Kaikki aineistot
Lisää
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millaiset ovat perusopetuksen viimeisiä luokkia käyvien nuorten yleiset työelämävalmiudet. Pyrkimyksenä oli tuottaa tietoa nuorten valmiuksista ikävaiheessa, jossa nuoret ottavat ensiaskeliaan työelämään tai siirtyvät työssäoppimista painottavaan ammatilliseen koulutukseen. Nuorten työelämävalmiuksia lähdettiin tarkastelemaan nuoria TET-jaksoilla ohjanneiden työntekijöiden kokemuksista käsin. Tutkittavaa ilmiötä lähestyttiin laadullisella tutkimusotteella. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla avoimen teemahaastattelun keinoin kuutta TET-harjoittelijoiden ohjaamisesta runsaasti kokemusta omaavaa työntekijää, jotka edustivat kaupan alaa, ravintola-alaa, kirjastoalaa ja varhaiskasvatusta. Kerätty tutkimusaineisto analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä hyödyntäen. Tutkimustulosten mukaan valmiudet, joita työuraa aloittelevilta nuorilta työssä odotetaan, ovat kommunikaatiotaidot, sosiaaliset taidot, itsensä johtamisen taidot, kyky noudattaa työpaikan sääntöjä sekä myönteinen asenne työn tekemiseen. Taito-odotuksiin peilaten suurimmalla osalla nuorista nähtiin olevan hyvät työelämävalmiudet. Valmiuksissa nähtiin kuitenkin myös suuria eroja nuorten kesken: kaikkien edellä mainittujen valmiuksien kohdalla nuoret saivat toisaalta kehuja valmiuksistaan, toisaalta samoissa taidoissa nähtiin myös selkeitä puutteita. Tuloksia voitaisiinkin hyödyntää esimerkiksi perusopetuksessa keskittymällä erityisesti niiden valmiuksien kehittämiseen, joissa puutteita havaittiin. Työssä tarvittavien valmiuksien oppimista tukisi myös se, että koulusta luotaisiin erilaisin keinoin enemmän työelämän ja sen toimintatapojen kaltainen. Jatkotutkimusten haasteena voisikin olla selvittää millaisia nämä keinot voisivat olla.
Kieli: | mul |
---|---|
Julkaisija: | København : Nordisk ministerråd 2001-. |
ISSN: |
0809-9456 |
Aiheet: | |
Tallennettuna: |
|
Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka introverttius persoonallisuuden piirteenä on vaikuttanut työelämässä ja työyhteisössä toimimiseen ja sinne pääsemiseen. Tarkastelun keskiössä on introverteiksi itsensä mieltävien kokemukset siitä, millaista hyötyä tai haittaa introverttiudesta persoonallisuuden piirteenä on ollut työelämässä ja työyhteisössä toimiessa, sekä onko introverttiudella persoonallisuuden piirteenä ollut vaikutusta työelämään pääsemiseen. Tutkielmassa keskitytään kolmeen tutkimuskysymykseen: 1) Millaista hyötyä introverttiudesta persoonallisuuden piirteenä on ollut työelämässä ja työyhteisössä toimimisessa? 2) Millaisia haasteita introverttius persoonallisuuden piirteenä on aiheuttanut työelämässä ja työyhteisössä toimimisessa? 3) Miten introverttius persoonallisuuden piirteenä on vaikuttanut työelämään pääsemiseen? Tutkielman viitekehyksenä toimivat uudenlainen työelämä ja suomalaisen työelämän muutos, sekä ihmisen persoonallisuus ja sen lähestyminen introverttiuden näkökulmasta. Aineisto on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella Facebookia hyödyntäen levittäen kyselyä useammissa introverttiutta käsittelevissä ryhmissä. Vastauksia kertyi yhteensä 172 kappaletta. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkielman tuloksista selviää, että introverteiksi itsensä mieltävät kokevat introverttiudesta olleen työelämässä ja työyhteisössä toimiessa sekä hyötyä että haittaa. Introverttius on näyttäytynyt työelämässä positiivisella tavalla itsenäisyyden, tunnollisuuden ja tehokkuuden kautta. Lisäksi hyvät kuuntelu- ja havainnointitaidot ovat olleet työelämässä toimiessa hyödyksi. Osa koki myös ettei introverttiudesta ole ollut mitään hyötyä. Haasteita introverttius on tuonut työelämässä toimiseen sosiaalisten tilanteiden hankaluuden, sekä kontaktien puuttumisen ja kommunikaatio-ongelmien myötä. Myös erilaisissa tilanteissa taka-alalle jääminen tai joutuminen, väärinymmärretyksi tuleminen sekä kuormittuminen ovat introverttiuden mukanaan tuomia negatiivisia piirteitä. Kokemuksissa työelämään pääsemisestä painottuivat työnhaku- ja työhaastattelutilanteet, sekä verkostoitumisen ja itsen markkinoimisen vaikeus. Introverttiuden sekä positiiviset että negatiiviset puolet näyttäytyivät työelämään pääsemisessä. Työelämä oli koettu myös sellaiseksi, että yrittäjyyteen päätyminen oli nähty monen osalta luontevimpana vaihtoehtona.
