Kaikki aineistot
Lisää
Kieli: | fin swe eng |
---|---|
Julkaisija: | Jyväskylä : Suomen soveltavan kielitieteen yhdistys 2010-2021. |
ISSN: |
1798-7822 |
Aiheet: | |
Tallennettuna: |
|
Kieli: | fin swe eng |
---|---|
Julkaisija: | Jyväskylä : Suomen soveltavan kielitieteen yhdistys 2010- |
ISSN: |
1798-7822 |
Aiheet: | |
Tallennettuna: |
|
Suomen soveltavan kielitieteen yhdistyksen AFinLAn 50-vuotisjuhlasymposium järjestettiin 11.–13.11.2021 Jyväskylän yliopistossa. Yhdistys perustettiin vuonna 1970, mutta koronapandemian vuoksi juhlasymposiumin järjestämistä siirrettiin vuodella. 50-vuotisjuhlasymposiumissa tavoitteena oli luoda katsaus soveltavan kielentutkimuksen historiaan ja nykyhetkeen sekä pohtia myös tulevaa teemalla “Kieli, muutos ja yhteiskunta”. Symposiumin järjestivät Ari Huhta (pj.), Sigurd D’hondt, Taru Maija Heilala-Rasimov, Maija Lappalainen, Tarja Nikula-Jäntti, Terhi Paakkinen, Tanja Seppälä, Sari Sulkunen ja AFinLAn puheenjohtaja Lotta Lehti. Vuoden 2021 symposiumin kutsutut puhujat olivat Patricia A. Duff, joka kertoi soveltavan kielentutkimuksen muutoksista Pohjois-Amerikassa, sekä Minna Suni, joka loi katsauksen kielenoppimisen tutkimuksen kehityskaariin. Tämän lisäksi konferenssissa järjestettiin useita paneeleita ja muita keskustelun mahdollistavia tapahtumia. Keskusteluissa käsiteltiin muun muassa tieteellisten julkaisujen roolia soveltavan kielentutkimuksen tieteenalan kehityksessä ja profiloinnin merkitystä yliopistojen toiminnan strategiselle kehittämiselle. Lisäksi paneuduttiin vähemmistökielten asemaan sekä muisteltiin kohokohtia yhdistyksen toimintavuosien varrelta. Syyssymposium järjestettiin hybridinä: kutsuttujen puhujien esitelmiä, paneelikeskusteluja ja osaa rinnakkaissessioista oli mahdollista seurata myös etänä. Esitelmiä oli yhteensä 133. Tämän vuosikirjan artikkelit perustuvat konferenssissa pidettyihin esitelmiin, ja ne kuvaavat osaltaan sitä, millaista soveltava kielentutkimus Suomessa on ja mihin se on menossa. Artikkeleissa käsitellään soveltavan kielentutkimuksen näkökulmasta esimerkiksi teknologian roolia, monikielisyyttä sekä yhteiskunnan lisääntyvää monimuotoisuutta. Kaikki artikkelit ovat läpikäyneet vertaisarvioinnin. Kiitämme kaikkia kirjoittajia, vertaisarvioijia sekä AFinLAn toimitusneuvostoa osallistumisesta vuosikirjan kokoamiseen ja hyvin sujuneesta yhteistyöstä. Symposiumin järjestämistä tuki Jyväskylän yliopisto ja Tieteellisten seurain valtuuskunta, minkä lisäksi vuosikirja on saanut Tieteellisten seurain valtuuskunnan kautta myös opetus- ja kulttuuriministeriön tieteellisen julkaisutoiminnan valtionavustusta.
Kieli: | fin swe eng |
---|---|
Julkaisija: | Jyväskylä : Suomen soveltavan kielitieteen yhdistys 2010-2021. |
ISSN: |
1798-7822 |
Aiheet: | |
Tallennettuna: |
|
This article introduces the AFinLA-e thematic issue focusing on creative inquiry in applied linguistics. This is a relatively new field of research, but it is expanding fast. Our aim is therefore to give a brief general introduction into this transdisciplinary field – its trajectories, approaches, methods and future directions – and to describe the contributions that the articles in this issue make into the growing body of work. The articles display a variety of research topics and approaches, illustrative of the diversity of research in the field. Art adopts a number of different roles: context, medium, process, partner, or the outcome of a research project. The articles cover various art forms, such as music, literature, visual arts, social circus, dance and photography, as well as a number of approaches to language and communication.
