Kaikki aineistot
Lisää
Tutkimuksen tarkoituksena oli ymmärtää millaisena esimiehet näkevät tunteiden roolin työssä, millaiset tekijät ovat tunnejohtamisessa merkityksellisiä sekä millaisia tunnejohtamisen käytäntöjä esimiehet kuvaavat. Tutkimuksessa pyrittiin rakentamaan käsitteellistä ymmärrystä vähän tutkitusta tunnejohtamisen ilmiöstä. Tutkimus toteutettiin osana Jyväskylän yliopiston Toimijuusjohtaminen ja tunteet työssä –tutkimushanketta. Hankkeessa tarkastellaan esimiesten ja henkilöstön kokemuksia toimijuusjohtamisen käytännöistä, edellytyksistä ja toteutumisesta yhdessä sosiaali- ja terveysalan organisaatiossa. Tämän tutkimuksen aineisto koostui organisaatiossa työskentelevän viiden esimiehen teemahaastatteluista. Analyysimenetelmänä käytettiin temaattista sisällönanalyysiä. Tutkimustulokset antoivat tietoa tunteiden roolista työssä ja työyhteisössä sekä kuvasivat esimiesten omassa työssään käyttämiä tunnejohtamisen käytäntöjä. Tunteiden rooli nähtiin moninaisena kokonaisuutena, johon kuuluivat niin myönteiset kuin kielteiset tunteet sekä esimiesten ja henkilöstön kokemat tunteet esimiesten näkökulmasta. Työ sosiaali- ja terveysalalla ja kolmivuorotyön luonne vaikuttivat siihen, että tunteilla nähtiin olevan iso rooli työssä. Tunnejohtamisen käytäntöinä haastatellut esimiehet kuvasivat henkilöstön tunneilmaisujen sallimisen, henkilöstön tunteiden tunnistamisen ja huomioimisen, henkilöstön tunteisiin reagoimisen, esimiehen omien tunteiden johtamisen ja tunnejohtajuuden opettelun sekä omien persoonallisuuspiirteiden käytön osana tunnejohtamista. Tutkimuksemme vahvisti aiempaa tutkimustietoa tunteiden merkityksestä ja kumosi osittain vanhoja käsityksiä johtajuudesta ja tunteista työssä sekä mahdollisti tunnejohtamisen käsitteellistämisen tunnejohtajuuden malliin pohjautuen.
Tämän tutkimuksen tarkoitus oli tutkia kokemuksia organisaatiomuutoksesta siitä vastuussa olevien henkilöiden näkökulmasta. Organisaatiomuutos koskettaa koko organisaatiota ja vaikuttaa sen toimintaan oleellisesti. Organisaatiokirjallisuudessa käsitellään paljon erilaisia neuvoja ja tekijöitä, jotka vaikuttavat muutokseen sekä auttavat selviytymään siitä. Vähemmälle huomiolle on jäänyt kuitenkin juuri konkreettiset kokemukset muutoksen toteuttamisesta. Tämä tutkimus on toteutettu osana Jyväskylän yliopiston TUNTO-hanketta. Aineistona on kolmen organisaatiomuutoksesta vastuussa olevan henkilön välinen ryhmäkeskustelu, jossa he käyvät läpi muutostarinaansa. Tutkimuksen kohteena oli juuri muutoksesta vastuussa olevat henkilöt, sillä haluttiin selvittää käytännön kokemuksia organisaatiomuutoksen toteutuksesta ja tuoda niitä organisaatiokirjallisuuden ja yleisten muutosjohtamisen mallien näkökulmien rinnalle. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä. Organisaatiomuutos herätti tunteita ja reaktioita sekä muutoksesta vastuussa olevissa, että henkilöstössä. Tilanteesta selviämiseksi koettiin tärkeänä avoin ja suora viestintä sekä yhteinen keskustelu ja henkilöstön osallistaminen. Muutos nähtiin jatkuvasti eteenpäin vietävänä prosessina, joka vei aikaa ja lisäsi työmäärää. Rakenteellisen muutoksen koettiin etenevän nopeammin verrattuna henkilöstön ja kulttuurin muuttumiseen. Aiempien tutkimusten ja muutosjohtamisen mallien monet näkökulmat olivat yhtenäisiä tämän tutkimuksen tulosten kanssa. Se, että organisaatiomuutos oli juuri yhtiöittäminen, asetti kuitenkin joitain reunaehtoja sekä vaikuttavia tekijöitä muutoksen kokemukseen. Tulokset voivat toimia vertaistukena muutoksen johtajille sekä käytännön kokemuksen esimerkkinä.
