Kaikki aineistot
Lisää
Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on tarkastella terveydenhuollossa työskenteleviä sosiaalityöntekijöitä osana moniammatillisia tiimejä ja niiden rajoja. Terveydenhuollossa työskenteleviä sosiaalityöntekijöitä arvioidaan olevan noin tuhat. Aihetta on tutkittu vähän, joten on tärkeää tuoda sitä näkyväksi. Terveyssosiaalityöntekijät työskentelevät sekä itsenäisesti että osana moniammatillisia tiimejä. Moniammatillisuuden käsitettä käytetään kuvaamaan hyvin erilaisia yhteistyötapoja ja sitä voidaan tarkastella useasta eri näkökulmasta. Moniammatillisissa vuorovaikutustilanteissa on olennaista tavoittaa eri asiantuntijoiden näkökulmat, oppia niistä ja kyetä liikkumaan erilaisten ammatillisten ja organisaatiokohtaisten alakulttuurien ja tiedon muotojen välillä. Monitieteiset ja moniammatilliset arvioinnit ja ongelmanratkaisut ovat tarpeen ihmisten monimutkaisia ongelmia selvitettäessä. Kuvailevana kirjallisuuskatsauksena toteutetussa tutkielmassani hyödynnän viitekehyksenä Tor Hernesin henkisiä, fyysisiä ja sosiaalisia rajoja. Hernes jaottelee organisaatioissa ja ryhmissä esiintyvät rajat kolmeen edellä mainittuun kategoriaan. Henkiset rajat liittyvät järjestäytynyttä toimintaa ohjaaviin ideoihin, ymmärrykseen ja uskomuksiin. Fyysiset rajat voivat olla fyysistä erottelua tai rakenteellisia rajoja, kuten sääntöjä ja ohjeita. Sosiaaliset rajat määrittyvät sosiaalisten sidosten mukaan ja siihen liittyvät esimerkiksi luottamus ja uskollisuus. Tarkastelemani aineiston perusteella tutkimuksista oli havaittavissa sosiaalityön moniammatillisen työskentelyn rajoja. Muiden terveydenhuollon ammattilaisten käsityksen sosiaalityöstä ovat rajalliset, jonka vuoksi sosiaalityön koko potentiaalia ei pystytä hyödyntämään. Informaation saamiseen liittyvät rajoitukset aiheuttavat haasteita kommunikoinnissa muiden moniammatillisen tiimin jäsenten välillä. Resurssien niukkuudesta johtuen sosiaalityöntekijän tehtäviä saattaa joutua hoitamaan joku muu tiimin jäsen.
Kieli: | eng |
---|---|
Julkaisija: | Copenhagen : World Health Organization, Regional Office for Europe 2005- |
ISSN: |
1817-6127 |
Aiheet: | |
Tallennettuna: |
|
Teknologian käyttöönotto terveydenhuollossa tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia muun muassa hoidon laadun, tehokkuuden ja potilasturvallisuuden parantamiseen. Terveydenhuollon teknologioiden tarjoamat hyödyt voidaan kuitenkin saavuttaa vain, jos niiden käyttäjät hyväksyvät teknologiat ja aikovat käyttää niitä täysimääräisesti. Terveydenhuollon ammattilaiset ovat terveydenhuollon teknologian pääasiallisia käyttäjiä, minkä vuoksi on erityisen tärkeää ymmärtää heidän teknologian hyväksymistään ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Teknologian hyväksymistä on tutkittu useilla eri aloilla, mukaan lukien terveydenhuollossa, käyttäen erilaisia teknologian hyväksymistä selittäviä malleja. Tässä kandidaatintutkielmassa tutkitaan kirjallisuuskatsauksen keinoin kahden tunnetun teknologian hyväksymismallin, TAM- ja UTAUT-mallin, soveltuvuutta terveydenhuollon kontekstiin sekä terveydenhuollon ammattilaisten teknologian hyväksymistä edistäviä tekijöitä. Teknologian hyväksymistä koskevan kirjallisuuden lisäksi lähdemateriaalina on käytetty runsaasti informaatioteknologian hyväksymiseen liittyvää kirjallisuutta. Tästä syystä, vaikka tässä tutkielmassa teknologiasta ja sen hyväksymisestä puhutaan yleisellä tasolla, tutkielman tuloksia voidaan pitää pätevinä myös informaatioteknologian alalla. TAM ja UTAUT -mallien todettiin tarjoavan hyvän lähtökohdan teknologian hyväksymisen tutkimukselle terveydenhuollossa, joskin molemmilla malleilla havaittiin myös omat puutteensa. Tästä syystä täysin terveydenhuollon kontekstiin sopivan mallin luominen jääkin tulevaisuuden haasteeksi. Tutkimustuloksena löydettiin myös useita terveydenhuollon ammattilaisten terveydenhuollon teknologian hyväksymistä edistäviä tekijöitä. Tulevaisuudessa terveydenhuollon teknologian määrä tulee hyvin todennäköisesti lisääntymään merkittävästi. Tutkielma auttaa ymmärtämään niitä asioita, joita tulisi ottaa huomioon terveydenhuollon teknologiaan liittyen, jotta terveydenhuollon ammattilaiset saataisiin hyväksymään ja käyttämään terveydenhuollon teknologioita mahdollisimman vaivattomasti.
