Kaikki aineistot
Lisää
Kokkonen, Marika. ”Se on veli se on pääasia” KEHITYSVAMMAISUUS SISARUSSUHTEESSA ALLE 15- VUOTIAAN VAMMATTOMAN SISARUKSEN NÄKÖKULMASTA. Erityispedagogiikan pro gradu -työ. Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitos, 2012. 70 sivua. Julkaisematon. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten lapsi kokee sisarussuhteen kehitysvammaisen sisaruksen kanssa, ja miten kehitysvammainen sisarus vaikuttaa vammattoman sisaruksen arkeen. Aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta 6- 15-vuotiasta lasta, joilla oli kehitysvammainen sisarus. Aineisto analysoitiin käyttämällä laadullista sisällönanalyysia. Tutkimus osoitti, ettei sisarussuhde kehitysvammaisen sisaruksen kanssa eroa merkittävästi vammattomasta sisarussuhteesta lapsen näkökulmasta. Sisarussuhteen haasteena nähtiin vain vuorovaikutuksen ja yhdessä tekemisen hankaluus. Sisarukset suhtautuivat myönteisesti kehitysvammaiseen sisarukseensa, eikä kehitysvamma vähentänyt sisaruksen arvoa omana sisaruksena. Sisaruksen suhtautuminen yleisesti kehitysvammaisuutta kohtaan ei liittynyt suhtautumiseen omaa kehitysvammaista sisarusta kohtaan. Sisarukset olivat vastuuntuntoisia, huolehtivia ja oikeudenmukaisia. Sisaruksen kehitysvammalla ei koettu olevan merkittävää vaikutusta myöskään perheen tai sisaruksen omaan arkeen. Avainsanat:
Tutkimuksellani selvitin sijaishuollossa syntyvien sisarussuhteiden merkitystä kiintymyssuhteen ja perhesuhteiden neuvoteltavuuden kautta. Tuon esille tutkimuksessa perhehoidon sijaissisaruksen ja sijoitetun lapsen omat kokemukset. Tutkimukseni on laadullinen ja kohdentuu lastensuojelun sijaishuollon muodoista perhehoitoon. Tutkimukseni lähtökohta pohjautuu fenomenologiseen lähestymistapaan. Tutkimukseni aineisto koostuu saman perhehoitajan sijaissisaruksen ja sijoitetun lapsen yksilöhaastatteluista. Haastattelut olivat puolisrukturoituja teemahaastatteluja. Tuloksia olen käsitellyt teoriaohjaavan sisällönanalyysin ja teemoittelun kautta. Haluan tutkimuksellani tuoda esille perhehoidon sisarusten omia kokemuksia sisarussuhteiden merkityksistä sijaissisaruksen ja sijoitetun lapsen välillä. Lastensuojelun perhehoidossa syntyviä sisarussuhteita on tutkittu vähäisesti erillisenä aiheena, jonka vuoksi tutkimuksella halusin herätellä keskustelua sisarussuhteista perhehoitokodeissa sekä saada perhehoidossa asuvien sisarusten oma kokemus ja ääni kuuluviin. Tutkimuksessani tuli esille, että sisarussuhteista puhuminen ja tunteiden huomioiminen muuttuneessa perhetilanteessa on jäänyt vähäiseksi perheissä. Tutkimus osoittaa sisarussuhteiden erilaisuutta ja monimuotoisuutta, tunne sisaruudesta vaihtelee ”Tukipylväästä – Virtahepoon olohuoneessa”. Sisarussuhteen syntymiseen vaikuttaa kiintyminen ja sisarussuhdetta on mahdollista neuvotella. Sisarussuhdetta ei määrittele geenit, siihen ei voi pakottaa ja sisarussuhde tulee ansaita. Sijaissisaruus on merkityksellinen asia näkymättömyydestään huolimatta. Sisarussuhteissa tuen tarve perhekodin vanhemmilta, ja huomioiminen sosiaalityöntekijöiltä on oleellista kaikille perhehoidon sisaruksille.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan sisarusten nimien samankaltaisuutta ja nimenantoperusteita. Tutkimuksessa analysoidaan sisarusten nimien rakenteellisia ja sisällöllisiä piirteitä sekä nimenantoperusteita, käsitellään vanhempien näkemyksiä sisarusten nimien samankaltaisuudesta sekä sitä, ovatko vanhemmat tarkoituksellisesti antaneet lapsilleen samankaltaiset nimet. Aineistoa tutkitaan seuraavien tutkimuskysymysten avulla: 1) Millaisia nimenantoperusteita sisarusten ensinimiin liittyy? 