Kaikki aineistot
Lisää
Työ- ja elinkeinoministeriö ja opetus- ja kulttuuriministeriö asettivat 24.6.2021 kestävän kasvun ohjelman toimeenpanoa varten osaamisen tunnistamisen työryhmän. Työryhmän toimikausi päättyy 31.12.2024. Työryhmän työssä luodaan työvälineitä ja menetelmiä työpaikoilla ja muutoin elämänkaaren aikana virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella syntyneen osaamisen tunnistamiseksi. Tässä väliraportissa esitellään ehdotukset tutkintojen ja muiden osaamiskokonaisuuksien viitekehyksen laajentamiseksi sekä alustavat ehdotukset osaamismerkkien, osaamisen kuvausten ja osaamisen näkyväksi tekemisen kehittämiseksi sekä ehdotukset osaamisen tunnistamisen valtakunnallisiksi periaatteiksi. Väliraportissa kuvataan osaamisen tunnistamisen nykytilaa. Lisäksi käsitellään alustavia ehdotuksia mahdollisten kokeiluiden toteuttamiseksi. Työryhmän työssä otetaan huomioon kytkennät virallisessa koulutusjärjestelmässä tehtävään osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen, osaamisluokituksen kehittämiseen, pieniin osaamiskokonaisuuksiin, opinnollistamiseen ja muuhun kansalliseen ja kansainväliseen kehittämistyöhön sekä maahanmuuttaneiden osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen erityispiirteisiin. Osaamisen tunnistamisen työryhmän työ liittyy useisiin muihin työryhmiin ja käynnissä oleviin hankkeisiin. Näihin kuuluvat muun muassa jatkuvan oppimisen digitaalisen palvelukokonaisuuden kehittäminen, elinikäisen ohjauksen valtakunnallinen kehittäminen sekä työvoima- ja osaamistarpeiden ennakoinnin kehittäminen.
Valtiovarainministeriö pyysi elokuussa 2018 Väestörekisterikeskusta selvittämään, kuinka tunnistautuminen julkishallinnon sähköisiin palveluihin olisi tarkoituksenmukaisinta järjestää. Selvityksen tavoitteena on löytää toimintamalli, jossa sähköinen tunnistaminen julkisen hallinnon palveluihin on mahdollisimman laajasti koko väestön saatavilla syrjimättömästi henkilön iästä tai fyysisistä rajoitteista huolimatta. Kansalaisten lisäksi myös Suomessa asioivien ulkomaalaisten henkilöiden tunnistamisen tulisi olla mahdollista. Sähköinen tunnistaminen jakautuu ensitunnistamiseen sekä tunnistusvälineellä kirjautumiseen asiointipalvelussa. Ensitunnistaminen tapahtuu joko asiointipisteessä, jossa virkailija tarkastaa henkilöllisyyden virallisesta henkilöllisyystodistuksesta, tai sähköisesti, kun kansalainen käyttää jo olemassa olevaa sähköistä tunnistusvälinettään jonkin toisen sähköisen tunnistusvälineen hankkimiseen. Selvitystyön keskeisin kehitysehdotus on ensitunnistamisen uudelleenorganisointi. Kansalaisten ensitunnistaminen voisi kuulua valtion ylläpitämään digitaaliseen perusinfrastruktuuriin. Valtio voisi tarjota sen peruspalveluna muun yhteiskunnan hyödynnettäväksi. Tämä selvitys käsittää kolme vaihtoehtoa sähköisen tunnistamisen toimintamalleiksi sekä ehdotuksen valtion tuottamiksi tunnistamisen peruspalveluiksi.
Opinnäytetyö on tietopaketti henkilön tunnistamiseen liittyen. Aihetta lähestytään erityisesti henkilön tunnistamiseen kytkeytyvien tilanteiden kautta. Opinnäytetyössä pohditaan tunnistamisen lähtökohtia, esitellään erilaisia tunnistamisen keinoja sekä nostetaan esiin haasteita, joita erilaisiin tunnistustilanteisiin voi liittyä. Haasteet voivat näyttäytyä joko tunnistusta tekevälle viranomaiselle tai virkailijalle tai sitten tunnistuksen kohdehenkilölle. Kohdehenkilön osalta tunnistamisella on vaikutusta esimerkiksi hänen asiointinsa mahdollistumiseen. Opinnäytetyön aihepiiriä lähestytään aikaisempien tutkimusten sekä asiantuntijahaastatteluiden kautta. Opinnäytetyössä kuvataan kattavasti erilaisia tilanteita, joihin liittyy henkilön tunnistaminen. Asiantuntijahaastattelut kohdistuivat henkilöihin, jotka työskentelevät sellaisissa työtehtävissä, joihin kytkeytyy henkilön tunnistamistilanteita. Viranomaistilanteissa henkilön tunnistamien on usein asian hoitamisen tai edistämisen edellytys. Opinnäytetyössä paneudutaan niin fyysiseen henkilön tekemään tunnistamiseen kuin sähköisissä asiointipalveluissa tapahtuvaan sähköiseen tunnistautumiseen. Molempiin tunnistustilanteisiin liittyy omia erityispiirteitä sekä haasteita. Lisäksi näitä molempia tunnistuksen muotoja ohjaa vahvasti lainsäädäntö sekä erilaiset ohjeet. Lainsäädännön myötä tunnistustilanteisiin ja -keinoihin voi myös aiheutua erilaisia rajoitteita. Lisäksi opinnäytetyössä sivutaan digitaalista ja teknologista kehitystä erityisesti verkkoasioinnin osalta. Sähköiset asiointipalvelut ja niiden käyttäminen on lisääntynyt viime vuosina vauhdilla. Tämä luo haasteita ja uudistuspaineita nykyisille sähköisen asioinnin toteutuksille. Palveluiden digitalisaation myötä ei korostu vain toimintojen digitalisointi ja tehostaminen, vaan vahvasti myös saavutettavuuteen ja yhdenvertaisuuteen liittyvät näkökulmat. Yhdeksi haasteeksi nousee se, miten nämä kaikki voidaan tarjota ja toteuttaa samalla kertaa. Opinnäyteyössä tutustutaan myös Valtiovarainministeriön kansalliseen tekoälyohjelmaan AuroraAI:hin. AuroraAI -hankkeen esiselvityksessä nousi esiin opinnäyteyön kannalta kiinnostavia teemoja niin digitalisaatioon kuin sähköiseen asiointiin liittyen. Sähköiseen asiointiin liittyy vahvasti henkilön tunnistaminen.
