Kaikki aineistot
Lisää
Vaihto-opiskelu ulkomaisessa korkeakoulussa on osa yhä useamman nuoren aikuisen kokemusmaailmaa. Yleisimmät motiivit vaihtoon lähtöön liittyvät usein kohdemaan kieleen ja kulttuuriin tutustumiseen sekä opiskelijan henkilökohtaiseen kehittymiseen. Tutkinkin pro gradu -tutkielmassani ranskalaisten Erasmus-vaihto-opiskelijoiden kuvaa suomalaisesta kulttuurista. Olen siis selvittänyt mitä kulttuuriteemoja he nostavat esille ja millainen Suomi-kuva opiskelijoilla on heidän kertomustensa perusteella. Tutkimusaineiston keräsin haastattelemalla kolmea ranskalaista Erasmus-opiskelijaa Jyväskylän yliopistolta. Aineistosta poimittiin teema-analyysiin kaikki sellaiset kertomukset ja kommentit, joissa kuvattiin suomalaista kulttuuria tai vähintäänkin sivuttiin sitä. Kertomuksia löytyi yhteensä 20 ja kommentteja 73 kappaletta. Aineiston analyysin pääpaino oli kertomuksissa, koska ne kuvasivat hyvin autenttisesti vaihto-opiskelijoiden kokemuksia suomalaisesta kulttuurista ja suomalaisista. Tulosten perusteella haastateltavien kuvaa suomalaisesta kulttuurista leimaa vahvasti Suomessa eletty arki : heidän kertomuksensa ja kokemuksensa kumpuavat pitkälti hyvin arkipäiväisistä asioista ja kohtaamisista. Tämä näkyy muun muassa siinä, että aineistossa suosituimmat esille nousseet teemat ovat urheilu ja vapaa-aika; maantieto, ympäristö ja ilmasto; viestintä ja suomen kieli. Jokaisesta edellä mainitusta teemasta löytyy vähintään kolme kertomusta ja useampia kommentteja tai muita mainintoja. Sen sijaan aineistossa ei ole ainuttakaan kertomusta liittyen taiteisiin. Muutoinkin tämä kategoria keräsi vain kaksi mainintaa ja nekin ikään kuin sivulauseessa. Huomionarvoista on myös se, että suomalaiseen yhteiskuntaan liittyvistä teemoista ainoastaan jo edellä mainittu teema maantieto, ympäristö ja ilmasto keräsi kertomuksia ja runsaasti kommentteja. Tämäkin näytti johtuvan pitkälti talven kylmyydestä, joka oli yllättänyt haastateltavat. Kertomuksista välittyvän sävyn perusteella haastateltavien Suomi-kuva näyttää melko tasapainoiselta: kahdeksan kertomusta antaa positiivissävytteisen kuvan kun taas yhdeksästä piirtyy negatiivisesti värittynyt kuva. Lisäksi kolmessa kertomuksessa Suomi-kuva on kaksijakoinen, koska niiden kuvaamat kokemukset sisältävät sekä positiivisia yllätyksiä että negatiivisesti tulkittavia piirteitä.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla ranskalaisten naisten synnytyskokemuksia Suomessa. Tavoitteena oli kehittää hoitotyöntekijän kulttuurista kompetenssia ja koota mahdollisia kehittämisehdotuksia. Tämän opinnäytetyön tuloksia voidaan käyttää hyödyksi kehitettäessä ranskalaisen kulttuurin mukaista hoitotyötä synnytysosastolla. Opinnäytetyön kohderyhmänä olivat Suomessa synnyttäneet ranskalaiset äidit. Aineistonkeruu tehtiin teemahaastattelulla haastattelemalla kolmea Suomessa synnyttänyttä ranskalaista äitiä. Aineisto analysoitiin käyttäen sisällönanalyysia. Opinnäytetyön tuloksissa ilmeni, että ranskalaiset naiset pitivät synnytyskokemustaan yleisesti hyvänä ja he toivoivat voivansa synnyttää Suomessa uudestaan. Synnyttäneet äidit kuvasivat kommunikoinnin synnytyksen aikana sujuneen pääosin hyvin, vaikka tuloksissa tuli ilmi myös tapauksia, joissa äidit kokivat hoitotyöntekijän jättäneen kertomatta hoitoon liittyviä asioita. Hoitotyöntekijät tunsivat hyvin ranskalaista kulttuuria sekä sen käytäntöjä ja he käyttivät tietoa hoitaessaan ranskalaisia äitejä ja vauvoja. Äidit näkivät monia eroja ranskalaisten ja suomalaisten synnytyskäytäntöjen välillä. He kuvasivat invasiivisten toimenpiteiden ja monitoroinnin olevan yleisempiä Ranskassa. He kokivat myös suomalaisten hoitokäytäntöjen huomioivan potilaita yksilöllisemmin ja isän aseman olevan Suomessa aktiivisempi. Lisäksi he mainitsivat suomalaisilla hoitajilla olevan enemmän aikaa synnyttäjille ja totesivat sen johtuvan paremmista resursseista. Jatkotutkimuksen aiheena voisi olla hoitotyöntekijän kokemukset ja valmiudet kohdata ranskalainen synnyttäjä.
