Kaikki aineistot
Lisää
Tutkimuksessani tarkastelen työntekijöiden kokemuksia yhteisöllisyyden tunteesta työpaikalla. Tutkimuksen tavoitteena on tuoda syvällisempää tietoa tutkimuskohteena olevasta ilmiöstä; yhteisöllisyyden tunteesta. Tarkoituksena ei ole luoda yleistettävissä olevaa tietoa, vaan tutustua kohdeorganisaation työntekijöiden subjektiivisiin konstruktioihin yhteisöllisyyden tunteesta työpaikalla, ja näin syventää ymmärrystämme yhteisöllisyyden tunteesta. Lähestyn aihetta seuraavien tutkimuskysymysten avulla. Kokevatko työntekijät yhteisöllisyyden tunnetta tai sen puutetta? Minkälaiseksi yhteisöllisyyden tunnetta tai sen puutetta kuvataan? Mitkä tekijät vaikuttavat yhteisöllisyyden tunteen tai sen puutteen kokemiseen? Keräsin aineistoni kirjallisen kyselyn avulla. Kyselylomake koostui kymmenestä teemasta ja tuotti 56 sivua tekstiä. Teemat etenivät jokseenkin samassa järjestyksessä kuin työsuhde. Teemat alkoivat työn odotuksista ja päättyivät tulevaisuuden tavoitteisiin. Käsittelin aineiston temaattisen luennan avulla. Aineiston analyysimenetelminä käytin narratiivista analyysiä ja Bojen dekonstruktiivista metodia. Analyysivalinnat ovat vahvasti vaikuttaneet löytämiini tuloksiin, niiden avulla löysin aineistosta monipuolisimpia yhteisöllisyyden muotoja, kuin olisin löytänyt vain yhtä analyysimenetelmää käyttämällä. Aineistosta nousi useita yhteisöllisyyden muotoja. Tärkeänä löytönä pidän sitä, että samassa organisaatiossa voi olla monta erilaista yhteisöllisyyden tunnetta ja muotoa samaan aikaan. Aineistosta nousi peräti kahdeksan erilaista tyyppitarinaa yhteisöllisyydestä, joista jokainen toi esille samaan aikaan organisaatiossa vallitsevia yhteisöllisyyden tunteen mahdollistajia, sekä sen estäjiä. Mielenkiintoisena löytönä pidän myös sen, että pääosin yhteisöllisyyden tunteesta puhuttaessa henkilöt jättivät oman toiminnan lähes täysin ulkopuolelle; he tarkastelivat yhteisöllisyyden tunnetta asiana, jonka vaikutuksen alaisena he ovat, eivätkä asiana johon he itse vaikuttavat. Tämä tutkimus tuo syventävää tietoa olemassa olevaan teoriaan yhteisöllisyyden tunteesta, sekä yhteisöllisyyden tunteen, yksilön toiminnan ja ulkoisten tekijöiden keskinäisestä suhteesta.