Tässä artikkelissa käsittelen kahdeksan Berliinissä asuneen suomalaislähtöisen kuvataiteilijan käsityksiä kielten merkityksestä identiteettiinsä ja taiteeseensa. Vastaan kolmeen tutkimuskysymykseen; ensinnäkin siihen, miten eri kielten käyttö on vaikuttanut taiteilijoiden identiteettiin, toisekseen siihen, miten he käyttävät kieliä visuaalisessa taiteessaan ja lopuksi siihen, mikä rooli kielellä, monikielisyydellä/limittäiskieleilyllä on heidän taiteessaan. Kesällä 2019 ja talvella 2021 kerätty aineisto koostuu kuvataiteilijoiden haastatteluista, ottamistani valokuvista taiteilijoiden työhuoneilta ja heidän töistään sekä heidän julkaisemistaan kirjoista ja nettisivuista. Tässä artikkelissa runsaasta aineistosta on hyödynnetty ensisijaisesti haastatteluja, mutta myös taiteilijoiden teoksia ja ottamiani valokuvia. Menetelmänä hyödynnän soveltavassa kielentutkimuksessa viime aikoina korosteisesti esillä ollutta limittäiskielisyyden käsitettä, jonka piirissä kieliä ei nähdä toisistaan erillisinä, vaan niitä tarkastellaan käyttäjä- ja tilannelähtöisesti. Tavoitteenani on siis tarkastella kuvataiteilijaa ja visuaalista taidetta tieteidenvälisesti soveltavan kielentutkimuksen ja taiteentutkimuksen rajapinnalla.
Taideperustainen tutkimus herättää myös eettisiä pohdintoja esimerkiksi toiminnan vapaaehtoisuudesta ja valtasuhteista, anonymiteetin ja tunnistettavuuden jännitteistä sekä siitä, miten taideperustaisessa tutkimuksessa pidetään huolta osallistujien hyvinvoinnista tutkimuksen aikana ja sen jälkeen.
Tämä artikkeli on katsaus AFinLAn vuoden 2021 50-vuotisjuhlasymposiumissa Kieli, muutos ja yhteiskunta esiintyneisiin teemoihin. Kuvaamme ensin lyhyesti hybridinä järjestettyä tapahtumaa sekä siihen liittyvää dialogisuutta ja reflektiivisyyttä. Sen jälkeen esittelemme vuosikirjan artikkelit jaettuna neljään temaattiseen ryhmään: 1) muutoksiin mukautuminen kielikoulutuspolitiikassa, 2) kielenoppimisen ja -opetuksen kehittyvät käytännöt, 3) teknologiavälitteiset opetusympäristöt ja 4) työn ja arjen digitalisoituminen. Yhdessä nämä artikkelit kertovat siitä, miten yhteiskunnan muutokset heijastuvat soveltavaan kielentutkimukseen Suomessa.
Tässä artikkelissa esitellään dynaamista käyttöpohjaista lähestymistapaa (dynamic usage-based approach), joka tutkii oppijankieltä dynaamisena systeeminä. Soveltavan kielitieteen kentällä dynaamisten systeemien näkökulmaa on sovellettu laajasti: esimerkiksi monikielisyyden, kielipolitiikan ja sosiolingvistiikan kysymyksiä on lähestytty dynaamisten systeemien näkökulmasta (ks. tiivistelmää teoriaa soveltavista tutkimuksista Hiver, Al-Hoorie & Evans 2021). Kun tutkimuksen keskiössä on kielenoppiminen, tarkastellaan oppijankieltä dynaamisena systeeminä, joka on vuorovaikutuksessa oppijan sosiaalisen ja materiaalisen ympäristön kanssa, ja jonka osat ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Näiden vuorovaikutussuhteiden myötä oppijankielessä tapahtuu ajan myötä muutoksia, ja oppijan kielitaito kehittyy.