Tutkimuksemme aiheeksi valikoitui pariisilaisnaisen representaatio Netflixin alkuperäissarjassa Emily in Paris. Erityisesti koronapandemian aikana suoratoistopalveluiden suosio on kasvanut räjähdysmäisesti asettaen yhä useampia katsojia alttiiksi sille, miten eri ihmisryhmät niissä esitetään. Pyrimme tutkimuksessamme selvittämään, onko Sylvie Grateaun hahmo representaatio stereotyyppisestä pariisilaisnaisesta hyödyntäen diskurssianalyysiä. Tutkimuksemme aineistona toimi kahdeksasta sarjan eri jaksosta poimitut dialogit, joissa Grateaun repliikit välittivät hyvin stereotyyppistä kuvaa. Dialogien avulla pyrimme saamaan vastaukset tutkimuskysymykseemme – Onko Sylvie Grateaun hahmo representaatio stereotyyppisestä pariisilaisnaisesta Emily in Paris -sarjassa? Tarkensimme tätä tutkimuskysymystä lisäkysymyksellä ”Mitkä ovat yleisimpiä stereotypioita pariisilaisnaisista?” Esittelimme tutkimuksessa tyypillisimpiä pariisilaisnaisiin liitettäviä stereotypioita, aineistonamme Retaillaudin teos La Parisienne: Histoire d’un mythe. Jaoimme esille nousseet stereotyyppiset käytösmallit neljään eri kategoriaan – Grateau halveksivana, elitistisenä, itsenäisenä sekä ujostelemattona naisena. Saimme analyysimme avulla selville, että Grateaun hahmon repliikeistä esille tulleet diskurssit vastasivat stereotyyppiseen pariisilaisnaiseen liitettäviä stereotypioita. Näin ollen Grateaun hahmo representoi stereotyyppistä pariisilaisnaista Retaillaudin esittämien määritelmien mukaan. Pariisilaisnaisen stereotypiaa vahvistettiin sarjan läpi asettamalla sille vastakohdaksi amerikkalaisen Emilyn hahmo. Samalla sarja näin siis hyödynsi stereotypioita sekä pariisilaisista että amerikkalaisista. Tutkimuksemme tulosta tukee myös ranskalaisten sekä erityisesti pariisilaisten vahva reaktio sarjaan sosiaalisessa mediassa. Pystyimme tutkimuksemme avulla osoittamaan, minkälainen valta kielellä on representaatioiden ja stereotypioiden luomisessa ja ylläpitämisessä.
Leipä on ympäri maailmaa tuiki tavallinen elintarvike, mutta sen kuluttamiseen liittyy paljon piirteitä, jotka vaihtelevat maan mukaan. Ranskaa ajatellessa tulee helposti mieleen patonki ja Suomea ajatellessa ruisleipä – ne ovatkin tavallisia leipiä näille maille. Kuluttajien taipumisten, tottumuksien ja niiden syiden tunteminen on olennaista leipomoalan toimijoille. Ranskalaisten ja suomalaisten kuluttajakäyttäytymisen vertailu leivän suhteen tuo näistä kohderyhmistä kiinnostuneille tahoille, kuten leipomoteollisuuden yrittäjille, uusia näkökulmia. Opinnäytetyössä vertaillaan suomalaisten ja ranskalaisten leivänostotottumuksia ja selvitetään niihin vaikuttavia syitä ja tekijöitä. Asiaa käsitellään kuluttajakäyttäytymisen näkökulmasta. Opinnäytetyössä selvitetään, eroavatko leivänostoprosessit suomalaisten ja ranskalaisten kesken, millaiset asiat vaikuttavat heidän leivänostotottumuksiinsa, mitä he ajattelevat paikoista, joista he ostavat leipää ja mitä he pitävät tärkeänä leivässä. Tietoperustassa käsitellään aluksi kuluttajakäyttäytymisen teoriaa, joka auttaa ymmärtämään opinnäytetyön seuraavia osia. Siinä esitellään ostoprosessi, tavallisia ostokäyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä ja niiden yhteyksiä. Seuraavaksi tietoperustassa esitellään taustatietoja suomalaisten ja ranskalaisten leivänkulutuksesta, kuten määrästä ja leivän tyypistä, muun muassa markkinatutkimusten avulla. Lopuksi tietoperustassa esitellään ajankohtaisia leivän kulutukseen vaikuttavia trendejä ja teemoja, kuten vastuullisuus ja tämänhetkinen energiakriisi. Opinnäytetyötä varten tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten ja ranskalaisten leivänostotottumuksia sekä niiden taustoja. Tutkimus oli kvalitatiivinen ja siihen osallistui kolme suomalaista ja kolme ranskalaista. Tutkimus toteutettiin etähaastatteluiden avulla, jotka pidettiin maaliskuun 2023 aikana. Tarkoituksena oli saada syvempi käsitys leivänkulutuksesta ja syistä tietynlaiselle ostokäyttäytymiselle, kuin mitä tietoperustassa pystyttiin luomaan. Tuloksista selvisi, että suomalaisten ja ranskalaisten leivänkulutustottumuksissa on samanaikaisesti runsaasti yhteistä ja paljon eroavaisuuksia. Suurimpia eroja ovat suositun leivän tyyppi, ostopaikka ja yleiset asenteet sekä uskomukset suhteessa leipään ja sen kulutukseen. Suomalaiset esimerkiksi arvostavat ruisleipää, joka ei ole Ranskassa yhtä suosittua tai tunnettua. Ranskalaiseen kulttuuriin kuuluvat tunnetusti leipomot, joita Suomessa on samantyylisiä vähemmän. Lisäksi suomalaiset arvostavat leivän terveellisyyttä, kun taas ranskalaisille perinteet ovat tärkeämpiä. Suuri osa leivän kulutukseen vaikuttavista asioista liittyy kulttuuriin. Aihetta voisi tutkia enemmän esimerkiksi tekemällä tuloksien aiheista, kuten asenne-eroista, suuremman määrällisen tutkimuksen.