Kieli: | fin |
---|---|
Julkaisija: | Helsinki : Työ- ja elinkeinoministeriö 2015- |
Aiheet: | |
Tallennettuna: |
|
Tämä raportti on syksyllä 2012 valmistuneen selvityksen Mistä tekijät sosiaali‐ ja terveysalalle –työvoimatarpeen ja ‐tarjonnan kehitys vuoteen 2025 päivitys uusimmilla saatavissa olevilla tiedoilla. Raportissa on käsitelty nykyistä tilannekuvaa sekä lyhyen ja pitkän aikavälin näkymiä alalla. Sosiaali‐ ja terveysalan tilannekuva on muuttunut vuoden 2012 aikaisesta. Kunnat eivät enää rekrytoi yhtä paljon sosiaali‐ ja terveysalallakaan, sillä pitkittynyt finanssikriisi on heikentänyt kuntien taloutta ja sote‐ratkaisun viipyessä ei välttämättä uskalleta tehdä ratkaisuja esimerkiksi investointien suhteen. Syyskuussa 2014 julkaistun ammattibarometrin mukaan lääkäreiden ja sairaanhoitajien hakijapula on tasoittunut, ja lähihoitajista sekä sosiaalialan ohjaajista on jopa ylitarjontaa joillain alueilla. Helmikuussa 2015 julkaistu ammattibarometri vahvistaa näkemystä
Runkosuunnitelmassa määritellään aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueiden toiminnan yhteiset linjaukset ja tavoitteet vuosille 2016–2019. Runkosuunnitelman tavoitteena on varmistaa työsuojelun vastuualueiden toiminnan yhtenäisyys. Runkosuunnitelmassa esitettyjen määrällisten tavoitteiden lähtökohtana on ollut työsuojelun vastuualueiden resurssien säilyminen nykyisellä tasolla. Määrällisten tavoitteiden jakautumisesta vastuualueille sekä muista vastuualuekohtaisista tavoitteista sovitaan erikseen tulossopimuksissa. Runkosuunnittelun laadintaa ohjasivat työympäristön ja työhyvinvoinnin linjauksissa vuoteen 2020 asetetut tavoitteet. Runkosuunnitelmassa valvonnan kohdentamiselle asetetut tavoitteet perustuvat toimintaympäristöstä tilasto- ja tutkimustiedon pohjalta laadittuun analyysiin, jota täydennettiin valvonnan havainnoilla sekä keskeisten sidosryhmien näkemyksillä. Lisäksi toiminnan kehittämisessä otettiin huomioon muun muassa EU:n komission Johtavien työsuojelutarkastajien komitean (SLIC) Suomen työsuojeluvalvontaa käsittelevä arviointi, Työsuojeluhallinnon resurssityöryhmän raportissa ”Tuottava, tuloksellinen ja laadukas työsuojeluvalvonta 2015” esitetyt työsuojeluvalvonnan kehittämisehdotukset sekä työsuojeluhallinnon sisäisessä vertaisarvioinnissa esille nousseet kehittämiskohteet. Työsuojeluvalvonnan tavoitteena on tukea työpaikan omaa turvallisuustoimintaa. Viranomaisaloitteinen valvonta kohdennetaan pääasiassa riskiperusteisesti niille toimialoille, joilla esiintyy merkittävimpiä työturvallisuusriskejä. Valvonnan kattavuudesta kuitenkin huolehditaan kohdentamalla valvontaa kaikille toimialoille sekä viranomaisaloitteisesti että asiakasyhteydenottojen perusteella. Valvonnan kohdentamisen ja kehittämisen lisäksi runkosuunnitelmassa käsitellään viestinnän ja sidosryhmäyhteistyön entistä tiiviimpää yhdistämistä osaksi valvontaa. Erityisesti viranomaisten välinen yhteistyö ja tiedonvaihto on tunnistettu merkittäväksi tekijäksi toiminnan tehostamisessa.
