Kaikki aineistot
Lisää
Ympäristöministeriön rahoittamassa selvityksessä tarkasteltiin ara-vuokra-asuntojen asukasrakennetta ja asukasvalintaa ara-aso-asuntoihin. Asuntokunnan tulotaso on olennainen tieto asukasrakenteen kannalta. Selvityksessä tutkittiin ara-vuokra-asukkaiden tulotasoa ja varallisuutta sekä verrattiin niitä alueellisesti ja eri toimijoiden omistamien ara-vuokra-asuntojen välillä. Lisäksi kartoitettiin ara-vuokra-asukkaiden halukkuutta ja mahdollisuuksia siirtyä johonkin muuhun asumisen hallintamuotoon, esimerkiksi asumisoikeusasuntoon. Tämän tutkimuksen mukaan ara-vuokra-asukkaat painottuvat selvästi pienituloisiin. Pääkaupunkiseudun yleinen tulotaso on selvästi muuta maata korkeampi, joten myös seudun ara-vuokra-asukkaat ovat keskimäärin hieman parempituloisia kuin muun Suomen. Ara-vuokra-asukkaiden suhteellinen tulotaso alueen yleiseen tulotasoon nähden oli kuitenkin pääkaupunkiseudulla heikompi kuin muualla maassa. Vuosina 2005−2011 ara-vuokra-asukkaiden tulojakaumassa on tapahtunut pieni siirtymä pienituloisempaan suuntaan sekä koko maassa että pääkaupunkiseudulla. Parinkymmenen vuoden aikavälillä ara-vuokra-asukkaiden keskimääräinen tulotaso on etääntynyt selvästi yleisestä keskitulosta. Tutkimuksen mukaan tulotason parantuessa tai varallisuuden lisääntyessä riittävästi ara-vuokra-asukkailla on suuri alttius siirtyä omistusasuntoihin.
Kieli: | fin |
---|---|
Julkaisija: | Tampere : VTS-Kodit 2009- |
ISSN: |
2814-4546 |
Aiheet: | |
Tallennettuna: |
|
Kieli: | eng |
---|---|
Julkaisija: | Helsinki : Statistics Finland 2009- |
ISSN: |
1798-1018 |
Aiheet: | |
Tallennettuna: |
|
Kieli: | fin |
---|---|
Julkaisija: | Helsinki : Vuokralaiset VKL ry 2015- |
ISSN: |
2814-4481 |
Aiheet: | |
Tallennettuna: |
|
Kieli: | fin |
---|---|
Julkaisija: | Helsinki: Tilastokeskus 2009- |
ISSN: |
1798-100X |
Aiheet: | |
Tallennettuna: |
|
Kieli: | fin |
---|---|
Julkaisija: | [Helsinki] : Ara Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus 2013- |
ISSN: |
2489-8198 |
Aiheet: | |
Tallennettuna: |
|
Taloustieteellisten mallien kannalta yksi oleellisimmista asioista on ymmärtää, miten ihmisten kokema hyöty muodostuu. Jos sitä ei ymmärretä, ei kuluttajien valintoja voida mallintaa luotettavasti, eikä siten myöskään markkinoiden toimintaa. Yksi behavioristisen taloustieteen keskeisimpiä ajatuksia on, ettei koettu hyöty riipu ainoastaan absoluuttisesta kulutuksen tasosta, vaan myös jostain referenssipisteestä, johon kulutuksen tasoa verrataan. Tässä tutkielmassa tarkastellaan referenssipisteestä riippuvien preferenssien esiintymistä vuokraasuntojen markkinoilla. Vuokra-asuntomarkkinoita on tutkittu melko vähän siitä huolimatta, että vuokralaiset käyttävät joka kuukausi merkittävän osan käytettävissä olevista tuloistaan niillä. Lisäksi vuokralla asuminen on jo pitkään yleistynyt Suomessa voimakkaasti. