Kaikki aineistot
Lisää
Millaista on toimia taiteen tekijänä tai auttaa muita tekijöitä kehittymään tämän päivän Suomessa – ja hieman huomisenkin? Tätä pohditaan omakohtaisesti tämän julkaisun artikkeleissa, joissa kirjoittajat kertovat omasta taiteellisesta ja pedagogisesta toiminnastaan ja siitä, miten se sijoittuu osaksi taiteen laajempaa kenttää. Miksi teen taidetta? Mihin pyrin taiteellani? Millainen taiteen tekijä olen nyt ja millainen haluan olla tulevaisuudessa? Millaisen vaikutuksen haluaisin jättää ympäröivään maailmaan? Nämä ovat muutamia niistä kysymyksistä, joita tekijät ovat kirjoittaessaan pohtineet. Julkaisu on tehty Oulun ammattikorkeakoulun ensimmäisen Taiteen tekijä ja kehittäjä (YAMK) Master-tutkinto-ohjelman opiskelijaryhmän ja opettajien yhteistyönä. Tutkinto vahvistaa opiskelijoiden kykyä toisaalta toimia itse taiteen tekijöinä ja toisaalta heidän mahdollisuuksiaan kehittää taiteen ja kulttuurin aloja muun muassa opetustehtävissä. Ryhmän jäsenet olivat jo YAMK-opinnot aloittaessaan kulttuurialan pitkäaikaisia ammattilaisia. Tekstit toimivat itsenäisinä tarinoina: niitä voi selailla ja lukea yksittäin. Yhdessä ne täydentävät toisiaan piirtäen monipuolisen kokonaiskuvan toimimisesta taiteen kentällä.
Tässä julkaisussa pohditaan digitaalisuuden myötä liikkuvaa taiteen luonnetta ja sen myötä rakentuvia taiteilijan rooleja ja ansaintamalleja. Yksi keskeisistä muutoksista liittyy digitaalisiin verkkoympäristöihin. Koska ainakin toistaiseksi verkossa tapahtuva taiteen esittäminen rajaa vielä pois koko joukon aistimaailmamme mahdollisuuksista, taiteilijan on syytä tunnistaa yhtäältä verkon tarjoamat mahdollisuudet ja toisaalta sen rajoitukset.
Tämä maisterintutkielma käsittelee omaelämäkerrallisuutta ja päähenkilölle muodostuvia identiteettejä teoksessa JHT – Musta lammas. Teoksen päähenkilö on Jare Tiihonen, joka tunnetaan paremmin rap-artisti Cheekinä. Teos kertoo Tiihosen elämästä lapsuudesta Cheekin uran loppumiseen asti. Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu eri teorioista, kuten omaelämäkertatutkimuksista ja identiteettiä käsittelevistä teorioista. Tutkin, mitä omaelämäkerran konventioita teoksessa toistetaan ja mitä varioidaan ja miten ne vaikuttavat päähenkilön identiteetteihin. Analysoin teoksen omaelämäkerrallisuutta esimerkiksi tekijyyden, paratekstien ja tunnustuksellisuuden näkökulmasta. Vertaan Tiihosen identiteettikuvia taiteilijoihin sekä rap-artisteihin liitettyihin stereotypioihin. Sivuan myös teoksen transmediaalisuutta ja intertekstuaalisuutta sekä niiden vaikutusta Tiihosen identiteetteihin. Teos on vahvasti omaelämäkerrallinen, vaikka teos on Mikko Aaltosen kirjoittama. Omaelämäkertoihin liittyvä tunnustuksellisuus ilmenee teoksessa naissuhteiden, mielenterveysongelmien, väkivaltaisuuden ja pikkurikosten tunnustamisena sekä oman elämän tarkoituksen pohdintana. JHT – Musta lammas toistaa myyttiä taiteilijasta uhrautuvana ja väärinymmärrettynä henkilönä. Herkän taiteilijuuden lisäksi teoksesta nousevat esiin myös hiphop-artisteihin liittyvät stereotypiat, kuten aitouden, maskuliinisuuden ja yhteisöllisyyden korostaminen. Hiphopiin liittyy vahvasti megalomaanisuus, jota teoksen historialliset ja uskonnolliset viittaukset korostavat.