Joka vuosi Suomessa diagnosoidaan yli 13 000 uutta muistisairasta. Voidaan puhua sekä kansanterveydellisestä että taloudellisesta haasteesta yhteiskunnalle. Muistisairauksia ei toistaiseksi osata parantaa lääkkeiden avulla, mutta varhaisella diagnosoinnilla, hoidolla ja kuntoutuksella voidaan ehkäistä toimintakyvyn heikkenemistä ja lisätä mahdollisuuksia asua pidempään omassa kodissaan. Siksi tiedon kartuttaminen muistisairauden varhaisessa tunnistamisessa on yksi tärkeimmistä tekijöistä muistihäiriöisten ihmisten auttamiseksi. Tämän pro gradu –tutkielman tarkoituksena oli selvittää ikääntyneiden ihmisten selviytymistä välineellisistä päivittäistoiminnoista eli IADL (instrumental activities of daily living) -toiminnoista ja tarkastella, missä IADL-toiminnossa koettu avun tarve mahdollisesti auttaisi tunnistamaan alkavaa muistihäiriötä. Tutkimus pohjautuu Life-Space Mobility in Old Age (LISPE) –hankkeen lähtötilannehaastatteluaineistoon, joka kerättiin tutkittavien kodeissa 2012. Otoksen koko oli kaikkiaan 2550 75–90-vuotiasta itsenäisesti kotona asuvaa ihmistä Muuramen ja Jyväskylän alueelta ja heistä 848 osallistui tutkimukseen. Aineiston tarkastelussa käytettiin frekvenssijakaumia, ristiintaulukointeja, khiin neliötestiä, riippumattomien otosten t-testiä sekä Mann-Whitneyn U-testiä. Binäärisen logistisen regressioanalyysin avulla selvitettiin, onko IADL-toiminnoista selviytymisellä yhteyttä alentuneeseen kognitiiviseen tasoon. Lisäksi tutkittiin, vaikuttaako jokin valituista taustamuuttujista kyseiseen yhteyteen. Naisilla avun tarvetta IADL-toiminnoissa esiintyi kokonaisuudessaan hieman miehiä yleisimmin. Niillä ikääntyneillä, jotka raportoivat avun tarvetta ruoan laittamisessa, lääkkeiden annostelussa ja ottamisessa sekä raha-asioiden hoitamisessa todennäköisyys alentuneeseen kognitiiviseen tasoon oli jopa kuusinkertainen verrattaessa niihin ikääntyneisiin, joilla ei ollut avun tarvetta näissä IADL-toiminoissa. IADL-toimintojen ja muistin välistä yhteyttä on tutkittu jo laajalti ja tämän tutkimuksen tulokset vahvistavat aiemmista tutkimuksista saatuja tuloksia. Tuloksista voitiin selkeästi osoittaa, missä IADL-toiminnoissa koettu avun tarve oli yhteydessä alentuneeseen kognitiiviseen tasoon. Ja kyseiset IADL-toiminnot ovat niitä päivittäistoimintoja, joissa tarvitaan suurinta kognitiivista kapasiteettia muihin IADL-toimintoihin verrattuna. Tuloksia voidaan hyödyntää muistisairauksien varhaisessa tunnistamisessa esimerkiksi kotihoidossa kiinnittämällä erityistä huomiota ikääntyneiden ruoka- ja lääkehuollon toteutumiseen sekä raha-asioiden hoitoon.