TIIVISTELMÄ YHTEISÖLLINEN KOULU? – Lukiolaisten kokemuksia koulusta sosiaalisena ympäristönä Anna-Maria Nurmi Sosiologia Pro gradu-tutkielma Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos Jyväskylän yliopisto Ohjaaja: Terhi-Anna Wilska Kevät 2013 Sivumäärä: 65 sivua + 3 liitettä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella koulun merkitystä lukiolaisille sosiaalisena ympäristönä ja oppimisympäristönä. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin lukion merkitystä opiskelijoille ystävyyssuhteiden ja ryhmiin kuulumisen, sekä hyvinvoinnin ja pahoinvoinnin kannalta. Myöhäismodernin ajattelutavan mukainen yksilöllisyyden korostaminen yhteiskunnassa on johtanut siihen, että nykynuoret ovat sosiaalistuneet yksilöllisyyttä vaalivaan kulttuuriin. Kulttuurinen ilmapiirimme korostaa kilpailua ja yksin pärjäämistä. Yksilöllisyys on ollut myös nykyisen luokattoman lukion johtoajatuksena. Luokaton lukio on luotu yksilölähtöisesti, helpottamaan yksittäisen opiskelijan opintopolkua. Tästä yksilöllisyyden korostamisesta huolimatta nuoret kaipaavat osallisuutta ja kuulumista erilaisiin yhteisöihin. Koululla on mahdollisuus lunastaa paikka merkittävänä yhteisöllisyyden kokemusten tuottajana nuorten elämässä. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jossa osa kysymyksistä on analysoitu määrällisesti keskiarvojen ja frekvenssien avulla. Tutkimus toteutettiin sähköisenä Internet-kyselynä ja siihen osallistui 71 lukio-opiskelijaa kahdesta eri lukiosta Länsi-Suomessa ja Keski-Suomessa. Tutkimusaineisto analysoitiin teemoittelemalla kysymyskohtaisesti. Keskeisimmät tulokset osoittivat, että lukio-opiskelijat kokivat koulunsa sosiaalisen ympäristön ja oppimisympäristön hyvin kahtiajakautuneesti. Osalle koulu tarjosi yhteisöllisen ilmapiirin ja osalle koulu edusti kaikkea muuta kuin yhteisöllisiä kokemuksia. Ystävät ja kaverit koettiiin yhdeksi tärkeimmäksi tekijäksi koulussa ja joiden takia koulussa oli myös mukava käydä. Avainsanat: yhteisöllisyys, koulu, lukio, tapaustutkimus
Tämä teos on lyhyt yleiskatsaus yhteisöihin, yhteisön voimaan sekä erilaisiin yhteisöihin kuulumisesta, niiden rajamailla olemisesta – sekä yksin jäämisestä. Teos ei anna niinkään vastauksia kuin avaa ovia ja antaa yhteisössä eläneen tai elävän näyttää meille tietä ja opastaa meidät pienelle kiertokäynnille, missä yhteisöteemaa lähestytään erilaisista näkökulmista käsin.
The aim of this qualitative study was to describe the factors that motivate older people to volunteer and how volunteering influences their social inclusion and communality. Data were collected using focus group interviews in 2020–2021 from older people aged 65–81 years (n = 38) who had experience of volunteering in the community. The data were analyzed using inductive content analysis. Based on the results, the experiences described by older people who participate in volunteering consisted of factors encouraging older people to volunteer and depended on the activation, support, and motivation of volunteer operators. The support provided by the health care services and volunteer action organization for volunteers was a key factor in encouraging older people to participate in volunteering. Moreover, volunteering impacted the communality of volunteers in several ways, influencing social capital. The sense of communality was enhanced by the way in which volunteering was carried out, including collaboration with health care services and associations. In order to strengthen the importance of volunteering in society, there is a need for close collaboration between voluntary organizations and health care service providers to develop volunteering because health care organizations cannot respond to all of the challenges faced by the ageing population.
Tutkielmani tavoitteena on tutkia mitä merkityksiä opiskelijoiden pokeriyhteisö antaa yhteisölle ja pokeripelille: miksi he pelaavat pokeria ja minkä takia he viettävät aikaa yhteisössä? Peliyhteisön tutkimuksen pohjana käytän sosiologi Michel Maffesolin käsitettä uusheimolaisuus, johon sovellan ja vertaan tutkimaani yhteisöä. Lisäksi käyn läpi yhteisön jäsenten suhtautumista rahapelaamiseen ja erityisesti Texas Hold’em pokerivariaatioon, jota he yhteisössä pelasivat. Tutkimusmetodeina käytän teemahaastattelua sekä passiivista havainnointia ja osallistuvaa havainnointia. Tutkielmaani varten haastattelin viittä yhteisön jäsentä. Passiivista havainnointia yhteisössä toteutin kuukauden ajan ja osallistuvaa havainnointia viisi kuukautta. Aktiivisen havainnoinnin lisäksi yhteisön kehitystä seurasin yhteisön ulkopuolelta käsin 3 vuoden ajan. Haastatteluista käy ilmi, että yhteisöön saavuttiin joko pokerin tai kavereiden vuoksi, mutta yhteisöön jäätiin kavereiden takia. Useat haastateltavat kokivat yhteisössä olemisen hyvänä vaihteluna heidän arjelleen. Raha ei osoittautunut merkittäväksi motivaation lähteeksi pelaamiselle kenellekään haastateltavista. Yhteisön jäsenet näkivät sosiaalisten aspektien olevan tärkeimpiä syitä yhteisössä pelaamiselle, ja vaikka monelle yhteisön merkitys oli pienentynyt ajan kuluessa, oli siellä pelaaminen silti tärkeä rutiini. Yhteisö täytti Maffesolin määritelmän uusheimolaisuudesta, koska peliyhteisö toimi jäsenilleen viihtyisänä ajanviettopaikkana, jossa käytiin tietyn aikaa, mutta josta kuitenkin ajan myötä lähdettiin pois. Lisäksi opiskelijoiden valmistuessa ja uusien opiskelijoiden tullessa yliopistoon on yhteisön jäsenten luontainen vaihtuvuus suurta.
