Kaikki aineistot
Lisää
Suomessa rautatieliikenteen aikataulujen arvioinnissa ja vertailussa ei hyödynnetä niiden palvelutasotekijät huomioivaa arviointikehikkoa, jossa tekijöiden tärkeys määräytyy rautatieliikenteen osapuolten aikataulusuunnittelun prioriteettien perusteella. Työssä kehitettiin kuvattu kehikko palvelemaan ratakapasiteetin jakamista ja aikataulusuunnittelua, mikä edellytti osapuolten palvelutasotavoitteiden ja suunnittelun prioriteettien sekä aikataulun palvelutasotekijöiden kuvaamista. Kehikkoon valittiin tärkeimmät siihen soveltuvat palvelutasotekijät, ja niille muodostettiin asiantuntijoiden tekemillä parivertailuilla painoarvot. Tapaustutkimuksessa tarkasteltiin käyttökelpoiselta vaikuttavan palvelutasotekijöiden määrittämismenetelmän soveltuvuutta aikataulujen arviointiin ja vertailuun. Palvelutasotekijöistä tärkeimmät ohjaavat suunnittelua ja asettavat reunaehtoja muille niistä. Tekijöillä on keskinäisiä riippuvuuksia, joiden tunnistaminen selkeyttää suunnittelua. Riippuvuussuhteiden takia aikataulu on periaatteessa tietyillä painotuksilla tehty palvelutasotavoitteiden kompromissi. Aikataulun palvelutason arviointi edellyttää kehikon tekijöiden painottamista tärkeyden perusteella ja niiden mittaamista tai määrittämistä aikataulusta. Aikataulun häiriösietoisuus sai selkeästi suurimman painoarvon parivertailuilla; muiden tekijöiden painoarvot olivat hyvin lähellä toisiaan. Vastauksissa korostui matkustajajunaliikenteen näkökulma. Tapaustutkimuksessa todennettiin muutamia oletettuja palvelutasotekijöiden riippuvuuksia ja tehtiin tärkeitä lisähavaintoja: liikenteen heterogeenisuuden mittareilla on erittäin selkeä positiivinen korrelaatio junamäärän ja selkeä negatiivinen korrelaatio junien lisäämismahdollisuuden kanssa. Ratakapasiteetin käyttöastetta muistuttavan mittarin kanssa heterogeenisuuden mittareilla on hyvin selkeä positiivinen korrelaatio. Heterogeenisuuden perusteella voidaan arvioida aikataulun häiriösietoisuutta ja peilata sitä aikataulun junaväleihin, junien nopeuseroihin, junamääriin ja junien lisäämismahdollisuuteen. Jatkosuosituksilla tähdätään ratakapasiteetin yhteensovittamisen ja aikataulujen arvioinnin kehittämiseen. Osapuolten kokoontumisessa, työn tuloksia hyödyntäen, voidaan muodostaa yhteisesti hyväksytty arviointikehikko palvelutasotekijöineen ja niiden painoarvoineen sekä sopia kehikon käyttötavoista. Palvelutasotekijöille on myös tärkeää määrittää minimilaatuvaatimus ja laatuasteikot raja-arvoineen. Liikenteen heterogeenisuuden mittarien käytössä olisi hyvä painottaa aikataulun junia ja junavälejä niiden tärkeyksien perusteella. Heterogeenisuuden mittarit eivät tarkastele suoraan tiettyjä matkustajille tärkeitä palvelutasotekijöitä, joten niiden määrittämismenetelmien ja laadun mittarien kehittäminen on tärkeää.
Kieli: | mul |
---|---|
Julkaisija: | Helsinki : Onnettomuustutkintakeskus 2008- |
ISSN: |
2242-7724 |
Aiheet: | |
Tallennettuna: |
|
Kieli: | fin |
---|---|
Julkaisija: | Helsinki : Liikenteen turvallisuusvirasto 2014-2018. |
ISSN: |
2342-0278 |
Aiheet: | |
Tallennettuna: |
|