2) Millaisia samankaltaisuuksia sisarusten nimistä löytyy? Kuinka suuresta osasta sisarusten nimiä löytyy samankaltaisuuksia? 3) Onko nimiin luotu samankaltaisuuksia tarkoituksellisesti? Teoriataustana tutkimuksessa on antroponomastiikka ja sosio-onomastiikka. Aineistonkeruuseen on käytetty Webropol-ohjelman avulla laadittua kyselylomaketta. Tutkimusaineisto koostuu 74 kyselyvastauksesta, joissa on annettu yhteensä 466 nimeä; 215 on ensinimeä ja 251 jälkinimeä. Kyselyssä on tiedusteltu myös vanhempien taustatietoja, lasten ensinimien nimenantoperusteita sekä sisarusten nimien samankaltaisuutta vanhempien näkökulmasta. Aineistoa analysoidaan kvantitatiivisesti ja kvalitatiivisesti. Määrällinen tutkimus kohdistuu suurimpaan osaan kyselyvastauksista, ja laadullinen nimien rakenteellisiin ja sisällöllisiin piirteisiin sekä kyselyn avoimiin vastauksiin. Tutkimustuloksissa samankaltaisuutta näkyy eniten sisarusten nimien tavumäärässä, äännerakenteessa sekä alku-, sisä- ja loppusoinnuissa. Tavumäärä on yleisin yhdistävä tekijä sisarusten nimien välillä. Suurimmassa osassa perheistä, joissa vanhempien mukaan sisarusten nimistä löytyy samankaltaisuuksia, on samankaltaisuus luotu nimiin tarkoituksellisesti. Nimenantoperusteista tärkeimpiä ovat nimen kaunis tai miellyttävä äänne- tai kirjoitusasu, helppous kirjoittaa tai lausua nimi, nimen sopivuus sukunimeen sekä nimen perinteisyys. Perheistä useassa on myös käytetty sisarusten nimeämiseen samoja nimenantoperusteita.
Kukkonen, T. & Laherto, L. 2015. Perhetekijöiden yhteys yläkoululaisten liikunta-aktiivisuuteen ja urheiluseuraharrastamiseen. Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto, Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma, 66 s., 2 liitettä. Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää, miten perhetekijät ovat yhteydessä yläkouluikäisten nuorten fyysiseen aktiivisuuteen ja urheiluseuraharrastamiseen. Tutkimme vanhempien vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden, kehon painoindeksin (BMI), koulutustaustan, perheen tulotason sekä sisaruksien lukumäärän yhteyksiä nuorten fyysiseen aktiivisuuteen ja urheiluseura-harrastamiseen. Tutkimuksemme on osa LIKES–tutkimuskeskuksen Liikkuva koulu -tutkimusta. Käyttämämme aineisto kerättiin kyselylomakkeilla syksyllä 2010. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat kolmen eri suomalaisen yläkoulun oppilaat, joista kaksi oli mukana Liikkuva koulu -ohjelmassa ja yksi ei. Tutkittavia oppilaita oli yhteensä 95, joista 52 oli tyttöjä ja 43 poikia. Kyselyyn vastanneita vanhempia oli yhteensä 185, joista äitejä oli 94 ja isiä 91. Aineiston analysoinnissa käytimme IBM SPSS-statistics 20 -ohjelmaa. Perhetekijöiden yhteyksiä nuorten fyysiseen aktiivisuuteen tutkittiin Pearsonin korrelaatiokertoimen ja yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla. Yhteyksiä urheiluseuraharrastamiseen tutkittiin khiin neliö -testillä. Tuloksista selvisi, ettei vanhempien kehon painoindeksi tai perheessä olevien sisaruksien lukumäärä olleet tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä yläkoululaisten fyysiseen aktiivisuuteen tai urheiluseuraharrastamiseen. Isien fyysisellä aktiivisuudella sen sijaan havaittiin olevan yhteys yläkoululaisten fyysiseen aktiivisuuteen. Vanhempien