Tampereen ammattikorkeakoulun tutkimusryhmä teki vuoden 2021 aikana haastatteluja neljässä korkeakouluyhteisössä (LAB, Oulu, Lappi, Tampere) yhteistyön ja identifikaation teemoista. Tässä julkaisussa tarkastellaan Oulun ammattikorkeakoulussa saatuja näkemyksiä yhteisestä identiteetistä ja yhteisöllisyydestä, arvostuksen kokemisesta sekä tarinoista yhteistyöhön liittyen. Kuulumisen tunne ja hyväksytyksi tulemisen kokemus sekä oman työn merkityksellisyys osana kokonaisuutta olivat avaintekijöitä siihen, että yhteisön jokainen toimija voi tuntea toimivansa vahvuuksillaan ja luottamuksellisen suhteen kautta oppia ja kehittyä työssään. Tarinat yhteistyön tekemisestä korkeakouluyhteisössä kuvasivat sekä yhteistyön haasteita että onnistumisia. Negatiiviset tarinat toimivat varoittavina esimerkkeinä ja toivat esille haasteita, jotka haluttiin voittaa. Positiivisesti tarinat taas kannustivat lisäämään yhteistyötä.
Käsityöharrastajat ovat ottaneet sosiaalisen median ja verkkosivustot aktiiviseen käyttöönsä oman harrastuksensa tueksi. Korona-aika jätti jälkensä perinteisten messujen ja tapahtumien järjestämiseen, jotka olivat aiemmin toimineet pääsääntöisesti käsityöharrastajien myyntipaikkoina. Tämän vuoksi käsityöharrastajien on täytynyt omaksua uudenlaisia tapoja myydä käsitöitään. Tässä tutkielmassa kartoitetaan vertaisverkkokaupan omaksumiseen vaikuttavia tekijöitä sekä sitä, miten yhteisöllisyys koetaan käsityöharrastajien keskuudessa virtuaalisessa kontekstissa. Pro gradu -tutkielman empiiristä osuutta varten määriteltiin kirjallisuuskatsauksen avulla aihepiiriin liittyvät käsitteet tutkielmaa varten: käsityö ja käsityöharrastaja, teknologian omaksuminen, vertaisverkkokauppa sekä virtuaalinen yhteisöllisyys. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen taustalla vaikuttaa verkkosivustojen omaksumisen malli WAM. Kyseisessä mallissa tärkeimpiä selittäviä tekijöitä ovat koettu helppokäyttöisyys ja hyödyllisyys, jotka vaikuttavat käyttäjän asenteeseen sivustoa kohtaan ja sitä kautta käyttäjän käyttöaikomuksiin. Tutkielma toteutettiin kvantitatiivisella menetelmällä ja aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella huhtikuussa 2023. Verkkokyselyn avulla vastauksia saatiin yhteensä 427 kappaletta. Muuttujien suhdetta aikomukseen käyttää vertaisverkkokauppaa tutkittiin logistisella regressioanalyysilla. Empiirisen tutkielman tuloksena todettiin, että käsityöharrastajien kohdalla koetulla hyödyllisyydellä ja asenteella on merkittävä vaikutus aikomukseen käyttää vertaisverkkokauppaa omien käsitöiden myynnissä. Virtuaalisen yhteisöllisyyden omaksumista osana käsityöharrastusta käytiin läpi tutkimusaineiston datan kuvailun avulla, sillä kerätty data ei tukenut valittua tutkimusmenetelmää. Tutkimusaineiston pohjalta todettiin, että käsityöharrastajat suhtautuvat positiivisesti virtuaaliseen yhteisöllisyyteen ja että iällä on merkittävää vaikutusta siihen, miten käsityöharrastajat kokevat virtuaalisen yhteisöllisyyden vuorovaikutteisena toimintana.