Opinnäytetyöni muodostuu kahdesta osiosta, taiteellisesta ja kirjallisesta, ja niillä molemmilla on yhtä suuri painoarvo. Taiteellinen osio oli Turun Ekumeenisessa taidekappelissa 29.10.2017 järjestetty konsertti. Konserttitaltiointi ja -ohjelma ovat tämän opinnäytetyön liitteenä. Valtaosa konsertissa esitetyistä teoksista oli ranskalaisten taiteilijoiden idiomaattisesti huilulle ja harpulle tai huilulle ja pianolle säveltämiä teoksia. Yhdessä teoksessa soitinvalikoimaa lisäsi mukana ollut viulu. Opinnäytetyön kirjallisessa osassa selvitetään ranskalaista huilukoulua sen yli 300-vuotisen historian pohjalta. Lisäksi selvennetään sitä, miten ranskalainen huilukoulu tuli Suomeen vasta noin 50 vuotta sitten.
Tutkielman tavoitteena oli tarkastella kahta Éric-Emmanuel Schmittin pienoisromaania, Oscar et la dame rose ja L'enfant de Noé, analysoimalla teosten tematiikkaa ja niissä käytettyjä kirjallisia keinoja. Teokset kuuluvat kirjailijan eri uskontoja käsittelevään sarjaan Le cycle de l'invisible. Johdannossa esittelen kirjailijan käsittelemiä aiheita ja teemoja, joita esiintyy myös tutkimissani teoksissa. Niiden tematiikka nousee päähenkilöiden ahdistavasta todellisuudesta: 10-vuotias Oscar sairastaa leukemiaa ja 7-vuotias juutalainen Joseph pakenee natseja. Oscarin tarina kuvaa pojan kahtatoista viimeistä päivää ennen kuolemaa. Josephin tarinassa kuoleman uhka laajenee koskemaan kokonaista kansaa ja sen kulttuuria, juutalaisuutta. Teosten vakavia teemoja ovat sairaus ja kärsimys, kuolema ja sen pelko sekä hylkäämisen seuraamukset. Myönteisinä vastateemoina toimivat ennen muuta rakkaus ja ystävyys, mutta myös hengellisyys ja sen suoma tuki. Toisessa osassa analysoin lainausten valossa, miten em. teemat konkretisoituvat tekstissä. Aluksi tematiikka tuntuu kallistuvan synkkyyteen, mutta teksti paljastaa positiiviset vastateemat. Vanhemmistaan eroon joutuneet pojat löytävät avun. Jumalaan uskova vapaaehtoistyöntekijä Mamie Rose ja Jumala-suhteessaan epäilevä katolinen pappi Pons korvaavat puuttuvat vanhemmat. Syntyy klassinen mestari-oppipoika -suhde, jossa opastus tapahtuu dialektisella kysymys-vastaus -menetelmällä. Dialogeissa käsitellään em. teemoja eli elämän suuria "näkymättömiä" kysymyksiä kuolemasta hengellisyyteen ja Jumalaan. Henkisen kasvun myötä pojat alkavat ymmärtää elämää ja selviävät koettelemuksista. Ateistivanhempien kasvattama Oscar löytää uskon Jumalaan, Joseph taas häilyy juutalaisuuden ja kristinuskon välillä. Jumala ilmestyy molemmille kerran mystisenä kokemuksena. Vanhempien ja lasten rakastava suhde palautuu lopulta ennalleen, ja pojat saavat tukea myös ystävyydestä. Joseph selviää hengissä, mutta tärkeintä ei ole elämän pituus: myös Oscar elää täyden elämän sadunomaisessa rakkaudessaan Peggyyn. Kolmannessa osassa tutkin teoksissa käytettyjä kirjallisia keinoja. Kirjailija leikkii genreillä: Oscarin kirjeromaani ja Josephin elämäntarina ovat myös mielikuvituksellisia ja humoristisia filosofis-uskonnollisia satuja. Kielelle on tyypillistä rekisterien tarkoituksenmukainen vaihtelu arkisesta runolliseen. Sanastollisesti erottuu sairauteen ja uskontoon liittyvä termistö. Kielenkäytöstä syntyy myös huumori: Josephin lapsellisuus, Oscarin terävät sutkaukset sekä värikkään humoristisiksi kuvatut henkilöhahmot huvittavat kaiken vakavuuden keskellä. Lisäksi Oscar pystyy itseironiaan ja Joseph ystävineen sarkasmiin juutalaiskuvauksessa. Lopuksi voi todeta, että on mahdollista käsitellä vakavia teemoja, kärsimystä ja ahdistusta, jopa lapsen kuolemaa, yhdistämällä tragiikka komiikkaan ja mielikuvitukseen. Siitä kirjailijaa on myös arvosteltu, vaikka se vetoaa yleisöön. Olisikin kiinnostavaa vertailla näitä eri argumentteja tai analysoida joitakin Schmittin teemoja hänen muussa tuotannossaan laajemmin. Myös kielellisten keinojen tarkempi analyysi tarjoaisi hyvän tutkimuskohteen.