Pro gradu -tutkimuksen tavoitteena on selvittää minkälaisena suomalaiset ammattitaiteilijat näkevät työnkuvansa muodostuvan tulevaisuudessa, ja millä tavoin he asennoituvat liiketoimintaosaamiseen ja managerointiin. Tutkimus on sekä aineistoltaan että tutkimusmenetelmältään moninäkökulmainen: Tutkimuksen lähteinä ovat suomalaisten taiteilijaliittojen jäsenistölle keväällä 2009 tehty asennetutkimus, haastattelut, sekä saatavilla oleva tuorein taiteilijoiden toimeentuloa, identiteetin rakentumista ja ammatissa toimimista käsittelevä tutkimus- ja tilastotieto.Tutkimus arvioi vastaajien halukkuutta oman professionsa kehittämiseen ja monipuolistamiseen, sekä yleistä taiteilijoiden keskuudessa vallitsevaa asenneilmapiiriä taideyrittäjyyttä ja taidemanagerointia kohtaan. Tuloksista on mahdollista nähdä minkälaisena taiteilijuus näyttäytyy taiteilijoille itselleen tänä päivänä ja minkälaisia toimintoja ja osaamisalueita taiteilijat nykyisellään liittävät omaan professioonsa. Tutkimuksen tulosten mukaan merkittävin este taiteilijoiden profession monialaistumiselle ja sitä kautta riittävän toimeentulon saamiselle on myyttiseen taiteilijaideologiaan perustuva markkinaorientoituneisuuden vastustus. Erityisesti ammattikunnan nuorimmat ja vähäisintä koulutusta omaavat taiteilijat suhtautuvat kielteisesti sekä omaan liiketoimintaosaamisen hallintaan että managerointipalveluihin. Myös käsitys siitä, minkälaisista osa-alueista ja painotuksista taiteilijoiden työnkuva koostuu, näyttäytyy toimeentulon näkökulmasta epärealistisena. Saatujen tulosten mukaan kuvataiteilijoiden koulutuksessa ei siis riittävällä tasolla panosteta taiteilijoiden opintojen jälkeisen toimeentulon huomioimiseen, vaan painotus on karismaideologian korostamisessa. Tulosten mukaan taiteilijoiden kielteiset asenteet markkinaorientuneisuutta ja yrittäjyyttä kohtaan kuitenkin lientyvät nopeasti arkirealismin mukananaan tuoman monialaistumisen myötä. Taiteilijoiden monialaistuminen onkin luonnollinen keino erottautua muista taiteilijoista ja löytää uusia väyliä toimeentulon hankkimiselle. Myös liiketoimintaosaamisen taidot taiteilijat näkevät jo erottamattomana osana taiteilijan ammatissa toimimista. Manageroinnin katsotaan kuitenkin olevan omaa liiketoimintaosaamista kiinnostavampi ja monipuolisempia mahdollisuuksia tarjoava keino kehittää ja laajentaa omaa toimintakenttää. Taiteilijana toimiminen ei voi enää perustua romanttis-myyttiseen taiteilijakäsitykseen. Tosielämän realiteettien myötä ammattikunta onkin tämän tutkimuksen mukaan heräämässä niin uusien ammatissa toimimisen mahdollisuuksiin, kuin yhteiskunnan esittämään itsenäisen toimeentulon haasteeseenkin.
Tutkielmani käsittelee taiteilijakäsitystä. Väitän että taiteilijakäsityksemme on vanhahtava, eikä vastaa tarpeitamme Avaan nykyistä käsitystämme tarkastelemalla sen juuria valistuksessa ja romantiikassa. Modernin subjektin ja yhteiskunnan syntyyn ajoittunut katkos taidefilosofiassa johti geniuksen, neron korostumiseen ja yhdistämiseen taiteilijuuteen. Tässä muutoksessa oleellisessa roolissa oli Immanuel Kantin filosofia ja erityisesti hänen estetiikan pääteoksensa Kritik der Urteilskraft, Arvostelukyvyn kritiikki, joka onkin pääasiallinen lähteeni geniusfilosofiaan. Kantin ajatukset vaikuttivat romantiikan nerokäsityksiin, joista taas kuuluu yllättävän paljon kaikuja 2000-luvun tavassa käsittää taiteilija. Romantiikka kuitenkin näyttää muokanneen Kantin geniusfilosofiaa suuntiin, jota Kantin teksteissä ei ole läsnä. Neroa on kritisoitu paljon, käyn tutkielmassani läpi geniuksen ongelmallisimpia piirteitä. Osoitan myös ongelmiin, joihin neromainen taiteilijakäsitys johtaa nykyaikana. Esittelen muutamia ehdotuksia toisenlaisiksi tavoiksi ymmärtää taiteilija. Tässä lähteinäni ovat Deborah Haynes ja Mika Hannula, joiden taiteilijakäsityksissä kriittisyydellä on merkittävä rooli. Tärkeäksi teemaksi muodostuu myös taiteilijan vastuu. Taiteilijalla on velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan, ne ovat taiteellisen vapauden väistämätön sivutuote. Taiteen merkitys ihmisten välisen dialogin edistämisessä korostuu paitsi uudenlaisissa tavoissa käsittää taiteilija, lopulta myös Kantin taidefilosofiassa.
Tutkielmassa selvitettiin koronaviruksen ja sen aiheuttamien rajoitusten vaikutuksia jyväskyläläisten kuvataiteilijoiden elämään, työhön ja taiteeseen. Lisäksi tarkasteltiin taiteilijuuden määritelmiä ja taiteellisen työn luonnetta taiteen kentän sisältä käsin. Tutkielman tavoitteena oli tuoda esiin taiteilijoiden omia kokemuksia yhteiskunnallisesta asemastaan pandemian keskellä. Aineisto koostui viidestä Jyväskylän taiteilijaseuraan kuuluvan ammattitaiteilijan haastattelusta, jotka analysoitiin sisällönanalyysin sekä narratiivisen analyysin keinoin. Koronakokemukset muodostivat suuren kulttuurisen kertomuksen, johon tutkimuksessa peilattiin pienempiä, henkilökohtaisia kertomuksia. Tutkimuksessa ilmeni, että pandemia ei niinkään aiheuttanut taiteen kentälle uusia ongelmia, vaan korosti siellä jo aiemmin piilleitä ongelmakohtia. Kuvataiteilijat ovat Suomessa taloudellisesti hyvin epävarmassa asemassa, ja tätä yhteiskunnallinen kriisitila pahensi entisestään. Taiteilijoiden kertomukset mukailevat pitkälti kulttuurisesti jaettua koronakertomusta, johon kuuluu alkuvaiheen shokki, uuteen tilanteeseen sopeutuminen ja lopuksi varovaisen toiveikas katse tulevaan. Kertomuksissa ilmeni eroja esimerkiksi siinä, kuinka poikkeustila on vaikuttanut taiteilijoiden uraan: työt ovat saattaneet loppua kuin seinään tai ura lähteä nousukiitoon. Taiteilijoiden käsitykset omasta ammatistaan ovat kahtiajakoiset, kuten aiemmassakin tutkimuksessa on todettu. Yhtäältä taiteilijuus näyttäytyy mystisenä luomisvoimana, joka pakenee tavanomaisia työn määritelmiä, toisaalta se on työ siinä missä muutkin ja siitä tulisi myös saada asiallista palkkaa.