Työsuojeluviranomaisten muistitiedon keruuprojekti oli käynnissä sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosastolla kesä-elokuussa 2015. Keruun keskeisenä ideana oli koota ja tallettaa menneiden vuosien työsuojelutyötä koskevia kokemuksia, muistoja ja kertomuksia hauskoista tapahtumista sekä STM:n että muiden työsuojelusta kiinnostuneiden käyttöön. Aineisto kerättiin haastatellen ja tallennettiin sanelulaitteelle. Haastattelurunko jakautuu teemoihin 1) yhteisö, 2) henkilökohtaiset muistumat, 3) työsuojelutarkastustoiminta 4) Työsuojeluvalvojat ry sekä 5) muutokset ja tulevaisuus. Haastattelun yhteydessä kustakin haastateltavasta on myös otettu valokuva. Yhteensä haastatteluja tehtiin kesän aikana 15 ja ne tuottivat liki 30 äänitetuntia muisteluaineistoa. Äänessä on ollut tarkastajia, ylitarkastajia, piiripäälliköitä ja yksi hallitusneuvos. Kesän aikana kertynyttä aineistoa on suunniteltu käytettävän tulevaisuudessa STM:n viestintään ja mahdollisesti myös julkaisuun. Lisäksi kaikki keruuaineisto luovutetaan SKS:n kansanrunousarkistolle pysyvästi tutkimuskäyttöön. Työsuojeluviranomaisten muistitietoa ei ole kerätty aikaisemmin, mikä tekee tästä keruuaineistosta erittäin kiinnostavan lähteen kaikille niille, jotka haluavat tutustua menneiden vuosien työsuojelutoimintaan työsuojeluviranomaisten itsensä näkökulmasta. Kerätty aineisto on sisällöiltään ja näkökulmiltaan monipuolista, ja se välittää tietoa ja merkityksiä, joita pelkästään virallisia dokumentteja tutkimalla ei ole mahdollista tavoittaa. Työyhteisöjen ja työsuojeluorganisaatioiden menneisyys luovat muistelulle kollektiivisesti jaettuja kiinnepisteitä, mutta viimekädessä menneiden vuosien työsuojelutoiminta näyttäytyy keruuaineistossa 15 eri työsuojeluviranomaisen henkilökohtaisesta perspektiivistä.
Vuonna 2012 valmistuneen työelämästrategian visiona on tehdä suomalaisesta työelämästä Euroopan parasta vuoteen 2020 mennessä. Strategian tavoite on työllisyysasteen, työelämän laadun, työhyvinvoinnin ja työn tuottavuuden parantaminen. Strategian keskeisenä periaatteena on, että työpaikat kehittävät omaa toimintaansa omista lähtökohdistaan ja samanaikaisesti parannetaan tuottavuutta ja työelämän laatua yhteistyössä henkilöstön kanssa. Strategian toiminnallisena päätavoitteena on, että mahdollisimman moni taho osallistuu kansallisesti, alueellisesti ja työpaikkakohtaisesti työelämän kehittämiseen
Viime vuonna Suomessa oli runsaat 2,1 miljoonaa palkansaajaa (Suomen virallinen tilasto, työvoimatutkimus 2014). Työolobarometrissa tarkastellaan heidän työolojaan ja sitä, miltä työpaikan toimintatavat palkansaajien silmissä näyttävät. Vuonna 1992, jolloin työolobarometri tehtiin ensimmäisen kerran, ja vuonna 2014 palkansaajien joukko on monin tavoin erilainen. Työtä tekevät ovat iäkkäämpiä ja koulutetumpia kuin runsas 20 vuotta sitten. Vaikka yhä useampi tekee työtä toimihenkilöammateissa ja palvelusektorilla, vuonna 2014 työntekijäammateissa työskenteli edelleen huomattava osa palkansaajista, noin 30 prosenttia. (ks. Liite 1) Työkin on vuosien varrella muuttunut, esimerkiksi teknologian kehitys on vaikuttanut työn tekemiseen viime vuosikymmeninä huimasti. Siitä, miten työ jatkaa muuttumistaan, joitain ituja on nähtävissä
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kahta ajankohtaista teemaa, jotka ovat työelämän muutokset ja uudelleenkoulutusprosessi. Ensinnäkin olin kiinnostunut uudelleenkouluttautujien näkemyksistä työelämän muutoksista. Lisäksi tutkin uudelleenkouluttautumisen motiiveja ja sen suhteutumista työelämän muutoksiin sekä ammatillista identiteettiä uudelleenkoulutuksessa. Toteutin aineistolähtöisen laadullisen tutkimuksen haastattelemalla kahdeksaa uudelleenkouluttautujaa. Analysoin aineiston käyttäen teemoittelua ja narratiivisia menetelmiä. Teemoittelun avulla selvitin kolme työelämän muutosta, joihin tutkittavien puhe keskittyi: 1) teknologian kehitys, 2) taloudellisten tekijöiden merkitys ja työn hektisyys sekä 3) työnteon muotojen muutokset ja oman uran räätälöinti. Toisen tutkimuskysymyksen tuloksia kuvaamaan muodostin kolme tyyppitarinaa. Osaamisen kartuttajat halusivat vahvistaa osaamistaan kasvatustieteestä, alasta jolle he olivat jo siirtyneet. Mahdollisuuksien laajentajat halusivat laajentaa mahdollisuuksiaan, ja kertoivat ehkä vaihtavansa työpaikkaa tai työtehtävää työpaikan sisällä. Uuden alan tavoittelijoille oli selvää, että he halusivat vaihtaa alaa. Tutkittavilla työelämän muutokset liittyivät heidän uudelleenkoulutuspäätökseen vain hieman esimerkiksi ennakoinnin kautta, ja kartuttajilla ei ollenkaan. Ammatillinen identiteetti näyttäytyi tutkittavien kertomuksessa moninaisena, ja etenkin tavoittelijoilla oli tapahtunut siinä muutosta. Työelämän muutokset olivat pitkälti yhteneviä niihin asioihin, joita aiempi kirjallisuus on muutoksista tuonut esiin. Uudelleenkoulutusprosesseissa korostuivat sisäiset tekijät, mutta aiemmissa tutkimuksissa myös ulkoiset tekijät ovat olleet merkittävässä asemassa. Tutkimiani aiheita on keskeistä ymmärtää, jotta saadaan tärkeää tietoa esimerkiksi ihmisten arvoista ja asenteista.