Yhteisöllisen asumisen trendin puhutaan tulleen jäädäkseen, joten yhteisöllisyyden laajentuessa asuinympäristöihin on myös siellä alettava kiinnittää huomiota yhteisöllisyyden tukemiseen julkisten ja puolijulkisten tilojen tapaan. Yhteisöllisyyttä voidaan tukea ja kehittää lisäämällä ihmisten kohtaamista lisääviä puolijulkisia yhteisiä jaettuja tiloja esimerkiksi taloyhtiöihin. Yhteisöllisiä tiloja voivat olla esimerkiksi etätyöskentelytilat, kokoontumis-, leikki- ja kerhotilat, saunaosastot, yhteiskeittiöt sekä kuntoilutilat. Yhteisöllinen asuminen ei siis tarkoita vain yhdessä asumista samassa asunnossa, kuten se yleensä mielletään. Blogiteksti perustuu Jenni Myllysen opinnäytetyöhön, jossa suunniteltiin toimiva yhteiskäyttörakennus. Rakennuksesta pyrittiin suunnittelemaan monikäyttöinen, muuntojoustava ja arkkitehtonisesti laadukas kokonaisuus.
Nuorisoalan osaamiskeskus Kentauri keräsi keväällä 2021 laajan kyselymateriaalin, jossa nuorilta tiedusteltiin heidän järjestö- ja harrastustoiminnastaan. Kysely toteutettiin osana Talous ja Nuoret TAT ry:n tulevaisuuskyselyä. Kyselyyn vastasi kaikkineen 14 939 nuorta. Yksi Kentaurin tutkimustehtävä on selvittää järjestö- ja harrastustoiminnan vaikutusta nuorten kasvuun ja osallisuuteen sekä toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Yksin, yhdessä, yhteisössä -artikkelikirjasta löytyy joitain vastauksia tähän aiheeseen. Tutkimusaineisto koostuu Talous ja Nuoret TATin vuoden 2021 Tulevaisuusraportista, jota täydennettiin yhteistyössä Kentaurin tutkijoiden kanssa nuorten harrastamista ja järjestötoimintaa koskevilla kysymyksillä sekä niin sanotulla Schwarzin asennemittarin 40 väittämällä. Kirjan tehtävänä on välittää nuorten vastauksia lukijoille. Niitä on pureskeltu eri näkökulmista ja tässä kirjassa on kahdeksan artikkelia eri näkökulmista. Pekka Kaunismaan Nuorten järjestö- ja harrastustoiminnan päälinjat -artikkeli esittelee kyselyaineistoa ja käy läpi tutkimuksen päähavainnot. Kyselyssä jaettiin järjestö- ja harrastustoiminta omiin kategorioihinsa, pyydettiin nuoria arvioimaan omaa sosioekonomista taustaansa ja arvioimaan eri asioiden tärkeyttä heille itselleen. Artikkeli avaa, kuinka moni vastaajista osallistui erilaisiin toimintoihin ja miten perusvastaukset jakautuivat. Eeva Sinisalo-Juha porautuu artikkelissaan Nuoren kasvu yksinäisyyden varjossa nuoren identiteetin ja yksinäisyyden teemoihin. Artikkelissa Sinisalo-Juha peilaa vastaajien kokemaa yksinäisyyttä numeroiden valossa, pohtien yksinäisen nuoren uskoa oman tulevaisuutensa mahdollisuuksiin. Kaunismaa jatkaa aiheesta artikkelillaan Eriarvoisuus ja nuorten osallistuminen järjestöihin. Siinä hän pohtii, mikä asema järjestö- ja harrastuskentällä on nuorten elintasoon. Artikkeli herättelee pohtimaan, saako osaava ja osallistuva nuori lisää hyvää toiminnasta, vai onko osallistuminen jo valmiiksi hyväosaisten etuoikeus? Työelämävalmiuksien oppiminen nonformaaleissa oppimisympäristöissä – järjestötoimintaan osallistumisen merkitys nuorten tulevaisuuden valmiuksien kehittymisessä -artikkelissa Lauri Vaara tutkii, mitä etua nuoren tuleva työura voi saada järjestötoimintaan osallistumisesta. Tämän artikkelikokoelman kirjoittamisen aikaan nuorten kokemus työelämästä ja sen rankkuudesta on ollut paljon esillä mediassa. Artikkelikokoelmassa perehdytään myös muutamiin harrastuksiin lähemmin. Näissä pienartikkeleissa teemoina ovat nuorten harrastusjärjestöt, pelaaminen sekä liikunnan ja urheilun harrastaminen.