Tutkimuksessani käsittelen ikää diskursiivisena ilmiönä taideopiskelussa, taiteilijuudes-sa ja taiteen harrastamisessa. Tutkimukseni aineiston olen kerännyt toimiessani ikäänty-vien taidepiirin ohjaajana vuosina 2009–2010. Aineistoni koostuu omista kokemuksista taidepiiriin ohjaajana, nauhoitteesta, jossa kurssilaiset arvioivat taidetta taidemuseolla sekä viiden kurssilaisen teemoitelluista yksilöhaastatteluista. Analyysini on aineistopai-notteinen ja hyödyntää monipuolisesti diskurssianalyysiä, kategoria-analyysiä sekä sisällönanalyysiä. Tutkijan positio on vahvasti esillä aineiston hermeneuttisena tulkitsi-jana sekä teorian jäsentelijänä. Taidekasvatuksen kentällä tutkimukseni perustuu kokemukselliseen taiteen ymmärtä-mistapaan. Käsittelen taideopetusta taidekäsityksiä heijastavana ilmiönä taidegerontolo-gian, kriittisen pedagogian, aikuiskasvatuksen ja koulussa tapahtuvan taideopetuksen konteksteissa. Taidesosiologisesta näkökulmasta keskityn taiteen tekijöiden ryhmittelyn problematiikkaan ja taiteen instituutioon. Tutkimukseni tulokset esittelevät läpileikka-uksen haastateltavieni tavoista käsittää ja sanallistaa taidetta, taiteilijuutta roolina sekä taiteen opetusta. Kuvataiteen arvottamisen sanallisesti on kytköksissä taidekritiikin kieleen sekä historiallisiin taidediskursseihin. Tutkimukseni osoittaa, että taiteen harrastaminen on yksilöllistä toimintaa, johon vai-kuttavat käsitykset taiteesta ja taideopetuksesta enemmän kuin sitä harrastavien ikä. Analyysini paljastaa, että taiteesta ja taiteilijasta puhutaan kielellis-käsitteellisesti eri lähtökohdista taiteen harrastajien, taidetta opettavien ja yhteiskunnallisten toimintaa säätelevien tahojen osalta. Taiteen diskursiivinen luonne mahdollistaa samoista asioista puhumisen, mutta niiden ymmärtämisen eri tavoin. Kuvataidekasvatuksen toimintata-voista ja oppimiskäsityksistä tulisi keskustella ikääntyvien taidepiirin kohdalla myös kurssilaisten itsensä kanssa.
Opinnäytetyöni kirjallisessa osuudessa pohdin identiteettiäni ja taideopintojeni vaikutusta siihen. Tekstissäni kerron miten hoidin ja korjasin mieltäni sekä muistelen mitkä tapahtumat ja seikat johtivat oman taiteilijaidentiteettini löytymiseen. Kerron avoimesti taideopiskeluni ja taiteellisen työni kipupisteistä ja henkisestä kuormittavuudesta, sekä pohdin mahdollisia ratkaisuja näihin ongelmiin.
Lopputyössäni Sukupuu, tutkin suhdetta omiin sukujuuriin, omaan paikkaan luonnossa ja sukupolvien ketjussa. Sukupuu-teos on installaatio, joka sisältää puun ja seitsemän öljyväreillä maalattua muotokuvaa. Jokaisessa muotokuvassa on pariskunta: minä ja mieheni, minun vanhempani, mieheni vanhemmat sekä molempien isovanhemmat. Muotokuvat on kiinnitetty puun oksistoon. Installaatio on kaksi metriä korkea teos ja jokainen muotokuvamaalaus on kooltaan 46x38 cm. Pohdin myös lopputyössäni omaa taiteellista identiteettiä ja sitä mikä on minulle taiteessa tärkeää.