koulutustausta oli erityisesti yhteydessä poikien fyysiseen aktiivisuuteen siten, että korkeammin koulutettujen äitien pojat liikkuivat eniten. Tyttöjen kohdalla samaa tilastollisesti merkitsevää yhteyttä ei löytynyt. Vanhempien koulutustausta ei myöskään ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä yläkoululaisten urheiluseuraharrastamiseen. Perheen tulojen havaitsimme olevan yhteydessä seitsemäsluokkalaisten fyysiseen aktiivisuuteen. Tulot eivät kuitenkaan olleet yhteydessä nuorten urheiluseuraharrastamiseen. Huolimatta siitä, etteivät tutkimuksessa havaitut erot kaikilta osin olleet tilastollisesti merkitseviä, saadut tulokset vahvistavat aikaisempia tutkimuslöydöksiä siitä, että vanhempien koulutustaustalla ja perheen tulotasolla on yhteyksiä nuorten fyysiseen aktiivisuuteen. Vanhempien fyysisen aktiivisuuden yhteys nuorten fyysiseen aktiivisuuteen jäi tässä tutkimuksessa heikoksi, kuten monissa aikaisemmissakin tutkimuksissa. Vanhempien omaa fyysistä aktiivisuutta tärkeämpää onkin todennäköisesti se, miten he tukevat ja kannustavat nuorta liikuntaharrastusten pariin. Jatkossa haluaisimme tutkia tarkemmin vanhempien harrastustaustojen yhteyksiä yläkoululaisten liikunta-aktiivisuuteen ja erityisesti urheiluseuraharrastamiseen.
Avioerojen yleistymisen seurauksena moni suomalainen lapsi kokee vanhempiensa avioeron ja sitä seuraavat perhesuhteisiin liittyvät muutokset jo hyvinkin varhain eläen keskellä moninaisia perhesuhteita. Tämän pro gradu -tutkielman lähtökohtana oli tutkia vanhempiensa eron kokeneiden lasten perhesuhteita sekä lasten kokemuksia vanhempien erosta. Tarkoituksena oli selvittää, kuinka lapset käsitteellistävät oman eron jälkeisen perheensä, millaisina nämä perhesuhteet lasten kertomana ilmenevät sekä miten vanhempien ero on vaikuttanut lapsen elämään ja perhesuhteisiin. Aikaisempi lapsiin kohdistunut avioerotutkimus on kiinnittänyt huomionsa ennemmin avioeron kielteisiin seurauksiin kuin lasten omiin kertomuksiin avioeron jälkeisestä perhe-elämästä. Tämä tutkimus paikantuu kriittisen lapsuustutkimuksen kentälle ja tutkimuksen taustalla on ajatus lapsesta osaavana, oman elämänsä tulkitsijana. Tutkimuksen aineisto koostuu yhteensä kymmenen 7–15-vuotiaan suomalaisen, vanhempiensa eron kokeneen ja yhden vanhemman perheessä elävän lapsen teemahaastattelusta. Haastatteluiden lisäksi lasten perhesuhteita ja vanhempien eron jälkeisiä muutoksia tarkasteltiin sosiaalisten verkostokarttojen ja aikajanojen avulla. Laadullinen haastatteluaineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä luokittelua ja teemoittelua apuna käyttäen. Tässä tutkimuksessa lapset rakensivat oman eron jälkeisen perheensä hyvin moninaisesti ja yksilöllisin keinoin. Biologiset vanhemmat ja usein myös biologiset sisarukset olivat osa lasten perheverkostoja. Toisten lasten perheisiin lukeutuivat myös uusperheenjäsenet, ja osa oli mieltänyt jopa isovanhempansa, muut sukulaiset tai lemmikit osaksi perhettään. Verkostokarttoja analysoimalla löydettiin kaksi lasten perhekäsitysten taustalla vaikuttavaa tulkintakehystä: biologisia sidoksia korostava perhetulkinta ja joustava perhetulkinta. Lasten kertomusten mukaan vanhempien ero oli monesti surullinen kokemus ja ikävintä olivat vanhempien väliset ristiriidat. Tulosten perusteella vanhempien eroa seuraavilla muutoksilla voi kuitenkin olla kielteisten kokemusten ja muutosten lisäksi myös myönteisiä seurauksia lapsen elämään.