Selvityksessä tarkastellaan itsensätyöllistämisen nykyistä laajuutta ja kasvunäkymiä Suomessa sekä jakamis- ja alustatalouteen perustuvan itsensätyöllistämisen merkitystä tulevaisuuden työmarkkinoilla. Selvitys perustuu itsensätyöllistämistä sekä jakamis- ja alustataloutta käsitteleviin tutkimuksiin, tilastotietoihin, selvityksessä toteutettuun itsensätyöllistäjien kyselyyn, asiantuntijahaastatteluihin sekä työpajaan. Selvitykseen on koottu itsensätyöllistäjien kehittämisehdotuksia julkisille palveluille sekä lainsäädännölle. Lisäksi esitetään suosituksia työ- ja elinkeinopalvelujen kehittämiselle jatkossa
Miten tekniikan alan ammattilaisten tulisi osata viestiä työelämässä, ja mitä kieliä heidän tulisi osata? Millaista monikielisyyttä he todellisuudessa kohtaavat työssään? Tässä artikkelissa etsimme vastauksia näihin kysymyksiin raportoimalla haastattelututkimuksen tuloksista. Tutkimusta varten haastateltiin 18 joko vastavalmistunutta diplomi-insinööriä tai opintojen maisterivaiheessa olevaa tekniikan alan korkeakouluopiskelijaa, joista 16:lla oli oman alan työkokemusta. Tulokset kertovat, että vaikka haastateltavat ovat opiskelleet muitakin kieliä kuin englantia ja ovat kiinnostuneet oppimaan niitä lisää, kynnys puhua niitä on monella korkea ja niiden käyttö työelämässä on vielä verrattain vähäistä. Työelämän kielet ovat suomi ja englanti, viestintätaidot ovat hyvin monimuotoisia, ja suurimmat haasteet liittyvät eri ammattiryhmien ja kulttuurien kanssa kommunikoimiseen.
Tänä päivänä yliopistosta valmistuneilta odotetaan substanssiosaamisen ohella myös yleisten työelämätaitojen hallintaa. Työelämän nopea muutos ja muuttuvat vaatimukset aiheuttavat korkeakoulutukselle uudenlaisia odotuksia ja paineita vastata työelämän tarpeisiin. Korkeakoulutuksessa onkin viime vuosien aikana alettu painottaa yhä enemmän koulutuksen työelämävastaavuutta ja opiskelijoiden työelämätaitojen kehittämistä. Tämän pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää generalistialojen opiskelijoiden käsityksiä työelämätaidoista ja niiden kehittymisestä yliopisto-opintojen aikana sekä kuvailla, miten generalistialojen opiskelijoiden mielestä työelämätaitojen opettamista voitaisiin kehittää yliopistossa. Generalistialojen opiskelijat eivät valmistu koulutuksellaan tiettyyn ammattiin, minkä vuoksi yleisten työelämätaitojen merkitys on näillä aloilla korostunut. Generalistialojen opiskelijoilla voi olla myös tutkinnon laaja-alaisuuden takia haastavaa muodostaa ammatti- ja asiantuntijaidentiteettiä. Generalistialoilta valmistuneilla on myös tutkittu olevan haasteita työllistymisessä, minkä vuoksi työelämätaitojen tutkiminen on tärkeää. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kahdeksaa generalistialan opiskelijaa. Haastateltavista kolme opiskeli yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa, kaksi humanistisessa tiedekunnassa ja kolme kasvatustieteiden tiedekunnassa. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavana sisällönanalyysina teemoittelua hyödyntäen. Tutkimustulosten mukaan opiskelijoiden käsitys työelämätaidoista oli laaja-alainen. Opiskelijoiden työelämätaitojen käsityksistä muodostettiin viisi pääteemaa, jotka olivat vuorovaikutus- ja viestintätaidot, uuden oppiminen ja sopeutuvuus, itsesäätelytaidot, teknologiataidot sekä ala- ja työpaikkasidonnaiset taidot. Erityisesti vuorovaikutus- ja viestintätaidot nousivat aineistossa esiin keskeisimpänä työelämätaitona. Tulosten perusteella opiskelijat olivat kokeneet työelämätaitojensa kehittyneen opintojen aikana, vaikka niiden laajuus ja painotus opetuksessa oli koettu vähäiseksi. Erityisesti opintojen sivussa tapahtuva toiminta, kuten opiskelijajärjestössä toimiminen koettiin tärkeäksi työelämätaitojen oppimisen näkökulmasta. Opiskelijat kokivat oppineensa työelämätaitoja myös opiskelijavaihdossa, työharjoittelussa sekä harrastuksissa ja vapaa-ajalla. Tulosten mukaan