Kaikki aineistot
Lisää
Vaatetussuunnittelun teoreettinen tutkimus nojaa muiden tieteenalojen teorioihin ja metodeihin. Suoraan vaatetussuunnittelun tutkimiseen soveltuvia teorioita ja metodeita on vähän, jonka vuoksi tutkimuskenttä on tarpeettoman kapea. Pro gradu -työni tarkoituksena on muodostaa keino tulkita suunniteltavaa vaatetta tekstinä, jolloin sitä voi tutkia kirjallisuudentutkimuksen keinoin. Lähestyn aihetta vaatetussuunnittelijan näkökulmasta, keskittyen vaatteen olemassaolon kaarella yksinomaan sen alkupäähän. Pohjateoriana tutkimuksessani on Roland Barthesin tekemä strukturaalinen analyysi kirjoitetusta vaatteesta eli tekstivaatteesta, jota tuen semiotiikalla. Niiden pohjalta laajennan tekstivaatteen määrittelyn sopimaan suunniteltavalle vaatteelle. Barthes määrittää vaatteelle kolme rakennetta, joiden kautta se toteutuu: teknisen, ikonisen ja verbaalisen. Näitä edeltävänä osoitan olevan suunnittelun rakenteen, jonka kautta vaate ilmenee sitä suunniteltaessa. Tutkimuksessani erittelen, miten Barthesin tekstivaate, verbaalisen rakenteen ilmentymä, muodostuu, ja miten sen järjestelmän voi heijastaa suunnitelmavaatteeseen. Kirjoitetun ja suunniteltavan vaatteen välillä eroja on havaittavissa vaatteiden luokissa, niiden sisältämissä tasoissa ja tekstimallissa. Barthesin tutkimus koski muotilehdissä olevia kuvatekstejä, jolloin niiden päätarkoitus oli ilmaista muodikkuutta. Se kuvastaa vain yhtä vaatteen funktiota niistä monista, joita vaatetekstissä saatetaan ilmaista. Sen sijaan vaatteiden piirteiden muodostumista kuvaavat objekti- tuki-variantti -yhdistelmät toimivat yhdenmukaisesti molemmissa vaatteissa – kirjoitetussa ja suunnitellussa. Lopuksi käytän tutkimuksessani Jacques Derridan dekonstruktiota esimerkkinä siitä, miten vaateteksti taipuu teoreettisen tutkimuksen kohteeksi. Esimerkki osoittaa tutkimuksen saavuttavan tavoitteensa laajentaa vaatetussuunnittelun teoreettisen tutkimuksen mahdollisuuksia. Tutkimuksellisten hyötyjen lisäksi vaateteksti voi tarjota uusia näkökulmia käytännön suunnittelutyöhön.
Pro gradu -tutkielmani tarkastelee suomalaisten pörssiyritysten tulosvaroitustiedotteiden modaalisia ilmauksia. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, mitä modaalisia merkityksiä tiedotteissa ilmenee, minkälaisia kielellisiä keinoja niiden ilmaisuun käytetään ja mikä motivoi valittujen keinojen käyttöä. Funktioltaan rajatun tekstilajin tarkastelu nostaa esiin paitsi sen erityispiirteitä myös tavanomaisessa yleiskielessä harvinaisempia modaalisuuden ilmaisukeinoja. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimivat systeemis-funktionaalinen kieliteoria ja fennistinen modaalisuuden tutkimus. Havaituista kielenpiirteistä esitetään frekvenssejä, mutta tutkimus on luonteeltaan valtaosin kvalitatiivinen. Tämä johtuu aineiston koosta ja modaalisten ilmausten määrittelyyn liittyvästä tulkinnanvaraisuudesta. Lähtökohtana on ollut tarkastella modaalisuutta merkityslähtöisesti, ei joukkona ennakkoon määriteltyjä kielenpiirteitä. Tutkimuksen aineisto koostuu 19 yhtiön 40:stä Helsingin pörssin tiedotepalvelussa julkaistusta tiedotteesta. Aineisto on laajuudeltaan n. 6500 sanetta ja julkaistu vuosina 2007–2008 ja 2016–2017. Aineiston tiedotteiden 226 modaalisesta ilmauksesta 213 edustaa episteemistä modaalisuutta. Episteemisen modaalisuuden ilmaisukeinoista yleisin on mentaalisen verbin ja referatiivirakenne- tai että-lauseobjektin yhdistelmä. Kyseisissä konstruktioissa kehyslauseen verbillä projisoidaan jokin objektin kuvaama asiantila ja ilmaistaan sen toteutuvan jollain todennäköisyydellä. Verbillä ilmaistaan tällöin myös episteemisen arvostelman lähde, joka on verbin kuvaama prosessi. Käytetyistä mentaalisista verbeistä frekventein on arvioida (84 esiintymää). Suomen kielen prototyyppisimpien modaalisuuden ilmaisukeinojen (esim. modaaliverbit voida ja saattaa) harvinaisuus aineistossa on silmiinpistävää. Esitän syyksi tähän, että tiedotteissa yleiset projisoivat mentaaliset verbit toteuttavat samankaltaista funktiota kuin yleiskäyttöisemmät modaalisuuden ilmaisukeinot, jolloin näiden käyttö ei ole tarpeellista.