Opinnäytetyössä selvitettiin perheen terveiden lasten tukemisen menetelmiä sisaruksen ollessa sairas. Sisaruksen sairastuminen vaikutti merkittävästi perheen terveiden lasten elämään. Se muun muassa aiheutti konkreettisia muutoksia heidän elämäänsä, sekä herätti erilaisia negatiivisia tunteita. Myös terveydenhuollon henkilökunta suuntaa usein kaiken huomionsa sairaaseen sisarukseen. Opinnäytetyön tilaaja oli Kuopion yliopistollisen sairaalan vastasyntyneiden teho-osasto. Opinnäytetyön tarkoituksensa oli aiemmin tutkitun tiedon avulla kuvata perheen terveiden lasten kokemuksia elämästä sairaan sisaruksen kanssa sekä kuvata menetelmiä, joita käytetään terveiden sisarusten tukemiseen tällaisessa tilanteessa. Tavoitteena oli aiemmista tutkimuksista koota tietoa, jonka avulla voidaan kehittää sairaanhoitajien, kätilöiden, terveydenhoitajien ja ensihoitajien tapoja tukea sisaruksia. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Opinnäytetyötä varten suoritettiin kirjallisuushaku, ja mukaan valittiin yhdeksän kansainvälistä tutkimusta. Mukaan valittu aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin menetelmin. Tulosten mukaan henkilökunnalta edellytettiin valmiuksia tunnistaa terveiden sisarusten erilaisia tarpeita heidän vieraillessa sairaalassa, ja heidän tuli muodostaa suhde perheen terveisiin lapsiin. Hyvä suhde lisäsi luottamusta, mikä helpotti avoimen keskusteluyhteyden luomista henkilökunnan ja perheen terveiden lasten välillä. Sairaalavierailut mahdollistivat perheen terveiden lasten osallistumisen hoitoon, minkä lisäksi niillä oli positiivinen vaikutus sisarussuhteisiin. Hoitohenkilökunnalla on oltava tietoa saatavilla olevista tukimuodoista. Vertaistuen lisäksi terveet sisarukset pitivät henkilökohtaista, ammattilaisten antamaa tukea tärkeänä tukimuotona. Terveille sisaruksille annettu keskusteluapu auttoi heitä pärjäämään sisaruksen sairastumisen aiheuttamien vaikeiden tunteiden kanssa. Opinnäytetyöhön koottua tietoa voivat hyödyntää terveydenhuollon eri toimintaympäristöissä työskentelevät sairaanhoitajat, kätilöt, ensihoitajat ja terveydenhoitajat. Tuloksia voidaan hyödyntää eri terveydenhuollon yksiköissä, joissa hoidetaan lapsia esimerkiksi henkilökunnan perehdytyksessä. Tuloksia voidaan myös käyttää perheiden terveiden lasten tuen tarpeisiin vastattaessa. Jatkossa voidaan esimerkiksi tehdä havainnoiden selvitystä siitä, mitä keinoja lasten osastoilla käytetään perheen terveiden lasten tukemiseen, tai koota lastenosastoille infovideoita tai -kansioita terveiden sisarusten tukemisen menetelmistä.
