Kaikki aineistot
Lisää
Tutkielmassa käsitellään lapsi ja perheasioiden sovittelua koskevia menettelyjä eli perheasioiden sovittelua, lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun päätöksen täytäntöönpanoa koskevaa sovittelua sekä tuomioistuimessa tapahtuvaa asiantuntija-avusteista huoltoriitojen sovittelua. Tutkielmassa selvitetään näiden menettelyjen eroja ja yhtäläisyyksiä ja sitä, millaisiin asiakkaan tarpeisiin kukin menettely vastaa. Tutkielma jakautuu kuuteen lukuun. Johdannon jälkeen toisessa luvussa käsitellään lain mukaista lähtökohtaa huollosta päätettäessä. Luvussa käsitellään myös sovittelua yleisesti. Kolmannessa luvussa käsitellään perheasioiden sovittelun kehitystä ja nykytilaa. Neljännessä luvussa käsitellään täytäntöönpanosovittelun kehitystä ja nykytilaa. Viidennessä luvussa käsitellään asiantuntija-avusteisen huoltoriitojen sovittelun säätämisen taustatekijöitä sekä siinä toteutettavaa menettelyä. Kuudennessa luvussa tehdään yhteenveto eri sovittelumenettelyjen eroista ja yhtäläisyyksistä ja hahmotellaan sovittelumenettelyjen käyttöalaa ja sitä, voidaanko sovittelumenettelyillä korvata toisiaan ja mitä sovittelujen erot tarkoittavat asiakkaan näkökulmasta. Eri sovittelujen todetaan poikkeavan toisistaan niin menettelyn, tavoitteiden kuin käyttöalankin osalta. Perheasioiden sovittelun käyttöala on kaikkein laajin, sillä sitä voidaan käyttää ristiriitojen ratkaisemiseen niin avio- tai avoerossa kuin liiton kestäessäkin. Tuomioistuimessa tapahtuvassa sovittelussa käsitellään yleensä huoltoa ja tapaamisoikeutta sekä elatusta koskevia riitoja. Täytäntöönpanosovittelu tulee käytettäväksi, kun huollosta ja tapaamisoikeudesta annettua päätöstä ei noudateta vapaaehtoisesti. Menettelyjen käyttöalat ovat myös osin päällekkäisiä, ja perheasioiden sovittelun saatavuuden varmistamisella voidaan vähentää muihin sovitteluihin ja oikeudenkäyntiin eteneviä riitoja. Sillä ei voida kuitenkaan täysin korvata muita menettelyitä, sillä esimerkiksi vaikeimmat huoltoriidat voivat vaatia asiantuntija-avustajan ja sovittelijan yhteisiä ponnisteluja, jotta sovinto riitelevien vanhempien välillä voidaan saavuttaa. Sovittelussa saavutettujen osapuolia tuomioistuimen päätöstä paremmin tyydyttävien sopimusten avulla voidaan vähentää tarvetta turvautua täytäntöönapanosovitteluun. Tutkielmassa todetaan perheasioiden sovittelun olleen viime vuosina puutteellista. Asiakkaan kannalta on ongelma, jos hän joutuu toimimattoman perheasioiden sovittelun vuoksi käymään läpi useita sovittelumenettelyjä, mikä voi aiheuttaa tarpeettomasti huoltoriitojen pitkittymistä.