Yksilöllisesti vaan ei yksin – kohtaamisia ja keskusteluja vammaisuudesta -julkaisussa on yhdeksän erilaista osallisuuteen ja esteettömyyteen liittyvää puheenvuoroa. Asiantuntijuus syntyy erilaisuudesta. Tätä olemme arvostaneet sekä Vammaisfoorumissa että tässä julkaisussa. Erilaisuus täydentää ja rikastuttaa kehittämiseen tarvittavaa osaamista. Vammaisuuden maisema eilen, tänään, huomenna -johdantopuheenvuoro kuvaa vammaisuuteen liittyvien ajattelumallien muutosta 1950-luvulta tähän päivään. YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista (13.12.2006) sekä Euroopan komission vammaisuusstrategia vuosille 2010– 2020 ovat tienviittoina myös suomalaiselle vammaispolitiikalle. Toinen puheenvuoro vie lukijan nuoren sairaanhoitajaopiskelijan mukana yli neljänkymmenen vuoden päähän silloisen Vaalijalan keskuslaitoksen sairasosastolle. Tuosta segregaation ajasta ja työorientaatiosta on kuljettu pitkä matka avopalveluihin, inkluusioon, perhekeskeisyyteen ja asiakkaan subjektiuden vahvistumiseen. Laitoksesta omaan kotiin ja potilaasta kansalaiseksi-puheenvuoro Ruotsin kehitysvammalaitosten purkuprosessista on ajankohtainen Suomenkin kehitysvammapolitiikan keskusteluissa. Puheenvuoro antaa meille vertailupohjaa Ruotsista ja kertoo siitä, kuinka näissä asioissa on siellä onnistuttu ja mitä onnistuminen on edellyttänyt. Neljännessä puheenvuorossa valaistaan koulutuskeskus Agricolan satavuotista historiaa. Koulutusta kehittämällä on rakennettu erityistä tukea ja ohjausta tarvitseville henkilöille mahdollisuuksia tasavertaiseen elinikäiseen oppimiseen. Mitä on erityinen arki? Tätä kysymystä avataan kertomuksess a siitä, kuinka unelma tavallisesta arjesta voi muuttua asiantuntijoiden ja viranomaisten täyttämäksi palveluviidakoksi. Asiakas on keskeisin palvelun laadun arvioija. Savon Vammaisasuntosäätiöllä on kehitetty Bikva-arviointia palvelujen laadun mittarina. Bikvan avulla työntekijöillä ja koko organisaatiolla on ollut mahdollisuus rakentaa palvelua entistä asiakaslähtöisemmäksi yhdessä asiakkaiden kanssa. Opetusministeriö on 2000-luvulla osallistunut aktiivisesti esteettömyysajattelun monipuolistamiseen. Näihin asioihin pureudutaan korkeakoulujen ESOK–hankkeessa. Yliopistojen osalta hanketta koordinoi Jyväskylän yliopisto ja ammattikorkeakoulujen osalta vastuuta kantoi Diakonia-ammattikorkeakoulu. Kahdeksannessa artikkelissa paneudutaan vammaisten ihmisten työllistymisen esteisiin ja tulevaisuuden näkymiin. Kilpailu työtilaisuuksista on koventunut. On syytä kysyä, kuinka vammaiset henkilöt pärjäävät. Vammaispalvelut ovat niin Savossa kuin koko Suomessa muutoksessa. Julkaisun viimeisessä puheenvuorossa esitellään Savon vammaispalvelujen Kaste-hanketta osallisuuden ja yhteisöllisyyden edistäjänä.