TIIVISTELMÄ Huupponen Mari. 2016. Sisarusten hoidon järjestäminen kun perheeseen syntyy vauva. Varhaiskasvatustieteen pro gradu–tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Varhaiskasvatuksen laitos. 70 sivua. Tässä tutkimuksessa perehdyin sisarusten hoidon järjestämiseen kun perheeseen syntyy vauva. Tutkimuksen tarkoituksena oli saada selville kuinka yleistä on viedä sisarus päivähoitoon ja mitkä syyt vaikuttavat päätökseen hoitopaikasta. Aiheeseen perehdyin lasten kasvu- ja toimintaympäristöjen kautta, jotka tässä tutkimuksessa ovat koti- ja päivähoitoympäristöt. Vanhemmuutta tarkastelin mm Rautiaisen (2001) vanhemmuuden roolikartan sekä erilaisten kasvatusilmapiirien (Alasuutari 2003; Ugaste 2005) kautta. Lasten kasvuun ja kehitykseen vaikuttaa sisarukset ja vertaissuhteet (Salmivalli 2005; Hutchin 2013; Laaksonen 2014), joilla voi olla sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia kehitykseen riippuen siitä miten lapsi kokee tulleensa kohdatuksi. Tutkimus on kvantitatiivinen ja se toteutettiin verkkokyselyllä keväällä ja kesällä 2015. Kysely oli suunnattu äideille, jotka olivat vanhempainrahakaudella. Kyselyyn vastasi 59 vastaaja. Tuloksissa selviää, että noin puolet sisaruksista hoidetaan kotona ja puolet päivähoidossa. Syyt päivähoidolle ovat lasten sosiaaliset suhteet sekä äidin jaksaminen, kotihoidossa olevista lapsista ei nähty tarvetta viedä päivähoitoon. Vanhemmat kokivat, että kotihoidossa olevat lapset tulevat paremmin kohdatuiksi kuin päivähoidossa olevat. Toisaalta päivähoidossa lasten koettiin oppivat paremmin sosiaalisia taitoja. Vauvan syntymän myötä noin puolilla sisaruksilla oli negatiivisia tai positiivisia muutoksia käyttäytymisessä.
Opinnäytetyössä tutkittiin kehitysvammaisen lapsen sisaruksen kokemuksia lapsuudesta. Tavoitteena oli saada uutta tutkimustietoa siitä, kuinka kehitysvammaisten sisarukset kokevat esimerkiksi vastuun jakautumisen perheessä, perhesuhteet sekä omien luonteenpiirteiden muodostumisen, kun arjessa tulee ottaa huomioon kehitysvammainen sisarus. Opinnäytetyön tarkoitus oli kerätä sisarusten kokemuksia siitä, saivatko he tarpeeksi tietoa sisaruksensa kehitysvammaisuudesta ja tukea aiheen käsittelyyn esimerkiksi koulusta tai perheeltä. Tutkimus toteutettiin laadullisena kyselytutkimuksena. Kysely suoritettiin sähköisellä kyselylomakkeella ja kyselyyn vastaajat löydettiin kehitysvammaisten sisaruksille suunnatusta Facebook ryhmästä. Kyselyyn vastaajat ovat 18-30-vuotiaita, joilla on maksimissaan viiden vuoden ikäero sisarukseensa. Kyselyyn vastasi 14 henkilöä, joista kriteereihin sopivia oli 10. Tulokset analysoitiin hyödyntäen aikaisempia tutkimuksia. Tuloksissa näkyi selkeä yhtenäinen linja kaikkien vastaajien kesken. Vain harvassa kysymyksessä oli vastauksia, jotka eriävät toisistaan huomattavasti. Tuloksista tuli ilmi, ettei kehitysvammaisten sisarusten mielestä koulussa käsitellä tarpeeksi kehitysvammaisuutta ja tiedon hankita on pääasiassa sisaruksen omalla vastuulla. Koulu tai muut tahot eivät myöskään sisarusten kokemuksen mukaan tarjoa tarpeeksi tukea aiheen käsittelyyn. Jos sisarus tarvitsi keskusteluapua, joutuu hän etsimään sitä itse. Avun hakemista hankaloittaa kyselyssä esiin tullut näkymättömyyden tarve, jota sisarukset kokevat. Sisarukset eivät halua vanhemmilleen enemmän huolta, joten he pyrkii olemaan mahdollisimman helppoja ja huomaamattomia lapsia, jolloin vanhemmilla olisi helpompaa. Tuloksissa näkyi kuitenkin myös vahva sisarusrakkaus ja side sisarusten välillä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että opetussuunnitelmaan tulisi jo peruskoulussa lisätä tietoa kehitysvammaisuudesta sekä sisaruksille tarjottavia palveluita tulisi laajentaa.
