Kaikki aineistot
Lisää
Kieli: | fin |
---|---|
Julkaisija: | Helsinki : Kansaneläkelaitos (2005-) |
Aiheet: | |
Tallennettuna: |
|
Kieli: | fin |
---|---|
Julkaisija: | Helsinki : Kela 2009- |
ISSN: |
2490-1520 |
Aiheet: | |
Tallennettuna: |
|
Kieli: | fin |
---|---|
Julkaisija: | Helsinki : Kansaneläkelaitos 2005- |
ISSN: |
1459-4730 |
Tallennettuna: |
|
Opintotuki on Kansaneläkelaitoksen toimeenpanema, opiskelijan opintojen aikaisia toimeentulomahdollisuuksia parantava etuus. Opintotuen myöntämisen yleisenä edellytyksenä on opintotukilain 5 §:n muun muassa opintojen päätoiminen harjoittaminen ja opinnoissa edistyminen. Opintotukilain 5 b §:ssä säädetään opintojen riittävästä edistymisestä ja opintotuen takaisinperinnästä tilanteessa, jossa opintojen edistyminen ei ole ollut riittävää. Opiskelijan ilmoitusvelvollisuudesta säädetään opintotukilain 41 §:ssä. Opintotukea hakevan henkilön tulee ilmoittaa opintotuen myöntämiseksi tarvittavat tiedot ja opintotukea saavan tulee ilmoittaa opintotukeen vaikuttavista muutoksista. Opintotuen väärinkäytöksiin liittyvistä rikosnimikkeistä yleisin on petos. Tavallisimmin on kyse siitä, että henkilö on nostanut opintotukea aikana, jolloin hän ei ole harjoittanut päätoimisia opintoja. Petoksen tunnusmerkistö voi tällöin täyttyä, jos henkilö on hakenut opintotukea, vaikkei hänen ole ollut tarkoitus harjoittaa päätoimisia opintoja. Vaihtoehtoisesti petoksen tunnusmerkistö voi täyttyä, jos opintotukea saava henkilö ei ole ilmoittanut Kansaneläkelaitokselle tai Kansaneläkelaitoksen puolesta toimivalle opintotukilautakunnalle opintotukeen vaikuttavasta muutoksesta, kuten opintojen keskeytymisestä. Tutkielmassa hyödynnetään käräjäoikeusaineistoa, joka koostuu 13 lainvoimaisesta eri käräjäoikeuksien antamista tuomioista. Kolmessa aineiston tapauksessa syyte on hylätty ja kymmenessä vastaaja on tuomittu petoksesta. Kaikissa tapauksissa kyse on ollut siitä, että syytetty on nostanut opintotukea aikana, jolloin hän ei ole harjoittanut päätoimisia opintoja. Lähes jokaisessa tapauksessa sekä syytettä että tuomiota on perusteltu ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnillä. Tutkielmassa selvitetään käräjäoikeusaineistoon kuuluvien tuomioiden avulla, miten tuomioistuimet käytännössä arvioivat edellä kuvattua menettelyä mahdollisena petoksena. Lisäksi tutkielmassa selvitetään opintotukilain ja opintotukiasetuksen sisältöä tutkielman aiheen näkökulmasta sekä sosiaalietuuksien väärinkäytöksiä, petoksen tunnusmerkistöä ja rikosoikeudellista tahallisuutta.
Mietinnössä kuvataan sosiaaliturvaetuuksien ulosmittauksen nykytila käymällä läpi kaikki sosiaaliturvaetuudet. Lisäksi mietinnössä ehdotetaan muutoksia sosiaaliturvaetuuksien ulosmitattavuuteen ja yleisesti tulojen ulosmittausta koskeviin laskentasääntöihin. Sosiaaliturvaetuuslajien vaikutusta ulosmitattavuuteen ehdotetaan vähennettävän siten, että ulosmittauskiellosta säädettäisiin vain niiden etuuksien osalta, jotka on myönnetty eläke- tai sosiaalilainsäädännön nojalla määrättyyn tarkoitukseen. Muiden etuuksien ulosmitattavuus määräytyisi ainoastaan sillä perusteella, ylittääkö etuuden määrä suojaosuuden määrän. Muutos yksinkertaistaisi sosiaaliturvaetuuksien ulosmittausta ja parantaisi ulosottovelallisten yhdenvertaista kohtelua. Ulosmittauksen laskentasääntöjä ehdotetaan uudistettavan kokonaisuutena mietinnössä hahmotellun mallin mukaisesti. Ehdotettujen laskentasääntöjen yksityiskohdat on tarkoitus tarkentaa hankkeen seuraavassa vaiheessa tehtävän vaikutusarvioinnin pohjalta. Tarkempaa arviointia vaativia seikkoja ovat suojaosuuden euromäärä, elatuksen varassa olevien henkilöiden huomioon ottamisen tapa ja euromäärä sekä ulosmittausprosentit eri tulotasoilla. Ulosmittauksen laskentasääntöjä uudistettaessa tulee arvioida tarkemmin myös vapaakuukausia ja ulosmittauksen määrän rajoittamista sekä elatusapuvelkojen perintää koskevien säännösten muutostarpeet.
