Kaikki aineistot
Lisää
Pro gradu –tutkielman tarkoituksena oli tutkia Suomen Punaisen Ristin Kemin ja Rovaniemen ruokajakelussa käyvien ruoka-avunsaajien koettua hyvinvointia sekä kuinka työllisyystilanne, kotitalouden rakenne, koulutustaso, sukupuoli, ikä ja ruoka-apuun turvautumisen aika ovat siihen yhteydessä. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin ruoka-avunsaajien koettuja avuntarpeita. Tutkimuksen aineistona oli ruoka-apukysely (n=157), joka kerättiin Suomen Punaisen Ristin Kemin ja Rovaniemen ruoka-avussa käyviltä ruoka-avunsaajilta kesällä 2018. Kyselyn koettua hyvinvointia mittaavat kysymykset pohjautuivat Maailman terveysjärjestön lyhyeen elämänlaadun mittariin (WHOQOL-BREF) sekä sen soveltamiseen aiemmassa suomalaisessa tutkimuksessa. Koettua hyvinvointia tarkasteltiin tässä työssä koetun terveyden, koetun psykososiaalisen hyvinvoinnin, koetun taloudellisen hyvinvoinnin sekä koetun elämään tyytyväisyyden kautta. Kyselyaineistoa tarkasteltiin suorien jakaumien kautta ja sitä analysointiin IBM SPSS Statistics 24 -ohjelmistossa riippumattomien otosten t-testillä, yksisuuntaisella varianssianalyysillä, ristiintaulukoinnilla ja Khiin neliötestillä. Lisäksi muutamia kyselyn avoimia vastauksia teemoiteltiin, jotta ruoka-avunsaajien omaa ääntä saataisiin kuuluviin. Kyselyyn vastanneista ruoka-apuun turvautuvista ihmisistä yli puolet oli naisia ja yli puolet työikäisiä, iältään 36–65 -vuotta. Vastaajien työllisyystilanne painottui työttömiin ja opiskelijoihin tai eläkkeellä oleviin. Tulokset osoittivat että yli puolet kyselyyn vastanneista ruokaavunsaajista koki olevansa täysin tai osittain tyytyväisiä elämäänsä. Elämään tyytymättömyyden taustalla kerrottiin olevan taloudellisia ja terveyteen liittyviä ongelmia. Koetun hyvinvoinnin eri osa-alueista koettu taloudellinen hyvinvointi koettiin matalammaksi kuin koettu terveys ja koettu psykososiaalinen hyvinvointi. Työssä käyvät ruoka-apuun turvautuvat henkilöt kokivat hyvinvointinsa paremmaksi kuin työttömät ruoka-avunsaajat. Ruoka-apuun turvautuvien miesten kokema hyvinvointi oli matalampaa kuin naisten. Ruoka-avunsaajien kokemissa avuntarpeissa korostuivat terveyteen liittyvän avun, kuten henkisen tuen ja keskusteluavun tarpeet sekä taloudellinen apu ja apu arjen askareisiin. Tutkimustulosten perusteella ruoka-avunsaajien taloudellista hyvinvointia tulee tukea, koska ruoka-apuun turvautumisen taustalla on usein taloudellisesti tiukkoja elämäntilanteita. Erityisesti työttömien ruoka-avunsaajien sekä ruoka-apuun turvautuvien miesten koettua hyvinvointia tulisi tukea. Ruoka-avunsaajien moninaiset avuntarpeet tulisi huomioida ja apua kohdentaa niihin asioihin, joihin sitä tarvitaan. Ruoka-avunsaajien koettuja avuntarpeita ja yksilöllisiä syitä ruoka-apuun turvautumisen taustalla olisi hyvä tutkia tarkemmin. Tutkimusmuotona tähän voisi soveltua toimintatutkimus.