Tässä tutkielmassa tarkasteltiin plagioinnin tietokoneavusteisessa tunnistuksessa käytettäviä tapoja, tekniikoita ja menetelmiä sekä haasteita, joita niihin liittyy. Tutkielman johtopäätöksenä on, että kirjaimellisen tai yksinkertaisen plagioinnin tunnistus toimii suhteellisen hyvin, mutta älykkään plagioinnin tunnistuksessa on vielä suuria haasteita. Viime vuosina älykkään plagioinnin tunnistuksessa on tapahtunut edistystä erityisesti semanttisten ja koneoppivien menetelmien myötä ja niihin kohdistuukin odotuksia tarkkuuden parantamiseksi entisestään. Tutkielmassa havaittiin, että tiettyjen menetelmien toimivuus voi olennaisesti riippua kohdekielestä ja että plagioinnin tunnistusta suomen kielessä ei ole juurikaan vielä tutkittu.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää potilaiden lähisuhdeväkivaltakokemusten yleisyyttä, koetun väkivallan muotoja ja toistuvuutta sekä hoidontarvetta. Tutkimus toteutettiin Keski-Suomen keskussairaalan synnytysyksikössä, päivystysalueella sekä psykiatrisessa sairaalassa. Tutkimukseen osallistui yhteensä 530 potilasta. Projektin pilottiyksiköiden hoitohenkilökunta käytti potilaiden lähisuhdeväkivaltakokemusten ja niiden aiheuttaman hoidontarpeen selvittämiseksi suodatin- ja kartoituskysymyslomaketta. Kyselyn aikainen tai aiempi lähisuhdeväkivalta vaikutti potilaan oman arvion mukaan kielteisesti hänen hyvinvointiinsa ja elämänhallintaansa 10,5 %:lla synnytysyksikön, 31,7 %:lla psykiatrisen osaston ja 7,4 %:lla päivystysalueen potilaista. Lähisuhdeväkivalta vaikuttaa merkittävästi potilaiden hyvinvointiin ja turvallisuuteen. Ilman järjestelmällisesti suoritettua kyselyä avuntarvetta voi olla vaikeaa tunnistaa.
Kielikukossa 4/2015 kävimme läpi lukivaikeuksia koskevaa tietämystä tuen tarpeessa olevan lapsen tunnistamisesta ja vaikeuksien ennaltaehkäisystä. Tässä artikkelissa esittelemme näiden taustalla olevaa tieteellistä näyttöä. Samalla ohjeistamme lukutaitoa opettaville, miten vaikeuksien seurauksia on mahdollista minimoida.
Kielten opinnot aiheuttavat joillekin opiskelijoille pelkoa siitä, etteivät he saa opintojaan hyväksytysti suoritetuiksi eivätkä valmistu. Tämä näyttäytyy myös TAMKin sosiaali- ja terveysalan ruotsin kielen opintojaksoilla. Pelon taustalta on saattanut löytyä diagnosoimaton lukivaikeus, joka on opiskelijalle usein yllätys. Opiskelijan kannalta olisi hyvä, että hän saisi tiedon lukivaikeudestaan mahdollisimman varhain. Tällöin hän tulisi tietoisemmaksi omista opiskeluedellytyksistään sekä olisi halutessaan oikeutettu opintojen aikaisiin erityisjärjestelyihin. Näiden ajatusten pohjalta pilotoimme TAMKissa lukivaikeuksien seulontamenetelmää eli lukiseulaa sosiaali- ja terveysalan alkuvaiheen opiskelijoilla. Artikkelissa esittelemme seulontamenetelmän ja pilotin tulokset sekä niiden pohjalta nousseet kehittämisehdotukset.
Lähisuhdeväkivalta on merkittävä kansanterveyttä heikentävä ongelma ja sen seuraukset ovat pitkäkestoisia ja kalliita niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin. Suomalaisten lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden terveydenhoitokustannukset ovat yli 80 % suuremmat muuhun väestöön verrattuna. Kulut kasvavat tunnistamisajankohtaan asti. Lähisuhdeväkivallan varhaisella tunnistamisella voidaan vähentää väkivallasta seuraavia yhteiskunnallisia kustannuksia sekä inhimillistä kärsimystä. Tunnistamista ei ole aiemmin tutkittu taloudellisen väkivallan osalta. Taloudellinen väkivalta on lähisuhdeväkivallan muoto, joka ilmenee henkilön taloudellisiin asioihin liittyvän itsemääräämisen tahallisena loukkaamisena tai rajoittamisena. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten suomalaisten turvakotien väkivaltatyön ammattilaiset tunnistavat lähisuhteissa esiintyvän taloudellisen väkivallan ja mikä ennustaa taloudellisen väkivallan tunnistamista. Taloudellisen väkivallan tunnistamiseen liittyvään Webropol -kyselyyn vastasi 45 turvakotien työntekijää. Anonyymissä kyselyssä tutkittavat vastasivat 19 kysymykseen, joista 10 koski taloudellista väkivaltaa. Kyselyssä oli kahdeksan taloudellista väkivaltaa koskevaa monivalintakysymystä Likert-asteikollisilla vastausvaihtoehdoilla sekä kaksi avointa kysymystä taloudellisesta väkivallasta. Tässä tutkimuksessa keskityttiin taloudellisen väkivallan itsearvioituun tunnistamiseen, taloudellisesta väkivallasta kysymiseen, taloudelliseen väkivaltaan liittyvään tietoon ja osaamiseen, auttamismenetelmiin sekä taloudellisestä väkivallasta keskustelemisen helppouteen. Tulosten mukaan tunnistamiseen oli yhteydessä työntekijän väkivaltatyökokemus, tieto ja osaaminen auttaa taloudellisen väkivallan kokijoita, käytännön menetelmien hallinta taloudellista väkivaltaa kokeneiden auttamiseksi sekä keskustelun koettu helppous taloudellista väkivaltaa kokeneen kanssa. Ryhmien välisiä eroja analysoitaessa havaittiin, että tunnistaminen on sitä parempaa, mitä enemmän ammattilaisella on tietoa ja osaamista sekä käytännön työkaluja taloudellisen väkivallan kokijan auttamiseksi. Tulokset viittaavat siihen, että tieto, osaaminen ja käytännön menetelmien hallinta edesauttavat taloudellisen väkivallan tunnistamista. Tätä tietoa on syytä hyödyntää ammattilaisille suunnattuja koulutuksia, tunnistamismenetelmiä ja niiden käyttöönottoa kehittäessä.
