Kaikki aineistot
Lisää
The purpose of the article is to analyse the expansion of Finnish ski jumping. The main research questions are: who were the early actors in Finnish ski jumping; which were the social backgrounds of the ski jumping pioneers; and which were the changing goals of ski jumping actors. The article draws on different documents like histories, newspapers and assorted material. The ski jumping in Finland started in the 1880s by Norwegian sport pioneers. The first national ski jumpers were students at Sortavala teacher seminar, soldiers of army and middle-class jumpers in south Finland. The influence of Finnish White Guard for the expansion of ski jumping was very important since the 1920s. For sport organizations ski jumping was one bravery demanding sport in the whole sports family. Before the World War II the Finnish ski jumping was not an internationally successful sport.
Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten urheilun ja opiskelun yhdistäminen onnistuu Suomessa eri oppilaitostyypeissä ja kaupungeissa. Lisäksi halusimme saada tietoa, miten eri päälajiryhmien edustajat kokevat urheilun ja opiskelun yhdistämisen. Tutkielman kohteena olivat nuoret eri oppilaitostyypeistä (urheiluyläkoulu, yläkoulu, urheilulukio ja lukio) ja paikkakunnilta (Jyväskylä, Lahti, Oulu ja Pori). Tutkimukseen osallistui 8. ja 9. luokkalaisia sekä lukion toisen, kolmannen ja neljännen vuoden opiskelijat. Aineisto kerättiin syyslukukaudella 2022 sähköisellä kyselylomakkeella. Kyselyyn vastasi yhteensä 1146 nuorta, joista 520 opiskelijaurheilijan vastaukset otettiin huomioon. Kaksoisuran toteutumista tarkasteltiin kahdeksalla erilaisella väittämällä. Näistä neljä väittämää mittasi onnistunutta kaksoisuraa ja neljä väittämää heikkoa kaksoisuraa. Väittämistä muodostettiin faktorianalyysin avulla kaksi summamuuttujaa (onnistunut kaksoisura ja heikko kaksoisura), joiden keskiarvoja vertailtiin. Aineisto analysoitiin käyttämällä yksisuuntaista varianssianalyysiä. Kaksoisuran onnistunutta toteutumista mittaavan summamuuttujan keskiarvoissa oli tilastollisesti merkitseviä eroja urheiluyläkoululaisten ja yläkoululaisten välillä (p<0,001), urheilu-yläkoululaisten ja lukiolaisten välillä (p<0,001), urheilulukiolaisten ja yläkoululaisten välillä (p<0,001) sekä urheilulukiolaisten ja lukiolaisten välillä (p<0,001). Urheiluyläkouluissa ja urheilulukioissa opiskelijat kokivat kaksoisuran onnistuneen paremmin kuin yläkouluissa ja lukioissa. Kaksoisuran heikkoa toteutumista mittaavalla summamuuttujalla havaittiin tilastollisesti merkitseviä eroavaisuuksia Porin ja Lahden oppilaitosten välillä (p=0,005) sekä Porin ja Oulun oppilaitosten välillä (p=0,003). Oulun ja Lahden oppilaitoksien opiskelijat kokivat kaksoisuran toteutumisen heikompana kuin Porin oppilaitoksien opiskelijat. Kaksoisuran onnistunutta toteutumista mittaavalla summamuuttujalla havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero keskiarvoja tarkasteltaessa palloilulajien ja esteettisten lajien välillä (p=0,003). Palloilulajien harrastajat kokivat kaksoisuran toteutuneen paremmin kuin esteettisten lajien harrastajat. Puolestaan kaksoisuran heikkoa toteutumista mittaavan summamuuttujan keskiarvoja tarkasteltaessa havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero palloilulajien ja kestävyyslajien harrastajien välillä (p=0,048) kestävyyslajien urheilijoiden kokiessa kaksoisuran toteutumisen heikompana kuin palloilulajien harrastajat. Tämän pro gradu -tutkielman perusteella voidaan todeta, että urheilun ja opiskelun yhdistämisessä löytyy eroja monella eri osa-alueella. Urheiluoppilaitoksissa tulokset olivat odotetusti parempia, joten olisi syytä keskittyä myös muiden oppilaitoksien urheilijoihin, koska heidän osuutensa kaikista opiskelijaurheilijoista on melko suuri.
