olla kirjoitusvirhe, koska Karporaattori/Karpolla on asiaa -ohjelmat esitettiin aina MTV, MT3 eli kolmoskanavalla.