TIIVISTELMÄ Lamminen, Maija. 2016. Matematiikan tuen tarpeen tunnistaminen: esikoulunopettajien kokemuksia ja käsityksiä. Erityispedagogiikan pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden laitos. 80 sivua. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on kuvata ja ymmärtää matematiikan tuen tarpeen tunnistamista esikoulunopettajien kokemusten ja käsitysten kautta. Tutkimuksessa haen vastauksia siihen, millaisten tekijöiden kautta matematiikan tuen tarpeen tunnistaminen esiopetuksessa tapahtuu sekä millaisia haasteita tuen tarpeen tunnistamiseen esiopetuksessa liittyy. Toteutin tutkimukseni laadullisella tutkimusotteella ja aineiston analysoinnissa käytin laadullista aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimukseni aineiston keräsin haastattelemalla kuutta esikoulunopettajaa. Tutkimuksen tulosten mukaan matematiikan tuen tarpeen tunnistamisessa on erotettavissa kaksi pääteemaa: tuen tarpeen tunnistamista edistävät tekijät sekä tuen tarpeen tunnistamiseen liittyvät haasteet. Keskeisenä tunnistamista edistävänä tekijänä esikoulunopettajien kokemuksissa ja käsityksissä hahmottui esikoulunopettajien saama lisäkoulutus, työkokemus sekä arviointivälineen käyttö. Tuen tarpeen haasteina hahmottui kuusi luokkaa, joista merkittävimpänä voidaan nähdä olevan koulutuksen riittämättömyys sekä tuen tarpeen määrittelyn vaikeudet. Tämä tutkimus toi esille tärkeitä näkökulmia matematiikan tuen tarpeen tunnistamisesta sekä siihen liittyvistä haasteista esiopetuksessa. Tutkimustulosten myötä voidaan tulla siihen johtopäätökseen, että esikoulunopettajien pätevyyden antavissa koulutuksissa tulisi jatkossa kiinnittää enemmän huomiota koulutuksen matemaattiseen sisältöön. Tutkimustulosten perusteella matematiikan tuen tarpeen määrittelyyn tulisi myös pyrkiä löytämään yhtenäisemmät kriteerit, mikä helpottaisi tuen tarpeen tunnistamista.
Aivoverenkiertohäiriö on Suomessa laaja ja vakava ilmiö, joka voi johtaa vammautumiseen tai jopa kuolemaan. Oireiden tunnistaminen ajoissa ja nopea hoitoon hakeutuminen vaikuttavat merkittävästi hoidon tuloksiin ja selviytymiseen. Opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää kyselyn avulla Järvi-Pohjanmaan asukkaiden tietämystä aivoverenkiertohäiriöistä ja niiden oireista. Opinnäytetyön tarkoitus oli lisäksi kartoittaa, missä määrin vastaajat osaavat toimia riittävän ajoissa aivoverenkiertohäiriötilanteessa. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä kansalaisten tietämystä aivoverenkiertohäiriöistä ja nopean hoitoon hakeutumisen tärkeydestä ja siten parantaa hoidon tuloksia. Järvi-Pohjanmaan asukkaiden tietämystä aivoverenkiertohäiriöistä selvitettiin toteuttamalla kvantitatiivinen kyselytutkimus. Opinnäytetyöhön kerättiin tietoa kolmelta ikäryhmältä. Jokaisesta ryhmästä vastauksia oli tavoite saada 43 kappaletta. Yhteensä vastauksia saatiin 87, joten vastausprosentti kyselyssä oli 67%. Kyselytutkimuksen avulla selvisi, että aivoverenkiertohäiriö oli alle puolelle vastaajista sairautena ennestään tuttu. Tutkimuksen tulosten mukaan Järvi-Pohjanmaan asukkaat tunnistivat yleisimmät ja selkeimmät aivoverenkiertohäiriön oireet, mutta eivät välttämättä toimineet niiden vakavuuden edellyttämällä tavalla. Aivoverenkiertohäiriön huomaamattomimpia oireita ei tunnistettu yhtä hyvin kuin yleisimpiä oireita. Ikäryhmittäin vastaajat tunnistivat oireita keskimäärin yhtä paljon, mutta miesten hoitoon hakeutuminen oli naisia vähäisempää. Vastaajat, jotka tunsivat aivoverenkiertohäiriöön sairastuneen, tiedostivat hoitoon hakeutumisen tärkeyden muita paremmin.