TIIVISTELMÄ 11-vuotiaiden lasten liikunta-aktiivisuus – WHO-Koululaistutkimus Lehto Anna Pauliina Terveyskasvatuksen Pro Gradu -tutkielma Peltola Maija Elisabet Terveyskasvatuksen Syventävien opintojen opinnäytetyö Jyväskylän yliopisto, Liikuntatieteellinen tiedekunta, terveystieteiden laitos 2014 Sivuja 87, liitteitä 1 Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkä verran 11-vuotiaat pojat ja tytöt harrastavat liikuntaa, mitä lajeja he tyypillisesti harrastavat, ja mitkä syyt ovat merkityksellisiä heidän liikunnan harrastamiselleen. Lisäksi haluttiin selvittää sukupuolen, asuinalueen ja liikunnan syiden yhteyttä lasten kokonaisliikunta-aktiivisuuteen. Tulokset perustuvat vuoden 2010 WHO-Koululaistutkimuksen laajempaan kyselyyn, josta analysoitiin 11-vuotiaiden (n=2463) taustatietoihin, kokonais- ja vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuteen, liikuntalajeihin ja liikunnan syihin liittyvät kysymykset. Tutkimuksessa tilas-tomenetelminä käytettiin frekvenssijakaumia, ristiintaulukointia, 2-testiä, t-testiä, faktoriana-lyysiä sekä binääristä logistista regressioanalyysiä. Reilu kolmannes pojista ja neljännes tytöistä liikkui vähintään tunnin päivässä, mikä tarkoittaa, että pojat saavuttavat tyttöjä yleisemmin viralliset liikuntasuositukset. Pojista reilu kolmasosa ja tytöistä vajaa kolmasosa liikkui vapaa-ajallaan hengästyen ja hikoillen 4–6 kertaa viikossa. Kesäliikuntalajeista suosituimpia olivat pojilla jalkapallo, pyöräily ja uinti, tytöillä uinti, pyöräily ja juoksu. Suosituimmat talviliikuntalajit olivat pojilla hiihto, luistelu ja jääkiekko, tytöillä luistelu, hiihto ja laskettelu. Poikien tärkeimpiä liikunnan syitä olivat hauskuus, hyvä kunto sekä kaverit, tytöillä puolestaan kaverit, terveys ja hauskuus. Lasten mainitsemista liikunnan syistä muodostettiin faktorianalyysin perusteella kolme summamuuttujaa. Näistä summamuuttujista tärkeimmäksi liikunnan syyksi muodostui sosiaalisuus ja hauskanpito. Tämä oli ainoa kokonaisliikunta-aktiivisuutta selittävä liikunnan syy. Sukupuolella, asuinalueella ja muilla liikunnan syillä ei ollut yhteyttä lasten kokonaisliikunta-aktiivisuuteen. Verrattaessa tuloksia vuosien 2002 ja 2006 WHO-Koululaistutkimuksiin huomattiin, että lii-kuntasuositukset täyttävien 11-vuotiaiden lasten prosenttiosuus oli pienentynyt. Sukupuolten väliset erot olivat pysyneet ennallaan, poikien liikkuessa tyttöjä enemmän. Lasten liikuntalajit näyttivät pysyneen hyvin perinteisinä ja liikunnan syistä kilpailun- ja voittamisen halu olivat menettäneet merkitystään ja tärkeimmiksi syiksi nousivat hauskanpito ja kavereiden tapaami-nen. Koulujen, urheiluseurojen ja muiden järjestöjen, jotka suunnittelevat ja tarjoavat lapille liikuntapalveluja, pitäisi varmistaa, että lapset voivat liikkua sekä urheilu- että harrastemielessä. Asiasanat: WHO-Koululaistutkimus, lapset, liikunta-aktiivisuus, liikuntalajit, liikunnan syyt