Tässä tutkimuksessa selvitän millainen tekstilaji roolipeliseuranhakuilmoitus on tekstilajinsa rakentumisen perusteella. Roolipeliseuranhakuilmoitus on roolipelaajien harrasteyhteisössä esiintyvä tekstilaji, joka yhdistää roolipelaajat toisiinsa ja jonka funktiona on löytää tekstin kirjoittajalle mieleistä roolipeliseuraa. Tekstilajin tutkiminen on sen suuren merkityksen myötä mielekästä. Lisäksi tekstipohjaista interaktiivista roolipelaamista ei ole tutkittu juurikaan aiemmin. Tutkimuksessa tarkastelen roolipeliseuranhakuilmoitusten rakennetta hyödyntämällä Werlichin (1983) luokittelua tekstityypeistä ja lisäksi tarkastelemalla tekstin rakenneosien funktiota. Jaettuani roolipeliseuranhakuilmoituksen rakenneosiin, muodostan Hasanin (1985) kehittämän notaation rakennepotentiaalimallista. Rakennepotentiaalimalli havainnollistaa tekstin välttämättömiä ja valinnaisia rakenneosia. Lisäksi rakennepotentiaalimalli ottaa kantaa rakenneosien järjestäytymiseen tekstissä ja niiden toistuvuuteen. Analyysini perusteella roolipeliseuranhakuilmoitusvoi rakentua jo pelkästään välttämättömän ydinrakenneosansa eli pelaamisen kuvauksen ympärille, mutta usein se saa seurakseen valinnaisia rakenneosia. Valinnaisia rakenneosia ovat alkusaate, etsinnän ilmaus, esittäytyminen, toiveet vastapelaajalle sekä loppusaate. Tutkimusaineiston keräsin Webropol-tutkimuskyselyohjelmistolla. Sen käytön myötä roolipeliseuranhakuilmoitusten analysoiminen oli sujuvaa ja helppoa. Lisäksi sain samalla kyselyllä kerättyä roolipelaajien kokemuksia välttämättömistä rakenneosista roolipeliseuranhakuilmoituksissa. Tutkimuksessani vertailen roolipelaajien vastauksia rakennepotentiaalimalliin. Analyysini perusteella roolipelaajat käsittävät varsin hyvin, millainen tekstilaji roolipeliseuranhakuilmoituson sen rakentumisen näkökulmasta.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin, onko infograafien käyttäminen oppimateriaalina yhteydessä parempiin oppimistuloksiin. Infograafi on multimodaalinen tekstilaji, joka toimii itsenäisenä tekstinä. Tutkimuksessa keskityttiin staattisena eli liikkumattomana infograafina toteutetun oppimateriaalin käyttöön. Vertailukohteena käytettiin kirjoitettua tekstiä. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat lukiolaiset (n=45), jotka jaettiin satunnaisesti infograafiryhmään (n=22) ja vertailuryhmään (n=23). Oppimateriaaliin tutustuttuaan opiskelijat tekivät oppimista mittaavan ja taustatietoja kartoittavan kyselyn. Viikon päästä ensimmäisestä mittauksesta tehtiin toistomittaus, jossa kysyttiin samat oppimista mittaavat kysymykset. Tutkimuksessa ryhmät erosivat toisistaan ensimmäisellä mittauskerralla ainoastaan esseen yksityiskohtien suhteen siten, että vertailuryhmä oli tuonut esille hieman infograafiryhmää enemmän yksityiskohtia. Oppimateriaalin tekstilajin yhteyksiä opitun muistamiseen tarkasteltiin vertailemalla infograafi- ja vertailuryhmien ensimmäisen ja toisen mittauskerran tuloksia keskenään. Opiskelijoiden oppimateriaali ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä siihen, miten hyvin opittu pystyttiin palauttamaan mieleen viikon kuluttua oppimisesta, mutta vertailuryhmän vaiheista ja yksityiskohdista saamat pisteet näyttivät laskevan infograafiryhmän pisteitä nopeammin. Tutkimuksessa huomattiin, että mitä vanhempia opiskelijat olivat, sitä enemmän infograafista opittuja yksityiskohtia he muistivat toisella mittauskerralla. Vertailuryhmässä tai muiden oppimista mittaavien mittareiden kohdalla vastaavia korrelaatioita ei näkynyt. Vaikka myönteinen yhteys oppimiseen ei noussut tilastollisesti merkitseväksi, näyttävät tulokset lupaavilta erityisesti pidemmän aikavälin oppimista ja tiedon mieleen palauttamista ajatellen.