opiskelijat kokivat, että työelämätaitoja ei yliopistossa ole juurikaan opetettu ja työelämäpainotusta kaivattaisiin opintoihin lisää. Turun yliopiston työelämäpalvelut Rekry nähtiin tärkeänä toimijana työelämätaitojen opettamisessa. Opiskelijoiden mukaan työelämätaitojen opettamista yliopistossa voitaisiin kehittää ottamalla käyttöön monipuolisempia opetusmetodeja sekä sisällyttämällä työelämäkursseja tutkinto-ohjelmiin. Tutkimustulokset tuovat esiin generalistialan opiskelijoiden käsityksiä työelämätaidoista sekä niiden kehittymisestä ja opettamisesta yliopistossa. Tulokset herättävät pohtimaan, tulisiko yliopistossa jatkossa keskittyä enemmän työelämätaitojen opettamiseen. Työelämätaitojen opettamisella voitaisiin varmistaa valmistuneiden korkeatasoinen osaaminen sekä auttaa opiskelijoita kehittämään omaa ammatti- ja asiantuntijaidentiteettiään, mikä etenkin generalistialojen opiskelijoille voi olla haastavaa. Työelämän muuttuessa työelämätaitojen merkitys kasvaa tulevaisuudessa entisestään, joten jatkotutkimusta työelämätaidoista eri koulutusasteilla ja -aloilla tarvitaan.
Tämän selvityksen tarkoitus on luoda näkemys tulevaisuuden hoito- ja hoivapalvelujen toimintaympäristöstä ja tunnistaa toimialan kehityksen esteitä ja kehitystä vauhdittavia tekijöitä. Tarkoitus on määritellä toimenpide-ehdotuksia alan kehittämiseksi ja yksityisten yritysten toiminnan ja kasvumahdollisuuksien turvaamiseksi. Tutkimuksessa pyritään myös luomaan näkemys siitä, mikä yksityisten yritysten rooli voisi olla hoito- ja hoiva-alan haasteiden ratkaisemisessa
Fasilitointi on moniulotteinen työskentelytapa, joka houkuttelee ihmiset tuomaan omat näkökulmansa yhteisen työskentelyn osiksi. Osallistaen-julkaisu on tarina yhden organisaation oppimispolusta fasilitoinnin hyödyntämiseen. Kirjassa Metropolia Ammattikorkeakoulun asiantuntijat ja yhteistyökumppanit kertovat omista heittäytymisistään fasilitoinnin parissa ja jakavat parhaat vinkkinsä onnistuneeseen fasilitointiin. Tervetuloa mukaan!
Työolobarometrin ennakkotiedot kertovat, että palkansaajien kokemukset työelämän laadusta olivat vuonna 2017 monilta osin viime vuosia myönteisempiä. Työllisyyden ja oman työpaikan taloudellisen tilanteen odotetaan menevän entistä parempaan suuntaan. Arviot työn ja työnteon mielekkyyden muutoksista ovat myönteisempiä kuin pitkään aikaan. Myös tietojen saannin sekä kehittymis- ja vaikutusmahdollisuuksien uskotaan ennemmin kehittyvän parempaan kuin huonompaan suuntaan. Palkansaajilla on aiempaa enemmän mahdollisuuksia oppia ja osallistua työpaikan toiminnan kehittämiseen. Uusi teknologia ja sen mahdollistamat työtavat ovat työpaikkojen arkea. Samalla moni tekee töitä nopealla tahdilla ja tiukkojen aikataulujen mukaan. Vaikutusmahdollisuudet työtahtiin, työtehtäviin ja työnjakoon eivät ole lisääntyneet. Työpaikolla kohdataan edelleen syrjintää, kiusaamista ja väkivaltaa. Näitä on havainnut vähemmistö palkansaajista, mutta trendit ovat tasaisia ja kertovat siitä, että syrjinnän ja häirinnän kitkemisessä on yhä tehtävää. Vuoden 2017 työolobarometrin tiedot perustuvat Tilastokeskuksen elo- ja syyskuun aikana tekemiin 1693 puhelinhaastatteluun. Tiedot voidaan luotettavasti yleistää koskemaan työssä olevia palkansaajia koko Suomessa ja kaikilla sektoreilla. Tuloksista julkaistaan loppuraportti vuoden 2018 aikana