Artikkelissa kerrotaan etäopiskelun vaikutuksista ammattikorkeakoulun opiskelijoihin ja miten se on vaikuttanut eri osa-alueisiin. Artikkelissa kerrotaan myös Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijoille tehdyn tutkimuksen tuloksista. Tutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa siitä, miten ammattikorkeakoulun opiskelijat ovat kokeneet etäopiskelun vaikuttaneen yhteisöllisyyteen. Opiskelijat antoivat myös opiskeluterveydenhuollon palvelujen kehittämisehdotuksia. Opiskelijat kertoivat kyselyssä, miten opiskeluterveyshuollossa työskentelevä terveydenhoitaja voisi tukea yhteisöllisyyttä ja edistää sitä etäopiskelun aikana. Opiskelijoilta saatujen vastausten myötä voitaisiin terveydenhoitajan työtä kehittää ja parantaa.
Yhteisöllisen asumisen trendin puhutaan tulleen jäädäkseen, joten yhteisöllisyyden laajentuessa asuinympäristöihin on myös siellä alettava kiinnittää huomiota yhteisöllisyyden tukemiseen julkisten ja puolijulkisten tilojen tapaan. Yhteisöllisyyttä voidaan tukea ja kehittää lisäämällä ihmisten kohtaamista lisääviä puolijulkisia yhteisiä jaettuja tiloja esimerkiksi taloyhtiöihin. Yhteisöllisiä tiloja voivat olla esimerkiksi etätyöskentelytilat, kokoontumis-, leikki- ja kerhotilat, saunaosastot, yhteiskeittiöt sekä kuntoilutilat. Yhteisöllinen asuminen ei siis tarkoita vain yhdessä asumista samassa asunnossa, kuten se yleensä mielletään. Blogiteksti perustuu Jenni Myllysen opinnäytetyöhön, jossa suunniteltiin toimiva yhteiskäyttörakennus. Rakennuksesta pyrittiin suunnittelemaan monikäyttöinen, muuntojoustava ja arkkitehtonisesti laadukas kokonaisuus.
Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää miten yhteisöllisyys ja sen osa-alueet toteutuvat oppilaiden kokemana viidennellä ja kuudennella luokalla sekä missä määrin oppilailla esiintyi hallintasuuntautunutta sekä tehtävää välttelevää suoritusstrategiaa. Tutkimme myös yhteisöllisyyden ja suoritusstrategioiden eroja tytöillä ja pojilla sekä näiden yhteyttä oppilaiden luokka-asteeseen. Lisäksi analysoimme, onko yhteisöllisyys yhteydessä käytettyyn suoritusstrategiaan. Yhteisöllisyyden osa-alueilla tarkoitamme osallistumista, vuorovaikutusta, yhteenkuuluvuutta ja yhteishenkeä sekä turvallisuutta. Suoritusstrategia on yksilön ajattelu- ja toimintatapa, jota yksilö käyttää, kun hän kohtaa haastavan tehtävän. Käytännöllisten suoritusstrategioiden, joihin hallintasuuntautuneisuus kuuluu, on havaittu olevan yhteydessä myönteisesti koulumenestykseen. Tutkimuksemme toteutettiin kyselylomakkeella satakuntalaisessa koulussa ja siihen vastasi yhteensä 71 viidennen ja kuudennen luokan oppilasta. Kuvailevien tulosten mukaan oppilaat kokivat yhteisöllisyyttä luokissaan joskus, usein tai aina. Sukupuoli ei ollut yhteydessä yhteisöllisyyden tunteeseen. Sen sijaan viidesluokkalaiset kokivat kuudesluokkalaisia enemmän turvallisuutta. Hallintasuuntautunutta strategiaa käytti usein tai aina 23 % kaikista oppilaista ja tehtävää välttelevää 19 %. Sukupuoli tai luokka-aste ei ollut yhteydessä käytettyyn suoritusstrategiaan. Usein ja joskus yhteisöllisyyttä tuntevat käyttivät enemmän hallintasuuntautunutta strategiaa kuin harvoin yhteisöllisyyttä tuntevat oppilaat. Lisäksi harvoin yhteisöllisyyttä tuntevat käyttivät tehtävää välttelevää strategiaa enemmän kuin usein yhteisöllisyyttä tuntevat. Tavoitteena oli saada tietoa, voiko yhteisöllisyyttä tukemalla vaikuttaa oppilaiden käyttämiin suoritusstrategioihin.