Tutkielmassa tarkastellaan 1950-luvun suomalaista lasiteollisuutta. Päätavoitteenani on muodostaa kokonaisnäkemys Timo Sarpanevan (1926–2006) asemasta muotoilijana suomalaisen taideteollisuuden kultakaudeksi kutsuttuna vuosikymmenenä. Tutkielmaani ohjaavat seuraavat kysymykset: Miten Timo Sarpaneva oli itse osallisena oman roolinsa rakentumisessa, miten Sarpaneva itse ja muut lasiteollisuuden toimijat näkivät hänen asemansa muotoilijana. Millainen suhde muotoilijan ja lasitehtaan välille rakentui? Miten suomalaisen lasiteollisuuden kansainvälinen menestys ja esiintyminen vaikuttivat taideteolliseen toimintaan Suomessa? Tutkimusotteeni perustuu diskurssianalyysiin. Pyrin havainnoimaan ja analysoimaan tutkimusaineistoni keskeiset diskurssit. Tarkastelen tutkimukseni kohteena olevaa kirjallisuutta ja aineistoja kielellisten diskurssien kautta. Myös lasiesineiden ja mainosten analyysi kytkeytyy teksteihin ja sitä kautta kuvallinen aineisto saa diskursiivisen ulottuvuuden. Tutkimukseni keskeisiä diskursseja ovat identiteetti- ja sankaruusdiskurssi, kansallisen ja kansainvälisen lasiteollisuuden diskurssit, käyttö- ja taidelasin diskurssit, aikakauslehtien artikkeleiden lasiteollisuusdiskurssit sekä mainosdiskurssit. Sarpanevan asema määrittyy tutkielmassani tutkimus- ja lähdekirjallisuuden sekä lehtiartikkeleiden pohjalta. Näiden kautta hahmotan tutkielmani toisessa luvussa Sarpanevan taidekäsitystä, joka on moninainen verkko hänen henkilökohtaista historiaansa ja taiteellista ideologiaansa, mutta yhdistyy myös esimerkiksi rajoituksiin, joita muotoilijan työlle asetettiin tehtaiden toimesta. Sarpaneva-analyysi kytkeytyy laajempaan suomalaisen lasiteollisuuden tarkasteluun, jota käsittelen kolmannessa luvussa. Analysoin Kaunis Koti -lehden Karhula-Iittalan mainoksia mielikuvadiskursseina sekä i-linjaa taide- ja käyttölasidiskurssina. Neljännessä luvussa tarkastelen lasiteollisuuden näkyvyyttä sekä vastaanottoa kotimaassa ja ulkomailla. Keskityn 1950-luvun taideteollisuusnäyttelyihin, erityisesti Milanon triennaaleihin, ja lehdistön kautta rakentuneeseen sankaruuteen. Lähdekirjallisuudesta- ja aineistosta piirtyy esiin samoja diskursseja, jotka kertautuvat eri lähteissä. Suomalaisen lasiteollisuuden identiteettidiskurssit saavat samat suuntaviivat kuin Sarpanevan muotoilijaidentiteetti. Sekä Sarpanevan taiteilijuusdiskurssissa että kansallisissa diskursseissa toistuvat muotoilijan kiinteä suhde lapsuuteen, muodon hahmottuminen luonnosta käsin sekä käsityökulttuurin ja materiaalin kunnioittaminen. Kontekstiksi näille muodostuu 1950-luvun lasiteollisuuden mahdollisuudet ja rajoitteet. Kansainvälisen menestyksen ja lehtiartikkelien myötä suomalainen lasiteollisuus loisti myös kotimaassa.
Tutkielmassani tarkastelen Tove Janssonin kuutta omakuvaa vuosilta 1937–1942. Koska aiempi tutkimus on vahvasti muumeihin liittyvää, tavoitteenani on antaa Janssonin maalaustaiteelle lisää painoarvoa. Tutkin sitä, millaisena Jansson kuvaa itseään omakuvissaan ja millaisia merkityksiä niistä voidaan löytää. Lisäksi koetan selvittää, minkälainen merkitys näillä omakuvilla on ollut Janssonin uralla. Tutkimusmenetelminä käytän semioottista ja biografista analyysimenetelmää. Semioottisen menetelmän kautta teen omakuvista tulkintoja ja yhdistelen sen jälkeen saatuja vaikutelmia Janssonin biografiaan. Keskeisiä elämäkertoja, joita hyödynnän tutkielmassani, ovat Tuula Karjalaisen Tee työtä ja rakasta (2013) ja Boel Westinin Sanat, kuvat, elämä (2008). Lisäksi käytän Boel Westinin ja Helen Svenssonin teosta Kirjeitä Tove Janssonilta (2014), jossa esitetään Janssonin kirjeenvaihtoa. Omakuvat esittävät Tove Janssonin elämää eri elämänvaiheissa, jolloin niiden voidaan katsoa muodostavan visuaalisen omaelämäkerran. Janssonin omakuvista voidaan löytää yhteyksiä ranskalaiseen kolorismiin, läheisiltä saatuihin vaikutteisiin sekä taustalla oleviin ihmissuhteisiin ja niistä syntyneisiin tunteisiin. Omakuvien maalaaminen on mahdollistanut autokommunikaation ja oman identiteetin tarkastelemisen. Lisäksi Jansson on kuvien avulla pystynyt kyseenalaistamaan tuolloin vallitsevia sukupuolirooleja ja ottamaan omaa tilaa naisena taidemaailmassa.
Tämä opinnäytetyön kirjallinen osuus käsittelee menneitä vuosia ja miten ne ovat vaikuttaneet matkalla taiteilijuuteen. Tässä työssä korostuu myös eri elämänvaiheet, kokemukset ja muistot kuvataideopettajista ja entisten ja nykyisen asuinkuntien herättämät ajatukset. Toinen osa työstä koostuu lopputyövuoden aikana tehdyistä päiväkirjamerkinnöistä ja niitä täydentävistä mietteistä, pohdinnoista ja analyysistä.
This Pro gradu thesis is about the special art based expertise areas of art education students of University of Lapland. Our main research question is: What kind of special art based expertise areas do art education students possess? Our research is a qualitative research, conducted with semi-structured questionnaire. For the research analysis we used phenomenographical and hermeneutic methods. Our dialogue during the process had an important role in this thesis. Pre-study work was made by Lasse Pohjalainen (2014) at his bachelor’s thesis in “Art student - a specialist in art?”. Theory part reveals the requirements of art education teachers and questions the outcome of future art educators as special expertise in arts. According to discussions of the future art education, it seems that understanding and talking about art has more significant role than special expertise skills in fine arts.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää Sparri-niminen sparrauskurssi Luovan valokuvauksen keskuksen kurssitarjontaan. Kurssi myös dokumentoitiin tulevien Sparri- ja muiden sparrauskurssien käyttöön. Lisäksi osallistujilta selvitettiin kyselytutkimuksen avulla, oliko sparrausmuotoisesta kurssista ollut hyötyä heidän omalle toiminnalleen ja tekijyydelleen, ja jos oli, millaista. Opinnäytetyö tarkastelee siten myös tekijyyden, taiteilijuuden ja taiteilijaidentiteetin kehittymistä ja niitä osia joista tekijyys ja taiteilijuus koostuu.