Palkansaajien näkemykset työllisyyden kehityksestä ja oman työpaikan taloustilanteesta ovat viime vuosina olleet myönteisiä. Useampi uskoo työllisyyden ja oman työpaikan taloustilanteen kehittyvän parempaan kuin huonompaan suuntaan ja monilla työpaikoilla on lisätty henkilöstön määrää. Oman työllisyystilanteensa palkansaajat näkevät myönteisemmin kuin pitkään aikaan. Irtisanomis- ja lomautusuhkat ovat väistyneet ja usko siihen, että löytäisi tarvittaessa uuden omaan työkokemusta ja osaamista vastaavan työn on vahva. Palkansaajilla on aiempaa enemmän mahdollisuuksia oppia ja osallistua työpaikan toiminnan kehittämiseen. Uusi teknologia ja sen mahdollistamat työtavat ovat monille työnteon arkea. Vuoden 2018 työolobarometrissa selvitettiin tarkemmin osaamisen kehittämisen mahdollisuuksia. Niiltä, jotka olivat vuoden aikana olleet palkallisessa koulutuksessa, kysyttiin, mitä taitoja koulutuksessa oli opiskeltu. Yleisimmin koulutus on liittynyt tiettyyn alaan tai ammattiin. Myös vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja sekä työturvallisuuteen ja terveyteen liittyviä asioita on opiskeltu paljon. Osaamisen kehittäminen työssä on moninaistunut ja tapahtuu usein myös itsenäisesti ja työtehtävien lomassa. Osallistumisessa ja osaamisen kehittämisessä sosioekonomisen aseman tuomat erot ovat suuria. Vuoden 2018 työolobarometrin tiedot perustuvat Tilastokeskuksen elo- ja syyskuun aikana tekemiin 1650 puhelinhaastatteluun. Tiedot voidaan luotettavasti yleistää koskemaan työssä olevia palkansaajia koko Suomessa ja kaikilla sektoreilla.
Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään suomalaisten palkansaajien hyvinvoinnin tasoa 2000-luvulla. Työssä tarkastellaan koettua henkistä rasitusta, henkistä työkykyä sekä työn ja muun elämän koettua tasapainoa. Vuosituhannen vaihteen jälkeistä työelämää ja sen kohtaamia muutoksia on esitetty paljon työpahoinvointia ja epävarmuutta painottavina, mutta myös positiivisia näkökulmia palkansaajien oloista on tuotu esille. Saamiani tuloksia pohdin siis aikaisempien tutkimusten ja teorioiden valossa sekä ajallisen vertailun näkökulmasta. Henkisen rasituksen kokemusten sekä koetun henkisen työkyvyn tarkasteluun on käytetty työ- ja elinkeinoministeriön teettämiä ja Tilastokeskuksen toteuttamia työolobarometreja vuosilta 2005, 2010 sekä 2015. Palkansaajien kokemuksia työn ja muun elämän tasapainosta on tarkasteltu European social survey -tutkimuksilla vuosilta 2006, 2010 sekä 2012. Tutkitut vuodet on valittu niiden taloudellisen taantuman ympärille sijoittumisen perusteella. Halusin selvittää onko taantumalla ollut mahdollisesti yhteyttä palkansaajien hyvinvointiin. Pääasiallisena menetelmänä analyyseissa on käytetty varianssianalyysia sekä logistista regressioanalyysiä ja tuloksia tarkastelin erilaisten selittävien muuttujien avulla. Analyysin mukaan suurin osa palkansaajista koki työnsä henkisesti raskaaksi, tosin rasitus kuitenkin lieventyi tutkittujen vuosien kuluessa. Sen sijaan analyysi henkisen työkyvyn suhteen toi esille ristiriitaisia tuloksia. Vaikka suurin osa palkansaajista koki työnsä henkisesti raskaaksi, henkinen työkyky koettiin hyväksi. Myös kokemukset työn ja muun elämän välisestä tasapainosta olivat henkisen työkyvyn ohella suurelta osin myönteisiä. Tyytyväisyys myös lisääntyi tutkittujen vuosien kuluessa. Palkansaajien kokemuksiin näytti vaikuttavan erityisesti sukupuolten väliset erot sekä erilaiset työhön ja sosioekonomiseen asemaan liittyvät tekijät. Ajallisen vertailun näkökulmasta tutkimusten ajankohdalla taloudellisen taantuman ympärillä ei ollut havaittavissa palkansaajien oloihin erityistä vaikutusta. Tulosten kannalta 2000-luvun suomalaista työelämää voidaan kuvata henkisesti kuormittavaksi, mutta henkisen työkyvyn sekä työn ja muun elämän välillä tasapainottelun osalta palkansaajat kokevat kuitenkin pääosin tyytyväisyyttä. Tulokset viittaavatkin myös teorian ja aikaisempien tutkimusten valossa siihen, että työelämän laadusta on hankalaa antaa selvää arviota. Kuten työelämästä 2000-luvulla esitetyt teoriat, myös nämä tulokset ovat osittain ristiriitaisia. Huomionarvoisena voidaan kuitenkin pitää havaittuja eroja palkansaajien näkemyksissä erilaisten tekijöiden suhteen. Erot viestivätkin esimerkiksi sukupuolen sekä erilaisten sosioekonomisten tekijöiden, kuten tulojen yhteydestä palkansaajien hyvinvointiin. Tulokset antavat siis tukea myös sosiaalipoliittisten palveluiden ja tulonsiirtojen merkitykselle näiden erojen tasaamiseksi.