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan Jean-Luc Godardin elokuvaa Alphaville (1965) eksistentialismin näkökulmasta. Tutkielman lähtökohtana on havainto siitä, että Godardin tyyliä tehdä elokuvia on kutsuttu eksistentiaaliseksi elokuvasemiotiikaksi, jota hän on toteuttanut elokuvissaan tutkimalla kielen erilaisia merkityksiä ja intertekstuaalisuutta. Tutkielmassa pyritään osoittamaan, että erityisesti Alphavillen kielen analysoiminen ja sen yhdistäminen eksistentialistiseen tutkimusperinteeseen toimivat yhtenä uutena perspektiivinä Godardin ymmärtämiselle akateemisesti. Alphavillen eksistentialistisia teemoja analysoidaan sekä itsenäisesti että Jean-Paul Sartren eksistentialismin näkökulmasta, jota muun muassa filosofi Esa Saarinen on kutsunut vapauden, valinnan ja vastuun -teoriaksi. Alphavillen valmistumisaika sijoittuu lisäksi 1960-luvulla alkaneeseen merkittävään ajanjaksoon, jolloin Godardin kaltaiset modernin elokuvan pioneerit saivat jalansijaa ranskalaisessa elokuvassa. Tästä uudeksi aalloksi kutsutusta ilmiöstä juuri Godardin ja Alphavillen valinta tutkimuskohteeksi vaikuttaa luonnolliselta, koska elokuvan käsittelemät teemat teknologian uhkakuvista ovat edelleen ajankohtaisia. Elokuvassa Alpha 60 -kone rajoittaakin kaupunkilaisten valinnanvapautta yhdistämällä heidät kontrolloituun kollektiiviseen tietoisuuteen, kunnes päähenkilö agentti Lemmy Caution saapuu pelastamaan tilanteen. Tämä konteksti tekee siitä kiinnostavan tutkimuskohteen mediatutkimuksen näkökulmasta. Tutkimuskirjallisuuden perusteella eksistentialistisille tutkimuksille vaikuttaa olevan yhteistä se, ettei eksistentialismi ole niinkään työkalu kuin tarkastelun keskipiste, joka kulminoituu tietoisuuden ja kokemuksellisuuden tutkimuksena, kuten tässäkin tutkielmassa. Tämän tutkielman analyysiosio keskittyy näin ollen juuri ihmisen valinnanvapauden, tietoisuuden ja rakkauden kautta elokuvan tärkeiden teemojen avartamiseen. Tutkielman kannalta Sartren teorian tärkeimmäksi osaksi nousee hänen teoksensa L'Être et le Néant (1943), jossa hän esittelee keskeiset käsitteensä. Sartren ajattelu toimiikin hyvänä vastakohtana Alphavillen tietoisuuskäsitykselle, koska hänen teoriansa mukaan kollektiivinen tietoisuus estää ihmisen aidon vapauden toteutumisen, joka on aina pohjimmiltaan yksilöllinen. Elokuvan ja Sartren eksistentialistinen sanoma vaikuttaa lopulta olevan, että teknologia vaarantaa monia inhimillisiä piirteitämme, jos annamme sille liikaa valtaa yhteiskunnassamme.
Tutkielman käsittelee ja analysoi estetiikkaa ranskalaisessa sekä englantilaisessa dekadentissa kirjallisuudessa. Korpus koostuu neljän ranskalaisen (Charles Baudelaire, Gustave Flaubert, Théophile Gautier ja Joris-Karl Huysmans) ja kolmen englantilaisen (Algernon Swinburne, Arthur Symons ja Oscar Wilde) kirjailijan tekstistä, jotka on koottu romaaneista, novelleista ja runoista. Analyysi on jaettu kuuteen osaan, joista kukin käsittelee dekadentin estetiikan teemoja: (1) eksotiikka ja femme fatale, (2) keinotekoisuus, (3) androgyyni, (4) kaikkivaltiaisuus (5) saatanallisuus sekä (6) rumuus. Dekadenssi on 1800-luvun lopun melankolian ja rappion tunteen synnyttämä eurooppalainen kirjallisuuden suuntaus. Ranskassa sosiopoliittiset mullistukset sekä lähenevä vuosisadan loppu, fin de siècle, aiheuttivat kirjailijoissa inspiroitunutta pessimismiä rappioitunutta aikakautta kohtaan. Tämä kulttuurinen romahdus nousi ihailun kohteeksi ja täten moraalinen korruptio ja syntinen elämäntyyli valjastettiin inspiraation lähteiksi. Kirjailijat työstivät romanttisia makaabereita aiheita ja suosivat mielen perversioita. Syntinen hedonismi ja immoraalisuus oli keino toteuttaa dekadenttia estetiikkaa, jossa taide nostettiin aikakauden esteettisen suuntauksen mukaisesti itsenäiseksi ja riippumattomaksi moraalista. Tämä l’art pour l’art – oppi, eli taide taiteen vuoksi, hallitsi dekadenttia estetiikkakäsitystä, jossa taiteellinen hienostuneisuus ja yltäkylläisyys sekoittuivat groteskin ja rumuuden ihannointiin. Tutkielman johdannossa selvitetään dekadenssin historiaa rappion käsitteestä antiikin ajoista kirjallisuuden ja taiteen alaksi 1800-luvulla Ranskassa ja myöhemmin Englannissa. Lisäksi esitellään dekadenttia ideologiaa sekä teorioita dekadenssista. Ennen analyysia luodaan käsitys dekadenttien estetiikasta, johon sekoittui viehtymys eksotiikkaan ja klassiseen kauneuteen, keinotekoisuuteen tai rumuuteen. Tutkimuksessa selviää, miten dekadenttien estetiikka kuvaa laajasti ja usein hyvin paradoksaalisesti toisaalta koristeltua ja viettelevää kauneutta, toisaalta hirvittävää, epämuodostunutta ja rumaa kauneutta. Selvää rajaa ei voida vetää ranskalaisten ja englantilaisten dekadenttien tavalle kirjoittaa kauneudesta, sillä jokainen kirjailija esittelee tuotannossaan laajalti siitä eriäviä kuvia. Se mikä yhdistää dekadenttia estetiikkaa, on kauneuden kohteen esineellistäminen ilman muuta merkitystä kuin sen kauneus sekä sen tuoma nautinto. Dekadentissa kirjallisuudessa kauneus on hallitseva elementti ja ottaakin äärimmäisissä tapauksissa vallan koko elämästä.
