Kaikki aineistot
Lisää
Tämä opinnäytetyö on osa Metropolia Ammattikorkeakoulun Hoitotyön koulutuksen museon projektia historiasta nykypäiviin ja tulevaisuuteen. Museossa on esillä kymmenen kätilön ja kaksi kätilöoppilaan univormua ja neljä pätevyysmerkkiä kahdessa kätilön huoneessa. Tarkoitus oli valokuvata univormut ja pätevyysmerkit sekä koota yhteen hajanaisesti olevaa historiallisesti arvokasta aineistoa univormuista ja pätevyysmerkeistä. Kätilöiden huoneissa olevat kätilöiden ja kätilöoppilaiden univormut ja pätevyysmerkit valokuvattiin. Museossa on kätilön univormuja aina 1800-luvulta 2000-luvun alkuun asti. Univormut ja pätevyysmerkit valokuvattiin ja tallennettiin nykyaikaiseen muotoon sekä etsittiin tietoa univormujen symboliikasta sekä sen merkityksestä kätilötyöhön. Opinnäytetyöhön tuotiin tietoa yhteiskunnallisista muutoksista ja niiden vaikutuksista kätilötyöhön sekä kätilökoulutukseen. Tavoitteena oli löytää tietoa kätilökoulutuksen kehityksestä, kätilötyön vaiheista, murroksista ja ajanhengestä. Opinnäytetyö julkaistiin innovaatioprojektina kätilökoulutuksen 200-vuotis juhlassa Turussa keväällä 2016. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuoda museolle laajempaa näkyvyyttä sekä tunnettavuutta. Opinnäytetyö oli monimuotoinen, visuaalinen ja toiminnallinen. Valokuvat univormuista ja pätevyysmerkeistä ovat työssä erillisenä liitteenä kuvaluettelon muodossa. Opinnäytetyö jatkui innovaatioprojektissa, jossa hyödynnettiin opinnäytetyön sisältöä. Innovaatioprojekti on liitetty osaksi opinnäytetyötä. Innovaatioprojektissa tuodaan näkyväksi osa opinnäytetyön tuloksista, joka yhdistetään Suomi itsenäisenä 100 vuotta, ennen ja jälkeen itsenäisyyden projektiin. Projekti tehdään yhteistyössä Metropolia Ammattikorkeakoulun Hoito-työn koulutuksen museon sekä Suomen Kätilöliitto ry:n kanssa.
Opinnäytetyöni käsittelee kansallisen identiteetin ja erityisesti suomalaisuuden rakentumista ja ilmenemistä. Tarkastelen millaisia tulkintoja suomalaisuuden tulkintoja on esitetty menneisyydessä ja nykyhetkessä. Keskityn myös omien maalausteni suomalaisuuteen. Luvussa kaksi lähden liikkeelle kansallisten identiteettien rakennusprosessista. Tätä teemaa tarkastelen kansallisten kulttuurien syntyteorioiden kautta. Kuvailen dialogissa sosiologi Stuart Hallin teorian kanssa, miten kansallisten identiteettien muodostumista voidaan hahmottaa viiden käsitteen kautta. Nämä käsitteet ovat alkuperä, tradition keksiminen, perustamismyytti ja ajatus puhtaasta, alkuperäisestä kansasta. Päädyn pohtimaan, miten eräs suomalaisuuden rakennusaines, talvisota, edelleen vaikuttaa kansalliseen itseymmärrykseemme ja toisaalta, miten talvisota on toiminut lähtökohtana omille maalauksilleni. Kolmannessa luvussa keskityn käsittelemään sota-ajan univormuja ja toisaalta univormujen sisällä olleita ihmisiä. Pohdin, millaisia ihanteita, vaatimuksia tai rajoituksia lottapuku tai sotilasunivormu kantajalleen asetti. Kun pukeutuu univormuun, pukeutuu samalla aatteeseen; joku muu on määritellyt, mikä on oikein ja mikä väärin. Käsittelen myös suomalaisuuteen objektivoimista ja sota-ajan valokuvien univormussa poseeraamista. Objektivoinnilla tarkoitetaan ihmisten ”rekrytoimista” jonkin instituution, esimerkiksi armeijan, tyypillisiin ajattelu- ja toimintatapoihin. Esimerkkinä suomalaisuuteen objektivoinnista kuvailen uusien ylioppilaiden kulkuetta sankarihaudoille. Kuvailen näiden teemojen ilmenemistä omassa Riskiperimä -maalaussarjassani. Kuvillani tutkiskelen, mikä on univormun ja sen sisällä olevan ihmisen identiteetin ristipaine. Päädyn kuvailemaan ristiriitaista suhdettani suomalaisuuteen ja sen näkymistä maalauksissani. Esimerkkinä tästä toimii yksi teos Riskiperimä –sarjasta. Maalauksessa nainen puristaa sinistä, leviävää väriä kehoaan vasten.