Tämän opinnäytetyön tarkoitus on tutkia ja selventää, millainen taiteilija olen. Pohdin myös, miten taiteellinen identiteettini on kehittynyt ja millainen paikka minulla on taiteilijana tässä maailmassa. Mikä on paikkani yhteiskunnassa naistaiteilijana, venäläistaustaisena ja vähemmistöön kuuluvana. Tutkin romanttisen taiteilijamyytin elämäntapaa, johon koen samaistuvani. Tutkin identiteettiäni myös psykologian kautta. Taide on tullut jo varhain lapsuudessa osaksi elämääni. Lapsuudessa koetut asiat vaikuttavat taiteeseeni vielä nykypäivänä. Vertaan itseäni ja elämääni muutaman tunnetun taiteilijan taiteeseen ja elämään. Taitelijat ovat Vincent van Gogh (1853–1890), Frida Kahlo (1907–1954), Ellen Thesleff (1869–1954), Helene Schjerfbeck (1862– 1946) ja Hilma af Klint (1862–1944). Otan esille myös naistaiteilijan asemaa nykypäivänä ja menneisyydessä. Miten se heijastuu itseeni? Yritän hahmottaa omaa luokkataustaani ja perehdyn yhteiskuntaluokan teoriaan. Äitini on Venäjältä kotoisin. Venäläinen kulttuuri ja slaavilaisuus ovat minulle tärkeitä asioita. Koen, että taiteeni on myös omakohtaisen slaavilaisuuteni ilmentämistä. Teoksissani kerron symboliikan ja omakuvan kautta. Miten taide on sekä erottanut että yhdistänyt minua ihmisiin ja yhteiskuntaan. Teen useasti taidetta alitajunnasta. Monesti teokseni ovat melankolisia ja mystisiä. Pohdin myös motiiveja kuvataiteilijana. Taide on selviytymiskeino, ilo ja lahjakkuus itsessäni ja haluan vaalia sitä loppuelämäni.
Tämän opinnäytetyön kirjallinen osuus käsittelee tekijänsä henkilökohtaisen näkökulman kautta kirjoittamista luovuuden välineenä. Samanaikaisesti se on myös prosessikuvaus itse kirjallisen kirjoittamisesta. Tekstissä käydään läpi kirjoittamisen vaikeutta ja ongelmakohtia liittyen esimerkiksi tekstin tuottamiseen ja omien kirjoitusten julkaisemiseen. Toisaalta tuodaan esille kirjoittamisen hienous ja tärkeys ja se, miksi tekijä ylipäätänsä tahtoo kirjoittaa. Kirjoittamista käsitellään myös suhteessa kuvan tekemiseen ja puhumiseen. Ensin mainittu on kirjoittajalle verraten helpointa, verbaalinen ulosanti sen sijaan haasteellisinta. Kuvan ja tekstin kirjoittaja kokee samanarvoisiksi ilmaisukeinoiksi itselleen; kirjoittamisen hankaluus on saanut hänet kuitenkin kerta toisensa jälkeen unohtamaan sen. Opinnäytetyöprosessin tarkoitus olikin auttaa tekijäänsä löytämään jälleen tuntuma tekstin tuottamiseen, jotta hän voisi tulevaisuudessa hyödyntää sitä – mahdollisesti jopa ottaa sen osaksi taiteen tekemistään. Opinnäytetyöhön on liitetty eri tilanteissa ja eri tavoin syntyneitä tekstinpätkiä, kuten esimerkiksi runoja, taiteilijan lausunto -tyyppisiä kirjoituksia ja luovan kirjoittamisen kurssilla syntyneitä tekstejä. Tekstejä on sekä vanhempia että viimeisen vuoden aikana kirjoitettuja. Opinnäytetyön loppuosa koostuu päiväkirjamaisesta osuudesta, joka summaa tekijänsä tuntemuksia läpi opinnäytetyöprosessin heijastellen myös hänen pohdintojaan viimeisen taidekouluvuoden päättymisestä ja kuvataiteilijaksi valmistumisesta.