Lääketieteellisen hoidon mahdollisuudet ja väestön tarpeet ja vaatimukset kasvavat nopeammin kuin terveyden- ja sairaanhoitoon käytettävissä olevat resurssit. Ristiriitaa pyritään ratkaisemaan terveydenhuollon priorisoinnilla. Priorisoinnin periaatteet ja toteuttamistavat vaihtelevat eri maissa. Raportissa kuvataan Ruotsissa, Norjassa ja Englannissa noudatettavia priorisointikriteerejä sekä sitä, miten priorisointi on näissä maissa käytännössä toteutettu. Erityisesti tarkastellaan sitä, miten priorisointi ohjaa terveydenhuollon toteuttamista käytännössä. Edellä mainittujen kolmen maan lisäksi raporttiin on koottu taulukkomuotoon priorisointijärjestelmän pääpiirteet Hollannista, Itävallasta, Kanadasta, Saksasta, Tanskasta, Oregonin osavaltiosta USA:ssa, Uudesta Seelannista ja Virosta. Raportin lähdeluettelossa on listattu laajasti kansainvälistä terveydenhuollon priorisointia käsittelevää kirjallisuutta ja muuta materiaalia.
Kieli: | fin |
---|---|
Julkaisija: | Helsinki : Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2009- |
ISSN: |
2242-4776 |
Aiheet: | |
Tallennettuna: |
|
Tulevaisuuden terveydenhuoltoa tarjotaan digitaalisesti. Terveydenhuollossa käytettävien digitaalisten laitteiden määrä kasvaa, ja ihmiset käyvät lääkärin vastaanotolla etänä internetin välityksellä, hakevat terveystietoa internetistä sekä käyttävät mobiilisovelluksia seuratakseen terveyttään. Terveydenhuollon digitalisoituminen vähentää kustannuksia sekä parantaa sen saatavuutta. Kaikki tämä kuitenkin kerää paljon tietoa potilaista, joka puolestaan houkuttelee kyberrikollisia. Terveydenhuoltoon kohdistuvat kyberrikokset uhkaavat palveluiden saatavuutta sekä potilaiden yksityisiä tietoja, ja pahimmassa tapauksessa myös potilaan henki voi olla vaarassa. Tämä tutkielma kartoitti digi-taalisen terveydenhuollon uhkakuvia keskittyen kyberrikollisuuteen, jonka lisäksi myös rikoksista saatujen tietojen käyttöä sekä digitaalisen terveydenhuollon heikkoja kohtia tuotiin esille. Tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, ja lähteiksi valikoitui luotettavia, korkean tason tieteellisiä julkaisuja ja kirjoja. Tutkielmasta kävi ilmi, että digitaalinen terveydenhuolto kohtaa useita eri kyberrikollisuuden muotoja, kuten haittaohjelmien eri muotoja, palvelunestohyökkäyksiä, tietomurtoja ja hakkerointia sekä tulevaisuudessa mahdollisesti kokonaan uuden uhan, ihmishaittaohjelmat. Kyberrikolliset käyttävät varastettuja tietoja lääketieteellisissä identiteettivarkauksissa, myyvät ne eteenpäin, hankkivat niillä itse terveyspalveluita tai tehtailevat petoksia. Terveydenhuolto ei selvästikään ollut valmis kyberrikoksien aaltoon, sillä investoinnit kyberturvallisuuteen on edelleen vähäistä. Terveydenhuollon turvallisuuskulttuuri on välinpitämätöntä, korostaen mukavuutta ja helppoutta turvallisuuden yli. Lisäksi ihmiset, jotka käyttävät terveyttä parantavia laitteita tai sovelluksia suhtautuvat varsin välinpitämättömästi omien laitteidensa kyberturvallisuuteen. Digitaalisen terveydenhuollon mahdollisuudet ovat mittavat, mutta tulevaisuuden digitaalinen terveydenhuolto on turvallista vain, jos kaikki panostavat siihen.
Kieli: | fin |
---|---|
Julkaisija: | [Kajaani] : Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä 2012- |
ISSN: |
2323-8224 |
Aiheet: | |
Tallennettuna: |
|