Abstract Human behavior understanding is an essential capability for developing applications and technologies for assisting our daily lives and work. Machines are expected to understand humans comprehensively from both activity and emotion aspects. This thesis is devoted to investigating computer vision and machine learning techniques for human behavior analysis. The study is conducted through three consecutive stages: (1) human action recognition through gestures; (2) human affective gesture recognition; and (3) human gesture detection. Firstly, this thesis investigates robust human action recognition using skeleton data. Skeleton data has been widely used for human behavior understanding recently, since its large-scale extraction at low cost has become feasible. However, the reliability of the extracted skeleton is a concern among researchers due to the possible inaccurate results caused by dynamic illumination, occlusion, and so on. To solve this problem, two noise-resistant skeleton-based action recognition methods are developed. Secondly, the thesis investigates human emotion understanding from body gestures. On the one hand, the problem of recognizing expressed emotion from body gestures is studied. For this purpose, a multi-scale graph convolution network that can effectively model the temporal dynamics for emotion recognition is developed. On the other hand, the thesis explores the recognition of micro-gestures for identifying human suppressed emotions. As a result, we collect a multi-modal micro-gesture dataset and propose an unsupervised micro-gesture recognition method. Lastly, this thesis studies the problem of human gesture detection. In real-world scenarios, a given video may contain an arbitrary number of gestures, and their start/end times are also unknown. Consequently, recognition methods on their own cannot be directly applied. Thus, an anchor-free gesture detector equipped with the attention-guided boundary refining module is developed that can localize the temporal locations of possible gestures and simultaneously recognize their types. In the last chapter, this thesis discusses the contributions and limitations of the work. Alongside this, we also discuss the future research direction of body gesture analysis, and propose its potential applications in human activity analysis and emotion understanding.
FaceReader ohjelman käyttö emootioiden tunnistamiseen lukihäiriöön liittyvän itse-arvioinnin aikana. Tämä pro gradu tutkielma tarkasteli kasvojen tunnistamis-ohjelma FaceReaderin käytettävyyttä tunteiden tunnistamisessa lukivaikeustaustaisilla henkilöillä heidän täyttäessään tietokone-avusteisesti itse-arviointikyselyitä resilienssiin, itsetuntoon, coping-keinoihin, sosiaaliseen kompetenssiin, attribuutioon, välttämiskäyttäytymiseen sekä terveystapoihin liittyen. Osallistujat (N=45, 17 naista / 28 miestä) olivat saaneet lukivaikeus-diagnoosin ja olivat olleet lapsena Niilo Mäki Instituutin asiakkaita. Osallistujat kutsuttiin seurantatutkimuksiin ja haastatteluihin 20 -39 -vuoden ikäisinä. Lukitestien perusteella osallistujat jaettiin analyysejä varten kahteen ryhmään, joista toisella oli vielä aikuisena lukivaikeus (N=23) ja toisen lukemisen taso oli normaalin väestön tasoa (N=22). Verrokkiryhmä (N=34) muodostui normaalin lukutaidon omaavista henkilöistä, joilla ei ollut lapsuusiässä diagnosoitua lukivaikeutta. Verrokkiryhmä vastasi iältään, sukupuolijakaumaltaan, sekä lapsuuden kotipaikkakunnaltaan koehenkilöryhmää. FaceReader analysoi kasvojen ilmeitä video-nauhoitteilta ja arvioi neutraalin, ilon, surun, vihaisuuden, yllättyneisyyden, pelon, inhon ja halveksunnan tunteen voimakkuutta kullakin hetkellä. FaceReaderin raportoimien tunteiden keskimääräisten vahvuuksien variaatioita, ryhmien välisiä eroja, sekä korrelaatioita tunteiden ja itse-arviointikyselyiden tulosten välillä tarkasteltiin ei-parametrisin testein (Kruskal-Wallis, Mann-Whitney U-testi, Spearmanin korrelaatiokerroin). Variaatiota tunteiden vahvuuksissa löytyi. Eroja kolmen ryhmän välillä löytyi niin FaceReaderin raportoimien tunteiden vahvuuksissa, kuin FaceReaderin kyvyssä tunnistaa tunnetiloja. Tilastollisesti merkitseviä korrelaatioita itse-arvioinnin ja FaceReaderin arvioimien tunteiden välillä ei löytynyt. FaceReaderin häiriöherkkyys osallistujien silmälasien käyttöön ja liikehdintään nauhoituksen aikana todettiin ongelmaksi. Jatkotutkimuksissa suositellaan käytettäväksi vertailevia mittareita tunteiden arvioimisessa, sekä tehtävien tekemistä vuorovaikutuksessa toisen henkilön kanssa FaceReaderin tulkitsemien tunteiden validoimiseksi.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten leikkauspotilaan tunnistaminen varmennetaan leikkausosastolla potilaan intra- ja postoperatiivisessa vaiheessa potilaan siirtyessä leikkausosastolle, heräämöön ja takaisin vuodeosastolle. Tutkimus tehtiin yhteistyössä leikkausosaston kanssa, missä havainnointi suoritettiin. Tutkimukseen osallistui 38 tutkimusajankohtana töissä ollutta sattumanvaraisesti valikoitunutta sairaanhoitajaa. Tutkimus toteutettiin käyttäen apuna havainnointilomaketta. Tulosten havainnollistamiseen käytetään taulukoita ja kuvioita. Viidessä prosentissa havainnointitilanteista potilaan tunnistaminen toteutui Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitoksen ohjeen mukaisesti, jolloin potilaan henkilöllisyyden varmentamiseen käytettiin potilasrannekkeen lisäksi joko potilaan nimeä tai syntymäaikaa. 45 prosentissa havainnointitilanteista potilaan henkilöllisyyttä ei varmennettu lainkaan. Potilaan henkilöllisyyden varmentamisessa on puutteita. Aiheesta olisi tarpeellista tehdä laajempaa jatkotutkimusta, ja potilasturvallisuutta sekä potilaan tunnistamista voisi tutkia myös potilaan näkökulmasta. Riittävää potilaan henkilöllisyyden varmentamista tulisi korostaa työyksikössä, ja keinoja sen toteutumiselle tulevaisuudessa tulisi miettiä. Potilasrannekkeen hyödyntämistä potilaan tunnistamisessa tulisi korostaa. Jatkotutkimusta voisi tehdä myös sähköisten anestesiakertomusten vaikutuksesta potilaan tunnistamiseen.