Tämä pro gradu on etnografinen tapaustutkimus ruokapankkiin lahjoitettavien elintarvikkeiden jakokelpoisuudesta ja siihen liittyvistä taustatekijöistä. Tutkimuksen tarkoituksena on lähestyä ruoka-apukenttää elintarvikkeita lahjoittavien elintarvikeliikkeiden näkökulmasta sekä nostaa toiminnasta esille ruokapankkiin saapuvien, mutta asiakkaille jakokelvottomien elintarvikkeiden konseptia. Ruokaviraston asettaman ohjeistuksen mukaan viimeisen käyttöpäivän ylittäneitä, mutta pakastamattomia elintarvikkeita ei saa jakaa ruokapankin asiakkaille. Näiden elintarvikkeiden kilo- ja kappalemääriä havainnollistetaan kahden viikon ajalta kerätyllä määrällisellä aineistolla. Tutkimusasetelma muuttui kesken tutkimusprosessin perustavanlaatuisesti, kun merkittävä osa lahjoittajista kieltäytyi haastattelukutsusta. Lopullinen laadullinen aineisto koostuu kolmen lahjoittajan teemahaastatteluista, kahden ruokapankin edustajan teemahaastatteluista sekä etnografisesta kenttäkokemuksesta ruokapankissa helmikuusta alkusyksyyn 2021. Aineistoa analysoidaan aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Asiakkaille jakokelvottomia elintarvikkeita saapui ruokapankkiin kahden viikon mittausjaksolla yhteensä 1118 kappaletta ja 362,8 kiloa. Suurimmat tuoteryhmät ovat liha-, kana- ja kalatuotteet, sekä valmisruoat. Elintarvikkeiden jakokelpoisuuteen myönteisesti vaikuttavia tekijöitä ovat halu välttää tuotteiden hukkaan heittämistä, elintarvikeliikkeen jätekustannusten pieneminen sekä kokemukset siitä, että ruoka-apu hyödyttää kaikkia, mutta ei aiheuta ylimääräistä työtaakkaa. Jakokelvottomuuteen mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä ovat tietämättömyys lahjoittamista koskevista säädöksistä, resurssien puute sekä välinpitämättömyys elintarvikkeiden jakokelpoisuutta kohtaan. Lisäksi tutkimustuloksissa esitellään mihin jakokelvottomat elintarvikkeet lopulta päätyvät, sekä mahdollisia syitä tutkimuksesta kieltäytymiselle. Johtopäätöksissä vertaillaan näitä taustatekijöitä suhteessa toisiinsa, esitetään jatkotutkimuskysymyksiä ja reflektoidaan tutkimusta.
Dysfagia eli nielemisvaikeus on yksi suurimmista keuhkokuumeen aiheuttajista sekä aliravitsemuksen syistä. Nielemisvaikeuden varhainen toteaminen on hoidon suunnittelun ja arvioinnin kannalta tärkeä osa hoitohenkilökunnan työtä. Hyvä ravitsemus on iäkkäiden toimintakyvyn edellytys, joka turvaa päivittäisen elämän sujumisen ja parantaa elämänlaatua. Opinnäytetyöni aiheena oli tarkastella ikäihmisten ravitsemuksellisia erityispiirteitä nielemisvaikeuksien näkökulmasta. Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata ikääntyneen nielemisvaikeuksista kärsivän henkilön hyvää ravitsemusta ja siihen liittyviä tekijöitä. Tavoitteena oli kerätä tietoa tiivistetysti ammatti-laisten hyödynnettäväksi, jotta mahdolliset hoitokäytännöt voisivat muuttua ja hoitajat saisivat uusia työvälineitä parantamaan nielemisvaikeuksista kärsivän ikääntyneen ravitsemusta. Tuloksissa nousi esille, että hoitohenkilökunnan koulutus ja asiantuntijuus, nielemisvaikeuden varhainen seulonta sekä positiiviset ruokailutilanteet ja ruoan maku edistävät nielemis-vaikeuksista kärsivän iäkkään hyvää ravitsemusta. Sekä kannustus, motivointi toimivat edistävänä tekijänä hyvänravitsemukselle. Heikentävinä tekijöinä nielemisvaikeuksista kärsivän iäkkään hyvälle ravitsemukselle nousi suurimpana hoitohenkilökunnan koulutuksen puute ja negatiiviset asenteet, kokemukset, tunteet ja kohtaaminen rakennemuunneltua ruokaa kohtaan. Esille nousi myös puutteelliset ruokailutilanteet ja ruoan mauttomuus, jotka vaikuttavat hyvin tärkeänä osana hyvää ravit-semusta. Näistä heikentävistä tekijöistä nousi esille yksi suuri tekijä, joihin nämä kaikki vai-kuttavat, nielemisvaikeuksista kärsivän iäkkään potilaan sairastuminen.