Työ- ja elinkeinoministeriön toteuttamat strategiset ohjelmat ovat hallituksen kärkihankkeita, jotka toteuttavat työllisyyden ja talouskasvun edistämisen tavoitetta. Ohjelmien toimintamalli perustuu yhteistyöhön ja verkostoitumiseen. Yhteistyötä tehdään laajasti eri ministeriöiden ja hallintojen välillä, sekä erityisesti alan toimijoiden ja yritysten kanssa. Mukana ovat olennaisesti myös eri alojen asiantuntijatahot kuten tutkimuslaitokset sekä työmarkkinajärjestöt. Hallinnollisesti ohjelmat toimivat talouspoliittisen ministerivaliokunnan sekä työ- tai elinkeinoministerin alaisuudessa ja niiden ohjaus tapahtuu valtioneuvoston ja TEM:n strategia- ja ohjausprosessien kautta. Ohjelmien taustalla ovat suuret yhteiskunnalliset haasteet, joihin vastataan toteuttamalla tarvittavia konkreettisia uudistuksia. Strategiset ohjelmat tuottavat uusia ratkaisuja sekä toimintamalleja yhteiskunnallisiin haasteisiin
Tässä pro gradu tutkielmassa tarkastellaan Y- ja Z-sukupolven näkemyksiä ja kokemuksia työelämästä. Y-sukupolven rajauksena tässä tutkimuksessa ovat syntymävuodet 1980-1990 ja Y- sukupolven taas vuonna 1991 ja sitä myöhemmin syntyneet. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten nuoret kokevat työelämän ja itsensä työelämässä ja miten he rakentavat identiteettiään sen kautta. Nykyinen työelämäkeskustelu pyörii paljolti prekarisaation ja uuden työn ympärillä. Tässä tutkimuksessa katsellaan nykyistä työelämää yyläisten ja zetalaisten näkökulmista, pohtien nuorten alavalintoja, toiveita työpaikasta ja työn merkityksiä itselleen. Tutkimuksen aihe linkittyy laajemmin nuoriso- ja työelämätutkimukseen, työn sosiologiaan, sekä ikäkausi- ja sukupolvitutkimukseen. Y-sukupolvea työelämässä on tutkittu verrattain runsaasti, mutta zetalaiset ovat saaneet toistaiseksi vähemmän huomiota, erityisesti omana, yyläisistä erillisenä sukupolvenaan. Tutkimuksen analyysimenetelmänä on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, ja tutkimuksen aineistona olen käyttänyt teemahaastatteluita, joissa on haastateltu yhteensä kuuttatoista 17-28-vuotiasta nuorta aikuista. Haastattelut olen kerännyt vuosina 2016-2018. Aineistoni valossa nuorten työelämäodotukset näyttäytyvät osin synkkinä, osin positiivisina. Nuoria huolettaa oman alan työn löytyminen ja kiinnostaa työn sisältö. Nuoret haluavat toteuttaa arvojaan elämässään ja työssään, ja tekisivät mielellään vapaaehtoistyötä. Eläkkeelle halutaan nuorina ja samalla pelätään, ettei eläkejärjestelmä kannattelekaan. Työhön sitoutumisen vastineeksi työtlä odotetaan joustavuutta ja kiinnostavuutta ja työyhteisön oletetaan olevan tiivis. Yyläiset kuvittelevat tulevaisuutensa melko perinteisessä järjestyksessä eteneväksi ja ovat vakituisesta työstä kiinnostuneempia kuin nuoremmat zetalaiset. Nuoret ovat paitsi valmiita, myös halukkaita vaihtamaan työpaikkaa useinkin. Zetalaisten ajatuksissa useat työpaikat ja koulutukset vaikuttaisivat olevan uusi normaali. Monilla oma ala ja työ eivät tuntuneet oikealta valinnalta, ja sekä Y- että Z- sukupolven edustajat kokivat pelkoa työn kuormittavuudesta omiin voimavaroihinsa suhteutettuna.