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen lasten näkemyksiä läheisyydestä ja konflikteista sisarussuhteissa. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten läheisyys ilmenee sisarussuhteissa, ja millaisia ilmiöitä lapset liittävät sisarusten välisiin konflikteihin. Valitsin aiheen oman kiinnostukseni pohjalta sekä tuottaakseni ajantasaista ja laaja-alaisempaa tietoa aiheesta, jota lasten itsensä näkökulmasta on aiemmin tutkittu verrattain vähän. Keräsin tutkimusaineistoni haastattelemalla kymmentä 3–15-vuotiasta lasta kolmesta eri perheestä kevään ja alkukesän 2018 aikana. Haastattelut toteutettiin lasten kodeissa. Analyysimenetelmänä käytin laadullista sisällönanalyysia. Haastateltavien vastausten perusteella sisarusten välisen läheisyyden keskeisin ilmenemismuoto on konkreettinen yhdessäolo eri muodoissaan. Läheisyyttä ilmentää myös sisarussuhteiden erityislaatuisuus suhteessa muihin ihmissuhteisiin. Lasten sisaruskonflikteihin liittämiä ilmiöitä puolestaan ovat epätasa-arvo, jakaminen sekä yhteiset aktiviteetit. Saamieni tulosten perusteella on tulkittavissa, että läheisyys ja konfliktit ovat selkeästi yhteydessä toisiinsa ja osittain peräti limittäisiä ilmiöitä. Sisarussuhteet näyttäytyvätkin yksilöllisinä ja kompleksisina suhteina, joihin liittyvien ilmiöiden mustavalkoinen jaottelu ei ole mielekästä. Tulokseni viittaavat siihen, että sisarussuhteet tarjoavat monipuolisia vuorovaikutusmahdollisuuksia juuri läheisyyden, luottamuksen sekä ikä- ja sukupuolierojen ansiosta.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää perusopetuksen ensimmäisen luokan oppilaiden laskusujuvuutta sekä perhemuodon, sisarusten lukumäärän ja lapsen sisarussarja-aseman yhteyttä siihen. Tutkimuksessa tarkasteltiin lisäksi sukupuolten välisiä eroja. Tutkimuksen aineisto on kerätty FLARE -hankkeen yhteydessä. Tässä tutkimuksessa osallistujina oli 207 perusopetuksen ensimmäisen luokan oppilasta. Tulokset osoittivat, että lapset laskivat minuutissa enemmän oikein yhteenlaskuja kuin vähennyslaskuja. Perhemuoto oli yhteydessä vähennyslaskusujuvuuteen siten, että ”muu perhemuoto” -luokan lapsilla oli heikompi vähennyslaskusujuvuus kuin ydinperheiden tai uusperheiden lapsilla. Vanhempien sisarusten lukumäärä oli negatiivisesti ja nuorempien sisarusten positiivisesti yhteydessä lapsen vähennyslaskusujuvuuteen. Lapsen asema sisarussarjassa oli yhteydessä vähennyslaskusujuvuuteen siten, että kuopus oli esikoista ja sisarussarjan keskelle sijoittuvaa lasta heikompi. Sukupuolten välillä ei ollut eroja perhemuodoittain tai sisarussarja-aseman mukaisesti tarkasteltuna, mutta perhemuoto, nuorempien sisarusten lukumäärä ja sisarussarja-asema olivat yhteydessä tyttöjen vähennyslaskusujuvuuteen. Taustatekijät olivat yhteydessä vähennyslaskusujuvuuteen, mutta eivät yhteenlaskusujuvuuteen, jossa lapset pärjäsivät vähennyslaskusujuvuutta paremmin. Jatkossa kouluissa olisi tärkeää kiinnittää huomiota erityisesti tyttöihin ja heidän taustatekijöihin laskusujuvuutta harjoiteltaessa.