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mitkä syyt ovat johtaneet painiharrastuksen ja painissa kilpailemisen lopettamiseen ennen aikuisikää. Lisäksi tarkoituksen oli selvittää, mitkä tekijät olisivat saaneet jatkamaan painiharrastuksessa vielä aikuisiässäkin. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös, ovatko painiharrastuksen lopettaneet edelleen jollakin tavalla mukana painitoiminnassa ja minkälainen mielikuva painin lopettaneille on jäänyt painista harrastuksena. Tutkimuksen kohderyhmänä oli kreikkalais-roomalaisen painin poikien SM-mitalistit vuosilta 2000–2014. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella, johon vastasi 151 vastaajaa. Tutkimuksen kohderyhmä oli lopulta 76 vastaajaa, jotka eivät olleet jatkaneet painiharrastustaan aikuisikään saakka. Tutkimuksen mittari sisälsi avoimia kysymyksiä, sekä monivalintakysymyksiä. Aineistoa analysointiin IBM SPSS Statistics-ohjelmalla. Tämän tutkimuksen analysoinnissa on käytetty ei-parametrisia testejä, sekä Kaiser-Meyer-Olkin-testiä ja Bartlettin sväärisyystestiä. Summamuuttujien väittämien luotettavuutta tarkasteltiin Cronbachin alfa-arvolla. Tutkimustulokset osoittivat, että puolet vastaajista oli lopettanut painissa kilpailemisen ennen aikuisikää. Tulosten mukaan painissa kilpaileminen ennen aikuisikää oli lopetettu pääasiassa loukkaantumisten, harjoituskaverin puutteen, motivaation loppumisen sekä rahan ja opiskelun takia. Myöskin viihtyvyydellä, kehittymisellä, harjoitusolosuhteilla, sosiaalisilla suhteilla, sekä ammattitaitoisella valmennuksella nähtiin olevan iso vaikutus. Tulokset osoittivat, että mahdollisuudella harrastaa painia ilman paineita, sekä valmentajan roolilla oli suuri vaikutus erityisesti viihtyvyyteen, kehittymiseen, sosiaalisiin suhteisiin ja ammattitaitoiseen valmentajaan. Tulosten mukaan painissa kilpaileminen olisi voinut jatkua vielä aikuisissäkin, jos painista olisi ollut mahdollista tehdä ammatti, valmennus olisi ollut ammattimaisempaa, ja jos loukkaantumisriski olisi pienempi. Vastaajille oli jäänyt erittäin positiivinen kuva painista harrastuksena. 89 % vastaajista näki painin hyvänä harrastuksena. Tutkimustulokset osoittavat, että valmentajalla on iso merkitys painijoiden viihtyvyyteen painiharrastuksessa sekä, että loukkaantumisilla on merkittävä vaikutus painin lopettamiseen. Nämä havainnot ovat linjassa aikaisempien tutkimusten kanssa.
Ulkonäkö ja kehonkuva ovat eräitä suurimmista huolenaiheista nuoriin liittyen nyky- yhteiskunnassa. Sosiaalinen media tarjoaa yhteiskunnan luoman naisvartaloihanteen mukaista materiaalia nuoren nähtäville päivittäin. Sosiaalisen median vaikutus on aikaisempien tutkimusten mukaan todettu olevan erityisen voimakasta teini-ikäisten tyttöjen keskuudessa ja tytöt kokevat usein sosiaalisesta mediasta myös ulkonäköpaineita. Ulkonäköön ja kehonkuvaan liittyviä paineita on havaittu esiintyvän myös eri urheilulajien parissa. Tässä tutkimuksessa selvitettiin sosiaalisen median ja oman urheilulajin yhteyttä ulkonäköpaineisiin yhdeksäsluokkalaisten tyttöjen näkökulmasta. Lisäksi selvitettiin tyttöjen yleistä näkemystä omasta ulkonäöstään. Tutkimukseen osallistui 14 yhdeksäsluokkalaista tyttöä kahdesta varsinaissuomalaisesta koulusta ja tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluin. Tutkimusjoukko jakautui urheilulajin mukaisesti esteettisten lajien ja palloilulajien harrastajiin. Lajijaon avulla selvitettiin, onko erilaisten urheilulajien harrastamisella yhteyttä ulkonäköpaineiden tai kehotyytymättömyyden kokemiseen. Sosiaalisen median osalta tarkasteltiin ulkonäköpaineiden esiintymistä sosiaalisessa mediassa, ulkonäköpaineiden kokemista vertaisten julkaisuista sekä ulkonäköpaineiden kokemista vaikuttajien tai julkisuuden henkilöiden julkaisuista sosiaalisessa