Kehittämistehtävän päätavoite on selvittää, miten sivutoiminen yrittäjyys koetaan kulttuurialalla ja etsiä keinoja kehittää yrittäjyyttä taiteelliseen toimintaan ja taiteilijuuteen liittyen. Työn tuloksena syntyy kehittämissuunnitelma sivutoimiselle yritykselle tuleville lähivuosille. Teoreettisena taustana selvitettiin kulttuurin tilaa Suomessa, kulttuuritoimialojen taloudellista merkittävyyttä, sivutoimista ja kevytyrittäjyyttä sekä taiteilijana työskentelyä ja hybriditaiteilijuutta. Työn empiirinen osuus on toteutettu määrällisenä tutkimuksena, jossa on verrattu keväällä 2021 (n=488) ja keväällä 2022 (n=34) strukturoiduilla kyselylomakkeella kerättyjä aineistoja. Ensin kerätty aineisto jaettiin kahteen osaan; kulttuurialan sivutoimiset yrittäjät (n=80) ja muiden toimialojen yrittäjät (n=408). Toinen aineisto sisälsi edellisen lisäksi taiteeseen liittyviä kysymyksiä. Aineistot on analysoitu tilastollisin menetelmin ja tulokset esitetty havainnollisin kuvioin ja taulukoin. Empiirisen tutkimuksen tuloksina havaittiin, että Y-tunnuksella toimi kulttuurialalla sivutoimisena yrittäjänä 40 % vastaajista, kevytyrittäjänä laskutuspalvelun kautta 31 % vastaajista ja freelance- tai palkkioperusteisesti 29 % vastaajista. Kulttuurialalla tärkein motiivi sivutoimisuuteen oli halu toteuttaa itseään. Pääsääntöisesti sivutoimisilla yrittäjillä on tuottaa yritystoiminnalla yhteiskunnallisia, kulttuurisia tai ekologisia tavoitteita, eikä päätavoite ole tuottaa taloudellista arvoa. He ovat tyytyväisiä elämäänsä kokonaisuudessaan, onnellisia ja elinvoimaisia, mutta monet ovat myös stressaantuneita. Kulttuurialan sivutoimiset yrittäjät pitävät tärkeinä sosiaaliturvaan, liiketoiminnan kehittämiseen, verotukseen ja yrityksen talouteen liittyvää neuvontaa. Useimmat eivät tavoittele päätoimista yrittäjyyttä. Työn tuloksena syntynyt sivutoimisen yrityksen kehittämissuunnitelma perustuu tavoiteanalyysimalliin, joka sisältää realistisia toimenpiteitä ja tavoitteita huomioiden sivutoimiyrittäjyyden mahdollisuudet ja vaatimukset.
Onko taiteessa magiaa? Miten magia ilmenee kuvataiteen historiassa ja nykytaiteessa? Mikä ohjaa omaa taiteellista tekemistäni ja työskentelyäni? Opinnäytetyöni käsittelee magian käsitettä suomalaisessa kuvataiteen historiassa artefakteja ja kuvataidetta tarkastellen. Etsin myös maagisia piirteitä taiteellisesta työskentelystäni.
Tämän taiteilijuutta käsittelevän opinnäytetyön keskiössä on taiteellisen prosessin tutkiminen myös taiteilijuuden ja ammatti-identiteetin näkökulmista. Tutkimuksen aiheena oli taiteellinen prosessi, taiteilijuus ja taiteilijan ammatti-identiteetti. Opinnäytetyö koostuu kahdesta osasta: taiteellisesta produktiosta ja sen kirjallisesta raportoinnista. Prosessin aikana syntyneet teokset esiteltiin näyttelyssä kesällä 2020. Osa teoksista on öljyvärimaalauksia, osa akryylimaalauksia ja osa installaatioita. Tutkimusote on etnografinen ja autoetnografinen. Kirjoittamani päiväkirja on oleellinen tiedon keräämisen menetelmä tässä kehittämistyössä. Opinnäytetyössä pohdittiin omaa taiteellista prosessia ja pyrittiin tuomaan sen mahdollisimman näkyväksi. Prosessin tapahtumia kuvailtiin ja avattiin havainnollistaen tapahtumaketjuja kuvin ja sanoin. Opinnäytetyössä kuvattiin myös muiden taiteilijoiden taiteellisia prosesseja, peilaten ja verraten opinnäytetyöntekijän kokemuksiin ja ajatuksiin. Opinnäytetyössä pohdittiin taiteilijuutta niin henkilökohtaiselta tasolta, kuin yleisluontoisestikin. Myös tässä yhteydessä käytettiin asiantuntijoiden, muiden taiteilijoiden ja asiasta kirjoittaneiden filosofien näkemyksiä aiheesta. Tutkimuksessa pohdittiin myös taiteilijan ammatti-identiteettiä. Tietoa kerättiin ammatti-identiteetistä yleisellä tasolla, ja tätä tietoa sovellettiin erityisesti taiteilijan ammatti-identiteetin tutkimiseen. Aihe oli henkilökohtainen, joten suurimmalta osin pohdittiin omaa ammatti-identiteetin syntymistä ja kehittymistä ja käytettiin sitä omakohtaisena kokemustietolähteenä.