Kieli: | fin |
---|---|
Julkaisija: | Helsinki : Kansaneläkelaitos 2001- |
ISSN: |
1458-6908 |
Tallennettuna: |
|
Kieli: | fin |
---|---|
Julkaisija: | Helsinki : Kansaneläkelaitos 2003- |
Aiheet: | |
Tallennettuna: |
|
Kieli: | fin |
---|---|
Julkaisija: | Helsinki : Kansaneläkelaitos 2001- |
ISSN: |
1457-8832 |
Tallennettuna: |
|
Kieli: | fin |
---|---|
Julkaisija: | Helsinki : Kansaneläkelaitos 2001- |
ISSN: |
1457-8794 |
Aiheet: | |
Tallennettuna: |
|
Kieli: | fin |
---|---|
Julkaisija: | Helsinki : Kansaneläkelaitos 2001- |
ISSN: |
1457-8824 |
Tallennettuna: |
|
Työryhmä on selvittänyt lasten ja perheiden etuuksia ja palveluja koskevaa lainsäädäntöä ja sen soveltamista vuoroasumistilanteissa. Työryhmä katsoo, että sen työssään läpikäymä lainsäädäntö ei pääosin aseta esteitä lasten vuoroasumiselle. Vuoroasumista ei kuitenkaan ole lainsäädännössä eikä soveltamiskäytännössä kattavasti huomioitu. Työryhmä on tehnyt ratkaisuehdotuksia ongelmakohtien poistamiseksi. Osa työryhmän tekemistä ehdotuksista edellyttää lainsäädäntömuutoksia. Työryhmä toteaa, että lapsen edun tulee olla ohjaava periaate lapsen vuoroasumisen toteuttamisen kokonaisuudessa. Vuoroasumisen merkityksen arviointia suhteessa sosiaaliturvaan ja palveluihin hankaloittaa tällä hetkellä puutteellinen tietopohja. Tietopohjan niukkuuden vuoksi työryhmä ei ole voinut arvioida tekemiensä ehdotusten vaikutuksia. Tästä johtuen työryhmä ei ole annetun määräajan puitteissa myöskään voinut tehdä yksityiskohtaisia ratkaisuehdotuksia. Useat raportissa esitetyt ratkaisuehdotukset edellyttävätkin lisäselvityksiä. Osalla työryhmän tekemistä ehdotuksista olisi todennäköisesti vaikutuksia valtion, kuntien ja maakuntien talouteen. Tämä edellyttää lisärahoitustarvetta, mikä pitää ottaa huomioon jatkovalmistelussa. Työryhmä ehdottaa myös, että valtioneuvoston yhteisen selvitys- ja tutkimustoiminnan (VN TEAS) puitteissa toteutetaan vuoroasumista koskeva selvitys.