The paper discusses the ‘psychological reality’ of human languaging. Basing on the dialogical and distributed arguments, the point of departure is in observations of the actualities of languaging in different modalities and environments. Arguing against the psychological reality of ‘mental grammars’ as storages of internal rules and representations, the concept of decontextual and amodal language knowledge is replaced by a know-how that is associated both with the modality and indexicality of usages. Further, instead of a ‘grammar’, the reservoir of agentive knowledge is approached as a personal repertoire that is discussed, using the concept of timescales, as an assemblage that develops during the agent's personal trajectory, but that at the same time is made possible by developments over cultural-historical and evolutionary timescales. The discussion is associated particularly with the field of applied linguistics, and aims at offering new theoretical arguments for the research on language learning and teaching.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisin keinoin varaosakirjassa voidaan tukea tiedon löydettävyyttä eri käyttäjäryhmät huomioiden. Varaosakirjojen kehitystä on leimannut järjestelmälähtöisyys ja käyttäjäpalautteen subjektiivisuus, eikä varaosakirjaa juuri ole tarkasteltu teknisen viestinnän tuotoksena. Tavoitteeseen vastattiin selvittämällä, miten alan kirjallisuudessa ja standardeissa esitetyt teknisen tiedon löydettävyyden kriteerit toteutuvat varaosakirjassa, ketkä ovat varaosakirjan käyttäjiä sekä millaisia tiedonhakijoita varaosakirjan käyttäjät ovat. Tutkimusaineistona käytettiin kuormankäsittelylaitteiden varaosakirjoja. Tutkimus jakautui kolmeen vaiheeseen: asiantuntija-arvioon, kyselytutkimukseen sekä käytettävyystestiin. Asiantuntija-arvion pohjaksi koottiin lista löydettävyysperiaatteista, jotka jakautuivat dokumentin löydettävyyteen, tiedon löydettävyyteen dokumentista sekä käyttöliittymän navigointimahdollisuuksiin. Kyselyyn vastasi 77 varaosakirjan käyttäjää, jotka luokiteltiin heidän työtehtäviensä mukaan neljään käyttäjäryhmään: myyjä, ostaja, tekninen tuki ja huoltokorjaaja. Käytettävyystesti osoitti käyttäjien etsivän tietoa PDF-varaosakirjasta kirjanmerkkipaneelin, hakutoiminnon tai näiden yhdistelmän avulla ja suoriutuvan tiedonhakutehtävistä pääosin hyvin. Uudetkaan tiedonesitystavat eivät vaikeuttaneet tiedon löytymistä, mikäli esitystapa oli varaosakirjoille tyypillinen, mutta tiedonhaun pitkä kesto lisäsi käyttäjien tyytymättömyyttä. Vaikka tarkastelu kohdistui vain yhden yrityksen varaosakirjoihin ja rajattuun käyttäjäjoukkoon, voidaan todeta, että käyttäjille ominaisten tiedonhakumenetelmien kannalta on olennaista organisoida tiedot johdonmukaisesti ja käyttää käyttäjille tuttua termistöä. Varaosakirjan tiedot tulisi esittää tavoilla, jotka ovat varaosakirjoille tyypillisiä ja maallikoidenkin ymmärrettävissä, sillä kaikilla käyttäjille ei ole teknistä koulutusta, joka auttaisi heitä ymmärtämään teknistä sisältöä. Varaosakirjoissa tulisi olla riittävästi tunnistetietoja julkaisuformaatista riippumatta, jotta käyttäjät tunnistavat, mitä laitetta dokumentti koskee. Lisäksi kävi ilmi, että kokeneetkaan käyttäjät eivät välttämättä osaa hyödyntää tuttuja tiedonesitystapoja ja että käyttäjien aikaisemmat negatiiviset kokemukset ohjaavat heidän toimintaansa. Käyttäjien informointi voisi paitsi opastaa käyttäjiä myös muokata heidän asenteitaan myönteisemmiksi varaosakirjaa kohtaan.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten käyttäjät ja käyttäjäryhmät on huomioitu kielellisiä elementtejä valittaessa Wilma-käyttöliittymässä. Tutkimusaineistona oli opetusalan käyttöliittymä Wilman demoversio. Analyysissa yhdistettiin käytettävyyden, käyttäjälähtöisen suunnittelun ja terminologian näkökulmia. Tutkimus liittyi Vaasan yliopiston TermFace – Terminologia käyttöliittymänä tietoon ja toimintaan -hankkeeseen. Tutkimuksessa tarkasteltiin, millaisia ovat Wilman keskeiset käyttäjät, miten keskeiset käyttäjät havainnoivat ja käyttävät Wilmaa, millaisia termejä ja fraaseja käyttöliittymässä esiintyy sekä millaisia termejä ja fraaseja käyttöliittymän käyttäjät kohtaavat todennäköisimmin. Käyttäjäryhmien selvittämiseksi tutkimuksessa