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää suolistomikrobiston varhaiseen kehittymiseen vaikuttavia tekijöitä ja suolistomikrobiston koostumuksen yhteyttä ruoka-allergian riskiin. Tutkimus koostui kahdesta osatutkimuksesta, joista ensimmäisessä tutkittiin kliinisiä taustatietoja ja verrattiin niiden ilmenemistä ruoka-allergian kehittävillä sekä terveenä pysyvillä lapsilla. Toisessa osatutkimuksessa verrattiin terveenä pysyvien ja ruoka-allergian kehittävien lasten suolistomikrobistojen bakteerikoostumuksia analysoimalla yhden ja kuuden kuukauden iässä otettuja ulostenäytteitä. Kliinisiä taustatekijöitä tutkittiin 293:lta henkilöltä joista 81 kehitti ruoka-allergian ja 212 ei kehittänyt mitään allergista sairautta. Taustatekijöitä tunnettiin runsaasti ja niitä vertailtiin tilastollisella mallilla. Mikrobistonäytteitä analysoitiin 22:lta henkilöltä joista 6 kehitti ruoka-allergian imeväisiässä ja 16 ei kehittänyt mitään allergista sairautta. Näytteistä tunnistettiin bakteeriryhmiä 16S-rRNA-geenin sekvensoinnilla. Sukupuolella, lemmikin omistamisella ja ensimmäisen kuuden kuukauden aikana saadulla antibioottihoidolla oli tilastollisesti merkitsevä vaikutus ruoka-allergian riskiin. Sen sijaan syntymätavalla, perimällä, probioottien käytöllä eikä vastasyntyneen antibioottialtistuksen tai synnytyksenaikaisen antibioottihoidon nähty vaikuttavan merkittävästi ruoka-allergian riskiin. Näin ollen pääteltiin tiettyjen suolistomikrobiston kolonisaatioon vaikuttavien kliinisten tekijöiden vaikuttavan ruoka-allergian riskiin mikrobiston koostumusta muovaamalla. Ruoka-allergisten ja terveiden suolistomikrobistojen koostumuksessa havaittiin eroja ja erot olivat suurimmat yhden kuukauden iässä otetuissa ulostenäytteissä. Erot kaventuivat kuuden kuukauden ikään mennessä, mistä pääteltiin suolistomikrobiston koostumuksen olevan ruoka-allergian puhkeamiseen vaikuttava tekijä. Tutkimusten tulokset tukivat oletusta, että ruoka-allergian ja suolistomikrobiston koostumuksen välillä vallitsee yhteys. Tuon yhteyden parempi tunteminen auttaisi ehkäisemään ruoka-allergian kehittymistä.
Maa- ja metsätalousministeriön laatiman maatalouden ilmasto-ohjelman tavoitteena on edistää suomalaisen ruokajärjestelmän kestävyyttä. Suomalaisen kestävän ruokajärjestelmän perusta on kannattava ruuantuotanto ja vastuullinen kulutus. Kokonaisvaltaisesti tuotannon kestävyyttä lisäämällä on mahdollista lisätä myös tuotannon kannattavuutta. Päämääränä on parantaa ruokajärjestelmän energia- ja materiaalitehokkuutta ja vähentää litra- ja kilokohtaisia päästöjä. Monet olemassa olevat teknologiset ratkaisut voidaan ottaa käyttöön samalla kun tutkimus ja yritystoiminta kehittävät uusia innovaatioita. Maatalouden ilmasto-ohjelmassa esitellään 76 ruuantuotannon ja -kulutuksen ilmastonmuutokseen sopeutumista lisäävää ja/tai ilmastonmuutosta hillitsevää toimenpidettä. Toimenpiteiden valinta perustuu uusimpaan tutkimustietoon sekä ruokajärjestelmän eri asiantuntijoiden näkemyksiin. Ottamalla käyttöön maatalouden ilmasto-ohjelmassa esitettyjä toimenpiteitä ruuan tuotannosta ja kulutuksesta tulee ilmastoystävällisempää.
Kieli: | swe |
---|---|
Julkaisija: | Helsinki : Föreningen matinformation rf 2015- |
ISSN: |
2737-1557 |
Aiheet: | |
Tallennettuna: |
|
Kieli: | eng |
---|---|
Julkaisija: | Helsinki : Finnish food information 2015- |
ISSN: |
2737-1565 |
Aiheet: | |
Tallennettuna: |
|
Ruoan kulttuuri. Antropologisia näkökulmia ruoan tutkimukseen on kotimainen, käytännönläheinen ja yleistajuinen perehdytys antropologiseen ruokatutkimukseen. Oivallisesti rajatussa artikkelikokoelmassa ruokaa tarkastellaan symbolisena järjestelmänä, jonka välityksellä ilmennetään erinäisiä sosiokulttuurisia rakenteita, kategorioita ja arvoja. Teoksessa käsitellään erityisesti ruoan roolia yhteisön, sukulaisuuden, sukupuolen ja kansallisidentiteetin rakentamisessa, rajaamisessa ja näkyviin tuottamisessa. Kirjan yhdeksän artikkelia perustuvat Tansaniassa, Kuubassa, Papua-Uudessa-Guineassa, Argentiinassa, Meksikossa, Indonesiassa, Etelä-Afrikassa, Kiribatilla ja Fidžillä tehtyyn etnografiseen kenttätutkimukseen.