Jokaisella työyhteisöön kuuluvalla on vaikutusmahdollisuus työyhteisön sisäiseen yhteisöllisyyteen. Työn tekemisen mielekkyyden myötä työhyvinvointi kasvaa ja hyvinvoivan työntekijän tehokkuus lisääntyy. Johtajan rooli on vuosien aikana muuttunut valmentajatyyppiseksi, jolloin hänen tehtävänään on luoda mahdollisimman hyvät edellytykset organisaation toiminnalle. Yhteisöllinen johtaja jakaa vastuuta tasaisesti työyhteisöön ja saa motivoitua työntekijöitä työskentelemään yhteisen päämäärän eteen. Blogiteksti perustuu Mari Haapavirran ja Anne Kaisanlahden opinnäytetyöhön, jossa kartoitettiin esihenkilöiden kokemuksia johtamisesta yhteisöllisyyden edistäjänä. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tiedonkeruu tehtiin teemahaastatteluina. Tuloksissa korostuu yhteisöllisyyden merkitys työssäjaksamisen kannalta.
Traditionaalisten paikkaan tai sukulaissuhteeseen sidottujen yhteisöjen merkitys on vähentynyt digitaalisen vallankumouksen myötä. Samalla vapaasti ja tarkkaan rajattujen aiheiden ympärille muodostuneet virtuaaliset yhteisöt ovat kasvattaneet merkitystään niin yhteiskunnassa kuin yksilöidenkin elämässä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan virtuaalivaluutta Bitcoinin ympärille muodostunutta yhteisöä niin siihen kuuluvan yksilön kuin yhteisönkin näkökulmista. Tutkielmassa pyritään ymmärtämään sitä, millainen yhteisö Bitcoinin ympärille on muodostunut keskittymällä motivaatiotekijöihin osallistumisen taustalla, yhteisössä esiintyviin rooleihin ja ominaispiirteisiin. Tutkielma on luonteeltaan kvalitatiivinen tapaustutkimus, jonka materiaali kerättiin teemahaastattelujen avulla. Haastatteluihin osallistuneet henkilöt löydettiin kryptovaluuttoihin keskittyneen konsensus ry:n Telegramissa toimivan keskustelufoorumin avulla. Haastateltavia oli yhteensä seitsemän ja he olivat iältään 25-56-vuotiaita. Haastatteluista kerättyä materiaalia käsiteltiin NVivo-ohjelmiston avulla, jolla vastaukset jaettiin ensin pääteemojen alle ja sen jälkeen vielä yksityiskohtaisemmin tiettyjen aiheiden tai kysymysten ympärille. Materiaalin analysoinnissa käytettiin teoriasidonnaista analyysimenetelmää eli teoreettinen tausta, johon empiiriset tulokset sidottiin, koostui useista käsitteistä ja teorioista. Aineistosta tehdyt havainnot ovat pääosin linjassa käytettyjen teorioiden kanssa. Bitcoin-yhteisön ensisijaisena tavoitteena on vaikuttaa yhteiskuntaan ja tehdä siitä parempi paikka, vaikka käytettävistä keinoista ei ole selkeää yksimielisyyttä. Yhteisöön osallistumista ohjasi ensisijaisesti sisäiset motivaatiotekijät, kuten kiinnostus aiheeseen ja halu oppia siitä lisää – puolestaan ulkoiset motivaatiotekijät, kuten vaurastuminen, olivat vasta toissijainen syy osallistua yhteisöön. Yhteisössä esiintyi useita rooleja, jotka voitiin jakaa hiljaisiin, sijoittajiin, aktiiveihin sekä ohjelmoijiin. Bitcoinin kehittäjä Satoshi Nakamoton tarina on ollut merkittävässä roolissa luomassa vetovoimaa ilmiön ympärille ja hän on yhteisön kiistaton symboli, jonka luomat suuntaviivat ohjaavat edelleen yhteisön toimintaa. Yhteisön virtuaalisesta luonteesta huolimatta reaalimaailman kohtaamiset olivat merkittävänä tekijänä yhteisön toiminnassa ja yhteisöllisyyden tunteen muodostumisessa. Bitcoin-yhteisö on jatkuvasti muuttuva sekoitus virtuaali- ja reaalimaailmaa ja sen voidaan nähdä olevan merkittävä osa yhteisöön kuuluvien elämää.