luotiin fiktiiviset käyttäjäpersoonat edustamaan käyttöliittymän keskeisiä käyttäjäryhmiä. Käyttäjäpersoonien avulla tarkasteltiin käyttöliittymän demoversiosta yhdeksäsluokkalaisen, lukiolaisen, huoltajan, opettaja-luokanvalvojan sekä luokanopettajan käyttöliittymänäkymiä. Näkymistä poimittiin niissä esiintyvät termit, fraasit ja muut erikoiskieliset elementit, joita tutkittiin. Käyttäjät ja käyttäjäryhmät havainnoivat Wilmaa eri tavoin, värien käytön näkökulmasta, etusivun linkkien, tietolaatikoiden ja linkkipainikkeiden kautta, ja muun muassa havainnoimalla etenkin etusivua ja itselleen keskeisiä aiheita ja toimintoja. Käyttäjät ja käyttäjäryhmät myös käyttävät käyttöliittymää eri tavoin. Termien, fraasien ja muiden erikoiskielisten ilmaisujen rakenteet olivat moninaisia muodoiltaan ja ne edustivat useita erikoisaloja, kuten opetusalaa. Käyttäjät ja käyttäjäryhmät huomioidaan Wilmassa kielellisesti käyttöliittymässä monin tavoin. Käyttäjäryhmien tarpeita ja tavoitteita huomioidaan. Heitä voidaan huomioida ilmaisujen muodoissa ja rakenteissa, esimerkiksi ilmaisujen erikois- ja yleiskielisyyden näkökulmista, jolloin ilmaisut ovat läpinäkyviä. Tuttuuden ja tarkkuuden perusteella ilmaisut ovat läpinäkyviä ja soveltuvia käyttäjäryhmille. Epäjohdonmukaisia ilmaisuja havaittiin vähän, jolloin käyttäjiä ja käyttäjäryhmiä huomioidaan käyttämällä ilmaisuja myös johdonmukaisesti.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin suomalaisten yliopistojen tehtävänimikkeiden rakennetta ja sitä, kuinka eri muutokset ovat niihin vaikuttaneet. Tutkimuksen kohteena olivat suomalaisten yliopistojen tehtävänimikkeet yleisesti, ja tarkemmin Vaasan yliopiston henkilökunnan tehtävänimikkeet, jotka ovat muuttuneet vuosien 2009–2018 aikana erilaisten organisaatioon vaikuttaneiden muutosten yhteydessä. Tutkimuksen aineisto muodostui Sivistystyönantajien ylläpitämästä yliopistojen ammattinimikekoodistosta ja Vaasan yliopiston verkkosivuilla esitetyistä henkilökunnan, eli opetus- ja tutkimushenkilökunnan ja muun henkilökunnan, tehtävänimikkeistä suomeksi ja englanniksi. Ammattinimikekoodiston nimikkeiden yleisin rakenne oli kaksiosainen yhdyssana, ja englanninkieliset vastineet olivat yleensä kahden tai kolmen sanan sanaliittoja. Vaasan yliopiston opetus- ja tutkimushenkilökunnan tehtävänimikkeet vastasivat rakenteeltaan ammattinimikekoodiston tehtävänimikkeitä. Niihin on vaikuttanut tutkijan neliportaiseen urarakenteeseen siirtyminen ja akateemiset perinteet, joista moni nimike on yhä peräisin. Vakiintuneisuus tekee niiden käytöstä sujuvaa. Muun henkilökunnan eli yliopistopalveluiden tehtävänimikkeille otettiin organisaatiomuutoksen yhteydessä vuonna 2016 käyttöön rakenne, jossa nimikkeen määriteosa laitetaan perusosan perään pilkulla. Rakenne ei ole viestinnän kannalta ideaali, koska nimikkeestä tulee pitkä ja rakenne on vaikeaa sisällyttää tekstiin. Pitkät rakenteet lyhenevät käytössä, ja läpinäkyvyys kärsii. Uudistus on kuitenkin parantanut tehtävänimikkeiden ja käännösvastineiden johdonmukaisuutta ja yhdenmukaisuutta, koska niiden luominen on ohjeiden avulla helpompaa. Lisäksi niistä näkyy työntekijän asema ja sijoittuminen organisaatiossa. Tehtävänimikkeiden luomisessa tulisi siis ottaa huomioon myös se, että niiden käyttäminen olisi mahdollisimman sujuvaa.
In this paper, we investigate the professional practices of hybrid artist-developers in contemporary working life. More specifically, we focus on a case where an artist instructs a theatre-based exercise in workplace training and study what kinds of skills it requires from the artist to act in this role outside the conventional art institutions. By utilizing the concept of sales work and investigating both the verbal and embodied resources in the design of the artists’ turn, we show how the position of the artist is both multifaceted and challenging. While inviting the audience members to participate in the exercise and directing its proceeding, the artist needs to constantly present the exercise in a favorable light – to “sell” it – as well as to reshape her actions according to the demands and turn-by-turn unfolding of the situation. We also show how the trainees can, for their part, regulate their participation in the exercise.