mediassa. Tutkimusaineisto analysoitiin teemoitellen sekä tyypitellen. Urheilulajiin ja sosiaaliseen mediaan liittyen muodostettiin tyypit. Esteettisten lajien harrastajat kertoivat kokevansa kehotyytymättömyyttä sekä ulkonäköpaineita urheilulajiensa parissa useammin kuin palloilulajien harrastajat. Sosiaalisen median osalta tutkimusjoukko koki ulkonäköpaineita sekä vertaisten julkaisuista sosiaalisessa mediassa että vaikuttajien ja julkisuuden henkilöiden julkaisuista. Ylipäätään sosiaalisen median koettiin olevan yhteydessä ulkonäköpaineiden kokemiseen sekä kehonkuvaan. Tutkittavat kertoivat kokevansa ulkonäköpaineita sekä urheilulajissaan että myös sosiaalisessa mediassa. Ulkonäköpaineiden kokeminen ja kehotyytymättömyys oli yhdistävä tekijä siihen, että yhdeksäsluokkalainen tyttö ilmaisi halunsa muokata omaa kehoaan. Tutkimuksesta saatiin ajankohtaista tietoa teini-ikäisten tyttöjen näkemyksistä liittyen sosiaalisen median ja urheilulajin yhteydestä ulkonäköpaineiden ja oman kehon kokemiseen. Jatkossa voisi syventyä tarkemmin ulkonäköpaineiden kokemiseen eri urheilulajien parissa sekä sosiaalisen median kriittiseen tarkasteluun.
Liikuntatapaturmat ovat yleisin tapaturmaluokka Suomessa ja nuorille näitä tapaturmia sattuu enemmän kuin aikuisille tai vanhuksille. Vammat eivät ole yleensä vakavia, mutta niistä seuraa poissaoloja töistä ja koulusta sekä mahdollisesti liikuntaharrastuksen lopettaminen. Riski vammoille on eri urheilulajeissa ja eri henkilöillä erilainen. Nuorten vammoista ja vammojen ehkäisystä ei ole vielä riittävästi tutkimustietoa, mutta monia keinoja vammojen välttämiseen on olemassa. Varusteilla ja lajisäännöillä on oma osuutensa vammojen torjunnassa, mutta tärkeää on myös tietoisuus riskitilanteista sekä asenteiden ja harjoittelun sisältöjen muutos vammoilta suojaavampaan suuntaan. Tämän tutkimuksen aineistona hyödynnettiin 5516 12-18-vuotiaan nuoren vastauksia vuoden 2009 valtakunnalliseen Nuorten terveystapatutkimukseen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää liikuntavammojen ja -tapaturmien yleisyyttä sekä lajeja, joissa vakavimmat loukkaantumiset tapahtuvat. Samalla arvioitiin eroja koululiikunnan, vapaa-ajan liikunnan ja urheiluseuraliikunnan välillä. Lisäksi selvitettiin nuorten keskuudessa harrastetuimmat urheilulajit. Lähes kolmannes vastaajista ilmoitti loukkaantuneensa liikunnassa vähintään kerran viimeisen vuoden aikana. Urheiluseuraliikunnassa vammoja sattui kaikkein eniten (28,3 % urheiluseuraan kuuluvista ilmoitti vamman) ja ne olivat vakavampia. Yli puolet urheiluseuraliikunnan vammoista vaati poissaoloa koulusta tai harrastuksesta. Muulloin vapaa-ajalla saadun vamman ilmoitti 16,2 % kaikista vastaajista ja koululiikunnassa 10,5 % opiskelijoista. Näistä vammoista poissaoloa aiheutti vain alle kolmannes. Sukupuolten välillä ei havaittu merkittävää eroa vammojen kokonaismäärissä. Määrällisesti eniten tapaturmia sattui paljon harrastetuissa pallopeleissä sekä ratsastuksessa ja trampoliinilla. Iän mukana loukkaantuneiden osuus pieneni kaikissa muissa luokissa, mutta lisääntyi poikien urheiluseuraliikunnassa. Vammojen ehkäisytyön tulee kattaa koko väestö ja se tulisi aloittaa jo alakouluiässä. Liikuntavammojen ehkäisyn ohjelmia tulisi alkuvaiheessa kohdentaa palloilulajiliitoille ja -seuroille, ratsastukseen ja pihapiirin harrastuksiin.