Toiminnallisen opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa kirjalliset ohjeistukset Tampereen yliopistollisen sairaalan lasten vastuualueiden osastojen hoitohenkilökunnalle sekä sairaalassa olevien lasten vanhemmille. Työn tavoitteena oli tuottaa lisätietoa henkilökunnalle ja vanhemmille sairaalassa olevan lapsen sisaruksien huomioon ottamisesta. Tämän opinnäytetyön myötä lasten osastoilla voidaan kehittää perhekeskeistä hoitotyötä kokonaisvaltaisemmin sekä luoda vanhemmille keinoja arjesta selviytymiseen huomioimalla kaikki perheen lapset. Opinnäytetyö rajattiin käsittelemään 0-16- vuotiaita lapsia ja nuoria. Kyseinen rajaus tehtiin, koska yhteistyötahollamme hoidetaan pääasiassa alle 16-vuotiaita potilaita. Opinnäytetyö tuotettiin toiminnallisella menetelmällä, joka on laadittu kaksivaiheisesti. Työ sisältää raporttiosuuden sekä ohjelehtiset. Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään keinoja sisarusten huomioon ottamiseen sekä mahdollisia huomiotta jättämisen vaikutuksia. Tämän lisäksi käsitellään kokonaisuudessaan lapsen sairauden aiheuttamia muutoksia perheessä sekä sitä, miten voimme hoitohenkilökunnan näkökulmasta edistää perheen toimintaa. Työhön lisättiin myös lyhyesti näyttöön perustuvaa teoriaa sisaruudesta, sekä ikäkausien vaikutuksesta sairaudesta kertomiseen. Ohjelehtiset tuotettiin teoriaosuuteen pohjautuen ja niissä käsiteltiin eri keinoja sisarusten huomioimiseen mahdollisimman yksinkertaisesti ja helppolukuisesti. Ohjelehtisten tarkoituksena oli toimia vanhemmille ensitietona sairastumisen tapahtuessa ja työvälineenä henkilökunnalle hoitotyössä. Johtopäätöksenä voidaan todeta sisaruksen sairastumisella olevan paljon vaikutuksia terveeseen lapseen. Näitä ovat esimerkiksi vähäisen huomion takia syntyvä erkaantumisen tunne perheestä sekä perheen toiminnasta vastuun ottamisen myötä aiheutuva stressi ja ahdistus. Kehitysehdotuksena esitämme tutkimusta sisaruksen sairastumisen pidempiaikaisista vaikutuksista terveeseen lapseen sekä haastattelemalla selvittää suoraan sisarusten omia tuntemuksia sairauden mukana tuomasta prosessista.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa syöpää sairastavan lapsen sisaruksen kokemuksia, kun sisarus sairastaa syöpää. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa näkökulmia, tietoa ja keinoja lastenosaston henkilökunnalle, jota he voivat hyödyntää lastenhoitotyössä, kun syöpään sairastuneen lapsen perheessä on sisaruksia. Opinnäytetyö on tehty toimeksiantosopimuksena Turun yliopistollinen keskussairaalan lasten ja nuorten klinikka kanssa. Aineisto opinnäytetyöhön etsittiin hoitotieteellisistä ja tieteellisistä tietokannoista, kuten Cinalh ja Pubmed. Myös Google Scholaria käytettiin aineiston etsinnässä. Hakusanoina tutkimuksien