Tässä tutkielmassa on tutkittu luottamusta ranskalais-suomalaisessa yhteistyössä Ranskassa. Tarkastelukulma rajoittui ranskalaisten muodostamaan luottamukseen suomalaista yhteistyökumppania kohtaan. Tutkielmassa on myös pyritty ymmärtämään, miten ranskalaiset muodostavat luottamuksen yleisellä tasolla. Luottamuksella on suuri merkitys yhteistyön kehittymisessä, tehokkuudessa sekä jatkuvuudessa. Kansainvälinen konteksti tuo lisähaastetta luottamussuhteeseen, sillä mikäli toisen toimintatavat tuntuvat merkittävästi eroavan omista, ne saattavat estää luottamuksen muodostumista ja sitä kautta hidastaa yhteistyön kehitystä. Tutkielman aineisto on kerätty teemahaastatteluilla ja se on analysoitu kahdessa osassa. Ensimmäisessä käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysiä ja siinä pyrittiin selvittämään, miten ranskalaiset muodostavat luottamuksen yleisellä tasolla. Toisessa analyysivaiheessa käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä ja siinä oli tarkoituksena selvittää, miten ranskalaiset muodostavat luottamuksen suomalaisia kohtaan. Molemmat sisällönanalyysit pohjautuvat Doneyn, Cannonin ja Mullenin (1998) esittelemään viiteen kognitiiviseen luottamuksen rakentamisen prosessiin, jotka ovat arvioiva prosessi (rationaalisuus), ennustamisen prosessi (johdonmukaisuus), tarkoituksellisuuden prosessi (arvot ja motiivit), kyvyt huomioon ottava prosessi (kyvyt yhteistyön edellytyksenä) sekä transferenssinprosessi (luotettavammasta lähteestä välittyvä luottamus). Tutkielman tulokset osoittavat, että ranskalaiset muodostavat luottamuksen yleisellä tasolla herkemmin arvioivan, ennustavan sekä tarkoituksellisuuden prosessien mukaisesti. Ranskalaiset ovat taipuvaisia muodostamaan luottamuksen suomalaisia kohtaan kaikkien viiden kognitiivisen luottamuksen rakentamisen prosessien mukaan, mutta suhteen edetessä erityisesti ennustamisen prosessi ja tarkoituksellisuuden prosessi korostuivat. Huomionarvoista kuitenkin on, että suhteen alussa nämä prosessit korostuivat negatiivisesti suomalaisia kohtaan. Tämä viittaa siihen, että vaikka suomalaisia pidetään rehellisinä ja johdonmukaisina yhteistyökumppaneina, arvo- ja käyttäytymiserot vähentävät luottamusta suhteen alussa, kun toisen toimintatapoja ei vielä tunneta. Vaikka ranskalaiset eivät yleisesti ottaen kokeneet luottamuksen välittyvän yhteiskunnan rakenteista, suomalaisia kohtaan koetussa luottamuksessa transferenssinprosessi säilyi vahvana koko suhteen ajan, mikä viittaa siihen, että luottamuksen nähdään siirtyvän suomalaisesta yhteiskunnasta suomalaiseen yhteistyökumppaniin.
Opinnäytetyössäni tutkin ranskalaista pelikorttipakkaa ja siihen liittyviä visuaalisia elementtejä. Halusin selvittää, miten pakan vakioelementtien takana piileviä merkityksiä voitaisiin hyödyntää omaa pelikorttipakkaa suunniteltaessa. Mitä asioita tulee ottaa huomioon pelikortteja suunniteltaessa? Mitä elementtejä korttipakkaan on sisällytettävä, mitä asioita tulisi painottaa ja mitä voidaan jättää pois? Työn teoriallisen osuuden kanssa rinnakkain toteutin myös toiminnallisen osuuden, jossa suunnittelin oman, viktoriaanisella teemalla kuvitetun korttipakan. Toiminnallisessa osuudessa hyödynsin teoriaosuudessa vastaan tulleita havaintoja. Työn teoriaosuus sisältää sekä ranskalaisen pakan visuaalisia elementtejä käsittelevän osion että tarkan suunnitelman omasta korttipakastani havainnollistavien kuvien kera. Työssäni olen käyttänyt kirjallisia lähteitä sekä verkkolähteitä, joista poimin etenkin korttipakan visuaalisiin elementteihin liittyvät asiat. Paneuduin työssäni mm. ranskalaisen pakan maatunnuksiin sekä numero- ja kuvakortteihin. Pakan vakioelementtejä ja niiden merkityksiä käsittelin työssä paljolti pakan historian kautta. Näiden elementtien tärkeysjärjestystä olen pohtinut käyttäen paljon myös omaa harkintaani ja näkemystäni. Tärkeimmiksi asioiksi kortteja suunniteltaessa nousivat korttien selkeys ja nopea tulkinta. Tässä asiassa korttien maatunnusten selkeä esittäminen ja kuvakortit ovat tärkeässä roolissa. Katson opinnäytteestäni olevan hyötyä henkilöille, jotka haluavat suunnitella omia pelikortteja.