Ruokamatkailusta on tullut tärkeä osa matkailuelämystä. Jokainen matkailija syö, ja ruokailu koetaan usein mieleenpainuvimpana asiana matkalla. Ruokamatkailun kehittämisellä voidaan kehittää ympärivuotista matkailua ilman mittavia investointeja. Suomen matkailun tärkein vetovoimatekijä on luonto. Luonnon lisäksi ruokamatkailun kivijalkoja ovat puhtaus ja paikalliset elämäntavat. Pohjois-Pohjanmaan elintarviketalouden kansainvälistymisessä ja viennissä, sekä ruokamatkailun kehittämisessä on paljon potentiaalia. Pohjois-Pohjanmaan elintarviketalouden strategia (2017–2025) nostaakin ruokamatkailun kehittämisen yhdeksi tavoitteekseen.
Tutkimuksessa kehitettiin toimintoverkkointegroitua elinkaariarviointia ja sovellettiin sitä Emmental juuston, Elovena kaurahiutaleiden, Kesäpöytä Juustokermaperunoiden ja Pirkka perunajauhon ympäristövaikutusten arviointiin. Emmental juuston tapaustutkimuksessa etsittiin lisäksi parannusmahdollisuuksia mallintamalla tilan eri toimien ja järjestelmämuutosten ympäristövaikutuksia. Arvioissa otettiin huomioon tarkasteltujen kuluttajatuotteiden olennaisten tuote- ja jakelujärjestelmien eri vaiheet aina maatilatuotannon panostuotannosta ja sen raaka-aineista kaupan hyllyyn ja valmiiksi ruoaksi asti. Hankkeen käynnistämiseen vaikutti kasvava tarve tuottaa luotettavia ympäristövaikutustietoja elintarvikesektorin tuotteista ja kehittää elintarvikkeita ja niiden tuotantoprosesseja ympäristöä vähemmän rasittaviksi. Tutkimuksella haluttiin vastata kuluttajien lisääntyneeseen kysyntään saada ympäristötietoa päivittäisten valintojen ja ostopäätösten tueksi. Tutkimuksessa kehitetty ja sovellettu toimintoverkkointegroitu ympäristövaikutusten arviointimenetelmä perustuu teollisen ekologian ideologiaan, standardoituun elinkaariarviointiin sekä toimintoverkon ja innovaatioiden hallinnan toimintatapoihin. Tällä yhdistelmällä tavoiteltiin hyvää kohdentuvuutta todellisiin toimintoihin ja täten tulosten parempaa laatua ja hyödynnettävyyttä. Ensikäden hyöty hankkeesta oli ympäristötiedon hallinnan ja sen vaatiman yhteistyön kehittyminen tuotejärjestelmän toimijoiden keskuudessa. Useat osallistuneet yritykset ovat hankkeen perusteella päättäneet lisätä prosessiensa mittaamista, jotta prosessien ja tuotteiden arviointiin ja kehittämiseen olisi jatkossa käytettävissä ajanmukaista ja entistä luotettavampaa tietoa. Tutkittujen elintarvikkeiden ympäristövaikutukset ja niiden jakaumat vaihtelivat vaikutusluokittain tuotteiden ja ketjujen vaiheiden välillä. Tuotteiden typpi- ja fosforikuormitus ja rehevöityminen aiheutuivat valtaosin alkutuotannosta, erityisesti peltoviljelystä. Tutkituissa tapauksissa uunia tai keittolevyä käytettäessä ruoanlaiton hiilidioksidipäästöt olivat ketjun aiheuttaman ilmaston lämpenemisen kannalta suurimpia tekijöitä. Kuluttajien näkökulmasta jonkinlaisen arvoasteikon tai mittarin asettaminen saattaisi olla tarpeen tuotteiden ympäristövaikutustietojen havainnollistamiseksi ja ymmärtämiseksi. Tutkimuksessa käsiteltiin myös elintarvikkeiden ympäristövaikutusten mittaamista, elinkaariarvioinnin sovellettavuuden parantamista sekä tuotteiden vertailtavuutta. Tutkimuksen tuloksien perusteella ei voida suoraan vertailla esimerkiksi eläinperäistä ja kasvisruokaa, sillä tutkimuksessa käytetyt toiminnalliset yksiköt olivat tuotteiden massoja eivätkä siten ole toiminnallisesti yhteismitallisia. Tulokset ovat tuotantoketju- ja tapauskohtaisia. Niiden perusteella ei tulisi suoraan tehdä johtopäätöksiä muissa yhteyksissä.