Työoikeuteen liittyvät riidat ovat olleet viime aikoina oikeudellisessa konfliktintutkimuksessa keskeisiä. Kollektiiviset oikeusriidat, eli työehtosopimuskauden aikaiset tulkintariidat työnantaja- ja palkansaajajärjestöjen välillä, on totutusti ratkaistu työtuomioistuimessa. Työtuomioistuinlaki (646/1974) antaa osapuolille kuitenkin mahdollisuuden saattaa asia myös välimiesoikeuden käsiteltäväksi. Vaihtoehtoisen riidanratkaisun suosiosta huolimatta on Suomessa välimiesmenettelyn käyttö työriidoissa jäänyt toistaiseksi vähäiseksi. Kuitenkin välimiesmenettelyn käytöstä on sovittu lähes puolessa työehtosopimuksia ja jotkin liitot ovat luoneet työryhmiä selvittämään välimiesmenettelyn käytön lisäämistä. Kiinnostusta välimiesmenettelyyn siis löytyy ja tietyillä aloilla sitä käytetään jo nyt varsin vakiintuneesti, vaikka työtuomioistuin näyttääkin vakiinnuttaneen paikkansa työmarkkinoilla kollektiivisten oikeusriitojen pääasiallisena ratkaisijana. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miksi jotkin liitot käyttävät välimiesmenettelyä kollektiivisten oikeusriitojen ratkaisussa. Tätä kysymystä pohditaan erityisesti siitä näkökulmasta, onko välimiesmenettelyllä jotain piileviä etuja, ja toisaalta onko työtuomioistuimella jotain sellaisia heikkouksia, joidenka vuoksi jotkin liitot ovat päätyneet käyttämään välimiesmenettelyä. Tutkielmassa pohditaan myös sitä, osoittavatko välimiesmenettelyn mahdolliset piilevät kilpailuedut sen, että sen potentiaalia ei ole työmarkkinoilla vielä hyödynnetty, ja sen käyttöä olisi perusteltua lisätä työehtosopimuskauden aikaisten riitojen ratkaisemisessa, vai onko työtuomioistuimella edelleen vankkumaton asema. Tutkielmassa selvitetään myös valtiollisen lainkäytön välimiesmenettelyn välistä suhdetta mahdollisena esteenä välimiesmenettelyn lisäämiselle työriitojen ratkaisussa. Työtuomioistuin ei ole perinteinen tuomioistuin ja useassa suhteessa se muistuttaakin enemmän välimiesmenettelyä kuin yleisiä tuomioistuimia. Se on kolmikantainen asiantunteva erityistuomioistuin, jonka päätöksistä ei saa valittaa. Verratessa välimiesmenettelyä työtuomioistuimeen, näyttää välimiesmenettely menettävän lähes kaikki perinteiset kilpailuetunsa, kuten nopeuden, asiantuntevuuden ja ratkaisuvarmuuden. Välimiesmenettelystä voidaan kuitenkin löytää useita kilpailuetuja suhteessa työtuomioistuimeen, kuten osapuolten mahdollisuus vaikuttaa menettelyn kulkuun, välimiesten työmäärä suhteessa työtuomioistuimessa usein olevaan työtaakkaan sekä välimiehillä oleva erityisasiantuntemus, mitä ei työtuomioistuimen tuomareilta välttämättä löydy. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että välimiesmenettelyllä on varmasti paikkansa kollektiivisten oikeusriitojen ratkaisussa suomalaisilla työmarkkinoilla, sillä sen avulla menettelyä voidaan viedä sovittelevampaan suuntaan, millä on suuri merkitys riitapuolten väliseen yhteistyöhön jatkossa. Sen käytön lisääminenkin olisi perusteltua erityisesti siitä syystä, että sen myötä osapuolet voivat luoda prosessin, jonka ainoana tarkoituksena ei ole vain riitojen tehokas ratkaisu vaan myös niiden ehkäiseminen.