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, esiintyykö vuokra-asuntojen markkinoilla referenssipisteitä, jotka vaikuttavat koetun hyödyn määrään. Mahdollisia referenssipisteitä tarkastellaan Suomen yksityisiin vuokra-asuntomarkkinoihin kohdistettua kyselytutkimusaineistoa analysoimalla. Tutkielma koostuu teoriaosasta ja empiirisestä osasta. Tutkielman alkuosio keskittyy referenssipisteisiin ja niistä riippuviin preferensseihin, subjektiiviseen hyvinvointiin sekä hedonisiin hintoihin liittyviin teorioihin ja empiirisiin tuloksiin. Tutkielman jälkimmäinen osio on kaksiosainen empiirinen tarkastelu, jossa ensin estimoidaan hedoninen hintayhtälö vuokrille, ja tarkastellaan sitten sekä estimoidun vuokran ja todellisen vuokran erotuksen että erityyppisten vuokrankorotusten vaikutuksia ilmoitettuun asumistyytyväisyyteen. Tulosten perusteella ei voida varmasti sanoa, vaikuttaako asuinalueen vuokrataso asumistyytyväisyyteen, ja muodostaako se siten referenssipisteen. Vuokrankorotuksista sopimukseen sisältyvät korotukset eivät osoittautuneet merkitseviksi, mutta sitä vastoin odottamattomat vuokrankorotukset vaikuttivat asumistyytyväisyyteen laskevasti. Tulosten perusteella voidaan pitää mahdollisena, että nykyisen asunnon odotettu vuokrataso muodostaa referenssipisteen. Myöhemmissä tutkimuksissa selvitettäväksi jää, miten laajemman aineiston avulla muodostetut hintaestimaatit näyttäytyisivät asumistyytyväisyyden tarkastelussa. Lisäksi paneeliaineiston avulla tehty asumistyytyväisyyden tarkastelu mahdollistaisi kiinnostuksen kohteina olevien tekijöiden vaikutusten varmemman eristämisen.
Vuokra-asuntojen kysyntä on suurta. Ilmiön taustalla on pitkän ajan kehityskulkuja kuten kaupungistuminen ja väestön kasvu. Asumisen hinnan jatkuva nousu ja vuokra-asuntojen kova kysyntä ovat saaneet yleisessä keskustelussa huomion kohdistumaan vuokra-asuntosijoitusalan toimijoiden taloudelliseen tulokseen. Matalan koron ympäristö on toiminut kannustimena vuokra-asuntotuotannon lisäämiselle. Kiinteistösijoittamisen ollessa pääomavaltaista liiketoimintaa velkarahan halpeneminen on vauhdittanut asuntosijoituksia. Kotitalouksilla on ollut perinteisesti merkittävä rooli vuokranantajina Suomessa. Suhdanneluontoisen asuntosijoitusbuumin ohella asuntotarjonnan voidaan arvioida laajapohjaistuneen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa vuokra-asuntomarkkinoiden kehittämiseksi ja asuntopoliittisen päätöksenteon tueksi. Selvitys koostuu vuokra-asuntosijoitusalalla toimivien yritysten kannattavuuden analyysista, asuntomarkkinoita kuvaavista tilastoaineistoista, kirjallisuuskatsauksesta, asiantuntijahaastatteluista ja asiantuntijatyöpajasta. Hankkeen yhdessä osiossa tutkittiin lisäksi tuetun vuokra-asuntotuotannon syrjäyttämisvaikutuksia suomalaisissa kaupungeissa. Kehittämisehdotusten tavoitteena on hillitä asumiskustannusten nousua, edistää vuokra-asuntojen riittävää ja asukkaiden tarpeita vastaavaa tarjontaa sekä työvoiman liikkuvuutta ja talouden kilpailukykyä. Monella tasolla tapahtuvaa sääntelyä tulisi kehittää kokonaisuutena ja usean toimijan yhteistyönä. Vuokra-asuntojen riittävän tarjonnan takaamiseksi ja asumiskustannusten nousun hillitsemiseksi tulisi kaavoituksessa sallia nykyistä suurempia joustoja, mikä edistäisi myös kokeiluja ja innovatiivisten ratkaisujen syntymistä. Lisäksi tuettua vuokra-asuntokantaa kannattaa suunnata tukea eniten tarvitseville. Asuntomarkkinoihin liittyvää politiikkakokonaisuutta tulee kehittää laajapohjaisesti luoden pitkän aikavälin suuntaviivat. Parempi ennakoitavuus on keskeistä asuntoinvestointien kasvattamiselle.