Tutkielmassani tarkastelen Elga Sesemannin (1922–2007) taidetta ja elämää. Elga Sesemann on tullut tunnetuksi 1940-luvulla ekspressionistina. Hänen uransa kesti koko hänen elämänsä ajan ja hän oli monipuolinen taiteilija. Tutkimuskysymykseni on millaisen merkityksen luonto ja paikat saavat Elga Sesemannin elämässä ja taiteessa? Ja miten luonnon ja paikkojen vaikutus tulevat taiteessa esille? Erityisesti keskityn taiteilijan uran loppupuolelle vuosiin 1960–2007, joita ei ole vielä ennen lähemmin tutkittu. Tarkastelen, miten Sesemannin taiteessa nousevat esille erilaiset paikat, ympäristöt ja kuvaukset luonnosta ja millaisen kuvan ne antavat taiteilijasta. Keskeisimpänä aineistona tutkielmassa on runokokoelma Sade kirjoitti lyijykynällä (2002). Taiteilija on kirjoittanut runokokoelman ollessaan 80-vuotias, jolloin runojen aiheissa näkyy eletty elämä ja merkitykselliset asiat elämässä, kuten luontosuhde sekä paikkana Ruovesi. Runojen lisäksi aineistoissani on taiteilijan kirjoittama muistelmaromaani Kuvajaisia: erään omakuvan taustamaisemaa (1959). Teoksessa taiteilija on kirjoittanut muistoja lapsuuden ajaltaan. Muistoissa esille nousevat lapsuudessa tärkeät paikat ja henkilöt. Tarkastelussa on myös muutamia taideteoksia, joissa esiintyy samoja piirteitä kuin runoissa ja muistelmaromaanissa. Lisäksi keskeisiksi lähteiksi muodostuvat kaksi Elga Sesemannin haastattelua, lehtiartikkelit sekä näyttelyesite. Haastatteluissa ja lehtiartikkeleissa, jossa taiteilijaa on haastateltu, pääsee taiteilijan oma ääni esille. Lähteet muodostuvat monesta osasta ja luovat moninaisen kokonaisuuden, joiden kautta tarkastelen kuvaa siitä, miten taiteilija on kuvannut maailman ympärillään ja mitkä aiheet nousevat merkityksellisiksi. Näkökulmani aiheeseen on kulttuurihistoriallinen. Keskityn siihen, miten runoissa, taiteessa ja muissa lähdeaineistoissa näkyvät paikat sekä tietyt aiheet, kuten taiteilijan luontosuhde. Lähestymiseni aiheeseen on elämäkerrallinen, sillä tutkin henkilöä ja hänelle merkityksellisiä asioita elämässä. Esille nousee myös vahvasti taiteilijan luontosuhde, joka on myös yksi tapa tutkimuksessa lähestyä tutkimuskysymystä. Luonnon, paikkojen ja ympäristön merkitykset tarjoavat ainutlaatuisen tulokulman tutkia taiteilijan taidetta sekä elämää. Lisäksi esille nousevat muistot sekä niiden toistuvuus sekä esittäminen taiteessa. Pohdin muistojen problematiikkaa ja miten elämän varhaisemmat vaiheet vaikuttavat ja pysyvät mukana taiteessa ja elämässä. Runoissa taiteilija palaa hänelle tärkeisiin paikkoihin ja ympäristöihin. Lisäksi luonto merkittävässä asemassa taiteessa elämän kuvauksissa. Elga Sesemannin taideteokset, runot ja niissä ilmenevät muistot muodostavat jonkinlaisen kuvan siitä, millainen ihminen teosten takana on ollut ja kuinka hän on tulkinnut paikkoja ja luontoa ympärillään. Mielenmaiseman voisi ajatella rakentuvan kaikesta siitä, mitä hän on kokenut elämänsä aikana ja sitä voi taiteen kautta yrittää tavoittaa. Taiteilijan teokset ovat kuin eri hetkien ”kohtauksia”, jotka yhdessä muodostavat kuvan taiteilijan elämästä.
Tutkielmani käsittelee taidelaitosten mahdollisuuksia viedä esittävää taidetta hoitolaitoksiin ja sitä, mitä sen tyyppinen työ voisi antaa näyttelijälle. Tarkastelen aihetta myös taiteen ja työhyvinvoinnin näkökulmista, joten tutkielmani sivuaa jossain määrin kulttuuripolitiikassa käytävää ajankohtaista hyvinvointikeskustelua taiteen ja kulttuurin vaikutuksista. Teatteritaiteen piirissä näyttelijöiden uupumus on ollut kauan tabu ja tästä syystä tarkastelen tutkielmassani sitä, minkälaisia käsityksiä näyttelijöillä on syistä, jotka tyypillisesti johtavat uupumukseen. Haluan tutkielmallani selvittää 1) mitä ovat syyt, jotka ovat saaneet jotkut näyttelijät voimaantumaan uudenlaisista työnkuvista ja 2) mitä hoitolaitosesiintyminen antaa näyttelijälle. Tältä pohjalta toivon pystyväni tarkastelemaan, miten ja miksi taidelaitokset voisivat mahdollistaa tämän tyyppisen toiminnan. Tavoitteena on rohkaista näyttelijöitä laajentamaan työnkuvaansa. Tutkielmani on laadullinen. Aineistonani toimivat teemahaastattelut: haastattelin alan ammattilaisia. Olen lähestynyt aihetta haastatteluiden lisäksi myös omasta kokemusasiantuntijuudesta käsin. Tutkielmani tarjoaa kehittämisehdotuksia taiteen kentän toimijoille. Vaikka innostus uuteen on parhaimmillaan taiteen tekijöiden keskuudessa suurta, tulee muistaa, että työnhyvinvointiin liittyvät seikat ovat monitasoisia ja rakenteellisen tason muutosprosessi varsin hidas. Seuraavaksi olisi tärkeää rohkaista teatterinjohtajia antamaan laitosteatterinäyttelijöille mahdollisuutta monipuolisempaan työnkuvaan ja sitä kautta saada monipuolisesti taidetta ulos taidelaitoksista hoitolaitoksiin.