Erimielisyydet ja riidat ovat hyvin yleisiä parisuhteissa, joidenkin tutkijoiden mukaan jopa välttämättömiä. Parisuhteella on vaikutusta yksilön hyvinvointiin, jolloin erimielisyydet ja riidat voidaan nähdä uhkana niin parisuhteen kuin yksilöidenkin hyvinvoinnille. Tässä tutkimuksessa oli kaksi tutkimuskysymystä: 1) Mitä riidan ja erimielisyyden aiheita pariterapiaan hakeutuneilla pareilla on? ja 2) Tapahtuuko teemoja käsiteltäessä erimielisyyden ja riidan aiheiden tunnesisällöissä laadullista muutosta paripsykoterapian aikana? Ensimmäiseen kysymykseen pyrittiin vastaamaan aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä ja jälkimmäiseen diskurssianalyysillä. Aineistona tässä tutkimuksessa oli kahden parin paripsykoterapiaprosessit kokonaisuudessaan, yhteensä kymmenen 90 minuutin istuntoa. Tutkimuksemme osoitti, että pareilla esiintyy lukuisia erimielisyyden ja riidan aiheita: ajankäyttö, keskinäisen ymmärryksen ongelmat, kommunikaatio, parisuhteen tila, perhe-elämä ja sukulaissuhteet, puolison persoona ja käyttäytyminen, seksuaalisuus sekä tulevaisuus. Erimielisyydet eivät eskaloituneet riidoiksi, vaan pariterapiakonteksti tarjosi pareille areenan käsitellä erimielisyyksiä ilman selvää konfliktia. Valtaosa erimielisyyksistä oli lyhyitä, jolloin aiheeseen ei palattu ollenkaan tai vain kerran lyhyesti pariterapian aikana. Erimielisyyksiin ja riitoihin liittyvien tunnesisältöjen muutosta oli havaittavissa sellaisissa aiheissa, joita terapian aikana käsiteltiin useampaan otteeseen.
Vaihtoehtoisella riidanratkaisulla tarkoitetaan viralliselle tuomioistuinprosessille vaihtoehtoisia tapoja ratkaista riitoja. Tutkielmassa tarkastellaan vaihtoehtoista riidanratkaisua työoikeudessa. Tutkielmassa keskitytään tuomioistuinsovitteluun, Suomen Asianajajaliiton sovintomenettelyyn, työyhteisösovitteluun ja välimiesmenettelyyn. Tutkielman tavoitteena on saada uutta empiiristä tietoa työoikeudellisten riitojen ratkaisusta sekä vaihtoehtoisten ratkaisukeinojen eduista ja haittapuolista. Tutkimuskysymykset ovat: 1.) millaisia vaihtoehtoisia riidanratkaisukeinoja työoikeudessa on käytössä, 2.) miten nämä riidanratkaisukeinot soveltuvat erityyppisiin työoikeudellisiin riitoihin ja 3.) mikä on vaihtoehtoisen riidanratkaisun tulevaisuus työoikeudessa. Tutkielmassa on käytetty lainopillisen metodin lisäksi teemahaastatteluita. Haastattelut tehtiin keväällä 2018 ja haastatteluihin osallistui asianajajia, työmarkkinajärjestöjen lakimiehiä, käräjätuomari sekä välimieslautakunnan edustaja. Tuomioistuinsovittelu on selvästi lisääntynyt viime vuosina. Sen sijaan Suomen Asianajajaliiton sovittelun käyttö työoikeudellisissa riidoissa on harvinaista. Työyhteisösovittelu on lisääntynyt työyhteisöön liittyvissä konflikteissa. Välimiesmenettelyä käytetään sekä individuaali- että kollektiiviriidoissa. Lähes puolessa yleissitovista työehtosopimuksista on välimiesmenettelyä ja riidanratkaisulautakuntia koskevia määräyksiä. Tyypillisesti määräykset koskevat työsopimuksen irtisanomista, työehtosopimuksia koskevia erimielisyyksiä, yleiskorotuksia ja palkkausjärjestelmän soveltamista. Määräysten yleisyys ei kuitenkaan kerro kuvaa välimiesmenettelyn tosiasiallisesta käytöstä. Tuomioistuinsovittelu ja Suomen Asianajajaliiton sovintomenettely soveltuvat moniin työntekijän ja työnantajan välisiin oikeudellisiin riitoihin. Sovittelu näyttäisi soveltuvan erityisen hyvin työsuhteen päättämisriitoihin henkilökohtaisilla syillä ja näytöllisesti vaativiin tapauksiin. Sovittelussa voidaan huomioida osapuolten intressit ja korjata osapuolten väliset suhteet. Silloin kun tarvitaan laintulkintaa, sovittelu ei ole paras vaihtoehto. Työyhteisösovittelu on kustannustehokas matalan kynnyksen tapa ratkaista erityisesti henkilöristiriitoja. Välimiesmenettely soveltuu työmarkkinajärjestöjen välisiin riitoihin sekä johtajatason sopimuksiin liittyviin riitoihin. Vaihtoehtoiset riidanratkaisun keinot tarjoavat usein tuomioistuinprosessia nopeamman, edullisemman ja joustavamman tavan ratkaista riitoja. Yhteisenä haittapuolena on, ettei oikeuskäytäntö kehity. Tulevaisuudessa vaihtoehtoinen riidanratkaisu tulee todennäköisesti yleistymään sekä sovittelun että välimiesmenettelyn osalta. Mitä aikaisemmassa vaiheessa riidat saadaan ratkaistua, sitä enemmän resursseja säästyy. Painopistettä olisi syytä siirtää tuomioistuinsovittelusta muuhun sovitteluun. Tuomioistuinprosessiin olisi perusteltua siirtää vain tapaukset, joissa tarvitaan laintulkintaa.