Tutkielman kohdeteos on ranskalaisen Claire Castillonin vuonna 2006 ilmestynyt novellikokoelma Insecte (Suom. Äidin pikku pyöveli [2007]). Novellikokoelmassa on yhdeksäntoista lyhyttä novellia. Tässä tutkielmassa novellikokoelmaa käsitellään yksikkönä, jossa novellit vaikuttavat toistensa tulkintaan. Jokaisessa novellissa päähenkilöt ovat äitejä ja tyttäriä, joiden välinen suhde on jollakin tapaa kieroutunut. Tutkielmassa tarkastellaan, mitä groteski on ja miten se ilmenee Castillonin novellikokoelmassa. Groteski on ambivalentti käsite, jonka määritelmä on ollut erilainen eri aikakausina ja erilaisissa yhteiskunnissa ja kulttuureissa. Yleensä groteski määritellään häiritseväksi sekoitukseksi toisiinsa sopimattomia piirteitä, jotka aiheuttavat samanaikaisesti inhoa, kauhua ja huvittuneisuutta. Taideteoksen yleisön reaktio on siis olennainen osa määritelmää, ja tämän takia 2000-luvulla tutkijat ovat alkaneet korostaa groteskin määritelmässä havaintoa ja katsetta. Tämän tutkielman johtoajatus on, että inhimillinen havainnointi ja ennen kaikkea ihmisen tulkinta tuottavat groteskia. Toisin sanoen inhimillinen mieli tuottaa groteskia. Castillonin novelleissa groteskin mielen omaavat hahmot näkevät ympäröivän todellisuutensa groteskina tai tekevät siitä itse groteskia pienillä julmilla teoilla, jotka sekä kauhistuttavat että huvittavat lukijaa. Hahmojen ja kertojien tapa tulkita todellisuuttaan groteskisti voi siirtyä myös lukijan tulkintamalliksi. Hahmojen groteski kerronta kutsuu lukijaa omaksumaan groteskin tulkintatavan. Castillonin kokoelman novellit toistavat groteskeja skenaarioita, joten lukija alkaa odottaa kokoelmalta groteskiutta: hänelle alkaa muodostua teosta lukiessa groteski odotushorisontti. Groteski teksti kutsuu lukijaa erilaisiin lukijapositioihin. Tämän tutkielman teoreettiset lähtökohdat ovat groteskin tutkimus, fiktiivisen mielen teoria, reseptioteoria sekä Ranskan kirjallisuushistorian tutkimus, lähinnä groteskin näkökulmasta. Teorioiden pohjalta rakennetaan seuraavat hypoteesit: 1. Kertojien tapa kertoa tuottaa groteskia. He havainnoivat ja kuvaavat asioita groteskisti. Kerronta on ambivalenttia ja ristiriitaista, eikä objektiivista totuutta ole mahdollista löytää. 2. Kertojien tapa nähdä asiat groteskeina voi siirtyä lukijan tapaan tulkita ja havainnoida. Kertojien epäluulo voi myös tarttua. Groteski ohjaa ja härnää lukijaa kohti ylitulkinnan rajaa. Castillonin novellikokoelmaan muodostuu groteski odotushorisontti. 3. Groteski kutsuu lukijaansa groteskiin osallistuvaan lukijapositioon, mutta samalla työntää häntä siitä pois kohti groteskia torjuvaa lukijapositiota. Tutkimustulokset vahvistavat esitettyjä tutkimushypoteeseja. Tutkielmassa osoitetaan, että Castillonin novellikokoelmassa Insecte tapa kertoa tuottaa groteskia. Novelleissa hahmojen tapa havainnoida ja tulkita todellisuuttaan tekee siitä groteskia. Lukija saa kertojilta ja niiltä novelleilta, joissa suhteellisen yksiselitteisesti tapahtuu karmeita asioita, epäluuloisen tulkintamallin. Lukija alkaa myös odottaa, että novelleissa on jonkinlainen kieroutunut tai ambivalentti asetelma. Lukijalle kehittyy kokoelmaa lukiessa odotushorisontti, jossa on todennäköistä, että novelleissa tapahtuu kieroutuneita, häiritseviä ja ennen kaikkea groteskeja asioita. Muodostuneen odotushorisontin seurauksena lukija saattaa alkaa tulkita novellien sisältämiä groteskeja elementtejä vielä entistä groteskimmiksi, jolloin lukija asettuu groteskia tuottavaan lukijapositioon.