Selvityksessä tarkastellaan valtion tukemien kehitysvammaisille henkilöille tarkoitettujen asuntohankkeiden ja asumisen toteutusta verrattuna valtion tukemiin tavallisiin vuokra-asuntoihin. Yhdenvertaisuuden toteutumista arvioidaan esimerkiksi asuntojen sijainnin, laadun, niitä koskevien määräysten, vuokran ja verotuksen näkökulmista. Aineistona ovat kunnille, kuntayhtymille ja erityishuoltopiireille suunnattu kysely, haastattelut sekä viranomaisille tehdyt kantelut. Kehitysvammaisten asumisen ohjelmassa on korostettu asumisen järjestämistä tavallisilla asuinalueilla ja yhä useammin tavallisissa asunnoissa. Kunnissa ja kuntayhtymissä huomioidaan kehitysvammaisten asuminen vaihtelevasti. Asumisen yhdenvertaisuutta estävät tukipalveluiden puute sekä työntekijöiden ja omaisten asenteet. Kehitysvammaisille suunnatuista asumiskohteista kaksi kolmasosaa on ryhmäkoteja, joissa asukkailla on yleensä vain oma huone ja kylpyhuone. Kehitysvammaisten asumisen vaihtoehtoja tarkastellaan edelleen järjestelmäkeskeisesti. Selvityksen tulosten mukaan jatkossa on panostettava vahvemmin kehitysvammaisten ihmisten itsenäiseen asumiseen, tavalliseen asuntokantaan ja erilaisiin verkostopohjaisiin asumisen ja tuen ratkaisuihin. Kunnissa tarvitaan enemmän poikkihallinnollista kehittämis- ja yhteistyötä. Lisäksi tarvetta on viranomaisten käytäntöjen ja ohjeiden yhdenmukaistamiseen
Raportissa selvitetään vuokratalojen peruskorjausten taloudelliset edellytykset kartoittamalla kahdeksan vuokrataloyhteisön nykyisestä lainakannasta ja tulevista peruskorjauksista aiheutuvat rahoituskustannukset vuosille 2011–2040. Raportissa selvitetään yhteisöjen nykyistä lainakantaa sekä arvioidaan tulevista peruskorjaustarpeista aiheutuvan lainakannan vaikutuksia vuokratasoihin. Raportin tavoitteena on kiinnittää vuokrataloyhteisöjen huomiota peruskorjaustarpeen arviointiin ja siihen, että yhteisöt varautuisivat tuleviin korjauksiin myös vuokranmäärityksessä. Selvityksen merkittävimmät havainnot ovat seuraavat: yhteisöjen tulisi arvioida tulevat peruskorjaustarpeet ja varautua peruskorjauksien omarahoitusosuuden kartuttamiseen heti rakennuksen käyttöönoton alusta. Tämän selvityksen perusteella varautumiseen tarvittaisiin noin 0,60 €/m²/kk (nykyrahassa), mutta olosuhteista johtuen yhteisökohtaiset erot voivat kuitenkin olla suuria. Lisäksi nykyisen korkotukilainajärjestelmän lyhennysaikataulu olisi nähtävä hitaimpana mahdollisena vaihtoehtona, jota nopeampaan takaisinmaksuun yhteisöjen tulisi järjestelmällisesti pyrkiä aina, kun yleinen korkotaso, kiinteistöjen käyttöaste ja muut tekijät sen sallivat.