Yritysten välillä käytävässä kaupassa syntyy joskus erimielisyyksiä, jotka voivat kasvaa riidoiksi, aina raastupaan saakka. Erimielisyyksiä voidaan ratkoa jo ennen oikeudellisia toimia, jopa ennaltaehkäistä. Tässä työssä tarkastellaan niitä omaehtoisia ja organisatorisia keinoja, joilla kauppa käy sujuvasti ja erimielisyydet saadaan ratkottua. Työn teoria juontuu lakikirjallisuudesta sekä eri internetlähteistä. Myös keskustelut Turun kauppakamarin kanssa ovat lähteenä erityisesti välimiesmenettelyn kohdalla. Työtä tehtäessä on haastateltu yritysmaailmassa toimivia henkilöitä, joilla on kokemusta kaupankäynnistä sekä osapuolena että juridisena asiantuntijana. Kaupankäynti yritysten välillä on lisääntynyt ja sen ympärille on muodostunut uusi teollisuuden ala, sopimusteollisuus. Kysyntä sopimusosaamisesta on lisääntynyt ja tarve on sekä konfliktien että intressien määrässä mitattuna merkittävä. Sujuvan kaupan kannalta konfliktien ennaltaehkäisy on edullisin ja vaivattomin ratkaisu ja siksi siihen on panostettu entistä enemmän. Yleisimpinä ennaltaehkäisyn keinoina ovat olleet sopimuslausekkeet, joilla haarukoidaan mahdolliset ongelmakohdat ja luodaan niihin ratkaisukeinot jo valmiiksi. Paikallista sopimusteknistä osaamista yrityksissä pyritään varmistamaan tarkistuslistoilla ja laadunvalvonnalla. Riitojen ratkaisemiseksi on olemassa myös vaihtoehtoisia ratkaisumalleja. Välimiesmenettelyä on pidetty näkyvimpänä institutionaalisena menettelynä oikeuskäsittelyn ohella. Myös erilaiset sovittelumenettelyt sekä institutionaalisina että omaehtoisina toimintatapoina ovat suosiossa.