Tulo- ja alueperusteinen tukijärjestelmä kotitalouksille -työryhmän tarkoitus oli valmistella kevään 2023 hallitusneuvotteluihin mennessä tukimalli, jonka tavoitteena on yhtäältä lisätä energiaverojärjestelmän ilmasto-oikeudenmukaisuutta sekä toisaalta vastata polttoaineiden markkinahintojen nousupiikkien kohtuuttomiin sosiaalisiin seurauksiin. Lisäksi tuli selvittää, voidaanko malliin luoda myös elementti, jossa markkinahintojen äkillinen nousu mahdollistaisi automaattisen tulotuen maksamisen kotitalouksille. Työryhmä selvitti laajasti kysymykseen liittyviä juridisia, taloudellisia, sekä tietoinfrastruktuuria koskevia kysymyksiä. Työryhmän selvityksissä kävi ilmi, että energiahyödykkeiden kulutuksen epätasaisesta jakautumisesta kotitalouksien kesken jopa eri väestöryhmien sisällä seuraa, ettei yleisemmillä tulo- ja alueperusteisella etuudella kyetä merkittävissä määrin kompensoimaan energian hintojen nousua niille, jotka energiatuotteita paljon käyttävät. Toisaalta esimerkiksi suoraan kulutuksen määrään perustuvilla kompensaatioilla heikennettäisiin ympäristöohjausta. Työryhmän näkemysten mukaan tavoitteiden mukaisen mallin luominen olisi periaatteessa mahdollista, mutta työryhmä katsoo, että tukimalli ei toisi merkittävää lisäarvoa nykymuotoisten sosiaaliturvaetuuksien hyödyntämisen sijasta. Nykymuotoisilla etuuksilla voidaan kohdentaa tukea tulo- ja alueperusteisesti merkittävissä määrin vastaavalle kohderyhmälle, kuin hahmotellulla uudella tukimallilla.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli laatia ohjeet ikääntyneiden sosiaalietuuksien hakemiseksi Hoivapalvelukeskus Villa Marian käyttöön. Tavoitteena oli selkeä ja yksiselitteinen opas, jonka avulla hakemusten täyttö sujuu ongelmitta ja Kansaneläkelaitokselta saadaan toivotut päätökset ilman lisäselvityspyyntöjä. Lisäksi opinnäytetyön tavoitteena oli Villa Marian henkilökunnan tiedon lisääntyminen liittyen ikääntyneiden sosiaalietuuksien lainsäädäntöön ja hakumenettelyyn. Uusien asukkaiden muuttaessa asumaan Hoivapalvelukeskus Villa Mariaan on henkilökunnan vastuulla huolehtia siitä, että asukas saa hänelle lain mukaan kuuluvat rahalliset sosiaalietuudet. Näitä etuuksia ovat eläkkeensaajan asumistuki, eläkettä saavan hoitotuki, erityiskorvattavien lääkkeiden korvaukset ja ruokavaliokorvaus. Jotta asukas saisi nämä hänelle kuuluvat etuudet, pitää niitä hakea Kansaneläkelaitokselta. Jokaiselle tuelle ja korvaukselle on oma hakemuslomakkeensa ja tietyt liitteet, joita Kansaneläkelaitos tarvitsee tehdessään maksupäätöksiä. Lainsäädäntö on monimutkaista ja hakemusten täyttäminen ja oikeiden liitteiden etsiminen työlästä ja aikaa vievää. Lisäselvitysten pyytäminen pitkittää Kansaneläkelaitoksen päätöksiä ja sitä kautta asukkaan tukimaksatukset viivästyvät. Tämä voi pahimmillaan johtaa asukkaan taloudelliseen ahdinkoon. Tehostetun palveluasumisen asukkaat ovat perusterveydenhuollon asiakkaita ja kansanterveyslakiin perustuen heillä on oikeus saada käyttöönsä tarvitsemansa apuvälineet ja hoitotarvikkeet. Näitä etuuksia haetaan hakemuslomakkeilla terveyskeskusten vastuuhenkilöiltä, jotka sosiaali- ja terveysministeriön suositusten mukaan pitää olla terveyskeskuksissa nimettynä. Asukkaan asuessa Villa Mariassa kunnan maksusitoumuksella pitkäaikaisen laitoshoidon maksut määräytyvät asukkaan tulojen perusteella. Tämän vuoksi henkilökunnan on tiedettävä, miten pitkäaikaisen laitoshoidon maksut määräytyvät. Kansaneläkelaitoksen myöntämien etuuksien lainsäädäntö on monimutkaista ja vaikeaselkoista. Lainsäädäntöä on tässä työssä selitetty siten, että henkilökunnan on helpompi ymmärtää etuuksien saamisen perusteet. Ymmärtäessään perusteet Villa Marian henkilökunnalla on edellytykset avustaa asukkaita ja heidän omaisiaan tukien haussa ja lomakkeiden täytössä. Hakulomakkeiden täyttöohjeet on laadittu siten, että lomak- keet olisivat helppoja ja yksinkertaisia täyttää ja henkilökunta osaisi tarvittaessa ohjata asukkaiden omaisia niiden täytössä.