Lapsen kaltoinkohtelun varhainen tunnistaminen ja kaltoinkohteluun mahdollisimman aikainen puuttuminen on erityisen tärkeää. Se ehkäisee ongelmien kasaantumista ja pahentumista sekä katkaisee väkivallan kierteen. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla, miten hoitotyöntekijä tunnistaa lapsen kaltoinkohtelun ja miten hän puuttuu lapsen kaltoinkohteluun. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, miten hoitotyöntekijä tunnistaa ja miten hän puuttuu lapsen kaltoinkohteluun terveyskeskuksen akuuttihoidossa. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä. Tutkimuskysymykset olivat: 1.Miten sairaanhoitaja tunnistaa lapsen kaltoinkohtelun terveyskeskuksen akuuttihoitotyössä? 2.Miten sairaanhoitaja puuttuu lapsen kaltoinkohteluun terveyskeskuksen akuuttihoitotyössä? Tulosten mukaan akuuttihoitotyössä sairaanhoitaja tunnistaa lapsen kaltoinkohtelun näkemällä fyysisiä merkkejä, tietämällä vammamekanismit, tarkistamalla hoitotiedot sekä kuuntelemalla kaltoinkohtelusta kertovaa. Puuttumisen keinoja ovat suora kysyminen, varovaisuus ja johdonmukaisuus kysymisessä, lastensuojeluilmoituksen tekeminen, moniammatillinen yhteistyö sekä osaltaan myös kaltoinkohtelun piilottelun ennaltaehkäisy.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää millaisia valmiuksia työterveyshoitajat kokevat omaavansa masennuksen tunnistamiseen ja hoitamiseen. Aiheen valinta perustui omaan kiinnostukseen ja toisaalta aiheen ajankohtaisuuteen. Masennus on hyvin merkittävä terveysongelma etenkin työikäisillä. Masennusoireet ovat kuitenkin toisinaan vaikeasti tunnistettavissa. Masentunut kokee uupumusta, arvottomuuden tunnetta ja mielihyvän menetystä. Masennus aiheuttaa toimintakyvyn laskua, sairauspoissaoloja ja työkyvyttömyyttä. Työterveyshuollolla on keskeinen rooli masennuksen varhaisessa tunnistamisessa ja hoidossa. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Haastattelin kahta työterveyshoitajaa. Tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Tutkimustulokset osoittivat, että työterveyshoitajien tietotaito masentuneiden ihmisten tunnistamiseen ja auttamiseen perustuu aiempaan työkokemukseen, yksilöllisiin seulontamenetelmiin sekä oman persoonan käyttämiseen työvälineenä. Masennuksen tunnistamista ja auttamista estäviksi tekijöiksi nousi työn organisointiin liittyviä asioita sekä vuorovaikutuksellisia tekijöitä, kuten asiakkaan hoitohaluttomuus. Tutkimus osoitti, että työterveyshoitajien työn kehittämisalueita ovat työelämän asenteisiin vaikuttaminen sekä oman asiantuntijuuden kehittäminen. Työterveyshoitajat haluaisivat kehittää asiantuntijuuttaan yhteistyötä lisäämällä, uusien toimintatapojen käyttöön ottamisella sekä lisäkoulutuksen avulla. Tutkimustuloksista nousi jatkotutkimusaiheeksi masennuksen puheeksi ottaminen työterveyshoitajan vastaanotolla asiakkaan kokemana.
Opetushallituksen määritelmä osaamisen tunnistamisesta kuuluu: “Osaamisen tunnistaminen tarkoittaa sitä, että opiskelijan aiemmin hankkima osaaminen selvitetään. Koulutuksen järjestäjän tehtävänä on tunnistaa opiskelijan aiemmin hankkima osaaminen opiskelijan esittämien asiakirjojen ja muiden selvitysten perusteella, joita voivat olla esimerkiksi tutkintotodistukset, työtodistukset, osaamiskartoitukset, haastattelut tai muut menetelmät.” Määritelmän laajuus antaa opettajalle paljon työkaluja osaamisen tunnistamiseen.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää sosiaalityön roolia, tehtävää ja toimintamahdollisuuksia lähisuhdeväkivallan tunnistamisessa. Koronapandemian aiheuttama eristäytyminen ja kotona olon lisääntyminen on lisännyt kaikkia sosiaalisia ongelmia, myös lähisuhdeväkivaltaa. Suurin osa lähisuhdeväkivallasta jää piiloon, minkä vuoksi tiedon ja ymmärryksen lisääminen sekä kansalais- että viranomaistasolla on tärkeää. Tutkimuksessa kysyttiin, millainen on sosiaalityön rooli, tehtävä ja toimintamahdollisuudet lähisuhdeväkivallan tunnistamisessa ja siihen puuttumisessa aiemman tutkimuksen perusteella. Teoreettisena viitekehyksenä on ymmärrys sosiaalityöstä ihmisarvon ja -oikeuksien puolustajana ja väkivallan vastaisena muutostyönä, ja tutkimusmenetelmänä kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tutkimusaineistoksi valikoitui LUC-Finna ja Finna -tietokantoihin tehtyjen hakutuloksien perusteella yhteensä 15 kotimaista tai kansainvälistä tutkimusartikkelia tai kirjaa. Aineisto on analysoitu teemoittelemalla. Tutkimusaineistossa esiin nousseita teemoja ovat lähisuhdeväkivallan näyttäytyminen sosiaalityössä, lähisuhdeväkivallan tunnistamista estävät tekijät, tunnistamista edistävät tekijät sekä sosiaalityön keinot auttaa lähisuhdeväkivallan uhreja. Tulosten perusteella lähisuhdeväkivalta näyttäytyy sosiaalityössä muun muassa ammatillista osaamista, tilanneherkkyyttä ja monialaisuutta vaativana. Tunnistamista estävien ja edistävien tekijöiden tarkastelussa nojauduttiin Virkin ja kumppaneiden (2011) nimeämiin kehyksiin, jotka ovat tunnistamista estävien kehysten osalta medikaalinen, käytännöllinen, individualistinen ja psykologinen kehys ja tunnistamista edistävien tekijöiden osalta terveyden ja hyvinvoinnin kehys, oikeutetun puuttumisen kehys ja prosessin edistämisen kehys. Tulosten mukaan sosiaalityön keinoja lähisuhdeväkivallan uhrien auttamiseksi ovat esimerkiksi työntekijöiden palvelujärjestelmän tuntemus, kollegiaalinen tuki ja kolmannen sektorin tuki.