This paper explores threats as they appear in children's everyday dispute interactions. The main purpose is to extend understandings of children's interactions and disputes in order to show how young boys construct threats in pretend frames within a classroom peer dispute by drawing upon the resources of the video game world and a verbally constructed fight. The conceptual and methodological frameworks underpinning the analysis are conversation analysis and Goffman's concept of frame. The analysis focuses on one episode that illustrates how the boys, in the absence of the teacher, invoke, share and switch frames within the dispute. Using pretence, they posit threats and build attack strategies in a video game and in mass fight frames, even though they are in a classroom and unable to complete the threats at that moment. The analysis points out that the pretend threats are different to other sorts of threats and escalate the dispute sequence. Threats in the pretend frame, as in the video game frame, are also opportunities to bring activities outside school into the classroom. Hence, this study also looks at how video game playing is used as a resource when not playing. The implications for broader educational practices exemplify how language and social interaction function in children's peer interactions by uncovering the multifaceted aspects of peer culture, friendship and children's agentive roles in maintaining and creating social and moral order in different realities.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää sitä, millaisia kokemuksia henkistä väkivaltaa ero- ja huoltajuusriitoja kokeneilla on sekä henkisestä väkivallasta että muun muassa siitä, millä tavoin he olivat kokeneet tulleensa kuulluiksi ja miten viranomaiset olivat suhtautuneet heidän kokemuksiinsa. Tutkimusongelmana oli se, miten henkinen väkivalta näyttäytyi ero- ja huoltajuusriitojen aikana, ja tutkimus suoritettiin kvantitatiivisella menetelmällä verkossa. Kohderyhmänä olivat ne henkilöt, jotka kävivät Narsistien uhrien tuki RY:n verkkosivuilla ja olivat halukkaita osallistumaan tutkimukseen. Julkaisin tutkimuskyselyn SurveyMonkey-sivustolla, johon kuka tahansa henkistä väkivaltaa kokenut tai sivusta seurannut sai osallistua 8.4.-15.5.2019 välisenä aikana. Viiden viikon aikana tutkimukseen osallistui 182 vastaajaa, joista suurin osa kertoi myös omista kokemuksistaan henkisen väkivallan uhrina. Tärkeimpiä johtopäätöksiä olivat esimerkiksi se, että viranomaisten tapa kohdella henkisen väkivallan uhreja vaihtelivat laidasta laitaan, ja että tietämystä henkisen väkivallan ilmiöistä on syytä lisätä eri viranomaisten osaamiseen. Opinnäytetyön tuloksia voidaan käyttää esimerkiksi osoittamaan se, että kaikki henkistä väkivaltaa eivät koe tulevansa kuulluiksi ja että aihetta olisi syytä tutkia enemmänkin.
Opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa tietoa Vantaan sovittelutoimistolle siitä, miten henkilökunta tekee sovitteluedellytysten arviointia. Ennakkokäsityksenä on, että jokaisella työntekijällä on oma tapa tehdä sovitteluedellytysten arviointi. Kysymykset, joilla sovitteluedellytysten arviointia tehdään eroavat toisistaan, vaikka työntekijät käyttävät arviointia tehdessään sovittelulain (1015/2005) asettamia määritteitä. Yhtäältä tämän opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, miten korjaavan oikeuden teoria näkyy tosiasiassa työntekijöiden työtavoissa. Toisaalta tässä opinnäytetyössä on luotu myös käytännönläheinen malli sovitteluedellytysten selvittämisen tueksi. Kyseisen mallin hyötynä voidaan nähdä myös sen monikäyttöisyys, sillä kyseistä mallia on mahdollista hyödyntää muissakin Suomen rikos- ja riita-asioiden sovittelutoimistoissa. Kyseessä on laadullinen tapaustutkimus, jonka empiirinen osa on toteutettu teemahaastattelumenetelmällä. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelemalla kahdeksaa Vantaan sovittelutoimiston sovitteluohjaajia. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys muodostuu restoratiivisen oikeuden teoriasta. Opinnäytetyön tuloksena selvisi, että haastateltavat hyödyntävät restoratiivisen oikeuden periaatteita arjen toiminnan tasolla varsin hyvin, vaikka eivät tietoisesti tunnistaisikaan varsinaista teoriaa tai sen käsitteistöä tieteellisellä tasolla. Tästä huolimatta he pystyvät hyödyntämään teorian mukaisia toimintatapoja päivittäisessä työssään. Analyysi ja tutkimusaineisto osoittaa selvästi, että restoratiivisen oikeuden periaatteet ja teoria elävät tosiasiassa ja heijastuvat toimintana käytännön tasolla. Työtavat eivät kuitenkaan ole samanlaiset kaikkien sovitteluohjaajien kesken, ja siksi erityisesti asiakkaiden tasavertaisuuden kannalta on tärkeää luoda sovitteluedellytysten selvittämiseen työkaluja. Kuten tutkimus osoittaa, luotua työkalua on pidettävä tärkeänä myös siinä tapauksessa, että tulevaisuudessa haluamme standardoida sovittelukriteerien arviointiprosesseja Suomessa.