Väestön ikäjakauma muuttuu voimakkaasti lähitulevaisuudessa Suomessa. Eläkeikäisten osuus työ-ikäiseen väestöön verrattuna kasvaa jatkuvasti suuremmaksi. Senioreille suunnattuja turvallisia ja esteettömiä asuntoja tullaan tarvitsemaan entistä enemmän hyvien liikenneyhteyksien varrella ja palvelujen läheisyyteen. Asuntoja, jotka ovat suunniteltu erityisesti ikääntyvien henkilöiden asumistarpeisiin ja liikkumismahdollisuudet huomioiden ovat Helsingin kantakaupungissa vielä harvinaisia. Iäkkäämmälle väestölle suunnitellut asunnot parantavat heidän viihtyvyyttä ja pidentävät heidän mahdollisuutta asua kotona mahdollisimman pitkään. Palvelukorttelien avulla voidaan myös vähentää senioreille suunnattuja laitosmaisia rakenteita. Tämä diplomityö käsittelee palvelukorttelin suunnittelun haasteet erittäin rajatulla ja kaupunkikuvallisesti tärkeällä alueella. Selostan palveluasumisen käsitteet sekä käyn läpi rakennus-suunnittelun lähtökohdat ja haasteet. Palvelukortteli sijaitsee Ruoholahden varavoimalan alueella, johon tulevaisuudessa kaavamuutoksen kautta on mahdollista sijoittaa sekä asuntoja, että työpaikkoja. Suunnittelualueelle sijoitetaan myös omistus- ja vuokra-asuntoja, jonka avulla korttelirakenteeseen syntyy monimuotoisuutta vaihtelevan ikäjakauman myötä. Palvelukortteli tarjoaa palveluita myös lähialueelle ja keskuksen käyttö on tarkoitettu kaiken ikäisille. Palvelukortteli tuo turvallisuutta ja aktiivisuutta, ja mahdollistaa päivittäisiä kohtaamis- ja harrastuspaikkoja koko lähiympäristön asukkaille. Suunnitelman avulla havainnollistan mahdollisuudet täydentää olemassa olevaa rakennuskantaa monimuotoisella korttelirakenteella, joka on myös muunneltavissa tarpeiden mukaan tulevaisuudessa. Palvelukortteli toimii olemassa olevan rakennuskannan täydennysrakentamisena erinomaisesti ja Ruoholahden kanavarannan alue on ihanteellinen paikka asunnoille.
Tässä artikkelissa pureudun suomalaisen vapaaehtoistoiminnan tämän päivän unelmiin versus uhkakuviin. Ehkäpä keskeisin viestini on se, miten moninainen systeemi vapaaehtoistoiminnan ilmiö ylipäätään onkaan. Tästä syystä olen valinnut artikkelin teoreettiseksi viitekehykseksi systeemiälyn näkökulman; se auttaa meitä hahmottamaan vapaaehtoistoiminnan monipuolisuuden sekä vapaaehtoisuuden kohtaamisen moninaisuuden.