Kieli: | fin |
---|---|
Julkaisija: | Helsinki : Kansaneläkelaitos 2001-2001. |
ISSN: |
1457-8808 |
Tallennettuna: |
|
Kieli: | fin |
---|---|
Julkaisija: | Helsinki : Kansaneläkelaitos 2001-2001. |
ISSN: |
1457-8816 |
Tallennettuna: |
|
Tutkielman tarkoituksena on selvittää miten vaatimuksia yhdenvertaisuudesta ja yksilöllisestä harkinnasta punnitaan keskenään Kelan perustoimeentulotukiratkaisuissa. Perustoimeentulotuki on sosiaaliturvaan kuuluva viimesijainen taloudellinen etuus, joka turvaa yksilön ja hänen perheensä ihmisarvoisen elämän edellyttämää välttämätöntä toimeentuloa. Perustoimeentulotuen toimeenpano on kuulunut vuodesta 2017 alkaen välilliseen julkishallintoon kuuluvan Kelan vastuulle. Perustoimeentulotuki on tarveharkintainen etuus, joten tuen myöntämiseen liittyy harkintavaltaa. Tukioikeuden selvittäminen edellyttää tuen hakijan kokonaistilanteen kartoittamista sekä tuen tarpeen arviointia tapauskohtaisesti yksilöllisten olosuhteiden perusteella. Yksilöllisen harkinnan ohella ratkaisutoiminnassa on huomioitava vaatimus yhdenvertaisuudesta, joka edellyttää hakemusten yhtäläistä ja tasapuolista kohtelua sekä johdonmukaista ratkaisukäytäntöä. Jokaisen perustoimeentulotukihakemuksen yhteydessä on harkittava erikseen näiden vastakkaisten vaatimusten välinen tasapaino siten, että kumpikin toteutuisi mahdollisimman täysimääräisesti. Perustoimeentulotuen etuuskäsittelijällä olevan harkintavallan laajuus punninnassa riippuu lähtökohtaisesti oikeussäännösten täsmällisyydestä ja selkeydestä. Punninnassa sopivan tulkinta- tai ratkaisuvaihtoehdon valintaa ohjaavat oikeuslähteiden väliset hierarkiasäännöt, oikeus- ja tulkintaperiaatteet, sosiaaliturvan tavoitteet, vakiintunut käytäntö sekä Kelan sisäiset ohjeistukset. Ulkoapäin vaikuttavien tekijöiden ohella perustoimeentulotuen ratkaisutoimintaan vaikuttavat etuuskäsittelijöiden oikeudenmukaisuuskäsitykset, koulutustausta ja arvomaailma sekä tuen hakijan oma myötävaikutus. Yhdenvertaisuuden ja yksilöllisen harkinnan välisessä punninnassa huolehditaan tuen hakijan oikeusturvasta ennakolta säätämällä harkintavallan väärinkäytöstä a hyvän hallinnon takeista. Mikäli punninnassa kuitenkin päädytään lainvastaiseen tai epäoikeudenmukaiseen ratkaisuun, asiakkaalla on käytettävissä jälkikäteisiä oikeussuojakeinoja, joita ovat oikaisuvaatimus Kelalle ja valitus hallintotuomioistuimelle. Lisäksi ylimmät laillisuusvalvojat ja Kelan sisäinen valvonta tarkkailevat punnintaratkaisujen oikeellisuutta.