Mitä Ranskassa tiedetään ja ajatellaan Suomesta ja suomalaisista? Maamme ulkoinen kuva herättää suomalaisissa usein suurta kiinnostusta. Etenkin internetajan tietotulvassa Suomen maineesta on tullut myös ulkopoliittisesti entistä merkityksellisempi aihe. Suomi-kuva vaikuttaa maamme menestykseen etenkin taloudellisesti, kun mielikuvayhteiskunnassa maine on tärkeä kilpailuvaltti. Suurin osa ranskalaisista muodostaa Suomi-kuvansa välillisesti median tarjoaman tiedon avulla. Tiedotusvälineillä on valtaa päättää, mitkä asiat nostetaan puheenaiheiksi ja miten niistä kerrotaan. Media on yksi suuri maineiden rakentaja. Tutkin tässä pro gradu -työssä ranskalaisissa verkkolehdissä muodostuvaa Suomi-kuvaa. Aineistonani ovat Ranskan suurimpien valtakunnallisten päivälehtien Le Monden, Le Figaron ja Libérationin Suomea käsittelevät verkkoartikkelit loka–joulukuulta 2014. Lähestyn aihetta sekä määrällispainotteisella analyysilla että laadullisella diskurssianalyysilla. Kysyn mitä ja miten. Kvantitatiivisessa osiossa vastaan siihen, mitä ja kuinka paljon Suomesta ja suomalaisista kirjoitetaan. Kvalitatiivisessa osiossa syvennän tarkasteluni diskursseihin, joilla Suomesta puhutaan. Analyysissani selvisi, että Suomi kiinnostaa ranskalaisia erityisesti talouden näkökulmasta, päinvastoin kuin EU-ajan ensivuosina. Suurin osa Suomi-puheesta on lyhyitä mainintoja, mutta Suomelle uhrataan myös kokonaisia juttuja. Tulkitsin aineistostani kuusi Suomi-puheen diskurssia, joista vain yksi on selvän kielteinen. Suomesta puhutaan pääasiassa hyvin myönteisesti nykyaikaisena mallimaana, joka selviytyy vaikeuksista ja tarjoaa mielenkiintoista eksotiikkaa ja näkemyksiä Venäjän naapurina. Toisaalta Suomen mainetta esikuvana myös murretaan.
Työn ensimmäinen puolisko käsittelee alttoviulun roolia ranskalaisessa barokkimusiikissa, Marin Marais'n elämää ja sävellyksiä, sekä ranskalaisen barokin erityispiirteitä. Ranskalainen barokki eli kukoistuskauttaan kuningas Ludvig XIV:ta aikana. Samaan aikaan eli myös säveltäjä ja gambisti Marin Marais, jonka sävellyksiin keskitytään tässä työssä. Jousisoittimet olivat siihen aikaan erittäin tärkeässä osassa kuninkaan hovin musiikkielämää, mutta samalla ne elivät vielä murrosvaihettaan muuttuen vielä hiukan. Alttoviululla oli Ranskan kuninkaan hovissa tärkeä rooli kuninkaan jousiorkesterissa, mutta orkesteristemmojen ulkopuolella alttoviululle ei juurikaan sävelletty kappaleita. Viola da gamba, tai ”basse de viole” oli sen sijaan erittäin suosittu Ranskassa vielä pitkään sen jälkeenkin kun muualla Euroopassa se oli sivuutettu. Gambasävellykset sopivat äänialaltaan ja hengeltään hyvin alttoviululle, minkä takia käsillä oleva työ keskittyy niihin. Marin Marais (1656-1728) toimi muusikkona ja säveltäjänä kuninkaan hovissa. Hänen sanotaan olleen aikansa paras gambisti ja vähintäänkin erittäin tuottelias säveltäjä. Marais sävelsi elämänsä aikana yli 500 kappaletta yhdelle tai useammalle gamballe, jotka on koottu viideksi kirjaksi. Tähän työhön olen valinnut viisitoista kappaletta ensimmäisestä kirjasta, jotka esittelen työn toisella puoliskolla. Ranskalainen barokkimusiikki on oma maailmansa, joka ei ole yhtä tuttu suomalaiselle musiikkikansalle, kuin saksalainen tai englantilainen barokki. Sillä on omat erityispiirteensä ja nuotinnustapansa, jotka saattavat vaikuttaa vierailta suomalaisen soittajan tai kuulijan näkökulmasta. Ranskalainen barokki on yleisesti ottaen hienostunutta, koristeellista ja tarkoin ennalta määriteltyä. Se on hyvin säveltäjälähtöistä, mikä tekee siihen lähestymisen itse asiassa helpommaksi, sillä säveltäjät ovat merkinneet nuotteihin hyvin tarkkaan, miten he haluavat musiikkiaan tulkittavan. Työn toinen puolisko koostuu sovittamistani viidestätoista kappaleesta, jotka esittelen yksitellen ja ryhmittelen niiden vaikeuden mukaan. Jokaista kappaletta on jouduttu sovittamaan jonkin verran, mutta on useita, joissa sovitus on minimaalista. Paitsi sovitukselliset muutokset, esittelen myös jokaisen kappaleen kohdalla niiden musiikilliset haasteet. Tämän on tarkoitus helpottaa kappaleisiin tutustumista.