TIIVISTELMÄ OPINNÄYTETYÖSTÄ Yksikkö Ylivieskan yksikkö Tekijä Kaija Jämbäck Koulutusohjelma Sosiaalialan koulutusohjelma Työn nimi ”Jos jokin menee rikki, se pitää korjata”. Rikos- ja riita-asioiden sovittelu. Opinnäytetyöni aiheena on rikos- ja riita-asioiden sovittelu. Tavoitteena on selvittää mitä rikos- ja riita-asioiden sovittelu on. Tavoitteena on myös oman syventävän tiedon saaminen sovittelusta. Tutkimusmenetelmänä on aineistolähtöinen eli laadullinen tutkimus. Opinnäytetyöni tutkimusaineisto koostuu kirjallisuudesta sekä muista tutkimukseni aiheeseen liittyvistä materiaaleista ja tehdyistä tutkimuksista. Lähestymistapa kohteeseen on hermeneuttinen, joka tulee esille tutkimuksen kehämäisessä etenemisessä, jossa tutkija ikään kuin kerii auki omaa ymmärtämisen kehäänsä tutkimuksen lukijalle. Tutkimuksestani kävi ilmi että sovittelu antaa mahdollisuuden monessa mielessä toisenlaiseen tapaan ratkaista riita- ja rikosasioita, verrattuna perinteiseen oikeusprosessiin. Toiminnassa tärkeällä sijalla ovat vapaaehtoisuus, tasapuolisuus, kohtuullisuus, maksuttomuus sekä luottamuksellisuus. Sovittelun tarkoituksena on löytää ratkaisuja rikosten ja riitojen aiheuttamien henkisten ja aineellisten haittojen lieventämiseksi ja poistamiseksi. Sovittelutoiminnan keskeisiä tavoitteita on vähentää rikollisuutta, lisätä asukkaiden yhteisvastuullisuutta ja antaa mahdollisuus rikoksen tekijälle oppia vastuuntuntoa. Onnistuessaan sovittelulla voidaan poistaa ja vähentää rikoksen aiheuttaman kriisin seurauksia yksilö-, perhe- ja yhteisötasolla. Sovittelun tehtävänä on vaikuttaa yhteiskuntaamme rikollisuutta hillitsevästi ja vähentävästi, sekä kehittää rikoksentekijöiden vastuuntuntoa sekä helpottaa uhrin asemaa. Asiasanat Sovittelu, sovinto, sovittelija, riita-asia, restoratiivinen oikeus, vaihtoehtoinen riidanratkaisu
Tässä pro gradu- tutkielmassa olen tarkastellut kylissä tapahtuneita suvun välisiä ja naapureiden välisiä riita- ja muita konfliktitilanteita. Tutkielmani lähdeaineistona ovat toimineet kaksi Turun yliopiston Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen arkiston etnologian oppiaineen TYKL-kokoelman painettua postikyselyä. Olen tarkastellut riitoja kulttuurisena ilmiönä ja lähestynyt riita-aihetta arkiston ja valtasuhteiden kautta, niin kyselyn toteuttaneiden tutkijoiden, kuin kyselyn vastaajienkin näkökulmasta käsin. Lisäksi olen lähestynyt kyselyaineistoja asiakirjallisen kulttuuriperinnön käsitteen kautta. Tutkimani kyselyt ovat srtukturoituja kyselyjä, jotka ohjaavat vastauksia. Tutkimistani kyselyvastauksista nousi esiin riitojen ja konfliktien aiheita, joiden avulla olen teemoitellut riitojen aiheet kummankin kyselyjen kohdalla ja analysoinut näin kyselyvastauksia. Olen pyrkinyt tutkielmallani osoittamaan, kuinka arkistojen valta välittyy arkistoitujen kyselyaineistojen kautta. Sekä kyselyt toteuttaneilla tutkijoilla että kyselyvastaajilla on ollut valtaa vaikuttaa kyselyvastauksiin ja niiden sisältöön, sekä sitä kautta siihen, mitä kulttuurista tietoa kyselyaineistoista jää arkistoon. Tutkielmani osoittaa, kuinka ohjailevat kysymykset saavat usein aikaan toivottuja vastauksia. Kyselyjen ohjailevuus ja negatiiviset ja henkilökohtaisiksi koetut teemat vaikuttavat osaltaan vastausten sisältöön ja myös toisaalta vastaajien vastaamatta jättämiseen. Tutkielmani on tapaustutkimus, jonka perusteella ei voida tehdä yleistäviä johtopäätöksiä.