Kieli: | fin |
---|---|
Julkaisija: | Helsinki : Kansaneläkelaitos 2000- |
ISSN: |
1457-8727 |
Aiheet: | |
Tallennettuna: |
|
Tämä pro gradu -tutkielma käy läpi Suomen sosiaaliturvaa ja sosiaaliturvauudistusta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten sosiaaliturvauudistuksella ja sen tavoitteilla pyritään huomioimaan yksilöiden hyvinvointi ja siihen vaikuttavat tekijät. Tutkielma on toteutettu laadullisen tutkimuksen menetelmin. Tutkimus käy läpi kirjallisuuden ja lainsäädännön avulla Suomen nykyistä sosiaaliturvajärjestelmää. Lisäksi tutkimuksessa perehdytään Sosiaali- ja terveysministeriön tekemiin selvityksiin ja tutkimuksiin sosiaaliturvauudistuksesta sekä sen tavoitteista. Sosiaaliturvauudistusta tarkastellaan kirjallisuuden perusteella saatuun yleistettävään hyvinvoinnin käsitteeseen nähden, jonka perusteella pyritään nostamaan esiin niitä tekijöitä, joiden perusteella sosiaaliturvauudistus on merkityksellinen yksilön hyvinvoinnille. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla kansainvälisestä kirjallisuudesta esiin nousevia näkemyksiä hyvinvoinnin roolista sosiaaliturvauudistuksissa. Tutkimuksessa toteutetun tarkastelun perusteella on huomattavissa, että sosiaaliturvalla on vahva merkitys yksilön hyvinvoinnille. Hyvinvoinnin voidaan katsoa perustuvan usein yksilön omaan kokemukseen sekä elämäntilanteeseen. Hyvinvointiin on vahvasti yhteydessä muun muassa toimeentulo ja omien tarpeiden toteuttaminen, jotka linkittyvät suoraan sosiaaliturvaan. Sosiaaliturvalla pyritään turvaamaan yksilön toimeentuloa sosiaalisten riskien aktualisoituessa. Tarkastelun perusteella kansainvälisesti yksilön hyvinvoinnin näkökulma jää usein taloudellisten näkemysten vuoksi taka-alalle sosiaaliturvauudistuksissa. Tutkielma tarkasteli hyvinvoinnin vaikutusta neljästä eri sosiaaliturvaan liittyvästä kokonaisuudesta, jotka on muodostettu tutkielmaan kirjallisuuteen tehdyn tarkastelun perusteella. Nämä tarkastelun osiot olivat sosiaaliturvan monimutkaisuus, sosiaalietuuksien yhteensopivuus, taloudellisen turvan taso ja aktiivisen toiminnan tukeminen. Näiden osa-alueiden perusteella sosiaaliturvauudistuksen tavoitteiden mukaisesti pyritään uudistuksella yksilön hyvinvoinnin parantumiseen.
Opinnäytetyömme tavoitteena oli kuvailla hoitotieteellisten tutkimusten pohjalta terveydenhoitajan terveydenhoitotyötä erityistuen tarpeessa olevien perheiden kanssa. Työmme on kirjallisuuskatsaus, jossa käymme läpi erityistuen saajia ja selvennämme terveydenhoitajien keinoja auttaa erityistuen tarpeessa olevia perheitä. Työmme lopussa olemme valinneet esimerkeiksi kolme eri perhettä, joissa on tarvetta erityistuelle. Työmme kuuluu Lapsiperheiden terveyden edistäminen -projektiin, jossa kehitetään lapsiperheiden terveydenhoitajatyön työmenetelmiä ja toimintatapoja näyttöön perustuvan tiedon avulla. Työssämme olemme käyttäneet Suomessa julkaistuja tutkimuksia vuosilta 1996-2006. Olemme käsitelleet työssämme seitsemää tutkimusta, kirjallisuutta, oppaita sekä julkaisuja ammattihenkilöille. Käyttämistämme tutkimuksista saimme tulokseksi, että erityistuen tarpeessa olevien perheiden terveydenhoitotyössä terveydenhoitajat pitävät tärkeänä terveydenhoitajan ja perheen välistä luottamuksellista vuorovaikutusta, kotikäyntejä, ajan antamista perheille sekä moniammatillista yhteistyötä eri tahojen välillä. Vanhemmat toivovat terveydenhoitajilta rohkeaa ja aktiivista puuttumista perheen ongelmiin. Tukea vanhemmuudelleen ja arjesta selviytymiseen vanhemmat kokevat saavansa vanhempainryhmistä ja kotikäynneistä. Tutkimuksemme johtopäätöksenä voimme todeta, että terveydenhoitajat tarvitsevat lisää keinoja ja resursseja erityistuen tarpeessa olevien perheiden terveydenhoitotyöhön. Moniammatillista yhteistyötä tulisi hyödyntää aikaisempaa enemmän.