Tämän insinöörityö tehtiin insinööritoimisto Magnus Malmberg Oy:lle. Tavoitteena oli luoda Mathcad-laskentapohja, jonka avulla voidaan määrittää palosuojaamattoman betoni-täytteisen putkiliittopilarin puristuskestävyys palotilanteessa eurokoodin Ranskan kansallisessa liitteessä esitetyn laskentamallin perusteella. Kyseistä laskentamenetelmää ei käytetä Suomessa. Työn tuloksena luotiin uusi Mathcad-laskentapohja, jonka avulla voidaan määrittää puristuskestävyys palosuojaamattomalle betonitäytteiselle putkiliittopilarille paloluokissa R30, R60, R90 ja R120. Mathcad-laskentapohjan tuloksia verrattiin Comcol- ja PotFire-ohjelmien avulla laskettuihin tuloksiin. Tutkittaessa liittopilarien kapasiteettieroja sekä keskeisesti että epäkeskeisesti rasitetuissa tapauksissa huomattiin, että pilarin sisäisen lämpötilakentän määrittämisessä on suuria eroja eri ohjelmien kesken. Tästä johtuen pilarin sisäinen lämpötilakenttä ei ole yhtenevä, vaikka lämpötilan määritys perustuu aina standardipalon lämpötila-aika käyrään. Liittopilari jaetaan osiin, joiden kestävyyttä tarkastellaan erikseen. Pilarin osapoikkileikkauksen lujuus riippuu voimakkaasti pilarin sisäisestä lämpötilasta, joten sillä on suuri merkitys koko liittopilarin kestävyyttä tarkasteltaessa.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on esitellä ranskalaista puhallinkvintettimusiikkia kolmen teoksen: Paul Taffanelin, Darius Milhaud’n ja Eugène Bozzan kvintettojen kautta. Tavoitteena on myös rohkaista muusikoita soittamaan kvintetissä ja esitellä mielenkiintoisia teoksia. Työ on taidetekotyyppinen, ja siihen kuuluu 12.5.2015 Hiekan taidemuseossa pidetty konsertti sekä tämä kirjallinen osuus. Työssä kerron konsertissa esitetyistä teoksista ja niiden säveltäjistä, puhallinkvintetin historiasta sen alkuajoista lähtien 1800-luvun alusta nykypäivään sekä konsertin harjoitusprosessista.
Työni tarkoituksena on tutkia ranskalaisen romanttisen tyylikauden urkumusiikin rekisteröintiä ja siihen liittyviä esityskäytännöllisiä perusteita. Tavoitteena on selvittää yleisesti, mitä asioita urkurin täytyy ottaa huomioon rekisteröidessään 1800-luvun jälkipuoliskolla sävellettyjä ranskalaisia urkuteoksia; millainen soitin tyylin taustalla on sekä millaisia rekisteröintiperiaatteita ja sointi-ihanteita tuohon aikaan oli olemassa. Ranskassa urkukulttuuri koki barokin loisteliaan tyylikauden jälkeen useita vuosikymmeniä kestävän rappeutumisen ajan, jolloin sen kehitys pysähtyi kokonaan. Vasta 1800-luvun puoliväliä lähestyttäessä Ranskassa saatiin kokea uusi voimakas urkukulttuurin nousu. Tähän johtavia syitä käsittelen työni ensimmäisessä luvussa. Kuuluisa ranskalainen urkurakentaja Aristide Cavaillé-Coll oli yhdessä urkuri ja säveltäjä César Franckin kanssa merkittävimpiä hahmoja koko ranskalaisen romanttisen tyylin synnyn ja kehittymisen kannalta. Cavaillé-Collin mukaan nimetyistä mullistavia keksintöjä sisältävistä ranskalaisromanttisista soittimista tuli monien vuosikymmenten ajaksi Ranskan urkukulttuurin keskipiste ja aikakauden urkusäveltäjien inspiraation lähde. Tuona aikana syntyneiden sävellysten rekisteröintiohjeet perustuvatkin täysin kyseisen instrumentin tarjoamiin mahdollisuuksiin. Franckin omien rekisteröintimerkintöjen, aikalaisten soitinkuvausten ja Cavaillé-Coll-uruilla tehtyjen äänitteiden avulla pyrin hahmottamaan laajemmin ranskalaisromanttisten sävellysten takana olevaa urkumusiikin tyyliä sekä sen soittimen ominaispiirteitä. Käsittelen rekisteröintiprosessiin liittyviä haasteita pääluvussani vertailemalla kahdella erilaisella soittimella toteutettua rekisteröintiä samasta teoksesta, César Franckin urkusävellyksestä Koraali n:o 1 E-duuri. Teoksen rekisteröintimerkintöjen takana tiedetään olleen Cavaillé-Coll-urut Pariisin Sainte-Clotilden kirkossa, jonka urkurina Franck toimi vuodesta 1857 kuolemaansa asti. Tutustun tarkemmin kyseiseen soittimeen ennen kuin käyn läpi prosessia, jossa sovelsin saman teoksen rekisteröintiohjeet suomalaisille Oulun tuomiokirkon pääuruille valmistaessani teoksen opinnäytekonserttiani varten. Haasteita toi urkujen erilaisuus pillistöjen keskinäisen sointibalanssin sekä manuaalien toisistaan poikkeavien hierarkioiden suhteen. Paikoin jouduin tekemään melko omaperäisiäkin ratkaisuja saadakseni aikaan säveltäjän tarkoituksille mahdollisimman uskollisen lopputuloksen. Muutaman päälähdeteoksen lisäksi hyödynnän aiheesta kirjoitettuja artikkeleita sekä äänitteitä, jotka on soitettu aidoilla Cavaillé-Coll-soittimilla. Vertailemalla aikalaisten kuvauksia kyseisistä soittimista sekä kuuntelemalla tyylisoittimia pyrin löytämään rekisteröintitapahtuman kannalta oleelliset ja merkitsevät seikat sekä tutustumaan ranskalaiseen romanttiseen urkumusiikkityyliin. Vaikka käsittelen rekisteröintiä tietyn teoksen kautta, syntyneet huomiot pätevät muitakin tyylikauden sävellyksiä rekisteröidessä, joten uskon, että työstäni voi olla hyötyä urkureille laajemmin ja ainakin se johdattanee aiheesta kiinnostuneita erilaisten lähteiden äärelle.