etsimiseen käytettiin ’’lasten syöpä’’, ’’sisarukset’’, ’’suhteet’’, ’’veli’’ ja ’’sisko’’. Tutkimuksiksi tähän opinnäytetyöhön valittiin viimeisen kymmenen vuoden aikana tehdyt tutkimukset. Analysoitavia tutkimuksia löytyi yhteensä 11. Tutkimukset analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Aineistosta paljastui, että syöpää sairastavan lapsen sisaruksella ilmenee sekä psyykkisiä että fyysisiä oireita. Ongelmia voi ilmetä koulussa, harrastuksissa ja myöhemmin aikuisiällä. Aineiston perusteella sisarukset kärsivät eniten psyykkisistä oireista, kuten ahdistuksesta, masennuksesta, post- traumaattisesta stressihäiriöstä ja stressistä. Fyysisinä oireina sisaruksilla ilmeni unettomuutta. Koulussa ja harrastuksissa ongelmina sisaruksilla oli usein osallistumattomuutta, sekä negatiivisia tunteita. Aikuisiällä sisaruksilla oli suurempi mahdollisuus alkoholin riskikäyttöön. Jatkossa olisi hyvä tehdä lisätutkimusta sisaruksien tilanteesta, kun perheessä on vakavaa sairautta sairastava lapsi.
Opinnäytetyössä tutkittiin sisarusryhmämallia päiväkodissa. Opinnäytetyön aihe valittiin kiinnostuksesta selvittää sisarusryhmämallin toimivuutta päiväkodissa sekä merkitystä lapsen sosiaaliseen kehitykseen. Tavoitteena oli saada tietoa aiheesta, mallin hyödyistä ja haasteista. Opinnäytetyössä tutkittiin työntekijöiden näkemyksiä sisarusryhmämallin merkityksestä lapsen sosiaaliseen kehitykseen, sisarusryhmämallin toimivuutta sekä sisaruksen läsnäolon vaikutusta lapsen arkeen päiväkodissa. Tietoperustassa tarkasteltiin päiväkodin arkea, ryhmää, sisarussuhteita, sosiaalista kehitystä varhaiskasvatusiässä sekä mallioppimista. Tutkimuksen aineisto kerättiin havainnoimalla kahdeksaa lasta yhteistyöpäiväkodin sisarusryhmässä neljän päivän ajan. Lapset olivat iältään 1─5-vuotiaita. Havainnoinnissa keskityttiin eri-ikäisten lasten sosiaaliseen kanssakäymiseen. Aineistoa kerättiin myös kyselyllä, joka lähetettiin 28 työntekijälle. Heistä seitsemän vastasi kyselyyn. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Sekä työntekijöiden vastauksissa että havainnoinnin tuloksissa korostui mallioppiminen. Sen koettiin kuitenkin hyödyttävän pienempiä lapsia enemmän kuin isompia. Pienemmät saavat mallia isommilta, mutta isompien ei koettu saavan mallia samalla tavalla. Isompien lasten sosiaalista kehitystä katsottiin edistävän sen, että he saavat olla esimerkkinä pienemmille ja oppivat huomioimaan kaikenikäisiä. Sekä havainnoinnin että kyselyn tuloksista kävi ilmi, että sisarukset tarkistelevat päivän mittaan toisen olevan vielä paikalla ja antavat pieniä hellyydenosoituksia, kuten halauksia, toisilleen. Työntekijät kokivat mallin toimivuuteen vaikut-tavan muun muassa ryhmäkoon, henkilöstön pedagogisen osaamisen sekä tilojen suunnittelun.