Suomi on jääkiekkomaa. Kansainvälinen menestys lajissa on ollut omaa luokkaansa. Lisäksi arviota voi perustella jääkiekon näkyvyydellä, taloudellisilla resursseilla ja pääsarjojen katsojamäärillä. Harrastajien määrässä jalkapallo on selvästi jääkiekkoa suurempi. Silti jääkiekon johtoasema on Suomessa kiistaton. Suomen asetelma on maailmanlaajuisesti erikoinen. Lähes kaikkialla muualla jalkapallo on ehdoton valtalaji. 1960-luvulla tilanne Suomessakin oli toisenlainen; jääkiekko ja jalkapallo olivat samankokoisia lajeja esimerkiksi näkyvyyden tai katsojamäärien osalta. Artikkelissa analysoimme, miten ja miksi lajit ovat muuttuneet ja miten muutos kytkeytyy urheilun, yhteiskunnan ja kansainvälisen toimintaympäristön muutoksiin. Jääkiekkoilun ensimmäinen irtiotto ajoittui 1960-1980-luvuille, samoille vuosikymmenille kuin suomalaisen yhteiskunnan modernisoituminen. Muutos loi tilaa uudenlaiselle urheilukulttuurille. Jääkiekko kehitti vaikuttajaverkostoja ja harrastusoloja sekä ammattimaisti toimintaansa. Suomi vakiinnutti kansainvälisen asemansa ja pääsi järjestämään tärkeitä MM-kisoja. Jalkapallossa ammattimaistuminen ja siirtyminen liigamalliin tapahtuivat myöhemmin ja ohuemmin. Lisäksi Suomi pysyi kansainvälisesti ”jalkapallokääpiönä”. Suomi vakiintui jääkiekkomaaksi 1990-luvun menestyksen myötä. Taustalla olivat pitkäjänteinen kehitystyö, ammattilaistuminen sekä kansanvälisen toimintaympäristön muutos. Viimeksi mainittu vahvisti suomalaisen jääkiekon asemaa. Jalkapallossa kävi päinvastoin. Uusien valtioiden syntyminen, globalisoituminen sekä huippu-jalkapallon eriytyminen jättivät pienet maat takamatkalle. Myös Suomen 1990-luvun yhteiskunnalliset ja liikuntakulttuuriset muutokset hyödyttivät jääkiekkoa ja se selvitti lamavuodet kolhuitta vahvan taloutensa turvin. Jalkapallo sen sijaan, muiden urheilulajien tapaan, koetti selviytyä yli pahimman ja sai toimintaansa nostetta vasta uudella vuosituhannella.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan syömishäiriölle altistavia tekijöitä esteettisissä urheilulajeissa. Esteettisillä lajeilla tarkoitetaan urheilulajeja, joissa suoritus arvioidaan visuaalisesti, esimerkiksi voimistelu, taitoluistelu, sekä baletti ja muut tanssin lajit. Syömishäiriöt ovat vakavia ja usein pitkäkestoisia häiriöitä, jotka aiheuttavat suuria menetyksiä sekä sairastuneelle että hänen läheisilleen. Esteettisten lajien harrastajat ovat yksi syömishäiriöiden riskiväestöistä. Altistavien tekijöiden löytäminen eri riskiväestöissä on tärkeää, koska niiden minimoimisella voitaisiin ehkäistä syömishäiriöiden tai oireilun alkamista. Tutkielma on tyypiltään kuvaileva kirjallisuuskatsaus, ja siinä käytetään kirjallisuuskatsauksen menetelmiä. Näitä ovat kirjallisuushaku tutkimuskysymykseen vastaten, aineiston rajaaminen sisäänottokriteereillä, sekä aineiston analyysi. Tutkimuskysymys oli: ”Mitkä tekijät esteettisissä urheilulajeissa altistavat syömishäiriöoireilulle?”