Opinnäytetyössäni tutkin pukeutumista mielenosoituksissa vuosina 2016–2021. Mielenosoitusten määrä on lisääntynyt maailmanlaajuisesti lähivuosina, ja yhä useammassa protestissa osanottajat hyödyntävät vaatteita mielenilmauksen välineenä. Nykyaikainen mielenosoituspukeutuminen on kuitenkin ilmiö, josta ei ole tehty monia tutkimuksia. Työssäni kartoitin ja analysoin tapausesimerkkien kautta mielenosoituspukeutumisen erilaisia keinoja ja niiden soveltamista. Nykytapausten lisäksi tutkin myös aiheen historiaa. Kartoitin lisäksi mielenosoituspukeutumisen käytännöllisiä tarpeita, ja pohdin lopuksi, mitä haasteita ja mahdollisuuksia ne voisivat tarjota vaatesuunnittelijoille. Tutkimuksessani sain selville, että mielenosoituspukeutumisen keinot ovat moninaisia, ja aina vahvasti visuaalisuuteen nojaavia. Joissakin tapauksissa löysin mielenkiintoisia yhtymäkohtia ja viittauksia vuosikymmenten takaisen mielenosoituspukeutumisen ja modernin vaatetuksen välillä.
Tutkimuksessa käsitellään Suomen Puolustusvoimissa työskentelevän naispuolisen ammattisotilaan juhlapuvun m/87 uudistamista. Tutkimus keskittyy maavoimien pukuun. Naisten vapaaehtoinen asepalvelus on Suomen historiassa varsin lyhyt ajanjakso, joten juhlapuvun modernisointi nykytilanteeseen sopivammaksi on ajankohtainen tutkimuksen kohde. Käyttäjälähtöisen suunnittelun lisäksi kyseistä pukua ja sen käyttämistä tarkastellaan etno- ja fenomenologian näkökulmasta sekä sotilaan identiteetin rakentajana. Uuden puvun uudistustyössä hyödynnetään FEA mallia ja hermeneuttista tutkimusotetta. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen. Aineisto on kerätty helmikuussa 2022 bWebropol-ohjelman sähköisen kyselylomakkeen avulla. Kyselystä julkaistiin linkki sosiaalisen median kanavilla, jota jaettiin lumipallomenetelmällä ystävältä ja asianomaiselta toiselle. Kyselyyn vastasi 23 naissotilasta. Saatu aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tulosten yhteenvetona muodostui kehitysehdotuksia naispuolisen sotilaan juhlapukuun, joita on mahdollista jatkokehittää esimerkiksi valmistamalla prototyyppejä ja tekemällä materiaalikokeiluja. Tämä tutkimus keskittyi suunnitteluprosessin alkuvaiheen ideointiin ja taustoittamiseen. Tutkimuksen aikana tuli esille käyttäjälähtöisen suunnittelun tarpeellisuus sekä tasa-arvon edistäminen.
Tämä opinnäytetyö on tehty osana Metropolia Ammattikorkeakoulun Hoitotyön koulutuksen museon projektia. Projektin päätavoitteena on tallentaa hoitotyön ja sen koulutuksen historian vaiheita koulutuksen alkuajoista nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Opinnäytetyössä on koottu tietoa terveyssisarien työssään käyttämistä univormuista ammatin historiasta ja nykypäivänä. Opinnäytetyössä on tarkasteltu myös terveyssisaren ammattimerkkejä, kotikäyntilaukkua ja terveyssisaroppilaan hoitotyön koulutuksen opinnoissaan ennen ja nykyisin käyttämää pukua. Opinnäytetyön tarkoituksena on tuoda terveyssisaren univormujen historiaa esille kuvin ja täydentävin tekstein ja edistää ammattikunnan historian tuntemusta. Opinnäytetyössä esitellyt univormut, kotikäyntilaukut ja muu materiaali on koottu pääsääntöisesti Hoitotyön koulutuksen museon materiaaleista. Hoitotyön koulutuksen museon terveyssisarien univormut ja ammattimerkit on valokuvattu ja työssä esitellyt puvut kulkevat aikajanan mukaisesti historiasta nykypäivään. Työhön haastateltiin terveydenhoitajatyötä tehnyttä lehtori Marja-Riitta Hirvosta. Hän kertoi kokemuksellista tietoa univormuista. Terveyssisarien työasut erottuivat näkyvimmin vuosikymmen sitten ja olivat osa ammatti-identiteettiä. Ammattimerkit ovat vaihtuneet jäsenmerkeiksi ja terveydenhoidon opiskelijoiden asut ovat muuttuneet vuosien aikana. Univormujen muovautumisen lisäksi työssä tarkastellaan terveyssisarunivormujen symbolista puolta ja ammattimerkkeihin liittyviä säännöksiä. Terveyssisarien univormut ovat muovautuneet vuosien 1931–2015 välillä. Univormujen väreihin ja malleihin ovat vaikuttaneet muun muassa muotisuuntaukset ja Suomen taloudellisen tilanteen muuttuminen heikommaksi sota-aikana. Merkittävin muutos työpuvuissa terveyssisarien/terveydenhoitajien ammattikunnassa on univormujen poistuminen ja työpuvun vaihtuminen siviilivaatetukseksi. Nykyisin terveydenhoitajat työskentelevät siviilivaatetuksessaan työterveyshuollossa, koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa ja neuvolassa. Opinnäytetyön valokuvista on koottu posteri, joka on luovutettu opinnäytetyön lisäksi Hoitotyön koulutuksen museon käyttöön.