Tutkimukseni tarkoituksena on kuvailla, miten hoitajat tunnistavat dementoituneen asiakkaan kipua. Tarkoituksena on myös selvittää hoitajien käsitystä siitä, mitkä tekijät liittyvät siihen, että dementoituneen kivun tunnistaminen on haasteellista. Tutkimukseni tavoitteena on, että tutkimuksessa tuotetun tiedon avulla työyhteisössä olevat hoitajat voivat kehittää dementoituneen asiakkaan kivun hoitoa. Tutkimuksen avulla tuotettu tieto tuo esille erilaisia keinoja dementoituneen asiakkaan kivun tunnistamiseen. Kohderyhmänä olivat dementoituneiden asiakkaiden hoitotyöhön osallistuvat hoitajat. Työskennellessäni dementoituneiden parissa olen pohtinut heidän haasteellista käyttäytymistään ja syitä siihen. Tutkimusaiheeni valintaan vaikutti myös oma kiinnostukseni vanhustyöhön. Haluan kehittää omia taitojani dementoituneen kohtaamisessa ja kivun tunnistamisessa. Opinnäytetyöni on kvalitatiivinen kyselytutkimus. Kysymyslomakkeen kysymykset olivat avoimia. Vastauksissa nousivat esille kasvojen ilmeiden, eleiden, käytöksen ja ääntele-misen havainnointi ja vitaalielintoimintojen mittaaminen. Haasteellisena kivun tunnistamisessa hoitajat kokivat kommunikoinnin vaikeuden. Haasteellisena koettiin myös työnkierto, joka heikentää asiakkaan tavanomaisen käyttäytymisen tuntemista ja näin käyttäytymisen muutoksen tunnistamista. Haasteellisena hoitajat kokivat hoitajien erilaiset näkemykset asiakkaan käytöksestä.
Tämän suunnittelutieteellisen toimintatutkimuksen tavoite on selvittää, mikä on henkilön vahva sähköinen tunnistaminen ja milloin sen käyttö on tarpeen verkkopalvelussa. Tutkimuksessa selvitetään keskeiset henkilön vahvojen sähköisten tunnistustapojen vaihtoehdot Suomessa. Tutkimuksen tavoitteena on myös soveltaa kerättyä tietoa Tapiola-ryhmän yritysasiakkaille tarjottaviin verkkopalveluihin. Tutkimuksen teoria-osuudessa perehdytään verkkopalvelujen luokittelutyyppeihin, tunnistautumisen luotettavuuteen sekä käyttäjäidentiteetin luotettavuuteen. Käytössä olevia henkilön vahvoja sähköisiä tunnistustapoja ovat mm. pankkien tarjoama Tupas-palvelu, Verohallinnon ja Kelan Katso-tunniste, Väestörekisterikeskuksen ylläpitämä sähköinen henkilökortti sekä mobiilivarmenne. Yleisin ja tunnetuin henkilön vahva sähköinen tunnistustapa Suomessa on pankkien tarjoama Tupas-palvelu. Sen etuna on, että palveluntarjoajan ei tarvitse erikseen ylläpitää ja jakaa käyttäjätunnuksia ja salasanoja, koska lähes kaikilla kansalaisilla on jo käytössä jonkin pankin verkkopankkitunnukset. Valtionvarainministeriö Valtionhallinnon tietoturvallisuuden johtoryhmä VAHTI on luokitellut verkkopalvelut sisältönsä ja luonteensa mukaan seitsemään päätyyppiin, joiden tarkoituksena on auttaa palveluntarjoajaa käytännön verkkopalvelujen tunnistamiselle asetettavan vaatimustason määrittämisessä. Sähköinen henkilökorttihanke ei ole lähtenyt liikkeelle toivotusti mutta tällä hetkellä vahvan sähköisen tunnistamisen yhtenäistämiselle on selkeä tarve ja tahtotila. Suomen kansalliset linjaukset sekä lakiesitykset edistävät tätä hanketta. Toistaiseksi käyttökelpoisin vahva sähköinen tunnistus on edellä mainittu pankkien tarjoama Tupas-palvelu, koska se on laajassa käytössä ja käyttäjät tuntevat ja luottavat Tupas-palveluun.