In 2017 in Finland, approximately 1,843 tons of food aid was delivered by initiatives financed by the Fund for European Aid to the Most Deprived (FEAD) alone. Nationally, the FEAD’s operational programme is focused exclusively on combating food poverty. It works to distribute food aid to the most deprived people throughout the country using 650 distribution centres run by partner organisations. These are usually parishes, faith-based organisations (FBOs) or nongovernmental organisations (NGOs). Altogether, 271,723 food parcels and 55,754 meals were provided to recipients within the year.
This edited collection provides the first comprehensive study of the rise of food charity across Europe. This concluding chapter pulls together the findings of all the individual case studies to analyse what comparisons can be drawn regarding the growth of this type of charitable provision across the continent over the last few decades. The aim of this book is to use food charity as a lens through which to examine changing responses to poverty in the context of shifting social policies, and the data provided by the case studies have demonstrated just how important a lens food charity is in.. [continues]
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa uusimmat suositukset sisältävä opaslehtinen imeväisikäisen ruoka-allergioista ruoka-allergisten imeväisikäisten vanhemmille ja huoltajille. Ruoka- allergia on yleisimmin imeväisikäisten lasten vaiva ja herkistyminen tapahtuu yleensä ensimmäisen ikävuoden aikana. Allergisia oireita ilmenee useimmiten silloin kun ruokavalioon lisätään uusia ruoka- aineita. Yksi ruoka- allergia edesauttaa usein toisen ruoka- allergian syntymistä. Opinnäytetyössä tarkastellaan imeväisikäisen yleisimpiä ruoka- allergioita uusimpien ruoka- allergiasuositusten näkökulmasta, koska uudet suositukset sisältävälle materiaalille oli tarvetta. Imeväisikäisten yleisimpiä ruoka- allergeeneja ovat maito ja kananmuna. Opinnäytetyössä korostetaan, että turhaa ruoka- aineiden karsimista lapsen ruokavaliosta tulisi välttää. Tärkeintä on turvata imeväisikäisen normaali kasvu ja kehitys allergiasta huolimatta. Allergiaperheet kaipaavat runsaasti tukea ja ohjausta ruoka- allergian toteamisen jälkeen. Opaslehtisen sisältö laadittiin opinnäytetyön teoreettisen viitekehyksen pohjalta. Opaslehtisen tavoitteena on toimia allergiaperheen arjessa välineenä, josta voi kerrata imeväisikäisen ruoka- allergiaan liittyviä asioita. Tavoitteena on myös kannustaa vanhempia itsenäiseen tiedonhakuun. Opaslehtisen avulla pyrittiin lisäämään allergiatietoutta, ja vähentämään ruoka- allergiaan liittyviä pelkoja, stressiä ja ruoka- allergian kuormittavuutta allergiaperheissä. Tavoitteena oli myös, että terveydenhuollon henkilöstö voisi hyödyntää opaslehtistä työssään. Tekstiä tuettiin kuvilla, jotka sopivat opaslehtisen sisältöön. Opaslehtistä arvioivat kaksi terveydenhoitajaa Espoon neuvoloista, Allergia- ja Astmaliiton edustaja, sekä Laurea- ammattikorkeakoulun opiskelijat. Arviointi kerättiin kyselylomakkeella, jonka kysymykset laadittiin hyvän terveysaineiston laatukriteereiden mukaisesti. Kyselylomakkeen avulla selvitettiin hyvän terveysaineiston laatukriteereiden täyttymistä opaslehtisen sisällössä, ulko- ja kieliasussa sekä kokonaisuudessa. Arviointitulosten mukaan opaslehtinen täyttää sille asetetut tavoitteet ja vaatimukset. Imeväisikäisten ruoka- allergioista, toteamisesta ja hoidosta tarvitaan jatkuvasti uutta tutkittua tietoa. Erityisesti olisi tarvetta tutkimukselle, joka käsittelisi lapsen allergian vaikutusta koko perheeseen.