Tässä opinnäytetyössä tutkitaan kokemusta ja ymmärrystä taiteilijuudesta fenomenologisin ja narratiivisin menetelmin, Laurel Richardsonin etnografista tutkimusotetta mukaillen. Omakohtaisuus teos- ja työpäiväkirjojen kautta avaa opinnäytetyötä kehittämishankkeen suuntaan. Empiirinen aineisto koostuu teos- ja työpäiväkirjoista usean vuoden ajalta. Osa merkinnöistä on syntynyt reaaliaikaisesti opinnäytetyötä kirjoittaessa. Käytetyt lähteet ja niiden soveltaminen teos- ja työpäiväkirjojen analysoinnissa syventävät näkemystä. Laadullisen opinnäytetyön aineistona ovat teos- ja työpäiväkirjat, joiden kautta kuvataan muutosta taideterapeutin ja taidepedagogin työminästä kohti taiteilijan ammattia, taiteilijuutta. Opinnäytetyö kuvaa taideterapian yhteydessä usein esitetyn ”asiakas, taide ja terapeutti -vuorovaikutuskolmion” muuntumista monitahoiseksi taiteilijan tetraedriksi, jossa taide on kaiken keskellä. Opinnäytetyö rakenteellistaa ja selkeyttää kirjoittajan taiteilijuutta ja kuvaa hänen suhdetta taidepedagogin ja taideterapeutin työn sekä taiteilijuuden välillä. Tutkimuskysymyksenä opinnäytteessä kysytään mitä on kirjoittajan taiteilijuus? Opinnäytetyössä analysoidaan kokemusta taiteilijana ja kuvaan, kuinka taitelijuus on muovautunut kahden taidenäyttelyn välillä (Tila-galleria ja Kiasma popup ja taidepaja). Termiä taiteilijuus käytetään identiteetin osana; taiteilija ja taiteilijuus, kuten esim. äiti ja äitiys. Opinnäytteessä kuvataan päiväkirja-aineistosta nousseita elämän ja taiteen raaka-aineita: aistillista kokemuksellisuutta, eli aisti- ja elintarviketaidetta, vuorovaikutustaidetta, eli sosiaalisia tunteita ja empatiaa koskettavaa taidetta sekä serendipisyyttä, onnekkaiden sattumien ja löydösten summaa. Teos- ja työpäiväkirja-aineiston kautta voidaan päätellä, että kirjoittajan taiteilijuus ei ole staattista ammatillisuuden kehittämistä. Se on sisäisen pakon synnyttämää, lahjaksi saatua luovuutta, joka tulee todeksi varhaisessa vuorovaikutuksessa ja vahventuu potentiaalisen tilan turvin. Taiteilijuus ei ole valintakysymys, se on meissä kaikissa.
My written thesis debates the life of a graduating visual artist and the balance between artistic work and leisure. My intention is to observe the meaning of leisure in artistic work and in relation to my own work as a visual artist. Initially the thesis explains what kind of environment I have grown up in before deciding to study visual arts. The thesis examines what leisure is in relation to my workers background. It studies what kind of paradigms I’ve had to unlearn to create art in a rounded fashion and not blame myself for artistic leisure. In the thesis I address leisure and rest by discussing with the source material and reflecting it on my own experiences. The sources used in the text are related to interviews and podcasts of social scientists, researchers, and topics of interest to me, as well as material on the subject of study: leisure. The study also includes fictional contributions and personal reflection within the topic. The most central sources are views of Juha Hurme about leisure, sosiological studies by Pälvi Rantala on the importance of naps and the thesis by Armi Nurminen about the significance of leisure for intuitive state. Additionally, I go over the vision of the poet Harry Salmenniemi about the need of recovery in artist’s work. The thesis includes fictional portions and personal speculation in the frame of the subject. Working on the thesis firmed my views on the meaning of leisure as an ideal and a strength in artist’s work in our efficiency fixated society. The research strengthened my understanding of the methods of written research and clarified my thoughts about my future in the field of art.
Artikkelissa ehdotamme lähestymistapoja, joiden kautta taiteilijoiden työtä voisi tutkia olennaisena osana taidetta ja prosesseina, joissa taiteiden erityispiirteet, tekijän subjektiivinen kokemus sekä erilaiset sosioekonomiset ja poliittiset tekijät aina yhteismuotoutuvat. Artikkelia motivoi oletus siitä, että uudenlaiset vuoropuhelut taiteen- ja työn tutkimuksen välillä edistävät merkittävästi ymmärrystä taiteellisen työnteon luonteesta, nykymuodoista ja tulevaisuudennäkymistä.
Käytän siirtolapuutarhaelämää ja kasvukautta metaforana taiteilijuudelle, kiireelle sekä kiireettömyydelle. Kirjallisessa opinnäytetyössäni keskeisiä käsitteitä ovat puutarhaelämä - taiteilijuus - kiirettömyys. Olen rakentanut käsityksen paikastani nykytaiteen kentällä näitä teemoja käsittelemällä. Olen tehnyt graafisen suunnittelijan töitä vuodesta -82 alkaen. Tänä aikana työ on muuttunut tietokonepohjaiseksi. Viimeiset parikymmentä vuotta työelämässä ovat olleet vanhasta pois oppimisen ja uusien ohjelmien sekä järjestelmien oppimisen aikaa. Kiire on joka paikassa ja päivittäistä. Tarkastelen kirjallisessa opinnäytetyössäni näyttelyäni, jonka teema oli houkutuslinnut. Houkutuslinnun tehtävä on houkutella. Päämääräni on houkutella katseita ja herättää ajatuksia. Tarkastelen myös minua kiinnostavia tekniikoita, piirtämistä, kohopainoa ja videota. Olen kuvataiteilija, graafinen suunnittelija ja jotain siltä väliltä. Graafinen suunnittelu tulee kulkemaan aina käsi kädessä kuvataiteilijan tehtäväni kanssa. Mutkittelen joustavasti jossain näiden kahden ammatin välitilassa, välillä enemmän viihtyen toisen puolella. Ensimmäisessä luvussa olen käsitellyt menneitä kasvukausia. Toisessa luvussa käsittelen nykyistä kasvukautta ja viimeisessä tulevia kasvukausia. Näiden kolmen pääotsikon puitteissa olen pohtinut omaa tekemistäni. Päätelmäni, että kiireettömyys on välttämätön itsestäänselvyys kuvataiteilijan työssä. Työnsä merkitystä on kunnioitettava ja annettava työlleen tarpeeksi aikaa. Tällaisten työolosuhteiden rakentamiseen aion keskittyä tulevaisuudessa