Mietinnössä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki muussa kuin viranomaisessa tapahtuvasta kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta sekä muutettavaksi kuluttajariitalautakunnasta ja liikennevahinkolautakunnasta annettuja lakeja sekä kuluttajansuojalakia. Lisäksi ehdotetaan teknisluonteista tarkistusta velan vanhentumisesta annettuun lakiin. Ehdotetuilla laeilla on tarkoitus saattaa kansallisesti voimaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/11/EU kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta sekä mahdollistaa Euroopan parlamentin ja neuvoston kuluttajariitojen verkkovälitteisestä riidanratkaisusta antaman asetuksen (EU) N:o 524/2013 soveltaminen käytännössä. Lainsäädännöllä luotaisiin puitteet sille, että Suomessa olisi kattavasti direktiivin vaatimukset täyttäviä tuomioistuimen ulkopuolisia vaihtoehtoisia riidanratkaisuelimiä, joiden käsiteltäviksi kuluttajat voivat saattaa direktiivin soveltamisalaan kuuluvat riita-asiat. Mietinnössä ehdotetaan säädettäväksi yksityisiä vaihtoehtoisia riidanratkaisuelimiä koskeva laki, jota sovelletaan niihin riidanratkaisuelimiin, jotka oikeusministeriö direktiivin mukaisesti ilmoittaa komission ylläpitämään luetteloon vaihtoehtoisista riidanratkaisuelimistä. Laki sisältää säännöksiä elimen kokoonpanosta, riidanratkaisusta vastaavien henkilöiden kelpoisuudesta, riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta sekä riidanratkaisumenettelystä. Merkittävin menettelyä koskeva säännös on ratkaisusuosituksen antamista koskeva 90 päivän määräaika. Kuluttajariitalautakunnasta annetun lain menettelyä koskevia säännöksiä tarkistettaisiin vastaamaan direktiivin vaatimuksia muun muassa käsittelyaikojen osalta. Kuluttajariita-asioiden käsittelyn tehostamiseksi ja tarkoituksenmukaistamiseksi mahdollistettaisiin, että kuluttajariitalautakunta voisi jättää sille tehdyn hakemuksen käsittelemättä, jos kuluttaja ei ole ensin ollut yhteydessä kuluttajaneuvontaan. Ohjaamalla hakija kuluttajaneuvontaan edistettäisiin asian selvittämistä mahdollisimman joustavassa ja kevyessä menettelyssä. Myös liikennevahinkolautakunnasta annettuun lakiin ehdotetaan tehtäväksi tarpeelliset menettelyä koskevat muutokset. Muun muassa nykyinen 90 päivän määräaika lausuntopyynnön tekemiselle pidennetään yhdeksi vuodeksi. Kuluttajansuojalakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös elinkeinonharjoittajien velvollisuudesta antaa kuluttajille tietoa vaihtoehtoisista riidanratkaisuelimistä. Ehdotettujen lakien on tarkoitus tulla voimaan 9. päivänä tammikuuta 2016, jolloin myös direktiiviin liittyvä asetus verkkovälitteisestä riidanratkaisusta tulee täysimääräisesti sovellettavaksi. Mietintöön jätettiin kaksi eriävää mielipidettä.