Ympäristöministeriön asettaman työryhmän tehtävänä oli selvittää kasvukeskusten ulkopuolella toimivien, valtion tukemien vuokrataloyhteisöjen taloudellisten vaikeuksien laajuutta ja tulevaa kehitystä. Työryhmän tehtävänä oli myös arvioida vuonna 2013 voimaan tulleen, aravalainolla rahoitettujen vuokrataloyhteisöjen tukemista koskevan lainsäädännön toimivuutta ja riittävyyttä yhteisöjen ongelmien hoidossa. Lisäksi työryhmän tehtävänantoon kuului arvioida valtion mahdollisuuksia tukea väestöltään vähenevillä alueilla asuvien pieni- ja keskituloisten kotitalouksien, erityisesti ikääntyneiden, omaehtoista asumista ja asuinolojen kehittämistä. Työryhmä kuuli työnsä aikana useita asiantuntijoita. Lisäksi työryhmä hyödynsi työssään Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen KTI Kiinteistötieto Oy:ltä tilaamaa selvitystä valtion tuella rahoitetulle asuntokannalle tehdyistä kehittämistoimenpiteistä ja niiden vaikutuksista. Väestön väheneminen ja asuntojen jääminen tyhjilleen kasvukeskusten ulkopuolella on seurausta monista yhteiskunnallisista tekijöistä. Varsinkin nuoret muuttavat työn perässä kasvukeskuksiin, syrjäisemmät seudut menettävät asukkaita ja ikääntyneiden määrä näillä seuduilla kasvaa. Lisäksi ikääntyneet muuttavat kuntien reuna-alueilta kuntakeskuksiin esimerkiksi palveluiden ja esteettömien asuntojen perässä. Työryhmä arvioi, että valtion tukemien vuokra-asuntojen tyhjäkäyttö ja aravalainojen maksuviiveet jatkavat kasvuaan väestöltään vähenevillä alueilla myös tulevaisuudessa, ja yhä suurempi määrä näiden alueiden vuokrataloyhteisöistä ei selviä lainojensa maksuista ajallaan. Muuttoliikkeestä, väestörakenteen muutoksista ja asuntojen tyhjilleen jäämisestä aiheutuvia ongelmia ei ole mahdollista ratkaista pelkästään asuntopolitiikan keinoin. Valtion tulee kuitenkin omalla toiminnallaan pyrkiä ohjaamaan kaupungistumiskehitystä siten, että kehitys pysyy hallittuna ja siihen liittyviä negatiivisia vaikutuksia ehkäistään ja minimoidaan. Työryhmän tekemät toimenpide-ehdotukset kohdistuvat aravalainajärjestelmän sekä valtion tukitoimenpiteiden kehittämiseen. Lisäksi työryhmä esittää erillisen vanhustentaloyhteisöjä koskevan toimenpideohjelman toteuttamista sekä uuden seudullisen sopimusmallin kehittämistä asuntokannan sopeuttamiseksi kasvukeskusten ulkopuolella
Tässä selvityksessä tarkastellaan valtion tukemien ARA-vuokra-asuntojen vuokrien omakustannusperiaatteen toteutumista sekä vuokrien tasausjärjestelmää ja omakustannusvuokrien määräytymisperusteisiin kuuluvaa korjauksiin varautumista käytännössä. Lisäksi selvitetään kuntien suorittaman vuokrien omakustannusperiaatteen valvonnan toimivuutta. Selvityksen perustiedot kerättiin 55 ARA-asuntoja omistavalta yhteisöltä. Tietoja tarkennettiin vielä 15 yhteisöltä lisäkyselyn ja haastattelujen avulla. Selvityksen mukaan kaikki selvityksessä mukana olleet ARA-asuntoja omistavat yhteisöt määrittävät vuokrat omakustannusperiaatteen