Tutkimuksessa tarkasteltiin nuorten aikuisten kilpailullisuuteen liittyviä kokemuksia kou-lun toimintakulttuureissa Suomessa ja Yhdysvalloissa. Lisäksi tutkimuksessa oltiin kiin-nostuneita kilpailullisuuden herättämistä akateemisista tunteista. Tutkimusjoukko (n=6) koostui kolmesta suomalaisesta ja kolmesta yhdysvaltalaisesta haastateltavasta. Tutki-muksessa vertailtiin koulun toimintakulttuureja kahdessa erilaisessa kulttuurissa. Koulun toimintakulttuurilla tarkoitetaan säännönmukaisuuksien ja tavoitteiden kokonaisuutta, joka näkyy koulun toimintana ja palvelee arjessa selviytymistä. Tutkimus toteutettiin fenomenologisena haastattelututkimuksena, jonka keskiössä oli tutkittavien henkilökohtaiset kokemukset. Tutkittavien kilpailullisuuteen liittyviä koke-muksia analysoitiin aineistolähtöisesti, ja kilpailullisiin tunteisiin liittyviä kokemuksia puolestaan analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia hyödyntäen. Tutkimuksessa havaittiin, että yhdysvaltalaisilla haastateltavilla oli määrällisesti 1,7 ker-taa enemmän mainintoja kilpailullisista kokemuksista kuin suomalaisilla. Akateemisia kilpailullisia kokemuksia yhdysvaltalaisilla oli 4,2 kertaa enemmän kuin suomalaisilla haastateltavilla. Suomalaisilla sen sijaan oli määrällisesti jopa 6,4 kertaa enemmän mai-nintoja sosiaalisesta kilpailusta. Yhdysvaltalaisilla tuli tästä teemasta vain yhdeksän mai-nintaa. Tämän lisäksi tutkimuksessa osoitettiin, että haastateltavat kokivat kilpailullisissa tilanteissa laajasti erilaisia tunteita. Yleisimmin koetut tunteet olivat ilon ja nautinnon tunteita sekä ahdistuksen ja mielipahan tunteita. Suomalaiset kokivat negatiivisia ja posi-tiivisia tunteita lähes yhtä paljon, kun taas yhdysvaltalaiset haastateltavat kokivat huo-mattavasti enemmän negatiivisia kuin positiivisia tunteita. Tulosten perusteella voidaan todeta, että koulussa tapahtuvaa kilpailua tulee tutkia lisää etenkin Suomessa, sillä kilpailu on yleistymässä myös suomalaisessa koulussa ja kulttuu-rissa. Tämän tutkimuksen pohjalta ei voi tehdä laajempia yleistyksiä, vaan tuloksia tulee hyödyntää laajemman, kvantitatiivisen tutkimuksen toteuttamisessa. Tutkimus antaa kuitenkin viitteitä siitä, että kilpailun määrän lisääntyessä kohtuuttomasti negatiiviset tunteet lisääntyvät positiivisia tunteita voimakkaammin.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin luokanopettajien kokemia negatiivisia tunteita luokassa ja sitä, kuinka luokanopettajat ilmaisevat näitä tunteita. Tutkimukseen on otettu mukaan myös luokanopettajaopiskelijoiden näkökulma. Pohdimme luokanopettajien ja luokanopettajaopiskelijoiden ajatuksien yhtäläisyyksiä ja eroavuuksia tunneilmaisun suhteen. Tutkimuksen tarkoitus on nostaa esiin luokanopettajan työhön tärkeänä osana kuuluvaa tunneilmaisua. Tämä tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimukseen osallistui neljä luokanopettajaa ja neljä luokanopettajaopiskelijaa. Osallistujia haastateltiin Jyväskylän sekä Kajaanin kaupungeissa. Haastattelun lisäksi osal-listujat täyttivät lomakkeen, jolla pyrittiin kartoittamaan sitä, mitkä tunteet he mieltävät negatiiviseksi luokanopettajan roolissa. Tutkimuksemme osoitti, että luokanopettajat ja luokanopettajaopiskelijat kokivat negatiivisia tunteita viikoittain ja jopa päivittäin. Niin luokanopettajaopiskelijat kuin luokanopettajat näyttivät negatiiviset tunteensa pääosin kertomalla tunteensa oppilaille ja sanoittamalla ne tilannekohtaisesti. Tulosten mukaan koulutus antaa luokanopettajaopiskelijoille vaihtelevasti opetusta tunneilmaisusta. Tunneilmaisun käsittelyä opiskelijat toivoivat koulutukseen lisää. Tutkimuksen tulokset olivat jossain määrin ristiriitaisia, sillä niin luokanopettajien kuin luokanopettajaopiskelijoidenkin mukaan tunteita sai näyttää, mutta tunneilmaisu ei saanut kuitenkaan mennä yli ja tunteita myös pidettiin oman mielen sisällä. Luokanopettajaopiskelijoiden ajatukset tunneilmaisusta olivat vapaampia kuin luokanopettajien ja koulutuksen koettiin vaikuttavat siihen, miten tunteita näytetään.
Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella henkilöstöjohtajien tunnekokemuksia yhteistoimintaneuvottelutilanteissa, sekä selvittää millaista tunnetoimijuutta he ovat toteuttaneet yhteistoimintaneuvotteluprosessin yhteydessä. Tutkimusaineisto on kerätty puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla ja aineisto koostuu viidestä henkilöstöhallinnon johtotehtävissä työskentelevän henkilön haastattelusta, jotka on analysoitu temaattisella analyysilla ja tyypittelyllä. Tutkimuksen perusteella henkilöstöhallinnon johtotehtävissä työskentelevät henkilöt kokivat laajalla skaalalla erilaisia tunteita, jotka vaihtelivat ilosta suruun, jännityksestä pelkoon sekä tuskastumisesta helpotuksen tunteisiin. Tunnekokemuksissa esiintyi vaihtelua yhteistoimintaneuvotteluprosessin eri vaiheissa ja kuvatuista tunnekokemuksista muodostettiin analyysissa neljä prosessin vaihetta: 1) aika ennen yhteistoimintaneuvottelujen alkua, 2) neuvotteluaika, 3) neuvottelujen päättyminen ja tulosten kertominen sekä 4) jälleenrakennuksen aika. Tunnetoimijuutta ilmennettiin yhteistoimintaneuvotteluprosessissa osana omien tunteiden tunnistamista ja säätelyä, muiden tunnekokemusten huomioimisena omassa johtamisessa, omien yksilöllisten ominaisuuksien kautta sekä osana omaa ammatillista osaamista.
Työssä koetuilla myönteisillä tunteilla on suuri merkitys työhyvinvointiin, sillä myönteiset tunnekokemukset muun muassa kehittävät työn voimavaroja. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella varhaiskasvatuksen henkilöstön työssä ja työpäivien aikana kokemia myönteisiä tunteita. Tässä laadullisessa tutkimuksessa käytetty TUIKKU-hankkeen eKoutsi mobiilipäiväkirja-aineisto koostui 89 varhaiskasvatuksen työntekijän kirjaamasta mobiilipäiväkirjan vastauksesta. Aineisto kerättiin tammi- kesäkuussa 2022 kahden viikon aikana 12 eri kunnassa. Tutkimuksen aineistoa analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin, jonka avulla tunnistettiin neljä myönteisiin tunteisiin liittyvää tunnetekijää: lapsiin, kollegaan ja työyhteisöön, itseen sekä kontekstiin liittyvät myönteiset tunnetekijät. Tulokset osoittivat varhaiskasvatuksen henkilöstön kokevan työssään paljon monipuolisia myönteisiä tunteita. Yleisimpänä myönteisenä tunnetekijänä olivat lapset; heidän positiivisuutensa, pätevyytensä sekä heidän kanssaan vuorovaikutuksessa oleminen ja yhdessä onnistuminen. Lisäksi oma pätevyys, joka myös liittyi usein lapsiin, toimiminen lasten ja työkavereiden kanssa yhdessä sekä yleinen positiivinen ilmapiiri tuottivat myönteisiä tunteita. Työyhteisön, tiimityön, kollegojen ja esihenkilöiden myönteinen tunnemerkitys oli vähäinen ja arvostusta saatiinkin eniten lasten huoltajilta. Myönteisten tunnetekijöiden toteutumisen edellytyksinä pidettiin lainmukaista aikuisten ja lasten välistä suhdelukua, aitoa läsnäoloa sekä heittäytymisen taitoa.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia ensimmäisen vuoden korkeakouluopiskelijoiden sisäisen ja ulkoisen motivaation sekä myönteisten ja kielteisten opiskeluun liittyvien tunteiden dynamiikkaa päivittäisellä tasolla. Tutkimus oli osa kokemusotantaa hyödyntävää pitkittäistutkimusta (”Yhteisöllinen oppiminen ja tiedollinen toimijuus yliopisto-opinnoissa” -projektia). Tutkittavat (N = 72) osallistuivat kahden viikon intensiiviseurantaan sekä täyttivät lomakkeet ennen ja jälkeen seurannan. Tulokset osoittivat, että etenkin sisäinen motivaatio ja myönteiset tunteet olivat pääsääntöisesti yhteydessä toisiinsa, mutta tulokset kielivät myös ulkoisen motivaation ja kielteisten tunteiden yhteydestä. Ristiviiveanalyysi