Työolobarometri kertoo, että palkansaajien kokemukset työelämän laadusta olivat vuonna 2017 monilta osin viime vuosia myönteisempiä. Työllisyyden ja oman työpaikan taloudellisen tilanteen odotetaan menevän entistä parempaan suuntaan. Arviot työn ja työnteon mielekkyyden muutoksista ovat myönteisempiä kuin pitkään aikaan. Myös tietojen saannin sekä kehittymis- ja vaikutusmahdollisuuksien uskotaan ennemmin kehittyvän parempaan kuin huonompaan suuntaan. Palkansaajilla on aiempaa enemmän mahdollisuuksia oppia ja osallistua työpaikan toiminnan kehittämiseen. Uusi teknologia ja sen mahdollistamat työtavat ovat työpaikkojen arkea. Samalla moni tekee töitä nopealla tahdilla ja tiukkojen aikataulujen mukaan. Vaikutusmahdollisuudet työtahtiin, työtehtäviin ja työnjakoon eivät ole lisääntyneet. Työpaikolla kohdataan edelleen syrjintää, kiusaamista ja väkivaltaa. Näitä on havainnut vähemmistö palkansaajista, mutta trendit ovat tasaisia ja kertovat siitä, että syrjinnän ja häirinnän kitkemisessä on yhä tehtävää. Avoimuus ja tasapuolinen kohtelu ovat kehittyneet parempaan suuntaan ja suurin osa palkansaajista kokee arvostusta työyhteisössään. Moni kuitenkin kertoo, että työt eivät jakaudu tasapuolisesti ja töitä on liikaa työntekijämäärään nähden. Enemmistö kokee, että työ on ainakin jossain määrin henkisesti raskasta. Lisäksi kolmannes arvioi, että työn on raskasta fyysisesti. Tästä huolimatta yhdeksän palkansaajaa kymmenestä sanoo, että oma työkyky on hyvä suhteessa työn henkisiin tai fyysisiin vaatimuksiin. Vuoden 2017 työolobarometrin tiedot perustuvat Tilastokeskuksen elo- ja syyskuun aikana tekemiin 1 693 puhelinhaastatteluun. Tiedot voidaan luotettavasti yleistää koskemaan työssä olevia palkansaajia koko Suomessa ja kaikilla sektoreilla.
Maanantaiaamuna kello soi kuudelta. Väsyttäisi, tekisi mieli kääntää kylkeä ja jatkaa unia. Jokin kumma saa kuitenkin minut nousemaan aamukahvin keittoon.. aivan, velvollisuushan se oli. Olenhan tehnyt sopimuksen työnantajan kanssa, että työpanokseni on käytettävissä. Sitä paitsi tykkään käydä töissä, vaikkei se maanantaiaamuna kellon pirahtaessa aina siltä tunnukaan.
Connectivity between education and workplaces is often seen as a central element in preparing students for the future labour market. This chapter presents findings from a study that examined strengthening the connectivity between Finnish higher education institutions and workplaces. The study focused on 11 work-related study modules where students carried out commissioned assignments or projects from companies or public sector organisations. The data were collected by interviewing 88 students, 35 teachers, and 17 workplace partners. Theory-driven and data-driven qualitative analyses focused on how students, teachers and workplace partners described the presage, process and product factors of workplace learning outlined in the modified 3-P Model of Workplace Learning. The findings showed that, in general, all parties appreciated the processes and outcomes of education–work collaboration, but there were also challenges. Regarding the presage factors, the role of previous experience emerged as an important background factor of education–work activities in all parties. As for the learning processes, collaborative learning, working with authentic tasks, and responsibility were emphasised. Students, teachers and workplace interviewees produced rich descriptions of the outcomes of the work-related study modules. Practical recommendations are provided.
Opiskelijan korkea-asteen opintojen aikana toteuttama työelämän kanssa tiiviissä yhteistyössä tehty projekti auttaa opiskelijaa integroimaan oman tieteenalansa kautta syntyvää substanssiosaamista työelämän vaatimuksiin. Projekti palvelee opiskelijaa erityisesti hänen oman osaamisensa tunnistamisessa sekä työelämävalmiuksiensa kehittämisessä. Tässä tapauskuvauksessa kuvataan yliopisto-opintojen aikana kehittyvän tutkimusosaamisen ja tutkimustaitojen roolia osana työelämätaitojen kehittymistä. Tiimi&Työnantaja -monitieteinen työelämäprojekti toimii tässä kuvauksessa esimerkkinä työelämän kanssa yhteistyössä toteutettavista projekteista. Kurssia kehitetään osana ”Työelämäpedagogiikka korkeakoulutuksessa” -hanketta. Opiskelijoilta saadun palautteen mukaan projektikurssi madaltaa opiskelijan kynnystä siirtyä työelämään ja kehittää vuorovaikutus- ja tiimityöskentelytaitoja monipuolisesti.