mukaisesti. Vuokrien sisältö ja rakenne kuitenkin vaihtelevat eri toimijoiden välillä. Suurimpia eroavaisuuksia eri toimijoiden välillä aiheuttavat omille varoille perittävä korko, peruskorjauksiin varautuminen ja korjausten rahoituksen toimintatavat. Vuokrantasausjärjestelmä on käytössä kaikissa selvityksessä mukana olleissa yhteisöissä. Yleisimmin tasataan pääomamenoja sekä peruskorjauksiin varautumisen kustannuksia. Kuntien suorittaman omakustannusvuokrien valvonnan tavoitteet, merkitys ja tehtävät ovat epäselviä niin valvojille kuin valvottaville yhteisöillekin. Kuntien asuntoviranomaiset arvioivat resurssinsa ja osaamisensa riittämättömiksi etenkin valtakunnallisten yhteisöjen vuokrien valvontaan. Selvitys liittyy valtioneuvoston asuntopoliittiseen toimenpideohjelmaan vuosille 2012–2015.
Vuokra-asumisen suosio asumismuotona on kasvanut kaikissa suurissa kaupungeissa, ja kilpailu vuokra-asuntosijoitusmarkkinoilla on kiristynyt etenkin yksityisten vuokranantajien keskuudessa. Kilpailutilanne on erittäin kova etenkin Suomen kasvukeskuksissa Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää vuokra-asuntosijoittamisen kannattavuutta ja huonelukumäärän kannattavuusvaikutusta näissä kaupungeissa. Tutkimuksen tarkastelujakso oli vuodesta 2011 vuoteen 2020 ja tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena. Tutkimustulosten perusteella vuokra-asuntosijoittaminen Suomen kasvukeskuksissa on kannattavaa kokonaistuottojen neljännesvuosittaisten keskiarvojen ollessa 2,0–2,2 prosenttia. Vuokratuottojen neljännesvuosittaista keskiarvoa tarkastellessa kaupunkien vuokratuotot ovat suomalaisten vuokranantajien keskiarvoa. Helsingissä ja Tampereella kokonaistuotot poikkeavat keskiarvoistaan kvartaaleittain vähemmän kuin Turussa. Vuokratuottojen osalta poikkeamia ei juurikaan ole. Jokainen kaupunki saa lievästi positiivisen riskikorjatun kokonaistuoton. Riskikorjatut vuokratuotot ovat kuitenkin selkeästi korkeampia kuin riskikorjatut kokonaistuotot. Hinta-vuokrasuhteiden kehitys kaupungeissa ei ollut tasaista, vaan tarkastelujaksolla jokaisen kaupungin hinta-vuokrasuhdeluku oli vuorollaan korkein. Yksiöt ovat tuottavampia kuin suuremmat asunnot sekä kokonaistuottojen että vuokratuottojen perusteella. Kuitenkin yksiöiden kokonaistuotot poikkeavat keskiarvostaan kvartaaleittain enemmän verrattuna suurempiin asuntoihin. Vuokratuottojen keskihajontojen perusteella huonelukumäärällä ei havaittu olevan merkittävää vaikutusta vuokra-asuntosijoituksen riskiin. Kokonaistuottojen riskikorjatun tuoton perusteella Helsingissä yksiöt tuottavat riskiinsä nähden enemmän kuin suuremmat asunnot, mutta Tampereella ja Turussa tilanne on päinvastainen. Hinta-vuokrasuhdetta tarkastellessa Helsingissä ja Tampereella kaksioiden ja kolmioiden tai suurempien asuntojen suhdeluku on merkittävästi korkeampi kuin yksiöiden. Turussa huonelukumäärällä ei ole merkittävää vaikutusta hinta-vuokrasuhteeseen.