osoitti, että muuttujien välillä oli ristikkäisiä yhteyksiä päivästä seuraavaan: myönteiset tunteet ennustivat sisäistä motivaatiota. Myös sisäinen motivaatio ennusti myönteisiä tunteita jossain määrin. Ulkoinen motivaatio taas ennusti kielteisiä tunteita. Klusterianalyysissa aineistosta nousi esiin kolme ryhmää: myönteiset ja sisäisesti motivoituneet opiskelijat (51 %), kielteiset ja ulkoisesti motivoituneet opiskelijat (17 %) sekä apaattiset opiskelijat (32 %). Ryhmät erosivat toisistaan elämäntyytyväisyyden suhteen. Tutkimus tuotti tärkeää uutta tietoa sisäisen ja ulkoisen motivaation sekä opiskeluun liittyvien myönteisten ja kielteisten tunteiden päivittäisestä dynamiikasta. Tutkimuksen lopussa pohditaan jatkotutkimuksen haasteita.
Kieltä on haastavaa oppia verkossa, eikä tunteita voi huomioida opetuksessa. Onko näin? Ei todellakaan! Savonia- ja Karelia-ammattikorkeakoulujen SIMHEmalli-hankkeessa selvitettiin suomen oppijoiden verkko-opiskeluun liittyviä tunteita kurssipalautteista sekä pienimuotoisella kyselyllä.
Tässä tutkielmassa käsittelen minulle musiikkiterapeuttiharjoittelijana heränneitä tunteita terapiaharjoittelussa muistisairaiden ryhmässä. Harjoittelu oli osa musiikkiterapian ammattiopintoja. Terapiatilanteissa tunteet olivat vahvasti läsnä, mutta asiakkaiden mahdollisuudet ilmaista tunteita sanallisesti oli muistisairauden myötä heikentynyt. Arvelin tämän vaikuttaneen myös omiin tunnekokemuksiini terapiasessioiden aikana. Tutkielmassani haluan perehtyä omiin tunnekokemuksiini: mitä tunteita minulle terapeuttiharjoittelijana heräsi ja miten ne muuttuivat terapiaprosessin kuluessa sekä mitkä tilanteet ja asiat herättivät tunteita. Tutkielman tutkimusstrategia on fenomenologinen. Aineistona käytän terapiaistunnoissa pitämääni päiväkirjaa, jossa mm. reflektoin omia tunnekokemuksiani. Analysoin aineiston teorialähtöisesti niin, että perustunteet ja niiden sukulaistunteet muodostavat valmiit kategoriat, joihin jaottelen aineistosta esiintyvät tunneilmaukset. Tutkielmassa tutustun tunteiden ilmenemiseen terapiasuhteissa yleensä. Peilaan näitä tietoja omiin tunnekokemuksiini terapiaharjoitteluprosessissa. Tämän työn tuloksena olen saanut uusia näkökulmia pohtiessani omaa musiikkiterapeutin ammatti-identiteettiäni. Olen myös löytänyt uusia näkökulmia erilaisiin tunnereaktioihin, joita terapiaprosessissa voi ilmetä.
Facial recognition is a method of identifying a human face with the help of computer vision (CV). The popularity of smart gadgets and the advancement of cameras’ capabilities have caused facial recognition to become a hot topic among academia and practitioners. Besides the traditional facial data gathered from surveillance systems, commercial facial recognition systems for measuring emotional states have recently become popular. These systems are often AI-based and use facial recognition algorithms, along with biometrics, to map facial features and motions from an image or through a live stream. The aim of this paper is to study the ability of these systems to detect emotion accurately. Humans have complex personalities that are often present in our facial expressions and do not necessarily reflect specific feelings. Additionally, those with personality disorders, such as narcissistic or histrionic personality disorder, have different facial expressions than the general public. Those expressions are not representative of the emotions that would be detected through the diagnostic systems. Therefore, complementary technologies and solutions are needed to make such measurements more accurate.