Sähkönjakeluyhtiöt tekevät alueellisia kuormitusennusteita sähköverkkoinvestointipäätösten tueksi. Alueen uusien rakennusten lisäksi on tärkeää havaita ja ottaa huomioon muutokset sähkönkäytössä. Tämän työn tarkoitus oli analysoida maalämpöpumpullisten erillisten pientalojen sähkönkäyttöä. Tämä tehtiin käyttämällä tunneittain mitattuja sähkönkulutustietoja sekä kiinteistötietoja. Maalämpökohteiden havaitsemiseksi sovellettiin muutoskohdan havaitsemismenetelmää sähkön vuosienergiatietojen avulla. Keskimääräiset vuosienergiamuutokset laskettiin sähkölämmityksestä ja ei-sähkölämmityksestä maalämpölämmitykseen vaihdettaessa. Keskimääräiselle maalämpökohteelle tehtiin regressioanalyysi päiväenergioille ja määritettiin tunneittainen sähkönkulutus. Maalämpökohteita yritettiin luokitella muista asiakasryhmistä käyttämällä pääkomponenttianalyysiä ja K-means -ryhmittelyä tunneittain mitatuille sähkönkulutustiedoille. Vaihdettaessa sähkölämmityksestä ja ei-sähkölämmityksestä maalämpöön, tulosten mukaan vuosienergia vähenee mediaaniltaan 53 % ja kasvaa 150 %. Maalämpökohteen sähkönkäyttöprofiili on niin samankaltainen kuin suoralla sähkölämmityksellä, että niitä ei pystytty erottamaan toisistaan näillä matemaattisilla menetelmillä pelkästään tuntimittaustietoja käyttämällä. Lopuksi tehtiin kaksi skenaariota neljälle Helsingin pientalovaltaiselle kaupunginosa-alueelle, jotta voitiin arvioida maalämpöpumppujen lisääntymisen vaikutus alueelliseen sähkönkäyttöön. Tulosten perusteella näillä skenaarioalueilla sähkönkulutus lisääntyisi ja huipputeho vähenisi hieman ilman maalämpöpumppuja tapahtuvaan kehitykseen verrattuna.
Yksi monille tuttu biometrinen tunnistusteknologia on iPhonen Face ID, jolla voi avata mobiililaitteen lukituksen. Muita yleisiä biometrisen suojauksen muotoja ovat esimerkiksi sormenjälki-, äänen- ja iiristunnistus. Tutkimusten mukaan monipuolisesta kasvojentunnistuksesta on tullut yksi käytetyimmistä biometriikoista kuluttajakäyttäytymisen analysoinnissa. Biometriikalla on useita potentiaalisia hyödyntämiskohteita kaupanalalla, kuten asiointinopeuden lisääminen, yksilöllisempien kanta-asiakasjärjestelmien kehittäminen, kustannustehokkuuden kasvattaminen mukaan lukien identiteettivarkauksien torjunta. Kaupan on välttämätöntä ymmärtää, kuinka tällainen digitaalinen muutos vaikuttaa koko asioinnin arvoketjuun. On pohdittava muutoksen vaikutusta olemassa oleviin kaupan toimintamalleihin ja arvon luomiseen koko arvoketjussa. Monia esteitä on ratkaistava, jotta biometriikasta tulee kiinteä osa vähittäiskauppaa. Haasteina hankintakustannusten ohella on asiakkaiden epäilyt biometristen teknologioiden tarkkuudesta ja toimivuudesta sekä yksilöiden huoli yksityisyydestä. Biometriset tunnistusmenetelmät perustuvat henkilön piirteiden havaitsemiseen ja niiden vertaamiseen aiempaan tietueeseen henkilöllisyyden vahvistamiseksi. Asiakkaan tunnistaminen tapahtuvien muutosten nopeus ja laajuus on herättänyt tietosuojaan ja luovutettujen tietojen hallintaan liittyviä kysymyksiä, jotka vaikuttavat biometristen tunnistusmenetelmien horisontaaliseen soveltamiseen. Tämä kandidaattitutkielma on kirjallisuuskatsaus ihmisten mieltymyksistä biometristen teknologioiden käytöstä päivittäistavarakaupan kanta-asiakkaiden tunnistamisessa. Kirjallisuuskatsaukseen mukaan otettu lähdeaineisto osoitti yksilön kokemaksi hyödyiksi asiointiprosessin sujuvuuden ja henkilökohtaisen palvelun. Mahdolliseksi uhaksi ihmiset kokivat huolen mahdollisesta valvonnan kohteeksi joutumisesta ja yksityisyydensuojasta. Myöhemmin olisi kiinnitettävä huomiota siihen, muokkaavatko koettu arvo ja luottamus asiakkaiden suhtautumista biometristen tunnistusratkaisujen käyttöön. Tunnistusprosessin painopistealueita voisi jatkossa olla, miten tunnistaminen käytännössä toteutetaan, mitä ovat käyttäjiltä ja palveluntarjoajilta vaadittavat toiminnot, ja mitä tietoja vaihdetaan erilaisissa käyttökonteksteissa.