. Katsauksen tuloksena havaittiin useita syömishäiriölle altistavia tekijöitä esteettisissä lajeissa, jotka jaoteltiin erilaisiin teemakategorioihin. Näitä ovat lajikulttuuri ja siihen liittyvät psyykkiset tekijät, lajiympäristöön liittyvät tekijät, lajin sosiaaliset tekijät, sekä lajin ulkopuoliset tekijät. Lajikulttuuriin liittyviä syömishäiriölle altistavia tekijöitä olivat esimerkiksi lajissa vallitsevat ajatukset liittyen siihen, millainen urheilijan kehon täytyisi olla, tai millaisella keholla menestyy kilpailuissa. Lajiympäristön altisteita olivat peilit, asut, julisteet, painorajat ja urheilijoiden punnitseminen. Sosiaalisia altisteita lajissa syntyi valmentajien, joukkuetovereiden tai yleisön aiheuttamasta paineesta hoikkuuteen. Erityisesti korostui kuitenkin valmentajien painoon ja kehoon kohdistuva kritiikki ja vertailu, sekä valmentajan asettamat ulkonäköpaineet. Tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä toimintatapoja esteettisten lajien urheilijoiden valmennuksessa, kilpailuissa ja seuroissa sekä lajiliitoissa. Myös urheilijoiden vanhempien voi olla hyödyllistä oppia näistä tekijöistä. Syömishäiriöoireilulle altistavien tekijöiden tunnistaminen ja vähentäminen edistää urheilijoiden mielenterveyttä ja hyvinvointia, ja antaa mahdollisuuksia pitkälle ja terveelle urheilu-uralle. Tuloksia tulkittaessa on kuitenkin hyvä muistaa, että jokainen urheilija on yksilöllinen, ja siksi altisteetkin ovat jokaisen kohdalla yksilöllisiä, monen tekijän kokonaisuuksia.
Tämän opinnäytteen tarkoituksena on selvittää Kainuun Liikunta ry:lle seikkailu-urheilijoiden ja kilpailuiden peruspiirteitä kilpailun suunnittelua ja markkinointia varten. Kainuun Liikunta ry:llä on paljon kokemusta erilaisten liikuntatapahtumien järjestämisestä. Nyt vuorossa on uudenlainen tapahtuma, eli seikkailu-urheilukilpailu. Tapahtuman nimi on Lost In Kajaani Adventure. Nimi muotoutui pienen opiskelijoille järjestetyn nimikilpailun jälkeen. Seikkailu-urheilukilpailu tulee lisäämään alueen tapahtumatarjontaa. Seikkailu-urheilukilpailut ovat levinneet ympäri maailman, ja saavuttaneet suosiota myös Suomessa. Kilpailujen pituus vaihtelee muutamista tunneista useisiin päiviin, ja jopa yli viikkoon. Liikuntaharrastuksesta etsitään entistä suurempia haasteita, ja tarjolle on tullut entistä haastavampia kilpailuita. Itse tapahtumassa on sarja Puolustusvoimien henkilökunnalle ja varusmiehille, sekä oma sarja opiskelijoille. Tapahtuma järjestetään yhteistyössä Kajaanin Ammattikorkeakoulun ja Kainuun Prikaatin kanssa. Opinnäytetyön teoria käsittelee seikkailu-urheilua, tapahtumanjärjestämistä ja matkailijan motivaatioita. Lisäksi teoria käsittelee kvalitatiivista tutkimusta. Seikkailu-urheilu ei ole kovin suuren harrastajajoukon harrastus, mutta harrastajista saatiin kuitenkin hyvä otanta kahden kilpailuja järjestävän tahon avustuksella. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä kahden Seikkailu-urheilukilpailuja järjestävän tahon kanssa keväällä ja kesällä 2010. Tutkimus osoittaa, kuinka seikkailu-urheilukilpailu kannattaa rakentaa. Tulokset esittelevät osallistujanprofiilin, osallistujan näkemyksen siitä, mitä elementtejä hyvä kilpailu sisältää, harrastajien suosimat lajit kilpailujen ulkopuolella, parhaat markkinointikanavat kisojen osalta sekä sen, millainen on hyvä kilpailu.